Onko adoptoitu lapsi huonompi kuin biologinen?
Onko tavallista, että adoptoitua kohdellaan vähempiarvoisena kuin perheen biologista lasta?
Onko niin, että adoptoitua ja biolasta ei voi mitenkään pitää tasaveroisina lapsina, ja pakostakin biologinen lapsi on se rakkaampi ja tärkeämpi?
40 Vastausta
2 832 Lukukertaa
Sitäko kysyt?
Vai sitä miksi jotkut jotka ovat saaneet omia lapsia adoptoivat?
...
Joskus adoptoidun jälkeen perheeseen syntyykin biologinen lapsi. Silloin voi adoptoitu muuttua vähemmän halutuksi ja arvokkaaksi, jos vanhemmalla tai vanhemmilla kummallakin on käsitys, että biologinen side on merkityksellisempi kuin sosiaalinen.Myös biologiset lapset voivat olla eriarvoisessa asemassa perheessä, miksei sitten adoptoitu suhteessa biologisiin. Kyllähän joidenkin mielestä veri on vettä sakeampaa.
melkeen kuin
itse olen kasvanut llasten kodissa ikäni ja minut on sisoittettu perheeisiiin joten olen useasti joutuhut vaihtamaan perhettä mikä ei ole ollut mukavaa vaan on jätänyt suuret jälet syvälle sydämeen onneksi pääsin sitten lasten kotiin jossa olin 16 v saaka ja sitten sijoitettiin perheeseen kosta kähdin aika nopeasti kun tunsin itseni ulkopuoliseksiItselläni on adoptiolapsi ja on vaikea kuvitella, että rakastaisin jota kuta enemmän kuin häntä. Minulla ei kuitenkaan ole vertailukohtaa. Lähipiirissä on sekä bio- että adoptiolapsia enkä huomaa vanhempien oman, siirtyneen dna:n vaikuttavan ainakaan lasten kohteluun. Mistä sitä sitten tietää, mitä jokainen itsekseen miettii.
Mielestäni fiksu vanhempi osaa kohdella kaikkia lapsiaan samanveroisesti, perheeseen tulotavasta huolimatta.
466346
Riippuu ihmisistä... Mutta tietysti biologinen lapsi on yleensä "tärkeämpi", mutta ihmisillä ajatukset vaihtelee ja jotkut eivät kiinnitä tuohon asiaan mitään huomiota ja joillakin ajatukset saattaa vaihtua... Varsinkin tilanne voi olla "vaikeampi" jos adoptiolapsi on ensimmäinen ja myöhemmin syntyy biologinen lapsi.......
Onneksi jotkut adoptiotahot antaa lapsia vain lapsettomille.Pariskunnan pitää olla kauan yhdessä ja odottaa kauan ennen kuin heille annetaan lapsi, sillä varmistetaan että heille ei suurella todennäköisyydellä enää synny biologista lasta. Myös ikä tekee tehtävänsä.
Olen kuullut että moni nuori pariskunta on saanut adoptiolapsen jälkeen biologisen lapsen.
Millaista on kasvaa perheessä jossa sinä olet se lapsi jolla ei ole biologisia siteitä vanhempiin ja jos toisella tai muilla lapsilla se side on? Osa pariskunnista osaa kasvattaa kummatkin lapset tasa-arvoisesti, mutta ei varmaan kaikki : (
Ymmärrän miksi jotkut antavat lapsen adoptioon vain lapsettomille.
Lapsuudentoverini
oli adoptoitu, hän kärsi vanhempien suurista odotuksista, liiallinen kunnianhimo voi vaikeuttaa lapsen kehitystä.Usein sanoimme hänelle, olet liian hieno, kun hän valikoi ystäviään. Olisin kelvannut ystäväksi, mutta vain vertailun vuoksi, meidän tyttö on sinua fiksumpi.
Kuinka hassulta hän näyttikään korostaessaan joka tilanteessa, jopa ruokapöydässäkin, hänellä on ainakin asiat hyvin. Hän ei oppinut vaikka kuinka neuvottiin, loukkaantui vaan.
Kenelläkään ei mennyt hyvin, mutta tämä hienopieruisuus oli yleinen pilkan aihe.
Hän oli kuin vieras omassa kodissaan, selitti kyllä minä saan käydä tässäkin huoneessa, ihmettelin, no tietenkin kotonaan saa olla kuten tykkää.
Kylä oma on aina oma.
Eli on tärkeämpi. Harva tätä myöntää kylläkään.nettikauppa
http://www.pelaajanvalinta.fi/epages/Kirahvi.sf/fi_FI/?ObjectPath=/Shops/tamsi/CategoriesKoskee vain ulkomaan adoptoituja?
Ei ne edes ne ulkomaankaan adoptoivat äidit huoria ole, riittää että on tarpeeksi köyhä tai alkaa odottamaan liian monetta lasta tai että tulee raskaaksi avioliiton ulkopuolella.Yksinhuoltajia ei monessa maassa suvaita, tuskin edes meillä.
Eikös yksinhuoltajia ja heidän lapsiaan pidetä tänä päivänäkin huonompina ihmisinä kuin muita.
On kyllä aika kamalaa että vieläkin adoptoituja lapsia pidetään niin sanottuina"huoranpentuina".
Asenteissa on kyllä kosolti parantamisen varaa.
Hulluja näköjään riittää...
"Mahtava" kommentti sinulla!!!Ensin väität, että kohtelet tasavertaisesti. Sitten kuitenkin selität adoptiolapsesi(?) biologisen äidin olevan "raasu prostituoitu" ja isän "pussinsa tyhjentävä bordellin asiakas". Miten näin kuvattujen ihmisten biologinen lapsi voisi ikipäivänä kokea itseään tasavertaisesti kohdelluksi ja arvokkaaksi ihmiseksi? Taidat joutua odottelemaan "kukkaan puhkeamista" aika pitkään...
Jos adoptiolapsesi(?) joskus "puhkeaakin kukkaan", se ei ole pätkääkään sinun ansiosi vaan se tapahtuu sinun traumatisoimisesta huolimatta!
On.
On. Sen voi onneks aina lähettää koneella yksin takaisin Ugandaan tmv mistä nyt sattuu olemaan lähtöisin.Kyllä
On se, kyllähän ne geenit puhuu julmaa kieltään, ja adoptio lapsessa et ikinä näen niitä"sun piirteitä"sekä fyysisiä,että henkisiä. ja just näistä tulee niitä murasia yms tappajia,kun vanhemmat ei tiedä mitä lapsi ajattelee ja käyttäytyy.Adoptiovanhempi
tuskin niin ajattelee mutta muut kyllä..Itse harkitsen adoptoimista ja sattuu todella paljon kun ystävät VIHAISESTI tivaavat että miksei oma lapsi kelpaa.. eli monen mielestä biologinen on ainoa oma lapsi
Hyvästi ADOPTIO!!!
Minusta on aivan turhaa koko adoptio.Jos ei henkilö kykene saamaan omia lapsia niin tyytykööt kohtaloonsa.Jotenkin ajattelen että se on vain huomionhakuisuutta,jolla saa kaiken huomion kun on niin ja niin paljon tehnyt adoptiolapsen eteen.Mutta olen varma että adoptiolasta ei pysty rakastamaan kuten omaa biologista lastaan joten heittäkää haaveet koko hommasta.Adoptiolapselle tulee vaan traumoja,kun adoptiovanhemmat eivät pysty oikeesti heitä rakastamaan eikä heille aitoa hellyyttä antamaan.Uskon että kyse on vain rahasta ja kun yhteiskunta tukee adoptita,niin kaikki tämä on vain bisnestä!!!Se olisi oikeaa tasa-arvoa :)
Aika moni, joka "kykenee" saamaan biologisen lapsen, ei milloinkaan saisi lupaa adoptoida. Henkinen, fyysinen ja psyykkinen terveys tutkitaan tarkkaan, samoin parisuhde ja taloudellinen tilanne.
Kouluampujat sun muut eivät muuten ole adoptiolapsia. Ihan tavallisia SUOMALAISIA, biologisia lapsia ovat olleet.
samaa mieltä
noista testeistä :) Kyllä Suomen lapsiluku kääntyis kovaan laskuun...Typerää edes miettiä, kuka lapsista arvokkaampi kuin toinen.
Lapset ovat saman arvoisia riippumatta siitä, onko esikoinen / kuopus / bio / adoptio / hyvä koulussa / hyvä urheilussa / ihan mitä vaan. Lapsi on lapsi ja kaikki perheessä tasa-arvoisia.
eijeiiiii
sulla varmaan on sata omaa lasta tms. ei tää homma näin mee. rikkaimmat pennut saa kuules kaiken mitä haluaa.sattumoisin asuin murasen naapurissa ja vannon ettei niiltä kotioloista puuttunu mitään. jännä kun aina keksitään jotain.jumalauta,joka ainuusta kastista löytyy jotai.rikkaista ja köyhistä! suomessa.sitteku lähettää ulkomaille ni tapellaaa jo euroista. nyt ei sentään. lapset on maailman napa,antaka niien ollakki niin,ja adoptio auttaa niitä pieniä saamaan kodin,ei aina välttämättä meitä itsekkäitä saamaan lasta kuten joku viisas tossa jauho! se voi olla eka kerta kun pieni lapsi tuntee halauksen.mieti sitä hetki ...kaikki voi olla lopullista..-anne-En tiedä mistä aloittaisin. Kirjoituksessasi on vinha perä. Omat biologiset vanhempani eivät minua pystyneet pitämään. B.isä lähti, B.äiti jäi yksin minun kanssani ja ei jaksanut minua hoitaa. Luopuivat oikeuksistaan, jouduin lastenkotiin. Lastenkodista minut adoptoi maatilaa pitävä pariskunta, joka ei voinut saada lasta(jatkajaa).
Tuosta välistä jätin tekstiä pois ja (elämää) paljon pois, muuten ei merkit riittäisin mihinkään.
Sitten kouluaikoina jostain sain kuulla sivukorvalla, että olen ottopoika. En siitä ymmärtänyt tai halunnut ymmärtää, etten olekaan heidän oikea lapsensa. 18-19 vuotiaana oli aika selvittää, ovatko oikeat vanhempani vielä elossa. Jäljitin ja heidät myös löysin, elossa. Tunnepurkaukset olivat tuntuvat, ja se hetki kun heidät näin, oli koskettava. Heillä oli syynsä, miksi näin. Ymmärsin heitä.
Koskaan en vaan ymmärtänyt sitä, että (lailliset) vanhemmat eivät KOSKAAN minulle kertoneet, että olen adoptoitu. Nämä ottovanhemmat ovat aina olleet erittäin tiukkoja ihmisiä moraalisesti ja erittäin vanhanaikaisia, aina oikeassa olevia, suoraan sanoen vaikeita ihmisiä.
Puhuttavaa olisi asiasta niin paljon, mutta en nyt jaksa enempää.
Ei ole
Tiesin kolmilapsisen perheen jossa se ainoa adoptoitu lapsi vaikutti kaikkein rakkaimmalta. Tosin lapset eivät keskenään tienneet yhden edes olevan adoptoitu, kunnen vanhempien kuoltua heille vasta asia selvisi.Jossain uusioperheessä lähtökohta on erilainen ja se saattaa vaikuttaa suhtautumiseen toisen lapseen, kun niitä toisen lapsia ei ole yhteisellä päätöksellä hankittu, kuten adoptiolapsi.
Ja onhan se adoptioprosessi vähän sama kuin raskaus kaikkine vaivannäköineen, joten eiköhän sekin lujita vanhempien ja lapsen välejä....
äitinsä hylkäämä
Äitini on antanut minut kasvattilapseksi. Näinä vuosina minut hän on hylännyt katalalla tavalla, mitä en ehkä tule koskaan unohtamaan. Hänellä on toinenkin lapsi, mikä on ollut suuri suosikki.kröhöm
toi täti ei taida olla ihan kartalla mutta olkoot ..uskomatonta.Ei todellakaan ole
En jaksa perustella, mutta kokemuksesta vastaan..
Uskon, että adoptiomaailmassa on ihan sama juttu, se vain on _niin_ suuri tabu siellä; kv-adoptio on kallista/hankalaa/rajoitettua.
Asiasta, josta sijaisvanhemmuudenpiireissä jutellaan ihan avoimesti, ei adopiireissä saa hiiskahtaakaan!
Ja kuten joku viisas joskus kysyi, oletko biologista sukua puolisollesi? Geenit eivät määrittele rakkautta :)