...tarkoittaa käytännössä? Ja miten ilmenee? Minkälaisia kokemuksia teillä?
Tuntemani narsisti(sia piirteitä omaava henkilö) käyttää mitätöinnin ja alentamisen keinona sitä, että luonnehtii tiettyjä ihmisiä niin heille itselleen kuin selän takana sanoilla "kiltti", "epävarma", "hiljainen" jne. Ilmeisesti hän hakee sitä vaikutelmaa, että muut ovat jotenkin rassukoita, kun taas hän on niin varma, rohkea ja valovoimainen. Ensinnäkin luonnehdinnat eivät monenkaan kohdalla pidä paikkaansa, vaikka eiväthän nuo mitään huonoja piirteitä ole - muiden kuin narsun mielestä, joka ei ehkä halua nähdä noita puolia itsessään.
On muuten aika ahdistavaa, kun narsu kohtelee sinua sellaisena kuin hän itse päättää ja määrittelee, eikä omana aitona itsenäsi.
Toiseksi narsu syytti minua nyt siitä, että kadehdin hänen ulkonäköään, työtään, tutkintoaan, varallisuuttaan yms.... Olin täysin tyrmistynyt. En voi uskoa, että hän todella noin ajattelee. Uskooko hän itse omiin juttuihinsa? Kadehtiiko hän itse "ylempiarvoisiaan" niin, että hänen on pakko uskoa HÄNEN MIELESTÄÄN alempiarvoisten ihmisten ilman muuta kadehtivan häntä? Vai kadehtiiko hän itse minua? Minulla ei kyllä ole koskaan ennen käynyt mielessäkään, että joku kadehtisi minua. En keksi syitä siihen. :D Enkä tietääkseni tunne juurikaan kateellisia ihmisiä, ennen tätä. Onneksi.
Tuntemani narsisti(sia piirteitä omaava henkilö) käyttää mitätöinnin ja alentamisen keinona sitä, että luonnehtii tiettyjä ihmisiä niin heille itselleen kuin selän takana sanoilla "kiltti", "epävarma", "hiljainen" jne. Ilmeisesti hän hakee sitä vaikutelmaa, että muut ovat jotenkin rassukoita, kun taas hän on niin varma, rohkea ja valovoimainen. Ensinnäkin luonnehdinnat eivät monenkaan kohdalla pidä paikkaansa, vaikka eiväthän nuo mitään huonoja piirteitä ole - muiden kuin narsun mielestä, joka ei ehkä halua nähdä noita puolia itsessään.
On muuten aika ahdistavaa, kun narsu kohtelee sinua sellaisena kuin hän itse päättää ja määrittelee, eikä omana aitona itsenäsi.
Toiseksi narsu syytti minua nyt siitä, että kadehdin hänen ulkonäköään, työtään, tutkintoaan, varallisuuttaan yms.... Olin täysin tyrmistynyt. En voi uskoa, että hän todella noin ajattelee. Uskooko hän itse omiin juttuihinsa? Kadehtiiko hän itse "ylempiarvoisiaan" niin, että hänen on pakko uskoa HÄNEN MIELESTÄÄN alempiarvoisten ihmisten ilman muuta kadehtivan häntä? Vai kadehtiiko hän itse minua? Minulla ei kyllä ole koskaan ennen käynyt mielessäkään, että joku kadehtisi minua. En keksi syitä siihen. :D Enkä tietääkseni tunne juurikaan kateellisia ihmisiä, ennen tätä. Onneksi.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Olet varmaankin lukenut esim wikipedian luonnehdinnan aiheesta(?) Eli:
"projektiivinen identifikaatio saattaa muodostaa itsensä toteuttavan ennusteen. Yksilö kuvittelee jostakusta toisesta jotakin, mikä ei pidä paikkaansa, ja alkaa käyttäytyä niin että toinen muuttaa käytöstään ja kuvitelma osoittautuu todeksi. Esimerkiksi paranoidinen skitsofreenikko alkaa kuvitella, että poliisi vainoaa häntä; hän alkaa pelätä poliisia ja käyttäytyä hermostuneesti näiden läheisyydessä, ja poliisit alkavat suhtautua häneen epäluuloisesti ja alkavat tarkkailla ja seurata hänen toimintaansa. Projektiivinen identifikaatio oikeuttaa projektion tekemällä siitä totta."
Tai vaikkapa ihminen joka narsistisen häiriönsä vallassa pitää toista minänsä jatkeena, ja alkaa muokata häntä mieleisekseen omien mielikuviensa pohjalta (pukeutuminen, hiusmuoti, käytös, jne..), käyttäytymällä siten että uhri tähän lankeaa. Uhrista homma tietysti tuntuu yhtä tukalalta kuin käärmeestä jota pakotetaan pyssyn piippuun :)
Yxex, jeps, olen lukenut muun muassa tuon, kun olen yrittänyt hahmottaa tätä ilmiötä.
Tosiaan siinä voi käydä niin, että narsu viestittää itsepäiseen tyyliinsä toiselle, että olet epävarma jne. ja samalla kohtelee alentuvasti ja kävelee yli. Toinen lopulta hermostuu narsun käyttäytymiseen ja puolustautuu. Sekin on tietenkin narsun mielestä vain epävarmuutta, ja myös ulkopuoliset, jotka eivät narsua tai hänen peliään tunne, näkevät vain toisen "turhan" hermostumisen = epävarma tai ainakin muuten viallinen reppana.
Itselleni ei ole onneksi vielä käynyt näin.
Kuitenkin olen ottanut etäisyyttä narsuun. Miksi viettää aikaa ihmisen kanssa, joka jatkuvasti määrittelee ja diagnosoi sinut omien tarpeidensa ja mielikuvituksensa mukaan? Ja jonka kanssa on turha edes keskustella asiasta.
Olen iloinen että tutkit ilmiötä! :)
'Projektio' on eräs varteenotettava selitys sille miksi 'narsistit pitäisi ampua'. ;-D
Löysin netistä aika hauskan ja selventävän artikkelin aiheesta, jos haluat lukea (laatikkoon sisäistettyä ajatusta toisen ymmärtämisestä pidän tärkeänä) :
http://tiedostamaton.net/defenssit/projektio.html
Tässä voi viikko mennä kun alan opiskella tuota sivustoa: http://tiedostamaton.net/tjohdanto.html. Ehkä vetäydyn kirjoittamasta siksi aikaa. Koetan joka tapauksessa korvata sanat teoilla ja olen alkanut tuntea vetoa maailmaan enkä sanoihin. Opiskeluni voisi tukea pyrkimystäni.
..ja kun yhdet läksyt oppii, puolet aiemmista unohtuu. Looginen päätelmä: opittu ei voi olla ihmisen sisin, ainoastaan sisintä tukevaa.
Senkin viikinki, muista että naisen reviiri on keittiö, miehen reviiri alkaa puutarhasta, ja jatkuu 3000km päähän ;-D
Tuo projektiivinen idenfikaatio on todella haitallista. Todella haitallinen yhdistelma on hoitamaton paranoidi skitsofrenia, alkoholismi ja vaikeasti häiriintynyt personallisuus kaiken alkuna.
Omalla vanhemmalla tuollainen yhdistelmä aiheuttaa myös lapsille omanlaisensa elämänmallin ja tekee melko vaikeaksi tai mahdottomaksi parisuhteen ja oman elämän elämisen. Se on todellista yhteen suuntaan kumartamista ja toiseen pyllistämistä samaan aikaan. Joutuu jatkuvasti mietimään oman käyttäytymisensä oikeellisuutta, verrattuna ns. normaaliperheiden kasvatteihin ja koittaa käyttäytyä niin ettei oman äidin omituisuus paljastu muille.
Sitä kun on koko lapsuutensa, sisarusten kanssa, tottunut oikkujen, syyttelyn ja epäilyjen kanssa elämään, on oppinut keinon selvitä miellyttämällä tätä vaikeaa ihmistä missä vain tilanteessa, jotta ei itse joudu hänen diagnosointinsa kohteeksi. Jos joku on hänen harhojensa mukaisen diagnosoinnin kohteeksi joutunut, on sitä ollut paras vain kuunnella, nyökytellä ja toivoa että tuo ihmispolo ei itse joudu hänestä kerrottuja harhaisia totuuksia kuulemaan.
Isä ja lapset on vuosien aikana, täysin nujerrettu ja kaikki ovat äidin oireita elämänsä ajan ystäviltä ja sukulaisilta salanneet.
Vanhempien luo ei uskalla mennä käymään kuin päiväaikaan, silloinkin täytyy varmistua ensin soittamalla että henkilö ei ole juovuksissa tai krapulassa. Sitä ei uskalla edes puolisolle selittää muutoin kuin alkoholismin kautta, esim. "ei sen juttuja jaksa kukaan kuunnella jos se on ottanut".
Jos kertoo henkilöstä koko totuuden, aiheuttaa se jonkinlaisen varautuneen käyttäytymisen ja sen jälkeen kyseisen kumpaanin "elämä" onkin tavallaan menetetty.
Henkilö kun on ylittänyt "tuossa on jotain outoa" tai "tuo taitaa tietää minusta jotain" kynnyksen, alkaa
hänestä muodostua harhaisia kuvia. Hän ei ole hyvä ihminen, hän vain teeskentelee ja taitaa lapseni elämä hänen kanssaan olla todella vaikeaa. Lapsi ei uskalla edes kertoa minkälaista helvettiä elämä tuon kumppanin kanssa on, minun on pakko paljastaa hänen kieroutunut luonteensa.
Sitten aletaan esittämään väitteitä muutaman (salassa otetun) ryypyn jälkeen vierailun yhteydessä, jotta saadaan osoitettua muille paikalla oleville, kuinka se hermostuu kun osun oikeisiin asioihin ja paljastan hänet. Terrorisointia jatketaan puhelimitse ja sen jälkeen aletaan kiertämään lähipiiriä, mustamaalaten henkilö kaikille, jotka hänen kanssaan ovat mahdollisesti tekemisissä.
Koska tämän häiriintyneen ihmisen sairaudesta ei olla koskaan kenellekkään puhuttu, menee hänen kertomansa sukulaisille ja harvoille ystäville läpi ja uhrista on tehty juuri sellainen, joksi hänet on harhaisesti kuviteltu.
Mies alkaa välttelemään sukulaisiani, sillä heille on kerrottu hänestä asioita, jotka eivät pidä paikkaansa.
Koska hän ei halua tuollaiseen leikkiin lähteä ja siten äitini sairautta muille paljastaa, hän uhraa itsensä.
"Alkuun niin miellyttävä ihminen on muuttunut vältteleväksi, hän siis teeskenteli. Hän on niin vaarallinen että tyttäreni kiistää pelkäävänsä" Se on harhaisessa mielessä päätetty että pelko on olemassa.
"Pelkoa on niin paljon että ei edes äidille uskalla myöntää. Kerroin tämän nyt sitten luottamuksellisesti"
"Uhrista homma tietysti tuntuu yhtä tukalalta kuin käärmeestä jota pakotetaan pyssyn piippuun"
Uhri = puoliso
Homma = parisuhde, johon normaalisti kuuluu yhteydenpito ja vierailu sukulaisten luona
Mikäli projektio on eräs varteenotettava selitys sille, miksi narsistit pitäisi ampua, niin tarkoitatko tuolla asiaa niin, että narsistit ovat niitä jotka projisoivat tiedostamattaan??
On joskus käynyt mielessä, että tarve saada\voida ymmärtää toista ihmistä on äärimmäisen narsistista. Usein toisen ymmärtäminen kun tapahtuu oman ymmärryksen tason mukaisesti, ja silloin ymmärretyksi tulemisen tunteeseen liittyy tietynlainen käännyttäminen. "Ymmärtäisin sinua jos ymmärtäisit ymmärtää, että ymmärryksesi ei riitä ymmärtämään tätä asiaa niin kuin se tulisi ymmärtää" - ymmärrätkö?
Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että perustason ymmärryksesi riittää jo pelkästään se, että ymmärtää toisen olevan myös ihminen. Erityisen hienoa on sitten se, mikäli onnistuu toisen ymmärtämisessä tavoittamaan "sielullisen myötäelämisen hyminän tason", jossa ymmärtää toista ja hyväksyy asian myös silloin, kun ei itse omalla kohdallaan olisi toiminut/tehnyt/sanonut/ollut samalla tavalla, eikä edes yritä käännyttää sen mukaisesti tuota toista tajuamaan "omaa tyhmyyttään"..
Ymmärrys on ylenpalttisen hieno ja ympäripyöreä sana. Oikeanlaisessa ymmärtämisessä "sielut suutelevat toisiaan", mutta vääränlainen tekeytyvä ymmärrys saattaa saada aikaan vahinkoa, jonka seurauksia ihmetellessä voi vaan miettiä, että kuka teki mitä väärin ja miksi.
Ettei tulisi väärinkäsityksiä, niin täsmennän, että narsisteja ei pidä ampua. Mutta projektio antaa selityksen sille tunteelle. :) Me kaikki ihmiset asteikolla nollasta sataan narsisteina projisoimme tiedostamattamme. Tiedon puutteet toisesta täytämme omalla kuvittelullamme.
Äiti Teresa on hyvä ja pyhä ihminen. Mutta onko hän(?) En ole tavannut. On kai :)
""Ymmärtäisin sinua jos ymmärtäisit ymmärtää, että ymmärryksesi ei riitä ymmärtämään tätä asiaa niin kuin se tulisi ymmärtää" - ymmärrätkö?"
En. :-D Mutta yritän ymmärtää. Me jokainen ymmärretään asiat omista lähtökohdistamme, ja oman tunnemaailman läpi. Sinä olet tärkeä! Silloin minäkin voin olla tärkeä. Kaikki ovat tärkeitä. Jos vain minä olisin tärkeä, olisin yksin hulluuteni kanssa ;)
Vielä tuosta projektiosta ajatus; kun kokee negatiivisia tunteita, kukin tahollaan, nähdessään narskun, kehitysvammaisen, raajarikon, nuoren, vanhan, homon, you name it...niin mistä pelot ja negatiivisuus kumpuaa?
Itse tajusin omat narsistiset piirteeni jouduttuani itseäni vahvemman narskun opetukseen. Sattui se.
Tuo oli hyvä kertomus siitä miten ihminen oppii elämään 'vihamielisessä' ympäristössä ja selviytymään siinä, ja millainen ristiriita ja kulttuurishokki tulee kun joutuu normaalielämään. Lapsuudessa opitut mallit eivät katoa aivan helpolla.
Ehkä tärkein tässä vaiheessa(aikuisena) olisi sun yrittää hyväksyä lapsuuden asiat, mihin et voinut vaikuttaa, ts, et ollut vastuussa etkä syyllinen. Olet vanhemmistasi erillinen itsenäinen ihminen, asioita ei enää ole pakko ajatella lapsuuden mallin mukaan. Mun on tää helpompi sanoa, kuin sun toteuttaa, tiedän sen, traumojen käsittely ottaa oman aikansa. Tsemppiä! :)
"projektiivinen identifikaatio saattaa muodostaa itsensä toteuttavan ennusteen. Yksilö kuvittelee jostakusta toisesta jotakin, mikä ei pidä paikkaansa, ja alkaa käyttäytyä niin että toinen muuttaa käytöstään ja kuvitelma osoittautuu todeksi. Esimerkiksi paranoidinen skitsofreenikko alkaa kuvitella, että poliisi vainoaa häntä; hän alkaa pelätä poliisia ja käyttäytyä hermostuneesti näiden läheisyydessä, ja poliisit alkavat suhtautua häneen epäluuloisesti ja alkavat tarkkailla ja seurata hänen toimintaansa. Projektiivinen identifikaatio oikeuttaa projektion tekemällä siitä totta."
Yhteisöllinen näkökulma auttaa tässäkin. Yhteisöllisestä näkökulmasta poliisit vain ovat tehneet virheen. He ovat toimineet taitamattomasti ja on heidän velvollisuutensa korjata taitamattomuutensa.
Useinkaan ei voida paikantaa häiriökäyttäytymistä yksilön mieleen. Useimmiten kyse on kollektiivisesta häiriökäyttäytymisestä. Tämä on vapauttavaa yksilön kannalta ja velvoittavaa yhteisön kannalta. Yhteisö toki voidaan jossain määrin ymmärtää yksilöiden yhteenliittymäksi, mutta tällöinkin yksittäisen yksilön asema melko paljon ei-häpeällistyy ja yhteisön asema asettuu terveemmin ja kantavammin kritiikin alle.
Poliisin vuoroin turvaa, ylläpitää, ennaltaehkäisee ja selvittää. Tilanteen mukaan jotakin näistä. :D
(Narsisti on vajavainen kyvyssään vastavuoroisuuteen ja varhain traumatisoituneena taipuvainen rikolliseen käyttäytymiseen. Siksi poliisi on hänen turvansa, ylläpitäjänsä, ennalatehkäisijänsä ja tilanteensa selvittäjä.
-Itse tajusin omat narsistiset piirteeni jouduttuani itseäni vahvemman narskun opetukseen.-
Hmm..
Itse olen ollut tilanteessa, jossa olen noussut vastaan puolustamaan itseäni, kynsin ja hampain, sielu vereslihalla. Ja varmaan on vieläkin, vereslihalla se. Lopputuloksena tietenkin se, että olen tuon toisen mielestä narsisti, mielipide, johon hän on saanut tukea ympäristöstään Uhrina.
Nyt olen huomannut selaavani näitä sivuja, koska olen alkanut miettimään, että josko olenkin. Että jospa kyse ei olekaan kahden ihmisen välisestä vuorovaikutussuhteesta, jossa vuorotellen asiat menevät metsään eriasteisten väärinymmärrysten takia, vaan puhtaan yksinkertaisesti siitä, että olen narsisti.
Olen täältä lukenut, että narskun tunnistaa kyllä. Olen omassa henkilökohtaisessa elämässäni tunnistanut tuossa toisessa tunnekylmyyden, välinpitämättömyyden, epäluotettavuuden, kyvyn valehdella silmänkään rävähtämättä, selittelemättömyyden, mitätöinnin, jatkuvan arvostelun ja kaiken kääntämisen päälaelleen.
Olen nyt sitä mieltä, että oma tarpeeni puolustautua kaikkea loukkaavaksi kokemaani kohtaan, teki minusta narsistin. Ja siltikin, kietäydyn käyttämästä tuosta toisesta samaa nimitystä, halussani uskoa ihmisen kykenemättömyyteen kohdata toinen ihminen suurten tunteiden astuessa kehiin.
Sinä olet ok-minä olen ok-me kaikki ollaan ok- On varmasti ajatusrakennelma, jonka soisi leviävän laajemmallekin.
Mitä tulee ennakkoluuloihin erilaisuuden edessä, se lienee kaikki sitä, aivorunkoon aikojen saatossa jumiutunutta selviämisvaistoa. Itse olen utelias yksilön edessä, vasta yhtenäinen joukkio saa minut varautuneeksi. En sanoisi ihan niin, että joukossa tyhmyys tiivistyy, vaan niin, että joukon edessä on hankalampaa saada aidosti lupa olla oma itsensä.
Negatiivisuudesta sen verran, että negatiivisuutta on, ja paljon. Jos lauma/ryhmä/joukko toteaa yksilön narskuksi, ja sattumalta satut rakastamaan juuri kyseistä ihmistä, tulet tietämään mitä negatiivisuus on.
Narsismi käsitteenä on mielestäni syönyt paljon kaunista. Kaikkea voi katsella analysoiden. Kaikesta voi tappaa rakkauden. Kaikkea pitää haluta. Kaikkea pitää saada. Kaikilla on oikeus tulla siihen johtopäätökseen, että joku toinen, muu kuin minä itse, on narsisti.
Jo se, että tiedostaa täyttävänsä tiedon puutteet toisesta omilla mielikuvillaan, auttaa jo paljon. Ainakaan toinen ei "meidän tiedostavien" (hehe) läsnäollessa joudu taistelemaan yhtä herkästi niitä jäykkiä määritelmiä vastaan, joita ei koe omikseen, vaan on enemmän vapaa muotoutumaan seurassamme haluamansa kaltaiseksi. Ja myöhemmin muuntumaan, tilanteen, päivän ja oman tahtonsa mukaan. Ei ole pakko olla "tietynlainen" vain täyttääkseen toisen, usein syvässäkin istuvat, mielikuvat itsestään.
Huoh.. mun äidinkielen kirjoitustaito on ajan saatossa ruosrunut.. =}
Hö, kirjoitin vastausta äsken ja kesken kaiken se katosi minne lie. Ei kun uusiksi.
Siis, koska itsekin uhrina vereslihalla sain kuulla olevani narsisti, ja 'uhrini' samanaikaisesti täytti minun mielestäni kaikki narsistin kriteerit, uskon että välirikossa syntyy kaksi uhria ja kaksi narsistia. Kumpikin katsoo asiaa oman näkemyksensä mukaan.
Narsistina olemisesta: jos pystyt asettamaan itsesi narsistiksi liukuasteikolla nollasta sataan, kuulut niihin harvoihin ihmisiin (palstalla) jotka kykenevät ottamaan sen mahdollisuuden huomioon että saattavat olla narsisteja. Taudin pelko on niin suuri että narsistisen kannattaa elää illuusiossa = hyvien ihmisten leirissä, haukkumassa muita narsistiksi ;)
Mitä enemmän on narsistinen, sen vähemmin tajuaa olevansa narsistinen.
"Itse olen utelias yksilön edessä, vasta yhtenäinen joukkio saa minut varautuneeksi. En sanoisi ihan niin, että joukossa tyhmyys tiivistyy, vaan niin, että joukon edessä on hankalampaa saada aidosti lupa olla oma itsensä."
On aina helpompaa tutustua yksilöön kuin koko 'lauman' hierarkiaan. Lauma taas ajattelee kollektiivisesti onko tulokas soveltuva joukkoon...uhka vai rakentava elementti. Rakentavaa taidetaan enempi kuunnella :)
Täällä me ollaan yksilöitä :) Sinä olet tärkeä!
"Narsistina olemisesta: jos pystyt asettamaan itsesi narsistiksi liukuasteikolla nollasta sataan, kuulut niihin harvoihin ihmisiin (palstalla) jotka kykenevät ottamaan sen mahdollisuuden huomioon että saattavat olla narsisteja."
Tuo pystyminen on hieman harmaata aluetta minulle, kun puhutaan puhtaasti narsismin "tauti" muodosta. Olen huomannut monestikin omaavani narsismille tyypillisiä piirteitä, ja käyttäytyväni tilanteissa vähintääkin kyseenalaisella tavalla. Se, mikä minua kummastuttaa, on se, että onko juuri niin, että "aidosti täysi narsisti" -ei missään tapauksessa tiedosta omaa narsismiaan-. Onko juuri niin, että juuri se kykenemättömyys tunnistamaan itsessään esimerkiksi täydellistä empatian puutetta, on se asia, mikä tekee tilasta sairaudeksi luokiteltavan...
Jonkinlainen kyvyttömyys nähdä niitä realiteetteja, signaaleja, joskus suoriakin, ympäristöstä?
Vai onko niin, että narsistit tavallaan kyllä tiedostavat kaikki mahdolliset ja mahdottomat puutteensa, mutta "piilottelevat" oman niin sanotun tiedostamattomuutensa takana. Ehkä narsistit ovat vain jääräpäitä, jotka hakevat sitä samaa hyväksyntää ja oikeutta saada olla oma itsensä kuin muutkin, mutta ovat sosiaalisella tavalla kykenemättömiä toimimaan oikein, jolloin se leimasin herkästi napsahtaa??
Tuo oman itsensä tiedostamattomuus on minulle itselleni jollakin tasolla niin vierasta, että en tavallaan pysty hyväksymään sitä kaiken mahdollisen ja mahdottoman selityksesksi. Ja mikäli se on selitys, eikö silloin voisi jo puhua siitä, että ne kuuluisat aivot eivät vaan toimi...
Vai onko siitä juurikin kyse.. Määritelmä ja diagnoosi kertoo sen, millä tavalla ne aivot eivät toimi..
Minulla ei aivot enää toimi.. :D
Täällähän me, yksilöt, imemme itseemme lauseita, ja annamme niiden vaikuttaa tai olla vaikuttamatta.
Kuten myös, sinäkin olet tärkeä :)
Käyköhän tuo "projektiivinen identifikaatio" siihekin selitykseksi että mies tai vaimo olettaa toisen olevan esim. yksin -ilman puolisoa, ulkona ( teatteri, ravintola tms. -kavereiden kanssa) käymistä vastaan.
Sanoo sitten että sinä et päästä minua mihinkään.
Käyhän se. Minä ainakin käytän sitä aina siihen, kun vaimo tai siis ämmä jonka kanssa en edes oo naimisissa (enkä mene) juoksentelee pitkin pihoja ja maanteitä. En halua koskaan mennä yhteenkään paikkaan hänen mukaansa, vain siksi että voin käyttää tekosyynä tätä projekti-identifikaatiota. Silloin saa parasta seksiä kun projektisoi ensin toisen!!
"että onko juuri niin, että "aidosti täysi narsisti" -ei missään tapauksessa tiedosta omaa narsismiaan-."
Mun teoriani mukaan vasta vahvempi 'vielä täydempi narsisti' voi peilata sen 'täyden narsistin' hereille huomaamaan ne piirteet itsessään. Ja juuri se viha on hyvä tienviitta tässäkin asiassa. Piirteet mitkä toisessa ärsyttää tai pelottaa, löytynevät lopulta itsestä. Vaikkeivat olisikaan niin kovia piirteitä kuin siinä toisessa.
Joskus sitä ei myös huomaa hyvyyttä itsessä, kuten ruma ankanpoikanen huomasi vasta peilistä olevansa joutsen. :)
Älä huoli, toimii sun aivot. Kommenteistasi huomaa, että hyvin toimii! =)
Siis mites toi nyt sit meneekään, kuinka olettamusta voi ohjata ????
"Vaimo" olettaa että et haluaisi hänen käyvän missään ja siksi saat aina parasta seksiä kun hän on ehdottamassa lähtemistä ulos kavereiden kanssa ???