Äiti laiskottelee

Ei lapsiperheestä niin vain lähdetä kävelemään. Tyhmyytesi tuli esiin silloin kun hankit lapsen. Se olisi pitänyt jättää tekemättä. (Niin makaa kuin petaa) Nyt vastaat hänestä ja hänen tarpeistaan ainakin vielä seuraavat 15 v. sitä ennen et voi paeta tilnnetta.
Vaimon voit lähettää kävelemään, jso hän siihen suostuu.

Yhdessä perhettä pyöritätte jne. joten minun mielestäni on luonnollista että isopalkkaisempi osallistuu rahallisesti enemmän..

Tyhmä kun et lähde kävelemään kun avovaimo ei siivoa jälkiään??? Monelle on sattunut pahempaakin... saattaa olla että lähtöhalusi tulee jostain muualta, etsit vain tekosyytä.

Palkasta ja kuluista: meillä mies tienaa enemmän ja maksaa enemmän. Näin on keskusteltu asia ja kaikille ok. Molemmille jää vähän käyttörahaa, mitään ei säästöön. Katselen vierestä ystäväpariskuntaa jossa miehellä n. 2-3 kertaa parempi palkka kuin naisella ja kaikki kulut menee puoliksi. Mies tekee kaikkea kivaa yksin kun vaimolla ei ikinä varaa. Lastenkin kulut ja huvit pitäisi mennä kaikki tasan, vähennettynä tietenkin vaimon saamat lapsilisät (käytännössä siis mies ei osta mitään). Nyt mies haaveilee isommasta ja kalliimmasta talosta kun on niin hyvin varaa... vaimo ei ymmärrä millä maksaisi edelleen puolet... ei näytä kovin reilulta meiningiltä perheessä.

Jos tämän perheen vanhemmat eroaisivat, tulisi mies yllättymään elatusmaksun suuruudesta. Sillä lastahan elätetään kunkin vanhemman elatuskyvyn mukaan.

Toki työnjako voi olla epäreilu niinkin päin, että se on mies, joka tekee paljon enemmän. Usein kuitenkin kyse on siitä, että kumpikaan ei näe sitä, mitä toinen tekee. Mitä vaimosi tekee sillä aikaa kun sinä kauppailet ja siivoat? Kenties hän silloin huolehtii teidän lapsetanne tai tekee jotain muuta kodin hyväksi.

Perheissä ihan lakisääteisestikin enempitienaava myös laittaa rahojaan enemmän perheen hyväksi. Toki jossain menee se raja, milloin se ei enää ole reilua. Me olemme ratkaisseet tuon ongelman siten, että tietty prosenttimäärä palkasta menee molemmilta aina yhteiselle tilille ja loput jää itselle. Tällöin molemmat osallistuvat perheen tuloihin samanlaisella prosenttiosuudella ja itselle jää myös palkkojen suhteessa rahaa.

Eikö asia selviäisi parhaiten siten, että keskustelette työnjaon uudestaan ja samoin sen, kuka mitäkin maksaa?

Kova kovaa vastaan ja lopetat etkemisen ja peseppä vain omat pyykit ja niin edelleen ja kyllä omat jäljet pitää korjata ja seuraavan kerran kun muijasi sotlkee otat kädestä kiinni jalaitat muijasi siivoamaan ja seuraat perässä ja vaadit että hänenkinj pitää tehdä osa kotiöistä. yksi hyvä konsti on että alappa harrastamaan jotain missä olet vaikka 3-5 iltaa viikossa harrastuksessa ja jätät muijasi kotio touhuamaan niin voi huomata että toisenkin pitää tehdä jotain. Kun olet avoliitossa niin asunto on tietenkin sinun nimissä koska maksat sitä koska avoliitossa omaisuus on sen kenen nimissä se asunto on ja avoerossa muijasi ei saa mitään jos asunto on vain sinun nimissä niin hyvä tulee. Säilytä kuitit mitä olet maksanut niin toinen ei voi avoerossa vaatia mitään kun ei ole maksanut. Lopetat tekeminen kuukaudeksi ja teet vain omat jutut ja laitat muijasi tekemään ruuat niin huomaa että on hommiä ja niin edelleeen: Maksu kannattaa laittaa puolisk isuhteessa tuloihin eli sinä maksat 60% ja avokkisi 40% ja niin edeleen. Jos menet jossain vaiheessa naimisiin niin tee hyvä avioehto kun muijasi on laiska.

Nykynaiset ovat tätä päivää :(

suhteesta ja nopeasti. siinäpä akka jää ihmettelemään kun luottaa siihen ettet uskalla jättää!

Kun omat lapseni olivat vauvaiässä vaimoni oli kotona ja minä työssä. Hän ei yöllä koskaan noussut syöttämään tuttipullosta tai vaihtamaan vaippoja, vaan minun piti tehdä se aina. Aamulla ennen työhän menoa huolehdin vielä siitä, että kaikki oli ok aina lähtiessäni, mutta kotiin saikin sitten tulla sydän sykkyrällään, kun ei tiennyt miten päin asiat makaa. Joskus vaimoni oli humalassa, kun oli tissutellut kaljaa päivän mittaan, joskus ärtyneenä kuin perseeseen ammuttu karhu siitä, että "joutuu olemaan neljän seinän sisällä" ja joskus hän itkeä pillitti kuin pieni lapsi surkeaa kohtaloaan. Kaikkien kotitöiden lisäksi jouduin sitten työn jälkeen huolehtimaan kaikkeen lasten hoitoon liittyvästä.
Mitä rahoihin tulee, niin hänellä ei ollut tuloja, mutta menoista hän huolehti miltei yksin, t.s. viikonloppuisin piti mennä ostamaan hänelle vaatteita, kun ei voi "aina kävellä ryysyissä."
Toisinaan jouduin jäämään pois työstä, kun hän oli humalapäissään häipynyt illalla kaupungille eikä ollut vielä aamuun mennessä tullut takaisin.
Myös minä olen lukenut pilvin pimein tarinoita siitä kuinka vastuuttomia miehet ovat eivätkä OSALLISTU kotiaskareisiin. Arvatkaapa miltä sellaien tuntuu?

Meillä tilanne on toisin päin.
Minä ansaitsen miestäni huomattavasti enemmän eli noin 3 kertaa enemmän ja siitä huolimatta teen kaiken. Mies joutaa kotiin tultuaan surffaamaan netissä tunti tolkulla eikä työkään ole hänelle raskasta 8-16 hommaa lungisti.
Minä hoidan kaikki kotiasiat ja lapset työni lisäksi. Työ itsessään vie minulta viikossa noin 60 tuntia, joten kaikkien töiden (koti yms) minulle jää aikaa nukkua noin 5 tuntia yössä.

Syömään en koskaan ehdi kunnolla. Ruoat kun olen saanut tehtyä niin vuorossa on pyykki jne.
Tästä laiskasta miehestäni huolimatta en valita ja ruikuta kuin sinä. On asioita, joita mieheni tekee ja hoitaa, joita minä en tee. Minusta on hienoa, että hän hoitaa pihan ja muut niin sanotut miesten työt, tosin hitaasti mutta kumminkin ;-)

Rahamme ovat olleet aina yhteiset vaikka vuosien aikana voisin laskea omistavani noin 80% meidän omaisuudesta. Tämä oli periaate jo alusta asti eli että en mene yhteen sellaisen miehen kanssa, joka ei voi elää yhteisillä varoilla vaan laskisi joka penniä sinun - minun periaatteella. Olisin tullut "hulluksi" sellaisen kanssa.

Olethan ollut edes viisas ja ottanut asuntolainan yksin omiin nimiisi? Tyhmä olet, jos olet ottanut asuntolainan yhteisiin nimiin ja kokonaan maksat. Minä ostan isommat hankinnat omiin nimiini jne joten ne ovat minun eikä puolisoni eikä puolisoni peri minulta mitään, kun aika jättää vaan lapsemme. En kerää varallisuutta miehelleni vaan lapsillemme. Tätä samaa olen ehdottanut hänelle ja olemme asiasta keskustelleet sekä sopineet.

Joten älä valita vaan hoida asia siten, että olet sujut asian kanssa. Jos se vaatii eroamista niin eroa, mutta älä valita. Pidä lapset niin voit saada jopa elatusapua, kun kerran hoidat lapset jo nyt. Vai vaivattomat petihommatko sinut pitää kiinni avopuolisossasi? Vältyt iskemiseltä, etsimiseltä ja "tumputamiselta"?

elämää sinulla kaikkinensa. Kuinka oikein jaksattekaan noin suurissa vaikeuksissa
tulla toimeen keskenänne ja vielä pienokaisen kanssa. Raha, raha ja raha, aivan
ilman sitähän on melko mahdotonta pyörittää yhteistä "firmaa", ja kun toinen
vielä sotkeekin. Mitä te opetatte lapsellenne ja kumpi hakee hänet tarhasta?
Sujuuko seksikään, vai saatko siitäkin maksaa erikseen. Muuta pihanurmelle
telttaan, tai laita "vaimokkeesi" sinne, jos tuntuu inhoittavalta tehdä kotitöitä, mutta
lapsi lienee perheessä yleensä etusijalla kuitenkin. Toisen alistaminen millään muotoa
ei kuulu ainakaan minun arvoihini. Mistä tuollaiset suhteet oikein saavat alkunsa, joita
jatketaan vielä lapsen maailman valoon tuottamisella? Nai vaikka naapurin emäntä, jospa
sujuisi paremmin, ainakin ehkä taas aluksi ja käytä ehkäisyä. Ei tuommoisia toppeleita
tähänkään maahan ole tarvittu pitkiin aikoihin...

Palkkaa siivooja ja pistä lasku puolisosi kanssa puoliksi. Puoliksihan te asuttekin asuntoa.

Siisteys ja järjestys ovat toisille elinehoto. Toiset taas voivat elää vaikka minkälaisessa siklätissä. Tämä on yksi syy, miksi on hyvä asua hetki yhdessä ennen loppuelmän sitoutumista (avioliitto) ja lasten tekemistä. Jos elämänkatsomukset, elämäntavat, arvot sun muut eivät kohtaa, niin kantapäät vastakkain ja sopivampaa kumppania etsimään.

Mies 35, mikä enemmän nyppii? Sekö, että tienaat enemmän vai se, että avo ei siivoa? Eiköhän tällaiset asiat olisi parasta PUHUA perheen sisällä kuntoon.

en mikään tohtori ole asiassa, mutta käsittääkseni parisuhde on yhteistyötä? ehkä sun tosiaan kannattais sanoa, että sua vituttaa kun akka ei siivoo edes omia jälkiään? kaikesta voi keskutella!
sit ihan hiukan nauratti tuo raha asia tässä ketjussa, ihan tosiaan, miksi pitää vakituisessa parisuhteessa olla sun ja mun rahat, mitä jos molemmat maksais vaikka omat laskunsa ja rettunsa, ja yhdessä hoidettais kaikki muu? en nyt sitäkään käsitä, että kaikki menee tasan ja toinen saa sitte käteensä enemmän "omaa" hummailu rahaa. meillä rahan käyttö menee niin, että minä maksan omalta tililtäni kaikki meidän laskut, ja mies maksaa vastaavasti juoksevat menot, ei sitä ole koskaan sen kummemmin laskettu paljonko kumpikin käyttää perheeseen. yhdessä mennään, tehdään ja selvitään.
itse olen kotiäiti ja opiskelija, hoidan täällä kaiken, ihan kaiken. totta kai se välillä vituttaa, joka päivä itseasiassa. toisinaan totean miehelle, että josko tiskaisit siinä joutessas, tai menetkö pojan kanssa ulos leikkimään, tai vastaavaa. mutta ei ne asiat sillä ratkea että antaa sen vitutus käyrän nousta jatkuvasti.

vinkkinä useiden naisten testaama ja hyväksi havaitsema konsti; mene lakkoon. pese vaikka lapsesi ja omat pyykkisi, jätä akan retut siihen missä ne on. kyllä ne kohta liikkuu. Jos vain itse kestät, anna kaiken olla sotkussa. siinä sitä elämistä :)
mutta ei miehen eikä naisen tule vastoin tahtoaan alistua kotitalouskoneeksi.

Et ole tyhmä, harvinaisempaa vain taitaa olla että menee näinpäin, yleensähän se on nainen joka tekee kaiken ja mies ei yhtään mitään. Hyväksi havaittuja keinoja: yhteinen kotityövartti. 15 min kotitöitä joka ilta, sanot vaimolle että pesetkö sinä vessat vai pyykkäätkö. Ja jos sinä teet ruuan, vaimo hoitaa tiskit ja keittiön siivouksen tai sitten toisinpäin. Annat sen verran valinnanvapautta, että toinen voi valita kumman tekee, ei ole niin käskytetty olo ;)

Et sinä tyhmä ole... minä tein aikanaan exmiehen kanssa juuri niinkuin sinäkin, eli tein kaikki kotityöt ja hoidin lapsen ja vielä ilomielellä. Exälläni oli parempi palkka, niinkuin yleensä aina miehillä, mutta ei meillä siitä mitään kinaa tullut. Laskut maksettiin kummalla sattui olemaan rahaa ja meillä oli käyttöoikeus toistemme tileihinkin, no problem. Minä olin meillä se joka antoi helpommin periksi, luulen että teillä Sinä mies olet sellainen...jokaisessa parisuhteessa täytyy jomman kumman joustaa enemmän.
Exä hänestä tuli 15 v yhdessäolon jälkeen kun kyllästyin 'passaamiseen' ja yksinoloon...hänellä muitakin suhteita:(
Neuvon Sinua mies kertomaan vaimollesi miltä sinusta tuntuu ja haluat että hänkin osallistuisi kotitöihin jne, ja jos häntä ei huvita, niin kerro että tämä asia kypsyttää sinua lähtemään.
Avoin keskustelu on parasta, tsemppiä !

Tilanne kuulostaa kieltämättä hyvin ikävältä.
Meillä on aina rahat ollu "yhteiset" molemmilla toki omat tilit ja kummallakaan ei toisen tiliin oikeuksia, mutta sovittuna on ollut, että se maksaa kellä nyt sattuu rahaa olemaan.
Minä pääsääntöisesti hoidan laskut jne. ja mies sitten ruokaostoksia.

Kotityöt on enemmän minun vastuullani, mutta jos pyydän tekemään jotain niin kyllä mies mielellään auttelee.

Kannattaa testata kikkaa, että jätät kaikki hänen asiansa pesemättä, et tee hänelle ruokaa, et pese hänen pyykkejään tai koske hänen tavaroihin. Luultavasti se saa naisen heräämään ja tajuamaan sen miten paljon sinä näet vaivaa teidän kotinne eteen. Ja jos tuntuu, että sekään ei auta istutte yhdessä pöydän ääreen ja keskustelette kunnolla, jos hän aloittaa kitisemisen niin sanot että nyt on sinun vuorosi puhua ja kerrot miltä tuo sinusta tuntuu. Minusta tuntuu, että hän ei vaan tajua työsi määrää teidän suhteessa.

Ei se ole tyhmyyttä että ei lähde heti kävelemään suhteesta kun tulee ongelmia vastaan. Se on vastuuntuntoa.

On surullista miten helposti tänä päivänä lyödään hanskat tiskiin ja erotaan. Olisi syytä tutustua siihen kumppaniin ja hänen elintapoihinsa sen verran perusteellisesti että tietää mitä saa, varsinkin ennen lasten tekoa. Ja keskustella yhteiset pelisäännöt ennen yhteen muuttamista. Se miten rahat jaetaan on jokaisen parin ihan oma asia - kunhan se tyydyttää molempia ja toimii.

Itse naispuolisena kotitalouskoneena olen passannut sitä sohvaperunaa jo reilut 20 vuotta koska alkuhuumassa se tuntui kivalta kotileikiltä. Aikansa sitä jaksaa, mutta liekö ikä vai järkiintyminen kun on alkanut nakertaa arkipäivää ja avannut silmät että ehkä tämä ei olekaan ihan kohtuullista.

On helppo edetä elämässä perinteisellä kaavalla. Pari vuotta kihloissa, kivaa kaksistaan ilman suuria vaateita ruusunpunaiset lasit silmillä. Naimisiin ja yhteinen koti ja kotileikit, uutuuden huumassa ei haittaa vaikka roolit olisivatkin perin perinteiset. Lasten tulo tekee arjesta sellaisen sirkuksen ettei siinä kerkiä jäädä murehtimaan jaksamistaan tai roolien tasa-arvoa. Vaan kun siitä kymmenen viidentoista vuoden jälkeen elämä alkaa seestyä ja sille kotitalouskoneelle jääkin yhtäkkiä aikaa miettiä mihin on tultu, mitä annettu ja mitä saatu, alkaa arvopohdiskelu ja sen myötä parisuhteen selvittely.

Siitä huolimatta ihmiset joilla on korkea vastuuntunto leikkivät leikkinsä loppuun saakka, ja vain yhdestä syystä ja ne on ne lapset. On mielestäni niin kovin väärin että tehdään lapset kokonaiseen perheeseen ja sitten rikotaan lasten elämä. On aivan turha väittää että ero ei vaikuttaisi lapseen. Itse erolapsena muistan hyvin millaista se oli, vaikka vanhempien ero sujuikin sivistyneesti. Väitän että jokainen ero jättää jokaiseen lapseen jälkensä.

On syytä erota jos kyse on väkivallasta tai muusta vakavasta uhasta. Mutta vanhempien itsekkyys ei mielestäni ole riittävä syy erota. Joka leikkiin lähtee se leikin kestäköön. Opetellaan olemaan.

Sinulla mies 35v on pitkä matka edessäsi vielä kun lapsi on noin pieni. Mutta oli jokin syy miksi valitsit juuri sen naisen vaimoksesi ja lapsesi äidiksi. Älkää antako kotitöiden ja rahan haudata sitä unelmaa joka teillä on joskus ollut. Tehkää töitä suhteenne eteen ja antakaa lapsellenne hyvä turvallinen perhe-elämä kun teillä on siihen mahdollisuus. Onnea elämänne tielle !

Miehenä voin sanoa, että oletpa läytänyt varsinaisen vässykkä-naisen. Vaikka itse olen poikamies, ja oma huusholli ei ole aina vimpan päälle tiptop, siitä huolimatta taloudessa ei hukuta paskaan tai jätetä tekemättä normaaleita kodin askareita.

Vähintä mitä aikuiselta ihmiseltä (myös naiselta) voisi odottaa, että omat jäljen noin pääsääntölisesti korjataan, sekä osallistutaan kodin askareisiin. Siitä huolimatta töistä ei tarvitse pitää tukkimiehen kirjanpitoa siitä, kuka teki viimeksi ja mitä.

Paitsi meidän perheessä minä, 3 lapsen äiti, olen se joka joutuu aina kantamaan sen vastuun kodista, lapsista ja laskuista sekä yleensä kauppa-asioista. Joskus tuntuu niiin turhauttavalta kun samat asiat nostetaan isännän kanssa toistuvasti esille. Minusta tuntuu väärälle yleensäkin se kun minä, joka olen liitonrahoilla kotona, joudun maksamaan kaikki kustannukset talouteen liittyen. Ainut asia missä mies tulee pyydettäessä vastaan on kuukausittainen vuokraosuus mikä on todella pieni koko vuokran suuruudesta. Eli siis mies maksaa vain puolet siitä osasta mitä jää asumistuen jälkeen maksettavaksi vuokraa. Ja ottaen huomioon että mies on yrittäjä jolla kuitenkin on sitä tuloa ihan eri tavalla kuin kotona olevalla äidillä.

Ja juuri ne tavanomaiset pulmat meidänkin perhettä painaa kuten kodin siisteys ja äidin vapaa-aika. Se siisteyshän kuuluu isännän mielestä äidille koska olen täällä kotona päivät pitkät. Mutta mielestäni isän kuuluu kantaa myös kortensa kekoon koska koti on myös hänenkin jossa hän myös likaa astioita ja kantaa likaisia vaatteita pyykkiin. En kuitenkaan halua miehestä neljättä lasta ja rueta miehelle äidiksi vaan vastuu kuuluu myös miehellekin. Ja kaikki päivät ovat niin touhua ja aikatauluja täynnä pienten lasten kanssa (2v, 5v, 6v) että joskus tuntuu ettei suurimpiin siivouksiin yksin enää rahkeet riitä.

Sitten se lasten/lapsen ja perheen kanssa vietetty aika. Siis perheemme pienimmäinen lapsi on miehen ihan oma ja kaksi vanhempaa ovat minun edellisestä avoliitosta. Monesti mieten ihan tunteja kuinka monta niitä kuukaudessa jääkään miehellä omalle pojalleen. Ja monesti poika kulkee sitten isänsä mukana työasioilla kun isillä on vapaapäivä. Miehen työpäivän pituus on yleensä 14h ja työpäiviä vkssa on 3,5-5 ja vapaapäivät sitten vietetään työasioihin liittyvien juttujen hoidossa. Eli siis vietämme lasten kanssa suurimman osan aikaa ilman isännän läsnäoloa. Monesti olisi niin mukavaa välillä jos olisi se toinen aikuinen jakamassa arkea ja vastuuta kotona. Ja tietysti se olisi myöskin suotavaa että myös minä itsekin pääsisin välillä jossakin käymään ihan ilman lapsia tai jos joskus olisi vaikka mahdollisuus jotain harrastaakin.

Näistä asioista mainittaessa miehen suusta kuuluu vaan että "taas sinä oot vinkumassa tyhjänpäivästä paskaa kun työttömällä idiootilla ei oo päivisin muuta tekemistä"

Mutta juu tiedän että itse olen lapseni hankkinut ja heidän puhtaudesta, turvallisuudesta ja terveydestä on kannettava vastuu. Mutta kysymys kuuluukin että missä on toisen vanhemman vastuu koska en ole yksin lapsia tähän maailmaan päättänyt hankkia ja se vastuu ei saa yksinomaan jäädä toiselle vanhemmalle vaikka olisikin työttömänä tai muuten vaan pienten lasten kanssa kotona!

nyt jos vielä listaisit mitä avovaimosi tekee yhteisessä kodissanne, laiskottelun lisäksi..kai lapsenkin kanssa joku on..??

Älä makaa kynnysmattona, jos et halua kalossin jälkiä naamallesi. Eli mitäs teet. On ihan oma valintasi, miten elämäsi elät. Vai sankarinviittaako hartioillesi kerjäät, tai kenties marttyyrin!

Oletpa ihan ihmeellinen mies! Jos olisit minun, tekisin kaikkeni pitääkseni! ja jos olisin se sinun nykyisesi korjaisin kipin kapin jälkeni, kävisin kaupassa,jne. Mutta katsoisin myöskin, että esim. auton- tai asunnonostopapereissa on myöskin minun nimeni! Jos saisit kaikesta huolimatta päähäsi nostaa kytkintä! Avoliitto kun ei ole avioliitto, jossa kaikki ilmanmuuta jaetaan tasan. Et sinä tyhmä ole, harvinaisen aikuinen vain!

Kannattaisi vaan olla hiljaa ja tiskata tai muijas pistää sua turpaan.

sikäli oikeassa, että jokaisen pitäisi tehdä parjhaansa. vaimosi ei tunnu sitä tekevän. Lapset eivät ole syy jatkaa liittoa. Eukko pihalle vaan. Ärsyttävän oloinen ihminen kyllä

ymmärrät hyvin varmaan useiden äitien keskustelut tästä samasta aiheesta.
monien mielestä naiset jaksavat vaan nalkuttaa tyhjästä-
Minä olen yksinhuoltaja ollu 20 v. (nyt 20 vuotias poikani muutti omaan asuntoon).
Minä olen se joka on tehnyt kaiken (tai no vaihtelevasti poikakin nyt joskus jotain)
minä olen maksanut myös kaiken.

Joskaan kun ei ole ollut toista tienaavaa aikuista, niin ei ole ollut toista suttaavaakaan aikuista.

ehkä teilläkin olisi se perhekeskustelun aika vaimosi kesken.
toki hän on oikeassa että pitää saada elää, mutta se elämisen laatu voisi olla parempaa, kun kumpikin tekisi osuutensa. Sanot että myös sinulla on oikeus saada elää omassa kodissasi. ja tuohon "elämiseen" jäisi aikaa kun kumpikin tekisi tasajaikoisesti kodin eteen jotain.
Siihen elämiseen nyt sattuu vaan kuulumaan myös kotityöt.

koti ei saa olla orjanpaikka yhdelle.

Eipä enää yhtään ihmetytä nuo erotilastot jos noin vähäpätöisistä syistä lähdetään "kävelemään". Ihan kuin puhuisit jostain työntekijästä jolle aiot antaa potkut. Meillä on kotona sama tilanne huushollauksen kanssa, puoliso ei ole kovin tarkka tuon siisteyden kanssa ja minua välillä ottaa päähän, mutta on meillä parisuhteessa nyt muutakin kuin yhteinen koti ja omaisuus. Kun alkaa liikaa ärsyttää, puhun hänelle asiasta. Yritän välttää nipottamista ja nalkuttamista koska se on todella ärsyttävää, eikä millään tavalla auta asiaa. Olen muuten huomannut, että lähes kaikissa parisuhteissa toinen tekee reilusti enemmän kuin toinen. Useinhan se on nainen, mutta esim. vanhemmistani isä tekee kotona paljon enemmän, äitini on jopa hieman laiska. Vaan pitkä liitto on heilläkin takanaan, pitää vaan oppia sietämään toisen epätäydellisyyttä.

Tuo miehen näkökanta on mielenkiintoinen.Millainen koti teillä on,asutteko leveästi,vai pakotatko vaimon asumaan ahtaasti jossain kapisessa 60-luvun remontoimattomassa kylppärikämpässä?
Mieti uudestaan mitä selität.Eiköhän vaimokin voi paremmin jos muutatte isoon kunnon kotiin niin vaimokin tekee enemmän asioita.

On avovaimollasi ainakin kissanpäivät. Yleensä se kai vain menee niin, että se vastuullisempi osapuoli vain ottaa enemmän vastuuta, kun toinen myös antaa sen tapahtua. Ehkä kannattaa käydä muutama riita, että saatte kotityöt sovittua vähän tasapuolisemmin, kannattaa harjoittaa jämäkkyyttä, siitä on joskus apua. Kun riittävän jämäkästi vaatii toista osallistumaan, toisen on pakko myöntyä, kun ei jätä valinnanvaraa. Ja kun asuntokin on vielä sinun, ja neidillä on melkein täys ylläito. Ei nyt välttämättä kannata kävelemään lähteä, ainkaan sen, joka kämpän omistaa - omia rajojaan kannattaa puolustaa. ja jos toiselle ei mene jakeluun, niin voipi vaikka näyttää oven suuntaan, että koittaa neiti sitten pärjätä omillaan. Itse on ollut vastaavanlaisia ukkoja, joiden kanssa on joutunut käymään keskusteluja sekä yhteisiin menoihin osallistumisesta että myös kotitöihin osallistumisesta - kyllä ne ovat myöntyneet, piti vain hieman tiukentaa äänensävyä, ja viimeinen keinohan on aina uhkailu tai lähtöpassit - näin se vain on, tosin ei ole ollut lasta siinä, hieman vaikeuttaa tilannetta. Kyllä parisuhde pitää perustua tasa-arvoon, kutakuinkin, ei nyt sitä voi ihan tarkkaa viivaa vetää, että miten, mutta outoa, että pääelättäjä hoitaa myös kotityöt, kun yleensä vähemmän maksava osapuoli voisi nimenomaan kompensoida sitä taloudellista puolta tekemällä kotitöitä. Muuten mistä näin hyviä miehiä oikein löytyy? Kumma että joillakin käy tuuri, yleensä ne on just ilmeisesti laiskoja, mukavuudenhaluisia ja usein vielä läskejä ämmiä.

Haha... Olen mies, ja avovaimoni ajattelee varmaankin välillä jotain tähän suuntaan tavaroitten jättämisestä, ja siitä että hän tekee suurimman osan kotitöistä. Mielestäni hän on siivousnarkki. Muutama tavara siellä täällä levällään ei mielestäni haittaa siisteyttä millään lailla. Mitä tulee rahankäyttöön, onko hän pihi ja laskee tarkasti, vai oletko sinä pihi ja lasket tarkasti? Pyydä häntä käymään ostamassa sinulle jotain sopivan hintaista syyllä x. Pistä se lukeen viestisi jossain välissä? Mutta ei kai se niin mene, että tienaat rahat ja teet kotityöt sitä varten, että hän voi omalla palkallaan hummata. Miten paljon teille kummallekin sitten jääkään tilille menojen jälkeen.

Tavat ja roolit tarttuu hyvin nopeesti suhteessa, ja niitä on hankala muuttaa. Jos hän lupautuu tekemään omaa osuuttaan kotitöissä paremmin, niin sopikaa vuoropäivät tai jotain. Muuten ei tule hommasta mitään.

Moi sulle ja sanon heti kättelyssä että on sulla kurja avovaimo ja sinuna ottaisin pitkät,mutta jos rakastat avovaimoasi niinsillon tilanne onkin aika paha.alapsen takia ei pitäisi yhdessä olla jos on asiat päin helkkaria.Mun avomies käy kaupassa ja siivoaa myös,mutta meillä on sellainen juttu,että minä olen liikuntavammainen,enkä pysty kunnolla tekemään itse.Menot me laitetaan puoliksi.Minä kehoitan sua kuuntelemaan sydäntäsi,mitä se sanoo?

Kuka teillä imuroi, pyyhkii pölyt, luutuaa lattiat ja siivoa kylppärit, vessat ym. Entä mahdolliset pihatyöt? Kumpi ajaa autoa, jonka sinä tankkaat? Kumpi huolehtii lapsesta enemmän. Jos sinulla on lähes kaksi kertaa isompi palkka kuin vaimollasi, on luonnollista, että myös maksat kuluista enemmän. Toki, jos teet suurimman osan kotitöistä ja hoidat lapsenne, niin puolisosi joutaisi katsomaan peiliin. Tuli vain mieleen, että nipotatko turhasta.

No ennenkuin ryntäät sieltä tiehesi, niin kerropa, että MILLAISTA työtä se vaimosi tekee? Onko fyysisesti verottavaa, vai istuuko jossain toimistossa?

Meillä mies tienaa tuplasti enemmän, kuin minä. Meillä on yhteiset rahat, joita käytetään sitä mukaan kuin sitä kunkin tilille tulee. Varat ja velat on yhteisiä. Kotityöt jakautuvat niin, että minä teen suurimman osan taloustöistä talon sisällä ja mies sen ulkopuolella. Hän hoitelee autojen rempat, oikeastaan kaikki "miehiset" työt. Hän maksaa laskut jomman kumman rahoilla ja ehtii siinä harrastaakin aika paljon ihan omia juttuja. Minä sitten pyykkään, pesen astiat, kokkaan, hoitelen ekissojen laatikot, haen postin, käyn yleensä kaupassa ja oikeastaan teen sisätiloissa likimain kaiken. Harrastaa en kovin paljon ehdi, kun näitä kotiaskareita riittää ihan tolkuttomasti.

Ongelma meillä on se, että MITÄ me töissä ollessamme teemme. Mies on it-alalla. Hän näpyttelee koneella, pölöttää palavereissa, syö ilmaisiä lounaita ja suureksi osaksi hän kykenee tekemän työnsä etätyönä. Minä olen taas siivooja. Ennen kuin ehdin kotitöitteni pariin, olen siivonnut TUHANSIA neliöitä, vessoja, toimistoja, kahvihuoneita, saunoja, suihkuja, sosiaalitiloja, käytäviä, portaita ja ties mitä muuta vielä lisäksi. Olen kävellyt jalkani tunnottomiksi ja joka ikistä niveltä ja lihasta särkee. Sitten ihmetellään, kun kotiin tultuani haluan hetken istua, ennenkuin alan kokkaamaan, pyykkäämään, pyyhkimään pöytiä, jne... En yksinkertaisesti kykene rankan työpäivän päätteeksi aloittamaan toista heti perään, vaikka työpäiväni virallinen pituus on 8h.

Meillä ei ole siistiä koskaan. Mies tiputtaa asiat siihen, mihin hän ne nyt sattuukin tipauttamaan. Minä en jaksa juosta aikuisen miehen perässä vahtimassa. Minulle kyllä motkotetaan, kun on sekaista. Niinhän onkin, mutta siihen on ihan selkeä syy. En jaksa.

Okei. Olemme aika hyvin sopeutuneet tähän mylläkkään. Aika-ajoin huomautan valittajalle, että mulla on jo pitkä päivä takana, etten kaikkea jaksa ja auttaa ja tehdä saa, jos kerran intoa piisaa. Minä rakastan ajatusta, että kotimme olisi siisti ja että voisin jonkun aikaa keskittyä VAIN sen siivoamiseen ja unohtaa se toinen työmaa hetkeksi... Se ei nyt vain ole kovin realistinen ajatus. Lemmikit sotkee, mies sotkee ja kun on seitsemättä kertaa kiikuttanut sen käytetyn teepussin jostain takan reunalta roskikseen, niin kahdeksannen annan jo olla. Viekööt itse. Sama on, jos mies kävelee kengillä sisällä juuri kun olen lattiat pessyt...

Ihan normaalilta perhe-elämältä tuo minusta teillä siis vaikuttaa. Jos kuitenkin vaimokkeen lusmuilu ahdistaa, niin laita se telkku kiinni ja juttele asiat selviksi. Sano, ettet jaksa hoidella hänelle enään safkaa päivittäin, vaan että nyt on vaimokkeen kokkausvuoro. Vaadi saada syy käytökseen.

Jos asiat on näin, niin sinä syyllistyt siihen, että teet asioita toisen puolesta. Jos olette avopari, mieluiten kaikki puoliksi. Jos keräät hänen vaatteitaan mistä sattuu, laita ne mytyssä mihin sattuu. Sinua kohdellaan, kuten annat itseäsi kohdeltavan. Kerralla kunnon äänellä ilmoitettu asia - kuin ainainen kitinä.

Miks siivoot ja tankkaat auton? Parempi olis kaks autoo, niin kumpikin tankkais omansa.
Jos mä olisin sä niin, antaisin vaan kaiken olla ja laiskottelisin itsekkin, mitä sitä siivoomaan jos vaimokin heittää kamansa lattialle heitä säki.

Jos ei tyyli muutu niin, sitte kumpikin jatkaa samanlailla.

"Maksan asuntolainan" , jos asunto on vain sinun nimissäsi, selvä se että sinä maksat. Jos asuisit ilman vaimoa maksaisit yhtiövastikkeenkin ja kaikki laskut. Suurimmaksi osaksi käyt kaupassa , suurempi tuloisena ok. Mutta sitä en ymmärrä, että peset 100% vaimon sukat, keität puurot ja tiskaat voileivät. Sano ens kerralla nätisti taitaa olla sun vuoro tai kulta, imuroitko VAI tiskaatko, vähän rapsutusta päälle ja pilkettä silmään. Onko vaimossasi jotain hyviä puolia ?

Armoton totuus maksa kun olet parempi palkkainen ja tyydy kohtaloosi,koska olet saanut lapsen hänen kanssaan ei lasta voi puolittaa vaan antakaa turvallinen lapsuus.Hän on teidän molempien yhteinen.

itse ilmeisesti puuhakas ja aikaansaapa ihminen. Kaikki eivät ole samanlaisia, en itsekään jaksa tehdä työpäivän jälkeen oikeastaan mitään (okei, syynä on perussairaus, mutta onko sillä väliä mikä on syy). Ihmisen vapaa-aika on hänen omaansa - onko vaimosi esim. lapsen kanssa? Oletko puhunut vaimosi kanssa asiasta rauhallisesti, ei vain huomautellen silloin tällöin?

Sillä, että ansaitset enemmän, ei ole tekemistä kotitöiden jaon kanssa, ne pitäisi jakaa tasan joka tapauksessa.

Ei sinun tarvitse passata aikuista ihmistä, jätä tekemättä. Jos ei korjaa jälkiään, sitten ei. Se korjaa, jota asia enemmän häiritsee. Tietysti voit nyt sanoa, ettet halua elää sikolätissä, mutta olisiko tämä asia pitänyt selvittää ennen kuin aloitte tekemään lapsia?

Lapsi on kaikkein tärkein. Viettäkää aikaa hänen kanssaan ja antakaa sen siivouksen nyt olla. Olette terveitä nuoria ihmisiä, teillä on kaikki ihan hyvin, monilla on sairautta ja työttömyyttä ja silloin siinä alkaa siivoukset tuntua aika pieneltä.

Olet sika ja ajattelet vain itseäsi.

Todennäköisesti vaimosi on korjannut sinun jälkiäsi koko suhteen alkupuolen ja on vihdoin päättänyt, että sinun aikasi on tehdä jotain. Älä suotta väitä vastaan. Naisesi on poikkeus, joka luo säännön, että naiset ovat siistejä ja vastaavat kodin töistä.

Pienempipalkkainen maksaa aina tuloihinsa sopivan summan menoista, pienemmän kuin isotuloinen. Niin on reilua ja toimii myös toisin päin.

Meillä asuntolaina 790kk joka menee minun palkasta mies eläkkeellä eläke n.800kk käteen.On välillä tosi raivostuttavaa katsoa,kun mies istuu kuppilassa ja itsellä ei ole ikinä rahaa lähteä mihinkään.laina tosin mun nimissä ja ollaan avoliitossa ,miehellä 28v tyttö jolla kaksi lasta rikkaan miehen kanssa.Heillä kaikki ok.Nykyään mun mies hoitanut laskut ok,mut ei voi jatkos luottaa,välillä häipyy ja jättää kaikki laskut hoitamatta,jolloin oon ite ihan kusessa saattaa olla 2-3viikkoo pois ,sit tulee persauki himaan.Tämmöstä oon nyt kattonut 20 vuotta,mieheni mielestä olen nalkuttava ämmä,mutta hyvin tuo on viihtynyt.Ite olen 38v ja mies 52v.Jos oisin sun tilanteessa lähtisin menee,tommoisia miehiä on harvassa,mielestäni sun muija ei kunnioita sua tarpeeksi!!!En itse lähtenyt ajoissa,enää en voi,koska haluun pitää viimein saavuttamani omakotitalon ja kaikesta huolimatta rakastan miestäni.

Ihmettelen miksi olet edes mennyt avovaimosi kanssa yhteen, koska puhut vaan rahasta, missä rakkaus?

Olen nainen ja en voi sietää tollasia "akkamaisia" miehiä jotka kulkevat perässä siivoamassa, mikset anna avovaimosi tavaroiden ja vaatteiden olla siinä mihin hän ne jättää.

Kukaan ei sinua pakota tekemään kaikkea, jätät vaan esim. auton tankkaamatta niin avovaimo kyllä tankkaa jos tarvii autoa.

Epäilen et olet sellanen "Puuhapete" et avovaimo ei edes ehdi tehdä mitään kun olet jo joka paikan siivonnut.

Ota rennosti muuten avovaimo lähtee jonkun Miehen matkaan, kun ei jaksa tollasta siivoja-muijaa katella.

Pistä kampsut ja kimpsut kassiin ja lähe vex...........mä en kattos tollasta!!!!!!!!!!!!!!

EI SUN TARTE OLLA JOKAPAIKAN HÖYLÄ. EI SUN TARTE OLLA KONE. Olet ihminen. Vain kerran.

Lapsi on sit toinen juttu,..............kumpikos hänet hoitaa ERON sattuessa?