Indeksikorjaus on halpa.

Taitetun indeksin kustannusvaikutus vuositasolla ja suhteutettuna työeläkelaitosten rahastojen vuosituottoihin on hyvin pieni siivu, siihen nähden miten se elvyttäisi taloutta. Oikeudenmukaisuuden suhteen se on henkisesti merkittävä. Kuusikymmentäluvulla solmimme sopimuksia eläkevakuutusyhtiöiden ja työnantajien kanssa ja silloin sovittiin myös eläkkeiden ostovoimapäivityksistä palkkaindeksin mukaan. Tämä sopimus piti vuoteen 1977 asti jolloin se ensimmäisen kerran rikottiin.

Mikäli alkuperäinen sopimus olisi voimassa olisi keskimääräinen eläkeläinen saanut kuluvana vuonna eläkekorotusta vuosieläkkeeseen 17000 € , 1,78 % eli 302,6 €. Nyt voimassa oleva korotus (20/80) mallin mukaan toi korotusta 1,35 % = 229,5 €, eli vain73,1 € enemmän, siis melko pienistä rahoista on kyse vuositasolla, mutta kymmenen vuoden aikana ja korkoa korolle se on väliin jäävä lomareissu. Miljoonaisella kuluttajaryhmällä on kuitenkin massavaikutusta talouteen, pienienkin yllykkeiden perusteella.

Kustannusvaikutusten tarkastelua ei tutkijat ja eläke- eliitti salli, yritetään se tehdä omana työnä likimäärin. Tiedämme, että kahdeksan viimevuoden tuotto on ollut kuuden miljardin luokkaa, pääomiin ei kosketa, joten jos jonain vuonna tuottoja ei tule, tyydytään sitten vanhaan (20/80) tasoon.

Paljonko tuosta jakovaraisesta tuotosta sitten pitäisi lohkaista. Palkkaindeksin mukainen lisä nykyiseen 73,1 € / v. ja se kertaa miljoona, sen verran työeläkeläisiä pyöristettynä on. Likimäärin ja päässä laskunahan siitä tulee 73.100.000 €. Eläkerahastojen pääomiin jäisi siis lisättäväksi muhkea 5,927 miljardia euroa vuosittain. Kyllä kysymys on lillukanvarsista ja eläke- eliitin koulukisauksesta tai sitten tässä on jokin virhe. Keskustelut siitä 50/50 tai välimalleista voidaan kyllä ohittaa. Arvelen, ettei kansanedustajat, ehdokkaista puhumattakkaan tiedä asian oikeata laitaa. Päivitykset voidaan tehdä turvallisesti ja jättimäinen peruspääoma sekä taitavat meklarit takaavat hyvät eläkkeet vielä lastenlapsillekkin.