Rakastuin itseäni muutaman vuoden vanhempaan mieheen. Hän kertoi olevansa yrittäjä, ajoi hienolla autolla, oli komea asunto, ja vaikutti muutenkin oikeasti hyvin toimeentulevalta ihmiseltä.
Uskotteli minulle ummet ja lammet, erittäin vakuuttava ihminen. Itse olin tuolloin vielä opiskelija. Ja hyvin sinisilmäinen, tahdoin uskoa ihmisistä vain hyvää.
Seurusteltuamme vuoden, aloin kiinnittää huomiota oudoista firmoista tuleviin laskuihin, kuten Lindorff, Instrum Justitia yms..en tiennyt kyseisistä firmoista mitään. Kyselin kumppaniltani keneltä laskut olivat. Hän selitteli ympäripyöreitä lausuntoja jostain firman sisäisistä asioista, joista en kuulemma ymmärtäisi mitään.
Yhtenä päivänä kun mies oli töissä, saapui postilaatikkoon kirje ulosotosta. VASTA siinä vaiheessa epäilykseni heräsi, aloin googlettaa äsken mainitsemiani firmoja, ja kaikkihan olivat perinnästä..ja näitä oli lukuisia muitakin. Otin miehen puhutteluun ja vaadin selitystä, halusin auttaa, ja toivoin, ettei meillä olisi salaisuuksia.
Mies avatui velkaantumisestaan. Oli korviaan myöten laskuissa, niin perintään kuin luottokuntaankin.
Omat vanhempani ovat varakkaita ihmisiä, en koskaan tahtonut heidän rahojaan, vaan halusin pärjätä omillani. Tiesin kuitenkin, että vanhempani olivat kartuttaneet minulle erittäin sievoisen summan tilille, johon tarvitsin vain pankissa käynnin, ja saisin rahat ulos.
Edelleenkin omaa tyhmyyttäni, tahdoin auttaa miestäni..maksoin hänen velkojaan pois, käytin siihen lähes koko vanhempieni keräämän säästön. Halusin päästä uuteen alkuun, ja etenkin halusin mieheni pääsevän uudestaan jaloilleen.
Muutaman kuukauden kuvittelin kaiken olevan hyvin..tulin raskaaksi..suunnittelimme pienelle oman huoneen remppaamista, pidin huolta taloudesta, ja hoidin mieheni laskut ajallaan.
Elämä taas kukoisti.
...kunnes mieheni puhelimeen vastattuani sain kuulla, ettei koko firmaa ole olemassakaan. Mies on käynyt tekemässä duunarihommia, ja silloin kun töitä ei ole ollut, on hän maleksinut huoltoasemilla, muka ollakseen töissä.
Kaikki oli siis valhetta siitä lähtien kun häneen tutustuin, ihan kaikki!
Lapsemme on nyt 3 vuotta. Elän onnellisessa parisuhteessa. Lapsen isästä en ole eromme jälkeen kuullut, enkä haluakaan kuulla.
Annoin hänelle mahdollisuuden, tein kaikkeni parantaakseni hänet. Mutta ensimmäinen askel parantumiseen, on myöntää ongelmansa, hän ei sitä tehnyt..
Kun lapsi kasvaa, olen valmis kertomaan faktoja isästään, ja hän saa itse päättää,tahtooko olla yhteydessä biologiseen isäänsä. Meillä menee nyt hyvin, ja tahdoin vain turvata poikani tulevaisuuden...
Uskotteli minulle ummet ja lammet, erittäin vakuuttava ihminen. Itse olin tuolloin vielä opiskelija. Ja hyvin sinisilmäinen, tahdoin uskoa ihmisistä vain hyvää.
Seurusteltuamme vuoden, aloin kiinnittää huomiota oudoista firmoista tuleviin laskuihin, kuten Lindorff, Instrum Justitia yms..en tiennyt kyseisistä firmoista mitään. Kyselin kumppaniltani keneltä laskut olivat. Hän selitteli ympäripyöreitä lausuntoja jostain firman sisäisistä asioista, joista en kuulemma ymmärtäisi mitään.
Yhtenä päivänä kun mies oli töissä, saapui postilaatikkoon kirje ulosotosta. VASTA siinä vaiheessa epäilykseni heräsi, aloin googlettaa äsken mainitsemiani firmoja, ja kaikkihan olivat perinnästä..ja näitä oli lukuisia muitakin. Otin miehen puhutteluun ja vaadin selitystä, halusin auttaa, ja toivoin, ettei meillä olisi salaisuuksia.
Mies avatui velkaantumisestaan. Oli korviaan myöten laskuissa, niin perintään kuin luottokuntaankin.
Omat vanhempani ovat varakkaita ihmisiä, en koskaan tahtonut heidän rahojaan, vaan halusin pärjätä omillani. Tiesin kuitenkin, että vanhempani olivat kartuttaneet minulle erittäin sievoisen summan tilille, johon tarvitsin vain pankissa käynnin, ja saisin rahat ulos.
Edelleenkin omaa tyhmyyttäni, tahdoin auttaa miestäni..maksoin hänen velkojaan pois, käytin siihen lähes koko vanhempieni keräämän säästön. Halusin päästä uuteen alkuun, ja etenkin halusin mieheni pääsevän uudestaan jaloilleen.
Muutaman kuukauden kuvittelin kaiken olevan hyvin..tulin raskaaksi..suunnittelimme pienelle oman huoneen remppaamista, pidin huolta taloudesta, ja hoidin mieheni laskut ajallaan.
Elämä taas kukoisti.
...kunnes mieheni puhelimeen vastattuani sain kuulla, ettei koko firmaa ole olemassakaan. Mies on käynyt tekemässä duunarihommia, ja silloin kun töitä ei ole ollut, on hän maleksinut huoltoasemilla, muka ollakseen töissä.
Kaikki oli siis valhetta siitä lähtien kun häneen tutustuin, ihan kaikki!
Lapsemme on nyt 3 vuotta. Elän onnellisessa parisuhteessa. Lapsen isästä en ole eromme jälkeen kuullut, enkä haluakaan kuulla.
Annoin hänelle mahdollisuuden, tein kaikkeni parantaakseni hänet. Mutta ensimmäinen askel parantumiseen, on myöntää ongelmansa, hän ei sitä tehnyt..
Kun lapsi kasvaa, olen valmis kertomaan faktoja isästään, ja hän saa itse päättää,tahtooko olla yhteydessä biologiseen isäänsä. Meillä menee nyt hyvin, ja tahdoin vain turvata poikani tulevaisuuden...
Vastaukset 3
Vanhimmat
Jaa-a.. Minä tapasin kiinnostavan ihmisen ja pian aloinkin seurustella sen miehen kanssa.
Maksamattomia laskuja oli paljon. Kävin osa-aikatöissä ja olin päivärahalla.
No, pian sitten alkoi sadella noita kirjeitä Lindorfilta, Instrum Justitialta, Svea Perinnältä, OK-perinnältä..
Kun en pystynyt kaikkea maksamaan palkasta ja päivärahoista.
Pelkäsin. En kertonut ongelmastani mitään.
Myöhemmin tuli sitten muitakin ongelmia, ja masennuskin alkoi taas oireilla joten avauduin miehelle vähän enemmän.. Hän pysyi tukena, mutta oli varmaan aika pettynyt.
Sitten aloin tehdä eri perintäfirmojen kanssa maksusopimuksia, pienimmillään jotain 20€/kk..
Perinnät loppuivat siihen. Ne mitä oli menossa käräjille ja ulosottoon maksoin vanhempien avustuksella ja sain pitää luottotietoni. Hain toimeentulotukea laskujen maksuun ja sainkin. Eli nyt tämä paska on pysähtynyt vähäksi aikaa, ja mies tietää jo kaiken.
No edelleen mies on vierellä ja suunnitellaan tulevaisuutta, mutta ei MIKÄÄN saa pois minun syyllisyyttäni.
Ei se että kaikki velat on kohta maksettu, ei se jos alan saada enemmän palkkaa, ei miehen sanat, ei vanhempien apu.. Syyllisyyden kanssa pitää elää aina. Tunnen olevani huijari, joka on huijannut toisen tähän suhteeseen.
Vaikka minä en ole valehdellut tuloistani tai töistä miehelle koskaan, kuten sinun entinen miehesi sinulle taidan tietää miltä hänestä tuntuu.
Jos saisimme lapsen, ajattelisin varmasti jos eroaisimme että lapsella olisi parempi isänsä kanssa.
Ehkä äitinä en katoaisi noin vaan, mutta olisi jatkuvasti se olo lasten kanssa että nyt he ovat taas sen huonomman ja vastuuttomamman vanhemman kanssa.
JUKUPÄTKÄ.
ME VAADIMME PAREMPIA PROVOJA! ME VAADIMME PAREMPIA PROVOJA! ME VAADIMME PAREMPIA PROVOJA!
KAIKKI MUKAAN! ME VAADIMME PAREMPIA PROVOJA! EL PUEBLO UNIDO JAMAS SERA VENCIDO!
ME VAADIMME PAREMPIA PROVOJA! VAIKKA MENIS VIIMEISETKIN SIEMENPERUNAT!
HASTA LA VICTORIA SIEMPRE.
Tuo kuullostaa tosi oudolta, että rahaa saisi velkojensa maksuun. Mikäs sellainen instanssi on? Täytyypä heti kääntyy ko:n puoleen!