Meikäläistä on alkanut ottaa päähän, kun en osaa rentoutua kunnolla sosiaalisissa tilanteissa. Ei ole mikään uusi juttu, on tällainen tultu oltua jo jonkun aikaa. Ikää on 19 ja erakon vikaa. Oikeastaan sosiaalisempi nykyään olen, mutta jääräpäisempi ja paljon tyytyväisempi yksineloon.
Kaupungille meno kuitekin on pieni kynnys välillä, aika pieni, mutta alitajuntaisesti tulee viivästeltyä usein. Riippuu vähän päivästä, että milloin osaa olla rennommin. Minua ei itseasiassa ahdista paljoakaa ihmiset joita en tunne. Huomattavasti enemmän ahdistaa se, että saatan törmätä johonkin vanhaan tuttuun kaupungilla ja ne tilanteet hoidan yleensä melko kömpelösti tai tervehdin vaan ja jatkan matkaa. Jos osaisi pientä small talkia heittää jne, niin olisi elämä helvetisti helpompaa. Myös tapaamiset virastoissa, lääkärillä jne on vaikeita. Enemmän tosin se lähteminen, kyllä se ihan ok menee paikan päällä, vaikka vähäsanainen olenkin. Pieniin liikkeisiin on myös hankala mennä.
Sekin harmittaa, että vastakkainen sukupuoli välillä välittää sellaisia signaaleja, että kiinnostaisi, mutta enhän minä hallitse noita tilanteita alkuunkaan. Jos olisin itsevarmempi, niin varmasti olisin aika käteväkin tuossa, mutta kaikki potentiaali menee hukkaan jännittämisen ja epävarmuuden takia. Ei sillä, että haluaisin sen enempiä, kuhan katsekontaktin saisi luontua ja uskaltaisi jotain nokkelaa sanoa ja täten piristää toisen päivää.
En ihan usko, että tulen koskaan kovin hyvä olemaan sosiaalisissa tilanteissa, mutta sitä en toivokaan, olisi vaan kiva vihdoinkin olla rennosti ja sanoa mitä mieleen tulee, eikä yliajatella sitä. Erityisesti muitten mielipiteiden välittämistä voisin vähentää.
Onko mitään näppärää keinoa, millä voisin helpottaa tätä? Entäs onko muita kellä samankaltaisia kokemuksia, miten toimitte ja pärjäätte?
Kaupungille meno kuitekin on pieni kynnys välillä, aika pieni, mutta alitajuntaisesti tulee viivästeltyä usein. Riippuu vähän päivästä, että milloin osaa olla rennommin. Minua ei itseasiassa ahdista paljoakaa ihmiset joita en tunne. Huomattavasti enemmän ahdistaa se, että saatan törmätä johonkin vanhaan tuttuun kaupungilla ja ne tilanteet hoidan yleensä melko kömpelösti tai tervehdin vaan ja jatkan matkaa. Jos osaisi pientä small talkia heittää jne, niin olisi elämä helvetisti helpompaa. Myös tapaamiset virastoissa, lääkärillä jne on vaikeita. Enemmän tosin se lähteminen, kyllä se ihan ok menee paikan päällä, vaikka vähäsanainen olenkin. Pieniin liikkeisiin on myös hankala mennä.
Sekin harmittaa, että vastakkainen sukupuoli välillä välittää sellaisia signaaleja, että kiinnostaisi, mutta enhän minä hallitse noita tilanteita alkuunkaan. Jos olisin itsevarmempi, niin varmasti olisin aika käteväkin tuossa, mutta kaikki potentiaali menee hukkaan jännittämisen ja epävarmuuden takia. Ei sillä, että haluaisin sen enempiä, kuhan katsekontaktin saisi luontua ja uskaltaisi jotain nokkelaa sanoa ja täten piristää toisen päivää.
En ihan usko, että tulen koskaan kovin hyvä olemaan sosiaalisissa tilanteissa, mutta sitä en toivokaan, olisi vaan kiva vihdoinkin olla rennosti ja sanoa mitä mieleen tulee, eikä yliajatella sitä. Erityisesti muitten mielipiteiden välittämistä voisin vähentää.
Onko mitään näppärää keinoa, millä voisin helpottaa tätä? Entäs onko muita kellä samankaltaisia kokemuksia, miten toimitte ja pärjäätte?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Tässä sinullekin linkki mistä voi löytyä apuja
http://keskustelu.suomi24.fi/node/9215153
Mulla on sama juttu, oon vaan vähän nuorempi, kohta 16 v