Asun kumppanini kanssa yhdessä kivassa talossa joka on sisustettu kimpassa molempia miellyttäväksi, meitä yhdistävät samat harrastukset ja samanlainen elämäntyyli. Meitä yhdistävät monet arkipäivän asiat ja viihdytään hyvin yhdessä. Usein huomaan kaipaavani sitä jotain "kipinää" mitä joskus oli.. Kumppanini mielestä arkipäiväinen kiintymys on tarpeeksi, hän on onnellinen eikä halua elämäämme muuttaa. Emme ole ainakaan kahteen viime vuoteen olleet sängyssä muuten siis kuin että nukutaan vierekkäin, en itse asiassa ole aikoihin enää halunnut kumppaniani fyysisesti, pidän hänestä edelleen kovin paljon, mutta huomaan vähän väliä olevani tilanteesta harmissani. En ole edes varma olisiko sitä jotain kipinää enää mahdollista sytyttää. Kuitenkin ajatus erosta tuntuu liian surulliselta. Lähinnä haluaisin selvittää omia ajatuksiani nyt kun tänne kirjoittelen. Onko kuitenkin arvokkaampaa elää kivan kumppanin kanssa kuin haluta sitä jotain yhtä juttua mitä ei ole. Eikö ilman seksiä voi kuitenkin olla täysin onnellinen?
Kun rakkaus on muuttunut kaveruudeksi
BW
5633
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
on ok, toisen onnellisuus parisuhteessa on hyvä asia, ihana koti on aina plussaa, samanlaiset elämäntyylit ja harrastukset on ihan mukava yhdistävä asia.
Melkein voisi sanoa että sinulla on hyvä elämä. Mutta oletko sinä onnellinen? Tuntuuko sinusta että elät elämääsi etkä vain kuluta sitä?
Puhuit kipinän puutteesta ja siitä että sinulla on ajatuksia siitä ettei sitä ole edes mahdollista enään sytyttää.
Minä olen sitä mieltä että teidän kannattaa todella koittaa. Monesti tuo seksi- ja kipinäasia annetaan painua ikään kuin maksuna siitä että muuten menee ihan hyvin.
Naisten varsinkin pitää todella pitää huolen seksielämästään, siitä kipinästä minkä toinen saa aikaan. Ei antaa sen ns. arjen syödä sitä pois ja ajatella että tämä on pieni hinta muuten mukavasta elämästä.
Mistä tiedät että kumppanisi on onnellinen vaikka teillä ei ole seksielämää? Oletteko puhuneet asiasta?
Jos hän ei halua seksiä, asia on monimutkaisempi. Mutta jos asiat on vain ajautunut siihen että puhutte sängyssä mitä huomenna pitää ja yms arkiasioita, on helpompi alkaa taas sytyttelemään roihuja.
Ensin ehdotan puhumista asiasta, mitä mieltä hän on vallitsevasta tilanteesta ja mitä hän kaipaa sinussa ja suhteeltanne mitä siinä nyt ei ole.
Sitten vain tekoihin, treffejä, romanttisia illallisia, leffailtoja, kynttilöitä jne. Yhdessä teette romantiikkaa suhteeseenne, sen ei tarvitse olla vahvasti seksihakuista vaan opettelette taas tuntemaan toisenne romanttisella tavalla ettekä vain parhaana ystävänä. Hellimisiä, hemmotteluita, huomiointia.
Joskus pieni ero alussa auttaa, muutaman päivänkin ero, jolloin toivottavasti kumpikin huomaa millaista on olla ilman toista. Ja ymmärtää että suhteen eteen täytyy nähdä vaivaa.
Minä en vaihtaisi kipinää sujuvaan arkeen, koska ne molemmat on saatavilla kun vain löydätte toisenne uudelleen. Ja muistatte että arki on 24/7 jos ette pidä huolta että otatte siitä lomaa ja repäisette romantiikalle ja hellyydelle aikaa.
Yleisneuvona minusta on hyvä se ettei makuuhuoneeseen tuoda päivää, arkiasiat jutellaan illalla pois ja makuuhuoneessa puhutaan ja ollaan sitä yhteistä aikaa, johon kuuluu vain sinä ja hän.
Mä en itse tykkäisi siitä, että kipinää yritetään sytytellä romanttisilla illallisilla, kosak eittämättä mulle tulisi tunne teennäisyydestä. Mun mielestä kun asiat on puhuttu ja eletty selväksi, niin romantiikka on sivutuote. Mutta tää on vaan mun näkemys. Arkiasiat itseasiassa ovat parasta romantiikkaa jos pystyy ja haluaa nähdä ne romanttisinakin. Se on rakkautta. Seksitön suhde on ihan ok jos se on MOLEMPIEN osapuolten valinta vapaasta tahdosta, ei mitellyttämisenhalusta toista kohtaan. Jutelkaa vaikeatkin asiat selväksi. Mä en itse kestäisi suhteessa missä ei ole mitään kipinää. Edes suutelua.
Voin sanoa kyllä olevani onnellinen, kun ajattelen kotiani tulee lämmin ja hyvä olo :o). Matkustelemme yhdessä kun voimme, pidämme kotimaan matkailusta, luonnosta, eläimistä, elokuvista, hyvistä viineistä, yhteisiä tykkäämisen kohteita on paljon. Monen ulkopuolisen silmissä olemme harvinaisen harmoninen pari.
Olemme puhuneet siitä ettei välillämme ole fyysistä kipinää ja kumppanini mielestä se ei ole edes kovin tärkeää, hänen mielestään on ihana nukkua sylikkäin mutta ei kaipaa mitään muuta. Nautin siitäkin kovin kun voidaan nukahtaa lähekkäin ja läheisyyden tunne on suuri mutta silti huomaan haaveilevani siitä että voitaisiin heittäytyä intohimoisesti rakastelemaan ja nauttimaan toisistamme. Tuntuu vain siltä ettei edes enää osaa.
Toki olemme joutuneet käymään läpi rankkoja asioita, sairaalassaoloaikoja, onnettomuus, leikkaus, aika ajoin on ollut hyvinkin stressaavia aikoja mutta niistä on selvitty. Tämän hetken arkipäivää varjostaa läheisen ihmisen sairaus ja huono kunto joka selvästi syö arkipäivän jaksamista ja vie voimia. Väsymys ja stressi vaikuttaa selvästi kumppaniini enemmän tällä hetkellä.
No, eiköhän se tästä ;o) ajatusten kirjoittaminen jo selvästi selkeyttää omaakin päätä kun tällaisista asioista ei kuitenkaan viitsi kavereitten kanssa jutella..
Itselläni oli samanlainen tilanne ja meillä kyllä eroon päädyttiin minun aloitteesta. Itselleni ei kuitenkaan riittänyt vain se "hyvä elämä", haluan kuitenkin oikeasti tuntea eläväni ja kyllä intohimo ja seksi kuuluvat minulle niihin asoihin, jotka saavat minut tuntemaan olevan oikeasti elossa. Ero on pirun vaikea päätös, mutta nyt kun päätös on tehty, niin tuntuu ehkä miljoona kiloa kevyemmältä ja helpommalta olla. Minusta ainakin se, että sinä mietit tuota asiaa, kertoo jo siitä että ehkä kuitenkin olisi parempi toisin....Itseäni ahdisti todella paljon se ajatus, että elämä vain kuluu ja vanhempana sitten joutuu katumaan sitä hukkaan heitettyä tilaisuutta. Kerran kun kuitenkin vain eletään....
toinen toistaan parempaa misukkaa on tyrkyllä,miks jäädä vaan siihen "ihan kivaan " .