Täällä on ollut puhetta siitä, että miten uhriksi itsensä ensin kokenut kääntääkin takkinsa ja alkaa sekoilemaan oman narsisminsa kanssa.
Se lienee monille tuttua ainakin suhteen aikana ja hiipuu aikanaan pois.
Sekoittaako "hänen "läsnäolonsa ajatuksiani ? Vai palstalaiset ?
En tiedä mutta nykyään koen käyneen näin :
Vahva narsistinen suojamuuri. Sen varassa oleilua ja elelyä. Ajoittaista rakoilua kuitenkin "hyvässä seurassa". Sitten tuli HÄN.
Lainaan tähän Yxexää :
" Joskus narsistille voi käydä niin onnellisesti että kohtaa samoja menetelmiä käyttävän tositosikovan narsistin. Siitä peilistä ei enää pysty katsomaan ohi, ja narsisti putoaa uhrin asemaan. Ja kuilun pohjalla rensselit levällään henkeä haukkoen, alkaa ihmisen parantuminen ja itseensä tutustuminen ;) "
Noooh...KOEN näin käyneen. Voin olla väärässäkin mutta se on minun kokemukseni ja näkemykseni. Nyt kun en enää ole siellä kuilun pohjalla (tai olen sitä tajuamatta), nostan jälleen suojamuureja. Tai ehkä nostan niitä JUURI SIKSI että olen siellä niin helposti. Taas.
Olen luettavissa monistakin Vakninin teksteistä ja kärsinyt "erojen aikana" mm tästä :
"Narsisti näyttää masentuneelta, hänen liikkeensä hidastuvat, hänen unensa häiriintyy (hän joko nukkuu liian paljon tai ei saa unta), hänen syömistapansa muuttuvat (hän ahmii ruokaa tai ei pysty edes katsomaan sitä). Hän on jatkuvasti huonovointinen (surullinen) ja osallistumaton (mikään maailmassa ei kiinnosta, hänen aiemmissa kiinnostuksensa kohteissaan ei ole minkäänlaista iloa). Hänen mielentilansa vaihtelevat rajusti (enimmäkseen raivokohtauksia) ja kaikki hänen (näkyvät ja tuskalliset) yrityksensä kontrolloida itseään epäonnistuvat. Hän saattaa pakonomaisesti ja rituaalimaisesti turvautua vaihtoehtoiseen addiktioon - alkoholiin, huumeisiin, lukemiseen ja niin edelleen."
Tai ESIM tästä
"Hänen ajatuksensa vaeltelevat jatkuvasti ja kiertävät pakonomaista kehää, hänen puheensa saattaa kangerrella, ja hän tuntuu olevan kaukana poissa, omassa narsististen fantasioidensa maailmassaan, jossa Narsistista Lähdettä on runsaasti"
"Vihassaan hän yrittää korjata heidät pakottamalla heidät toiminaan, käynnistymään jälleen. Tähän liittyy kauhea ja kiduttava itseruoskinta ja narsistin mielestä hänen itsensä ansaitsema itsensä rankaiseminen"
Nämä vain yksittäisinä esimerkkeinä.
Miksi tämä kokemus tai tapahtumaketju ei voi olla mahdollinen ?
Eikö narsistisiksi lasketuilla suojakeinoilla muurautunut ihminen voi olla uhri ja toisin päin ? Eikö sellaista tapahdu ikinä ?
Mustaa ja valkeaa vain ?
36
150
Vastaukset
- d.i.c.e
Riippuu varmaan narsismin asteesta ja tyypistä...
Omaa narsismiani nuo vastoinkäymiset on ainoastaan vahvistaneet...Enää en suostu "uhriksi". Aikoinani en asialle voinut mitään.
Mitä enemmän toinen pyrkii kyykyttämään, sen v-mäisemmän ihmisen saa vastaansa. Jos ei mikään muu auta, ja tilanne junnaa paikallaan, niin häivyn...- d.i.c.e
...Tyyliin " Pidä sitten tunkkis prkl. " :D
Miksi jäädä marttyyriksi? Mitä hyötyä? d.i.c.e kirjoitti:
...Tyyliin " Pidä sitten tunkkis prkl. " :D
Miksi jäädä marttyyriksi? Mitä hyötyä?Juu juu...sinne päin ollaan tulossa.
Miksi koin itseni uhriksi ? Näen asian tällä hetkellä, tässä vaiheessa, niin, että siksi koska en kyennyt kontrolloimaan normitapaan häntä (hänen ollessa yhtä mahdoton tai mahdottomampi kuin minä) ja näin menetin heijastukseni. Vaikka koetin kuinka pakottaa kaikin "hyvinkin keinoin".
Luulin jo päässeeni eteenpäin tässä kontrolliasiassa mutta hyvältä ei näytä. Istuu tiukassa ja sen menettäminen tarkoittaa hänen kanssaan sen heijastuksen menttämistä. Luulin sitä rakkaudeksi mutta se jalustallenosto oli vain illuusio mikä tarjosti epätodellista mahtipontisuutta minulle. Nektariinia parhaimmillaan.
Eristäydyin jopa muista sen kustannuksella koska KUKAAN MUU ei tarjonnut sitä samalla tavalla. Hän paikkasi sitä aukkoa mikä meikässä on ja sitähän ei hevillä riistetä.
Tässä takana on ollut jotain muuta kuin joku kummallinen rakkaudenpalo ...huh, mikä sanakin.
Se oli hetkellinen tila (noin vuosi puolitoista) jossa tappelin sitä vastaan. Luullen sitä joksikin ihan muuksi. Olen herätellyt tätä aiemminkin, tunnistanut kontrollintarpeeni jne ja sen, etten kykene normaaleihin tunteisiin. Siksi en usko rakastin sinua, älä jätä minua - romahtamiseen... vaan niin kutsuttuun narsistiseen romahtamiseen ja sitä kautta uhriksi itseni tuntemiseen.
Tämä nyt on ylianalysointia ja sekoilua mutta selittäisi kaikki muutkin suhdesoppani helkutin hyvin. Vaikka se ensimmäinenkin oli asosiaalistyyppinen juoppo niin MINÄ sitä hommaa vein ja muut vikisi vaikka kiinnitinkin vain huomion siihen, että hän ajoittain äityi väkivaltaiseksi. Olin taas...tai LUULIN olevani uhri vaikka olin täysi hirviö suoraan sanoen.
Mitä siellä oli takana...onkin toinen juttu =)- d.i.c.e
lynett kirjoitti:
Juu juu...sinne päin ollaan tulossa.
Miksi koin itseni uhriksi ? Näen asian tällä hetkellä, tässä vaiheessa, niin, että siksi koska en kyennyt kontrolloimaan normitapaan häntä (hänen ollessa yhtä mahdoton tai mahdottomampi kuin minä) ja näin menetin heijastukseni. Vaikka koetin kuinka pakottaa kaikin "hyvinkin keinoin".
Luulin jo päässeeni eteenpäin tässä kontrolliasiassa mutta hyvältä ei näytä. Istuu tiukassa ja sen menettäminen tarkoittaa hänen kanssaan sen heijastuksen menttämistä. Luulin sitä rakkaudeksi mutta se jalustallenosto oli vain illuusio mikä tarjosti epätodellista mahtipontisuutta minulle. Nektariinia parhaimmillaan.
Eristäydyin jopa muista sen kustannuksella koska KUKAAN MUU ei tarjonnut sitä samalla tavalla. Hän paikkasi sitä aukkoa mikä meikässä on ja sitähän ei hevillä riistetä.
Tässä takana on ollut jotain muuta kuin joku kummallinen rakkaudenpalo ...huh, mikä sanakin.
Se oli hetkellinen tila (noin vuosi puolitoista) jossa tappelin sitä vastaan. Luullen sitä joksikin ihan muuksi. Olen herätellyt tätä aiemminkin, tunnistanut kontrollintarpeeni jne ja sen, etten kykene normaaleihin tunteisiin. Siksi en usko rakastin sinua, älä jätä minua - romahtamiseen... vaan niin kutsuttuun narsistiseen romahtamiseen ja sitä kautta uhriksi itseni tuntemiseen.
Tämä nyt on ylianalysointia ja sekoilua mutta selittäisi kaikki muutkin suhdesoppani helkutin hyvin. Vaikka se ensimmäinenkin oli asosiaalistyyppinen juoppo niin MINÄ sitä hommaa vein ja muut vikisi vaikka kiinnitinkin vain huomion siihen, että hän ajoittain äityi väkivaltaiseksi. Olin taas...tai LUULIN olevani uhri vaikka olin täysi hirviö suoraan sanoen.
Mitä siellä oli takana...onkin toinen juttu =)"Luulin sitä rakkaudeksi mutta se jalustallenosto oli vain illuusio mikä tarjosti epätodellista mahtipontisuutta minulle. Nektariinia parhaimmillaan. "
Jotenkin vaikea samaistua, niin en tiedä oikein mitä tähän sanoisin...
Se, että tunnet ( ja myönnät ) hänen tarpeellisuutensa itsellesi, jotenkin sotii narsismiasi vastaan. Olen saman ilmiön huomannut muidenkin teksteistä, jotka korostavat täällä narsismiaan...Tai sitten se vain johtuu, että en oikein ymmärrä, kun en koe asioita samalla tavalla. :) d.i.c.e kirjoitti:
"Luulin sitä rakkaudeksi mutta se jalustallenosto oli vain illuusio mikä tarjosti epätodellista mahtipontisuutta minulle. Nektariinia parhaimmillaan. "
Jotenkin vaikea samaistua, niin en tiedä oikein mitä tähän sanoisin...
Se, että tunnet ( ja myönnät ) hänen tarpeellisuutensa itsellesi, jotenkin sotii narsismiasi vastaan. Olen saman ilmiön huomannut muidenkin teksteistä, jotka korostavat täällä narsismiaan...Tai sitten se vain johtuu, että en oikein ymmärrä, kun en koe asioita samalla tavalla. :)Korostan ? Se on noussut yhdeksi vaihtoehdoksi esiin jota haluan katsoa toisesta suunnasta.
Tarpeellisuus on siinä, että hän tyydyttää Minun tarpeitani. Käytän häntä hyväkseni. Yksinkertaista.
- jotain tuttua
pisti kyllä miettimään. Piti lukea oikeen pariin kertaan ajatuksella mitä kirjoitit.
Nyt menee kyllä tässä omassa itsetutkiskelussa ajatukset ihan sekaisin.
Huomasin jotain itsestäni lukiessani tota ja en kyllä pidä siitä. Olen nimittäin tässä muutaman kuukauden aikana käynyt aikamoista mylläkkää eroni tultua "narsistista"... Onko hän narsisti... Mikä minä olen lopulta ? Tämä toinen vaihtoehto ei ole tullut edes mieleeni.
Narsismi on itselleni vasta tuore aihe jota rupesin tutkimaan eromme yhteydessä joka oli kamalaa aikaa. Entinen mieheni käytti kaikki rumat korttinsa mustamaalaamisella ja ties millä keinoin. Suoraansanottuna hullunmyllyä koko kuukaudet ja on vieläkin.
Minä olen mustasukkainen ihminen, ollut aina ja tossa kontrolli sanassa heräsi jotain mistä tunnistin itseäni.
Tiedän järjellä että meidän suhteemme olisi aivan järjetön... Miksi siltikin janoan häntä edelleen, olen riippuvainen hänen "narsistisista" yhteydenotoistaan edes huonoista sanoistaan ja kaikki keskustelumme kääntyy yleensä sekasortoon ja mekkalaan kun kummatkin hiiltyy. Olen huomannut miten itseäni ärsyttää jos hyvä keskustelu muuttuu siten että hän alkaa suoltaa niitä narsistisia juttujan ja siitä pettyneenä hermostun itsekin. Fyysisesti olen todella heikoilla jos hän olisi tässä lähietäisyydellä. Jokin ihme vetää minua tuohon ihmiseen vaikka hän on tehnyt rumia asioita ja olemme toisiamme loukanneet eritavoin.
Sen jälkeen kun tämä ihminen on ollut poissa luotani olen kokenut juurikin noita kaikkia tuntemuksia mitä luettelit. Juon nykyään ei varmaan kaukana alkoholiongelmasta, ruokaa en pysty syömään olen laihtunut jne.
Yksi asia tuli mieleen minkä oikeestaan tajusin vasta nytten. Hän on manipuloinut, ukaillut painostanut ja tehnyt nimissäni jopa asioita mutta minä eron jälkeen olen käyttänyt ns näkymätöntä manipulointia että saan edes kuulla hänestä. Tiedän hänen heikot kohtansa ja olen toiminut niin että tiedän hänen olevan edes jotenkin kiinni vastaavasti minussa. Tulee mieleen viha-rakkaus tai jotakin sentapaista.
Näitä asioita olen kauhukseni joutunut pohtimaan että mikä minussa itsessäni mättää ja suhteeni ovat aina olleet tuhoisia eivät ole koskaan normaaleisti päättyneet ja olen joutunut jopa fyysisen väkivallan kohteeksi mutta miten voi aina toistua???
Sen tiedän että itselläni on jotain vialla mutta voinko olla narsisti itse ja joutunut kysymään itseltäni että oliko meitä 2 narsistia tällä kertaa.
Sori sekava tekstini, olen valvonut viime yönä ja taidan kohta pimahtaa ;D
Oli vaan pakko yrittää kirjoittaa ajatuksia. - phnx
Olet kiinnostunut naristeista, kuten jotkut juopoista. Yrität kontroloida ja hallita heitä ja parantaa heitä myös. Aika tavallinen ilmiö nykyään, se on jonkin sortin narsimia jossa ihminen peittää omat virheensä toisen vikoihin ja hallitsemiseen.
Naispuoliselle alkoholistin puolisolle tämä on enemmän sääntö kuin poikkeus. Siitä kannatta irrotautua tai ei onnistu minkäänlaisen puolison kanssa, kaikista kauheita olisi sellainen puoliso joka on tasapainoinen.,
Monilla naisilla on mennyt vielä huonomin kun mies on raitistunut ja jotkut ovat ottaneet jopa eron, olisivat asuneet mielummin juopon kanssa.
Tuollaiset käytöksestä pitää irrotautua ja alkaa kehittämään ja huolehtimaan itsestään. Mahdollisesti netistä löytyy "sijaisriippuvuus" hakusanalla tietoa ja ohjeita.- M.B.
"Olet kiinnostunut naristeista, kuten jotkut juopoista. Yrität kontroloida ja hallita heitä ja parantaa heitä myös. Aika tavallinen ilmiö nykyään, se on jonkin sortin narsimia jossa ihminen peittää omat virheensä toisen vikoihin ja hallitsemiseen."
Lynettessä on tutkijan vikaa, mutta täytyypä sanoa, että ei hän kovinkaan ole niitä omia vikojaan peitellyt. Ainakaan palstalla :)
Psykologit ovat kiinnostuneita ihmisen mielestä. Tähtitieteilijät tähdistä ja avaruudesta. Muusikot musiikista erilaisin painotuksin..
Ehkä lynettessä on ripaus psykologia ja arkeologia yhdistettynä pitkänmatkanjuoksijan kestävyyteen.. :D M.B. kirjoitti:
"Olet kiinnostunut naristeista, kuten jotkut juopoista. Yrität kontroloida ja hallita heitä ja parantaa heitä myös. Aika tavallinen ilmiö nykyään, se on jonkin sortin narsimia jossa ihminen peittää omat virheensä toisen vikoihin ja hallitsemiseen."
Lynettessä on tutkijan vikaa, mutta täytyypä sanoa, että ei hän kovinkaan ole niitä omia vikojaan peitellyt. Ainakaan palstalla :)
Psykologit ovat kiinnostuneita ihmisen mielestä. Tähtitieteilijät tähdistä ja avaruudesta. Muusikot musiikista erilaisin painotuksin..
Ehkä lynettessä on ripaus psykologia ja arkeologia yhdistettynä pitkänmatkanjuoksijan kestävyyteen.. :DMB.... =)
- elämän kevät
Mahtava ketju, kiitos kaikille. Olen jo pitkään ollut sitä mieltä että se "oireilevan" puoliso on se sairaampi, esimerkkinä vaikka juopon puoliso, joka yrittää saada juomista loppumaan mutta ei tajua että itsestä niitä vikoja tai ominaisuuksia pitäisi hakea ensisijaisesti. Joskus kävin al-anonissa mutta totesin että tämä ei ole mun paikkani, AA:ssakin olis terveempää porukkaa, mutta en kokenut kuuluvani sinnekään. Taisin jopa käydä joskus AAL:ssäkin ja silloin en tainnut olla vielä siihen valmis tai jtn.. Ei ole kärsivällisyyttä tarpeeksi jos toiset junnaa koko ajan paikallaan ja itse tahtoisi jo kovasti eteenpäin. Joo tiedän kyllä mitä exä tähän sanoisi :D
Niinpä... olen jo pitkään ollut sitä mieltä, että jotain sellaiseen suhteeseen jäävä siitä myös saa. Se kuuluisa payoff...what is it for you.
Miksi osa ihmisistä lyö vain kannat yhteen ja painuu ****n ja toiset jää ? Okei, voidaan ajatella että uhrit ovat rajattomia jne eivätkä ymmärrä toimia omaksi edukseen mutta silti se parannuksen avain on vain itsessä ja sitä hakeutuu samaan tilanteeseen over and over again jos ei sitä "kohtaa" itsestään löydä.
Voisin omalta kohdaltani luetella moniakin syitä miksi olen elänyt tai elän tällaisissa suhteissa. Aiemmin en niitä tajunnut mutta aika tuo perspektiiviä.
Toisaalta voidaan ajatella tällaisten jääjien aina sairastuvan mukana, joten sikäli eivät enää ymmärtäisi omaa tilaansa. Itse voisin sanoa "sairastuneeni" jo kotonani. Siinä on aika huonot eväät silloin mukana.
Hyvänä esimerkkinä esim oma äitini joka on muistiani virkistettyäni ollut kohta jo nelisenkymmentä vuotta naimisissa "hirviön" kanssa. Sitten katson niitä tuttujani jotka elävät tai ovat eläneet tällaisissa suhteissa ja se vain vahvistaa näkemystäni. Niistä suhteista tuntuu kehittyvän eräänlainen "hyötysuhde" jossa uhri käyttää toisen "katumusvaiheessa" hyväkseen tätä saaden tilaa ja etuuksia itselleen.
Teit niin ja näin ja nyt teet näin ja noin ja nyt teemme näin... ja nyt minä saan tätä ja tota. Se uhrius tuo valtaa!
Noh, ei se ainut syy tällaiseen ole mutta tuollaista näkee usein, liian usein.
En väitä, että kukaan hakeutuisi tuollaiseen tahallaan hakeakseen esim sitä valtaa, mutta tällaiseksi se muodostuu. Jotkut tekevät sitä siirtääkseen vastuun pois itseltään. Näin on aina joku jota syyttää. Jotkut tekevät sitä toistaakseen konfliktejaan. Jotkut omien vammojensa vuoksi. Jotkut eivät halua kohdata itseään eikä näin tarvitse tehdä jos toinen koko ajan päsmäröi omilla ongelmillaan. He ovat niitä "hoivaajia" ja parantajia joiden maailma menisi oikeasti ihan sekaisin jos toinen lopettaisikin haitallisen käytöksensä.
Ja tässäkin on vielä eroja kerta -ja sarjauhrien kohdalla...tarinoita on monia.
Mutta jos tuntee kulkevansa narsumagneetin kanssa kaduilla...oli se toisen härö oikeasti mikä tahansa...silloin vastaus löytyy vain omasta itsestä. Tästäkin minulla olisi lukemattomia esimerkkejä.
Siksi aina jankutan siitä peiliin katsomisesta koska avain siitä pahoinvoinnista, omasta saamattomuudesta tai "parantumisestaan" on vain itsellä. Kaikki eivät siihen koskaan pysty.
Onko al-anonissa ruikuttajia jotka eivät pääse mihinkään ? Sori, että kysyn suoraan mutta en ole käynyt. AA:ssa ainakin riippuu tosi paljon ryhmästä. Pittää valita vain se itselleen sopiva, sellainen missä ei junnata...tiedän kyllä mitä tarkoitat tuolla ja siksi siirryin mm netissä tänne keskustelemaan toisesta paikasta.
"Joo tiedän kyllä mitä exä tähän sanoisi :D "
Totta... ja meikäläisellä nyxäkin =)- elämän kevät
lynett kirjoitti:
Niinpä... olen jo pitkään ollut sitä mieltä, että jotain sellaiseen suhteeseen jäävä siitä myös saa. Se kuuluisa payoff...what is it for you.
Miksi osa ihmisistä lyö vain kannat yhteen ja painuu ****n ja toiset jää ? Okei, voidaan ajatella että uhrit ovat rajattomia jne eivätkä ymmärrä toimia omaksi edukseen mutta silti se parannuksen avain on vain itsessä ja sitä hakeutuu samaan tilanteeseen over and over again jos ei sitä "kohtaa" itsestään löydä.
Voisin omalta kohdaltani luetella moniakin syitä miksi olen elänyt tai elän tällaisissa suhteissa. Aiemmin en niitä tajunnut mutta aika tuo perspektiiviä.
Toisaalta voidaan ajatella tällaisten jääjien aina sairastuvan mukana, joten sikäli eivät enää ymmärtäisi omaa tilaansa. Itse voisin sanoa "sairastuneeni" jo kotonani. Siinä on aika huonot eväät silloin mukana.
Hyvänä esimerkkinä esim oma äitini joka on muistiani virkistettyäni ollut kohta jo nelisenkymmentä vuotta naimisissa "hirviön" kanssa. Sitten katson niitä tuttujani jotka elävät tai ovat eläneet tällaisissa suhteissa ja se vain vahvistaa näkemystäni. Niistä suhteista tuntuu kehittyvän eräänlainen "hyötysuhde" jossa uhri käyttää toisen "katumusvaiheessa" hyväkseen tätä saaden tilaa ja etuuksia itselleen.
Teit niin ja näin ja nyt teet näin ja noin ja nyt teemme näin... ja nyt minä saan tätä ja tota. Se uhrius tuo valtaa!
Noh, ei se ainut syy tällaiseen ole mutta tuollaista näkee usein, liian usein.
En väitä, että kukaan hakeutuisi tuollaiseen tahallaan hakeakseen esim sitä valtaa, mutta tällaiseksi se muodostuu. Jotkut tekevät sitä siirtääkseen vastuun pois itseltään. Näin on aina joku jota syyttää. Jotkut tekevät sitä toistaakseen konfliktejaan. Jotkut omien vammojensa vuoksi. Jotkut eivät halua kohdata itseään eikä näin tarvitse tehdä jos toinen koko ajan päsmäröi omilla ongelmillaan. He ovat niitä "hoivaajia" ja parantajia joiden maailma menisi oikeasti ihan sekaisin jos toinen lopettaisikin haitallisen käytöksensä.
Ja tässäkin on vielä eroja kerta -ja sarjauhrien kohdalla...tarinoita on monia.
Mutta jos tuntee kulkevansa narsumagneetin kanssa kaduilla...oli se toisen härö oikeasti mikä tahansa...silloin vastaus löytyy vain omasta itsestä. Tästäkin minulla olisi lukemattomia esimerkkejä.
Siksi aina jankutan siitä peiliin katsomisesta koska avain siitä pahoinvoinnista, omasta saamattomuudesta tai "parantumisestaan" on vain itsellä. Kaikki eivät siihen koskaan pysty.
Onko al-anonissa ruikuttajia jotka eivät pääse mihinkään ? Sori, että kysyn suoraan mutta en ole käynyt. AA:ssa ainakin riippuu tosi paljon ryhmästä. Pittää valita vain se itselleen sopiva, sellainen missä ei junnata...tiedän kyllä mitä tarkoitat tuolla ja siksi siirryin mm netissä tänne keskustelemaan toisesta paikasta.
"Joo tiedän kyllä mitä exä tähän sanoisi :D "
Totta... ja meikäläisellä nyxäkin =)"Onko al-anonissa ruikuttajia jotka eivät pääse mihinkään ? "
Voihan sen tietysti noinkin ilmaista :) En sitten tiedä onko se vika minussa vai missä kun en noista ryhmistä oikein kostunut sitäpaitsi koen että olen tehnyt sitä 12 askeleen ohjelmaa ihan itsekseni jo ennen kuin noihin ryhmiin tutustuin. Voisiko sitten ryhmäriippuvuus olla jopa esteenä omalle henkiselle kasvulle? Siellähän kuitenkin tavallaan ollaan aina sen heikoimman lenkin ehdoilla eli ryhmä on yhtä vahva kuin sen heikoin lenkki ja aina tulee uusia tulokkaita. Olenkin ratkaissut asian näin narsistisesti että minähän en mitään ryhmiä tarvitse vaan etenen omalla tyylilläni ja omaan tahtiini :P elämän kevät kirjoitti:
"Onko al-anonissa ruikuttajia jotka eivät pääse mihinkään ? "
Voihan sen tietysti noinkin ilmaista :) En sitten tiedä onko se vika minussa vai missä kun en noista ryhmistä oikein kostunut sitäpaitsi koen että olen tehnyt sitä 12 askeleen ohjelmaa ihan itsekseni jo ennen kuin noihin ryhmiin tutustuin. Voisiko sitten ryhmäriippuvuus olla jopa esteenä omalle henkiselle kasvulle? Siellähän kuitenkin tavallaan ollaan aina sen heikoimman lenkin ehdoilla eli ryhmä on yhtä vahva kuin sen heikoin lenkki ja aina tulee uusia tulokkaita. Olenkin ratkaissut asian näin narsistisesti että minähän en mitään ryhmiä tarvitse vaan etenen omalla tyylilläni ja omaan tahtiini :PRyhmäriippuvuutta näkee PALJON. Toisaalta, AA:n puolella se on parempi vaihtoehto kuin kuolema.
Mielenkiintoinen ajatus,että olisi este kasvulle...hmm... itselleni ongelmaksi tuli se, että viisastelin siellä vain kaikenlaista ilman mitään oikeata sisältöä tai tunnetta. Siksi hyödytöntä. Järjestelmänä ja ajatuksena kuitenkin hieno.
Monelle hengenpelastaja ja apu. Meitä on niin moneen junaan.
Sama täällä nykyään, koetan pärjätä omillani niin kuin aina. Lopputulokset ovat nähtävissä =) Mutta kun pää vastustaa niin se vastustaa eikä sinne silloin halua mennä ja kaikki näyttääkin ihan idioottimaiselta. Nytkin mietin ettei älyttömämpää paikkaa voi ollakaan vaikka muistan kyllä ettei se silloin niin ollut.
Siksi se tarvitsee kokemuksen todellisesta romahtamisesta, silloin ei enää välitä näistä näkökulmista. Se kun meni ohitse...jäivät ryhmätkin.- elämän kevät
lynett kirjoitti:
Ryhmäriippuvuutta näkee PALJON. Toisaalta, AA:n puolella se on parempi vaihtoehto kuin kuolema.
Mielenkiintoinen ajatus,että olisi este kasvulle...hmm... itselleni ongelmaksi tuli se, että viisastelin siellä vain kaikenlaista ilman mitään oikeata sisältöä tai tunnetta. Siksi hyödytöntä. Järjestelmänä ja ajatuksena kuitenkin hieno.
Monelle hengenpelastaja ja apu. Meitä on niin moneen junaan.
Sama täällä nykyään, koetan pärjätä omillani niin kuin aina. Lopputulokset ovat nähtävissä =) Mutta kun pää vastustaa niin se vastustaa eikä sinne silloin halua mennä ja kaikki näyttääkin ihan idioottimaiselta. Nytkin mietin ettei älyttömämpää paikkaa voi ollakaan vaikka muistan kyllä ettei se silloin niin ollut.
Siksi se tarvitsee kokemuksen todellisesta romahtamisesta, silloin ei enää välitä näistä näkökulmista. Se kun meni ohitse...jäivät ryhmätkin.Kyllä, ymmärrän hyvin noiden ryhmien arvon ja ne voi tiettyyn pisteeseen asti olla ihan tarpeellisia, mutta jossain vaiheessa tosiaan koko homma voikin kääntyä päälaelleen ja tilalle tulee vain uusi riippuvuus eli riippuvuus ryhmästä. Tietenkin voi myös ajatella että olen vain sitoutumiskammoinen kun en mihinkään ryhmään koskaan kunnolla sitoudu. En lähde kieltämään kumpaakaan ajatusta ja ne voivat olla molemmatkin oikeita. Keksin tästä itsetutkiskelusta kyllä asioita vaikka millä mitalla mutta kuten sanottu, olen saanut avoimuudesta niin paljon kärsiä etten sitä voi kovin helposti vielä tehdä. Sitäpaitsi joku narsisti kuitenkin käyttää niitä minua vastaan taas :) Tai sitten olen vaan niin itsepäinen etten halua niin tehdä ihan vaan sen takia etten halua.
elämän kevät kirjoitti:
Kyllä, ymmärrän hyvin noiden ryhmien arvon ja ne voi tiettyyn pisteeseen asti olla ihan tarpeellisia, mutta jossain vaiheessa tosiaan koko homma voikin kääntyä päälaelleen ja tilalle tulee vain uusi riippuvuus eli riippuvuus ryhmästä. Tietenkin voi myös ajatella että olen vain sitoutumiskammoinen kun en mihinkään ryhmään koskaan kunnolla sitoudu. En lähde kieltämään kumpaakaan ajatusta ja ne voivat olla molemmatkin oikeita. Keksin tästä itsetutkiskelusta kyllä asioita vaikka millä mitalla mutta kuten sanottu, olen saanut avoimuudesta niin paljon kärsiä etten sitä voi kovin helposti vielä tehdä. Sitäpaitsi joku narsisti kuitenkin käyttää niitä minua vastaan taas :) Tai sitten olen vaan niin itsepäinen etten halua niin tehdä ihan vaan sen takia etten halua.
Samaa mieltä.
Oli hieman masentavaa kuulla, että joku käy vielä 10 vuoden raittiuden jälkeen joka päivä kokouksissa. Toisaalta, se järjestelmä voisi toimia muissakin asioissa helkutin hyvin. Ilmaisena terapiana ja uusien kontaktien luojana jne.
Muistan muuten tuon tunteen. Aloitin aikanani NA:n puolelta. En viihtynyt kuitenkaan tietyistä syistä mutta anyway. Vainoilin koko alkuajan siitä kuinka kaikki kuitenkin kyttää tietoa ja dataa jota voivat sitten käyttää hyväkseen =)
Täällä on turvallisempaa ja vaatisi AIKA PALJON että uskaltautuisin ketään oikeasti tapaamaan tai alkaa lähempään tuttavuuteen (avoimuuteni vuoksi juuri) ja olen miettinyt niinkin, että haluanko rikkoa tätä "nimettömyyttä". Menettäisikö sitten merkityksensä jotenkin...
Tällä kaikella mitä olen täällä lörpötellyt...joku voisi saada aika paljon pahaa aikaan. Siksi pitäydyn poteroissani tiukasti. Kyllä siellä ryhmissä se vainoilu alkoi laskemaan mutta oli se huvittavakin tunne...- elämän kevät
lynett kirjoitti:
Samaa mieltä.
Oli hieman masentavaa kuulla, että joku käy vielä 10 vuoden raittiuden jälkeen joka päivä kokouksissa. Toisaalta, se järjestelmä voisi toimia muissakin asioissa helkutin hyvin. Ilmaisena terapiana ja uusien kontaktien luojana jne.
Muistan muuten tuon tunteen. Aloitin aikanani NA:n puolelta. En viihtynyt kuitenkaan tietyistä syistä mutta anyway. Vainoilin koko alkuajan siitä kuinka kaikki kuitenkin kyttää tietoa ja dataa jota voivat sitten käyttää hyväkseen =)
Täällä on turvallisempaa ja vaatisi AIKA PALJON että uskaltautuisin ketään oikeasti tapaamaan tai alkaa lähempään tuttavuuteen (avoimuuteni vuoksi juuri) ja olen miettinyt niinkin, että haluanko rikkoa tätä "nimettömyyttä". Menettäisikö sitten merkityksensä jotenkin...
Tällä kaikella mitä olen täällä lörpötellyt...joku voisi saada aika paljon pahaa aikaan. Siksi pitäydyn poteroissani tiukasti. Kyllä siellä ryhmissä se vainoilu alkoi laskemaan mutta oli se huvittavakin tunne...Turvallisuudesta en tiedä kun tämä on kaikille avoin palsta kuitenkin eikä ne jutut välttämättä aina jää sinne suljettujenkaan seinien sisälle. Ehkä se luottamus on vaan niin totaalisesti tuhoutunut tai tuhottu että on vielä melkoinen matka sellaiseen turvallisuudentunteeseen että voisi vapaasti jutuistaan avautua. Ja toiseksi tulee kysymys MIKSI niin tekisin jos muutkaan ei tee muutamia poikkeuksia lukuunottamatta. Miksi sallisin vapaamatkustajia? Juu, pysytellään me vaan poteroissamme ja mikäs täällä ollessa. Sen verran olen narskujen toimintaa seuraillut etten ihan heti mene enää "lankaan", kutsuttakoon sitä vaikka sitten vainoharhaisuudeksi :)
elämän kevät kirjoitti:
Turvallisuudesta en tiedä kun tämä on kaikille avoin palsta kuitenkin eikä ne jutut välttämättä aina jää sinne suljettujenkaan seinien sisälle. Ehkä se luottamus on vaan niin totaalisesti tuhoutunut tai tuhottu että on vielä melkoinen matka sellaiseen turvallisuudentunteeseen että voisi vapaasti jutuistaan avautua. Ja toiseksi tulee kysymys MIKSI niin tekisin jos muutkaan ei tee muutamia poikkeuksia lukuunottamatta. Miksi sallisin vapaamatkustajia? Juu, pysytellään me vaan poteroissamme ja mikäs täällä ollessa. Sen verran olen narskujen toimintaa seuraillut etten ihan heti mene enää "lankaan", kutsuttakoon sitä vaikka sitten vainoharhaisuudeksi :)
Dii ih... onneksi kukaan ei kuitenkaan lankoja pitkin pääse kotiin. En koe olevani mitenkään uhattuna täällä jos en anna henk koht tietojani tai ala kaveeraamaan muuten. Siinä rajani.
Ryhmissä päätin, että jos joku nyt haluaa juoruta siitä mitä kaikkea olen vetänyt tai tehnyt niin siittä vain. Ihan sama. Mutta kykenisinkö olemaan "näin auki" livenä...ööö.... en. Siksi kerroin että onpa tullut vedeltyä vähän keittoa ja muuta, pidettyä hieman liiankin hauskaa ja lopun ajasta vain viisastelin nippelitiedoilla addiktioista. Typerää ja hyödytöntä minulle.
Aika kauan kesti, että aloin valikoimaan tiettyjä ihmisiä joiden kanssa uskalsin vähän enemmän jutella - kahdestaan. Silti varauksella koska en ehtinyt tutustua tarpeeksi kuin yhteen ihanaan ihmiseen joka oli enkeli.
Sitä paitsi mietin joskus aikoinaan mm NA:n puolella että mihin piilottaa lompakot jne koska kaikki ei ollut ihan kuivilla =) Heh, huono vitsi mutta totta.- elämän kevät
lynett kirjoitti:
Dii ih... onneksi kukaan ei kuitenkaan lankoja pitkin pääse kotiin. En koe olevani mitenkään uhattuna täällä jos en anna henk koht tietojani tai ala kaveeraamaan muuten. Siinä rajani.
Ryhmissä päätin, että jos joku nyt haluaa juoruta siitä mitä kaikkea olen vetänyt tai tehnyt niin siittä vain. Ihan sama. Mutta kykenisinkö olemaan "näin auki" livenä...ööö.... en. Siksi kerroin että onpa tullut vedeltyä vähän keittoa ja muuta, pidettyä hieman liiankin hauskaa ja lopun ajasta vain viisastelin nippelitiedoilla addiktioista. Typerää ja hyödytöntä minulle.
Aika kauan kesti, että aloin valikoimaan tiettyjä ihmisiä joiden kanssa uskalsin vähän enemmän jutella - kahdestaan. Silti varauksella koska en ehtinyt tutustua tarpeeksi kuin yhteen ihanaan ihmiseen joka oli enkeli.
Sitä paitsi mietin joskus aikoinaan mm NA:n puolella että mihin piilottaa lompakot jne koska kaikki ei ollut ihan kuivilla =) Heh, huono vitsi mutta totta.Mun mielestä kannattaa kuunnella ennen kaikkea itseään eli mitä itse tästä saan vai koenko olevani enemmän antajana kuin saajana. Ideaalitilanteessahan saa vähintään yhtä paljon kuin antaa ja mieluummin vähän enemmänkin sillä vilpittömyydestä yleensä palkitaan. Tosin ryhmässä voi olla myös aina henkilöitä jotka eivät jostain syystä PYSTY antamaan mitään itsestään, olen itsekin ollut tällaisessa tilanteessa. Silti toisten kertomusten lukeminen tai kuunteleminen voi olla suuri apu. Luottamuksen rakentaminen ei käy hetkessä koska kestää aikansa ennen kuin oppii tuntemaan muut ryhmän jäsenet. Sokea luottamus on typerää, siihen kuoppaan en enää halua kompastua.
elämän kevät kirjoitti:
Mun mielestä kannattaa kuunnella ennen kaikkea itseään eli mitä itse tästä saan vai koenko olevani enemmän antajana kuin saajana. Ideaalitilanteessahan saa vähintään yhtä paljon kuin antaa ja mieluummin vähän enemmänkin sillä vilpittömyydestä yleensä palkitaan. Tosin ryhmässä voi olla myös aina henkilöitä jotka eivät jostain syystä PYSTY antamaan mitään itsestään, olen itsekin ollut tällaisessa tilanteessa. Silti toisten kertomusten lukeminen tai kuunteleminen voi olla suuri apu. Luottamuksen rakentaminen ei käy hetkessä koska kestää aikansa ennen kuin oppii tuntemaan muut ryhmän jäsenet. Sokea luottamus on typerää, siihen kuoppaan en enää halua kompastua.
Juu, vaikeahan sitä on tulokkaana tai tietyssä tilanteessa mitään antaa. Otan muutenkin helpommin kuin annan.
Oli se kuitenkin jänskä tunne välillä, joku puhui omasta tilanteestaan ja siinä sitten suu auki ihmettelit että miten toi voi puhua MUN elämästä.
Yks juttu mistä siellä pidin, oli juuri tällaisiksi narsistisiksi tulkittujen käytösmallien puinti omalta kohdalta. Ei ole helppoa mutta niitä voi tiedostaa ja opetella hieman hallitsemaankin...ehkä. Harvojen herkkua kuitenkin.
Noh, toisaalta, jos on esim 30 vee vetänyt keittoa ns lapsesta asti, niin kyllä ne käytösmallit istuu aika tiukassa ja tunteet ovat aivan viertaita ja primitiivisiä. Mutta...ilman sitä että olisivat sinne tulleet...eivät olisi ikinä tiedostaneetkaan niitä asioita. Että sikäli... mutta se toteutui vain harvoissa paikoissa.
Siellä puhuttiin HOLISTISESTA käytöksestä (tiedät varmaan sen kun ISO RATAS lähtee pyörimään eikä sitä saa pysähtymään... nim kokemusta on) ja esim kuivahuikkaamisesta. Toiset tulkitsisivat sen narsismiksi, täällä ulkopuolella. Miten nyt kukin...- M.B.
lynett kirjoitti:
Juu, vaikeahan sitä on tulokkaana tai tietyssä tilanteessa mitään antaa. Otan muutenkin helpommin kuin annan.
Oli se kuitenkin jänskä tunne välillä, joku puhui omasta tilanteestaan ja siinä sitten suu auki ihmettelit että miten toi voi puhua MUN elämästä.
Yks juttu mistä siellä pidin, oli juuri tällaisiksi narsistisiksi tulkittujen käytösmallien puinti omalta kohdalta. Ei ole helppoa mutta niitä voi tiedostaa ja opetella hieman hallitsemaankin...ehkä. Harvojen herkkua kuitenkin.
Noh, toisaalta, jos on esim 30 vee vetänyt keittoa ns lapsesta asti, niin kyllä ne käytösmallit istuu aika tiukassa ja tunteet ovat aivan viertaita ja primitiivisiä. Mutta...ilman sitä että olisivat sinne tulleet...eivät olisi ikinä tiedostaneetkaan niitä asioita. Että sikäli... mutta se toteutui vain harvoissa paikoissa.
Siellä puhuttiin HOLISTISESTA käytöksestä (tiedät varmaan sen kun ISO RATAS lähtee pyörimään eikä sitä saa pysähtymään... nim kokemusta on) ja esim kuivahuikkaamisesta. Toiset tulkitsisivat sen narsismiksi, täällä ulkopuolella. Miten nyt kukin...http://areena.yle.fi/video/1304965397196
salaviinaa :) Muutama päivä katseluaikaa jäljellä..
- ent.ilkis
Luin vain pikaisesti aloituksesi ja mieleeni tuli joitain ajatuksia - ehkä vähän asian ohikin...
Uhrina ollut (aika lienee myös merkityksellinen) oppii taistelemaan näitä narsistin mielen luomia "totuuksia" vastaan - ja se seurannee myöhempään elämään tietynlaisena defenssinä - joka ehkä voi näyttää omalta narsistisuudelta. Narsistihan luo AINA ympäröivän totuuden, jossa on sitten elettävä....
Jos oma näkemys asioista eroaa paljon narsistin antamasta totuudesta on ero aika nopeasti edessä....useimmat eivät vielä silloinkaan havahdu, kun narsisti alkaa luomaan totuutta heistä itsestään....näin kuitenkin käy - aina. Itsensä rajaaminen olisi tässä vaiheessa todella hyvä....ja rajatun ihmisen yli narsisti ei pääse.
Palaan varmaan myöhemmin lukemaan aloituksesi paremmin - nyt minulla on työkiireitä.Ent ilkis : pitkät on piuhat mutta jäin funtsimaan...
"Jos oma näkemys asioista eroaa paljon narsistin antamasta totuudesta on ero aika nopeasti edessä"
Mutta kun on kovin vaikea sanoa, että oliko siinä oikeasti ero vai kuvittelinko sen vain. Jälkikäteen monetkin lausahdukset ja arviot meikästä ovat olleet lopulta aika totta....en vain ole osannut niitä vastaanottaa. Toisaalta, tällaisilla ihmisillä on aika hyvä "tutka", että sikäli varmasti näkeekin lävitseni, mutta toisaalta, niin näen minäkin hänenkin lävitse.
Me molemmat tavallaan olemme tarjonneet peiliä ja "totuutta" toisillemme...joku ehkä sieltä "pelastautuu", joku ei...
Tässä tullaan siihen vaikeaan pattitilanteeseen...että onko hänen tarjoama näkemys oikea vai syötettyä. Vai tulkitsenko itse väärin itseäni ? Enko halua nähdä itsessäni totuutta ? Miten sitä voi täysin objektiivisesti edes arvioida ?
Alkusekoilusta huolimatta täytyy sanoa, että hän oli pirun oikeassa MONESSA asiassa. Kuten minäkin. Vakka on valinnut kantensa.
On ihan eriasia sitten vanhempieni kohdalla. Sitä vastaan kapinoin koska olin ilmiselvä uhri ja kaltoinkohtelun kohde. Sikäli aloin kapinoimaan vastaan ja rakentamaan uuden totuuden joka olikin ihan pelkkää bullshittiä.
Hmm... mitä mieltä ? Mistä voi tietää, onko se mitä toinen sanoo totuus vai ei, jos onkin itse sairaudentunnoton tai puolustautuu defensiivisesti?
Myönnän, menen näissä ihan liian pitkälle mutta minkäs sille voi...se on mun luonto.
- langennut enkeli
"Olen jo pitkään ollut sitä mieltä että se "oireilevan" puoliso on se sairaampi, esimerkkinä vaikka juopon puoliso, joka yrittää saada juomista loppumaan.."
"Narsistihan luo AINA ympäröivän totuuden, jossa on sitten elettävä...."
Nappasin nuo lauseet tuolta keskustelusta, olen aika pitkälle samaa mieltä siitä, että loppujen lopuksi...myönnän, että itseään täytyy hoitaa, itseään rakastaa ja itse olla itselle se kaikkein tärkein ihminen. Kyllähän narsisti sairastuttaa, se on totta, mutta se on myös sairautta jos siihen loukkuun jää ja uskoo, toivoo ja luottaa, että kykenee ja pystyy "parantamaan" narsistin tai tulemaan toimeen sellaisessa suhteessa, jossa ei ole toivoa. Koska hyvin harvoin, tuskin koskaan narsisti muuttuu, alkoholisti voi olla juomatta ja on silti alkoholisti ja hänen kanssaan tällöin voi taiteilla ja pärjäillä parisuhteessa, mutta narsisti harvoin lakkaa olemasta narsisti.
Ja pitkän jos pitkänkin prosessin kurimuksessa olevana voin sanoa, että kyllä huomaan että tervehdyttämistä itsessäni on kovastikin. Varmasti minussa oli ja on vieläkin tarve ja tyhjä paikka, jonka narsisti sopivasti osasi täyttää, koska vieläkin tunnetasolla olen niin tuhannen kiinni hänessä, että olisin valmis hyväksymään kaikki hänen tekonsa, mitätöintinsä jne. jos hän palaisi luokseni. Kukaan toinen ihminen ei pysty, eikä kykene tuota tunnetilaa täyttämään hänen tavallaan. MUTTA onnekseni tuo on vain tunnetila, jonka jo pystyn järjen äänellä mitätöimään, tiedän älylläni etten palaa hänen luokseen, en rahasta, rakkaudesta enkä tunteesta, enkä mistään pyynnöstä. MUTTA niin tiukasti olen vielä kiinni, että ne hyvät hetket kumoavat kaiken muun ja heikkoina hetkinä olisin valmis olemaan myös kynnysmatto. Ja sillon vain voin todeta, että kumpi meistä onkaan sairaampi, hän joka ei tavallaan ymmärrä mitä tekee vai minä joka ymmärrän mitä minulle ei saisi tehdä, mutta annan kaiken tapahtua. Mutta, taas sanon, että olen kyllä tervehtymässä, koska ymmärrän jo, että tarvitsen paljon itseni tutkiskelua ja rakkautta myös itseäni kohtaan.Nimenomaan avain olisi siinä itsensä rakastamisessa. Sitähän ei narsisti tai uhri osaa, kumpikaan. Molemmat tarjoavat sitten toisilleen illuusiota jossa näitä huolia ei ole. Sitten tulee laskut ja "se riistetään" ja kun "riisto" loppuu ja nousu alkaa...on taas turvallisessa kuplassa takaisin.
En suostu olemaan kynnysmatto koskaan ellen joudu "jäädyttämään" hetkellisesti itseäni välttyäkseni akuutilta vaaralta sillä sen jälkeen kyllä ovet paukkuu ja "saa maksaa".
Sellainen hänen reaktio joissain tilanteissa ei vain "tunnu samalta" kuin joistakin muista. En osaa ottaa sitä henkilökohtaisesti jotenkin. Ehkä lapsesta asti läsnäollut väkivalta on turruttanut, ken tietää. Välillä saatan jopa nauraa päin naama tällaiselle ihmiselle, että anna tulla vain kun niin kova olet. Tai puolustaudun ja laitan itse nippuun. Tai jos arvioin tilanteen liian vaaralliseksi tai olen muuten heikoilla...poistun heti kun mahd.
Jos tällaisessa tilanteessa "jäädyn", se johtuu lapsuuden flashbackeistä. Se kestää hetken, se ihme tila ja sitten olen taas kuin sotanorsu pystyssä...
Jollekin h'''a on viimeinen niitti ja meikää se naurattaa. Ennen luulin että sen vuoksi kun haukkui olin hermostunut mutta nyt kun tarkkailen tilannetta uudelleen vastaavassa tilanteessa..hermostun vain siitä etten ole "ohjaksissa". Jos erovaihe on tulossa, sen PITÄÄ olla MINUN päätös tai olen todella ahdistunut. Näin se on vain. Se totuus.
Sanoilla ja teoilla ei siis niinkään väliä. Paitsi silloin kun olin "pohjalla" mutta se johtui ihan addiktioistani eikä pelkästään hänestä. Se suhde ei kyllä auttanut asiaa, sen voin myöntää mutta syy siihen se EI ollut.
Mitä mieltä olet ? Mikä on se payoff ? Miksi olet kiinni ? Tai tunnet niin ? Rakkauttani siinä ei voi olla takana.- tuuliviiri 3
"langennut enkeli". Kirjoitit juuri kuin omasta tilnateestani, oli aika jännää lukea että joku kirjoittaa juuri ne sanat mitä itsellä kummittelee. Ainoona erona se että itse olen sortumassa juuri narsistiin.. Ja todella tiedän järjellä mitä sitten tapahtuu! Miksi siis olen näin heikko ja sairas. narsistia paljon sairaampi.
Tällä hetkellä vihaan itseäni tuuliviiri 3 kirjoitti:
"langennut enkeli". Kirjoitit juuri kuin omasta tilnateestani, oli aika jännää lukea että joku kirjoittaa juuri ne sanat mitä itsellä kummittelee. Ainoona erona se että itse olen sortumassa juuri narsistiin.. Ja todella tiedän järjellä mitä sitten tapahtuu! Miksi siis olen näin heikko ja sairas. narsistia paljon sairaampi.
Tällä hetkellä vihaan itseänituuliviirille
Kun koet tuollaista "avuttomuutta" ja siksi vihaat itseäsi, vastaanotat myös toisen vihaa koska alitajuisesti "haluat niin" -kuulla sen totuuden itsestäsi...
Tarkoitan totuutta mikä on itsesi sisällä, omassa päässäsi.
Tämän uskon koukuttavan joitakin. Yhtenä vaihtoehtona. Joskus huomasin tällaista omalla kohdallani. Ja hänenkin jos satuin raivostumaan ja hyökkäämään takaisin. Ihan kuin hän välillä haluaisi kuulla sen kaiken...tai minä sen kaiken. Tässä sitten "hoidamme" toisiamme. Heh he..
Mutta jos todellakin tiedostat tilanteen ja hälytyskellot soi, koeta vielä tsempata ennen kuin muta pehmenee kenkien alta.
Toisaalta, niin kauan kun koet itse itsesi noin... olet "narsumagneetti" päällä...
Hauskaa tämä on itse itselleni vastaillen, mutta tästä tulikin mieleeni...miten normaali addikti itseasiassa eroaa ihmisdyykkarista ?
Onko narsisti ihmisnarkkari ?
Samat metodit (defenssit mm) ja käytösmallit jylläävät....Minusta vaikuttaa juurikin tuolta ... narsisti on kuin onkin ihmisdyykkari. Hieno oivallus. Mekanismi on hieman samanlainen kuin muidenkin addiktioiden kanssa .... ensin on kokeiluvaihe ... miltä maistuu, minkälaiset kicksit tulee ... jos dopamiinivaste on riittävä, addiktioksi kelpaava ihminen käy 'lähteeksi' ...
temppuilija kirjoitti:
Minusta vaikuttaa juurikin tuolta ... narsisti on kuin onkin ihmisdyykkari. Hieno oivallus. Mekanismi on hieman samanlainen kuin muidenkin addiktioiden kanssa .... ensin on kokeiluvaihe ... miltä maistuu, minkälaiset kicksit tulee ... jos dopamiinivaste on riittävä, addiktioksi kelpaava ihminen käy 'lähteeksi' ...
Tätä juuri hain.. sitten tulee lasku - ja inhovaiheita...että ei hitto enää ikinäkoskaan! Ja sitten taas alkaa ahdistus ja levottomuus joka on PAKKO palkita jotta helpottaa...miten tämä eroaa narsistin dyykkailusta ????
Hmmm... menee liian vaikeaksi.lynett kirjoitti:
Tätä juuri hain.. sitten tulee lasku - ja inhovaiheita...että ei hitto enää ikinäkoskaan! Ja sitten taas alkaa ahdistus ja levottomuus joka on PAKKO palkita jotta helpottaa...miten tämä eroaa narsistin dyykkailusta ????
Hmmm... menee liian vaikeaksi.Ps... tämä dopamiinitsydeemi...tulee peleistä, kamasta, viinasta, mistä vain, rakkaudesta, ihastumisesta, seksistä...ja lähteestä =) ?
lynett kirjoitti:
Ps... tämä dopamiinitsydeemi...tulee peleistä, kamasta, viinasta, mistä vain, rakkaudesta, ihastumisesta, seksistä...ja lähteestä =) ?
Kuvittele ihminen, jolla tuo dopamiinivaste on nelikymmenkertainen keskivertoihmiseen verrattuna ... miten sellaisen käsittelee?
temppuilija kirjoitti:
Kuvittele ihminen, jolla tuo dopamiinivaste on nelikymmenkertainen keskivertoihmiseen verrattuna ... miten sellaisen käsittelee?
Temppu.... ei hajuakaan näin superaddiktina...
Kiitos Lynett =)
Huomasin joutuneeni lainatuksi, ja kyllähän se lämmittää mieltä kun tajuan että olen ollut pienenä osana auttamassa lähimmäisen taivalta itsetuntemuksen tiellä. 'Toinen toistamme tukien', olen saanut monelta apuja, joista kiitokset, ja, paitsi oma polkuni jota olen välillä tehnyt eksyksissä ryteiköissä ja turvallaan maassa, on ollut mielenkiintoista seurata muitten matkalaisten vaellusta, kompasteluja ja oivalluksia. :)Noh, vähän on ruhjeita polvissa ja kyynärpäätäkin kolottaa mutta mitäs noista;)
Mitäs Yxex muuten kuuluu kun ei ole "näkynyt" ?
Tuosta tulikin muuten mieleeni, että oletteko huomanneet kuinka "roolit" ns vaihtelevat täällä ? Riippuen varmaan ja totta kai ajankäytön tilanteesta, mielialasta ja sen hetkisestä "tutkailunaiheesta" mutta anyway.lynett kirjoitti:
Noh, vähän on ruhjeita polvissa ja kyynärpäätäkin kolottaa mutta mitäs noista;)
Mitäs Yxex muuten kuuluu kun ei ole "näkynyt" ?
Tuosta tulikin muuten mieleeni, että oletteko huomanneet kuinka "roolit" ns vaihtelevat täällä ? Riippuen varmaan ja totta kai ajankäytön tilanteesta, mielialasta ja sen hetkisestä "tutkailunaiheesta" mutta anyway.Kiitos kysymästä Lynett :)
Mulla on elämänvaihe joka vie huomioni muualle. En hylkää teitä ihania palstalaisia kuitenkaan, vaikka harvemmin kävisin. Silmittelen juttuja täällä, ja arvostan palstaa ja palstalaisia!
Tarkoititko roolien vaihtelulla uhri/narsisti-roolitusta(?) Se on luonnollista kun ihmiset miettivät alkusyytösten jälkeen omaa osuuttaan suhdesopassa. Rohkeimmat löytävät hiukan vikaa itsestäänkin..sen pienen narskupirun olkapäältään kuiskimasta... :)
Heinäkuussa 14 päivä muistaakseni on tämän ideatehtaan 2v-synttärit =)
Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 921066
- 55732
Huonoja uutisia-nyt lähtee höyrylaivat
https://www.ita-savo.fi/ Konkurssiin meni tämäkin yritys. Raja kiinni ja venäläiset turistit puuttuvat. Täällä menee pe35614Ei näytä hyvältä
Kyllä nyt Ähtäriä viedään vesikelkalla. Neuvotteliat untuvikkoja kaikki. Mikko tietty tapansa mukaan loikki puheenjohtaj39546Älä itke rakas.
Tunnen sun kyyneleet silmissäni. Kaikki tulee menemään hyvin. Loppu häämöttää jo...49490Jos vielä toivot...mies...
Saisinpa jonkun merkin sinulta, jos vielä odotat 📝➡️📱 Rohkeus on mennyt jos seurustelet vaikka nykyisin. En halua häi46475- 31469
- 34447
Olet hurmaava
Olet paras mies, joka on tullut vastaan. Sinussa on jotakin, mitä muissa ei ole. En vaan tiedä, mikä on oikein sinun su14441- 38434