Maaseutu vei mielenterveyteni

Heh, vai Facebookista... On myös ihmisiä, joilla ei ole yhtään Facebook-kaveria. Ihmiset, jotka eivät osaa, uskalla tai kehtaa pyytää ketään fb-kaverikseen, eivät tunne ketään, joka voisi olla heidän kaverinsa, saati että joku pyytäisi heitä...

Pelkäät siis haisevasi navetalle. No, se on ymmärrettävää, jos on maatalosta ja voin sanoa, että nuoruudessani monet maalaistalojen lapset tosiaan haisivat koulussa lehmän paskalle ja heitä siitä vähän kiusattiinkin. Se oli aikaa, jolloin ihmisillä ei ollut valtavasti vaihtovaatteita eikä edes pesuhuoneita.

Ole tyytyväinen, kun et ole pilannut kehittyviä aivojasi alkoholilla!

Navetalle et haise, kun pidät erikseen vaatteet, joilla liikut ihmisten ilmoilla ja työvaatteet erikseen, jos navettaan on mentävä.

Vaikka käytän vaihtovaateita se ei helpota oloani koska kuvittelen että se ei lähde silti koskaan pois. Ja olen toki paljon alkoholia varastanut ja vanhemmat jotain ostanut. tupakalla helpotan oloani nykyään

Maanviljelijät ja karjnkasvattajat tekevät arvokasta työtä.
Siinä ei auta jos olisi vaikka tuhansia Facebook-kavereita, mutta kukaan ei haluaisi lehmiä kasvattaa eikä viljaa?
Mistä tulisi maito/juusto/jauheliha kauppaan?
Ravintoloihin?
Mistä saataisiin puurotarpeet ja leipä?
Arvokasta työtä vanhempasi tekevät !

Minua ei haittaa jos juttukaveri ei tuoksu just suihkussa käyneelle,.
Muutta jos hän haisee tupakalle,minulle tulee tosi PAHA MIELI ja KYYNELEET SILMIIN,: nousee mieleeni ihmisiä jotka ovat lähipiiristäni kuolleet ;-keuhkosyöpä-
kurkkusyöpä
-sydäninfarkti...
Kurkkusyöpä on ikävä seurata läheltä, mutta suosittelen , niin pääset tupakanhimosta, toivottavasti...
http://www.youtube.com/watch?v=zuh2w2sFRMI

http://www.youtube.com/watch?v=-YjrkBYDDQM&feature=related
Nuuska ja suusyöpä?
Nikotiini on myrkkyä,ja tekee masentuneenkin aina vain masentuneemmaksi :((

usko pois ei elämäsi ole valunut hukkaan, ite olen 18 enkä ole koskaan
juonut tai polttanut saati edes bilettänyt, ei itsellänikään ole hirveästi kavereita
tai mitään eikä ole edes naisystävää :D

mutta ei kannata ajatella että jos tulee maalta että kaikki olisi toisin :)
suhtaudut asiaan niin että että jos muut kommentoivat sinua ajattele että se on heidän ongelmansa, ei sinun, eikä facebookkikkaan kaikkea ratkaise, se että ei ole paljon kavereita siellä on vain hyväksi, ei kannata tutustua ihan randomeihin :)

uskopois mä ite tiedän koska oon venäläinen joten itellänikin on ollu aika vaikeaa mutta positiivisella asenteella niin elämä menee paremmin :)

kerro jos herätti jotain kysymyksiä tai ajatuksia :)

Olen töissä navetassa, ja silloin tällöin kauppaan mennessäni en ennätä suihkuun, koska maatilan päivät ovat työntäyteisiä. Vaihdan vaatteet, mutta tietysti lehmän tuoksu jää mm. hiuksiin. Se ei minua hidasta. Täällä maaseudulla kun tuoksuu niin moni muukin asia. Ja maaseudun kaupassa, et voi olla se yksi ja ainoa lehmältä tuoksuva ihminen. Täällä kun moni muukin kasvattaa karjaa. Toiset tuoksuu hajuvedelle, ja toiset eläimille. Mitä väliä?
Olen "hajusta" huolimatta löytänyt elämäni miehen, ja myös hän tuoksuu työpäivän jälkeen koneille ja öljylle. Eräs ystäväni on perhepäivähoitaja, ja minun nenään hän tuoksuu aina "vauvalle".
Olet itse asettanut oman elämäsi kriteerit, ja niistä joudut vain itse kärsimään. Kun päätät ettei mahdollinen haju, tai mikä tahansa muukaan ulkonäöllinen seikka, sinua haittaa, ei sen kyllä pitäisi haitata ketään muutakaan.
Ja niinhän sitä sanotaa, että maaseudulla haisee raha, ei lanta ;)
Ole ylpeä vanhemmistasi, ja näytä se myös muille.

Mieluummin sitä lehmänpaskan hajua nuuskii.tupakoivasta uhoaa tyhmyyden vahva löyhkä.aikanaan oli vaikea olla kun eräs silloinen tyttöystävä poltti eikä tehnyt mieli suudella tuhkakuppia.siihenhän se sitten kaatuikin se suhde.olin itse polttanut kyllä pennusta reilu parikymppiseks mutta niin paljon se vaan häiritsi.ja totta,oltuani vuoden lakossa,aloitin uudelleen ja huomasin heti olevani hermostuneempi ja negatiivisempi.nyt lakko pitäny 10v ja pitää

Suosittelen sinua menemään terveyskeskuspsykologin pakeille. Hän osaa varmasti auttaa. Tätä kautta oma masennukseni alkoi aikoinaan lieventyä. Kyllä se siitä taas lähtee!

Otas ittee niskasta kiinni.
Mitä pahaa on navetan hajussa ?
Se on rehellistä työtä.
Aatteleppas jos lemuisit kusiselle juopolle tai keltasormielle nikotiiniorjalle ?
Vaikka ei senpuoleen ihmisiä ne on nekin.

Olet vielä niin nuori, pentu oikeestaan, joten äläpäs hötkyile, nuo on kasvukipuja.
Kun saat koulus käytyä, niin vaihda muutamaks vuodeksi maisemaa.
Humaat kyllä sitten mitä tarkoitin, välimatka selkeytää ajatusta eikä samat asiat pyöri jatkuvasti mielessä.
Pidäs tämä kirjoitukseni mielessäsi.

ei masentunut voi noin pitkää alustusta kirjoittaa

Ei tuota hajua kannata miettiä, ystäväni vanhemmilla on maatila eikä heillä kotonaa ei ole ikinä haissut navetalle eikä vaatteissakaan ole ollut navetan hajua. Ja mitä sitten vaikka navetalle haisee! Tiedän monia jotka haisevat navetalle, mutta ovat silti löytäneet kumppanin ja heillä läheinen tuttavapiiri :)

Eikä ne teinijutut ole aina niin mukavia ja kivoja mitä niistä puheiden perusteilla annetaan ymmärtää. Juttuja paiseutellaan ja vääristellään. Monesti niistä teini jutuista, känneistä jää paha mieli jollekkin.

Itsekään en ole ikinä ollut suosittu ja fb juttuihin ei kommeintoi kun muutama ihminen, mutta otan ennemmin ne muutamat ihmiset kuin monta puolituttua. Pidän kiinni niistä läheisistä joita sinulla nyt on, kukaan ei voi korvata heitä.

Mul on sama ongelma, muutan kyllä ens vuonna pois kotoo (kun oon 18). Ja tosin meillä ei haise navetalle, vaan muulle oudolle hajulle (mun iskän ominaishaju, hyi *****). Ehkä voin jotenkin alkaa järjestää asioita kun vanhempani eivät asu samassa paikassa kanssani. Ehkä silloin saan paremman elämän, ehkä.

Minun vanhemmat ovat myös valitettavasti maanviljeliöitä, minulla on myös sama pelko. Olen nuorin viidestä lapsista(taino aikusista..) ja ainut joka asuu vielä kotona. Vanhin sisko sanoo etten minä kuulemma haise navetalle, mutta ei oikeen tahdo uskoa kun toiset siskokset valittavat aina kun ovat kylässä kun haisee lehmän paskalle koko talo.... Tyttönä on sillai helpompi että voin käyttää paljon dödöä,hajuvettä ja hiuslakkaa niin navetan haju sillä peittyy. Onhan se ahdistavaa, mutta kyllä ne ihmiset ymmärtää, ellei ne ole täysin snobeja ja kusipäitä. Koeta kestää vielä vuosi tai pari niin sitten voit muuttaa pois kotoa eikä sitten tarvi enään murehtia. Ittellä vielä vuos koulua jäljellä mutta sen jälkeen äkkiä pois kotoa niin ei tarvi enää sitä hajua miettiä!

ONKO SIINÄ HÄVETTÄVÄÄ, JOS NAVETALLE HAISEE ? USEAT SIITÄ HAAVEILEE.

Ihastuin 40 vuotta sitten maalaistalon tyttöön, joka teki kotonaan navettatyöt. Hän piti navetassa päässään liinaa tai tiivistä myssyä ja peseytyi aina navetan jälkeen. En koskaan haistanut hänestä navetan hajua. Nyt olemme olleet kohta 39 vuotta naimisissa.

Navetan hajun pelkosi on turha kun huolehdit normaalisti hygieniastasi. Myös nuorena tehdyt töppäykset haalenevat ja unohtuvat. Uskalla siis olla itsellesi armollinen.

Luota itseesi, ja toivo että muut hyväksyisivät sinut sellaisena kuin olet, sille he ovat aika dorkia, jotka vain esittävät olevansa jonkinlaisia. Lisäksi joka ihmisellä on oikeus haista vaikka mille. Jos sinua dissataan lehmän hajuiseksi, sano vaikka että: Niin, eikö ole ihastuttava tuoksu, se on uusi hajuveteni, haluatko lainata? Facebook juttuihin ei kaikkiin kommentoida, eikä se tee kenestäkään hyvää tai huonoa ihmistä. Itse olen 11w, ja välillä tunnen itsekin oloni yksinäiseksi. Silloin teen jotain kivaa yksin kuten piirrän tai askarelen. Olen päättänyt, etten aio muuttua miksikään vain että saisin kavereita, ehkä sinun kannattaisi tehdä samoin. Olet varmasti oikein sievä nuori. Ole oma itsesi ja luota itseesi!

Vitut jostain hajusta, tärkeintä että saahaan nyt kevättyöt tehtyä, muuten tulloo nälänhätä. Toukokuun paskakeleissä ois kyllä ollu Jumalalla hieman parantamisen varaa, sitä ristuksen vettä ei tarvis enää pisaraakaan ja lämmintä lisää, väöhintään 10 astetta

Moi
Toi nuoruus voi tuntua vaikealta. Itse olin kouluaikoina pejantaista maanantaihin kotona ; kuuntelin musiikkia, luin kirjoja, tv jne. Vanhempana muut menivät tanssailavoille, toistensa luo kotibileisiin, häsläsivät gimmojen kanssa. Ikää tuli, muutin pois vanhempieni luota. Aloin elämään ja kävin kyllä konserteissa, juoma maistui, tutustuin naisiin ja olin vapaa. Eli kyllä se siitä myöhemmin lutviutuu. Yksi elämä elettävänä eli ei halua vaikeuksien keskellä luovuttaa.

Mä oon aina tykänny navetan hajusta. Mun isällä oli ennen lampaita, mutta niiden hajusta en pitänyt. Ai että saisinpa vielä joskus jostain oikeaa lehmänmaitoa!

Ei se neuroosisi maaseudusta johdu ehkä huonosta itsetunnosta tai traumasta joka pyrkii pintaan. (trauma voi olla myös vauvaiältäkin!).Voisit kertoa jollekin pakkoajatuksistasi että sinua voitaisiin tukea. Suosittelen vanhempiasi en tuttuja koska voit saada helposti hullun leiman otsaasi.
Ehkä oletkin vähän mökkihöperöitynyt, sinnittele koulusi loppuun, sen jälkeen sanot piut paut landelle ja lähdet jonnekin opiskelemaan.Menet vaikka vuodeksi kansanopistoon opiskelemaan taideaineita, kirjoittamista, jotain. Voi olla että sisäinen äänesi siellä pyrkii nyt pintaan ja kaipaat jotain..mutta mitä se on? Tämä voi olla hyvä juttu! :) Tsemppiä!

Et ole tosiaankaan yksin. Tiedätkö mikä minun lääkkeeni vastaavaan oli?
Yksi lause: i don't give a fuck.

En jaksa välittää enää. Olen löytänyt itselleni mielekästä tekemistä vaikka olisinkin yksin. Ja sitä tosiaan suurimmaksi osaksi ajasta olen. Olen juuri tällainen ihminen jonka facebook tilapäivitykseen vastaa tuurilla ehkä kaksi ihmistä. Niistä toinen on oma sisko ja toinen tyttöystävä.

Ja itse olen 27...en koskaan myöskään ole bilettänyt tai ryypännyt kaupungilla. Toki, alkoholi maistuu mutta ulos en mielellään mene.

Ja vinkki sinulle: Hanki harrastus

Sieltä saat takuulla uusia tuttuja tai ystäviä. Itse aloitin nyrkkeilyn ja sain sieltä heti muutaman juttukaverin.

voi voi... mene ammattiauttajan luokse. ongelmasi ovat paljon isompia kuin navetan haju. elämä on juuri sellaista,millaista itse siitä teet.

Hei!
Huomasin viestistäsi että kärsit selvää masennusta ja haluaisit elämääsi uutta sisältöä. Olen huolissani Sinun henkisestä jaksamisestasi, tuon ikäisenä on erittäin tärkeää viettää aikaa omaikäisten kavereiden parissa ja nauttia siintä että saa vielä tehdä asioita ilman suurempaa vastuuta.
Uusi harrastus, lemmikki yms. voisi auttaa pääsemään kaveriporukoihin?
Koiraharrastuksen parissa tulee ainakin uusia tuttavuuksia ja ystäviä.
Muutto kaupunkiin yms. voisi olla myös ratkaisu? Tällöin lehmistä ei ainakaan olisi vaivaa.. ja uusia naamoja tulisi nähtyä.
Lehmänpaskan hajulle ei oikeastaan voi muuta tehdä, kuin vaihtaa vaatteita ja mättää hajuvettä. Jos muuten hoidat ulkonäköäsi, olet sosiaalinen ja reilu tyttö, niin luulen että tällöin vikaa ei ainoastaan vain ole sinussa.
On turhaa hakea huomiota varastelulla ja tupakoimisella, niistä ei saa kuin negatiivistä huomiota. Alkoholia kerkee juoda täysi-ikäisenäkin.
Facebook ei kerro sosiaalisesta elämästä yhtään mitään, sillä monillakin on yli 600 kaveria naamakirjassa, mutta todellisuudessa vain hyviä ystäviä on alle 10. Sinuna pitäisin kiinni niistä ystävistä mitä sinulla on, tai ainakin yrittäisin luoda uusia suhteita jos on mahdollista. Olet vain oma itsesi, vahva ja kaunis persoona, niin kaikki menee hyvin. Kaikilla ihmisillä on elämässään ylä-ja alamäkiä, kyllä se jossain vaiheessa helpottaa, kun jaksaa uskoa tulevaan.

16-vuotiaana monilla on mielessä ongelmia joista tuntuu ettei millään selviä. Kyllä ne asiat ja elämä kantaa eteenpäin ja muistelet parin kymmenen vuoden päästä, että miksi ihmeessä tuhlasin aikaa siihen turhaan murehtimiseen.
Käytä eri vaatteita navetassa ja muualla. Jokaisessa ihmisessä ja talossa on oma ominaishaju. Hometalot ovat pahimpia ja haju ei lähde pesemälläkään.
Yritä nyt olla murehtimatta, ole avoin ja ystävällinen muille ihmisille. Mene rohkeasti koulussa juttelemaan muille. Jos masennus pahenee, mene paikkakunnan terveyskeskukseen juttelemaan, jotta voit saada lääkitystä. Kaikki kyllä järjestyy, tsemppiä!!

Olen ollut navetta hommissa lomittajana ja tiedän tilanteen täysin,kotonani sit haisee vaatteet ,kämppä pahalle kun tulee kotiin,vaikka vaatteet jätetään navettaan ,kun työ aika loppuu.
kotia ja sit saunaan ja suihkuun hajut lähtee,mut koko alusvaate kerta ja kengät pitää jättää pihalle ,jos meinaat ettei haise vielä suihkunkin jälkeen kämpässä,mut kropasta se kyl pesemällä lähtee ja ajan kans ei kämppä enää haise.olen maatalosta,mut asun nykyään kaupungissa,ei ole ittellä ollut koskaan lehmiä,tai muutakaan .
vanhemmilla joskus joku sika ja koiria,sian haju se vasta pahalle haiseekin heh.

facebookissa ei ole kuin muutama kaveri joka kerran kuussa ilmoittelee ittestään,siinä kaikki...sinun pitää pysyä alkosta ja tupakasta erossa niin minäkin ja ikää jo 40v se ei ole oikea tie,kivaa on kun saat kaverin tai kumppanin aikanaan sen tiedän ,itsellä lapsi ja se on sinusta nuorempi ja oli yhtä vaikeeta,kaikessa.nyt seurustelee ja elämä on kivaa ja menee niin ettei kotona ole aikaa notkua ,ovat vain kavereita,ei enempää mut suukkoja silloin tällöin vaihtaen ,elämä voi alkaa hymyilyttää pienistä asioista kun joku kaveri huomaa sut tai sinä menet rohkeesti tyrkylle ja haluat aloittaa puhumisen ja kaveruuden ,olet nuori ,älä tee itsellesi tyhmyyksiä,aika parantaa asiat usko mua ...laita facebook ,ilmoitellaan ja katsotaan saat 100 kaveria hetkessä !!!

Nyt otat kunnon kännin ja mietit navetassa paskanhajussa elämääsi, ajattelet olevasi nirppanokka.
Ja käyt sitten uimassa lietealtaassa, niin luulen kammosi katoavan.
Ja lääkäri voi kirjoittaa Litiumia sinulle.

Vakava masennus vaatii aina lääkärillä käyntiä muuten osta vaikka kunnolliset lenkkarit ja rupea hölkkäämään tulee hyvä fiilis.Jätä roskaruoka pois varsinkin sokeri. Syö vitamiinejä ja kalaöljyä .Kokeile maalatavaikka taulu.Ajattele 5 päivän hyvää asiaa mitä sinulla on hyvin elämässä.esim onneksi ei ole syöpää.Tupakasta saa ryppyjä kasvoihin ja siideristä selluliittiä ja läskiä = en suosittele.Tärkeää elämässä on saada kunnon koulutus ja työ ja siitä saatu palkka ei niinkään montako kaveria on facebookissa.Vaikka nyt ei tuntuisi kivalle niin 30.v naurat koko jutulle. Lähde kesällä lomalle tai sukulaisten luo ja etsi töitä niin kauan kuin saat kyllä niitä lopuksi löytyy et ole ainoa joka niitä etsii pidempään.Usko ja luota itseesi.

Vituttaa se kun haisen paskalle vaikka en haluakaan. En tiedä mistä se paskan haju tulee, koska peseydyn säännöllisesti ja käyn ns. siistissä sisätyössä. Minulla ei ole kavereita eikä seurustelukumppania. Olen kyllä ryypännyt ja bilettänyt, mutta ei tunnu mikään auttavan. Olisikohan syytä turvautua sosiaalihuoltoon?

Hei sä oot vasta 16w mä oon jo 22w ja oon täysin masentunu!.. Hei hoida ittes kuntoon ennen inttiä.. inttiin ei kannata mennä masentuneena!
Ja ku et oo masentunu nii osaat tehä elämääs koskevat päätökset paremmin (esim. olla menemättä inttiin)

Mä sanosin että 16w sulla on vielä kaikki mahikset! Ala liikkumaan käytä omia lahjojasi hyväksi ja kehity omassa tahdissasi!

Mulla on sama että oon sosiaalinen, mutten vaa tuu toimeen muitten kaa: meen panikkiin jopa jos tytöt kattoo minua! Mua on aina pahoinpidelty koulussa ja haukuttu neitimäiseks eikä valittu koskaa puolelle (ennenku aloin sabotoimaan itseäni).

Mutta elä ikinä sabotoi itseäs oot arvokas ihminen! Kuuntele tunteitas kyllä sä selviit!! Yritä vaik rukoilla jeesukselta apua!

Ei kukaan sairastu masennukseen sen takia kun vanhemmat on maanviljelijöitä. Onpahan pitänyt vaan löytää joku syy.
Johan maanviljelys kiellettäisiin ammattina kun masennus periytyisi isältä pojalle ja äidiltä tyttärelle maanviljelijäsuvuissa.

- Et haise lannalta jos käyt joka aamu suihkussa ja käytät dödöä.
- Mitäs pilasit urasi varastelemalla.
- Taidat muutenkin olla aika sekopää.

Moro :) Ite oo lypsykarjan isäntä ja sen sanon ,että annat nyrpistelijöiden olla vaan omassa kastissa!! Sanot niille jokka sulle vittuilee,että millähän ihmeellä te pysytte hengissä tällä hetkellä..Pajun kuorella vai heinällä ? Eiköhän vaan kaikki raakaaine tuu pellolta ja navetasta! Ja etit sellasia kavereita jokka on järkeviä ja joilla hoksottimet vielä pelaa,eikä oo viinalla ja tupakilla huurtuneet ! Voin oma kohtasesta kokemuksesta sanoa että oli sellasessa työpaikassa kaivuri hommissa jossa työmiehet ilkku lannan hajusta ja nenä pyöriskeli naamassa....Sanoin vaan että "Paska se on mikä kasvattaa" ja naureskelin pirullisesti :) Siihen loppu jupinat siitä aiheesta ;) Ei muuta kuin uusi vaihde päälle ja lähet bilettää muiden mukaan !!

Miksi sinä et arvosta itseäsi?
Vaikuttaa, että etsimällä etsit itsestäsi vikoja. Muista että kukaan meistä ei ole täydellinen. Ei kukaan! Kaikissa meissä on omat huonot ja heikot puolemme. Mutta kaikki EIVÄT STRESSAA omista heikkouksistaan. Kaikki lähtee itsensä hyväksymisestä.
Kerro, mitä HYVIÄ puolia sinussa on. Keskittäisit energiasi siihen, etkä itsesi moittimiseen. Kirjoita vaikka itsellesi kirje, ja polta se sen jälkeen. Tai säilytä, ja lue aina kun on paha mieli.
Ja sitten on olemassa myös ammattiauttajia, jotka voivat auttaa sinua vaikeimman yli oikeaan suuntaan. He tekevät sitä työkseen muidenkin nuorien kanssa.
Teini ikä on vaikea ikä. Muistan omalta kohdaltani joidenkin vuosien takaa. Itselleni silloin kaikki oli per...stä, ja syvältä. Lähes jatkuvasti. Mutta siitä selvisin yli, ja asiat saivat myöhemmin hieman toisenlaisia mittasuhteita ja näkökantoja. Nykyisin menee hyvin. Tsemppiä!

Voi vitsi!
Taas on joku keksinyt tarinan,ihan tuttu käsiala.Ja niin falsilta tuntuu!!!!!
Samatyylinen kun joku pojan tarina kuka pelkäs että ei osaa olla kiitollinen vanhemmille!!
Höh,mikä roskaa..

Kirjoita minulle fb:hen. Yst. terv: Harri Hartikainen

Yksi kaveri riittää.Vanhemmatkin ovat ihmissuhteita, vai eikö teillä jutella ?Opettele sanatonta viestintää ja ymmärtämään elekieltä ja ilmeitä.Ihmisen emootiot näkyvät huomaamattomissa eleissä tai ilmeissä.
Objektiivinen ihmisten havainnointi auttaisi saamaan kontakteja paremmin.Sinun oma sisäinen maailmasi ja asenteesi itseäsi kohtaan eivät ole suurikaan rajoite solmia suhteita, vaan toisten ihmisten tarkastelukyky.Oudolle ihmiselle et ole hyvä ,et paha,et rikas etkä rakas.
Jos kuvittelet ,että sinua vihataan ,niin näet ihmisen vihaavana.Se ei ole objektiivinen kuva hänestä ,vaan projektio sinun oletuksestasi.
Vihaan on oltava painavia syitä, ei lehmänlannanhaju riitä vihaamisen aiheeksi.Oikeastaan voit valikoida nirppanokat pois ystävistäsi, kysymällä inhoavatko he lannanhajua.
Vai haluatko ystäviä ,jotka todella vihaavat lannanhajua ? Silloin sinun on kysyttävä: vihaatko lannanhajua,minä vihaan.
Sanattoman viestinnän ymmärtäminen lienee suurimalle osalle suomalaisia vaikeaa,koska kulttuurimme ei arvosta sitä.Liekö jopa loukkaavaa seurata toisten elekieltä suomalisessa kulttuurissa.
Pelkällä puheellahan yritetään pärjätä,mutta puhetaito tahtoo olla aika huonoa ,ainakin Länsi-rannikolla ja savolaisetkin höpöttävät ihan joutavaa-Olen kyllä savolainen osittain, joten juttuni on pelkkää höpinää.

miksi ihmeessä odottaa koulun loppumista jos meinaa hypätä junan alle ??
Mitäs jos menisit sinne navettaan töihin, saisit muuta ajateltavaa ja lehmät voisivat jopa olla hyvää terapiaa ....

Ite vedän serotiinia se ei lihota. Samaa lääkettä käyttävät masennukseen. Ite vedän panikkihäiriön takia. Elämä kirkastutnut paljon sen ansiosta.

Elä sääli noin itseäsi. Ihmisillä on oikeitakin ongelmia. Ei munkaan elämä aina mitään ruusuilla tanssimista ole, mutta aina ajatellut että ihmisillä on asiat huonomminkin. Silloin esim kuin makaa letkuissa tajuttomana loppuelämän tai sairastuu parantumattomaan syöpään niin sen jälkeen asiat on niin huonosti että vasta silloin kantsee harkita hyppäämistä junan eteen.

Oma henkinen terveys on että vedän serotiinia joka päivä lääkityksenä ja unilääkkeitä joka ilta kun on töihin meno ja kärsin myös pakko oire häiriöstä mihin ei lääkitys auta. Myös olen selkäni hajottanut ja nyt sitten menee rahaa fyysisen tervedyen hoitoon ja kärsin jatkuvista iskias kivuista tän takia. Ite vasta 23v jätkä.

Silti tässä vaan porskutellaan eteenpäin. En minäkään ikinä kavereitten kanssa rällästä, baarissa tuli sitä aikoinaan juhlittua mutta nykyään ei koska rahat menee terveyden hoitamiseen eikä tuo baari rällästely tuottanut mitään iloa vaan pelkkää rahan menoa koko paska. En myöskään koskaan ole naisen kanssa ollut sillei joten paljon on kokematta itelläkin ja mä oon sua paljon vanhempi.

En silti sääli itseäni netissä tai mieti itsetuhoisia ajatuksia. Olen kuitenkin ihan suhtkoht tyytyväinen elämään mitä elän. Asiat voi aina olla huonomminkin näin aina ajattelen että näistä pikkujutuista aina selviää kun yrittää tarpees.

Muista että toivoa on. Ei tämä elämä ruusuilla tanssimista ole. Ajattele asioita erinlaila niin selviät. 16v ehtii vielä kokee vaikka mitä. Hae apua jos ei muuta niin kyllä se ainakin helpottaa, sitten sun pitää oppia käsittelee sun ongelmia koska kukaan muu ei voi tehdä sitä sun puolesta.

Sun pitää olla vahva ja ajatella erinlaila. Ei saa luvuttaa helposti.

Itsellä oli tuo sama fiilis vielä pari vuotta sitten, olin sairastunut anoreksiian ja ollut osastolla lähes 2 vuotta, lähes kaikki suhteet kavereihin oli katkennu. Kun sitten palasin takaisin kouluun, olin aluksi tosi yksinäinen. Tulin kyllä tunneilla toimeen, mutta koulun jälkeen olin yksin kotona perheen kanssa. Ja kyllä sekin oli jotain, oli sentään vanhemmat ja muut omaiset ja sukulaiset, joille sai aina soittaa. Totuin myös viettämään paljon aikaa ihan yksinäni, kävin yksin lenkillä, shoppailemassa, leivoin, menin leffaan yms. Ja edelleenkin joskus haluan olla ihan yksin.
Nykyään on kyllä kavereita, mutta tuosta ajasta olen kuitenkin oppinut, ettei kannata ahdistua jos ei aina ole kavereiden kanssa. Aluksi kun pääsin taas "jengiin" mukaan, olin todella ahdistunut ja huolestunut, jos jäin hiemankin porukasta pois. Kokoajan olin huolehtimassa menevätkö he jonnekin ja voinko tulla mukaan. Lopulta tajusin, että on ihan turha ottaa stressiä sellaisesta. Ei siinä, jos viettää aikaa yksinään ja jos vielä tykkää yksinään olemisesta, ole mitään pahaa. Nykyään vaan on sellainen mielikuva, että jos et ole kokoajan menossa ja tulossa ja mukana porukassa, olet jotenkin friikki, ei-haluttu, masentunut tms. Ja varsinkin alkoholilla on ihan liian suuri arvostus, ei se oikeasti ole niin kummoista polttaa tai juoda kännejä, kuin ihmiset hehkuttavat. Monet tutuistani eivät juo tai polta, mutta ovat aina mukana eikä heitä pidetä mitenkään tylsinä. Ei kaikkien ihmisten tarvitse olla niin sosiaalisia.

Ihan ekana sinun tulee tosiaankin päästä eroon tuosta asenteesta, että koska olet "jo" 16 vuotta elämäsi on valunut hukkaan. Haloo, olet vasta 16! Kaikki on vielä mahdollista. En todellakaan halua sanoa, että kaikki on vain sinun itsesi vika, koska varmasti pahalle olollesi on jokin syy. Sinulla on paljon ajatuksia ja tunnut etsivän itseäsi. Oletko käynyt terapiassa? Voisit hyötyä jos pääsisit purkamaan mieltäsi esim. psykologille.
Ja mitä lääkkeisiin tulee, olen syönyt itsekin monia eri lääkkeitä ja masennuslääkkeet tms eivät lihota, voin ainakin sanoa ihan omista kokemuksista. Ne saattavat nostaa ruokahalua, mutta eihän se ole suoranaista lihomista, jos vain ei sorru syömään enemmän kuin kuluttaa.

Varmasti saat kavereita...nettiin vaan..se on sitten vain omista kriteereistä kiinni...vaikka esim. ikärasisti :-)

Kehitä itseäsi. Kiinnostu oikeistolaisesta politiikasta. Se ei perustu bilettämiseen ja ennenaikaiseen hauskanpitoon vaan tulevaisuuden rakentamiseen varmalle pohjalle. Tulet huomaamaan että saat hyviä ystäviä joille turhamaisuudet eivät ole tärkeitä, vaan jossa jokaisella asialla on merkitystä.
Vanhempana eletään kauemmin aikaa kuin teini-iässä ja silloin sinulla on paljon mukavammin asiat, kuin niillä jotka ovat teini-iässä bilettäneet.

Eikä sinun urasi ole pilalla. Olet vielä nuori ja sinulla on aikaa rakentaa itsellesi vaikka millainen ura. Nousta vaikka kaikkien muiden yläpuolelle jos on taistelutahtoa kehittää itseä.

Ihan eka neuvo on että kannattaa käydä lääkärissä ja jos ei halua psykiatrilla käydä niin saisit edes lääkityksen joka helpottaa ja alkaa elämä selkiytymään (en tosin väitä että se kokonaan tuota neuroosia poistaa, mutta varmasti helpottaa.)
Ja sitten täytyy sanoo kun ite oon maatilalta (karjaa ei tosin oo ollu vuosiin) mutta kyllä kun käyt vaan normaalisti suihkussa ja peset vaattees ni et sä paskalle haise.
JA toinen asia jos maalla asut ni ei se niin outo käsite siellä ole, eli jos satut ihan pienen säväyksen maalle haisemaan en usko että se on mikään ongelma.

Mulla ollu myös pakkoneuroosi oireita jostain 10 vuotiaasta lähtien ja joskus todella pahoina ja elämää häiritsevinä, mutta ssri- lääkityksellä oon pystyny elämää suht normaalia elämää, ei se mua oo parantanu kokonaan mutta silleen että niiden kaa pystyy elämään.

Joskus mua kiusattiinkin, mutta siinä kun pidät ittes koossa ja vähät välität, jos on saumaa vittuilet vaan kiusaajille niin se loppuu siitä pikkuhiljaa ja sitten aika kun kulu niin musta tuli ihan suosittu ja tuli elettyä aika railakasta ja sosiaalista elämää tossa ikävuodet 15-20 ja hauskaa oli pakko myöntää.

Nii ja mitä vanhemmaks tuut ni muutkin sun tutut aikuistuu siinä sivussa ja alkaa hyväksymään ihmisiä.

Eli nyt tosiaa eka meet lääkäriin ja syöt niitä lääkkeitä sitten ja paskat välität siitä lihottaako ne vai ei ja luultavasti ne ei edes lihota.
Sit toinen kun sulla on ihan perkeleen huono itsetunto, niin sitä rupeet pikkuhiljaa parsimaan kokoon.
Sitten seuraava homma että rupeet vaan myös sosiaalista elämää hommaamaan.
Ei se alkoholi todellakaan onnelliseks tee jos sitä joutuu yksin juomaan.

Nii ja siihen neuroosiin vielä niin ajattelet silleen että tuo mun luulo on kyllä ihan ääliömäistä eikä todellakaan siinä oo mitään järkee että ei oo mitään järkee sitä hajua pelätä.

Moikka! :)
Minua ei haittaisi yhtään vaikka tyttöystäväni tuoksuisi navetalle.
Olen tällä hetkellä sinkku.
Tuskin tuoksut jos sulla on eri vaatteet navetassa.

Olis tosi kiva tutustua sinuun. :)

Olen luonteeltani rehellinen,huumorintajuinen ja luotettava.
Harrastan salillakäyntiä,lenkkeilyä,ruoanlaittoo ja karaokea joskus.
Kirjottele tohon mun postiin,niin tutustutaan,ja jos siltä tuntuu niin nähdään kun sen aika on.
mulla ei oo mitään kiirettä,olen ollut sinkkuna jo pidemmän aikaa.

Mulla ei ole se kummempaa vaatimusta,kuhan olet rehellinen ja luotettava.

Olen ikuinen romantikko,tykkään antaa paljon halauksia,suudelmia ja pitkät katseet on todella ihania.
Mutta tietenkin halit ja suukot vasta sitten kun ne tuntuu molemmista hyvältä ajatukselta.
Tykkäisin ostaa myös kukkia ja joskus ois kiva tehä ruokaa yhdessä ja syodä kynttilän valossa romanttisesti.
Olisko susta ihanaa saada kauniita kukkia halin ja suudelman kera?
Ihanaa on myös käydä kävelemässä käsi kädessä,ja välillä pysähtyä katsomaan toisiamme silmiin,antamaan hali ja suukko.

Mutta tosiaan,ei mitään kiirettä.Kirjotin vaan millanen oon kun jostakin oikein välitän.

Jos kuulen susta jotain,niin lähetän sulle kuvani :)

Oikein ihanaa iltaa sulle :)

Mun s-posti on
[email protected]

:)

Enpä luottaisi tuohon.. mies joka vaihtaa naista kerran, tekee niin myös jatkossa.

Tyhjänpäivästä kitinää!Kasva jo ikäiseksesi ajattelevaksi ihmiseksi
eläkä ole kuin murkkuikäinen kitisiä!

huono provo. muahahhaaaa ensi kerralla koita paremmin

hei metallimiehet heiluttaa!

Navetanhajusta, yksinäisyydestä, urasi "pilaamisesta" ja muusta pääset näin: muuta yksinkertaisesti toiselle paikkakunnalle. Sinnittele nykyinen koulusi loppuun ja hae opiskelemaan jotakin itseäsi kiinnostavaa alaa (korkeakouluun), yhteiskunta kuitenkin tukee sitä. Itsestäni tuntui että elämäni vasta alkoi silloin.

Olen myös pieneltä paikkakunnalta, ja maatilalta, enkä ollut ennen opiskeluaikoja ollut ikinä bilettämässä tms roikkunu kavereiden kanssa kaupungilla koska mitään kaupunkia ei ollut ja kaverit asuivat monien kilometrien päässä! En ollut kuulunut mihinkään porukkaan, mutta kun pääsi opiskelemaan ja luokalle, jossa kaikki olivat vapaaehtoisesti opiskelemassa asiaa, joka kaikkia oikeasti kiinnosti, meno oli varsin erilaista, ihmiset aikuisia ja heihin oli helppo tutustua. Sain paljon uusia, hyviä ystäviä, uusia töitä ja uramahdollisuuksia, kehityin ihmisenä ja löysin itseäni, sain uuden elämän! Opiskeluaika oli ihanaa.
Olet vasta 16v ja elämäsi paras aika vasta odottaa sinua!

Pakkoneuroosit ovat helvetinmoista henkistä kidutusta, eikä niitä voi täysin käsittää kukaan muu kuin sellainen ihminen, jolla itsellään on tai on ollut joku sellainen neuroottinen pelko ja siitä johtuva outo käytöskuvio. Itse olen kärsinyt sen tyyppisistä ahdistuksista yhteensä noin neljäkymmentä vuotta ja tiedän että ne kausittain pahenevat samaan aikaan kun on jostain syystä muutenkin vaikeampia stressaavia elämäntilanteita. Olen vakuuttunut että pakkoneuroosien takana on syvä turvattomuuden tunne, joka voi juontaa jo varhaislapsuudesta asti. Tuosta alitajuisesta turvattomuudesta, joka voi johtua vaikkapa raskaista hylätyksi tulemisen kokemuksista, pitäisi päästä yli ja tavallaan voittaa itsensä, mutta sepä onkin paljon helpommin sanottu kuin tehty.
Paraneminen voi kestää kauan aikaa, mutta sittenkin kannattaa yrittää. Niin kauan kuin on elämää, on myös toivoa.

Mikään ei ole niin hauskaa, kun mennä kaupan kassajonoon ja haista
rehelliselle paskalle alv. Heko

Aiheen aloittajalle toivotan voimia vaikeuksiin. Teininä ei ollut itselläkään helppoa, mutta vanhempasi ovat sankareita. Tässä keskittämisen ja tuotannon tahallisen alasajon hullunmyllyssä tarvitaan kotimaisen ruuan puolesta taistelijoita niin tuottajissa kuin kuluttajissakin. Toivon että järki pian kolahtaa päättäjiimme ja tajuavat tämän lähiruuan merkityksen. Tosin pelkästään euroveljien kehuilla elävien osalta peli on menetetty. Lehmät ja possut kun kerran häviävät/kielletään on jo liian myöhäistä.

Nuoruus on vaikeaa aikaa. Kaikki joutuvat sen jollain tapaa lävitse käymään. Ei ole yhtä oikeaa tapaa viettää nuoruutta. Itse totesit, että siideri ei ollut sinun juttusi. On paljon nuoria (ja vanhempiakin), jotka viihtyvät omissa oloissaan ja kotosalla. Mitä vikaa siinä on? Nuorena kyllä haluaisi olla samanlainen kuin muut, ja viettää aikaa muiden kanssa. Maaseutu on siitä hankala paikka, että a) siellä asuu vähemmän ihmisiä b) välimatkat ovat pidemmät. Lisäksi maaseutu on aina ollut tapahtumien ulkopuolella nuorten ihmisten silmin.

Kuitenkin sanoisin, näin tuplasti sinua vanhempana ja kaupunkilaislapsuuden eläneenä, että kadehdin sinun nuoruuttasi. Et osaa arvostaa sitä, mitä sinulla on.
Maaseudulla on ensinnäkin rauhaa, jota kaupungissa pitää aina etsimällä etsiä. Toisekseen vanhemmillasi on omakotitalo ja eläimiä. Itse asuin ahtaassa kerrostaloasunnossa, eikä mitään lemmikkejä hankittu, vaikka olisi ollut ihana omistaa kissa tai koira.

Olet hullu, jos junan alle hyppäät. Jos olet haisevana sinnitellyt koulun loppuun asti ja sitten lopetat leikin siihen. Eikö nyt olisi hyvä aika suunnitella tulevaisuutta eikä miettiä synkkiä ajatuksia, joilla ei ole edes todellisuuspohjaa. Niin kuin täällä on vastattu, niin vaihdat vaatteet ja sillä siisti. Muuta et voi tehdä. Tuo hajun pelko on selkeästi neuroottista, jonka itsekin tiedostat. Se ei siis ole realistista, vaan omaa pelkoasi vailla realiteetteja. Tiedosta tilasi ja hakeudu hoitoon. Varastelu, anoreksia ja kertomasi hajun pelko kertovat siitä, että tunnet olevasi ahtaalla ja tarvitset apua.

Vielä kommentoisin Facebookia: miksi teet yksinkertaisista asioista ongelmia? Facebookin ei ensinnäkään tarvitse liittyä. Tiedän monia, jotka periaatteesta eivät sinne mene. Tiedän myös niitä, jotka ovat lopettaneet FB -tilinsä. Miksikö? Siksi, että heitä ei FB kiinnosta. Jos koet että FB masentaa sinua, hankkiudu siitä eroon. Se on ihan helppoa, sillä siihen ei ole velvollisuutta, niin kuin moneen muuhun asiaa elämässä on. Ala miettiä, mitkä ovat sinun arvojasi, ja mitkä ovat muiden ihmisten arvoja. Laitat liian paljon painoa sille, mitä muut sinusta ajattelevat. Arvosta itse itseäsi ja mene sinne terapiaan.

Hei! Voisin kertoa sinulle lyhyesti oman tarinani, sillä ajatuksesi kuulostavat kovin samankaltaisilta kuin ne, joita minulla oli sinun iässäsi. Olen myöskin maalta kotoisin, ja vanhempani ovat uskovaisia. Kasvoin ilman televisiota, musiikkia ja discoja, jotka olivat muille nuorille tavallista elämää. Tunsin oloni ulkopuoliseksi vielä silloinkin, kun vanhemmilta salaa tein ensimmäiset kokeiluni alkoholin parissa. Häpesin "maalaisuuttani" ja uskovaisia vanhempiani. En kuitenkaan koskaan sanonut noita asioita ääneen.
Kasvoin siis 18-vuotiaaksi asti samalla pienellä paikkakunnalla, melkoisen eristyksissä muusta maailmasta. Olin hiljainen, ahdistunut nuori, johon kukaan ei tuntunut kiinnittävän huomiota.
Asiat muuttuivat, kun lähdin opiskelemaan "isoon" kaupunkiin. Minua alettiinkin yhtäkkiä syrjimisen sijasta arvostaa: ei maalaisuudestani huolimatta, vaan juuri sen takia. Sain huomata, että erilainen kasvatus olikin lopulta voimavara, johon tukeutua. Kokemattomuudesta ja jonkinasteisesta naiiviudesta tulikin yhtäkkiä hyviä ominaisuuksia, joita "kovat kaupunkilaiset" kunnioittivat. Minusta pidettiin, ja seurassani haluttiin viettää aikaa. Se teki hyvää itsetunnolleni.
Neuvoni onkin, että älä luovu toivosta. Tuollaiset ajatukset kuuluvat varmasti enemmän tai vähemmän jokaisen nuoruuteen. Tuntuu, että muiden elämä on jännittävää seikkailua, kun itse vain kyhjöttää kotona nenä kiinni kirjassa tai tietokoneen näytössä. Sinulla on kyllä kosolti aikaa bilettää ja kokeilla kaikkea. Jonakin päivän huomaat saman, kuin minä: taustasi onkin ylpeyden, ei häpeän aihe. Siihen asti yritä vain kaikin keinoin nauttia nuoruudestasi, johon alkoholi ei onneksesi vielä kuulu.

Tuskinpa maaseutu sinua on sairastuttanut. Todennäköisesti olisit sairastunut kaupungissakin, kun on siihen taipumusta. Neuroosi olisi ollut jotain muuta kuin haisemisen pelkoa.

Joo, juntit on aina juntteja, sitä ei voi muuttaa.

Teini-ikä on vaikeaa aikaa... Jokaisella kun tuntuu olevan joku neuroosi jostain. Tuo ei kuulosta edes kovin oudolta, enkä käsitä miksi joka asiasta pitää nykyään tehdä "sairaus". Jos ei halua haista lehmältä, kukaan ei pakota. Olet aloittaja sen ikäinen, että voisit muuttaa kaupunkiin opiskelemaan, ja hakea opiskelija-asuntoa. Uudesta opiskelupaikasta varmasti löytyy myös uusia kavereita!

Näin kävi... Olin poika, 23v. En ollut saanut pillua ja amiksen ajoilta oleisiin kavereihin en pitänyt yhteyttä.

Ostin aika peratun Volvo 240:n 350e:lla jonka kone toimi. Siinä sitten tuttavan automaalamossa hoidin pinnan ja haettuneen lokasuojuksen pelin kuntoon.

Rahaa meni 300e ja pohja oli hyvässä kunnossa ja nyt maalipinta ehyt.

Sitten hankin listoja, lisävalot, korjailin sähkövirityksiä, asensin ulkolämpömittarin, uusin puslat, ostin aluvanteet etc...

Ostan kohta vara-auton. Ehkäpä volvon. ostan jossain vaiheessa konerikon ja rupean perehtymään tekniikkaan tarkemmin.

Piparia homman myötä tuli, kuin huomaamatta vakiopano. Toivon vaan ettei se tule paksuksi.

Hankijotain tekemistä. Se vie puutteen valtaosin pois, mutta tuskin kokonaan.

Lorvija ja mikään ei kiinosta henkilö ei saa mitään aikaan.

Haisen heille ja joskus spermallekin, kun olen tumputtanut itseäni.

Kyllä minuakin on aikoinaan harmittanut, kun en asunut teininä kaupungissa enkä voinut bilettää eikä ollut poikaystävää (edes poikia kavereina) ja muuta sellaista vielä lukiossakaan. Ajattelin että olin menettänyt NIIN paljon.
Mutta nykyään reilu parikymppisenä olen vain tyytyväinen etten voinut lähteä niihin teinihapatuksiin. Olen nykyään tyytyväinen siihenkin että olen saanut vasta vuosi sitten ensimmäisen seurustelukumppanin.
En ole koskaan juonut enkä polttanut. En käy ikinä baareissa, eikä minulla ole oikeastaan ystäviäkään, rakasta avomiestä lukuunottamatta. Mutta olen onnellinen elämääni, vaikka joskus kaipaisinkin kavereita. Voin olla salaa ylpeä erilaisesta elämästäni, johon eivät päihteet ja hankalat ihmissuhdekoukerot kuulu. Keskityn elämässäni itseni kehittämiseen, henkiseen kasvuun. Se on minun elämäntarkoitukseni.

Pitäisikö sinun alkaa harrastamaan jotain, niin saisit jotain muutakin tekemistä? Mitä tarkoitat että "harrastus alkaa olla anoreksista"?

Sitä paitsi nuo ihmiset facebookissa, jotka saavat 50 kommenttia tilapäivitykseen, ovat todennäköisesti sellaisia supersosiaalisia, joilla on rutkasti kavereita ja tuttuja. Eivät kaikki voi olla sellaisia. Ahdistavaa sekin olisi, jos pitäisi pitää kymmeniin ihmisiin aina yhteyttä.

Olet ONNEN tyttö,kun et piletä huomaat sen vielä jonain päivänä.Onnea elämääsi.

Mulle tapahtui viime syyskuun puolivälissä yks verraten epämukava seikka. Olin pannu kärryn täyteen paskaa mutta siinä seassa oli kusta kans aika paljon eli käytännössä koko boksi oli täynnä lietettä. Tunkiolta viiemeisiä rippeitä keräilin ja siellä pohjimmaiseksihan ne vetelimmät sakat aina painuu nääs. No ajoin kombinaation pellolle ja pärskyttelin kynnökselle. Kotiin palatessa meinas vähän sydän pysähtyä ku kattoin maantietä. Siellä lepäsi metrin välein arviolta muutama lapiollinen kakkaa ja tuo muodostelma jatkui miltei katkeamattomana nauhana ihan kotitiehaaraamme asti, eli jotain 700 metriä. Autoja moinen kauhistus ei tosin kauheeesti vissiin haitannut, vähän tavallista hiljaisemmin ehkä ajoivat ja läiskyttelivät ruskeaa kultaa ympäriinsä.
No paiinä oli kuiten eka vietävä raktori ja kärry kotiin. Aattelin että pakko kai noita läjiä on saaha vähän siivottua. Otin navetan seinältä kapisen kolmiokolan ja lähin hommiin. Aloitin siitä kototiehaarasta ja kiekkojunnumaisesti ryhdyin lämäröimään kasoja maantienojaan, tai ainakin pientareelle. Kuullessani että auto tulee, juoksin äkkiä mettään, ja jossen ehtiny, olin kuin jokin joka muuten vaan sattuu olemaan lenkillä kola kädessä ja haalarit niskassa. Ei oikein viittiny nimittäin autojen nähen siivoilla sotkuja. No tuskaisesti siinä sain ehkä puolet paskasta potkittua pois ajoväylältä ja toisen puolen oli moottoritien käyttäjistö levitellyt ruskeaksi kalvoksi tien pintaan. Pimeän tullen kävin vielä siivoilemassa maantietä.
Mietin että kuinkahan kauan noi jälet säilyy tyiessä mutta ristuksen thänkiu, siinä taiskin tulla laupias vesisade joka siivos loputkin, niin että ei siitä neljän päivän jälkeen tainnu paljon muuta olla kuin muisto jälellä.

Sinulla on ollut liian helppo elämä ja pyörit oman napasi ympärillä. Jos kukaan ei ole kiinnostunut sinusta niin luuletko että joku kaiken aikaa jaksaa syynätä mille haiset tai et haise. Kauhean lapsellinen nolet kun syytät vielä omien vanhempiesi ammattia. Siis syys on kaikissa muissa vaan ei itsessäsi.
Normaalit teinit ei juo ja bailaa kaiken aikaa. Jotkut tekevät ja jotkut eivät. Menepä katso seurakuntanuoria, siellä ani harva juopottelee. Eikä alaikäisen kuulukaan juopotella.
Jos sun eläsi on ohi noin nuorena, niin onko 60-vuotias enää mielestäsi elävä. Entä 50 v. #Entä 40 v. Entä 30 v. Olet hankala nuori, itsekeskeinen ja omahyväinen. Luuletko että kaikki pitäsi pyöriä sinun ympärilläsi? Ei sinua tarvi paapoa ja sääliä, kun syytät muita omista ongelmistasi. Ota "lusikka kauniiseen käteen" ja ala tekeen elämästäsi sitä millaisen haluisit sen olevan. Ei kukaan tee kenekään elämää. Jokainen tekee sen itse. Jos sinulla ei ole kavereita, johtuu se siitä kun olet niin itsekeskeinen. Voi taivas tuota itsekeskeistä teiniä. Mahtaa vanhemmillasi olla kurja olo vuoksesi. Ehkä he voisivat luopua lehmistään ja alkaa työttmiksi että heidän pikku kulta murrosikäinen olisi onnellinen. Eihän se haittaa jos heiltä ammatti ja elinkeino menee noin mukavan pikku kullan takia. Ala ajatteleen muita ihmisiä eläkä aina itseäsi. Tosi sairas tyyppi. "En voi alkaa syödä lääkkeitä kun ne lihottaa". Mistä tiedät ellet ole syönyt. Olisiko parempi ollakin lihava.

Miksi pitäisi juoda alkoholia? Siihen ei ole mitään järkevää syytä. Minä en ole ikinä edes maistanut. Sama tupakan kanssa.

Minä en ainakaan ole vielä kokenut teini-ikää, ja olen 32. Luulen, ettei sitä enää taida tullakaan.

Nuorena luulee paljon. Minä luulin nuorempana, että esim. seurustelusuhteet olisivat joku perusoikeus joka jokaisella olisi oikeus kokea. Eihän se niin mene....

Parhaat ryyppy vuotesi vielä edessä. Älä nyt turhia murehdi.
On hyvät pohjat lähteä hakemaan kaupungista töitä vaikkapa ihan Helsingistä. Kyllä maalla oppii lapset työnteon ihan erilailla kuin kaupunkien lähiöissä. Sen työnantajatkin tietävät.

Nyt kuntoilet peruskuntoa niin jaksat sitten bilettää kultaiset vuotesi 18v--30v railakkaasti. Jos et aiemmin jo kyllästy niin sitten 30-vuotiaana olet jo rypenyt baareja ja miehiä kyllästymiseen asti otat itsellesi rikkaan ja kiltin miehen jonka kanssa perustat perheen. Sitten voit nauraaa mielessäsi kuinka omat lapsesi ihannoivat biletystä.

Hoikkana kannattaa pysyä niin on varaa valita niitä komeampia miehiä sitten saatille.
Eli nyt vain trenausta ja terveellistä ruokavaliota sitten odottaa 10 vuotinen taivas.

tein tuossa pari vuotta sitten lomitushommia ja täytyypi sanoa että nautin siitä kun astelin kauppaan navetalle haisevana :D
tunsin itseni ylpeäksi siitä että pystyn moista hommaa tekemään vaikkakin olen pieni ja hoikka nais ihminen, selkä reistaa ja kukaan ei todellakaan uskoisi että voin sontaa lapata tai lehmiä lypsää...
tunnen itseni isommaksi koska saan suuren eläimen menemään sinne minne itse haluan...kaikki eivät noin raskaaseen työhön pysty.
aikanaan olin itse kovin masentunut ja todella huonojakin ajatuksia liikkui päässä mutta mä selvisin ihan puhtaasti navetalla olemisen takja.
sain ehdä raskasta työtä jolloin murheet unohtuivat ja jaksoi ajatella asioita vähän eri kantilta.
ja mikä parasta fysinen kunto oli sitä luokkaa että kyllä kannatti töitä paiskia ja sitten mennä rannalle paistatteleen aurinkoa :)
sittemmin navettahommat vaihtuivat hevosiin.
eli kyllä meikä tänäpäivänäkin paskalle käryää :D

tuohon bilettämiseen, alkoholiin ja tupakkaan sen verran että tänä päivänä mä tekisin mitä tahansa etten olisi alottanu viinalla läträämistä 14vuotiaana.
se on tuhonnut mun elämääni niin paljon...samoin tupakka jota olen polttanut 12vuotiaasta lähtien...ei ole ihan helppo nakki saada alkoholi kierrettä poikki tai lopettaa tupakinpolttoo.

ole ylpeä siitä mitä vanhempasi tekevät , että haiset navetalle.
sinulla on silloin ainakin oikea suunta elämässä ja olen varma että muut ovat sinulle vain kateellisia.

Minä olen myös maalta ja muutin opiskelujeni ajaksi kaupunkiin asumaan. En pitänyt kaupungissa asumisesta ollenkaan. Ole ylpeä siitä, että voit asua tilavasti, isossa talossa, luonnon keskellä, raittiissa ilmassa. Ei ole mitään syytä häpeilyyn. Kun muutin takaisin maalle, ensimmäisenä haistelin ihanaa navetan hajua! Miten ihanaa on asua maalla. Toivottavasti jossain vaiheessa sinäkin olet ylpeä juuristasi!

Höpö höpö.... Jos tää tarina pitää paikkaansa, kyllä nyt on syytä hakea ammattiapua. Syy on jossain aivan muualla...

Aika tyypillistä oireilua, joka syntyy elämänarvojen puutteesta ja vihasta Jumalaa kohtaan joka kielletään.

Tekstistä huokuu pinnallisuus. Tarve olla laiha propaganda ja median luoma ihannekuva on imetty. Vanhempien kunnioituksen puute näkyy selvästi kirjoittajan tekstissä. Jopa ruuan arvostus puuttuu. Tuloksena on nähtävissä halu bilettää ja laiskuus. Läheisriippuvuus on tämän modernin pakanayhteiskunnan oire. Jos navetan haju aikaansaa tollaisia reaktioita niin tutki ajatuksiasi.

Syy on siis arvomaailmassa; Ihmispelossa, itsekkyydessä. Ihminen ei aina havaitse omaa toimintaansa pahoinvointinsa edistäjänä. Kysyisitpä mitä Jumalalla olisi tarjota.

Ei kukaan mistään siideristä onnea löydä, VISKIÄ sen olla pitää! Ota kunnon moukut, vilauta jätkille vähän vulvaa - ja kohta kaikki on tosi hyvin!

Hei,

Ei kenenkään ihmisarvoa määritä facebook, twitter tai mikään muukaan sellainen. Minä olen vähän päälle parikymppinen neitonen. Asuin yli 18 vuotta alle 5000 asukkaan kylässä, josta oli pitkä matka joka paikkaan. Emme vielä suinkaan asuneet perheeni kanssa keskustassa, vaan siellä vähän syrjemmässä (julkisia ei kulkenut ja omaa ajoneuvoa ei ollut). Tämän jälkeen muutin opiskelemaan pikku kaupunkiin ( alle 15 000 asukasta). Sen jälkeen muutin uudelleen uuden opiskelupaikan ja työn perässä, nyt asun keskikokoisessa kaupungissa n 100 000 asukasta.

Olen aina ollut omanlaiseni eikä minua ole kiinnostaneet baarit tai viinan kokeilu. Olen aina nauttinut harrastuksista, kavereiden kanssa olosta ja koulusta. Minusta tuli koulukiusattu yläasteella, kiusaaminen jatkui lukioon ja vielä jatkokoulutuspaikkaankin. Minua kiusattiin noin 7 vuotta henkisesti ja fyysisesti. Haukuttiin, eristettiin, syljettiin päälle, tönittiin, varastettiin tavaroita jne. Jokainen päivä koulussa tuntui ikuisuudelle ja jokainen ilta tuskalle. Se, että koulussa oli vaikeaa, oli kotona myös (vanhemmat riitelivät, läheisiä ihmisiä kuoli jne)Ei ollut ketään kuka olisi ymmärtänyt tai kuunnellut. Sairastuin ortoreksiaan, masennukseen ja elämä alkoi viedä minua. Olin hajutonta, mautonta ja väritöntä, en enää jossakin vaiheessa tunnistanut itseäni. Olisin varmasti saanut apua, mutta en halunnut laitokseen enkä ollut valmis puhumaan asioista ventovieraille. Vaikka olin pohjalla, ajautunut vääriin piireihin ja tehnyt elämästäni vaikeata. Eräänä päivänä päätin, että tänään elämäni muuttuu, sen on pakko muuttua. Pakkasin laukut, irtisanoin asuntoni ja muutin hetkeksi ulkomaille. Sain vapaaehtoistyötä ja tutustuin uusiin ihmisiin, kenelläkään ei ollut mitään ennakkoluuloja. Nautin elämästäni ja se oli elämäni parasta aikaa. Palasin Suomeen, muutin taas uuteen kaupunkiin, etsin ihan erilaista työtä ja palasin koulun penkille. Päätin, että olen minä ja alan elää itselleni, tehdä itsestäni onnellisen. Vei muutaman vuoden rakentaa kaikki. Kävin juttelemassa ihmisille jotka osaavat kuunnella. Tutustuin uusiin ihmisiin ja lopetin juoksemasta karkuun menneisyyden haamuja. Kohtasin ne sellaisina kuin ne olivat ja uskalsin olla minä. Päivääkään en ole katunut, vaikka tie on ollut vaikea. Nyt elämäni on raiteillaan. Minulla on opiskelupaikka josta aina haaveilin, olen luokkani priimus oppilas, minulla on mahtava työ, ihana perhe, maailman paras mies ja ystäviä. Elämäni on elämän arvoista. Ja nautin siitä.

En kadu mitään enkä vaihtaisi päivääkään elämästä jota olen elänyt, se on kasvattanut minut sellaiseksi, joka olen. En kuitenkaan ottaisi päivääkään takaisin. Olen oppinut arvostamaan elämää ja näkemään sen hienot asiat. Olen oppinut ennen kaikkea arvostamaan itseäni ja olemaan se, joksi minut on luotu, enkä kukaan muu.

Teot lähtevät itsestä, kukaan ei voi tehdä niitä toisen puolesta. Elämässä onnistuu kyllä, jos vaan jaksaa yrittää tarpeeksi kovasti ja uskoa itseensä ja siihen, mitä tekee. Epäonnistumisia tulee, mutta niistä voi myös oppia. Asioilla on tapana järjestyä ja sydän tietää mikä on oikein.

Miksi ihmeessä ei saisi 'haista' navetalle?

Voi kultapieni, mikään ei ole ihanampaa,kun maaseutu! Olen lapsuuteni kesät viettänyt Pohjanmaalla ja olen todella kiitollinen, ettei tarvinnut kiviviidakossa viettää aikaa..... Olen 34v ymmärrät asian varmasti, kun olet hieman vanhempi. Maaseudulta saa parhaat kumppanit. Kaupunkilaiset on petollisia..... Pyrin edelleen viettämään aikaa paljon maalla :)
Sinun hajupelkoosi vastaus: Voithan aina pitää käyttövaatteet huoneessasi ja, kun menet navetalle siellä tietysti omat vaatteet.... Suihku ja sauna vie kyllä navetan hajun pois ja parfyymi :))) Sinulla on nyt iskostunut liikaa hajukammo päähäsi mitä mietit.... Lääkkeitä tuskin kannattaa alkaa syömään ainakaan tässä vaiheessa jos vaikka saisit itsetuntoa kohennettua.... Mitä faceen tulee niin siitä ei kannata välittää, siellä joku kommaa tai ei..... Toivotan sinulle hyvää kesää

Väärin 16w! Maaseutu tuo mielenterveyden. Lue nyt noita City - eli kitu-tyyppejä, ja niitä jotka on valmiita sinua mukava 16w heti mollaamaan. Ne vasta surkean mielenterveyden tunkkasen pahvi-linnoituksen ovat siitä kaupunkilaisuudestaan tehneet. Ne elää yli varojen ja on aina pee aa.
Tuoksahda ihan rauhassa alkuun vaikka nelisen vuotta lehmältä. Opi talonhoito. Käy kirkonkylän riennoissa ryhti suorana ja viuhauttele tukkaasi. Mutta persettä ei keikutella. Tulet 20w aika vauhtia aina kotiin. Et liity kaljajuoppoihin tai kähmiviin kaahareihin.
Vanha arvaa että joku dieseliltä hajahtava 22w nuori traktorimies on niin fiksu että ymmärtää tehdä tosi mielessä tuttavuutta. Siittä se elämä alkaa.

Minä en muuta halua kuin oman mökin metsän keskeltä!!!! Aina kaupungeissa eläneenä, olen totaalisen kyllästynyt uusavuttomien ja junttien elämäntyyliin. Keskustat ja kerrostalot suorastaan ahdistavat itsemurhan partaalle. 18 vuotiaana oli lyhyt baari-innostus, mutta siellä on aina sitä samaa menoa, eikä ikuinen ryyppääminen innosta, eikä bailaaminen.

Nyt on sitte pakko-oireet ihan pahentuneet. Kesä oli ihanaa aikaa oli jopa pari päivää jollo en käynyt suihkus ollenkaa koko päivänä. Oli raikasta tuulta niin paljon ja ikkunat auki aina.

Nyt syksyllä on sitten mätänevät säilärehu paalit pelloilla joiden haju tuulen mukana tule pihaan ja sen myötä sitten uusi kulta-aika pakko-oireille on alkanut. Suihkun nautinnollisuus on kadonnut. Kesällä selvisin 1-6 pesulla mutta nyt on mennyt jopa 33 kertaa. Joudun miettimään uskallanko mennä ulos edes ettei pihassa haise. Koulusta voi tulla poissa oloja kun menen pihalle ja haistan hajun, joudun menemään sisälle, pesemää vaatteet ja lillumaan suihkussa monta kymmentä kertaa.
Sen lisäksi vielä haistelen vaateita ja lakanoitani niin paljon että nenän pääni menee auki ja verille.