Kekkonen & Halonen

Presidentti-instituution rappiosta saamme kiittää Urho Kekkosta ja Tarja Halosta. Kekkonen käytti väärin presidentin suuria valtaoikeuksia, ja ylittikin ne parlamentarismin halveksunnassaan. Parlamentarismi ei ollut hänelle itsetarkoitus, vaan väline despotismiin.

Kekkosen jälkeen lähdettiin kohti parlamentarismia, presidenttikaudet rajattiin kahteen ja häneltä otettiin pois oikeus hajottaa eduskunta mielivaltaisesti.

Tarja Halonen on edesauttanut presidentti-instituution alasajoa parhaansa mukaan käyttämällä jäljelläolleita valtuuksia, mm. nimitysvaltuuksia mielivaltaisesti, ei maan parasta, vaan oman klikkinsä etuja ajaakseen. Hän on vannonut:

"Vakuutan, että minä presidentintoimessani vilpittömästi ja uskollisesti noudatan tasavallan valtiosääntöä ja lakeja sekä kaikin voimin edistän Suomen kansan menestystä."

Onko hän yhtään ainutta kertaa edistänyt Suomen kansan menestystä millään tavoin? "Kaikin voimin" edistämisestä puhumattakaan.

Hän on tehnyt presidenttiydestä farssin Suomessa ja ulkomailla kulissiavioliitollaan, käytöksellään, kiukuttelullaan, telaketjufeminismillään, vasemmistososialismillaan ja pikkumaisuudellaan. Toivottavasti häntä ei haudata samaan paikkaan Ståhlbergin, Svinhufvudin, Kallion, Rytin, Mannerheimin ja Paasikiven kanssa.