"Psykopatia" ja yleensä persoonallisuushäiriöt ovat juuri sen tähden hankala ilmiö, että joissakin kulttuureissa tällaista käyttäytymistä suositaan. Länsimainen individualistinen kulttuuri ruokkii tällaisia piirteitä. Jokaisen tulee hoitaa omat asiansa, pärjätä ja kilpailla. Menestys- ja suorituspaine on kova, mikä tarjoaa hyvän maaperän psykopaattisille piirteille. Palautteet ovat ristiriitaisia: toisaalta pitäisi olla myönteinen ja empaattinen ihminen, mutta toisaalta pitäisi olla vahva, tehokas ja jopa häikäilemätön. Miten tällaisessa kulttuurissa pitäisi navigoida?
Hoito. Kun ratkaisua lähdetään hakemaan aivoihin laitettavista mikrosiruista, ollaan pahasti hakoteillä. Tämä on samalla kulttuuriin nähden antaa mennä -asenne. Koska emme mahda kulttuurille mitään vaan laitettakoon itse kullekin mikrosirut päähän ja pillerirasiat käteen. Eiköhän ajan myötä jokaiselle ongelmalle löydy omat mikrosirunsa ja pillerinsä. Mitä teemme ihmisille, jotka eivät tällaisia siruja tai pillereitä lainkaan halua?
Ohjelmassa eräs asiantuntija totesi, että lapsia ei pidä nimittää psykopaateiksi vaikka heillä olisi käyttäytymisen ongelmia. Tämä on hyvä, mutta saako aikuisia testituloksen perusteella ilman muuta nimittää psykopaatiksi? Leimaamisen vaarat ovat todellisia, koska rajanveto on vaikeaa. Kuka poimii häikäilemättömät ihmiset testiin diagnosoitavaksi? Kuka määrittää rajat? Kenellä on oikeus ryhtyä toimenpiteisiin? Nämä ovat niin vaikeita kysymyksiä, että tuollainen roiskiva ohjelma tuottaa koko asialle vahinkoa. Viesti oli sisäisesti ristiriitainen. Toisaalta meillä on keskuudessamme tällaisia pelottavia ihmisiä, toisaalta heihin kaiketi pitäisi suhtautua ymmärtävästi ja jollakin tavalla auttaa heidän tilaansa.
Elämään valitettavasti kuuluu se tosiasia, että monilla meistä on kiusallisia ominaisuuksia yhteiselämää ajatellen. Joillakin nämä ovat kovin häiritseviä ja tuottavat suurta vahinkoa. Mieluummin kuin mikrosiruja soisin panostettavan sellaiseen kasvatukseen, jossa ihmisten kunnioittamista painotetaan. Työpaikoilla tarvitaan sellaisia normeja ja pelisääntöjä, joiden avulla häikäilemätöntä käyttäytymistä voidaan ehkäistä ja joilla niihin voidaan nopeasti puuttua leimaamista kuitenkin välttäen. Koko yhteiskunnassa on syytä kiinnittää huomiota siihen, miten pahaa jälkeä muista ihmisistä piittaamaton yksilökeskeisyys ja jatkuva kilpailun ja menestyksen korostaminen aiheuttaa.
Lopulta kysymys koskettaa vapaan tahdon ongelmaa. Millaisista asioista ihminen itse on vastuussa ja missä hän voi väistää vastuunsa? Miten kokonaisvaltaisena vastuu tai vastuuttomuus ymmärretään? Vaikka ihminen ei olisi vastuussa siitä, miten hänelle jokin ongelma on kehittynyt, onko hän silti vastuussa ongelman ratkaisemisesta? Tiede ei voi antaa näihin kysymyksiin lopullisia vastauksia vaan kysymys on myös filosofisista, arvoihin liittyvistä asioista.
More: http://www.markkuojanen.com/sivut/psykologia/psykopatia.php
Hoito. Kun ratkaisua lähdetään hakemaan aivoihin laitettavista mikrosiruista, ollaan pahasti hakoteillä. Tämä on samalla kulttuuriin nähden antaa mennä -asenne. Koska emme mahda kulttuurille mitään vaan laitettakoon itse kullekin mikrosirut päähän ja pillerirasiat käteen. Eiköhän ajan myötä jokaiselle ongelmalle löydy omat mikrosirunsa ja pillerinsä. Mitä teemme ihmisille, jotka eivät tällaisia siruja tai pillereitä lainkaan halua?
Ohjelmassa eräs asiantuntija totesi, että lapsia ei pidä nimittää psykopaateiksi vaikka heillä olisi käyttäytymisen ongelmia. Tämä on hyvä, mutta saako aikuisia testituloksen perusteella ilman muuta nimittää psykopaatiksi? Leimaamisen vaarat ovat todellisia, koska rajanveto on vaikeaa. Kuka poimii häikäilemättömät ihmiset testiin diagnosoitavaksi? Kuka määrittää rajat? Kenellä on oikeus ryhtyä toimenpiteisiin? Nämä ovat niin vaikeita kysymyksiä, että tuollainen roiskiva ohjelma tuottaa koko asialle vahinkoa. Viesti oli sisäisesti ristiriitainen. Toisaalta meillä on keskuudessamme tällaisia pelottavia ihmisiä, toisaalta heihin kaiketi pitäisi suhtautua ymmärtävästi ja jollakin tavalla auttaa heidän tilaansa.
Elämään valitettavasti kuuluu se tosiasia, että monilla meistä on kiusallisia ominaisuuksia yhteiselämää ajatellen. Joillakin nämä ovat kovin häiritseviä ja tuottavat suurta vahinkoa. Mieluummin kuin mikrosiruja soisin panostettavan sellaiseen kasvatukseen, jossa ihmisten kunnioittamista painotetaan. Työpaikoilla tarvitaan sellaisia normeja ja pelisääntöjä, joiden avulla häikäilemätöntä käyttäytymistä voidaan ehkäistä ja joilla niihin voidaan nopeasti puuttua leimaamista kuitenkin välttäen. Koko yhteiskunnassa on syytä kiinnittää huomiota siihen, miten pahaa jälkeä muista ihmisistä piittaamaton yksilökeskeisyys ja jatkuva kilpailun ja menestyksen korostaminen aiheuttaa.
Lopulta kysymys koskettaa vapaan tahdon ongelmaa. Millaisista asioista ihminen itse on vastuussa ja missä hän voi väistää vastuunsa? Miten kokonaisvaltaisena vastuu tai vastuuttomuus ymmärretään? Vaikka ihminen ei olisi vastuussa siitä, miten hänelle jokin ongelma on kehittynyt, onko hän silti vastuussa ongelman ratkaisemisesta? Tiede ei voi antaa näihin kysymyksiin lopullisia vastauksia vaan kysymys on myös filosofisista, arvoihin liittyvistä asioista.
More: http://www.markkuojanen.com/sivut/psykologia/psykopatia.php
Vastaukset 5
Vanhimmat
"Lopulta kysymys koskettaa vapaan tahdon ongelmaa."
Niinpä!
Tämä maailma on menossa aina vain sairaampaan suuntaan, ihmisistä pyritään tekemään tuottavia työkoneita, ja sosiaalisia toistensa klooneja. Hyi helvetti...Jos tässä joku pillereitä ja mikrosiruja kaipaisi kalloonsa niin ne, jotka asioista päättävät. Mutta hetkinen, lopputuloshan taitaisi olla joka tapauksessa sama. :)
Kuinkakohan moni kansanedustaja, yritysjohtaja yms. suostuisi ottamaan tuollaisen mikrosirun päähänsä? Loppuisiko kunnianhimo, tulisiko konkurssi tämän seurauksena? Muuttaisivatko nämä ihmiset vain palmun alle elämään rauhallista hippipelämää kitaraa soitellen ja toisiaan halaillen?
Maailmassa on tasapaino, ja se on syystä. Hyvä ei ole mitään ilman pahaa, eikä paha hyvää. Pyrkimällä loputtomasti tekemään maailmasta "parempi paikka" elää tullaan vain lopulta huomaamaan, että asiat ovat lopulta enemmän päin helvettiä, kuin koskaan ennen...
Onneksi tämä ei ole minun ongelma.
"Mieluummin kuin mikrosiruja soisin panostettavan sellaiseen kasvatukseen, jossa ihmisten kunnioittamista painotetaan."
Ja minä toivoin joulupukilta lahjaksi maailmanrauhaa...Paljon tyhjiä sanoja, ei mitään sisältöä.
Miten tuollainen kasvatus varmistettaisiin sitten käytännössä?
Maailmassa tulee aina olemaan alkoholisteja, narkkareita, väkivaltaisia, empatiakyvyttömiä yms. vanhempia...Otetaanko näiltä kaikilta lapset huostaan, vai miten ajattelit asian järjestää?
Vai tungetaanko näillekin mikrosiru päähän?
Maailma on paska paikka. Mitä nopeammin sen hyväksyy ja siihen tottuu, sen enemmän säästyy aikaa muuhunkin, kuin turhien asioiden pähkäilyyn, kuten kaikenlaiseen hauskanpitoon. ;)
Miksi turhaan elää otsa kurtussa, kun voi tehdä sen mukavemminkin?
> Miksi turhaan elää otsa kurtussa, kun voi tehdä sen mukavemminkin?
Hmmm ... Kukaan ei voi vastata siihen sinun puolestasi. Itse olen vain aina ollut iloinen ja onnellinen. Luulen että kyse on elämänasenteesta.
Jee. Olen tykännyt sanoista positiivinen psykologia, joihin olen yhdistänyt markku ojasen. Ei vielä ole tullut mieleen, että kun on tietokone ja netti, asioita ilmiöitä voisi jopa kuuklettaa laajemmaltikin :D (eikä aina vaan omaa nimeä)
"Psyykkisen häiriön määritelmään vaikuttaa aina se, mikä jossakin kulttuurissa on hyvää ja asiallista käyttäytymistä ja missä kulttuurin odotuksista poiketaan". Mää niin komppaan! Samaa asiaa pyöritellään sosiaalipsykologiassa, ehkä hieman pienemmässä mittakaavassa, jossa kokonainen kulttuuri pienentyy pienemmäksi yhteisöksi, ryhmäksi. Ja ihmisen käyttäytymisen perussäännöt lienevät samat mikro ja makrotasolla.
Kun on puhe kulttuurista laajana käsitteenä, sellaisena, joka nielaisee käsittämään vaikkapa valtioita ja kokonaisten kansakuntien luonteita, yksilön vastuun peräänkuuluttaminen saattaa tuntua ajan haaskaukselta, ja toisaalta se saattaa vaikuttaa koneiston räpistelyltä irti omasta vastuustaan.. Vrt terveydenhuollon suuntaus Suomessa.. yksilön vastuu omasta terveydestään. (en muista sanatarkkaa lukemaani taas vain jostakin)
Sillä kuuluisalla maalaisjärjellä ajateltunahan yksilöllä toki on vastuu omasta terveydestään. Mutta kun lausahduksen vetaisee kansalliselle tasolle, mukaan tulee, kieltämättä, lievä politikoinnin maku. = Yksilö on pääasiassa vastuussa omasta terveydestään, jos hän siitä laistaa, hän sairastuu, sairastuminen on johtuvaa yksilön pääasiallisen velvollisuuden täyttämättä jättämisestä = sairaus on yksilön omaa syytä, huolehtikoon itse tervehtymisestään, tämä valtio nyt säästäis...
Jos yksilön vastuuta peräänkuulutetaan kovin laajalla alueella (kokonainen kulttuuri) yksilö saattaa luovuttaa uskossaan, että ei yhden ihmisen panos mitään muuta, mikä lienee äkkiseltään ihan looginen päätelmä, ja masentuu ja luovuttaa.
Mielstäni, kun peräänkuulutetaan yksilön vastuuta, että mitä laajemmasta mittakaavasta on kysymys, sitä enemmän vastuuta tulisi ottaa myös yhteisesti. Yhteisön tulisi huolehtia siitä, että yksilön kohdalla toteutuu tietty vastuunottamisen mahdollistava JOKU. Esimerkiksi, taloyhtiö huolehtii osaltaan että asukkaalla on mahdollisuus tehdä se mielekäs valinta, että lajittelee jätteensä. Kunta huolehtii siitä, että jätteillä on loppusijoituspaikka, se oikeanlainen, jotta kierrätys ei tunnu hölmön hommalta ja valtio huolehtii (mikä on valtio, huoh) siitä, laissa ja asetuksissa ja budejetissa, että kunnilla on mahdollisuus toimia sen osalta, että pystyvät järjestämään jätteille loppusijoituspaikan mielekkäästi..
Näin yksilö voi iloisesti ja huolettomasti kantaa sen oman vastuuosuutensa, ilman että ajatus omakohtaisesta vastuunottamisesta lamaannuttaisi siihen kynnykselle, ja saisi yksilöä pillahtamaan itkuun viimeistään jätekatoksessa, kun taloyhtiöllä ei edes biojäteastiaa ole, siitä syystä kun samaan kasaan ne siellä kaatopaikallakin menevät....
En vastaa esimerkkini mahdollisista vihreistä. Tämä on se pienellä präntätty, pesen käteni jos vihreitä todetaan, osio..
Sä kirjoitat niin ihanan yhteenvetäviä juttuja, parahin A, että eipä niihin oikeen oo mitään sellasta omaa lisättävää. Eikä kyllä mitään poisotettavaakaan :DD
Mutta jos jonkinasteisen keskustelun vuoksi postaisin tän. Ei vastineeksi, vaan yleispäteväksi hölinäksi. :)
> Mutta jos jonkinasteisen keskustelun vuoksi postaisin tän. Ei vastineeksi, vaan yleispäteväksi hölinäksi. :)
Kiitos hölinästä. :)
Kyhnytyspuhe on tärkeää. Apinat poimivat loisia toistensa turkista ja rapsuttelevat, ihmiset sanovat joo ja kiva ja oot oikeessa ja tosi hyvä ja aijaa ja entiedä mutta ja oiskohan noin jaa hmmm ja muuta sellaista. Säilyy keskusteluyhteys. Antaa osoituksen toiselle että on kivaa kun voin jutella kanssasi ja kiitos ja näin.
Jos aina vaan kilpaillaan ja yritetään "voittaa väittely", niin se on aika sairaan narsistista kulttuuria ja koulut joissa sellaiseen kasvatetaan ovat aika sairaan narsistisia kasvatuslaitoksia.
Kyhnytyspuhe on yhteistoimintaa ja jakamista.
Harmittaa että menin psykoosiin ja Se Toinen karkasi sillä aikaa.
"""Psykopatia" ja yleensä persoonallisuushäiriöt ovat juuri sen tähden hankala ilmiö, että joissakin kulttuureissa tällaista käyttäytymistä suositaan. Länsimainen individualistinen kulttuuri ruokkii tällaisia piirteitä. Jokaisen tulee hoitaa omat asiansa, pärjätä ja kilpailla. Menestys- ja suorituspaine on kova, mikä tarjoaa hyvän maaperän psykopaattisille piirteille. Palautteet ovat ristiriitaisia: toisaalta pitäisi olla myönteinen ja empaattinen ihminen, mutta toisaalta pitäisi olla vahva, tehokas ja jopa häikäilemätön. Miten tällaisessa kulttuurissa pitäisi navigoida?""
Tuolla yhdessä ketjussa kun sitä käsiteltiin avauksessa, että ne kaikkein herkimmät sortuvat "sairastumaan" narsismiin. Niin tähän laittaisin sen. Vastauksena tällaisessa kulttuurissa luovimiseen = narsismi.