Luulin....

Mitä ihmettä olet tekemisissä tuollaisen vittumaisen ämmän kanssa. Ei perheen tarvitse kuulua sun elämääs lainkaan. Osaatko laittaa stoppia sille loan heitolle?? Turha sun on odottaa hyväksyntää äidiltäsi. Sun pitäisi laittaa selväksi hänelle, ihan kenelle tahansa, mikä on hyväksyttävää käytöstä sun läsnäollessa. Asiat ei itkemällä parane.

Äiti on vain ihminen, hän ei aina ymmärrä, että ei saisi millään tavoin laittaa lapsiaan paremmusjärjestykseen, sillä lapset eivät ole voineet äitiään valita, äiti on voinut valita tekeekö lapset vai ei.
Jokainen lapsi on oma yksilönsä ja pitää olla äidilleen ihan omana itsenään ihan samanlaisessa arvossa sisarustensa kanssa. Tytöt ja pojat pitää olla tasa-arvoisia , äidillä ei saisi olla tässäkään mitään eroa.

Itse jouduin kokemaan äidin arvostelua monestikin, vertaili milloin keneenkin, en pitänyt siitä. Jokaiselle meille lapsilleen hän jutteli asioista eri tavoin, joka sitten onkin aiheuttanut aivan hirvittäviä asioita.
Nyt tilanne on se, että meillä lapsilla ei ole oikein mitään yhteistä.

Tästä oppineen olen omia lapsiani yrittänyt kohdella aina ihan samalla tavoin, olen yrittänyt muistaa olla heitä vertaamatta keneenkään.
Olen kuitenkin joutunut huomaamaan maailman muuttaneen lastani niin, että hän kuvittelee minun toista lasta enemmän auttaneen, joka asia ei ole totta.
Hän lähti toiselle paikkakunnale oppilaitokseen ja jäi työelämään myös sinne, itse olin vielä työssä, joten en voinut kovin usein olla hänen luonaan.
Hänen vaativa työnsä ja perheen perustaminen ottivat kovilel, kun läheisiä ei ollut lähellä, hän asetti niin kovat vaatimukset itselleen, että tavallaan paloi loppuun, josta on sitten on seurannut vaikeita asioita. Hän syyttää monista asioista äitiä, jonnekin hänen täytyy se harminsa ja paha olonsa tietenkin kaataa. Näinkö on käynyt teillekin kirjoittajat, todellin syy ei olekaan oikein äidissä vaan omassa pahassa olossanne.
Äitinä tätä kovasti suren ja yrittäisin olla tueksi, mutta tukeni ei nyt kelpaa. Rukoilen että voimat paluuseen löytyy. Aina on mielessä ja ei missään tapuksessa toista huonompi.

Vaikutat hieman sekavalta, ehkä tarvitsisit ammattiauttajaa? Ihan vain ystävällisesti ehdotan.

Toisaalta saatat tietenkin olla sellainen äärimmäisen itsekäs ja inhottava nainen, jonka ei olisi ollenkaan pitänyt hankkia lapsia, ja nyt kun lapset ottavat etäisyyttä, sinua harmittaa ja pyrit selittelemään asioita niin että sinä mukamas oletkin uhri.

Kaikenlaisia kirjoittajiahan näillä palstoilla on.

miksi hyväksyt tilanteen ? jos äitisi sinua todella rakastaa hän myöskin ymmärtää jos otat ja puhut hänen kanssaan miltä sinusta tuntuu. voi olla vaikeaa kohdella lapsia täysin tasaarvoisesti mutta haukkuja ei tarvi kenenkään ottaa vastaan. itse olen viislapsisesta perheestä ja eroja oli miten meitä kohdeltiin ja mitä vaadittiin. me tytöt saimme ottaa vastuun pojat passattiin pilalle. kai se oli sen ajan henki ei olltu puhe tasaarvosta. kasvatuksen jäljet heijastuu hyvin nyt vanhempanakin.
en vain itse vanhempana voi ymmärtää miten äidit / isät kohtelevat lapsiaan sanomalla pahasti... liekö ne koskaan halunneet edes lasta ? on vain hankittu kun se kuuluu asiaan ja sitten kyllästytty.

katkaise välit jos puhe ei auta. tai vaihtoehto on kysy itseltäsi mikä saa sinut voimaan parhaiten ? huonot välit äidin kanssa tai ei välejä ollenkaan ?