Luonnemääritelmiäkö?

En ymmärtänyt viestisi sanomaa ehkä ihan, mutta olen monesti itse miettinyt, että mitä pahaa on siinä että koira on pehmeä?

Miksi ihmisille on kuin kiroisi päin naamaa kun sanotaan, että sinullahan on pehmeä koira?

Ok, pehmeys sulkee mahdollisesti joitain harrastuksia pois laskuista ja on tietenkin järkytys ihmisille, jotka ovat ottaneet koiran juuri kyseistä harrastusta varten, siksi heille on varmasti pettymys... Mutta niin sulkee varmasti kovuuskin harrastuksia pois, eikä kukaan siihen pettymykseen suhtaudu kuin rintarottingilla ylpeänä.

Joo epäselvä oli. Häirintä aina katkaisee ajatuksen ja kirjoitus pätkii.

Lähinnä tarkoitin, että miten eri tavalla ihmiset luonnehtii koiriaan ja kouluttaa sitä tämän perusteella tai miten eritavalla yleensä ihmiset "analysoi" luonteita.
Yhdelle yksi on toiselle toista jne.

Missään luonteessa ei ole vikaa sitä en tarkoittanut. siinä on miten ne määritellään. Turhan mustavalkoisesti.

Kiitos canis.familiaris, koirat taitavat olla hyvissä käsissä kun sinulle päätyvät. Ammatin vuoksi tapaan usein koiria omistajineen, ja eniten minua nyppii juuri, kun omistaja luulee koiraansa kovaksi/kovia otteita vaativaksi, vaikka koira onkin pehmeä, usein hyvinkin oppivainen ja oppimishaluinen, mutta väärin ymmärretty, siis päin honkia tulkittu omistajan toimesta..
esim. koira on turhautunut tekemisen puutteen ja omistajan ristiriitaisten signaalien takia, seuraa ongelmakäytöstä, josta omistaja päättelee koiran olevan kova ja tarvitsevan RANKAISUA, koira turhautuu enemmän, ongelmat kumuloituivat jne..
Oli ongelma mikä tahansa, ensin olisi pääteltävä oikein, mitä koiran päässä liikkui juuri ennen kuin tuli ongelmaa, siis paneuduttaisiin syihin eikä seurauksiin.

"esim. koira on turhautunut tekemisen puutteen ja omistajan ristiriitaisten signaalien takia, seuraa ongelmakäytöstä, josta omistaja päättelee koiran olevan kova ja tarvitsevan RANKAISUA,"....Hyvin tiivistetty.

"ongelmakoirista" 99% olisi hoidettu, jos käyttöominaisuus ja käyttötarkoitus olisi ratkaissut hankintapäätöksen, ei ulkonäkö tai vastaava toisarvoinen.

"omistaja päättelee koiran olevan kova ja tarvitsevan RANKAISUA,"...aivan. Tuo että päästää turhautumisen asteelle on ikävä ja työläspaikka korjata.

Luonnemääritelmien pääasiallinen tehtävä on luetella kiertoilmaisuja rotunsa tyhmimpiä koiria kuvaamaan.

Hieno juttu kun otit tämän esille! Eli koira (ja ihminenkin) usein viestivät juuri päinvastoin kuin heiltä saattaisi odottaa eli: väsynyt viestii vihaisesti..mutta ollapa niin viisas taas että ymmärtäisi koiran signaalit oikein! Kokeilemalla ja kantapään kautta sitten kai.

Meillä on muutaman vuoden ikäinen terrierityttö. Kun haimme sen oli se autossa kuin aina olisi matkustellut eikä mikään sitä järisyttänyt. Kaikki alkuaikojen asiat viittasivat että kyseessä on rohkea koira. Oppi nopeasti asiat.
Vertasin koiraa toiseen koiraamme ja sekin vahvisti asiaa, rohkea on. Harrastuskaverit sanoivat vielä kovaksi.

Aikaa kului ja tuli ongelmiakin ja syy oli toisten mielestä kovuus ja jonkin asteinen pomottelu. Olin ulalla. Itse en pitänyt koiraa niiiin kovana, koska olin nähnyt sen varovan asioita. Kauan aikaa kuitenkin meni ennenkuin tajusin ja osasin myöntää että se ei ole niin rohkeakaan kuin luulin. Tässäkin taas vertasin sitä toiseen koiraamme, ja toki se on rohkeampi ja kovempi. Pidin vain kiinni päätelmästä, että kun sen kimppuun on käyty niin siitä se rähjääminen toisille johtuu. Jos se olisi kova ... olisiko se vaikuttanut niin paljon?

no, koira on myöhemmin testattu hieman pehmeäksi ja toimintakyky ei ollut kovin hyvä. Näissä asioissa en ole enää niin ulalla.

Itseäni olen tutkiskellut viime aikoina tosi paljon. Pakko sekin on myöntää että en varmaan ole ihanne koiranomistajana. Murehdin koko ajan jotain, se on lähes vakiotila. Jännitän toisten koirien kohtaamista. Uskon että jollain toisella koira käyttäytyisi paremmin.

Se että koira on tietyn luonteinen ei minunkaan mielestäni tarkoita että se olisi viallinen. En pidä omaani ainakaan sellaisena, jossain asioissa se toimii tosi hyvin ja varmasti jos itse olisin taitavampi ja paremman luonteinen se olisi monessa muussakin hyvä.

"Oppi nopeasti asiat.
Vertasin koiraa toiseen koiraamme ja sekin vahvisti asiaa, rohkea on. Harrastuskaverit sanoivat vielä kovaksi"...Tässä mennään luottamuksen puolelle. (vapautunut tekemään)

"Aikaa kului ja tuli ongelmiakin ja syy oli toisten mielestä kovuus"..minulla on joskus ollut yhtä viisaita kavereita.. Itse en ole näin viisas. Tunsivat minuutissa minun koirani ja teki päätelmiä. Tunsivat ne paremmin kuin minä. Kadehdittava "ominaisuus"...

"osasin myöntää että se ei ole niin rohkeakaan kuin luulin"..hieno ja rehellinen ominaisuus. Minulla on ollut muutama tuttu, joka on lähes romahtanut tuon ymmärrettyä. Se näkyi myös suhtautumisessa koiraan. (petturi)

"kun sen kimppuun on käyty niin siitä se rähjääminen toisille johtuu. Jos se olisi kova ... olisiko se vaikuttanut niin paljon?"..kova koira palautuu. On lähes "yksittäiskokemus" muiden jokossa.

Tässä on kaiken avain: "Itseäni olen tutkiskellut viime aikoina tosi paljon".
Tämän kun oivaltaa ja tekee sen rehellisesti, niin oma koirakin näyttää erillaiselta. Koiralta mikä se todellisuudessa on. Ilman ihmisen asettamia määritelmiä. (ennakkomääritelmiä)

"Uskon että jollain toisella koira käyttäytyisi paremmin."..On minunkin koirille jossain parempi koti. Sen minkä koirien eteen teen, teen sen kuitenkin hyvässä uskossa ja rehellisesti, aina valmiina muuttamaan käsityksiä, jos tarve tai kokemus sitä osoittaa.

"Pakko sekin on myöntää että en varmaan ole ihanne koiranomistajana"..Sekin on määre. Koiranpidossa ajatus on tärkeä. Samoin itsekriittisyys.

Tämä on aihe,jota taidan olla useasti sivunnut eli näitä muotitermejä,joita viljellään jos koiran kanssa ei skulaa tai tyypillinen tietynlinjan ongelmakoirakouluttajien mielitermi...

Harva koira on oikeasti kova.Kova sotketaan vaan nykyään heti kuvioihin,jos on jotain ongelmia.Kovapäinen,voimakas luonteinen,sitkeä, vähemmän miellyttämishaluinen ym.on piirteitä,jotka niiiiiin usein sotketaan tuohon termiin.Kaksi aivan eri asiaa,mutta toki samaan pakettiin voi monenlaista osua.Mutta oikeasti kovia koiria on vähemmässä määrin.

"Esim.tämä pirpana..." Jee,eipä ole ensimmäinen ja todennäköisesti on kyse "samanlinjan" tulkitsijoista...Tiedän jokusiakin vastaavia tapauksia,joten yksi syy,miksi suhtaudun miten suhtaudun tiettyihin "alansa ihmisiin".

Minusta termit ei itsessään luo varsinaisesti mitään,vaan se on vaan niin helppo mennä johonkin mukaan joillekkin,kun ottaa selvän,mistä on kyse.
Jos ajattelen noita enemmän harrastamia rotujani,niin voi että,kun ne olisi niiiiiin helppoa pistää hyvinkin moni koviksi,ihan luonteen piirteiden ja tyypillisen toimimisen vuoksi.Samoin kun vielä soppaan keksittiin sana "terävä",niin joopa joo...

"Nyt hieman ihmettelen..." Toisaalta ihan hyvä juttu,vaikka ihan pienestäkin.JOS osuu sellaiselle,joka osaa ja halua auttaa ihan perusasioiden opettelusta,eikä varsinaisesti suhtaudu joka tapakseen vain tietyn oman vakaumuksensa mukaan putkiaivoisesti.
.Suurin osa ongelmistahan on ihan perusjuttujen puutetta.Kun kuitenkin parempi on monesti,pienissäkin,että kokonaisuus pannaan kuntoon.Useasti jos vaan hoidetaan yksi keissi kuntoon,niin seuraava jo väijyy oven takana...

"En usko,että mikään luonne..." En minäkään.Toki jossain lajeissa voi olla jostain enemmän hyötyä.Mutta hyvin monesti,ohjaaja on myös se lenkki,joka homman pistää myös pitkälti rulettamaan.Tai sitten ei,ylipäätäänkään...

"Ihmettelen niitä ongelmakoirakouluttajia, jotka kuuntelevat sen omistajaa ja lähtevät tätä kautta asiaa korjaamaan. Miksi kuunnella sellaista ja toimia sen mukaan ketä ei edes ymmärrä koko tilannetta, tästä ketoo jo se, koska hänellä (ei koiralla)on se ongelma. Miten tälläinen ihminen sitten voi "analysoida" koiransa luonnetta. Eikö okk.kouluttajalle riitä vain tieto siitä missä mättää. Tuo tieto jo riittää kertomaan sen minkä tarvitsee tietää. (kokonaistilanne)"
Henk.koht. olen äärimmäisen kiinnostunut siitä, miten koiranomistaja itse tulkitsee koiraansa ja ongelmaa. Ihmistähän tässä työssä pääasiassa koulutetaan, koira on se työväline ja ongelmakoirakouluttajalle toissijainen asia. ihmisen mieli ja oppiminen on sekin kiinnostava ja sielläkin vaikuttaa oppimishistoria, aivan kuten siellä hihnan toisessa päässäkin. Jos kouluttajana menisisin paikalle ja vain kaataisin tiedon omistajan päähän, ei hänelle jäisi oikeasti mitään käteen, hänellä on taas uusi näkemys, joita on varmasti tarjoiltu koulutuskentiltä, naapureilta ja kaupanjonoista, mutta ei hän siltikään ymmärrä asiaa sen syvällisemmin, hänen kantiltaa ei se kouluttaja ole yhtään sen enempää oikeassa kuin kukaan muukaan.
Kun ihmisen ennakkoluulot ja käsitykset kaivelee esiin ja nostaa sitten kissan pöydälle, päästään jo huomattavasti parempaan tilanteeseen, aivan sama kuinka "väärässä" omistaja on, hän ei opi mitään uutta, ellei tietoa sido oikeaan tilanteeseen ja käy läpi myös niitä uskomuksia ja ennakkoluuloja, mitä hänellä mahdollisesti on. Ihmisen aivot eivät toimi niin, että vanha tieto nollaantuu, kun uutta kaadetaan päähän vaan ihminen käsittelee uutta tietoa aina sen pohjalta, mitä hän on jo tiennyt ennestään. Jos tämä vanha tieto on jotain oleellista siihen nähden, miksi ongelmia on syntynyt, ollaan aika pattitilanteessa, kun ongelmia pitäisi alkaa ratkomaan. (tosin bisnesnäkökulmasta on toki hyvä, että tietoa ei perustele sen kummemmin, siinähän ihminen oppii pian itse ratkomaan ongelmatilanteita, mutta mikäli ei toivo asiakkaistaan ikuisia, pitäisi sitä ihmistäkin osata kouluttaa)

Mutta todella kiinnostava aihe, ihmisen oppimisesta voisi kirjoittaa sitten toisen "raamatun", eikä taida kuulua edes tälle palstalle... On näihin tulkintoihin itsekin törmännyt niin usein, hyvä, että haastat ihmisiä kyseenalaistamaan tietonsa.

Minulla on nyt ollut neljä koiraa kahden viimekuukauden aikana, jotka ovat olleet ok-koulutuksessa. Kaksi niistä on/oli omia (kv) .

Vuodessa näitä autettavia (arvioituja)on ollut seitsemän (7) Kaikki nämä olen arvioinnut erillaiseksi, kuin se miksi ne aijemmin oli. Tämä sai minut "avautumaan" tässä topiikissa.

Oma on 8v. ja se menehtynyt 10v. Tänä aikana näitä on kohdennettu kovana koirana. Sen vuoksi, kun niin sanottiin ja käytös tuki tätä päätelmää.
Käytös tuki kaikkea muuta. Tämän näki ja totesi myös ex- omistajat.

Tämä minkä tapasi viimeksi oli kanssa kovaksi luokiteltu. Ei siinä mitään, mutta koiraa myös otettiin sen mukaan kuusivuotta (6)
Todellisuudessa koira oli pehmeä kuin nallekarkki, mutta oli parkkiintunut ja tottunut ottamaan kaiken vastaan "kovankoiran" mukaan.
Se omistajan romahtaminen tässä asiassa ei ollut pieni asia. Koki aika moista syyllisyyden tunnetta ja ihan aiheesta.

Meneekö jokin asia itse koiran edelle?
Olen hieman ihmeissäni seurannut joidenkin ihmisten (tyylien) fanaattista tarvetta puolustaa "metodiaan" millä koiraansa kouluttaa tai pitäisi.
Eikö jokin tietty tyyli ole sitä, että koiraa koulutetaan tietyllä samalla tavalla/kaavalla?

Koira voidaan ensin "testata" tai analysoida ja sitten valitaan siihen käypä tapa tästä koulutustyylistä. Eli lähestymistapa on x-tyyli (lähtökohta koulutukselle)

Eikö tälläisessä asiassa ole jo rajoitteita ja rajallisuutta, sillä koiran luonteita/ongelmia ja niiden variaatioita on aika monta. Lisätään tähän soppaan vielä ajoittaiset muuttuvat tekijät.
Eikö kaiken ok-koulutuksen lähtökohta ole se, että saadaan itse ihminen ymmärtämään koiraansa.

Itse arvostan sellaista, jota kiinnosta itse koira ja sen luontainen käytös.
En sellaista, joka lähestyy asiaa jollain tietyllä opilla. Se on jo rajoittava tekijä.

Olen jossain jo sanonut, että tunne koirasi miten se käyttäytyy terveenä.
Tästä on helppo poimia poikkeamat. (sairaus)

Voisiko tähän ok-asiiaan laittaa perus-säännön. Tunne koirasi luonnollinen käytös. Käytös miten se käyttäytyy, kun asiat on hyvin.
Tästä on helppo poimia poikeamat ja ne missä niitä ilmestyy. Niihin voi puuttua ennen kuin niistä tulee se itse ongelma.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Fanaattisuus

Joo-o. Pilattu koira: http://www.rekkurescue.com/elain.php?id=4495

ja miten kävi: http://www.rekkurescue.com/keskustelu/viewtopic.php?f=16&t=8999

Olipas tarina. Näitä löytyy ikävä kyllä. Taas käyttötarkoitus ei vastaa ominaisuutta.

Todennäköisesti tuo on ollut lähtökohdiltaan häkki/tarha/juosunarukoira.
Sen pitäminen on vain käynnyt liian vaaralliseksi.

Autoin erästä henkilöä viimekesänä alkuun nuoren kaukkarin kanssa.
Kova työ mutta lopussa kiitos seisoi. Tämä henkilö teki ansiokkaasti töitä sovitusti ymmärtäen sen puutteet ja vajavaisuudet. Vaati hieman kärsivällisyyttä.

Hyvä esimerkki (hyvä ja hyvä) No esimerki kuitenkin. Jos tuo kiinnikäynti olisi tapahtunut myöhemmin -tilanteessa missä ei olisi ollut hihnaa, niin tilanne olisi voinut käydä hengenpäälle. Parempi lopetus, kuin pitkittynyt piina.
Nuo päätökset täytyy vain pystyä tekemään. Ikävä kyllä.

Minulla oli koulutettavana parivuotta sitten keskari 4kk ikäinen ja oli 6kk hoidossa/koulutettavana, niin oli aika mielenkiintoinen tuttavuus.

Mukavavia koiria.

Minä en koiria ole erikoisemmin koulutellut,omia katsellessa vain todennut,ettei se haukkuva, kaikkia liikkuvaa kiinni yrittävä ole vihaisin,se on kaikista arin.Vahvalla koiralla ei ole räksytttämistarvetta,sanoo sanomisensa vain silloin kun aihetta on ja poistuu sitten tilanteesta rauhallisena.Sellaisen kanssa on hyvä elellä.Arkuutta varjoaan haukkuva on mielestäni hankalin tapaus

Ihan hyvä esimerkki. "haukkuva, kaikkia liikkuvaa kiinni yrittävä "..tämä tavallaan vahvistaa arankoiran käytöstä, jos muut vain väistää sitä.

Tämä oma koira teki alussa, yhden kerran niin, että lähti haukkuen kohti isoa koiraa ja säikähti, kun iso koira haukahti. Normaalisti tätä käytöstä tapahtui remmissä, missä on tavallaa turvallista "rähistä". Nyt ei ollut remmiä, niin lakkasi kiinnostus tähän hommaan.

Toinen asia oli se, kun koira ampaisi parkkipaikalta kohti ihmistä haukkuen, mutta nyt ihminen ei tehnyt mitään. Koira pysähtyi ja laittoi korvat taakseen ja hipsi (lähes hiipi) takaisin. Nämä ovat ainoita asioita mitä minun kohdalla on käynnyt. Nyt koira tyytyy vain katsomaan kadulla liikkuvaa koiraa neuvottoman näköisenä. Ihmisistä ei piittaa lainkaan.

Nuo asiat jotenkin taittoi tämän pikkukoiran selkärangan ja nykyisinn se on aika rento kaikin puolin.

Uroksen ja naaraskoiran luonne erot.

Olin 6v. kun sain oman 5v.cokkeri uroksen. 14v. kun sain ensimmäisen oman naaras spk.n. Luonne-ero on sukupuolilla huima.

Minusta ehdottomasti ensimmäinen koira tulisi olla narttu. Narttu on luonteenosalta ihan erilainen kuin uros. Rotuun katsomatta.

Narttu on nöyrempi, kuuliaisempi sekä antaa anteeksi virheet helpommin.
Väärin ymmärrettynä hyvin hankala (...oho kuulostaa tutulta..=D))

Uros taas vaatii selkeästi enemmän ja parempaa pelisilmää.
Miksi sitten niin moni valitsee ensimmäiseksi koiraksi uroksen? Juoksut on huono syy. Tietämättömyys vielä ikävämpi...

Miksi kaivaa verta nenästä, jos ei ole välttämätöntä. Onko tähän uros valintaan jokin muu syy kuin naaraan juoksut. (kiima-aika)

Naaralla on juoksut 1-4krt/vuosi. Onko ihmiset tiedostannut, että uroksella juoksu (kiima) on kerran vuodessa ja kestää 12kk kerrallansa.

Kumpi on helpompi, jos valintakriteeri on juosu.

Useammin olen maininnut, että kasvavan koiran jokainen viikko on tärkeä ja pitää hyödyntää. (koko aika 8vko->)

Katsokaa mitä vuosi on koiran kehitykselle. Päätelkää mitä kaikkea koiran pitää tuona aikana sisäistää. Lomaviikot on liiattelua.

http://www.youtube.com/watch?v=ld7F-MBNesE

"Koiratkin voivat olla optimisteja tai pessimistejä, paljastuu tuoreesta tutkimuksesta. Mikäli koira tuhoaa esimerkiksi huonekaluja omistajan poissa ollessa, on se todennäköisesti luonteeltaan pessimisti.

Bristolin yliopistossa tehdyn tutkimuksen mukaan koirien luonne-erot näkyvät muun muassa niiden käytöksessä omistajan poissa ollessa.

Tutkijat selvittivät ensin koiran luonne-erot opettamalla näitä tunnistamaan ruokakuppeja, jotka olivat joko tyhjiä ja tai täynnä. Tutkimuksen aluksi tutkijat sijoittivat tyhjät ja täydet kupit eri puolille huonetta. Tämän jälkeen tutkijat sijoittivat ruokakupit niin sanotulle neutraalille alueelle. Koirien luonne-erot paljastuivat siinä, miten ne lähestyivät ruokakuppeja: positiiviset koirat juoksivat kupille innoissaan odottaen löytävänsä sieltä ruokaa, pessimistit lähestyivät kuppeja sen sijaan epäröivästi.

Tutkimuksessa tarkkailtiin koiria myös silloin, kun niiden omistajat olivat poissa. Optimistiset koirat olivat huomattavasti rennompia myös silloin kun niiden omistaja ei ollut paikalla. Pessimistiset sen sijaan ryhtyivät helposti haukkumaan tai käyttäytymään huonosti.

Tutkijoiden mukaan havainnot voivat auttaa koiranomistajia tunnistamaan koiran ongelmallisen käyttäytymisen syitä ja auttaa etsimään apua käytösongelmiin"

Heijastaako koira tässäkin omistajaansa?..

"(johtuuko tämä siitä yksinkertaisuudesta. =D ) "
No juuri siitä. Katsos kun tunnetusti putki-aivoisilla tulee helpommin jumittumia.Milläs käsittelee useampia asioita.Uros kun uros ;D

Sukupuolieroista mieleen tuo ed.mainittu seksihullu uros,siinä se onkin pitelemätön kohta.Juoksunen narttu saa pään niin sekaisin viikkotolkuks ettei puhe vaikuta pätkääkään,ruokakin saa olla ihan rauhassa,kun ei millään ehdi syömään.Sitten toisaalla on ne järkevät jätkät jotka jotka ei halua puuttua koko "naiseen",ellei päivät ole just oikeat.

Sitten on ne ihmeellisen ovelat tytöt,jotka koko odotusajan ovat niin erilaisia kuin muuten,en ymmärrä kuinka niistä tuleekin sellaisia hellyydenkipeitä,joka asiasta osataan ottaa hyödyt irti,monella nartulla se luonteen muuttuminen onkin ensimmäinen tieto tiineydestä.

Yleisesti ottaen kuitenkin narttu on helpommin taipuvainen,varmaan koulutuksessakin nopeimmin oppiva kuin uros.Urokset kun on vähän sellaisia jästipäitä,pienissä koirissa se ero ei kyllä ole suuren suuri

Päivä päivältä olen enemmän ja enemmän tyytyväinen tähän pieneen pirpanaan. Kerta kaikkisen mukava koira.

Muutama jännä piirre oli alussa. Ei ollut tottunut miehiin.
Kun piti tätä sylissä koira oli kuin täytetty koira. Aivan jännittynyt ja sen olis voinut vaikka kaataa kyljelleen siitä asennosta.

Tapani mukaan "mussutin" koiralle ja koira ärisi kuin sirkkeli. Jos tässä kohtaa olisin ojentanut sitä, niin tilanne voisi olla tosi huono.
(muuten koira toimi ja käyttäytyi asiallisesti)

Jotenkin aavistin, että tuo murina liittyy vain sen jännitykseen ja ohitin sen silläkin uhalla, että koira nappaisi nenästä. Ei napannut.

Tuo narttumaiseen tapaan antoi ensin mennä aikaa ennen kuin lopullisesti katsotaan asetelmat. Kuka ja mitä.

Itse tekemisen ohella kaikki varjokäytös varsin nopeasti hiipui pois. Sihen kuului em.remmiräyhä ja suvaitsemattomuus toisia kohtaan jne. Tyypillisiä pikkujeppeä.

Nyt on osat vaihtunut. Seuraa kuin varjo, Tarkkailee tekemisiäni jne.hyppii välillä syliiin ja päivittäinen "huolellinen" naaman pesu on pakollia kuvioita. (ja se hirveän hajuinen hengitys) siitä jos luistaa niin koira loukkaantuu tosi pahasti. Minä vasta vuoroisesti raaputan sen selkää jne..rutiinijuttuja.

Tänään huomasin kun pihalla oli variksen poikia niin ei lähtenyt edes niitä ajamaan. Huikea edistyminen kaiken kaikkiaan. Koira on hyvin rennon olinen missä tilanteessa vain. Ei härki isommillekkaan vaan sietää niitä.

Tuo sietäminen on iso juttu, kun koira selvästi haluaa tehdä asioita oikein. Asioita jotka minua miellyttää. (Vahva miellyttämisen halu) Ihmeellistä kun ajattelee koiran ikää 8v.

Epäilen, että koira on saanut olla se mikä on luonteeltaan. Ilman ihmisen arviota siitä ja sen tuomaa toimintamallia
Edelleen epäilen, että ihminen vaikkakin alitajuisesti kohtelee koiraa kuten tätä kovapäisenä. Tässäkin koira vastaa paineeseen.

Tämä on todellisuudessa herkkä luonteinen, mutta itsetietoinen.
Se olisi muidenkin pitänyt nähdä mikä juro perusilme tällä kokoajan oli. Oikea "vanhapiika".

Herkkaluontoinen (herkästi itseensä ottava) ja arka käyttäytyy sen kovanpäisen mielikuvan mukaan. Tässä usein erhe.

Nyt on rento ja ilmeikäs. Tätä ovat lähinnä ulkopuoliset sanonut.

Tekemistä ollaan vähennetty aika paljon, sillä siitä tuli ilmeisesti koiralle "pakotie" kaikkeen. Itse tulkitsin sen väärin eli tekemisen puutteeksi. Koira taas pääsi pakoo tilannetta missä oli esim minun kanssa. (naisen ent.koira) Oli todellinen pallohullu lähes pekkomielteisesti.

Tämä on tärkeä huomio..olen ollut asian kanssa tekemisissä aijemminkin ymmärtämättä tilannetta. Ilmettelin kun koiraa ei enää halunut kantaa palloa tai "unohti sen" milloin mihinkin. Todellisuudessa se oli saanut tarpeekseen.

Pallo on edelleen tärkeä, mutta ei mitenkään pokollinen. Se tykkää pääasiassa sitä kantaa ja seurata mitä minä teen.
Eli menin sitä minäkin ansaan, kun ajattelin (ennakkoluulo) että trasseli on HYVIN aktiivinen rotu. On edelleenkin, mutta tuolle luonteelle on yhtä tärkeä asia, että asiat kokonaisuudessaan on tasapainossa.

Aika hienoa oppia uutta. Se lisää kiintymystä tälläiseen tapaukseen.
Käppänä on oikeasti kiva juttu. On kiva katsella kun tuonikäinen leikkii itsekseen ja on muuten kin tyytyväinen. Joskus voisi sanoa että toimii kuin ajatus. (sanan mukaisesti)

Hyvä että tuollainen pirpana antaa hieman herätettä ja uutta näkökantaa "sokealle"...

Kiva tarina, miten "täytetystä" terrieristä, josta kuului murinaa, kuoriutui iloinen, rentoutunut pikku koira. Tämä toivottavasti antaa osviittaa nuoremmallekin polvelle, miten ongelmakoiraa voidaan kunnostaa (RAKKAUTTA ja tarpeellisessa määrin rajoja). Ymmärrän myös hyvin, miksi pakkomielteinen pallojahti lopahti (ei vain huvita). Hyvää jatkoa "vanhapiika"-trasselille omistajineen.

Kyllä. Tälläisiä tarinoita lisää :-)

Oltiin muuten itä-suomessa mm.luonnonsuojelualueella pariviikkoa ja siihen mahtui vaellusta ja veneilyä. "trasseli" oli hyvä ja innokas "laivakoira" tai oikeastaan taisi olla koko veneen kippari.

Toimi veneessä loistavasti ja hieman määräsi menemisiä. Aina jos pysähdyttiin kahville eli moottori sammui niin rähjäsi moottorille kunnes taas matka jatkui. Siitä sitten pinkaisi keulaan ja istuiniin ylpeänä matkan edestessä. Siitä tuli lisänimi kippari. Ihme koira että tykkäsi veneestä näin paljon.

Mökin rannallakin se hyppäsi soutuveneeseen ja yritti "ohjeistaa" veneilemään vaikka sitä ei käytetty kertaakaan. Missä vene siellä trasseli.

Taas tuli todettua tyytyväisenä, että tuo yksilö on ollut pomminvarma käytökseltään. Ihan sama missä liikutaan autolla , vesillä tai jalan.
Loistava reissukoira.

Silloinkin kun patikoitiin n.40km merkitty lenkki, niin koira kulki edellä ja kun parikertaa vastaan tuli ihmisiä niin ohitti ne niistä mitään välittämättä.

Mukava kulkea ilman mitään "tressiä" koiran kanssa. Isompien kanssa tämä kun ei ole ollut itsestään selvä asia.

Nyt koira on tosi väsynyt ja aikas pinkeässä kunnossa, kun dementoitunut mummo syötti sitä herkeämättä. Samoin "kippari" sai kaikilta hieman extra evästä patikoijilta. No onneksi se liikakilot lähtee liikunnalla.

Nyt odotellaan pentua kaikessa rauhassa, sillä tuo trasselin käytös tai osa siitä pitää saada siirrettyä tulevaan uuteen tulokkaaseen.

Sinäkin taidat olla niitä, jotka ei oikein Millanista perusta, mutta, mutta -sanompa kuitenkin! Millan kuuntelee aina ensin miten omistaja luonnehtii koiraansa, sen jälkeen hän vasta haluaa nähdä koiran, ja muodostaa siitä oman mielipiteensä.

Yleensä omistaja puhuu agressiivisesta ja dominoivasta koirasta ns. kovasta ja kovapäisestä koirasta. No Millan katsoo koirulia vähäsen aikaa, ja yleensä sanoo "ei tämä ole agressiivinen ja dominoiva -tämä koira on pelokas ja hermostunut."

SIINÄ sinulle ongalmakoirankouluttaja joka muodostaa ihan oman mielipiteensä jokaisesta tapauksesta, ja uskaltaa sen myös kertoa omistajalle. Siinä sinulle myös kouluttaja joka kouluttaa tätä ongelmakoiraa sitten arkana ja pelokkaana koirana, eikä agressiivisena ja dominoivana, vaikka omistaja olisikin halunnut uskoa koiransa olevan sellainen...

Omasta mielestä nämä eniten riehuvat ja haukkuvat ja murisevat hampaitaan näyttävät koirat ovat pikemmin hermostuneita ja pelokkaita, eivätkä yleensä tiedä mitä niiltä odotetaan.

Kovapäinen koira taas on rauhallinen, ja se tottelee -mutta tekee sen viiveellä. Aina ei välttämättä edes tottele. Kova koira on myös sellainen, joka ei pahemmin välitä kivustakaan ja siksi siitä on vaikea monesti havaita sekin, jos se on esim. sairas. Oikeissa käsissä tällainen koira ei ole mielestäni vaarallinen, sillä ne ovat rauhallisia ja rauhallinen koirahan ei niin herkästi pure.

Millanin mukaan aidosti vaaralliset koirat, joita hän nimittää punaisen vyöhykkeen koiriksi ovat hyvin eleettömiä olemukseltaan. Sitten jos menet sellaisen lähelle, ja teet väärän liikken tai jotain, niin olet todellisissa vaikeuksissa. On siinä Millanin ohjelmassa tällaisiakin pitbulleja näytetty, ja ne todellakaan eivät rähisseet, vaan olivat eleettömiä ja tarkkailivat tilannetta. Ne myös eroavat täyspäisestä ja rauhallisesta koirasta käytökseltään, kun niitä vähän aikaa katsoo -niin eron kyllä huomaa. Se on jonkinlainen tietty ilme silmissä ja juuri se eleettömyys -rauhallisuus kun ei ole sama asia, kuin eleettömyys.

Eiköhän nuo kipukynnys asiat ole lähinnä yksilöllisiä...

"Kaadoin juuri kauhalla vettä hiuksiini"..heh opittu käytös. Kohde tosin vain oli se vesivana..et sinä.