'Suosittu' ihminen

Tässä muutama lyhyehkö näkökantani asiaan:
1. Nykyajan yhteiskunnassa elämä koetaan monesti suorittamiseksi. "Suositut" ihmiset ovat stereotyyppisesti komeita/kauniita ja ainankin sosiaalisesti älykkäitä. Se, että tavoittelee suosiota, on neutraali asia. Ei mielestäni ole hyvä, että ihminen esittää jotain muuta kuin on ja sitä kautta suoriutuu mahdollisesti muiden suosioon. Haluaisitko tarkentaa "suositun" käsitettä? Kaikkia ei voi miellyttää, eikä kaikkien suosioon pääse, eikä tarvitsekaan. Minulle tulee mieleen, että suosittu olisi kaikkien kaveri, tuttu, mutta siihen se sitten jääkin. Ihmissuhteet ovat pintaraapaisuja jolloin ne jäävät latteiksi. Jos itse pitäisi "valita", niin mieluummin 10 ystävää kuin 100 tuttua kaveria.

2. Älä ole liian itsekriittinen. Jokaisessa meissä on hyviä ja jotain kehiteltäviä asioita. Ne pitää vain hyväksyä, kukaan ei ole täydellinen. Mieti hyviä puolia itsestäsi ja kirjaa ne paperille ja lue niitä aina silloin kun haluat. Päästäksesi tästä kehästä irti, sinun on vain saatava muuta ajateltavaa. Minulle tuli mieleen, että pyöriikö elämäsi kovasti esteettisten asioiden ympärillä? Minäkuvasi näyttäisi olevan sellainen, että sitä pitäisi kehittää..

3. Itsetuntosi lienee heikko, mutta älä huoli, sitä saa aina kohotettua ylemmäs! Jokaisella meistä on niin sanottu ihanneminäkäsitys, eli sellainen, jota haluamme olla, mutta emme ole. Tämä on vaikea asia vastata, sillä en ole mikään psykologi, vaan 17-vuotias opiskelija Tärkeintä on mielestäni, että lopetat itsesi vertaamisen muihin sekä pyri konkreettiseen kanssakäymiseen ihmisten kanssa. Sosiaalinen tukiverkosto on erittäin, erittäin tärkeä, joten toivon, että sinulla olisi edes yksi luotettava henkilö, jolle voit puhua sinua mietityttävistä asioista.

Miksi itse olet jonkun ystävä ? mitä sellaista hänessä on, että haluat ystävyyttä ? Samoista syistä sinullakin on ystäviä. Autatko ja kuuntelekto ystäviesi murheita, oletko heidän tukenaan, kun ystävyytäsi kysytään ? Onko ystävyydelläsi ikärajaa tai sukupuolta ?

Vertaaminen on inhimillistä, mutta se on myös turhaa ja kuluttavaa. Olimme Lontoossa sisaren tyttäreni 15v kanssa. Hienossa vaateputiikissa tyttö totesi, että hän ostaa vaateensa mieluummin kirpputorilta. Tyttö on mummojen auttaja ja partiossa hänellä on lippukunnassaan 80 ystävää. Hänen ei tarvitse vertailla itseään muihin, kun tietää olevansa yksi muiden joukossa.

Kilpailu ja tavoittelu olisikin aiheellista, jos suosion määrässä huomioitaisiin apu vanhainkodissa, missä tyttö käy lukemassa kirjoja vanhuksille.