Työilmapiiri naisvaltaisella alalla

Ite jo vaihdoin alaa, tulee hulluksi ja vit...maiseksi itekin, kun on tuollaisen keskellä kaiket pv:t. Sen opin, että mitä vanhempia ja pidempään samassa paikassa olleita naisia, sen pahempia. Menkää siis työpaikkaan, jossa nuorta väkeä, niin ilmapiiri on ok.

Aloittaja on ikävä kyllä aika pitkälti oikeassa, itse miespuolinen opiskelija, tehnyt paljon sijaisuuksia, ikääkin kertynyt jo kohta puolivuosisataa.
Mikä on oikeasti vikana "kanalaumassa", jatkuvaa kärhämöintiä, jopa aikuisopiskelijoiden aliarviointia (koskee myös nuorisopuolen keikkaa tekeviä.)
Oikeesti tuntuu välillä, et ei oo minkäänlaista "psykoo" testattu monelta hoitajalta.
Tiedän jokusen "hoitsun", mielenterveysongelmia, päihteiden väärinkäyttöä jne...
Työt jatkuu, esimies/nainen ei puutu asiaan.
MIKSI SOSIAALI- ja TERVEYSALALLA toimii NIIN paljon epäkypsiä naispuolisia ihmisiä?
Ne harvat ÄIJÄT, jotka olen tavannut keikkaa tehdessäni, ovat olleet niitä parhaita.
Älkää todellakaan ruikuttavat akat kuvitelko alan palkkojen nousevan, kun pidätte huolen ettei oikeita HOITAJIA alalle tule!

osastonsihteeri mutta lopetin aika pia n ihan pelkästään sen takia että en kestänyt hoitajien ilkeilyä. Kenenkään ei ole pakko uhrata terveyttään moisen piraijalauman "pureskelussa".
Lääkärit olivat aiva ihania ja juttelivat niin kuin työkaverin kanssa jutellaan mutta hoitajat eivät sellaista sietäneet. Olivat NIIIIIN mustasukkaisia. Se hierarkia näkyi niin selvästi ja sihteerihän oli siellä alakastissa....:((

Olen mies ja työskennellyt jo kymmeniä vuosia tällä alalla. Matkalle on mahtunut naisvaltaisia (somatiikka/psykiatria) ja miesvaltaisia (psykiatria) työyhteisöjä sekä työyksikköjä, joissa molempia sukupuolia on suurinpiirtein yhtä paljon. Jälkimmäisin vaihtoehto on selvästi paras. Silloin molempien sukupuolten huonot taipumukset pysyvät joten kuten kurissa, jos on pysyäkseen.

Naisen pahin vihollinen työpaikalla ei ole mies vaan toinen nainen. Meno on naisvaltaisella osastolla yhtä politikointia ja toinen toisensa kampittamista. Naiset eivät kestä sitä, että toinen nainen on millään mittarilla itseä "parempi": kauniimpi, nuorempi, varakkaampi, hierarkiassa korkeampi, jossain asioissa taitavampi jne. jne..

Miesvaltaisella osastolla vaanii yleisen laiskuuden ja vastuuttomuuden vaara. Meillä miehillä on keskenämme usein niin kivaa, että itse hommat tahtovat siitä kärsiä. On olemassa muita paljon mielenkiintoisempia asioita kuin työ, joita on mahdottoman mukava puida töissä. Kuten esimerkiksi urheilu ja politiikka.

Kun molempia sukupuolia on työpaikalla yhtä paljon, niin työt luistavat yleensä paremmin ja paremmassa hengessä. Miehiä naiset eivät saa niin helposti mukaan sosiaalisiin peleihinsä, koska ne eivät miehiä kiinnosta pätkääkään. Toisaalta naiset "potkivat" miehiä työhön liittyvissä asioissa eteenpäin ja pitävät ne asiat esillä, joiden takia työpaikalle ollaan periaatteessa tultu.

Se on vielä tähän lisättävä, että molemmissa sukupuolissa on toki olemassa "poikkeusyksilöitä". Eli naisia, joita ei kiinnosta kärhämöinti ja miehiä, joita ei kiinnosta spekuloida koko työvuoroa jonkun jalkapallopelaajan polvivammaa.

Toivottavasti mahdollisimman moni hoitotyön ammattilaiseksi itseään kutsuva päätyy lukemaan näitä ajatuksia, joita tässä viestiketjussa on kirjoitettu. Taitaa olla peiliin katsomisen paikka! Voi kun itse saisi pidettyä päänsä kylmänä, eikä päätyisi tuohon pyöritykseen mukaan. Mutta niinhän se menee, että hyvät hoitajat lähtevät työyhteisöistä, koska eivät suostu katselemaan moista touhua. Moni päätyy vaihtamaan alaa. Mutta mitä jääkään jälkelle... Tämä joukko voikin nostaa nyt kätensä pystyyn ja huutaa, että hiphei ja hurraa!! Mielestäni on ihan turha valittaa, että hoitotyötä ei arvosteta. Ei todellakaan, jos ammattilaiset on tätä luokkaa!!!

Melkein vuosi on kulunut, kun kirjoitin tästä aiheesta. Ilokseni huomasin, että viestiketju on saanu laajempaakin huomiota ja sitä on käsitelty muun muassa Henry Laasasen blogissa aiheena kieroutunut sisarkunta. Ohessa linkki samaiseen blogiin.
http://henrylaasanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/52692-kieroutunut-sisarkunta

Minun tarinani päättyi tänä syksynä niin, että päätin hakeutua muihin tehtäviin. En jaksanut enää taistella mahdotonta vastaan. Henkisesti aloin olla umpikujassa. Oli äänestettävä jaloillaan, omaa terveyttä ajatellen. Tosi paska fiilin kyllä on!! Liian moni hyvä hoitaja lähtee pois, mutta mitä jääkään jäljelle :(

Hyvää syksyn jatkoa kaikille jotka tämän viitsivät lukea. Voimia vastarintaan!

Varmaan tarkoitit henkistä väkivaltaa tekevät eivät usein tule miesten kanssa juttuun eikä sitä kokevat ?

On tullut koettua selän takana puhumiset ja arvostelut. Usein myös uusia työntekijöitä arvostellaan ja puhutaan selän takana heidän tullessa töihin uuteen paikkaan. Joku aikaisemmin mainitsikin, että kannattaa mennä paikkaan, jossa on nuorta väkeä töissä, niin ilmapiiri on ok. Se on totta! Mutta onneksi on myös niitä mukavia vanhempia ja kokeneempia hoitajia, jotka tykkäävät antaa neuvoja aloitteleville hoitajille.

Ihan oikeassa olet mitä kirjoitit, ja meillä on joka osastolla sellainen nainen joka on asettanut itsensä pomon asemaan, ja he laskevat mitä kukin tekee ja jättää tekemätä. ja aina saa kuulla mitä virheitä kukin on tehnyt, ja oi miten hyviä nämä naiset ovat olevinaan, vaikka tosiasiassa heillä on vaan suu joka toimii, työnteko jää vähemmälle.
mutta ovat pärjänneet suunsoitolla aika hyville palkoillekkin ja pomo ei huomaa mitään, tai sitten ei ole huomaavinaan. joten naisvaltainen työpaikka on pahinta mitä tiedän, heillä ei ole kehittynyt se niin sanottu demokratia vaikka itse ovat huutamassa aina tasa arvoa naisille, kai tarkoittavat vaan itseään

Itse olen sairaanhoitajaksi opiskeleva, ja nyt viimeinen puolivuosi enää jäljellä. Tämän koulutuksen aikana olen päässyt harjoittelemaan usealle eri osastolle ja jokaiselta osastolta on löytynyt näitä hapannaamoja ja kusipäitä. Osa osastoista on ollut OK, mutta sitten löytyy näitä "kauhu"osastoja, joissa opiskelijatkin joutuvat vedetyiksi mukaan osaston sisäisiin ongelmiin.
Pahinta koko touhussa on tämä seläntakana paskanpuhuminen. Välillä jopa väännetään naamaa ja irvistellään toisen seläntakana. Opiskelijana ei pysty sanomaan mitään, kun harjoittelun läpi pääseminen voi mahdollisesti vaikeutua. Positiivista tässä on se, että tietää mihinkä osastolle ei kannata ainakaan hakeutua töihin.

Jaksoin toistakymmentä vuotta hoitoalalla ja viimeinen tikki oli joutuminen työpaikka-kiusatuksi. Menin uuteen työhön ja ehdin olla pari kuukautta kun kiusaaminen alkoi. Esimiehelle kun puhuin asiasta, sanoi hän ettei jaksa puuttua asiaan, oli juuri ennen tuloani läpikäynyt erään hoitajan ulos-savustuksen! Hammasta purren kävin töissä vielä muutaman kuukauden ja sen jälkeen päätin että hoitotyö oli tässä!
Esimiehestä lähtien koko työyhteisö pompii muutaman häiriintyneen akan tahtiin, kukaan ei uskalla viheltää peliä poikki. Kanalauma seuraa näitä johtajia ja mielistelee ettei joudu itse kohteeksi. Ei uskoisi että on kysymys aikuisista ihmisistä.
En suosittele hoitoalaa kenellekään!

Jaloillaan äänestäminen kannattaa ja työpaikasta puhuminenkin kollegoille. Luulisi, että työnantaja alkaa jossakin vaiheessa miettimään, missä vika, jos työntekijöitä ei löydy ja työsuhteessa olevatkin lähtevät. Hoitoalalla on hoitajan markkinat. Työpaikkansa voi valita hyvin pitkälle.

Niinpä ja tähän kun lisätään se että hoitoala on ollut julkisen sektorin ala niin soppa on valmis. Eikä alalla ole pahemmin ollut kilpailevia firmoja. Mutta kun kerran alkaa olemaan työntekijän markkinat ja sukupolvi vaihtumaan, niin muustostakin on tapahtunut. Allekirjoittanut on miespuolinen hoitaja opiskelija Itä-Suomesta ja valmistuu kohta. Tuota uusien väheksyntää ja opiskelijoille vittuilua nyt on joka paikassa, siinä ei ole mitään ihmeellistä. Niin naisilla on usein valitettavasti tapana arvioida pärstäkertoime perusteella ja jos ei satu miellyttämään niin tie usein nousee pystyyn. Allekirjoittaneelle kävi tässä taannoisessa harjoittelussa seuraavasti: en miellyttänyt erästä vastavalmistunutta syvältä maakunnasta kotoisin olevaa vastavalmistunutta hoitsua, jota ei pahemmin ohjaaminen kiinnostanut. Niinpä vittuilua tuli hänen erään vanhemman hoitajan(joka luuli itsestään vähän liikoja) taholta koko ajan. Molemmiltya puuttuivat vieläpä suhteellisen triviaalit käytöstavatkin, osoittelua mm.sormella ja puhuttelua opiskelijaksi, pelkkänä ylimääräisenä käsioparina olemista, ei juurikaan ohjaamista tai asioiden aukiselittämistä, esimerkksi miksi tämä hoidetaan juuri näin, mitä sairauden taustalla on, eikä edes vinkattu opuksia mistä kannattaisi lukea. Nooh lopputuloksena oli että tämä maakunnan ruusuke kavereineen pääsi esimiehensä puhutteluun ja muiden asioiden puuttumisesta. Yleistää ei saa, mutta hoitoalan ongemana on usein itsestään liikoja luulevat ihmiset, jotka ovat usein kotoisin maakuntien tuppukylistä ja ajattelu jäänyt melko kapea-alaiseksi. Lisäksi alalla alkaa olemaan sitä vaihtuvuutta mm. kilapiluttamisen ym takia ja vanhat perinteet hierarkiasta ym muusta alkavat kadota. Itse toivoisin koko terveydenhuoltoalan yksityistämistä juuri tästä syystä. Kauhuosastot ja politikoivat kanalaumat saavat lähtöpassit.

Minullakin on huonoja kokemuksia hoitoalalta. Lähes aina melkein jokapaikassa on ollut joku konflikti menossa.
Ainut hyväpuoli hoittyössä on se, että on töitä ja työstä saa palkaa(tosin hoitajan palkka on pieni)
Alaa ei juuri nyt kannata vaihtaa varsinkaan jos on vakituinentyöpaikka.
Niistä suurista ikäluokista on jo puhuttu pitkään. Jäisivät jo eläkkeelle koko lauma.

tässä omaa pohdintaanihoitoalan työpaikkojen ilman saastuttajista.

http://keskustelu.suomi24.fi/node/10292086

Ei vaikuta oma-asenne heitä kohtaan, vaan heidän asenne minua, ja meutä muita nurempia kohtaan. Koska olemme nuoria ja kokemattomia, emmekä osaa mitään.

Nämä samat vanhat hoitajat osaavat olla ystävällisiä potilaille mutta nuorille hoitajille ja opiskelijoille ovat p.iruja.

60-luvulla syntyneistä hoitajista ei voi sanoa samaa, he osaavat mielestäni olla aika asiallisia ja myöskin sitä nuoremmat, toki poikkeuksiakin on...

Ainakin kirjoitustaidossa on parantamisen varaa.

.........

Hoitoalalla näyttää tosiaankin olevan se toinenpuoli, että ollaan vihaisia ja katkeria. Ei siedetä toisia, etenkään uusia ja nuorempia työntekijöit.

Opiskelijatkin joutuvat joskus syyttä kovaan pompotukseen, jos naama ei miellytä, tai jotain vanhoista hoitajista ärsyttää opiskelij/nuori uusi työntekijä. Saa tämä vanha hoitaja helposti läheskoko työryhmän kääntymään opiskelijaa/nuorta hoitajaa vastaan.

Tiedän koska olen kokenut sen itse ja seurannut sivusta kun joillekkin on käynyt niin. Olen tosin itse ollut 97% tapahtumista sorretunpuolella, mutta eipä paljon yheden sanat vaikuta.

Itse olin aikuispuolen LH-opiskelijana eikä munkaan kohtelu kovin mairittelevaa kaikissa paikoissa ollut. Yhden harjoittelun jouduin jopa keskeyttämään, koska en saanut ohjausta olleenkaan, kun ei kukaan työntekijöistä vaivautunut mulle edes puhumaan, saatika sitten toimimaan ohjaajana.

Kaikennäköistä hoitajaa on kyllä nähty opiskelijana ollessa ja normaali ystävällinen käytös on joillekin näköjään täysin mahdotonta. Ja nämä epäystävälliset kovaääniset hoitsut ovat tekevinään niiiiin kovasti töitä ja ovat olevinaan niiiiiin ammattilaisia, mutta todellisuudessa ovat niitä laiskimpia juoruajjia, jotka katoavat näkyvistä, kun pitäis jotain ihan oikeasti tehdä! Pomoja osaavat kyllä kutitella ja siksi homma vain jatkuu ja jatkuu...

Itse nyt jo töissä olevana hoitajana (ja jatko-opiskelijana) olen kyllä kaikille ystävällinen, mutta takaisin sanon aika napakasti ja suoraan, koska muuten en tätä työtä jaksaisi. Aika rauhassa saan töitä tehdä, koska tädit sitten aukoo päätään jollekin muulle, ikävä kyllä. Pomo kyllä aina kohdatessa valittaa kaikesta, mutta se nyt on asia erikseen ja taidan olla jo turta tälle kohtelulle ;)

Se on yleensä vielä niin, että se huonohenki on ollut siellä työpaikassa pitkään. Jos kysymyksessä on uusi paikka missä on uudet työntekijät, osa vanhoja jotka ovat pitkään olleet alalla.

Useimmista näistä vanhoista on vaikea ymmärtää että uudet tuulet puhaltaa. Muutoksia ei tapahdu, jos tehdään aina niinkuin on ennenkin tehty. Esim "näin teimme 25-vuotta sitten, tehdään niin nytkin."

Olen myös huomannut, että jotkut vanhat naishoitajat iältää 50-yli (ei päde kaikkiin) ovat kateellisia nuorille ja kauneille naishoitajille.
Jos on nuori ja kaunis, niin joutuu helposti vanhan haahkan hampaisiin, ihan epäolennaisista syistä.

Vanhepi hoitaja puhuu pahaa nuoremman seläntakana. Mustamaalaa tätä joka käänteessä, muille työkavereille ja pomolle. Selkään puukottamista. Vanhempihoitaja osaa helposti itse leimautua uhriksi, jos on ollut törkeä nuorempaa kohtaan ja nuorempi sanookin takaisin. (kokemusta on) Eräänlainen Martyyrius kukoistaa useiden vanhojen hoitajien asenteissa. Luulevat osaavansa kaiken, eivätkä anna tilaa muille, vaikka nuorempi olisikin oikeassa. Esim. Joku asia on päivitetty, eikä enää toimita kuten 25-vuotta sitten

Myös Eri leireihin jako on yleistä. Kuten mihin puolueseen kuuluu. Onko ay-toiminnasta mukana. Mitä mieltä on mistäkin asiasta. Tässäkin riidan syy: "Miksi tulee toimeen jonkun toisen hoitajan kanssa jonka kanssa ei itse tule...?"

Naisilla on vaikeaa. Kyllä ne miehetkin osaavat keskenään riidellä, mutta heidän riitelynsä on toisenlaista. Ei sellaista selkäänpuukottamista ja pahanpuhumista. Miehet selvittävät yleensä asiat keskenään ja puhuvat toisilleen suoraan, eivät kuitenkaan kaikki...

Osuipa oikeaan tämä kommentti

Ei ne naiset. Kyllä miehetkin osaa.. ensihoidossa ei ole niin sukupuolesta kiinni kuka jauhaa paskaa. Osalla on mielestään "hyvä syy", mutta lapsellista ja ylimielistä.

Onhan juoruiluun toki aihettakin, kun esimiestaso kierrättää hoitajia sängyissään työvuorojen aikana ja työntekijät haalii tyttö- ja poikaystäviä työvuoroihin pantaviksi. Tai kun työntekijöinä pidetään juoppoja, joita ei saada kuriin.