Mitä ajattelette yksinäisistä?

"Mä olen melko yksinäinen nainen, olisin todella sosiaalinen mutta valitettavasti näin on päässyt käymään...mulla on ollut ällisyttävän huonoa tuuria ihmissuhteissa,
olen aika tarkka seurastani ja oletan ihmisiltä suht fiksuja käytöstapoja mutta minulla on ollut jokin kaamea roskasakki magneettti joten olen mielummin yksin kuin roskasakissa. "

Mulla on aika samanlaisia kokemuksia, sillä mulla on myös ollut todella huonoa tuuria näissä ihmissuhdeasioissa. Harmillista se kyllä on, kun toisia onnistaa näissäkin asioissa aina paremmin ja toisia seuraa tässäkin jatkuva epäonni.

Itsekin haluaisin kovasti lähteä joskus maailmassa johonkin ulkomaan matkoille, mutta toi yksin lähteminen tuntuu vaan niin kovin hankalalta, varsinkin kun on vielä niin kokematon matkailija. Jos kovasti saisin lisää rohkeutta, niin voisin ehkä joskus maailmassa uskaltautua lähtemään yksin Tukholman risteilylle. Tässäkin on vaan just se huono puoli, että noissa laivamatkoilla on vähän sama juttu, kun jos menisi yksin yökerhoon, kun noissa risteilyillä käydään aina just kaveriporukoiden kanssa ja itse haluaisin käydä myös laivan baareissa.

Kiva kuulla, että edes joku ymmärtää sen, että noissa yökerhoissa ei ole kiva käydä yksinään. Tosin mä kyllä luulin niin, että sulla varmaan naisena olisi helpompi käydä niissä yksin kun meillä miehillä.

"DF:n ongelmaa matkustaa yksin laivalla ilman äidin lupaa on vatvottu jo kohta puolitoista vuotta. "

Minkä mä sille oikein voin, jos mun vanhemmat ovat liian huolehtivaisia mun suhteeni? Kyllä mä voisin ihan hyvin lähteä yksinkin tonne laivaristeilylle, jos vaan haluaisin, kun en kertoisi siitä mitään vanhemmilleni. Ongelma kun on vaan se, että mä en halua lähteä sinne yksinään, kun siellä tulisi ahdistava ja yksinäinen olo, kun ei olisi juttuseuraa ja samalla koko matka olisikin sitten aivan pilalla.

Ja sun ongelmias yli 10vuotta.

DarkFear kirjoitti:

"DF:n ongelmaa matkustaa yksin laivalla ilman äidin lupaa on vatvottu jo kohta puolitoista vuotta. "

Minkä mä sille oikein voin, jos mun vanhemmat ovat liian huolehtivaisia mun suhteeni? Kyllä mä voisin ihan hyvin lähteä yksinkin tonne laivaristeilylle, jos vaan haluaisin, kun en kertoisi siitä mitään vanhemmilleni. Ongelma kun on vaan se, että mä en halua lähteä sinne yksinään, kun siellä tulisi ahdistava ja yksinäinen olo, kun ei olisi juttuseuraa ja samalla koko matka olisikin sitten aivan pilalla.

Lue lisää

Asut bussimatkan päässä satamasta. Olet about 30 aikuinen mies jolla on työpaikka ja oma huusholli. Etkä uskalla/kynene lähteä yksin käymään päiväristeilyllä Tallinnassa tai viikonloppumatkalla Tukholmassa. Sinua rassaa mitä äiti sanoo jos kerrot aikovasi käydä jossain, ja mitä ihmiset sanoo jos istut baarissa yksin. Vatvot ja venkuloit aasiaa julkisella foorumilla vuoden verran, saat komenttia ja kannustusta satoja kertoja. Sulle on täällä S24:ssa tullut monta ehdokasta matkakumppaniksi mutta olet viitannut niille kintaalla.

Kuulostaako tuo sinusta ihan terveeltä ihmiseltä?

Minun tuntemani ikäisesi sinkkumiehet ovat lähteneet moottoripyöräretkelle eurooppaan, yksin. Tai heittäneet repun selkään ja taivaltaneet johonkin Intiaan, yksin. Edes pahimmat tuntemani landepaukkujuntit eivät ujostele nostaa kytkintä ja lähteä, omien sanojensa mukaan: "viroon hakeen viinaa ja v*****". Riippumatta siitä onko puheille katetta tai mitä reissussa todellisuudessa tapahtuu niin "voortti ajetaan laivaan" vaikka väkisin.

Ongelmasi on ihan sinun kuuppasi sisäinen, kukaan ei voi auttaa sinua ellet ensin auta itseäsi. Juttele asiasta jonkun terveydenhoidon ammattilaisen kanssa.

Muuten tilanteesi ei tule muuttumaan muuten kuin pahenemalla.

DarkFear kirjoitti:

"DF:n ongelmaa matkustaa yksin laivalla ilman äidin lupaa on vatvottu jo kohta puolitoista vuotta. "

Minkä mä sille oikein voin, jos mun vanhemmat ovat liian huolehtivaisia mun suhteeni? Kyllä mä voisin ihan hyvin lähteä yksinkin tonne laivaristeilylle, jos vaan haluaisin, kun en kertoisi siitä mitään vanhemmilleni. Ongelma kun on vaan se, että mä en halua lähteä sinne yksinään, kun siellä tulisi ahdistava ja yksinäinen olo, kun ei olisi juttuseuraa ja samalla koko matka olisikin sitten aivan pilalla.

Lue lisää

Tuskimpa se häviäisi paljonkaan kotona yksin ololle. Mene laivalle ja kiertelet siellä yksiksesi. Jos tylsistyt, menet hyttiin katsomaan televisiota. Silja Europalla ainakin näkyy monia kanavia ilmaiseksi.

Eipä tuo matka niin pitkä ole ettei siellä tekemistä keksi vaikka yksikseen.

Komppaan edellistä kirjoitti:

Asut bussimatkan päässä satamasta. Olet about 30 aikuinen mies jolla on työpaikka ja oma huusholli. Etkä uskalla/kynene lähteä yksin käymään päiväristeilyllä Tallinnassa tai viikonloppumatkalla Tukholmassa. Sinua rassaa mitä äiti sanoo jos kerrot aikovasi käydä jossain, ja mitä ihmiset sanoo jos istut baarissa yksin. Vatvot ja venkuloit aasiaa julkisella foorumilla vuoden verran, saat komenttia ja kannustusta satoja kertoja. Sulle on täällä S24:ssa tullut monta ehdokasta matkakumppaniksi mutta olet viitannut niille kintaalla.

Kuulostaako tuo sinusta ihan terveeltä ihmiseltä?

Minun tuntemani ikäisesi sinkkumiehet ovat lähteneet moottoripyöräretkelle eurooppaan, yksin. Tai heittäneet repun selkään ja taivaltaneet johonkin Intiaan, yksin. Edes pahimmat tuntemani landepaukkujuntit eivät ujostele nostaa kytkintä ja lähteä, omien sanojensa mukaan: "viroon hakeen viinaa ja v*****". Riippumatta siitä onko puheille katetta tai mitä reissussa todellisuudessa tapahtuu niin "voortti ajetaan laivaan" vaikka väkisin.

Ongelmasi on ihan sinun kuuppasi sisäinen, kukaan ei voi auttaa sinua ellet ensin auta itseäsi. Juttele asiasta jonkun terveydenhoidon ammattilaisen kanssa.

Muuten tilanteesi ei tule muuttumaan muuten kuin pahenemalla.

Lue lisää

"DF:n ongelmaa matkustaa yksin laivalla ilman äidin lupaa on vatvottu jo kohta puolitoista vuotta."
"Olet about 30 aikuinen mies "
"Sinua rassaa mitä äiti sanoo jos kerrot aikovasi käydä jossain,"

Täh?Anteeksi nyt vain mutta nyt mättää ja pahasti kyllä äiti-poika suhde.Ei vanhempien tehtävä ole suojella enään tuon ikäistä kuin jotain 5v muksua.Johan monet lähtee reilaamaan ensinmäisen kerran 15,16 vuotiaana.

Johan tuon ikäinen voi olla jo perheen isä ja liikkuva busnessmies.

Nyt äkkiä napa-nuora poikki ja kunnolla.Sano äitillesi että pärjäät elämässä ihan hyvin jatkuvaa vahtaamista.Toi on nimittäin jo sua itteäs kohtaan todella väärin;Ei anna sun kokea onnistumisen tunnetta ja samoin myös epäonnistumista.Sekin kun on välttämätöntä että kasvaa vahvaksi aikuiseksi.

Ota nyt tosissaan tämä,laita elämäsi oikeasti omaan hallintaan.Ei äitin kuulu enään sanoa mitä voit tehdä ja mitä et.
Lähde vaikka oikeasti reilaamaan.Vähän sellaista itsenäistä fiilistä.

huh,huh....

Komppaan edellistä kirjoitti:

Asut bussimatkan päässä satamasta. Olet about 30 aikuinen mies jolla on työpaikka ja oma huusholli. Etkä uskalla/kynene lähteä yksin käymään päiväristeilyllä Tallinnassa tai viikonloppumatkalla Tukholmassa. Sinua rassaa mitä äiti sanoo jos kerrot aikovasi käydä jossain, ja mitä ihmiset sanoo jos istut baarissa yksin. Vatvot ja venkuloit aasiaa julkisella foorumilla vuoden verran, saat komenttia ja kannustusta satoja kertoja. Sulle on täällä S24:ssa tullut monta ehdokasta matkakumppaniksi mutta olet viitannut niille kintaalla.

Kuulostaako tuo sinusta ihan terveeltä ihmiseltä?

Minun tuntemani ikäisesi sinkkumiehet ovat lähteneet moottoripyöräretkelle eurooppaan, yksin. Tai heittäneet repun selkään ja taivaltaneet johonkin Intiaan, yksin. Edes pahimmat tuntemani landepaukkujuntit eivät ujostele nostaa kytkintä ja lähteä, omien sanojensa mukaan: "viroon hakeen viinaa ja v*****". Riippumatta siitä onko puheille katetta tai mitä reissussa todellisuudessa tapahtuu niin "voortti ajetaan laivaan" vaikka väkisin.

Ongelmasi on ihan sinun kuuppasi sisäinen, kukaan ei voi auttaa sinua ellet ensin auta itseäsi. Juttele asiasta jonkun terveydenhoidon ammattilaisen kanssa.

Muuten tilanteesi ei tule muuttumaan muuten kuin pahenemalla.

Lue lisää

"Asut bussimatkan päässä satamasta. Olet about 30 aikuinen mies jolla on työpaikka ja oma huusholli. Etkä uskalla/kynene lähteä yksin käymään päiväristeilyllä Tallinnassa tai viikonloppumatkalla Tukholmassa. Sinua rassaa mitä äiti sanoo jos kerrot aikovasi käydä jossain, ja mitä ihmiset sanoo jos istut baarissa yksin. Vatvot ja venkuloit aasiaa julkisella foorumilla vuoden verran, saat komenttia ja kannustusta satoja kertoja. Sulle on täällä S24:ssa tullut monta ehdokasta matkakumppaniksi mutta olet viitannut niille kintaalla. "

Enkö mä ole sanonut jo miljoona kertaa sen asian, että mä voisin kyllä mennä tonne laivaristeilylle yksinkin, jos vaan haluaisin. Mutta kun suurin ongelma on tässä asiassa se, kun mä en haluaisi lähteä yksinään tonne risteilylle, koska yksin ollessa tulee vaan ahdistava ja masentava olo sen takia, kun kaikilla muilla ikäisilläni nuorilla on kyllä aina kavereita ympärillään ja näin ollen sitä juttuseuraa riittää koko ajan. Lisäksi laivan baareissa olisi inhottavaa istua vaan yksinään koko illan ajan, kun muilla kyllä olisi koko ajan kavereita ympärillään ja muutenkin paljon mukavempi risteily tiedossa mitä mulla.

Voisin aivan hyvin jättää kertomatta vanhemmilleni mitään tosta laivaristeilystä ja lähteä vaan kylmästi sinne jos haluaisin, mutta kun toi yksin lähteminen ei vaan tunnu kovin houkuttelevalta vaihtoehdolta. Tätä olisi myös inhottava selitää työkavereille, kun he kuitenkin olettaisivat mun olevan laivalla joidenkin kavereiden kanssa ja sitten saisi selitellä koko ajan sitä, että miksi ihmeessä oikein tuli käytyä yksin laivaristeilyllä ilman ketään kavereita.

"Minun tuntemani ikäisesi sinkkumiehet ovat lähteneet moottoripyöräretkelle eurooppaan, yksin. Tai heittäneet repun selkään ja taivaltaneet johonkin Intiaan, yksin. Edes pahimmat tuntemani landepaukkujuntit eivät ujostele nostaa kytkintä ja lähteä, omien sanojensa mukaan: "viroon hakeen viinaa ja v*****". Riippumatta siitä onko puheille katetta tai mitä reissussa todellisuudessa tapahtuu niin "voortti ajetaan laivaan" vaikka väkisin. "

Harvemmin sitä nuorten miesten kuulee koskaan yksin matkailevan, kun heillä on aina sitä kaveriseuraa, mitä mulla ei ole koskaan ollut ja sen vuoksi mun matkailut eivät olekaan koskaan onnistuneet, kun yksin ei ole mukava mihinkään lähteä.

Sir Von Baughen kirjoitti:

"DF:n ongelmaa matkustaa yksin laivalla ilman äidin lupaa on vatvottu jo kohta puolitoista vuotta."
"Olet about 30 aikuinen mies "
"Sinua rassaa mitä äiti sanoo jos kerrot aikovasi käydä jossain,"

Täh?Anteeksi nyt vain mutta nyt mättää ja pahasti kyllä äiti-poika suhde.Ei vanhempien tehtävä ole suojella enään tuon ikäistä kuin jotain 5v muksua.Johan monet lähtee reilaamaan ensinmäisen kerran 15,16 vuotiaana.

Johan tuon ikäinen voi olla jo perheen isä ja liikkuva busnessmies.

Nyt äkkiä napa-nuora poikki ja kunnolla.Sano äitillesi että pärjäät elämässä ihan hyvin jatkuvaa vahtaamista.Toi on nimittäin jo sua itteäs kohtaan todella väärin;Ei anna sun kokea onnistumisen tunnetta ja samoin myös epäonnistumista.Sekin kun on välttämätöntä että kasvaa vahvaksi aikuiseksi.

Ota nyt tosissaan tämä,laita elämäsi oikeasti omaan hallintaan.Ei äitin kuulu enään sanoa mitä voit tehdä ja mitä et.
Lähde vaikka oikeasti reilaamaan.Vähän sellaista itsenäistä fiilistä.

huh,huh....

Lue lisää

"Täh?Anteeksi nyt vain mutta nyt mättää ja pahasti kyllä äiti-poika suhde.Ei vanhempien tehtävä ole suojella enään tuon ikäistä kuin jotain 5v muksua.Johan monet lähtee reilaamaan ensinmäisen kerran 15,16 vuotiaana."

Täytyy taas oikoa hieman näitä väärinkäsityksiä, kun muut kirjoittelijat ovat taas kirjoitelleet omia juttujaan ja väittäneet niitä vielä mun kertomiksi. Ensinnäkin voisin aivan hyvin lähteä laivaristeilylle ilman vanhempieni lupaa, jos niin haluaisin. Mutta kun ongelma on se, että mä EN HALUA lähteä yksin tonne laivaristeilylle, enkä mihinkään muuhunkaan matkalle, koska mä haluaisin löytää jostain sinne matkaseuraa. Tämä asia on nyt vaan jostain kumman syystä niin helvetin vaikea tajuta tämän palstan kirjoittajille, kun tätäkin olen saanut täällä tuhansia kertoja erikseen aina selittää.

"Nyt äkkiä napa-nuora poikki ja kunnolla.Sano äitillesi että pärjäät elämässä ihan hyvin jatkuvaa vahtaamista.Toi on nimittäin jo sua itteäs kohtaan todella väärin;Ei anna sun kokea onnistumisen tunnetta ja samoin myös epäonnistumista.Sekin kun on välttämätöntä että kasvaa vahvaksi aikuiseksi. "

Myönnän sen, että vanhempani ovat erittäin huolehtivaisia mun suhteen, vaikka olenkin jo liki kolmekymppinen mies, mutta minkä mä sille oikein voin? Onneksi asun kuitenkin ihan eri kaupungissa ja näin ollen heillä ei ole mahdollisuuksia vaikuttaa elämääni ja tekemisiini oikeastaan millään tavalla. Vanhempani kun ovat aina sanoneet mulle sitä, että mun ei kannattaisi kiirehtiä mihinkään ulkomaan matkoille, vaan mennä vasta sitten, kun oon löytänyt jostakin jonkun mukavan kaverin kenen kanssa voisin tehdä yhdessä näitä matkoja, ettei mun tarvisi yksin reissuta ulkomailla. Tätä samaa tarinaa vanhempani ovat selittäneet mulle viime vuosituhannelta asti, eikä mitään kavereita kuitenkaan ole mulle koskaan mistään löytynyt, eli näin ollen kaikki ulkomaan matkat ovat jääneet sitten tekemättä.

"Ota nyt tosissaan tämä,laita elämäsi oikeasti omaan hallintaan.Ei äitin kuulu enään sanoa mitä voit tehdä ja mitä et.
Lähde vaikka oikeasti reilaamaan.Vähän sellaista itsenäistä fiilistä. "

Haluaisin kyllä lähteä kovasti vaikka tollaiselle inter-reil-reissulle, mutta kun ei vaan ole ketään kavereita, joiden kanssa voisin lähteä, niin sen vuoksi yksin matkaaminen ei vaan mua oikein innosta. Tossa yksin matkailussa olisi niin hirveän paljon näitä häpeällisiä puolia, kun siitä olisi tosi häpeällistä kertoa esim. työkavereille, broidille, sukulaisille, ihmisille baareissa tai kelle tahansa. Kaikki kun aina olettavat sitä, että kyllähän mun ikäisillä nuorilla miehillä on niin paljon kavereita, ettei koskaan tarvisi yksin missään reissuta.

Jos lopulta uskaltautuisin yksin johonkin ulkomaan matkalle, niin pitäisi ainakin keksiä etukäteen hirvittävä määrä kaikenlaisia selityksiä ja perusteluja siitä, että miksi oikein tuli lähdettyä yksin tollaiselle matkalle, kun kuitenkin se ihmisiä niin kovasti aina ihmetyttäisi. Tai sitten pitäisi pitää koko asia kaikilta niin salassa, ettei siitä sanallakaan kenellekkään mitään vaan kertoisi.

DarkFear kirjoitti:

"Täh?Anteeksi nyt vain mutta nyt mättää ja pahasti kyllä äiti-poika suhde.Ei vanhempien tehtävä ole suojella enään tuon ikäistä kuin jotain 5v muksua.Johan monet lähtee reilaamaan ensinmäisen kerran 15,16 vuotiaana."

Täytyy taas oikoa hieman näitä väärinkäsityksiä, kun muut kirjoittelijat ovat taas kirjoitelleet omia juttujaan ja väittäneet niitä vielä mun kertomiksi. Ensinnäkin voisin aivan hyvin lähteä laivaristeilylle ilman vanhempieni lupaa, jos niin haluaisin. Mutta kun ongelma on se, että mä EN HALUA lähteä yksin tonne laivaristeilylle, enkä mihinkään muuhunkaan matkalle, koska mä haluaisin löytää jostain sinne matkaseuraa. Tämä asia on nyt vaan jostain kumman syystä niin helvetin vaikea tajuta tämän palstan kirjoittajille, kun tätäkin olen saanut täällä tuhansia kertoja erikseen aina selittää.

"Nyt äkkiä napa-nuora poikki ja kunnolla.Sano äitillesi että pärjäät elämässä ihan hyvin jatkuvaa vahtaamista.Toi on nimittäin jo sua itteäs kohtaan todella väärin;Ei anna sun kokea onnistumisen tunnetta ja samoin myös epäonnistumista.Sekin kun on välttämätöntä että kasvaa vahvaksi aikuiseksi. "

Myönnän sen, että vanhempani ovat erittäin huolehtivaisia mun suhteen, vaikka olenkin jo liki kolmekymppinen mies, mutta minkä mä sille oikein voin? Onneksi asun kuitenkin ihan eri kaupungissa ja näin ollen heillä ei ole mahdollisuuksia vaikuttaa elämääni ja tekemisiini oikeastaan millään tavalla. Vanhempani kun ovat aina sanoneet mulle sitä, että mun ei kannattaisi kiirehtiä mihinkään ulkomaan matkoille, vaan mennä vasta sitten, kun oon löytänyt jostakin jonkun mukavan kaverin kenen kanssa voisin tehdä yhdessä näitä matkoja, ettei mun tarvisi yksin reissuta ulkomailla. Tätä samaa tarinaa vanhempani ovat selittäneet mulle viime vuosituhannelta asti, eikä mitään kavereita kuitenkaan ole mulle koskaan mistään löytynyt, eli näin ollen kaikki ulkomaan matkat ovat jääneet sitten tekemättä.

"Ota nyt tosissaan tämä,laita elämäsi oikeasti omaan hallintaan.Ei äitin kuulu enään sanoa mitä voit tehdä ja mitä et.
Lähde vaikka oikeasti reilaamaan.Vähän sellaista itsenäistä fiilistä. "

Haluaisin kyllä lähteä kovasti vaikka tollaiselle inter-reil-reissulle, mutta kun ei vaan ole ketään kavereita, joiden kanssa voisin lähteä, niin sen vuoksi yksin matkaaminen ei vaan mua oikein innosta. Tossa yksin matkailussa olisi niin hirveän paljon näitä häpeällisiä puolia, kun siitä olisi tosi häpeällistä kertoa esim. työkavereille, broidille, sukulaisille, ihmisille baareissa tai kelle tahansa. Kaikki kun aina olettavat sitä, että kyllähän mun ikäisillä nuorilla miehillä on niin paljon kavereita, ettei koskaan tarvisi yksin missään reissuta.

Jos lopulta uskaltautuisin yksin johonkin ulkomaan matkalle, niin pitäisi ainakin keksiä etukäteen hirvittävä määrä kaikenlaisia selityksiä ja perusteluja siitä, että miksi oikein tuli lähdettyä yksin tollaiselle matkalle, kun kuitenkin se ihmisiä niin kovasti aina ihmetyttäisi. Tai sitten pitäisi pitää koko asia kaikilta niin salassa, ettei siitä sanallakaan kenellekkään mitään vaan kertoisi.

Lue lisää

"Tossa yksin matkailussa olisi niin hirveän paljon näitä häpeällisiä puolia, kun siitä olisi tosi häpeällistä kertoa esim. työkavereille, broidille, sukulaisille, ihmisille baareissa tai kelle tahansa. Kaikki kun aina olettavat sitä, että kyllähän mun ikäisillä nuorilla miehillä on niin paljon kavereita, ettei koskaan tarvisi yksin missään reissuta."

Okei,ymmärrän että et tykkää matkustella yksin,koska en itsekään välitä sellaisesta.Mutta,miten se häpeällistä?Jopa jotkut avioparit käyvät etelässä yksin.
Toi on joku sun oma päähän pinttymä/tekosyy että yksin matkustaminen on häpeä.Ja toisaalta,mitä helvettiä se niille kuuluu missä ja kenen kanssa sä käyt.Vai käytkö ollenkaan tai mahdollisesti yksin.
Jotkut voi jopa olla kateellisia; nuori,sinkku ja tie vie sinne minne itse haluaa,maailman kartta auki.
Eikös se ole sitä mitä nyky yhteiskunta ihannoi.

Sir Von Baughen kirjoitti:

"Tossa yksin matkailussa olisi niin hirveän paljon näitä häpeällisiä puolia, kun siitä olisi tosi häpeällistä kertoa esim. työkavereille, broidille, sukulaisille, ihmisille baareissa tai kelle tahansa. Kaikki kun aina olettavat sitä, että kyllähän mun ikäisillä nuorilla miehillä on niin paljon kavereita, ettei koskaan tarvisi yksin missään reissuta."

Okei,ymmärrän että et tykkää matkustella yksin,koska en itsekään välitä sellaisesta.Mutta,miten se häpeällistä?Jopa jotkut avioparit käyvät etelässä yksin.
Toi on joku sun oma päähän pinttymä/tekosyy että yksin matkustaminen on häpeä.Ja toisaalta,mitä helvettiä se niille kuuluu missä ja kenen kanssa sä käyt.Vai käytkö ollenkaan tai mahdollisesti yksin.
Jotkut voi jopa olla kateellisia; nuori,sinkku ja tie vie sinne minne itse haluaa,maailman kartta auki.
Eikös se ole sitä mitä nyky yhteiskunta ihannoi.

Lue lisää

"Okei,ymmärrän että et tykkää matkustella yksin,koska en itsekään välitä sellaisesta.Mutta,miten se häpeällistä?Jopa jotkut avioparit käyvät etelässä yksin. "

Hieman ihmetyttää se, että miksi oikein yrität tyrkyttää mulle sitä yksin matkailua ja suorastaan ihmettelet sitä, jos en halua yksin noihin matkoille lähteä? Vaikka itsekin myönnät sen, ettet tykkää yksin matkustella.

On se yksin matkailu sillä tavalla häpeällistä, kun tässä iässä sitä kaikilla nuorilla oletetaan aina olevan paljon kavereita ja kaikkien oletetaan matkailevan aina niiden kavereiden kanssa. Varsinkin töissä on saanut aina kuulla näitä työkavereiden juttuja siitä, miten he ovat käyneet ulkomaan matkoilla ja laivaristeilyillä yhdessä kavereidensa kanssa ja miten hauskaa siellä oikein on ollut, kun on saanut kierrellä baareja kavereiden kanssa. Sitten jos kertoisi olevansa lähdössä yksin laivalle tai ulkomaille, niin kyllähän työkaverit ihmettelisi heti sitä, että eikö mulla ole ketään kavereita ja alkaisivat kysellä kovasti niitä yksin matkaamisen syitä ym. inhottavia kysymyksiä aina siihen kotiseutuun asti liittyen.

"Jotkut voi jopa olla kateellisia; nuori,sinkku ja tie vie sinne minne itse haluaa,maailman kartta auki.
Eikös se ole sitä mitä nyky yhteiskunta ihannoi. "

Ainakin työkavereiden ja monien muidenkin mielestä se olisi vaan pelkästään säälittävää, jos mun ikäiseni nuori mies olisi yksin laivaristeilyllä tai ulkomaan matkalla ilman ketään kavereita, sillä sitä sosiaalisuutta ja kavereiden määrää tämä nykyinen pinnallinen yhteiskunta juuri kaikkein eniten ihannoi, että voidaan sitten siellä pinnallisten ihmisten facebookissa esitellä niitä biletyskuvia ulkomaan reissuilta ja ylpeillä uusien facebook-kavereiden määrällä ja sillä, miten paljon oikein löytyi uusia kavereita noilta ulkomaan matkoilta.

DarkFear kirjoitti:

"Okei,ymmärrän että et tykkää matkustella yksin,koska en itsekään välitä sellaisesta.Mutta,miten se häpeällistä?Jopa jotkut avioparit käyvät etelässä yksin. "

Hieman ihmetyttää se, että miksi oikein yrität tyrkyttää mulle sitä yksin matkailua ja suorastaan ihmettelet sitä, jos en halua yksin noihin matkoille lähteä? Vaikka itsekin myönnät sen, ettet tykkää yksin matkustella.

On se yksin matkailu sillä tavalla häpeällistä, kun tässä iässä sitä kaikilla nuorilla oletetaan aina olevan paljon kavereita ja kaikkien oletetaan matkailevan aina niiden kavereiden kanssa. Varsinkin töissä on saanut aina kuulla näitä työkavereiden juttuja siitä, miten he ovat käyneet ulkomaan matkoilla ja laivaristeilyillä yhdessä kavereidensa kanssa ja miten hauskaa siellä oikein on ollut, kun on saanut kierrellä baareja kavereiden kanssa. Sitten jos kertoisi olevansa lähdössä yksin laivalle tai ulkomaille, niin kyllähän työkaverit ihmettelisi heti sitä, että eikö mulla ole ketään kavereita ja alkaisivat kysellä kovasti niitä yksin matkaamisen syitä ym. inhottavia kysymyksiä aina siihen kotiseutuun asti liittyen.

"Jotkut voi jopa olla kateellisia; nuori,sinkku ja tie vie sinne minne itse haluaa,maailman kartta auki.
Eikös se ole sitä mitä nyky yhteiskunta ihannoi. "

Ainakin työkavereiden ja monien muidenkin mielestä se olisi vaan pelkästään säälittävää, jos mun ikäiseni nuori mies olisi yksin laivaristeilyllä tai ulkomaan matkalla ilman ketään kavereita, sillä sitä sosiaalisuutta ja kavereiden määrää tämä nykyinen pinnallinen yhteiskunta juuri kaikkein eniten ihannoi, että voidaan sitten siellä pinnallisten ihmisten facebookissa esitellä niitä biletyskuvia ulkomaan reissuilta ja ylpeillä uusien facebook-kavereiden määrällä ja sillä, miten paljon oikein löytyi uusia kavereita noilta ulkomaan matkoilta.

Lue lisää

"Hieman ihmetyttää se, että miksi oikein yrität tyrkyttää mulle sitä yksin matkailua ja suorastaan ihmettelet sitä, jos en halua yksin noihin matkoille lähteä? Vaikka itsekin myönnät sen, ettet tykkää yksin matkustella."

Okei,tarkoitukseni ei ole tyrkyttää,en vain ole yhtä mieltä tuosta syystä että se olisi häpeällistä.
Ensinnäkin,mistä tiedät että se on häpeällistä niiden mielestä.Ei se niittenkään mielestä ole häpeällistä vaan nekin saattavat olla sitä mieltä yksin ei ole kiva matkustella.Siitä syystä ottavat kaverin matkaan.
Itse en kokisi häpeälliseksi lähteä tästä ulkomaan matkalle yksin.En vain välitä sellaisesta.
Esimerkiksi veljeni,22v,on kolunut maailmaa yksinkin mm.3 viikon reilaus europpan halki,jossa tapasi erimaalaisia ihmisiä ja vietti niiden kanssa aikaa.
Käynyt myös Hong Kongissa jossa istui iltaa lento emojen kanssa.
Käynyt vielä muuallakin,en muista enään kaikkia.Eikä kukaan sen kavereista aukonut päätä,enemmin olivat kateellisia kun ei ole itsellään varaa.

Ja toisekseen;Onko niiden muiden ihmisten mielipiteillä todella niin paljon merkitystä?Mitä väliä sillä on mitä muut ajattelee,jos itse haluaisin tehdä jotain.Jokainen voi tehdä omalla tavallaan asioita eikä olla minkään yleisen yhteiskunnan armoilla.
Jos tuolleen ajattelisin niin minun pitäisi hävetä sitä kun en ikinä seurustellut tai ettei multa löydy ainuttakaan kaveria.Perhettäkin joku voisi kohta odotella.Olen kuitenkin 26v.
Olen aina vastustanut kaikkien ihmisten samaan muottiin laittamista mitä tämä yhteiskunta haluaisi tehdä.
Mielestäni,jokaisella on oma tiensä kuljettavana ja jokainen tietää mikä itselleen parasta.

Sir Von Baughen kirjoitti:

"Hieman ihmetyttää se, että miksi oikein yrität tyrkyttää mulle sitä yksin matkailua ja suorastaan ihmettelet sitä, jos en halua yksin noihin matkoille lähteä? Vaikka itsekin myönnät sen, ettet tykkää yksin matkustella."

Okei,tarkoitukseni ei ole tyrkyttää,en vain ole yhtä mieltä tuosta syystä että se olisi häpeällistä.
Ensinnäkin,mistä tiedät että se on häpeällistä niiden mielestä.Ei se niittenkään mielestä ole häpeällistä vaan nekin saattavat olla sitä mieltä yksin ei ole kiva matkustella.Siitä syystä ottavat kaverin matkaan.
Itse en kokisi häpeälliseksi lähteä tästä ulkomaan matkalle yksin.En vain välitä sellaisesta.
Esimerkiksi veljeni,22v,on kolunut maailmaa yksinkin mm.3 viikon reilaus europpan halki,jossa tapasi erimaalaisia ihmisiä ja vietti niiden kanssa aikaa.
Käynyt myös Hong Kongissa jossa istui iltaa lento emojen kanssa.
Käynyt vielä muuallakin,en muista enään kaikkia.Eikä kukaan sen kavereista aukonut päätä,enemmin olivat kateellisia kun ei ole itsellään varaa.

Ja toisekseen;Onko niiden muiden ihmisten mielipiteillä todella niin paljon merkitystä?Mitä väliä sillä on mitä muut ajattelee,jos itse haluaisin tehdä jotain.Jokainen voi tehdä omalla tavallaan asioita eikä olla minkään yleisen yhteiskunnan armoilla.
Jos tuolleen ajattelisin niin minun pitäisi hävetä sitä kun en ikinä seurustellut tai ettei multa löydy ainuttakaan kaveria.Perhettäkin joku voisi kohta odotella.Olen kuitenkin 26v.
Olen aina vastustanut kaikkien ihmisten samaan muottiin laittamista mitä tämä yhteiskunta haluaisi tehdä.
Mielestäni,jokaisella on oma tiensä kuljettavana ja jokainen tietää mikä itselleen parasta.

Lue lisää

"Okei,tarkoitukseni ei ole tyrkyttää,en vain ole yhtä mieltä tuosta syystä että se olisi häpeällistä.
Ensinnäkin,mistä tiedät että se on häpeällistä niiden mielestä.Ei se niittenkään mielestä ole häpeällistä vaan nekin saattavat olla sitä mieltä yksin ei ole kiva matkustella.Siitä syystä ottavat kaverin matkaan.
Itse en kokisi häpeälliseksi lähteä tästä ulkomaan matkalle yksin.En vain välitä sellaisesta.

No aina nämä työkaverit tykkäävät puhua siitä, miten paljon heillä on kavereita ja suosiota facebookissa ja lisäksi he ihmettelevät myös sitä, kun mä en tykkää koskaan keskustella näistä asioista, eli omista kavereista, facebookista ja muusta vastaavasta. Eli aivan selvästi heidän mielestään se on outoa, jos mun ikäinen nuori mies kävisi yksin baareissa, laivaristeilyillä ja ulkomaan matkoilla.

Ehkä toisilla, kuten ilmeisesti veljelläsi on rohkeutta lähteä reissaamaan yksinään jopa pidemmälle. Varmaan sitä rohkeutta on kertynyt hyvän itsetunnon myötä, kun kavereita on aina paljon riittänyt ja missään ei ole tarvinnut koskaan hävetä omia valintojaan ja omaa elämäänsä, vaan on aina voinut avoimesti sitä kaikille jopa hehkuttaa. Just tämän takia monet kavereita omaavat ihmiset uskaltavat matkustella yksinään, kun heidän kohdalla sitä ei niin ihmetellä, kun heillä tiedetään olevan paljon kavereita ja vilkas sosiaalinen elämä, toisin kun meillä yksinäisillä ihmisillä.

En nyt ole varma siitä, miten paljon veljelläsi on kavereita, mutta ainakin hänellä on varmasti hyvä itsetunto ja sen myötä paljon rohkeutta, kun uskaltaa reissuta yksinään tuolla kaukomailla.

"Ja toisekseen;Onko niiden muiden ihmisten mielipiteillä todella niin paljon merkitystä?Mitä väliä sillä on mitä muut ajattelee,jos itse haluaisin tehdä jotain.Jokainen voi tehdä omalla tavallaan asioita eikä olla minkään yleisen yhteiskunnan armoilla. "

Itsekin haluaisin elää hieman eri tavalla, kun mitä yhteiskunta meiltä aina odottaa ja vaatii, mutta on vaan harmillista kun ei rohkeutta siihen mulla riitä, ainakaan riittävästi.

Yksin lähtiessa matkoille olisi myös se huono puoli, että sitä yksin lähtemistä olisi inhottava selitellä perheelle, kuten vanhemmille ja broidille. He kun olisivat kuitenkin ihmettelemässä sitä, että miksi mun ikäisellä nuorella miehellä ei ole ketään kavereita joiden kanssa lähteä laivaristeilylle tai ulkomaan matkalle. Mun broidilla kun on aina riittänyt paljon kavereita joka paikassa, niin just sen vuoksi kukaan heistä ei ole koskaan ymmärtänyt sitä, että miksi mä oon ollut aina niin yksinäinen, eikä mulla ole ollut koskaan ketään kavereita.

DarkFear kirjoitti:

"Okei,tarkoitukseni ei ole tyrkyttää,en vain ole yhtä mieltä tuosta syystä että se olisi häpeällistä.
Ensinnäkin,mistä tiedät että se on häpeällistä niiden mielestä.Ei se niittenkään mielestä ole häpeällistä vaan nekin saattavat olla sitä mieltä yksin ei ole kiva matkustella.Siitä syystä ottavat kaverin matkaan.
Itse en kokisi häpeälliseksi lähteä tästä ulkomaan matkalle yksin.En vain välitä sellaisesta.

No aina nämä työkaverit tykkäävät puhua siitä, miten paljon heillä on kavereita ja suosiota facebookissa ja lisäksi he ihmettelevät myös sitä, kun mä en tykkää koskaan keskustella näistä asioista, eli omista kavereista, facebookista ja muusta vastaavasta. Eli aivan selvästi heidän mielestään se on outoa, jos mun ikäinen nuori mies kävisi yksin baareissa, laivaristeilyillä ja ulkomaan matkoilla.

Ehkä toisilla, kuten ilmeisesti veljelläsi on rohkeutta lähteä reissaamaan yksinään jopa pidemmälle. Varmaan sitä rohkeutta on kertynyt hyvän itsetunnon myötä, kun kavereita on aina paljon riittänyt ja missään ei ole tarvinnut koskaan hävetä omia valintojaan ja omaa elämäänsä, vaan on aina voinut avoimesti sitä kaikille jopa hehkuttaa. Just tämän takia monet kavereita omaavat ihmiset uskaltavat matkustella yksinään, kun heidän kohdalla sitä ei niin ihmetellä, kun heillä tiedetään olevan paljon kavereita ja vilkas sosiaalinen elämä, toisin kun meillä yksinäisillä ihmisillä.

En nyt ole varma siitä, miten paljon veljelläsi on kavereita, mutta ainakin hänellä on varmasti hyvä itsetunto ja sen myötä paljon rohkeutta, kun uskaltaa reissuta yksinään tuolla kaukomailla.

"Ja toisekseen;Onko niiden muiden ihmisten mielipiteillä todella niin paljon merkitystä?Mitä väliä sillä on mitä muut ajattelee,jos itse haluaisin tehdä jotain.Jokainen voi tehdä omalla tavallaan asioita eikä olla minkään yleisen yhteiskunnan armoilla. "

Itsekin haluaisin elää hieman eri tavalla, kun mitä yhteiskunta meiltä aina odottaa ja vaatii, mutta on vaan harmillista kun ei rohkeutta siihen mulla riitä, ainakaan riittävästi.

Yksin lähtiessa matkoille olisi myös se huono puoli, että sitä yksin lähtemistä olisi inhottava selitellä perheelle, kuten vanhemmille ja broidille. He kun olisivat kuitenkin ihmettelemässä sitä, että miksi mun ikäisellä nuorella miehellä ei ole ketään kavereita joiden kanssa lähteä laivaristeilylle tai ulkomaan matkalle. Mun broidilla kun on aina riittänyt paljon kavereita joka paikassa, niin just sen vuoksi kukaan heistä ei ole koskaan ymmärtänyt sitä, että miksi mä oon ollut aina niin yksinäinen, eikä mulla ole ollut koskaan ketään kavereita.

Lue lisää

"tsekin haluaisin elää hieman eri tavalla, kun mitä yhteiskunta meiltä aina odottaa ja vaatii, mutta on vaan harmillista kun ei rohkeutta siihen mulla riitä, ainakaan riittävästi. "
"Yksin lähtiessa matkoille olisi myös se huono puoli, että sitä yksin lähtemistä olisi inhottava selitellä perheelle, kuten vanhemmille ja broidille. "

Kyllä,eli toisin sanoen kaikki tyssää siihen että et uskalla olla erillainen kuin muut.Jopa perheelle kertominen asiasta olisi vaikeaa.
Sitten kuitenkin olet alla sanonut seuraavan;

"No itse olen aina ollut hieman syvällisempi ajattelija ja sellainen henkilö, joka uskaltaa ajatella itsenäisesti ja kyseenalaistaa näitä asioita, joita monet pitävät ihan itsestään selvyytenä."

Tuossa annat mielestäni ymmärtää että olet vähän oman poluntallaaja.Sitten et kuitenkaan ole.Jos olisit oman tyyylin ajattelija niin uskaltaisit tehdä jotain tuollaista,vaikka,ei mielestäni olekkaan mikä extreme tai häpeällinen teko,edelleenkään.
Mutta,joo,ei tulla varmaan pääsemään tästä yhteisymmärykseen.Ymmärrän että kaikki ihmisten estot ovat pelkoja,mutta suurin osa niistä on myös turhia.Ja ne kohtaamalla voi myös todeta sen.
Toivon ettet hukkaa elämääsi turhiin pelkoihin,menettää vain hyvän ja antoisan elämän.

DarkFear kirjoitti:

"Okei,tarkoitukseni ei ole tyrkyttää,en vain ole yhtä mieltä tuosta syystä että se olisi häpeällistä.
Ensinnäkin,mistä tiedät että se on häpeällistä niiden mielestä.Ei se niittenkään mielestä ole häpeällistä vaan nekin saattavat olla sitä mieltä yksin ei ole kiva matkustella.Siitä syystä ottavat kaverin matkaan.
Itse en kokisi häpeälliseksi lähteä tästä ulkomaan matkalle yksin.En vain välitä sellaisesta.

No aina nämä työkaverit tykkäävät puhua siitä, miten paljon heillä on kavereita ja suosiota facebookissa ja lisäksi he ihmettelevät myös sitä, kun mä en tykkää koskaan keskustella näistä asioista, eli omista kavereista, facebookista ja muusta vastaavasta. Eli aivan selvästi heidän mielestään se on outoa, jos mun ikäinen nuori mies kävisi yksin baareissa, laivaristeilyillä ja ulkomaan matkoilla.

Ehkä toisilla, kuten ilmeisesti veljelläsi on rohkeutta lähteä reissaamaan yksinään jopa pidemmälle. Varmaan sitä rohkeutta on kertynyt hyvän itsetunnon myötä, kun kavereita on aina paljon riittänyt ja missään ei ole tarvinnut koskaan hävetä omia valintojaan ja omaa elämäänsä, vaan on aina voinut avoimesti sitä kaikille jopa hehkuttaa. Just tämän takia monet kavereita omaavat ihmiset uskaltavat matkustella yksinään, kun heidän kohdalla sitä ei niin ihmetellä, kun heillä tiedetään olevan paljon kavereita ja vilkas sosiaalinen elämä, toisin kun meillä yksinäisillä ihmisillä.

En nyt ole varma siitä, miten paljon veljelläsi on kavereita, mutta ainakin hänellä on varmasti hyvä itsetunto ja sen myötä paljon rohkeutta, kun uskaltaa reissuta yksinään tuolla kaukomailla.

"Ja toisekseen;Onko niiden muiden ihmisten mielipiteillä todella niin paljon merkitystä?Mitä väliä sillä on mitä muut ajattelee,jos itse haluaisin tehdä jotain.Jokainen voi tehdä omalla tavallaan asioita eikä olla minkään yleisen yhteiskunnan armoilla. "

Itsekin haluaisin elää hieman eri tavalla, kun mitä yhteiskunta meiltä aina odottaa ja vaatii, mutta on vaan harmillista kun ei rohkeutta siihen mulla riitä, ainakaan riittävästi.

Yksin lähtiessa matkoille olisi myös se huono puoli, että sitä yksin lähtemistä olisi inhottava selitellä perheelle, kuten vanhemmille ja broidille. He kun olisivat kuitenkin ihmettelemässä sitä, että miksi mun ikäisellä nuorella miehellä ei ole ketään kavereita joiden kanssa lähteä laivaristeilylle tai ulkomaan matkalle. Mun broidilla kun on aina riittänyt paljon kavereita joka paikassa, niin just sen vuoksi kukaan heistä ei ole koskaan ymmärtänyt sitä, että miksi mä oon ollut aina niin yksinäinen, eikä mulla ole ollut koskaan ketään kavereita.

Lue lisää

Äh, älä selitä. et vain uskalla.

Sir Von Baughen kirjoitti:

"tsekin haluaisin elää hieman eri tavalla, kun mitä yhteiskunta meiltä aina odottaa ja vaatii, mutta on vaan harmillista kun ei rohkeutta siihen mulla riitä, ainakaan riittävästi. "
"Yksin lähtiessa matkoille olisi myös se huono puoli, että sitä yksin lähtemistä olisi inhottava selitellä perheelle, kuten vanhemmille ja broidille. "

Kyllä,eli toisin sanoen kaikki tyssää siihen että et uskalla olla erillainen kuin muut.Jopa perheelle kertominen asiasta olisi vaikeaa.
Sitten kuitenkin olet alla sanonut seuraavan;

"No itse olen aina ollut hieman syvällisempi ajattelija ja sellainen henkilö, joka uskaltaa ajatella itsenäisesti ja kyseenalaistaa näitä asioita, joita monet pitävät ihan itsestään selvyytenä."

Tuossa annat mielestäni ymmärtää että olet vähän oman poluntallaaja.Sitten et kuitenkaan ole.Jos olisit oman tyyylin ajattelija niin uskaltaisit tehdä jotain tuollaista,vaikka,ei mielestäni olekkaan mikä extreme tai häpeällinen teko,edelleenkään.
Mutta,joo,ei tulla varmaan pääsemään tästä yhteisymmärykseen.Ymmärrän että kaikki ihmisten estot ovat pelkoja,mutta suurin osa niistä on myös turhia.Ja ne kohtaamalla voi myös todeta sen.
Toivon ettet hukkaa elämääsi turhiin pelkoihin,menettää vain hyvän ja antoisan elämän.

Lue lisää

"Kyllä,eli toisin sanoen kaikki tyssää siihen että et uskalla olla erillainen kuin muut.Jopa perheelle kertominen asiasta olisi vaikeaa.
Sitten kuitenkin olet alla sanonut seuraavan; "

No kun ensinnäkään perheeni ei ole koskaan ymmärtänyt mun yksinäisyyttäni ja sitä, kun mun on ollut aina niin äärimmäisen vaika löytää mistään kavereita. Lisäksi vanhempani ja broidini eivät ymmärrä sitä, jos tietäisivät mun etsivän matkaseuraa nettipalstoilta, sillä heidän mielestään se on tosi outoa, jos mun ikäiseni nuori mies etsii matkaseuraa tai yleensäkin kaveriseuraa netistä. Heidän mielestä kun nuorena on aina helppo tutustua uusiin ihmisiin ja silloin just pitäisi löytää ne kaverit elämäänsä näistä "normaaleista" paikoista, eli mm. kouluista, työpaikoilta, baareista, harrastusten parista ja yleensä sieltä missä nuoret aina liikkuvat.

Heidän mielestään kun nettiseuraa etsivät vain sellaiset ihmiset, joissa on jotain tosi pahaa vikaa, kun he eivät löydä sitä seuraa tuolta normaalista elämästä. Näin mä olen kuullut usein heidän sanovan, jos ollaan puhuttu jotain mun yksinäisyydestä ja maininnut vähänkin näistä nettikavereiden etsimisestä.

Olen mä silti itsenäisesti ajatteleva ja asioita kyseenalaistava henkilö, vaikka en uskallakkaan lähteä yksin laivalle tai ulkomaan matkoille. Olen kieltäytynyt suorittamasta mm. rippikoulua ja varusmiespalvelusta ja kieltäydyin näistä siitäkin huolimatta, että olen jatkuvasti saanut kuulla niistä vittuilua ja haukkumista kotiseuduilla, vanhempani onneksi hyväksyivät täysin nämä valinnat, ettei sen suhteen ollut koskaan mitään ongelmia ja hyvä niin.

Mielestäni joku riparin tai intin suorittamatta jättäminen ei ole kuitenkaan yhtä extreme tai häpeällinen teko, kun vaikka se, että lähtisi nuorena yksin laivaristeilylle tai ulkomaan matkalle. Kuitenkin esim. stadissa kirkkoon kuulumattomia ja rippikoulusta kieltäytyviä nuoria on tänä päivänä ihan hirvittävän paljon, kuten myös armeijasta kieltäytyviä nuoria miehiä, joiden määrät vaan kasvavat täällä pääkaupunkiseudulla. Mutta yksinäisiä nuoria miehiä ei sen sijaan ole missään juuri yhtään, tai jos on, niin heistä ei koskaan mitään puhuta, kun kaikille yksinäisille se yksinäisyys ja kavereiden puute ovat sen luokan tabuja asioita, ettei niistä puhuta koskaan esim. työkavereille, koulukavereille tai muille ulkopuolisille.

Olenkin aina sanonut sitä, kuinka jopa homoseksuaaleilla on paljon helpompaa kun yksinäisillä nuorilla. Tänä päivänä kun se homoseksuaalisuus ei ole enää samanlainen tabu kun vaikka parikymmentä vuotta sitten, sillä asenteet ovat muuttuneet niin myönteisemmäksi ja suvaitsevaisemmiksi, ettei sitä seksuaalista suuntautumista tarvitse edes hävetä. Eikä ihmiset enää järkyty tai pahastu jos kuulevat esim. työkaverinsa olevan homo.

Yksinäisyyden suhteen asiat eivät todellakaan ole muuttuneet suomessa yhtään samanlaiseen suuntaan, sillä edelleenkin yksinäisyys on suomessa sellainen tabu asia, josta ei voi koskaan missään avoimesti puhua. Varsinkin nuoremmilla kun oletetaan olevan kaikilla aina paljon kavereita, ei kenenkään koskaan ajatella olevan yksinäinen mies tai nainen, jolla ei olisi vähintään muutamia kavereita ja suhteellisen vilkasta sosiaalista elämää.

Vaikka olisi asunut vasta vuoden tai pari uudella paikkakunnalla, niin kyllä kaikki sukulaiset, työkaverit ja muut ihmiset olettavat jo takuuvarmasti sen, että paikkakunnalta on löytynyt paljon uusia kavereita. Tietenkin sitten myös ne kaverit, jotka ovat jääneet sinne kotiseudulle. Mulla kun tosin ei jäänyt sinne kotipuoleen ainuttakaan kaveria, enkä mitään jäänyt sieltä kaipaamaan.

DarkFear kirjoitti:

"Kyllä,eli toisin sanoen kaikki tyssää siihen että et uskalla olla erillainen kuin muut.Jopa perheelle kertominen asiasta olisi vaikeaa.
Sitten kuitenkin olet alla sanonut seuraavan; "

No kun ensinnäkään perheeni ei ole koskaan ymmärtänyt mun yksinäisyyttäni ja sitä, kun mun on ollut aina niin äärimmäisen vaika löytää mistään kavereita. Lisäksi vanhempani ja broidini eivät ymmärrä sitä, jos tietäisivät mun etsivän matkaseuraa nettipalstoilta, sillä heidän mielestään se on tosi outoa, jos mun ikäiseni nuori mies etsii matkaseuraa tai yleensäkin kaveriseuraa netistä. Heidän mielestä kun nuorena on aina helppo tutustua uusiin ihmisiin ja silloin just pitäisi löytää ne kaverit elämäänsä näistä "normaaleista" paikoista, eli mm. kouluista, työpaikoilta, baareista, harrastusten parista ja yleensä sieltä missä nuoret aina liikkuvat.

Heidän mielestään kun nettiseuraa etsivät vain sellaiset ihmiset, joissa on jotain tosi pahaa vikaa, kun he eivät löydä sitä seuraa tuolta normaalista elämästä. Näin mä olen kuullut usein heidän sanovan, jos ollaan puhuttu jotain mun yksinäisyydestä ja maininnut vähänkin näistä nettikavereiden etsimisestä.

Olen mä silti itsenäisesti ajatteleva ja asioita kyseenalaistava henkilö, vaikka en uskallakkaan lähteä yksin laivalle tai ulkomaan matkoille. Olen kieltäytynyt suorittamasta mm. rippikoulua ja varusmiespalvelusta ja kieltäydyin näistä siitäkin huolimatta, että olen jatkuvasti saanut kuulla niistä vittuilua ja haukkumista kotiseuduilla, vanhempani onneksi hyväksyivät täysin nämä valinnat, ettei sen suhteen ollut koskaan mitään ongelmia ja hyvä niin.

Mielestäni joku riparin tai intin suorittamatta jättäminen ei ole kuitenkaan yhtä extreme tai häpeällinen teko, kun vaikka se, että lähtisi nuorena yksin laivaristeilylle tai ulkomaan matkalle. Kuitenkin esim. stadissa kirkkoon kuulumattomia ja rippikoulusta kieltäytyviä nuoria on tänä päivänä ihan hirvittävän paljon, kuten myös armeijasta kieltäytyviä nuoria miehiä, joiden määrät vaan kasvavat täällä pääkaupunkiseudulla. Mutta yksinäisiä nuoria miehiä ei sen sijaan ole missään juuri yhtään, tai jos on, niin heistä ei koskaan mitään puhuta, kun kaikille yksinäisille se yksinäisyys ja kavereiden puute ovat sen luokan tabuja asioita, ettei niistä puhuta koskaan esim. työkavereille, koulukavereille tai muille ulkopuolisille.

Olenkin aina sanonut sitä, kuinka jopa homoseksuaaleilla on paljon helpompaa kun yksinäisillä nuorilla. Tänä päivänä kun se homoseksuaalisuus ei ole enää samanlainen tabu kun vaikka parikymmentä vuotta sitten, sillä asenteet ovat muuttuneet niin myönteisemmäksi ja suvaitsevaisemmiksi, ettei sitä seksuaalista suuntautumista tarvitse edes hävetä. Eikä ihmiset enää järkyty tai pahastu jos kuulevat esim. työkaverinsa olevan homo.

Yksinäisyyden suhteen asiat eivät todellakaan ole muuttuneet suomessa yhtään samanlaiseen suuntaan, sillä edelleenkin yksinäisyys on suomessa sellainen tabu asia, josta ei voi koskaan missään avoimesti puhua. Varsinkin nuoremmilla kun oletetaan olevan kaikilla aina paljon kavereita, ei kenenkään koskaan ajatella olevan yksinäinen mies tai nainen, jolla ei olisi vähintään muutamia kavereita ja suhteellisen vilkasta sosiaalista elämää.

Vaikka olisi asunut vasta vuoden tai pari uudella paikkakunnalla, niin kyllä kaikki sukulaiset, työkaverit ja muut ihmiset olettavat jo takuuvarmasti sen, että paikkakunnalta on löytynyt paljon uusia kavereita. Tietenkin sitten myös ne kaverit, jotka ovat jääneet sinne kotiseudulle. Mulla kun tosin ei jäänyt sinne kotipuoleen ainuttakaan kaveria, enkä mitään jäänyt sieltä kaipaamaan.

Lue lisää

Sinä se aina jaksat kääntää asiat näin, että sinulla on niin paljon vaikeampaa ja kamalampaa kuin muilla. Hyvin itsekeskeinen ajatusmaailma sinulla on.

Tuo on jo aikamoinen huippu sinultakin, että väität että sinulla yksinäisenä miehenä on vaikeampaa kuin homoseksuaaleilla. Mihin pohjaat sen, että homoseksuaaleja kohtaan olla nykyään suvaitsevaisia, ja että yksinäisiä miehiä kohtaan ei olla? Maailma on muuttunut suvaitsevammaksi myös homoseksuaaleja kohtaan, mutta paljon parannettavaa on vielä. Joka paikassa jo ihan täällä netin keskusteluissa joutuu kohtaamaan hyvin jyrkkiä ja alentavia näkemyksiä homoseksuaalisuutta kohtaan. Jos lähdetään määrällisesti asiaa tarkastelemaan, homoseksuaalit saavat lokaa niskaansa paljon enemmän kuin yksinäiset.

Sinulla on, yksinäisyydestä huolimatta, tasa-arvoiset oikeudet muihin kansalaisten kanssa. Homoseksuaaleilla ei sitä vielä tänä päivänäkään ole, toivottavasti on tulevaisuudessa. Ihanko totta se, että sinä koet että on häpeällistä matkustaa yksinään, on suurempi asia kuin se, että jolla kulla toisella ei ole oikeuksia, ei mahdollisuutta saada avioliittoa vastaavia laillisia oikeuksia, oikeutta perheenperustamiseen adoption kautta, oikeutta olla tasavertainen jne? Sinun yksinäisyys ongelmasi on poistettavissa. Voit valita toisin ja muuttaa tilannetta. Homoseksuaali ei voi poistaa homouttaan ja valita olla hetero, jotta saisi mahdollisuuden elää suvaitsevammassa ja oikeudenmukaisemmassa maailmassa.

Sinun ongelmiisi on olemassa vain ja ainoastaan yksi ratkaisu! Sinun täytyy tehdä töitä itsesi kanssa. Oppia olemaan ihminen, joka ei välitä muiden mielipiteistä. Joka uskaltaa elää omana itsenään ja tehdä itse omat valintansa muiden mielipiteistä riippumatta. Joka irrottautuu itse luomastaan häpeäntunteesta. Joka käsittelee menneisyytensä niin, ettei se ole enää läsnä nykyisyydessä, vaikuttamassa kaikkeen, Ja joka muuttaa omia asenteitaan tullakseen ihmiseksi, jota muut haluavat lähestyä.

Millään muulla tavalla sinun elämäsi ei tule haluamaasi suuntaan muuttumaan. Sinä et voi muuttaa muita ihmisiä, voit muuttaa ainoastaan itseäsi. Vaikka koet niin, että vika on ympäristössä, eikä suinkaan sinussa, niin se ympäristö ei kuitenkaan muutu. Yksittäiset ihmiset voivat muuttua, mutta ei koko ympäristö. Ja vaikka ympäristö muuttuisi, sinun ongelmasi ovat ja pysyvät, vaikket sitä kykene näkemäänkään, koska se ongelman ydin on sinussa, ei ympäristössä. Toit joskus aiemmin esille, että mielestäsi kaikkien niiden suvaitsemattomien ja ahdasmielisten ihmisten pitäisi mennä terapiaan, hakemaan ammattiapua, ei suinkaan sinun. Mutta niin ei tule tapahtumaan! Ja vaikka kaikki ne ihmiset, jotka tällaisiksi luokittelet, saataisiin jotenkin järjestettyä sinne terapiaan, ei maailma silti muutu sellaiseksi, minkälainen sinä sen haluat olevan. Ainut ratkaisu on se, että sinä muutat itseäsi niin että pystyt elämään tässä maailmassa. Muutkin joutuvat tekemään niin! Ja useat vielä suuremmissa ja vaikeimmissa asioissa kuin joiden kanssa sinä kamppailet.

Toistuvasti tuot esille sitä, että sinulla ei rohkeus riitä, sinun itsetuntosi ei riitä tekemään sitä ja tätä, mitä muut ehdottavat esimerkein, kertoen kuinka muutkin ovat tehneet. Sinun täytyy tehdä työtä sen eteen että kasvatat rohkeutta ja itsetuntoa, jotta ne eivät ole enää esteenä. Ja vaikka tunnut niin luulevan, rohkeus ja itsetunto eivät ole jotakin, mikä kumpuaa kavereista. Niin että ihmisillä jolla on kavereita, on myös rohkeutta ja itsetuntoa. Nämä asiat tulevat sinusta itsestäsi, sinun sisältäsi, eivätkä ole suoraan riippuvaisia ympäristöstä, tai ole muuttumattomia menneisyyden tapahtumien sanelemia.

just ja joo kirjoitti:

Sinä se aina jaksat kääntää asiat näin, että sinulla on niin paljon vaikeampaa ja kamalampaa kuin muilla. Hyvin itsekeskeinen ajatusmaailma sinulla on.

Tuo on jo aikamoinen huippu sinultakin, että väität että sinulla yksinäisenä miehenä on vaikeampaa kuin homoseksuaaleilla. Mihin pohjaat sen, että homoseksuaaleja kohtaan olla nykyään suvaitsevaisia, ja että yksinäisiä miehiä kohtaan ei olla? Maailma on muuttunut suvaitsevammaksi myös homoseksuaaleja kohtaan, mutta paljon parannettavaa on vielä. Joka paikassa jo ihan täällä netin keskusteluissa joutuu kohtaamaan hyvin jyrkkiä ja alentavia näkemyksiä homoseksuaalisuutta kohtaan. Jos lähdetään määrällisesti asiaa tarkastelemaan, homoseksuaalit saavat lokaa niskaansa paljon enemmän kuin yksinäiset.

Sinulla on, yksinäisyydestä huolimatta, tasa-arvoiset oikeudet muihin kansalaisten kanssa. Homoseksuaaleilla ei sitä vielä tänä päivänäkään ole, toivottavasti on tulevaisuudessa. Ihanko totta se, että sinä koet että on häpeällistä matkustaa yksinään, on suurempi asia kuin se, että jolla kulla toisella ei ole oikeuksia, ei mahdollisuutta saada avioliittoa vastaavia laillisia oikeuksia, oikeutta perheenperustamiseen adoption kautta, oikeutta olla tasavertainen jne? Sinun yksinäisyys ongelmasi on poistettavissa. Voit valita toisin ja muuttaa tilannetta. Homoseksuaali ei voi poistaa homouttaan ja valita olla hetero, jotta saisi mahdollisuuden elää suvaitsevammassa ja oikeudenmukaisemmassa maailmassa.

Sinun ongelmiisi on olemassa vain ja ainoastaan yksi ratkaisu! Sinun täytyy tehdä töitä itsesi kanssa. Oppia olemaan ihminen, joka ei välitä muiden mielipiteistä. Joka uskaltaa elää omana itsenään ja tehdä itse omat valintansa muiden mielipiteistä riippumatta. Joka irrottautuu itse luomastaan häpeäntunteesta. Joka käsittelee menneisyytensä niin, ettei se ole enää läsnä nykyisyydessä, vaikuttamassa kaikkeen, Ja joka muuttaa omia asenteitaan tullakseen ihmiseksi, jota muut haluavat lähestyä.

Millään muulla tavalla sinun elämäsi ei tule haluamaasi suuntaan muuttumaan. Sinä et voi muuttaa muita ihmisiä, voit muuttaa ainoastaan itseäsi. Vaikka koet niin, että vika on ympäristössä, eikä suinkaan sinussa, niin se ympäristö ei kuitenkaan muutu. Yksittäiset ihmiset voivat muuttua, mutta ei koko ympäristö. Ja vaikka ympäristö muuttuisi, sinun ongelmasi ovat ja pysyvät, vaikket sitä kykene näkemäänkään, koska se ongelman ydin on sinussa, ei ympäristössä. Toit joskus aiemmin esille, että mielestäsi kaikkien niiden suvaitsemattomien ja ahdasmielisten ihmisten pitäisi mennä terapiaan, hakemaan ammattiapua, ei suinkaan sinun. Mutta niin ei tule tapahtumaan! Ja vaikka kaikki ne ihmiset, jotka tällaisiksi luokittelet, saataisiin jotenkin järjestettyä sinne terapiaan, ei maailma silti muutu sellaiseksi, minkälainen sinä sen haluat olevan. Ainut ratkaisu on se, että sinä muutat itseäsi niin että pystyt elämään tässä maailmassa. Muutkin joutuvat tekemään niin! Ja useat vielä suuremmissa ja vaikeimmissa asioissa kuin joiden kanssa sinä kamppailet.

Toistuvasti tuot esille sitä, että sinulla ei rohkeus riitä, sinun itsetuntosi ei riitä tekemään sitä ja tätä, mitä muut ehdottavat esimerkein, kertoen kuinka muutkin ovat tehneet. Sinun täytyy tehdä työtä sen eteen että kasvatat rohkeutta ja itsetuntoa, jotta ne eivät ole enää esteenä. Ja vaikka tunnut niin luulevan, rohkeus ja itsetunto eivät ole jotakin, mikä kumpuaa kavereista. Niin että ihmisillä jolla on kavereita, on myös rohkeutta ja itsetuntoa. Nämä asiat tulevat sinusta itsestäsi, sinun sisältäsi, eivätkä ole suoraan riippuvaisia ympäristöstä, tai ole muuttumattomia menneisyyden tapahtumien sanelemia.

Lue lisää

"Sinä se aina jaksat kääntää asiat näin, että sinulla on niin paljon vaikeampaa ja kamalampaa kuin muilla. Hyvin itsekeskeinen ajatusmaailma sinulla on. "

Niin sehän se just on aina, kun koskaan ei saisi edes puhua mistäämn ongelmistaan, kun aina löytyy ihmisiä, joilla menee vieläkin huonommin mitä mulla on koskaan mennyt.

"Tuo on jo aikamoinen huippu sinultakin, että väität että sinulla yksinäisenä miehenä on vaikeampaa kuin homoseksuaaleilla. Mihin pohjaat sen, että homoseksuaaleja kohtaan olla nykyään suvaitsevaisia, ja että yksinäisiä miehiä kohtaan ei olla? "

Olen ollut jo monta vuotta tätä mieltä, eikä mielipiteeni tule mihinkään tästä muuttumaan, ellei sitten jostain kumman syystä sitä yksinäisyyttä aleta ymmärtää tässä maassa paljon nykyistä paremmin, mutta sitä ihmettä en usko koskaan suomessa tapahtuvan. Ensinnäkin ihmisten asenteet homoja kohtaan ovat muuttuneet paljon myönteisemmiksi, lisäksi ainakin stadista löytyy homoseksuaaleille suunnattuja baareja, eikä homoja kohtaan tänä päivänä esiinny enää samanlaista syrjintää kun joskus parikymmentä vuotta sitten. Tai jos esiintyy, niin ainakin Helsingissä ja suuremmissa kaupungeissa sellaisia ihmisiä pidetään tosi ahdasmielisinä juntteina.

Yksinäisiä, varsinkin nuorempia miehiä kohtaan ei koskaan löydy minkäänlaista ymmärrystä ja edelleenkin sitä yksinoloa saa aina joka paikassa kaikille selitellä, varsinkin jos menee vaikka yksinään baariin tai laivaristeilylle. Lisäksi yksinäisyys on myös sellainen asia, mistä ei koskaan voi puhua kellekkään ulkopuolisille, kuten esim. työkavereille, kun siinä alettaisiin pitää heti outona, että miksi ei ole tähän ikään mennessä kertynyt ketään kavereita elämään. Ainakin mun työpaikalla homoseksuaaleja kohtaan suhtaudutaan paljon myönteisemmin kun yksinäisiä kohtaan, sillä monilla työkavereilla on jopa kavereiden joukossa homoja.

"Sinulla on, yksinäisyydestä huolimatta, tasa-arvoiset oikeudet muihin kansalaisten kanssa. Homoseksuaaleilla ei sitä vielä tänä päivänäkään ole, toivottavasti on tulevaisuudessa. Ihanko totta se, että sinä koet että on häpeällistä matkustaa yksinään, on suurempi asia kuin se, että jolla kulla toisella ei ole oikeuksia, ei mahdollisuutta saada avioliittoa vastaavia laillisia oikeuksia, oikeutta perheenperustamiseen adoption kautta, oikeutta olla tasavertainen jne? Sinun yksinäisyys ongelmasi on poistettavissa. Voit valita toisin ja muuttaa tilannetta. Homoseksuaali ei voi poistaa homouttaan ja valita olla hetero, jotta saisi mahdollisuuden elää suvaitsevammassa ja oikeudenmukaisemmassa maailmassa. "

Ei se vaan siltä tunnu, että olisi samanlaisia oikeuksia ja mahdollisuuksia elää samalla tavalla kun muilla ihmisillä ja ikäisillään nuorilla, kun ei ole ketään kavereita tai minkäänlaista sosiaalista elämää, ellei sitten työssä käyntiä siihen lasketa. Se on totta, että homot eivät pysty perustamaan perhettä ja menemään naimisiin samalla tavalla kun heterot, mutta ainakin henkisessä mielessä heillä on helpompaa se, että heidän ei tarvitse perustella samalla tavalla sitä, että miksi he eivät halua hankkia lapsia naisten kanssa ja mennä naimisiin naisen kanssa, kun mitä me yksinäiset, etenkin nuoret miehet joudumme aina selittelemään baareissa sitä yksinoloa ja sitä miksei ole ketään kavereita mukana.

Sitä en kyllä sanoisi, että se yksinäisyys olisi poistettavissa, tai ainakaan kovin helposti, sillä mäkin oon kärsinyt tästä ongelmasta jo viime vuosi tuhannelta lähtien, eli kohta 15-vuotta! Sitten jos on vielä itsellään sellaisia taustoja, jotka karkoittavat helposti ihmisiä pois, kun nämä taustat paljastuvat, eli mm. rippikoulun ja varusmiespalveluksen suorittamatta jättämiset, niin kun mulla on. Kotiseutuni kaltaisissa tuppukylissä kun ne ovat sellaisia juttuja, mitä ihmisten ei ole niin helppo hyväksyä kun jossain pääkaupunkiseudulla.

just ja joo kirjoitti:

Sinä se aina jaksat kääntää asiat näin, että sinulla on niin paljon vaikeampaa ja kamalampaa kuin muilla. Hyvin itsekeskeinen ajatusmaailma sinulla on.

Tuo on jo aikamoinen huippu sinultakin, että väität että sinulla yksinäisenä miehenä on vaikeampaa kuin homoseksuaaleilla. Mihin pohjaat sen, että homoseksuaaleja kohtaan olla nykyään suvaitsevaisia, ja että yksinäisiä miehiä kohtaan ei olla? Maailma on muuttunut suvaitsevammaksi myös homoseksuaaleja kohtaan, mutta paljon parannettavaa on vielä. Joka paikassa jo ihan täällä netin keskusteluissa joutuu kohtaamaan hyvin jyrkkiä ja alentavia näkemyksiä homoseksuaalisuutta kohtaan. Jos lähdetään määrällisesti asiaa tarkastelemaan, homoseksuaalit saavat lokaa niskaansa paljon enemmän kuin yksinäiset.

Sinulla on, yksinäisyydestä huolimatta, tasa-arvoiset oikeudet muihin kansalaisten kanssa. Homoseksuaaleilla ei sitä vielä tänä päivänäkään ole, toivottavasti on tulevaisuudessa. Ihanko totta se, että sinä koet että on häpeällistä matkustaa yksinään, on suurempi asia kuin se, että jolla kulla toisella ei ole oikeuksia, ei mahdollisuutta saada avioliittoa vastaavia laillisia oikeuksia, oikeutta perheenperustamiseen adoption kautta, oikeutta olla tasavertainen jne? Sinun yksinäisyys ongelmasi on poistettavissa. Voit valita toisin ja muuttaa tilannetta. Homoseksuaali ei voi poistaa homouttaan ja valita olla hetero, jotta saisi mahdollisuuden elää suvaitsevammassa ja oikeudenmukaisemmassa maailmassa.

Sinun ongelmiisi on olemassa vain ja ainoastaan yksi ratkaisu! Sinun täytyy tehdä töitä itsesi kanssa. Oppia olemaan ihminen, joka ei välitä muiden mielipiteistä. Joka uskaltaa elää omana itsenään ja tehdä itse omat valintansa muiden mielipiteistä riippumatta. Joka irrottautuu itse luomastaan häpeäntunteesta. Joka käsittelee menneisyytensä niin, ettei se ole enää läsnä nykyisyydessä, vaikuttamassa kaikkeen, Ja joka muuttaa omia asenteitaan tullakseen ihmiseksi, jota muut haluavat lähestyä.

Millään muulla tavalla sinun elämäsi ei tule haluamaasi suuntaan muuttumaan. Sinä et voi muuttaa muita ihmisiä, voit muuttaa ainoastaan itseäsi. Vaikka koet niin, että vika on ympäristössä, eikä suinkaan sinussa, niin se ympäristö ei kuitenkaan muutu. Yksittäiset ihmiset voivat muuttua, mutta ei koko ympäristö. Ja vaikka ympäristö muuttuisi, sinun ongelmasi ovat ja pysyvät, vaikket sitä kykene näkemäänkään, koska se ongelman ydin on sinussa, ei ympäristössä. Toit joskus aiemmin esille, että mielestäsi kaikkien niiden suvaitsemattomien ja ahdasmielisten ihmisten pitäisi mennä terapiaan, hakemaan ammattiapua, ei suinkaan sinun. Mutta niin ei tule tapahtumaan! Ja vaikka kaikki ne ihmiset, jotka tällaisiksi luokittelet, saataisiin jotenkin järjestettyä sinne terapiaan, ei maailma silti muutu sellaiseksi, minkälainen sinä sen haluat olevan. Ainut ratkaisu on se, että sinä muutat itseäsi niin että pystyt elämään tässä maailmassa. Muutkin joutuvat tekemään niin! Ja useat vielä suuremmissa ja vaikeimmissa asioissa kuin joiden kanssa sinä kamppailet.

Toistuvasti tuot esille sitä, että sinulla ei rohkeus riitä, sinun itsetuntosi ei riitä tekemään sitä ja tätä, mitä muut ehdottavat esimerkein, kertoen kuinka muutkin ovat tehneet. Sinun täytyy tehdä työtä sen eteen että kasvatat rohkeutta ja itsetuntoa, jotta ne eivät ole enää esteenä. Ja vaikka tunnut niin luulevan, rohkeus ja itsetunto eivät ole jotakin, mikä kumpuaa kavereista. Niin että ihmisillä jolla on kavereita, on myös rohkeutta ja itsetuntoa. Nämä asiat tulevat sinusta itsestäsi, sinun sisältäsi, eivätkä ole suoraan riippuvaisia ympäristöstä, tai ole muuttumattomia menneisyyden tapahtumien sanelemia.

Lue lisää

Tässä vielä jatkoa, kun ei mahtunut samaan tekstiin...

"Sinun ongelmiisi on olemassa vain ja ainoastaan yksi ratkaisu! Sinun täytyy tehdä töitä itsesi kanssa. Oppia olemaan ihminen, joka ei välitä muiden mielipiteistä. Joka uskaltaa elää omana itsenään ja tehdä itse omat valintansa muiden mielipiteistä riippumatta. Joka irrottautuu itse luomastaan häpeäntunteesta. Joka käsittelee menneisyytensä niin, ettei se ole enää läsnä nykyisyydessä, vaikuttamassa kaikkeen, Ja joka muuttaa omia asenteitaan tullakseen ihmiseksi, jota muut haluavat lähestyä. "

Tämä vaan vaikuttaa aika mahdottomalta tehtävältä. On niin vaikea tehdä sellaisia asioita, mitä muut ihmiset eivät hyväksy tai ymmärrä, kuten esim. käydä yksin baareissa tai lähteä yksinään vaikka laivaristeilylle tai ulkomaan matkoille. Ongelma kun on aina just se, että ei ihmiset halua lähestyä koskaan sellaista nuorta miestä, jonka tiedetään tai epäilläään olevan yksinäinen ja sellainen, jolla ei ole ketään kavereita. Asiaa ei auta yhtään se, vaikka olisi kuinka ystävällinen ja mukavan oloinen toisia kohtaan.

Se onkin harmillista, kun ne ihmiset eivät koskaan mene terapiaan, joiden sinne kuuluisi mennä, eli ne jotka ovat aina syrjimässä muita ihmisiä sellaisten asioiden, taustojen ja seikkojen takia, joille he eivät itse mitään voi ja joista he melkein aina itsekin kärsivät.

Pitäisi kai vaan muuttaa omia asenteitaan niin töykeäksi, että jos olisi joskus yksin baarissa ja joku idiootti tulisi utelemaan siitä yksinolosta, niin sanoisi vaan suoraan törkeästi päin naamaa sen, ettei ole ketään kavereita ja käskisi mennä terapiaan hakemaan apua tollaisiin ahdasmielisiin asenteisiinsa.

"Toistuvasti tuot esille sitä, että sinulla ei rohkeus riitä, sinun itsetuntosi ei riitä tekemään sitä ja tätä, mitä muut ehdottavat esimerkein, kertoen kuinka muutkin ovat tehneet. Sinun täytyy tehdä työtä sen eteen että kasvatat rohkeutta ja itsetuntoa, jotta ne eivät ole enää esteenä. Ja vaikka tunnut niin luulevan, rohkeus ja itsetunto eivät ole jotakin, mikä kumpuaa kavereista. Niin että ihmisillä jolla on kavereita, on myös rohkeutta ja itsetuntoa. Nämä asiat tulevat sinusta itsestäsi, sinun sisältäsi, eivätkä ole suoraan riippuvaisia ympäristöstä, tai ole muuttumattomia menneisyyden tapahtumien sanelemia. "

Sitä mäkin olen ihmetellyt, että miten toiset uskaltavat aina tehdä kaikenlaisia sellaisia juttuja, joista mä voin vain haaveilla, kuten lähteä mm. yksin johonkin ulkomaan matkoille. Mutta jos nyt vaikka joskus maailmassa uskaltautuisin lähtemään johonkin laivaristeilylle tai ulkomaille yksinään, niin silti siinä olisi vaan se paha ongelma, että tosta yksin tehdystä matkasta olisi niin inhottava mitään kenellekkään kertoa, kun edes oma perhe ei ymmärrä sitä, että miksi mulla ei olisi yhtään ainoaa kaveria, jota ottaa mukaan tollaiselle matkalle.

Ei kai se mun vika ole, kun kukaan ei koskaan ymmärrä sitä yksinäisyyttä?

DarkFear kirjoitti:

"Sinä se aina jaksat kääntää asiat näin, että sinulla on niin paljon vaikeampaa ja kamalampaa kuin muilla. Hyvin itsekeskeinen ajatusmaailma sinulla on. "

Niin sehän se just on aina, kun koskaan ei saisi edes puhua mistäämn ongelmistaan, kun aina löytyy ihmisiä, joilla menee vieläkin huonommin mitä mulla on koskaan mennyt.

"Tuo on jo aikamoinen huippu sinultakin, että väität että sinulla yksinäisenä miehenä on vaikeampaa kuin homoseksuaaleilla. Mihin pohjaat sen, että homoseksuaaleja kohtaan olla nykyään suvaitsevaisia, ja että yksinäisiä miehiä kohtaan ei olla? "

Olen ollut jo monta vuotta tätä mieltä, eikä mielipiteeni tule mihinkään tästä muuttumaan, ellei sitten jostain kumman syystä sitä yksinäisyyttä aleta ymmärtää tässä maassa paljon nykyistä paremmin, mutta sitä ihmettä en usko koskaan suomessa tapahtuvan. Ensinnäkin ihmisten asenteet homoja kohtaan ovat muuttuneet paljon myönteisemmiksi, lisäksi ainakin stadista löytyy homoseksuaaleille suunnattuja baareja, eikä homoja kohtaan tänä päivänä esiinny enää samanlaista syrjintää kun joskus parikymmentä vuotta sitten. Tai jos esiintyy, niin ainakin Helsingissä ja suuremmissa kaupungeissa sellaisia ihmisiä pidetään tosi ahdasmielisinä juntteina.

Yksinäisiä, varsinkin nuorempia miehiä kohtaan ei koskaan löydy minkäänlaista ymmärrystä ja edelleenkin sitä yksinoloa saa aina joka paikassa kaikille selitellä, varsinkin jos menee vaikka yksinään baariin tai laivaristeilylle. Lisäksi yksinäisyys on myös sellainen asia, mistä ei koskaan voi puhua kellekkään ulkopuolisille, kuten esim. työkavereille, kun siinä alettaisiin pitää heti outona, että miksi ei ole tähän ikään mennessä kertynyt ketään kavereita elämään. Ainakin mun työpaikalla homoseksuaaleja kohtaan suhtaudutaan paljon myönteisemmin kun yksinäisiä kohtaan, sillä monilla työkavereilla on jopa kavereiden joukossa homoja.

"Sinulla on, yksinäisyydestä huolimatta, tasa-arvoiset oikeudet muihin kansalaisten kanssa. Homoseksuaaleilla ei sitä vielä tänä päivänäkään ole, toivottavasti on tulevaisuudessa. Ihanko totta se, että sinä koet että on häpeällistä matkustaa yksinään, on suurempi asia kuin se, että jolla kulla toisella ei ole oikeuksia, ei mahdollisuutta saada avioliittoa vastaavia laillisia oikeuksia, oikeutta perheenperustamiseen adoption kautta, oikeutta olla tasavertainen jne? Sinun yksinäisyys ongelmasi on poistettavissa. Voit valita toisin ja muuttaa tilannetta. Homoseksuaali ei voi poistaa homouttaan ja valita olla hetero, jotta saisi mahdollisuuden elää suvaitsevammassa ja oikeudenmukaisemmassa maailmassa. "

Ei se vaan siltä tunnu, että olisi samanlaisia oikeuksia ja mahdollisuuksia elää samalla tavalla kun muilla ihmisillä ja ikäisillään nuorilla, kun ei ole ketään kavereita tai minkäänlaista sosiaalista elämää, ellei sitten työssä käyntiä siihen lasketa. Se on totta, että homot eivät pysty perustamaan perhettä ja menemään naimisiin samalla tavalla kun heterot, mutta ainakin henkisessä mielessä heillä on helpompaa se, että heidän ei tarvitse perustella samalla tavalla sitä, että miksi he eivät halua hankkia lapsia naisten kanssa ja mennä naimisiin naisen kanssa, kun mitä me yksinäiset, etenkin nuoret miehet joudumme aina selittelemään baareissa sitä yksinoloa ja sitä miksei ole ketään kavereita mukana.

Sitä en kyllä sanoisi, että se yksinäisyys olisi poistettavissa, tai ainakaan kovin helposti, sillä mäkin oon kärsinyt tästä ongelmasta jo viime vuosi tuhannelta lähtien, eli kohta 15-vuotta! Sitten jos on vielä itsellään sellaisia taustoja, jotka karkoittavat helposti ihmisiä pois, kun nämä taustat paljastuvat, eli mm. rippikoulun ja varusmiespalveluksen suorittamatta jättämiset, niin kun mulla on. Kotiseutuni kaltaisissa tuppukylissä kun ne ovat sellaisia juttuja, mitä ihmisten ei ole niin helppo hyväksyä kun jossain pääkaupunkiseudulla.

Lue lisää

Ongelmista saa ja täytyykin puhua, mutta on muita kunnioittavaa tehdä se niin, että ei toitota koko ajan sitä, että kuinka itsellä on asiat kaikkein huonoiten ja muiden ongelmat eivät yllä lähellekään sitä, mitä omat ovat. Odotat saavasi empatiaa muilta, muttet itse kuitenkaan kykene olemaan empaattinen muita kohtaan.

Mutta jatkat edelleen samalla linjalla. Kovasti näet vaivaa siihen, että perustelet miksi sinulla on vaikeampaa, kuten nyt tällä kertaa tämä homoseksuaaleihin rinnastaminen. Et voi tietää minkälaista homoseksuaalina eläminen on, koska et ole kokenut sitä itse. Minäkään en tiedä, koska olen hetero. Mutta lähipiirissäni on kuitenkin myös homoseksuaaleja, joten olen välillisesti päässyt seuraamaan, minkälaisiin ongelmiin he joutuvat törmäämään. Yksinäisyydestä voin puhua omasta kokemuksesta, koska olen sitä kokenut, mutta sen myös työllä ja vaivannäöllä voittanut.

Sinulla on kaikki oikeudet! Sinä saat ihan vapaasti marssia laivaan ja lähteä risteilylle, voit vaikka lentokoneella lentää Australiaan asti, jos niin huvittaa. Jos sinulla ei näitä oikeuksia olisi, laki kieltäisi sinua risteilemästä, matkustamasta, ilman mitään perustavanlaatuista syytä, niin vasta silloin sinä voit puhua siitä, ettei sinulla ole oikeuksia. Tai sinulla olisi oikeutta valittaa siitä, ettet pääse matkustamaan, jos sinulla olisi asialle jokin ihan oikea este. Esimerkiksi ettet sairauden vuoksi pysty.

Mistä sinä tiedät, ettei homoseksuaalit joudu perustelemaan sitä, etteivät he ole perustaneet perhettä tms? Hehän vasta joutuvatkin selittelemään ja puolustelemaan elämäänsä.

Tuot esille sen että ainakin Helsingissä homoseksuaaleihin suhtaudutaan suvaitsevaisesti ja niitä jotka eivät suhtaudu näin, pidetään ahdasmielisinä juntteina. Miksei tämä sama päde sinun asioihisi? Monet ovat sinulle sanoneet, ja olet jossain välissä todennut jopa sen itsekin, että Helsingissä ei asiat olekaan niin kuin kotikaupungissasi, sivareita ymmärretään, baareissakaan ei tulla laukomaan samalla tavalla loukkaavia asioita kuin kotikaupungissasi jne. Miksi sinä sitten et onnistu rakentamaan itsellesi parempaa elämää siellä Helsingissä, jos kerran homoseksuaalitkin siihen pystyvät vain siksi että Helsingissä ollaan suvaitsevaisempia? Jos kaikki on vain muista ihmisistä, muiden asenteista ja suvaitsevaisuudesta kiinni, niin oman esimerkkisi mukaisesti sinunkin elämäsi olisi muuttunut mukavammaksi vain muuttamalla Helsinkiin. Näin ei ole kuitenkaan käynyt, koska et ole tehnyt itse tarvittavia muutoksia itseäsi ja elämääsi kohtaan. Miksi jankkaat kotikaupungistasi edelleen, vaikka et asu enää siellä, vaan asut Helsingissä ”suvaitsevaisuuden ytimessä”, jossa homoseksuaaleillakaan ei ole enää ongelmia?

Tuot koko ajan esille sitä, kuinka siellä sinun työpaikassasi sitä ja tätä (tai vanhassa kotikaupungissa). Se että työpaikallasi suhtaudutaan myönteisesti homoseksuaaleihin, ei ole todiste siitä että näin on kaikkialla muuallakin. Mutta onnistelut siitä, että omaat niin avarakatseisia ja suvaitsevaisia työkavereita, että he hyväksyvät homoseksuaalit! Näetkö, eivät he niin hirvittäviä ihmisiä olekaan. Mutta eihän sinua kiinnosta kuin sinuun liittyvät asiat.

Miksi välität niin paljon työkavereidesi ajatuksista tai siitä mitä he mahdollisesti saatavat ajatella sinusta, kun et tunnu itse heistä kuitenkaan sen suuremmin pitävän. Miksi sinun pitäisi olla suosittu sellaisten ihmisten parissa, joiden kanssa et itse viihdy, kun yhteistä ei ole? Se että työkaverisi puhuvat facebookista tms työpaikalla, ei tarkoita sitä että he tuomitsevat sinut. Facebook sattuu olemaan nykyaikana sellainen turvallinen puheenaihe, onhan se suhteellisen yleistä että sinne on liitytty. Jos nykyaikana sattuisi olemaan yleisempää ja suositumpaa vaikka kerätä postimerkkejä, niin se olisi aihe, josta työpaikan kahvitunnilla rupatellaan. Eikä se tarkoittaisi sitä että ollaan ahdasmielisiä heitä kohtaan, jotka eivät postimerkeistä piittaa ja vaan keräävät mielummin pullonkorkkeja.

Oletko itse oikeasti yrittänyt jutella työkavereidesi kanssa? Ottaa huomioon ja hyväksyä heidän mielipiteensä ja ajatusmaailmansa, vaikka ne olisivatkin erilaiset kuin sinun? Oletko yrittänyt keskustella heidän kanssaan asioista, jotka eivät sinua itseäsi niin kiinnosta? Ihmissuhteissa joutuu joskus myös keskustelemaan asioista, jotka eivät ole niin lähellä omaa sydäntä, koska toisetkin kuuluu ottaa huomioon. Jos keskustelun yrittäminen ei sinua kiinnosta, niin siinä tapauksessa, miksi vaivaat päätäsi sillä mitä työkaverisi ajattelevat sinusta tai mistään muustakaan.

JATKUU ->

just ja joo kirjoitti:

Ongelmista saa ja täytyykin puhua, mutta on muita kunnioittavaa tehdä se niin, että ei toitota koko ajan sitä, että kuinka itsellä on asiat kaikkein huonoiten ja muiden ongelmat eivät yllä lähellekään sitä, mitä omat ovat. Odotat saavasi empatiaa muilta, muttet itse kuitenkaan kykene olemaan empaattinen muita kohtaan.

Mutta jatkat edelleen samalla linjalla. Kovasti näet vaivaa siihen, että perustelet miksi sinulla on vaikeampaa, kuten nyt tällä kertaa tämä homoseksuaaleihin rinnastaminen. Et voi tietää minkälaista homoseksuaalina eläminen on, koska et ole kokenut sitä itse. Minäkään en tiedä, koska olen hetero. Mutta lähipiirissäni on kuitenkin myös homoseksuaaleja, joten olen välillisesti päässyt seuraamaan, minkälaisiin ongelmiin he joutuvat törmäämään. Yksinäisyydestä voin puhua omasta kokemuksesta, koska olen sitä kokenut, mutta sen myös työllä ja vaivannäöllä voittanut.

Sinulla on kaikki oikeudet! Sinä saat ihan vapaasti marssia laivaan ja lähteä risteilylle, voit vaikka lentokoneella lentää Australiaan asti, jos niin huvittaa. Jos sinulla ei näitä oikeuksia olisi, laki kieltäisi sinua risteilemästä, matkustamasta, ilman mitään perustavanlaatuista syytä, niin vasta silloin sinä voit puhua siitä, ettei sinulla ole oikeuksia. Tai sinulla olisi oikeutta valittaa siitä, ettet pääse matkustamaan, jos sinulla olisi asialle jokin ihan oikea este. Esimerkiksi ettet sairauden vuoksi pysty.

Mistä sinä tiedät, ettei homoseksuaalit joudu perustelemaan sitä, etteivät he ole perustaneet perhettä tms? Hehän vasta joutuvatkin selittelemään ja puolustelemaan elämäänsä.

Tuot esille sen että ainakin Helsingissä homoseksuaaleihin suhtaudutaan suvaitsevaisesti ja niitä jotka eivät suhtaudu näin, pidetään ahdasmielisinä juntteina. Miksei tämä sama päde sinun asioihisi? Monet ovat sinulle sanoneet, ja olet jossain välissä todennut jopa sen itsekin, että Helsingissä ei asiat olekaan niin kuin kotikaupungissasi, sivareita ymmärretään, baareissakaan ei tulla laukomaan samalla tavalla loukkaavia asioita kuin kotikaupungissasi jne. Miksi sinä sitten et onnistu rakentamaan itsellesi parempaa elämää siellä Helsingissä, jos kerran homoseksuaalitkin siihen pystyvät vain siksi että Helsingissä ollaan suvaitsevaisempia? Jos kaikki on vain muista ihmisistä, muiden asenteista ja suvaitsevaisuudesta kiinni, niin oman esimerkkisi mukaisesti sinunkin elämäsi olisi muuttunut mukavammaksi vain muuttamalla Helsinkiin. Näin ei ole kuitenkaan käynyt, koska et ole tehnyt itse tarvittavia muutoksia itseäsi ja elämääsi kohtaan. Miksi jankkaat kotikaupungistasi edelleen, vaikka et asu enää siellä, vaan asut Helsingissä ”suvaitsevaisuuden ytimessä”, jossa homoseksuaaleillakaan ei ole enää ongelmia?

Tuot koko ajan esille sitä, kuinka siellä sinun työpaikassasi sitä ja tätä (tai vanhassa kotikaupungissa). Se että työpaikallasi suhtaudutaan myönteisesti homoseksuaaleihin, ei ole todiste siitä että näin on kaikkialla muuallakin. Mutta onnistelut siitä, että omaat niin avarakatseisia ja suvaitsevaisia työkavereita, että he hyväksyvät homoseksuaalit! Näetkö, eivät he niin hirvittäviä ihmisiä olekaan. Mutta eihän sinua kiinnosta kuin sinuun liittyvät asiat.

Miksi välität niin paljon työkavereidesi ajatuksista tai siitä mitä he mahdollisesti saatavat ajatella sinusta, kun et tunnu itse heistä kuitenkaan sen suuremmin pitävän. Miksi sinun pitäisi olla suosittu sellaisten ihmisten parissa, joiden kanssa et itse viihdy, kun yhteistä ei ole? Se että työkaverisi puhuvat facebookista tms työpaikalla, ei tarkoita sitä että he tuomitsevat sinut. Facebook sattuu olemaan nykyaikana sellainen turvallinen puheenaihe, onhan se suhteellisen yleistä että sinne on liitytty. Jos nykyaikana sattuisi olemaan yleisempää ja suositumpaa vaikka kerätä postimerkkejä, niin se olisi aihe, josta työpaikan kahvitunnilla rupatellaan. Eikä se tarkoittaisi sitä että ollaan ahdasmielisiä heitä kohtaan, jotka eivät postimerkeistä piittaa ja vaan keräävät mielummin pullonkorkkeja.

Oletko itse oikeasti yrittänyt jutella työkavereidesi kanssa? Ottaa huomioon ja hyväksyä heidän mielipiteensä ja ajatusmaailmansa, vaikka ne olisivatkin erilaiset kuin sinun? Oletko yrittänyt keskustella heidän kanssaan asioista, jotka eivät sinua itseäsi niin kiinnosta? Ihmissuhteissa joutuu joskus myös keskustelemaan asioista, jotka eivät ole niin lähellä omaa sydäntä, koska toisetkin kuuluu ottaa huomioon. Jos keskustelun yrittäminen ei sinua kiinnosta, niin siinä tapauksessa, miksi vaivaat päätäsi sillä mitä työkaverisi ajattelevat sinusta tai mistään muustakaan.

JATKUU ->

Lue lisää

->

Suurin osa ongelmista on poistettavissa, myös yksinäisyys. Mutta että ongelma poistuu, sen eteen on tehtävä jotakin! Ja usein jopa hyvin paljonkin. Sinä olet kärsinyt ongelmastasi yli 15 vuotta! Siitä et voi syyttää kuin itseäsi, ette ole tehnyt sille mitään.

Mikään ei muutu tällä sinun taktiikallasi. Se ei vie asioista mihinkään suuntaan että perustelet milloin milläkin, miksi sinulla on niin paljon vaikeampaa kuin muilla ja että syytät muita, eli sitä ympäristöä, omista ongelmistasi.

Sovitaan sitten vaikka niin, että sinun elämäsi on kaikkein vaikeinta, kenelläkään ei ole niin suuria ja ylitsepääsemättömiä ongelmia kuin sinulla. Ja että se kaikki on muiden syytä.

Onko asiat nyt paremmin? Onko elämäsi muuttunut? Ei.

Tee jotakin. Äläkä vain puhu ja marmata. Ei reikä sukassakaan katoa pois vain sillä että marmattaa, että voi kun sukassa on reikä, eikä kenelläkään varmastikaan ole koskaan tullut sukkaan näin isoa reikää. Jollain toisella voi olla se joku, joka sen reiän parsii umpeen, mutta toiset joutuu opettelemaan tekemään sen ihan itse. Ja se on joka tapauksessa hyvä opetella tekemään itse, koska joskus voi vielä koittaa aika, jolloin sukassa on taas reikä, mutta parsija onkin kadonnut näköpiiristä.

just ja joo kirjoitti:

Ongelmista saa ja täytyykin puhua, mutta on muita kunnioittavaa tehdä se niin, että ei toitota koko ajan sitä, että kuinka itsellä on asiat kaikkein huonoiten ja muiden ongelmat eivät yllä lähellekään sitä, mitä omat ovat. Odotat saavasi empatiaa muilta, muttet itse kuitenkaan kykene olemaan empaattinen muita kohtaan.

Mutta jatkat edelleen samalla linjalla. Kovasti näet vaivaa siihen, että perustelet miksi sinulla on vaikeampaa, kuten nyt tällä kertaa tämä homoseksuaaleihin rinnastaminen. Et voi tietää minkälaista homoseksuaalina eläminen on, koska et ole kokenut sitä itse. Minäkään en tiedä, koska olen hetero. Mutta lähipiirissäni on kuitenkin myös homoseksuaaleja, joten olen välillisesti päässyt seuraamaan, minkälaisiin ongelmiin he joutuvat törmäämään. Yksinäisyydestä voin puhua omasta kokemuksesta, koska olen sitä kokenut, mutta sen myös työllä ja vaivannäöllä voittanut.

Sinulla on kaikki oikeudet! Sinä saat ihan vapaasti marssia laivaan ja lähteä risteilylle, voit vaikka lentokoneella lentää Australiaan asti, jos niin huvittaa. Jos sinulla ei näitä oikeuksia olisi, laki kieltäisi sinua risteilemästä, matkustamasta, ilman mitään perustavanlaatuista syytä, niin vasta silloin sinä voit puhua siitä, ettei sinulla ole oikeuksia. Tai sinulla olisi oikeutta valittaa siitä, ettet pääse matkustamaan, jos sinulla olisi asialle jokin ihan oikea este. Esimerkiksi ettet sairauden vuoksi pysty.

Mistä sinä tiedät, ettei homoseksuaalit joudu perustelemaan sitä, etteivät he ole perustaneet perhettä tms? Hehän vasta joutuvatkin selittelemään ja puolustelemaan elämäänsä.

Tuot esille sen että ainakin Helsingissä homoseksuaaleihin suhtaudutaan suvaitsevaisesti ja niitä jotka eivät suhtaudu näin, pidetään ahdasmielisinä juntteina. Miksei tämä sama päde sinun asioihisi? Monet ovat sinulle sanoneet, ja olet jossain välissä todennut jopa sen itsekin, että Helsingissä ei asiat olekaan niin kuin kotikaupungissasi, sivareita ymmärretään, baareissakaan ei tulla laukomaan samalla tavalla loukkaavia asioita kuin kotikaupungissasi jne. Miksi sinä sitten et onnistu rakentamaan itsellesi parempaa elämää siellä Helsingissä, jos kerran homoseksuaalitkin siihen pystyvät vain siksi että Helsingissä ollaan suvaitsevaisempia? Jos kaikki on vain muista ihmisistä, muiden asenteista ja suvaitsevaisuudesta kiinni, niin oman esimerkkisi mukaisesti sinunkin elämäsi olisi muuttunut mukavammaksi vain muuttamalla Helsinkiin. Näin ei ole kuitenkaan käynyt, koska et ole tehnyt itse tarvittavia muutoksia itseäsi ja elämääsi kohtaan. Miksi jankkaat kotikaupungistasi edelleen, vaikka et asu enää siellä, vaan asut Helsingissä ”suvaitsevaisuuden ytimessä”, jossa homoseksuaaleillakaan ei ole enää ongelmia?

Tuot koko ajan esille sitä, kuinka siellä sinun työpaikassasi sitä ja tätä (tai vanhassa kotikaupungissa). Se että työpaikallasi suhtaudutaan myönteisesti homoseksuaaleihin, ei ole todiste siitä että näin on kaikkialla muuallakin. Mutta onnistelut siitä, että omaat niin avarakatseisia ja suvaitsevaisia työkavereita, että he hyväksyvät homoseksuaalit! Näetkö, eivät he niin hirvittäviä ihmisiä olekaan. Mutta eihän sinua kiinnosta kuin sinuun liittyvät asiat.

Miksi välität niin paljon työkavereidesi ajatuksista tai siitä mitä he mahdollisesti saatavat ajatella sinusta, kun et tunnu itse heistä kuitenkaan sen suuremmin pitävän. Miksi sinun pitäisi olla suosittu sellaisten ihmisten parissa, joiden kanssa et itse viihdy, kun yhteistä ei ole? Se että työkaverisi puhuvat facebookista tms työpaikalla, ei tarkoita sitä että he tuomitsevat sinut. Facebook sattuu olemaan nykyaikana sellainen turvallinen puheenaihe, onhan se suhteellisen yleistä että sinne on liitytty. Jos nykyaikana sattuisi olemaan yleisempää ja suositumpaa vaikka kerätä postimerkkejä, niin se olisi aihe, josta työpaikan kahvitunnilla rupatellaan. Eikä se tarkoittaisi sitä että ollaan ahdasmielisiä heitä kohtaan, jotka eivät postimerkeistä piittaa ja vaan keräävät mielummin pullonkorkkeja.

Oletko itse oikeasti yrittänyt jutella työkavereidesi kanssa? Ottaa huomioon ja hyväksyä heidän mielipiteensä ja ajatusmaailmansa, vaikka ne olisivatkin erilaiset kuin sinun? Oletko yrittänyt keskustella heidän kanssaan asioista, jotka eivät sinua itseäsi niin kiinnosta? Ihmissuhteissa joutuu joskus myös keskustelemaan asioista, jotka eivät ole niin lähellä omaa sydäntä, koska toisetkin kuuluu ottaa huomioon. Jos keskustelun yrittäminen ei sinua kiinnosta, niin siinä tapauksessa, miksi vaivaat päätäsi sillä mitä työkaverisi ajattelevat sinusta tai mistään muustakaan.

JATKUU ->

Lue lisää

"Ongelmista saa ja täytyykin puhua, mutta on muita kunnioittavaa tehdä se niin, että ei toitota koko ajan sitä, että kuinka itsellä on asiat kaikkein huonoiten ja muiden ongelmat eivät yllä lähellekään sitä, mitä omat ovat. Odotat saavasi empatiaa muilta, muttet itse kuitenkaan kykene olemaan empaattinen muita kohtaan. "

No mun mielestä se on vaan yksi vaikeimpia asioita suomessa, jos mun ikäisellä nuorella miehellä ei ole yhtään kavereita ja sen vuoksi elämä on hyvin rajoitettua, kun mitään ei voi tehdä ja mihinkään ei voi mennä sen takia, koska yksin liikkumista pidetään niin häpeällisenä ja yksinäisyyttä niin tabuna asiana, ettei siitä koskaan voi mitään puhua, ellei sitten halua leimautua oudoksi ja epänormaaliksi.

Kuten tossa jo aikaisemmin kerroin siitä, kuinka homojen elämä ja oikeudet ovat parantuneet suomessa viime vuosina, eikä se homoseksuaalisuus ole enää samanlainen tabu kun joskus monta kymmentä vuotta sitten. Valitettavasti yksinäisyydestä ei vaan voi sanoa samaa, varsinkaan nuorten ja etenkin miesten kohdalla, sillä sitä pidetään suomessa edelleen hyvin outona ja epänormaalina ilmiönä, jos nuorella miehellä ei ole ketään kavereita tai minkäänlaista sosiaalista elämää.

"Yksinäisyydestä voin puhua omasta kokemuksesta, koska olen sitä kokenut, mutta sen myös työllä ja vaivannäöllä voittanut."

Saanko kysyä sen, että miten pääsit yli tästä ongelmasta ja miten sait uusia kavereita?

Kyllä mä sen tiedän, että mä voisin ja saisin halutessani matkustaa yksin vaikka mihin tahansa. Mutta ongelma kun on myös siinä, että sitä yksin matkustamista pidetään tässä suomalaisessa yhteiskunnassa niin outona meidän nuorten miesten kohdalla, kun aina kaikilla nuorilla oletetaan olevan paljon kavereita, eikä koskaan osata edes ajatella sitä vaihtoehtoa, että voi löytyä ja löytyy myös sellaisia nuoria miehiä, joilla ei ole yhtään kavereita tai ylipäätään minkäänlaista sosiaalista elämää.

Toinen ongelma kun on myös se, että varsinkin pitkällä ulkomaan matkalla mä ahdistuisin ja masentuisin valtavasti sen takia, kun ei olisi ollenkaan juttuseuraa koko matkan aikana. Ei tarvisi kun mennä Tallinnan tai Tukholman risteilylle, niin masennus iskisi hyvin nopeasti, kun näkisi laivalla ja laivan baareissa muita nuoria isoissa kaveriporukoissa keskenään hauskaa pitämässä ja samalla saisi olla yksin ilman juttuseuraa koko matkan ajan. Sitten kun vielä joku tulisi kysymään multa siitä, että miksi oikein oon yksin liikkeellä ilman ketään kavereita, niin en osaisi vastata mitään järkevää tohon kysymykseen ja taas olisi inhottavaa olla yksinään reissussa.

"Mistä sinä tiedät, ettei homoseksuaalit joudu perustelemaan sitä, etteivät he ole perustaneet perhettä tms? Hehän vasta joutuvatkin selittelemään ja puolustelemaan elämäänsä. "

No jos ihminen on vähänkään fiksu ja yhtään avarakatseinen, niin luulisi hänen/heidän ymmärtävän sen, ettei homot voi itse mitään seksuaaliselle suuntautumiselleen ja samalla myös sen, etteivät he pysty hankkimaan lapsia tai menemään naimisiin vastakkaista sukupuolta olevan kanssa, tai ainakaan se ei olisi kovin aitoa. Niin suvaitsevaisia ja avarakatseisia ihmisiä taas ei näe juuri koskaan, jotka osaisivat ymmärtää nuorten miesten yksinäisyyden ja sen, jos kavereita ei ole elämään löytynyt.

"Tuot esille sen että ainakin Helsingissä homoseksuaaleihin suhtaudutaan suvaitsevaisesti ja niitä jotka eivät suhtaudu näin, pidetään ahdasmielisinä juntteina. Miksei tämä sama päde sinun asioihisi? "

No Helsinkin onkin suomen suvaitsevaisin kaupunki, mutta kuten sanoin tossa jo edellisessä kohdassa sen, että niin suvaitsevaisia ihmisiä ei kyllä tapaa koskaan, jotka osaisivat ymmärtää nuorten miesten yksinäisyyden. Yksinäisyys ja ilman kavereita jääminen kun ovat suomessa ja suomalaisessa yhteiskunnassa paljon suurempia tabuja kun mitä homoseksuaalisuus.

"Tuot koko ajan esille sitä, kuinka siellä sinun työpaikassasi sitä ja tätä (tai vanhassa kotikaupungissa). Se että työpaikallasi suhtaudutaan myönteisesti homoseksuaaleihin, ei ole todiste siitä että näin on kaikkialla muuallakin. Mutta onnistelut siitä, että omaat niin avarakatseisia ja suvaitsevaisia työkavereita, että he hyväksyvät homoseksuaalit! Näetkö, eivät he niin hirvittäviä ihmisiä olekaan. Mutta eihän sinua kiinnosta kuin sinuun liittyvät asiat."

Enkö mä ole sanonut jo miljoona kertaa sen, miten se yksinäisyys on suomessa paljon suurempi tabu, kun mitä homoseksuaalisuus. Kyllä mua vaan kiinnostaa se, että miten muhun missäkin suhtaudutaan ja jos näen ihmisten suhtautuvan mua kohtaan suvaitsemattomasti, niin kyllä sellainen alkaa vituttamaan mua hyvin nopeasti.

just ja joo kirjoitti:

Ongelmista saa ja täytyykin puhua, mutta on muita kunnioittavaa tehdä se niin, että ei toitota koko ajan sitä, että kuinka itsellä on asiat kaikkein huonoiten ja muiden ongelmat eivät yllä lähellekään sitä, mitä omat ovat. Odotat saavasi empatiaa muilta, muttet itse kuitenkaan kykene olemaan empaattinen muita kohtaan.

Mutta jatkat edelleen samalla linjalla. Kovasti näet vaivaa siihen, että perustelet miksi sinulla on vaikeampaa, kuten nyt tällä kertaa tämä homoseksuaaleihin rinnastaminen. Et voi tietää minkälaista homoseksuaalina eläminen on, koska et ole kokenut sitä itse. Minäkään en tiedä, koska olen hetero. Mutta lähipiirissäni on kuitenkin myös homoseksuaaleja, joten olen välillisesti päässyt seuraamaan, minkälaisiin ongelmiin he joutuvat törmäämään. Yksinäisyydestä voin puhua omasta kokemuksesta, koska olen sitä kokenut, mutta sen myös työllä ja vaivannäöllä voittanut.

Sinulla on kaikki oikeudet! Sinä saat ihan vapaasti marssia laivaan ja lähteä risteilylle, voit vaikka lentokoneella lentää Australiaan asti, jos niin huvittaa. Jos sinulla ei näitä oikeuksia olisi, laki kieltäisi sinua risteilemästä, matkustamasta, ilman mitään perustavanlaatuista syytä, niin vasta silloin sinä voit puhua siitä, ettei sinulla ole oikeuksia. Tai sinulla olisi oikeutta valittaa siitä, ettet pääse matkustamaan, jos sinulla olisi asialle jokin ihan oikea este. Esimerkiksi ettet sairauden vuoksi pysty.

Mistä sinä tiedät, ettei homoseksuaalit joudu perustelemaan sitä, etteivät he ole perustaneet perhettä tms? Hehän vasta joutuvatkin selittelemään ja puolustelemaan elämäänsä.

Tuot esille sen että ainakin Helsingissä homoseksuaaleihin suhtaudutaan suvaitsevaisesti ja niitä jotka eivät suhtaudu näin, pidetään ahdasmielisinä juntteina. Miksei tämä sama päde sinun asioihisi? Monet ovat sinulle sanoneet, ja olet jossain välissä todennut jopa sen itsekin, että Helsingissä ei asiat olekaan niin kuin kotikaupungissasi, sivareita ymmärretään, baareissakaan ei tulla laukomaan samalla tavalla loukkaavia asioita kuin kotikaupungissasi jne. Miksi sinä sitten et onnistu rakentamaan itsellesi parempaa elämää siellä Helsingissä, jos kerran homoseksuaalitkin siihen pystyvät vain siksi että Helsingissä ollaan suvaitsevaisempia? Jos kaikki on vain muista ihmisistä, muiden asenteista ja suvaitsevaisuudesta kiinni, niin oman esimerkkisi mukaisesti sinunkin elämäsi olisi muuttunut mukavammaksi vain muuttamalla Helsinkiin. Näin ei ole kuitenkaan käynyt, koska et ole tehnyt itse tarvittavia muutoksia itseäsi ja elämääsi kohtaan. Miksi jankkaat kotikaupungistasi edelleen, vaikka et asu enää siellä, vaan asut Helsingissä ”suvaitsevaisuuden ytimessä”, jossa homoseksuaaleillakaan ei ole enää ongelmia?

Tuot koko ajan esille sitä, kuinka siellä sinun työpaikassasi sitä ja tätä (tai vanhassa kotikaupungissa). Se että työpaikallasi suhtaudutaan myönteisesti homoseksuaaleihin, ei ole todiste siitä että näin on kaikkialla muuallakin. Mutta onnistelut siitä, että omaat niin avarakatseisia ja suvaitsevaisia työkavereita, että he hyväksyvät homoseksuaalit! Näetkö, eivät he niin hirvittäviä ihmisiä olekaan. Mutta eihän sinua kiinnosta kuin sinuun liittyvät asiat.

Miksi välität niin paljon työkavereidesi ajatuksista tai siitä mitä he mahdollisesti saatavat ajatella sinusta, kun et tunnu itse heistä kuitenkaan sen suuremmin pitävän. Miksi sinun pitäisi olla suosittu sellaisten ihmisten parissa, joiden kanssa et itse viihdy, kun yhteistä ei ole? Se että työkaverisi puhuvat facebookista tms työpaikalla, ei tarkoita sitä että he tuomitsevat sinut. Facebook sattuu olemaan nykyaikana sellainen turvallinen puheenaihe, onhan se suhteellisen yleistä että sinne on liitytty. Jos nykyaikana sattuisi olemaan yleisempää ja suositumpaa vaikka kerätä postimerkkejä, niin se olisi aihe, josta työpaikan kahvitunnilla rupatellaan. Eikä se tarkoittaisi sitä että ollaan ahdasmielisiä heitä kohtaan, jotka eivät postimerkeistä piittaa ja vaan keräävät mielummin pullonkorkkeja.

Oletko itse oikeasti yrittänyt jutella työkavereidesi kanssa? Ottaa huomioon ja hyväksyä heidän mielipiteensä ja ajatusmaailmansa, vaikka ne olisivatkin erilaiset kuin sinun? Oletko yrittänyt keskustella heidän kanssaan asioista, jotka eivät sinua itseäsi niin kiinnosta? Ihmissuhteissa joutuu joskus myös keskustelemaan asioista, jotka eivät ole niin lähellä omaa sydäntä, koska toisetkin kuuluu ottaa huomioon. Jos keskustelun yrittäminen ei sinua kiinnosta, niin siinä tapauksessa, miksi vaivaat päätäsi sillä mitä työkaverisi ajattelevat sinusta tai mistään muustakaan.

JATKUU ->

Lue lisää

Jatkoa tohon, kun ei mahtunut samaan viestiin.

"Miksi välität niin paljon työkavereidesi ajatuksista tai siitä mitä he mahdollisesti saatavat ajatella sinusta, kun et tunnu itse heistä kuitenkaan sen suuremmin pitävän. Miksi sinun pitäisi olla suosittu sellaisten ihmisten parissa, joiden kanssa et itse viihdy, kun yhteistä ei ole? Se että työkaverisi puhuvat facebookista tms työpaikalla, ei tarkoita sitä että he tuomitsevat sinut. "

No mä nyt vaan oon sellainen, että mua ahdistaa ja masentaa sellainen, jos musta ei pidetä ja varsinkin se, jos mun pitää esittää jotain sellaista mitä mä en oikeasti ole ja enkä pidä siitä, jos mun pitää teeskennellä omaavani paljon kavereita, kun oikeesti mulla ei ole yhtään kavereita. Olen mä huomannut sen, että työkaverit ovat ihmetelleet sitä, että miksi mä en ole liittynyt facebookkiin ja miksi en koskaan tykkää mitään noista facebook-jutuista puhua. Muutenkin työkaverit ihmettelevät sitä, että miksi mä en tykkää puhua koskaan mistään baarireissuista ja omista kavereistani tai mistään sosiaalisesta elämästäni.

"Oletko itse oikeasti yrittänyt jutella työkavereidesi kanssa? Ottaa huomioon ja hyväksyä heidän mielipiteensä ja ajatusmaailmansa, vaikka ne olisivatkin erilaiset kuin sinun? Oletko yrittänyt keskustella heidän kanssaan asioista, jotka eivät sinua itseäsi niin kiinnosta? Ihmissuhteissa joutuu joskus myös keskustelemaan asioista, jotka eivät ole niin lähellä omaa sydäntä, koska toisetkin kuuluu ottaa huomioon. Jos keskustelun yrittäminen ei sinua kiinnosta, niin siinä tapauksessa, miksi vaivaat päätäsi sillä mitä työkaverisi ajattelevat sinusta tai mistään muustakaan. "

Mitä tarkoitat tolla sanalla "oikeasti"? Olen mä keskustellut työkavereiden kanssa vaikka mistä asioista, mutta aina saa olla hieman varovainen puheissaan, ettei vaan paljasta vahingossa jotain sellaista, mistä he eivät pitäisi.

Sellaisesta ilmapiiristä ja ihmisistä mä todella pitäisin, joiden seurassa voisi sanoa suoraan sen, miten mulla ei ole yhtään kavereita, eikä minkäänlaista sosiaalista elämää. Sitten olisi kiva, jos he ymmärtäisivät tämän asian hyvin, eivätkä pitäisi mua sen takia mitenkään outona ja epänormaalina. Harmi vaan kun tässä maassa ei ole missään tällaisia ihmisiä, tai jos on, niin heitä on vaikea missään ikinä tavata.

Lisäksi olisi kiva kertoa myös avoimesti kaikista vanhoista kotiseudun murheista ja sanoa oikein suoraan sen, miten paljon jäi vihaa kotikaupunkia, entisiä koulukavereita, työkavereita ja muita kotiseudun ihmisiä kohtaan, jotka olivat aina syrjimässä mua mun sivarivalintani takia.

just ja joo kirjoitti:

->

Suurin osa ongelmista on poistettavissa, myös yksinäisyys. Mutta että ongelma poistuu, sen eteen on tehtävä jotakin! Ja usein jopa hyvin paljonkin. Sinä olet kärsinyt ongelmastasi yli 15 vuotta! Siitä et voi syyttää kuin itseäsi, ette ole tehnyt sille mitään.

Mikään ei muutu tällä sinun taktiikallasi. Se ei vie asioista mihinkään suuntaan että perustelet milloin milläkin, miksi sinulla on niin paljon vaikeampaa kuin muilla ja että syytät muita, eli sitä ympäristöä, omista ongelmistasi.

Sovitaan sitten vaikka niin, että sinun elämäsi on kaikkein vaikeinta, kenelläkään ei ole niin suuria ja ylitsepääsemättömiä ongelmia kuin sinulla. Ja että se kaikki on muiden syytä.

Onko asiat nyt paremmin? Onko elämäsi muuttunut? Ei.

Tee jotakin. Äläkä vain puhu ja marmata. Ei reikä sukassakaan katoa pois vain sillä että marmattaa, että voi kun sukassa on reikä, eikä kenelläkään varmastikaan ole koskaan tullut sukkaan näin isoa reikää. Jollain toisella voi olla se joku, joka sen reiän parsii umpeen, mutta toiset joutuu opettelemaan tekemään sen ihan itse. Ja se on joka tapauksessa hyvä opetella tekemään itse, koska joskus voi vielä koittaa aika, jolloin sukassa on taas reikä, mutta parsija onkin kadonnut näköpiiristä.

Lue lisää

"Suurin osa ongelmista on poistettavissa, myös yksinäisyys. Mutta että ongelma poistuu, sen eteen on tehtävä jotakin! Ja usein jopa hyvin paljonkin. Sinä olet kärsinyt ongelmastasi yli 15 vuotta! Siitä et voi syyttää kuin itseäsi, ette ole tehnyt sille mitään. "

Mistä sä oikein tiedät sen, että mitä mä olen tehnyt asian eteen ja kuinka paljon? Olen yrittänyt etsiä uusia kavereita vaikka mistä, kuten mm. työpaikoilta, harrastusten parista ja jopa baareista, mutta ei vaan ole mistään löytynyt. Olen jopa käynyt muutamia kertoja baareissa Helsingissä ja yksin, mutta koskaan en ole siellä viihtynyt, kun yksinään siellä ei ole kivaa olla.

"Mikään ei muutu tällä sinun taktiikallasi. Se ei vie asioista mihinkään suuntaan että perustelet milloin milläkin, miksi sinulla on niin paljon vaikeampaa kuin muilla ja että syytät muita, eli sitä ympäristöä, omista ongelmistasi. "

Eipä vaan muilla nuorilla näy koskaan mitään ainakaan samanlaisia ongelmia olevan, kun aina on paljon kavereita joka paikassa ja aina on hyvä lähteä baareihin, laivaristeilyille, ulkomaille ja milloin mihinkin ja aina on hyvä hehkuttaa sitä oman elämänsä täydellisyyttä siellä facebookissa ja ylpeillä suurilla kaverimäärillä. Eli eipä ole suoraan sanottuna juuri kellään samanlaisia ongelmia mitä mulla on!

"Sovitaan sitten vaikka niin, että sinun elämäsi on kaikkein vaikeinta, kenelläkään ei ole niin suuria ja ylitsepääsemättömiä ongelmia kuin sinulla. Ja että se kaikki on muiden syytä."

Tämän jo yhä useampi ihminen vaan suostuisi myöntämään, niin silloin mä olisin erittäin onnellinen.

"Onko asiat nyt paremmin? Onko elämäsi muuttunut? Ei. "

Kun tietäisi vaan sen, että miten niitä asioita oikein saisi muutettua parempaan suuntaan. Tai mistä saisi edes joskus elämässään seuraa laivaristeilyille tai ulkomaan matkoille. On se harmillista, kun mun ikäinen nuori mies ei tule koskaan tollaisille matkoille pääsemään.

DarkFear kirjoitti:

"Kyllä,eli toisin sanoen kaikki tyssää siihen että et uskalla olla erillainen kuin muut.Jopa perheelle kertominen asiasta olisi vaikeaa.
Sitten kuitenkin olet alla sanonut seuraavan; "

No kun ensinnäkään perheeni ei ole koskaan ymmärtänyt mun yksinäisyyttäni ja sitä, kun mun on ollut aina niin äärimmäisen vaika löytää mistään kavereita. Lisäksi vanhempani ja broidini eivät ymmärrä sitä, jos tietäisivät mun etsivän matkaseuraa nettipalstoilta, sillä heidän mielestään se on tosi outoa, jos mun ikäiseni nuori mies etsii matkaseuraa tai yleensäkin kaveriseuraa netistä. Heidän mielestä kun nuorena on aina helppo tutustua uusiin ihmisiin ja silloin just pitäisi löytää ne kaverit elämäänsä näistä "normaaleista" paikoista, eli mm. kouluista, työpaikoilta, baareista, harrastusten parista ja yleensä sieltä missä nuoret aina liikkuvat.

Heidän mielestään kun nettiseuraa etsivät vain sellaiset ihmiset, joissa on jotain tosi pahaa vikaa, kun he eivät löydä sitä seuraa tuolta normaalista elämästä. Näin mä olen kuullut usein heidän sanovan, jos ollaan puhuttu jotain mun yksinäisyydestä ja maininnut vähänkin näistä nettikavereiden etsimisestä.

Olen mä silti itsenäisesti ajatteleva ja asioita kyseenalaistava henkilö, vaikka en uskallakkaan lähteä yksin laivalle tai ulkomaan matkoille. Olen kieltäytynyt suorittamasta mm. rippikoulua ja varusmiespalvelusta ja kieltäydyin näistä siitäkin huolimatta, että olen jatkuvasti saanut kuulla niistä vittuilua ja haukkumista kotiseuduilla, vanhempani onneksi hyväksyivät täysin nämä valinnat, ettei sen suhteen ollut koskaan mitään ongelmia ja hyvä niin.

Mielestäni joku riparin tai intin suorittamatta jättäminen ei ole kuitenkaan yhtä extreme tai häpeällinen teko, kun vaikka se, että lähtisi nuorena yksin laivaristeilylle tai ulkomaan matkalle. Kuitenkin esim. stadissa kirkkoon kuulumattomia ja rippikoulusta kieltäytyviä nuoria on tänä päivänä ihan hirvittävän paljon, kuten myös armeijasta kieltäytyviä nuoria miehiä, joiden määrät vaan kasvavat täällä pääkaupunkiseudulla. Mutta yksinäisiä nuoria miehiä ei sen sijaan ole missään juuri yhtään, tai jos on, niin heistä ei koskaan mitään puhuta, kun kaikille yksinäisille se yksinäisyys ja kavereiden puute ovat sen luokan tabuja asioita, ettei niistä puhuta koskaan esim. työkavereille, koulukavereille tai muille ulkopuolisille.

Olenkin aina sanonut sitä, kuinka jopa homoseksuaaleilla on paljon helpompaa kun yksinäisillä nuorilla. Tänä päivänä kun se homoseksuaalisuus ei ole enää samanlainen tabu kun vaikka parikymmentä vuotta sitten, sillä asenteet ovat muuttuneet niin myönteisemmäksi ja suvaitsevaisemmiksi, ettei sitä seksuaalista suuntautumista tarvitse edes hävetä. Eikä ihmiset enää järkyty tai pahastu jos kuulevat esim. työkaverinsa olevan homo.

Yksinäisyyden suhteen asiat eivät todellakaan ole muuttuneet suomessa yhtään samanlaiseen suuntaan, sillä edelleenkin yksinäisyys on suomessa sellainen tabu asia, josta ei voi koskaan missään avoimesti puhua. Varsinkin nuoremmilla kun oletetaan olevan kaikilla aina paljon kavereita, ei kenenkään koskaan ajatella olevan yksinäinen mies tai nainen, jolla ei olisi vähintään muutamia kavereita ja suhteellisen vilkasta sosiaalista elämää.

Vaikka olisi asunut vasta vuoden tai pari uudella paikkakunnalla, niin kyllä kaikki sukulaiset, työkaverit ja muut ihmiset olettavat jo takuuvarmasti sen, että paikkakunnalta on löytynyt paljon uusia kavereita. Tietenkin sitten myös ne kaverit, jotka ovat jääneet sinne kotiseudulle. Mulla kun tosin ei jäänyt sinne kotipuoleen ainuttakaan kaveria, enkä mitään jäänyt sieltä kaipaamaan.

Lue lisää

"Olen mä silti itsenäisesti ajatteleva ja asioita kyseenalaistava henkilö, vaikka en uskallakkaan lähteä yksin laivalle tai ulkomaan matkoille. Olen kieltäytynyt suorittamasta mm. rippikoulua ja varusmiespalvelusta ja kieltäydyin näistä siitäkin huolimatta, että olen jatkuvasti saanut kuulla niistä vittuilua ja haukkumista kotiseuduilla, vanhempani onneksi hyväksyivät täysin nämä valinnat, ettei sen suhteen ollut koskaan mitään ongelmia ja hyvä niin."

Mun ei pitänyt enään vastata,näin päätin mutta menkööt.
Tuossa yllä on nyt vastaus siihen miksi koet sen häpeäksi;Sinun vanhempasi/perheesi ei hyväksy sitä.Ne ihmettelet sitä suureen ääneen miten tämä on mahdollista että sinulla ei ole kavereita.Ja siksi,koet sen niin suurena juttuna.
On varmasti yhteiskunnallisesti laajemmin paheksittu juttu jollei käy armeijaa.Kuitenkin,pystyit jättämään sen väliin koska vanhempasi tukivat sinua tässä asiassa.
On kuitenkin vanhempiesi ja veljesi kapea katseisuutta jolleivat ymmärrä tilannettasi.Mielstäni eivät myöskään tunne sinua kovin hyvin ihmisenä,koska jos tuntisivat,voisivat ymmärtää tilanteesi.

"Yksinäisyyden suhteen asiat eivät todellakaan ole muuttuneet suomessa yhtään samanlaiseen suuntaan, sillä edelleenkin yksinäisyys on suomessa sellainen tabu asia, josta ei voi koskaan missään avoimesti puhua. Varsinkin nuoremmilla kun oletetaan olevan kaikilla aina paljon kavereita, ei kenenkään koskaan ajatella olevan yksinäinen mies tai nainen, jolla ei olisi vähintään muutamia kavereita ja suhteellisen vilkasta sosiaalista elämää."

Ja tämä ei mielestäni pidä paikaansa.Kaiken aikaahan on galuppeja mitenkä nuoret syrjäytyvät tai ovat yksinäisiä.Samoiten puhutaan paljon vanhempien ihmisten yksinäisyydestä.Asiaa huomioidaan varmasti paljon enemmän kuin 10 vuotta sitten.

Totta on,että kulttuuri ajattelee kaikkien juovan viinaa ja että kaikilla on kavereita.Sitten jos tullaan kuitenkin siihen mitenkä yksittäinen ihminen ajattele,niin prosentuaalisesti se on pieni,joka on niin sokea että uskoo tuohon kultuurin luomaan kuvaan.Eikös tämä ole kuitenkin se ns.tärkeämpi kuva asiasta,yksittäisen ihmisen tekemä.

Sir Von Baughen kirjoitti:

"Olen mä silti itsenäisesti ajatteleva ja asioita kyseenalaistava henkilö, vaikka en uskallakkaan lähteä yksin laivalle tai ulkomaan matkoille. Olen kieltäytynyt suorittamasta mm. rippikoulua ja varusmiespalvelusta ja kieltäydyin näistä siitäkin huolimatta, että olen jatkuvasti saanut kuulla niistä vittuilua ja haukkumista kotiseuduilla, vanhempani onneksi hyväksyivät täysin nämä valinnat, ettei sen suhteen ollut koskaan mitään ongelmia ja hyvä niin."

Mun ei pitänyt enään vastata,näin päätin mutta menkööt.
Tuossa yllä on nyt vastaus siihen miksi koet sen häpeäksi;Sinun vanhempasi/perheesi ei hyväksy sitä.Ne ihmettelet sitä suureen ääneen miten tämä on mahdollista että sinulla ei ole kavereita.Ja siksi,koet sen niin suurena juttuna.
On varmasti yhteiskunnallisesti laajemmin paheksittu juttu jollei käy armeijaa.Kuitenkin,pystyit jättämään sen väliin koska vanhempasi tukivat sinua tässä asiassa.
On kuitenkin vanhempiesi ja veljesi kapea katseisuutta jolleivat ymmärrä tilannettasi.Mielstäni eivät myöskään tunne sinua kovin hyvin ihmisenä,koska jos tuntisivat,voisivat ymmärtää tilanteesi.

"Yksinäisyyden suhteen asiat eivät todellakaan ole muuttuneet suomessa yhtään samanlaiseen suuntaan, sillä edelleenkin yksinäisyys on suomessa sellainen tabu asia, josta ei voi koskaan missään avoimesti puhua. Varsinkin nuoremmilla kun oletetaan olevan kaikilla aina paljon kavereita, ei kenenkään koskaan ajatella olevan yksinäinen mies tai nainen, jolla ei olisi vähintään muutamia kavereita ja suhteellisen vilkasta sosiaalista elämää."

Ja tämä ei mielestäni pidä paikaansa.Kaiken aikaahan on galuppeja mitenkä nuoret syrjäytyvät tai ovat yksinäisiä.Samoiten puhutaan paljon vanhempien ihmisten yksinäisyydestä.Asiaa huomioidaan varmasti paljon enemmän kuin 10 vuotta sitten.

Totta on,että kulttuuri ajattelee kaikkien juovan viinaa ja että kaikilla on kavereita.Sitten jos tullaan kuitenkin siihen mitenkä yksittäinen ihminen ajattele,niin prosentuaalisesti se on pieni,joka on niin sokea että uskoo tuohon kultuurin luomaan kuvaan.Eikös tämä ole kuitenkin se ns.tärkeämpi kuva asiasta,yksittäisen ihmisen tekemä.

Lue lisää

Kiitos kun jaksoit vastata, sillä sun vastauksesi ovat aina parempia ja asiallisempia.

"Tuossa yllä on nyt vastaus siihen miksi koet sen häpeäksi;Sinun vanhempasi/perheesi ei hyväksy sitä.Ne ihmettelet sitä suureen ääneen miten tämä on mahdollista että sinulla ei ole kavereita.Ja siksi,koet sen niin suurena juttuna. "

Kyllä se yksinäisyys on mielestäni niin häpeällinen asia, että vaikka vanhempani ja veljeni osaisivatkin sen ymmärtää, niin silti se olisi mulle ihan yhtä paha ongelma, kun se muiden ihmisten suhtautuminen sitä kohtaan on ollut aina niin hirveää ja syrjivää.

"On varmasti yhteiskunnallisesti laajemmin paheksittu juttu jollei käy armeijaa.Kuitenkin,pystyit jättämään sen väliin koska vanhempasi tukivat sinua tässä asiassa.
On kuitenkin vanhempiesi ja veljesi kapea katseisuutta jolleivat ymmärrä tilannettasi.Mielstäni eivät myöskään tunne sinua kovin hyvin ihmisenä,koska jos tuntisivat,voisivat ymmärtää tilanteesi. "

No tämän sivarivalinnan takia olen myös saanut kuulla niin paljon vittuilua ja haukkumista koko aikuisikäni ja se olikin oikeastaan se kaikkein suurin syy siihen, miksi päätin kotikaupunkini jättää ja muuttaa Helsinkiin, sillä kotiseuduilla se sivarina eläminen oli niin suurta helvettiä, ettei siitä mitään tullut, kun joka työpaikalla sai kuulla aina vittuilua sivarivalinnasta ja missään ei voinut tavata ihmisiä, jotka eivät olisi olleet enemmän tai vähemmän kiinnostuneita siitä, että millä tavalla se asevelvollisuus oikein on suoritettu.

Olisin kyllä jättänyt sen intin suorittamatta siitäkin huolimatta, vaikka perheeni ei olisikaan sitä hyväksynyt, sillä niin paljon olen aina vihannut tätä suomen pakkoasevelvollisuutta ja niitä armeijan opettamia väkivaltaisia, militaristisia ja rasistisia elämänarvoja. Oli hyvä juttu, kun intin suorittamatta jättäminen ei ollut koskaan perheelleni mikään ongelma, mutta se tosin on harmillista, kun sitä mun yksinäisyyttä ei olla koskaan osattu ymmärtää. Varmasti asiaan on vaikuttanut aina se, kun broidilla on ollut joka paikassa paljon kavereita ja satoja kavereita facebookissa, niin sitten se tietenkin tuntuu vanhemmista oudolta, että miksi vanhempi veli on niin yksinäinen ja huono tutustumaan ihmisiin.

"Ja tämä ei mielestäni pidä paikaansa.Kaiken aikaahan on galuppeja mitenkä nuoret syrjäytyvät tai ovat yksinäisiä.Samoiten puhutaan paljon vanhempien ihmisten yksinäisyydestä.Asiaa huomioidaan varmasti paljon enemmän kuin 10 vuotta sitten. "

Olen mäkin kyllä huomannut näitä galluppeja ja muita juttuja, joiden mukaan nuoria syrjäytyy yhä enemmän, mutta tästäkin huolimatta se yksinäisyys on suomessa sellainen asia, mitä ei olla koskaan osattu ymmärtää. Tosin vanhempien ihmisten kohdalla sitä yksinäisyyttä osataan ymmärtää paremmin, mutta nuorten kohdalla sitä ei olla koskaan tässä maassa ymmärretty, kun yksinäisiä nuoria pidetään aina jotenkin outoina ja epänormaaleina. Tästä todisteena mm. se, miten just baareissa ja laivaristeilyillä suhtaudutaan yksinäisiin nuoriin miehiin, eli katsellaan syrjivästi ja jos tullaan juttelemaan heille, niin ihan ekaksi aletaan kysellä siitä yksinolosta ja udellaan oikein painostavaan sävyyn siitä, että miksei ole ketään kavereita mukana.

Olisi hyvä juttu, jos se yksinäisyys olisi suomessa niin normaali asia, että koskaan ei oletettaisi nuorilla miehilläkään olevan ketään kavereita. Olisi hienoa, jos voisi duunissakin avoimesti sanoa sen, että meni oikein kunnolla välit poikki kaikkien ihmisten kanssa kotiseudulla ja en sitten ole täällä stadissa uusiin ihmisiin tutustunut, vaikka oon monta vuotta täällä jo asunut.

Sitten kun voisi sanoa vielä sen, että eipä tonne facebookkiin ole mulla mitään tarvetta liittyä, kun en halua kenenkään vanhojen koulukavereiden tai kotiseudun tyyppien ottavan muhun mitään yhteyttä, kun on melkein kaikkien kanssa välit tulehtuneet niin pahasti. Eikä ole muutenkaan ketään kavereita joihin voisi pitää yhteyttä, niin mitäpä tollaiseen turhamaiseen sosiaalisten ihmisten sivustolle kannattaa yksinäisen miehen edes liittyä.

Edelleenkin olen kyllä sitä mieltä, että ne yksinäisten ihmisten ja etenkin nuorten miesten oikeudet pitäisi parantua tässä maassa huomattavasti.

DarkFear kirjoitti:

"Suurin osa ongelmista on poistettavissa, myös yksinäisyys. Mutta että ongelma poistuu, sen eteen on tehtävä jotakin! Ja usein jopa hyvin paljonkin. Sinä olet kärsinyt ongelmastasi yli 15 vuotta! Siitä et voi syyttää kuin itseäsi, ette ole tehnyt sille mitään. "

Mistä sä oikein tiedät sen, että mitä mä olen tehnyt asian eteen ja kuinka paljon? Olen yrittänyt etsiä uusia kavereita vaikka mistä, kuten mm. työpaikoilta, harrastusten parista ja jopa baareista, mutta ei vaan ole mistään löytynyt. Olen jopa käynyt muutamia kertoja baareissa Helsingissä ja yksin, mutta koskaan en ole siellä viihtynyt, kun yksinään siellä ei ole kivaa olla.

"Mikään ei muutu tällä sinun taktiikallasi. Se ei vie asioista mihinkään suuntaan että perustelet milloin milläkin, miksi sinulla on niin paljon vaikeampaa kuin muilla ja että syytät muita, eli sitä ympäristöä, omista ongelmistasi. "

Eipä vaan muilla nuorilla näy koskaan mitään ainakaan samanlaisia ongelmia olevan, kun aina on paljon kavereita joka paikassa ja aina on hyvä lähteä baareihin, laivaristeilyille, ulkomaille ja milloin mihinkin ja aina on hyvä hehkuttaa sitä oman elämänsä täydellisyyttä siellä facebookissa ja ylpeillä suurilla kaverimäärillä. Eli eipä ole suoraan sanottuna juuri kellään samanlaisia ongelmia mitä mulla on!

"Sovitaan sitten vaikka niin, että sinun elämäsi on kaikkein vaikeinta, kenelläkään ei ole niin suuria ja ylitsepääsemättömiä ongelmia kuin sinulla. Ja että se kaikki on muiden syytä."

Tämän jo yhä useampi ihminen vaan suostuisi myöntämään, niin silloin mä olisin erittäin onnellinen.

"Onko asiat nyt paremmin? Onko elämäsi muuttunut? Ei. "

Kun tietäisi vaan sen, että miten niitä asioita oikein saisi muutettua parempaan suuntaan. Tai mistä saisi edes joskus elämässään seuraa laivaristeilyille tai ulkomaan matkoille. On se harmillista, kun mun ikäinen nuori mies ei tule koskaan tollaisille matkoille pääsemään.

Lue lisää

"Mistä sä oikein tiedät sen, että mitä mä olen tehnyt asian eteen ja kuinka paljon? Olen yrittänyt etsiä uusia kavereita vaikka mistä, kuten mm. työpaikoilta, harrastusten parista ja jopa baareista, mutta ei vaan ole mistään löytynyt. Olen jopa käynyt muutamia kertoja baareissa Helsingissä ja yksin, mutta koskaan en ole siellä viihtynyt, kun yksinään siellä ei ole kivaa olla."

No mitä ihan konkreettisesti olet tehnyt tutustuaksesi esimerkiksi työkavereihisi ja saadaksesi heistä kavereita? Oletko ikinä yrittänyt tavata ketään heistä työpaikan ulkopuolella? Oletko koskaan pyytänyt ketään heistä baariin, leffaan tai edes lounaalle työaikana? Jutteletko heille oma-aloitteisesti?

Arvaan, että olet työpaikallasikin omissa oloissasi ja esität työkavereillesi, että sulla on paljon kavereita ja vilkas sosiaalinen elämä. Näinhän olet kertonutkin. Annat heille sellaisen kuvan, että sulla on jo niin paljon kavereita, ettet tarvitse enää uusia, ja sitten ihmettelet, mikset tutustu työkavereihisikaan.

Joka käänteessä aina väität, että olet yrittänyt saada kavereita. Kiinnostaisi todella kuulla, miten kovasti olet sitä yrittänyt. Jos olet ollut 15 vuotta ilman kavereita, niin aika vaikea uskoa, että olisit todella yrittänyt tutustua ihmisiin. Jokin taktiikassasi sitten mättää tosi pahasti. Ehkä olet vain täysin kyvytön solmimaan ihmissuhteita?

ei jaksa enää... kirjoitti:

"Mistä sä oikein tiedät sen, että mitä mä olen tehnyt asian eteen ja kuinka paljon? Olen yrittänyt etsiä uusia kavereita vaikka mistä, kuten mm. työpaikoilta, harrastusten parista ja jopa baareista, mutta ei vaan ole mistään löytynyt. Olen jopa käynyt muutamia kertoja baareissa Helsingissä ja yksin, mutta koskaan en ole siellä viihtynyt, kun yksinään siellä ei ole kivaa olla."

No mitä ihan konkreettisesti olet tehnyt tutustuaksesi esimerkiksi työkavereihisi ja saadaksesi heistä kavereita? Oletko ikinä yrittänyt tavata ketään heistä työpaikan ulkopuolella? Oletko koskaan pyytänyt ketään heistä baariin, leffaan tai edes lounaalle työaikana? Jutteletko heille oma-aloitteisesti?

Arvaan, että olet työpaikallasikin omissa oloissasi ja esität työkavereillesi, että sulla on paljon kavereita ja vilkas sosiaalinen elämä. Näinhän olet kertonutkin. Annat heille sellaisen kuvan, että sulla on jo niin paljon kavereita, ettet tarvitse enää uusia, ja sitten ihmettelet, mikset tutustu työkavereihisikaan.

Joka käänteessä aina väität, että olet yrittänyt saada kavereita. Kiinnostaisi todella kuulla, miten kovasti olet sitä yrittänyt. Jos olet ollut 15 vuotta ilman kavereita, niin aika vaikea uskoa, että olisit todella yrittänyt tutustua ihmisiin. Jokin taktiikassasi sitten mättää tosi pahasti. Ehkä olet vain täysin kyvytön solmimaan ihmissuhteita?

Lue lisää

"No mitä ihan konkreettisesti olet tehnyt tutustuaksesi esimerkiksi työkavereihisi ja saadaksesi heistä kavereita? Oletko ikinä yrittänyt tavata ketään heistä työpaikan ulkopuolella? Oletko koskaan pyytänyt ketään heistä baariin, leffaan tai edes lounaalle työaikana? Jutteletko heille oma-aloitteisesti? "

No en ole koskaan pyytänyt heitä mihinkään työpaikan ulkopuolella, kun ei vaan ole rohkeus riittänyt ja muutenkin olen saanut sellaisen käsityksen, että tykkäävät varmaan käydä mieluummin omien kavereidensa kanssa baareissa. Voin kyllä jutella heille oma-alotteisesti, mutta se nyt ei pelkkä työpaikalla keskustelu tuo mistään uusia kavereita.

"Arvaan, että olet työpaikallasikin omissa oloissasi ja esität työkavereillesi, että sulla on paljon kavereita ja vilkas sosiaalinen elämä. Näinhän olet kertonutkin. Annat heille sellaisen kuvan, että sulla on jo niin paljon kavereita, ettet tarvitse enää uusia, ja sitten ihmettelet, mikset tutustu työkavereihisikaan. "

En ole koskaan yrittänyt esittää työkavereille olevani mikään sosiaalinen ja paljon kavereita omaava tyyppi, kun oon myöntänyt jopa sen, etten ole facebookissa. Mutta en tosin ole koskaan kertonut heille olevani yksinäinen ja vailla ihmissuhteita oleva, koska siinä pidettäisiin vaan heti outona ja epänormaalina, kun ei ole nuorella miehellä ketään kavereita.

"Joka käänteessä aina väität, että olet yrittänyt saada kavereita. Kiinnostaisi todella kuulla, miten kovasti olet sitä yrittänyt. Jos olet ollut 15 vuotta ilman kavereita, niin aika vaikea uskoa, että olisit todella yrittänyt tutustua ihmisiin. Jokin taktiikassasi sitten mättää tosi pahasti. Ehkä olet vain täysin kyvytön solmimaan ihmissuhteita? "

On vaan ollut niin huonoa tuuria näissä ihmissuhteissa, kun varsinkin kotiseudulla tapasi joka puolella vaan sellaisia ihmisiä, jotka eivät pystyneet koskaan hyväksymään mun sivarivalintaani ja olivat aina joka paikassa mulle siitä vittuilemassa ja mua haukkumassa. Helsingissä toi sivarivalinta ei onneksi kiinnosta ihmisiä samalla tavalla kun näissä tuppukylissä, mutta siellä on vaan muuten vaikea tutustua missään ihmisiin.

DarkFear kirjoitti:

"No mitä ihan konkreettisesti olet tehnyt tutustuaksesi esimerkiksi työkavereihisi ja saadaksesi heistä kavereita? Oletko ikinä yrittänyt tavata ketään heistä työpaikan ulkopuolella? Oletko koskaan pyytänyt ketään heistä baariin, leffaan tai edes lounaalle työaikana? Jutteletko heille oma-aloitteisesti? "

No en ole koskaan pyytänyt heitä mihinkään työpaikan ulkopuolella, kun ei vaan ole rohkeus riittänyt ja muutenkin olen saanut sellaisen käsityksen, että tykkäävät varmaan käydä mieluummin omien kavereidensa kanssa baareissa. Voin kyllä jutella heille oma-alotteisesti, mutta se nyt ei pelkkä työpaikalla keskustelu tuo mistään uusia kavereita.

"Arvaan, että olet työpaikallasikin omissa oloissasi ja esität työkavereillesi, että sulla on paljon kavereita ja vilkas sosiaalinen elämä. Näinhän olet kertonutkin. Annat heille sellaisen kuvan, että sulla on jo niin paljon kavereita, ettet tarvitse enää uusia, ja sitten ihmettelet, mikset tutustu työkavereihisikaan. "

En ole koskaan yrittänyt esittää työkavereille olevani mikään sosiaalinen ja paljon kavereita omaava tyyppi, kun oon myöntänyt jopa sen, etten ole facebookissa. Mutta en tosin ole koskaan kertonut heille olevani yksinäinen ja vailla ihmissuhteita oleva, koska siinä pidettäisiin vaan heti outona ja epänormaalina, kun ei ole nuorella miehellä ketään kavereita.

"Joka käänteessä aina väität, että olet yrittänyt saada kavereita. Kiinnostaisi todella kuulla, miten kovasti olet sitä yrittänyt. Jos olet ollut 15 vuotta ilman kavereita, niin aika vaikea uskoa, että olisit todella yrittänyt tutustua ihmisiin. Jokin taktiikassasi sitten mättää tosi pahasti. Ehkä olet vain täysin kyvytön solmimaan ihmissuhteita? "

On vaan ollut niin huonoa tuuria näissä ihmissuhteissa, kun varsinkin kotiseudulla tapasi joka puolella vaan sellaisia ihmisiä, jotka eivät pystyneet koskaan hyväksymään mun sivarivalintaani ja olivat aina joka paikassa mulle siitä vittuilemassa ja mua haukkumassa. Helsingissä toi sivarivalinta ei onneksi kiinnosta ihmisiä samalla tavalla kun näissä tuppukylissä, mutta siellä on vaan muuten vaikea tutustua missään ihmisiin.

Lue lisää

"No en ole koskaan pyytänyt heitä mihinkään työpaikan ulkopuolella, kun ei vaan ole rohkeus riittänyt..."

No niin! Sanoit: "Olen yrittänyt etsiä uusia kavereita vaikka mistä, kuten mm. työpaikoilta." Voitko selventää, mitä tarkoitat? Miten olet yrittänyt etsiä? Kysyin sitä jo tuossa edellä, mutta et vastannut. Jätitkö vastaamatta kenties siksi, että edellisessä viestissäsi valehtelit? Eli et olekaan yrittänyt etsiä kavereita työpaikalta. Haluaisin todella kuulla, mitä se tarkoittaa, että "yrittää etsiä". Tarkoittaako se sitä, että on vain ja odottaa, että muut ihmiset lähestyvät?

"...ja muutenkin olen saanut sellaisen käsityksen, että tykkäävät varmaan käydä mieluummin omien kavereidensa kanssa baareissa."

Olet saanut sellaisen käsityksen? "Varmaan"? Huomaatko, millaisia ilmauksia käytät? Et ole itsekään varma, koska et tiedä. Ja mikset tiedä? Siksi, ettet ole edes uskaltanut kysyä. Ei ehkä kannattaisi laittaa ajatuksia muiden ihmisten päähän.

Arvelin edellä, että olet kyvytön luomaan ihmissuhteita. Arvioni vain vahvistuu koko ajan. Et uskalla tai osaa lähestyä ihmisiä (ainakaan netin ulkopuolella) ja osoittaa heille, että haluaisit tutustua heihin ja ystävystyä heidän kanssaan. Onko sitten niin ihme, jos ei ikinä tutustu kehenkään?

En ihmettele, miksi niin monet hermostuvat suhun. Kitiset, valitat ja säälittelet itseäsi, mutta sitten et kuitenkaan ole tehnyt ongelmasi eteen yhtään mitään. Ei se sillä korjaannu, että itket täällä keskustelupalstoilla. Mutta ilmeisesti sulla ei ole aikomustakaan yrittää ratkaista ongelmiasi vaan vain seurustella täällä ihmisten kanssa.

ei jaksa enää... kirjoitti:

"No en ole koskaan pyytänyt heitä mihinkään työpaikan ulkopuolella, kun ei vaan ole rohkeus riittänyt..."

No niin! Sanoit: "Olen yrittänyt etsiä uusia kavereita vaikka mistä, kuten mm. työpaikoilta." Voitko selventää, mitä tarkoitat? Miten olet yrittänyt etsiä? Kysyin sitä jo tuossa edellä, mutta et vastannut. Jätitkö vastaamatta kenties siksi, että edellisessä viestissäsi valehtelit? Eli et olekaan yrittänyt etsiä kavereita työpaikalta. Haluaisin todella kuulla, mitä se tarkoittaa, että "yrittää etsiä". Tarkoittaako se sitä, että on vain ja odottaa, että muut ihmiset lähestyvät?

"...ja muutenkin olen saanut sellaisen käsityksen, että tykkäävät varmaan käydä mieluummin omien kavereidensa kanssa baareissa."

Olet saanut sellaisen käsityksen? "Varmaan"? Huomaatko, millaisia ilmauksia käytät? Et ole itsekään varma, koska et tiedä. Ja mikset tiedä? Siksi, ettet ole edes uskaltanut kysyä. Ei ehkä kannattaisi laittaa ajatuksia muiden ihmisten päähän.

Arvelin edellä, että olet kyvytön luomaan ihmissuhteita. Arvioni vain vahvistuu koko ajan. Et uskalla tai osaa lähestyä ihmisiä (ainakaan netin ulkopuolella) ja osoittaa heille, että haluaisit tutustua heihin ja ystävystyä heidän kanssaan. Onko sitten niin ihme, jos ei ikinä tutustu kehenkään?

En ihmettele, miksi niin monet hermostuvat suhun. Kitiset, valitat ja säälittelet itseäsi, mutta sitten et kuitenkaan ole tehnyt ongelmasi eteen yhtään mitään. Ei se sillä korjaannu, että itket täällä keskustelupalstoilla. Mutta ilmeisesti sulla ei ole aikomustakaan yrittää ratkaista ongelmiasi vaan vain seurustella täällä ihmisten kanssa.

Lue lisää

"Miten olet yrittänyt etsiä? Kysyin sitä jo tuossa edellä, mutta et vastannut. Jätitkö vastaamatta kenties siksi, että edellisessä viestissäsi valehtelit? Eli et olekaan yrittänyt etsiä kavereita työpaikalta. Haluaisin todella kuulla, mitä se tarkoittaa, että "yrittää etsiä". Tarkoittaako se sitä, että on vain ja odottaa, että muut ihmiset lähestyvät? "

No tykkään kyllä jutella työkavereiden kanssa, jos on mielenkiintoisia puheenaiheita, mutta mulla kun ei vaan ole koskaan riittänyt rohkeus pyytää ketään mihinkään työn ulkopuolella. Muutenkin tilanne on vaikea, kun työkavereista niin vähän on miehiä ja muutenkin työkavereilla on oma elämänsä ja omat menonsa, eikä niihin taas viitsi väkisin alkaa tunkeutumaan, kun ei ole pyydetty.

"Olet saanut sellaisen käsityksen? "Varmaan"? Huomaatko, millaisia ilmauksia käytät? Et ole itsekään varma, koska et tiedä. Ja mikset tiedä? Siksi, ettet ole edes uskaltanut kysyä. Ei ehkä kannattaisi laittaa ajatuksia muiden ihmisten päähän. "

No mä nyt vaan olen aika hyvä päättelemään toisten ihmisten ajatuksia, tai ainakin sellaisena olen itseäni aina pitänyt. Yleensä kun ihmisillä ja varsinkin nuorilla on omat kaveripiirinsä just sitä varten, että heidän kanssa käydään baareissa ja tehdään kaikkea ja kyllä näihin piireihin sitten taas pyydetään niitä henkilöitä, joita sinne välttämättä mukaan halutaan, eli ei niihin kehtaa itse alkaa väkisin tunkemaan, jos/kun ei olla koskaan mua sinne pyydetty.

Ja kuten sanoin niin, työkavereista enemmistö on naispuolisia, joten ei sitä varsinkaan miehenä kehtaa pyrkiä väkisin naispuolisten työkavereiden vapaa-ajan elämään, oli sitten vapaita tai varattuja naisia. Saattaisi helposti tulla naisille vääränlainen käsitys siitä, että yrittäisin heitä iskeä, vaikka kyse oliskin vain pelkästä kaveriseurasta.

"Arvelin edellä, että olet kyvytön luomaan ihmissuhteita. Arvioni vain vahvistuu koko ajan. Et uskalla tai osaa lähestyä ihmisiä (ainakaan netin ulkopuolella) ja osoittaa heille, että haluaisit tutustua heihin ja ystävystyä heidän kanssaan. Onko sitten niin ihme, jos ei ikinä tutustu kehenkään? "

No kyllä mä sen myönnän täysin suoraan, että mä olen ollut aina ihan surkea luomaan ihmissuhteita, enkä suoraan sanottuna uskalla tutustua ihmisiin oikein missään, varsinkin kun on itsellään ollut aina niin paljon salattavaa elämästään, kuten mm. toi sivaritausta, rippikoulun suorittamatta jättäminen ja kaikkein pahimpana se yksinäisyys.

"En ihmettele, miksi niin monet hermostuvat suhun. Kitiset, valitat ja säälittelet itseäsi, mutta sitten et kuitenkaan ole tehnyt ongelmasi eteen yhtään mitään. Ei se sillä korjaannu, että itket täällä keskustelupalstoilla. Mutta ilmeisesti sulla ei ole aikomustakaan yrittää ratkaista ongelmiasi vaan vain seurustella täällä ihmisten kanssa."

Nämä hermostuneet ihmiset saisivat sitten jättää mun kirjoitukseni suosiolla lukematta, jos kerran pinna ei sitä kestä. En mäkään käy lukemassa jatkuvasti, tai edes koskaan sellaisten henkilöiden kirjoituksia, joiden tiedän olevan mun mielestäni huonoja ja sellaisia, jotka eivät mua kiinnosta. Kyllä mä haluaisin ratkaista mun ongelmiani, mutta kun en vaan tiedä sitä, että miten voisin sen oikein tehdä, kun oon yrittänyt jo melkein kaikkea.

Olen mm. yrittänyt hakea matkaseuraa netistä (lukemattomia kertoja), käynyt yksin baareissa, sekä yrittänyt jutella kaikilla työpaikoilla työkavereiden kanssa, mutta kun mikään ei vaan ole koskaan onnistanut.

DarkFear kirjoitti:

"Miten olet yrittänyt etsiä? Kysyin sitä jo tuossa edellä, mutta et vastannut. Jätitkö vastaamatta kenties siksi, että edellisessä viestissäsi valehtelit? Eli et olekaan yrittänyt etsiä kavereita työpaikalta. Haluaisin todella kuulla, mitä se tarkoittaa, että "yrittää etsiä". Tarkoittaako se sitä, että on vain ja odottaa, että muut ihmiset lähestyvät? "

No tykkään kyllä jutella työkavereiden kanssa, jos on mielenkiintoisia puheenaiheita, mutta mulla kun ei vaan ole koskaan riittänyt rohkeus pyytää ketään mihinkään työn ulkopuolella. Muutenkin tilanne on vaikea, kun työkavereista niin vähän on miehiä ja muutenkin työkavereilla on oma elämänsä ja omat menonsa, eikä niihin taas viitsi väkisin alkaa tunkeutumaan, kun ei ole pyydetty.

"Olet saanut sellaisen käsityksen? "Varmaan"? Huomaatko, millaisia ilmauksia käytät? Et ole itsekään varma, koska et tiedä. Ja mikset tiedä? Siksi, ettet ole edes uskaltanut kysyä. Ei ehkä kannattaisi laittaa ajatuksia muiden ihmisten päähän. "

No mä nyt vaan olen aika hyvä päättelemään toisten ihmisten ajatuksia, tai ainakin sellaisena olen itseäni aina pitänyt. Yleensä kun ihmisillä ja varsinkin nuorilla on omat kaveripiirinsä just sitä varten, että heidän kanssa käydään baareissa ja tehdään kaikkea ja kyllä näihin piireihin sitten taas pyydetään niitä henkilöitä, joita sinne välttämättä mukaan halutaan, eli ei niihin kehtaa itse alkaa väkisin tunkemaan, jos/kun ei olla koskaan mua sinne pyydetty.

Ja kuten sanoin niin, työkavereista enemmistö on naispuolisia, joten ei sitä varsinkaan miehenä kehtaa pyrkiä väkisin naispuolisten työkavereiden vapaa-ajan elämään, oli sitten vapaita tai varattuja naisia. Saattaisi helposti tulla naisille vääränlainen käsitys siitä, että yrittäisin heitä iskeä, vaikka kyse oliskin vain pelkästä kaveriseurasta.

"Arvelin edellä, että olet kyvytön luomaan ihmissuhteita. Arvioni vain vahvistuu koko ajan. Et uskalla tai osaa lähestyä ihmisiä (ainakaan netin ulkopuolella) ja osoittaa heille, että haluaisit tutustua heihin ja ystävystyä heidän kanssaan. Onko sitten niin ihme, jos ei ikinä tutustu kehenkään? "

No kyllä mä sen myönnän täysin suoraan, että mä olen ollut aina ihan surkea luomaan ihmissuhteita, enkä suoraan sanottuna uskalla tutustua ihmisiin oikein missään, varsinkin kun on itsellään ollut aina niin paljon salattavaa elämästään, kuten mm. toi sivaritausta, rippikoulun suorittamatta jättäminen ja kaikkein pahimpana se yksinäisyys.

"En ihmettele, miksi niin monet hermostuvat suhun. Kitiset, valitat ja säälittelet itseäsi, mutta sitten et kuitenkaan ole tehnyt ongelmasi eteen yhtään mitään. Ei se sillä korjaannu, että itket täällä keskustelupalstoilla. Mutta ilmeisesti sulla ei ole aikomustakaan yrittää ratkaista ongelmiasi vaan vain seurustella täällä ihmisten kanssa."

Nämä hermostuneet ihmiset saisivat sitten jättää mun kirjoitukseni suosiolla lukematta, jos kerran pinna ei sitä kestä. En mäkään käy lukemassa jatkuvasti, tai edes koskaan sellaisten henkilöiden kirjoituksia, joiden tiedän olevan mun mielestäni huonoja ja sellaisia, jotka eivät mua kiinnosta. Kyllä mä haluaisin ratkaista mun ongelmiani, mutta kun en vaan tiedä sitä, että miten voisin sen oikein tehdä, kun oon yrittänyt jo melkein kaikkea.

Olen mm. yrittänyt hakea matkaseuraa netistä (lukemattomia kertoja), käynyt yksin baareissa, sekä yrittänyt jutella kaikilla työpaikoilla työkavereiden kanssa, mutta kun mikään ei vaan ole koskaan onnistanut.

Lue lisää

Vastaampa nyt vielä, vaikka se tuntuu turhaa olevan. Onhan tätä samaa asiaa täällä venkoiltu kanssasi jo vuoden päivät. Ihmiset hermostuvat nimenomaan tähän venkoiluun kanssasi. Jos osoittaisit edes pientä halua tehdä ongelmillesi jotain, osoittaisit sen että olet kiitollinen saamistasi neuvoista ja valmis niitä kokeilemaan, niin monikin jaksaisi sinua auttaa ja neuvoa pidempään.

Sinä et tarvitse muiden hyväksyntää risteilylle lähtemiseen tai mihinkään muuhunkaan! Sinä tarvitset vain sen, että opit itse suhtautumaan asioihin niin ettet koe niistä häpeää. Se ahdasmielisyys ja suvaitsemattomuus yksinäisiä kohtaan löytyy sinun päästäsi, ainakin tuolla volyymillä jota sinä tuot esille. Ei muista ihmisistä. Sinä et hyväksy itseäsi. Siinä on yksi ongelman ydin sinun kohdallasi. Jos opit hyväksymään itse sen, että on ihan okei käydä jossain yksinään, niin sitten se ei ole enää ongelma. Olet saanut niin paljon apua täällä, mikä kertoo jo hyvin paljon siitä, että yksinäisyyttä ymmärretään. Jos kaikki ajattelisivat pahaa yksinäisistä miehistä (tai naisista) olisi aloittamasi keskustelut jääneet vaille vastauksia. Sinä et ole ajatustenlukija, kuten tunnut uskovan olevasi. Sinä luulet että ihmiset ajattelevat niin kuin väität, vaikka he eivät ajattele. Se on sinun päässäsi, ja harhaluuloa, joka on mennyt aivan liian pitkälle, ja johon on mahdollista saada apua.

Miksi sinä sinne risteilylle edes haluat? Kun et tunnu sitä kuitenkaan haluta itsesi vuoksi, vaan siksi että voisit siitä kertoa jollekin. Menet kaikessa asioiden edelle. Jos sinä haluat risteilylle, niin sitten lähdet risteilylle, pidät hauskaa itsesi vuoksi, vaikka sitten ihan yksinään, hankit kokemuksia, koet jotakin uutta. Etkä kerro kenellekään! Pidät sen ihan omana salaisuutena jonka teit itsesi vuoksi. Ja jos haluat siitä kertoa jollekin, murehdit sitä mitä asiasta kerrot vasta sitten kun olet risteilyllä käynyt ja sinulla on sitä jotakin mitä kertoa. Tiedä vaikka huomaisit että yksinään risteily onkin hulvattoman hauskaa, ja lähdet seuraavana viikonloppuna uudestaan. Tiedä vaikka löytäisit seuraa, josta sitten kertoakin jollekin. Et voi tietää ettet saa matkustelusta irti mitään yksinäsi, kun et ole kokeillut! Älä rakenna niitä mörköjä etukäteen, vaan tee asioita avoimin mielin, kohtaa murheet vasta sitten kun ne kohdalle osuvat, jos osuvat. Mistä voit tietää, että työkaverisi suhtautuisivat huonosti yksinäisyyteesi, jos et siitä kuitenkaan kerro. Ehkäpä kannattaisi. Kukaan ei voi osata tarjoutua sinulle avuksi, jos ongelmastasi ei tiedetä. Ihan mahdollista on, että siellä työpaikallakin olisi joku, joka on ajatellut että pyytäisi sinut mukaan vapaa-ajan viettoon, mutta ei ole uskaltanut kysyä, koska ei tiedä että olet seuraa vailla. Tarjoudu itse seuraksi, se sijaan että odotat että asiat hoidetaan puolestasi! Jos työkaverit niistä baari seikkailuista töissä puhuvat, niin sanopa joku kerta, että hei minäkin voisin lähteä joskus mukaan, kun teillä näyttää aina niin hauskaa olevan. Ehkä he ilahtuvat ja ottavat sinut mieluusti mukaan. Ehkä eivät. Mutta olet sentään yrittänyt. Mitään ei voi saada jos ei yritä. Yksi tai kaksi kertaa ei ole yrittämistä. Muillakin ihmisillä tulee vastoinkäymisiä vastaan vähän väliä. Mutta maasta on noustavat ylös ja jatkettava yrittämistä.

Mietitäämpä. Olet lähtenyt risteilylle tai vaikka sinne baariin yksiksesi. Joku lähestyy sinua kokien että helpoin tapa aloittaa juttelu on tarrata kiinni johonkin näkyvillä olevaan seikkaan (näin se usein menee), ja tulee kysymään sinulta, oletko yksin liikenteessä? Vastaat myöntävästi. Saat uuden kysymyksen, miksi olet yksin liikenteessä? Voit vastata siihen vain kohauttaen olkiasi, että haluttipa nyt vain lähteä yksin. Ja sen jälkeen johdatat keskustelua johonkin muuhun asiaan, vaikka toteamalla, että olipa hyvät ruuat laivan seisovassa pöydässä, tai voi kun soittaisivat baarissa parempaa musiikkia. Kysyt itse keskustelukumppanilta jotakin. Ihan mitä tahansa. Keskustelet! Ei siihen sinun yksin oloosi sen jälkeen enää palata, jos itse suhtaudut siihen myönteisellä asenteella, viestität toiselle että se ei ole ongelma. Ja jos siihen palataan, voit keskustella siitä aina positiiviseen sävyyn. Jos yksin baarissa tai risteilyllä olemisesta ei mielestäsi löydy yhtään mitään positiivista, niin keksi jotakin!
JATKUU ->

just ja joo kirjoitti:

Vastaampa nyt vielä, vaikka se tuntuu turhaa olevan. Onhan tätä samaa asiaa täällä venkoiltu kanssasi jo vuoden päivät. Ihmiset hermostuvat nimenomaan tähän venkoiluun kanssasi. Jos osoittaisit edes pientä halua tehdä ongelmillesi jotain, osoittaisit sen että olet kiitollinen saamistasi neuvoista ja valmis niitä kokeilemaan, niin monikin jaksaisi sinua auttaa ja neuvoa pidempään.

Sinä et tarvitse muiden hyväksyntää risteilylle lähtemiseen tai mihinkään muuhunkaan! Sinä tarvitset vain sen, että opit itse suhtautumaan asioihin niin ettet koe niistä häpeää. Se ahdasmielisyys ja suvaitsemattomuus yksinäisiä kohtaan löytyy sinun päästäsi, ainakin tuolla volyymillä jota sinä tuot esille. Ei muista ihmisistä. Sinä et hyväksy itseäsi. Siinä on yksi ongelman ydin sinun kohdallasi. Jos opit hyväksymään itse sen, että on ihan okei käydä jossain yksinään, niin sitten se ei ole enää ongelma. Olet saanut niin paljon apua täällä, mikä kertoo jo hyvin paljon siitä, että yksinäisyyttä ymmärretään. Jos kaikki ajattelisivat pahaa yksinäisistä miehistä (tai naisista) olisi aloittamasi keskustelut jääneet vaille vastauksia. Sinä et ole ajatustenlukija, kuten tunnut uskovan olevasi. Sinä luulet että ihmiset ajattelevat niin kuin väität, vaikka he eivät ajattele. Se on sinun päässäsi, ja harhaluuloa, joka on mennyt aivan liian pitkälle, ja johon on mahdollista saada apua.

Miksi sinä sinne risteilylle edes haluat? Kun et tunnu sitä kuitenkaan haluta itsesi vuoksi, vaan siksi että voisit siitä kertoa jollekin. Menet kaikessa asioiden edelle. Jos sinä haluat risteilylle, niin sitten lähdet risteilylle, pidät hauskaa itsesi vuoksi, vaikka sitten ihan yksinään, hankit kokemuksia, koet jotakin uutta. Etkä kerro kenellekään! Pidät sen ihan omana salaisuutena jonka teit itsesi vuoksi. Ja jos haluat siitä kertoa jollekin, murehdit sitä mitä asiasta kerrot vasta sitten kun olet risteilyllä käynyt ja sinulla on sitä jotakin mitä kertoa. Tiedä vaikka huomaisit että yksinään risteily onkin hulvattoman hauskaa, ja lähdet seuraavana viikonloppuna uudestaan. Tiedä vaikka löytäisit seuraa, josta sitten kertoakin jollekin. Et voi tietää ettet saa matkustelusta irti mitään yksinäsi, kun et ole kokeillut! Älä rakenna niitä mörköjä etukäteen, vaan tee asioita avoimin mielin, kohtaa murheet vasta sitten kun ne kohdalle osuvat, jos osuvat. Mistä voit tietää, että työkaverisi suhtautuisivat huonosti yksinäisyyteesi, jos et siitä kuitenkaan kerro. Ehkäpä kannattaisi. Kukaan ei voi osata tarjoutua sinulle avuksi, jos ongelmastasi ei tiedetä. Ihan mahdollista on, että siellä työpaikallakin olisi joku, joka on ajatellut että pyytäisi sinut mukaan vapaa-ajan viettoon, mutta ei ole uskaltanut kysyä, koska ei tiedä että olet seuraa vailla. Tarjoudu itse seuraksi, se sijaan että odotat että asiat hoidetaan puolestasi! Jos työkaverit niistä baari seikkailuista töissä puhuvat, niin sanopa joku kerta, että hei minäkin voisin lähteä joskus mukaan, kun teillä näyttää aina niin hauskaa olevan. Ehkä he ilahtuvat ja ottavat sinut mieluusti mukaan. Ehkä eivät. Mutta olet sentään yrittänyt. Mitään ei voi saada jos ei yritä. Yksi tai kaksi kertaa ei ole yrittämistä. Muillakin ihmisillä tulee vastoinkäymisiä vastaan vähän väliä. Mutta maasta on noustavat ylös ja jatkettava yrittämistä.

Mietitäämpä. Olet lähtenyt risteilylle tai vaikka sinne baariin yksiksesi. Joku lähestyy sinua kokien että helpoin tapa aloittaa juttelu on tarrata kiinni johonkin näkyvillä olevaan seikkaan (näin se usein menee), ja tulee kysymään sinulta, oletko yksin liikenteessä? Vastaat myöntävästi. Saat uuden kysymyksen, miksi olet yksin liikenteessä? Voit vastata siihen vain kohauttaen olkiasi, että haluttipa nyt vain lähteä yksin. Ja sen jälkeen johdatat keskustelua johonkin muuhun asiaan, vaikka toteamalla, että olipa hyvät ruuat laivan seisovassa pöydässä, tai voi kun soittaisivat baarissa parempaa musiikkia. Kysyt itse keskustelukumppanilta jotakin. Ihan mitä tahansa. Keskustelet! Ei siihen sinun yksin oloosi sen jälkeen enää palata, jos itse suhtaudut siihen myönteisellä asenteella, viestität toiselle että se ei ole ongelma. Ja jos siihen palataan, voit keskustella siitä aina positiiviseen sävyyn. Jos yksin baarissa tai risteilyllä olemisesta ei mielestäsi löydy yhtään mitään positiivista, niin keksi jotakin!
JATKUU ->

Lue lisää

->
Aina ei tarvitse valittaa ja marmattaa. Se nimenomaan pelottaa ihmiset pois. Jokainen joutuu joskus, varsinkin uusien tuttavuuksien kanssa, suodattamaan omia mielipiteitään ja asioitaan. Kukaan ei kerro siltä seisomalta itsestään kaikkea uudelle ihmiselle, ja paukauta heti ilmoille omia näkemyksiään asioista, ja erityisesti ne negatiivisemmat asiat pidetään visusti piilossa ensi alkuun, koska ei kukaan pääsisi ihmissuhteissa eteenpäin sillä tavalla. Olet varmasti kuullut ensivaikutelmasta, siitä kuinka tärkeää on antaa itsestään positiivinen ensivaikutelma. Ei kukaan (toivottavasti!) esim ensitreffeilläkään lyö tiskiin ensin kaikkia niitä huonoja puoliaan, vaan yrittää luoda hyvän ensivaikutelman korostamalla niitä omia positiivisia puoliaan. Kyllä ne negatiivisemmat puolet (joita meillä jokaisella on), tulee esille sitten aikanaan, mutta ne helpommin kompensoituu niillä positiivisilla puolilla, jos ne positiiviset on tuonut esille ensin.

Oletko oikeasti ystävällinen ja mukavan oloinen toisia kohtaan? Jos olisit, olisit myös jo ehtinyt tähän päivään mennessä saada seuraa, edes yhdeksi illaksi rupatteluseuraa baarissa. Suhtaudut itse niin tuomitsevasti asioihin, eriäviin mielipiteisiin ja kovalla voimalla puolustat omia näkemyksiäsi lytäten muiden näkemykset lyttyyn. Haluat oikein avoimesti haukkua asioita, jotka ovat toisten mielenkiinnonkohteita (kuten sitä facebookia). Ei sellaisen ihmisen kanssa kovinkaan moni halua jäädä keskustelemaan.

Ihmiset lähestyvät ihmisiä, joissa he huomaavat jotakin mielenkiintoista, jotakin mikä saa heidät haluamaan lähestyä. Ei kukaan voi päälisin puolin tietää kenestäkään, onko tämä yksinäinen vai ei. Jos sinua ei lähestytä, ei se johdu siitä että olet yksinäinen. Lähesty itse ihmisiä! Jos et uskalla, siinä on taas sitä tekemistä esim terapiassa. Vaikka pidät terapiaa akkojen touhuna jne. niin voin rehellisesti sanoa sinulle sen että sinä tarvitset terapiaa! Olen itsekin terapiassa käynyt, enkä ole mikään hullu. Siellä saat jauhaa ongelmistasi niin paljon kuin lystää, saat keskittyä itseesi, koska terapeutin työ on juuri sitä potilaan asioista puhumista, ei kenenkään muun. Kavereita ei ole reilua rasittaa sillä, että alat paasaamaan siitä kuinka vihaat kotikaupunkiasi ja siellä asuvia ihmisiä, varsinkin kun siitä kaikesta on aikaa jo monta vuotta. Ja ennen kaikkea annat todella huonon kuvan itsestäsi, jos näin teet, mikä voi johtaa siihen että olet taas yksin. Miksi sinulla on niin suuri tarve päästä haukkumaan kotikaupunkiasi vielä nytkin kun et asu siellä enää? Tämä on iso ongelma, joka täytyy ratkaista ja joka on ratkaistavissa, kunhan ottaisit apua vastaan. Sinun täytyy päästä sinuksi menneisyytesi kanssa, oli siellä sitten tapahtunut mitä tahansa. Ilman et pysty saamaan nykyisyydessä yhtään mitään positiivista aikaan.

Olet kertonut ettet halua terapiaan, koska olet nuorena joutunut käymään ja siitä oli huonoja kokemuksia. Älä taas rakenna niitä mörköjä etukäteen. Vaikka jotakin tapahtui joskus, ei se tarkoita sitä että se tapahtuu uudestaan. Ihmiset ovat erilaisia, hyvän terapeutin löytäminenkin voi viedä aikaa, voi joutua käymään monellakin ennen kuin löytää sen itselleen sopivan, sen kenen kanssa kemiat pelaa yhteen. Monissa terapeuteissakin on vikaa, he eivät sovellu ammattiin, ei kukaan meistä ole täydellinen. Tiedän että otat tämän vastaan huonosti, mutta sanompa silti, ja toivon että ymmärrät sen että tarkoitukseni on auttaa sinua, siitäkin huolimatta, ettei sanomiseni aina sinua miellytäkään. Vastauksistasi huomaa sen, että et osaa tulkita ihmisiä. Et huomaa ironiaa, sarkasmia, huumori-sävytteisiä kommentteja. Otat asiat niin kirjaimellisesti. En yllättyisi, kuten moni muukaan sinulle vastannut ja samaa epäillyt, jos sinulla olisi se aspergerin syndrooma. Se että sinulla on ollut oppimisvaikeuksia koulussa voi viitata aspergerin mahdollisuuteen. Tämä voi olla syynä siihen, miksi sinulla on huonoja kokemuksia nuoruutesi terapiasta. Sinua ei olla osattu auttaa oikealla tavalla! Aspergeria ymmärretään vielä nykyäänkin aika huonosti, diagnoosin saaminen ei ole helppo asia. Siitä aiheutuvat ongelmat tulkitaan herkästi mielenterveysongelmiksi tai käytöshäiriöiksi, joskin sinun kohdallasi on selvästi kyse mielenterveydellisistä asioista (eikä se ole mikään paha tai häpeällinen asia!).Sinun kouluaikoinasi, ja varsinkaan pienellä paikkakunnalla, koko aspergerin syndroomasta ei välttämättä ole oltu tietoisia ollenkaan!

En lähde tässä erittelemään sitä, kuinka itse olen yksinäisyydestä päässyt eroon. Se on turhaa, koska samoja keinoja ovat muutkin jo moneen kertaan neuvoneet sinua käyttämään. Oletko kokeillut ainuttakaan niistä? Ihan käsittämätöntä, että edelleen vain väität, ettet tiedä mitä ongelmillesi tekisit, vaikka olet saanut neuvoja vaikka millä mitalla. Mutta mikään kun ei sinulle kelpaa. Ja silloin ei ole muuta vaihtoehtoa kuin vain oppia sietämään.

just ja joo kirjoitti:

Vastaampa nyt vielä, vaikka se tuntuu turhaa olevan. Onhan tätä samaa asiaa täällä venkoiltu kanssasi jo vuoden päivät. Ihmiset hermostuvat nimenomaan tähän venkoiluun kanssasi. Jos osoittaisit edes pientä halua tehdä ongelmillesi jotain, osoittaisit sen että olet kiitollinen saamistasi neuvoista ja valmis niitä kokeilemaan, niin monikin jaksaisi sinua auttaa ja neuvoa pidempään.

Sinä et tarvitse muiden hyväksyntää risteilylle lähtemiseen tai mihinkään muuhunkaan! Sinä tarvitset vain sen, että opit itse suhtautumaan asioihin niin ettet koe niistä häpeää. Se ahdasmielisyys ja suvaitsemattomuus yksinäisiä kohtaan löytyy sinun päästäsi, ainakin tuolla volyymillä jota sinä tuot esille. Ei muista ihmisistä. Sinä et hyväksy itseäsi. Siinä on yksi ongelman ydin sinun kohdallasi. Jos opit hyväksymään itse sen, että on ihan okei käydä jossain yksinään, niin sitten se ei ole enää ongelma. Olet saanut niin paljon apua täällä, mikä kertoo jo hyvin paljon siitä, että yksinäisyyttä ymmärretään. Jos kaikki ajattelisivat pahaa yksinäisistä miehistä (tai naisista) olisi aloittamasi keskustelut jääneet vaille vastauksia. Sinä et ole ajatustenlukija, kuten tunnut uskovan olevasi. Sinä luulet että ihmiset ajattelevat niin kuin väität, vaikka he eivät ajattele. Se on sinun päässäsi, ja harhaluuloa, joka on mennyt aivan liian pitkälle, ja johon on mahdollista saada apua.

Miksi sinä sinne risteilylle edes haluat? Kun et tunnu sitä kuitenkaan haluta itsesi vuoksi, vaan siksi että voisit siitä kertoa jollekin. Menet kaikessa asioiden edelle. Jos sinä haluat risteilylle, niin sitten lähdet risteilylle, pidät hauskaa itsesi vuoksi, vaikka sitten ihan yksinään, hankit kokemuksia, koet jotakin uutta. Etkä kerro kenellekään! Pidät sen ihan omana salaisuutena jonka teit itsesi vuoksi. Ja jos haluat siitä kertoa jollekin, murehdit sitä mitä asiasta kerrot vasta sitten kun olet risteilyllä käynyt ja sinulla on sitä jotakin mitä kertoa. Tiedä vaikka huomaisit että yksinään risteily onkin hulvattoman hauskaa, ja lähdet seuraavana viikonloppuna uudestaan. Tiedä vaikka löytäisit seuraa, josta sitten kertoakin jollekin. Et voi tietää ettet saa matkustelusta irti mitään yksinäsi, kun et ole kokeillut! Älä rakenna niitä mörköjä etukäteen, vaan tee asioita avoimin mielin, kohtaa murheet vasta sitten kun ne kohdalle osuvat, jos osuvat. Mistä voit tietää, että työkaverisi suhtautuisivat huonosti yksinäisyyteesi, jos et siitä kuitenkaan kerro. Ehkäpä kannattaisi. Kukaan ei voi osata tarjoutua sinulle avuksi, jos ongelmastasi ei tiedetä. Ihan mahdollista on, että siellä työpaikallakin olisi joku, joka on ajatellut että pyytäisi sinut mukaan vapaa-ajan viettoon, mutta ei ole uskaltanut kysyä, koska ei tiedä että olet seuraa vailla. Tarjoudu itse seuraksi, se sijaan että odotat että asiat hoidetaan puolestasi! Jos työkaverit niistä baari seikkailuista töissä puhuvat, niin sanopa joku kerta, että hei minäkin voisin lähteä joskus mukaan, kun teillä näyttää aina niin hauskaa olevan. Ehkä he ilahtuvat ja ottavat sinut mieluusti mukaan. Ehkä eivät. Mutta olet sentään yrittänyt. Mitään ei voi saada jos ei yritä. Yksi tai kaksi kertaa ei ole yrittämistä. Muillakin ihmisillä tulee vastoinkäymisiä vastaan vähän väliä. Mutta maasta on noustavat ylös ja jatkettava yrittämistä.

Mietitäämpä. Olet lähtenyt risteilylle tai vaikka sinne baariin yksiksesi. Joku lähestyy sinua kokien että helpoin tapa aloittaa juttelu on tarrata kiinni johonkin näkyvillä olevaan seikkaan (näin se usein menee), ja tulee kysymään sinulta, oletko yksin liikenteessä? Vastaat myöntävästi. Saat uuden kysymyksen, miksi olet yksin liikenteessä? Voit vastata siihen vain kohauttaen olkiasi, että haluttipa nyt vain lähteä yksin. Ja sen jälkeen johdatat keskustelua johonkin muuhun asiaan, vaikka toteamalla, että olipa hyvät ruuat laivan seisovassa pöydässä, tai voi kun soittaisivat baarissa parempaa musiikkia. Kysyt itse keskustelukumppanilta jotakin. Ihan mitä tahansa. Keskustelet! Ei siihen sinun yksin oloosi sen jälkeen enää palata, jos itse suhtaudut siihen myönteisellä asenteella, viestität toiselle että se ei ole ongelma. Ja jos siihen palataan, voit keskustella siitä aina positiiviseen sävyyn. Jos yksin baarissa tai risteilyllä olemisesta ei mielestäsi löydy yhtään mitään positiivista, niin keksi jotakin!
JATKUU ->

Lue lisää

"Sinä et tarvitse muiden hyväksyntää risteilylle lähtemiseen tai mihinkään muuhunkaan! Sinä tarvitset vain sen, että opit itse suhtautumaan asioihin niin ettet koe niistä häpeää. Se ahdasmielisyys ja suvaitsemattomuus yksinäisiä kohtaan löytyy sinun päästäsi, ainakin tuolla volyymillä jota sinä tuot esille. Ei muista ihmisistä. "

Niinhän sitä aina just sellaiset ihmiset luulee, ettei ketään ihmisiä se kiinnosta jos nuori mies käy yksinään baareissa tai laivaristeilyillä, joilla itsellään on just kavereita, ettei koskaan tarvitse yksinään missään liikkua, tai ei ainakaan kovin usein. Todisteena siitä muiden ihmisten ahdasmielisyydestä mulla on kaikki ne lukuisat kerrat, kun multa on tultu utelemaan baareissa painostavaan sävyyn siitä yksinolosta ja kyselemään siitä, että eikö mulla ole ketään kavereita, kun pitää yksin baareissa käydä.

"Miksi sinä sinne risteilylle edes haluat? Kun et tunnu sitä kuitenkaan haluta itsesi vuoksi, vaan siksi että voisit siitä kertoa jollekin. Menet kaikessa asioiden edelle. Jos sinä haluat risteilylle, niin sitten lähdet risteilylle, pidät hauskaa itsesi vuoksi, vaikka sitten ihan yksinään, hankit kokemuksia, koet jotakin uutta. Etkä kerro kenellekään! "

Kyllä mä oikeasti haluaisin sinne risteilylle myös ihan itseni takia, mutta eipä täällä koskaan uskalla mitään sellaista sanoa, että haluaisi tehdä jotain omaksi iloksi, kun heti leimataan itsekkääksi oman edun tavoittelijaksi!! Oon kyllä sen verran itsekäs, että haluaisin mennä sinne laivaristeilylle ihan vain oman itseni takia, kun haluaisin päästä käymään Tallinnassa ja Tukholmassa kerrankin ilman vanhempieni mukanaoloa, kun oon kuitenkin jo liki kolmekymppinen aikuinen mies.

Se kun on tässä se suurin ongelma ja este näille matkoille, kun en tykkää reissuta yksinään ja yksin mulla tulisi helposti hyvin masentava fiilis, kun laivalla saisi nähdä muita nuoria isoissa kaveriporukoissa hauskaa pitämässä ja itsellään ei olisi juttuseuraa koko matkan aikana. Sitten kun laivan baareissa ihmiset alkavat kuitenkin kysellä painostavaan sävyyn siitä yksinolosta, niin eipä siinä keksi mitään vakuuttavaa sanottavaa, joka olisi toisen mieleen.

Pitäisi kai vaan sanoa suoraan se, että kun ei ole ketään kavereita ja kotiseudulle on mennyt välit poikki niin pahasti, ettei sieltäkään jäänyt ainoatakaan kaveria, niin piti sitten yksin lähteä, kun en nettipalstoiltakaan seuraa löytänyt, vaikka olen sitä jo yli vuoden verran etsinyt.

"Tiedä vaikka huomaisit että yksinään risteily onkin hulvattoman hauskaa, ja lähdet seuraavana viikonloppuna uudestaan. Tiedä vaikka löytäisit seuraa, josta sitten kertoakin jollekin. Et voi tietää ettet saa matkustelusta irti mitään yksinäsi, kun et ole kokeillut! "

Olen sen sijaan käynyt baareissa varmasti satoja kertoja elämäni aikana yksinään, eli heti 18-vuotiaasta lähtien. Koskaan ei ole baareissa ollut kivaa käydä yksinään, joten tuntuu ihmeelliseltä ajatella, että miksi laivaristeilyt sitten olisivat muka niin kivoja tehdä yksinään? Kuitenkin ilmapiiri on siellä melko samanlainen, eli molemmissa nuoret ovat kavereidensa kanssa. Niin ja itse kun haluaisin käydä myös laivan baareissa, enkä vaan mennä ruokaravintolan kautta heti ilta kymmeneltä nukkumaan.

"Jos työkaverit niistä baari seikkailuista töissä puhuvat, niin sanopa joku kerta, että hei minäkin voisin lähteä joskus mukaan, kun teillä näyttää aina niin hauskaa olevan. Ehkä he ilahtuvat ja ottavat sinut mieluusti mukaan. Ehkä eivät. Mutta olet sentään yrittänyt."

No jos enemmistö työkavereista olisikin miehiä, niin silloin heidän kanssaan olisi helpompi lähteä, mutta ei sitä yksinäinen mies kehtaa tunkea väkisin naispuolisten työkavereiden seuraan, kun ei ole koskaan pyydetty. Voisin lähteä jos mua kysyttäisiin, mutta itse en halua seuraani koskaan tyrkyttää, en varsinkaan naisille.

just ja joo kirjoitti:

Vastaampa nyt vielä, vaikka se tuntuu turhaa olevan. Onhan tätä samaa asiaa täällä venkoiltu kanssasi jo vuoden päivät. Ihmiset hermostuvat nimenomaan tähän venkoiluun kanssasi. Jos osoittaisit edes pientä halua tehdä ongelmillesi jotain, osoittaisit sen että olet kiitollinen saamistasi neuvoista ja valmis niitä kokeilemaan, niin monikin jaksaisi sinua auttaa ja neuvoa pidempään.

Sinä et tarvitse muiden hyväksyntää risteilylle lähtemiseen tai mihinkään muuhunkaan! Sinä tarvitset vain sen, että opit itse suhtautumaan asioihin niin ettet koe niistä häpeää. Se ahdasmielisyys ja suvaitsemattomuus yksinäisiä kohtaan löytyy sinun päästäsi, ainakin tuolla volyymillä jota sinä tuot esille. Ei muista ihmisistä. Sinä et hyväksy itseäsi. Siinä on yksi ongelman ydin sinun kohdallasi. Jos opit hyväksymään itse sen, että on ihan okei käydä jossain yksinään, niin sitten se ei ole enää ongelma. Olet saanut niin paljon apua täällä, mikä kertoo jo hyvin paljon siitä, että yksinäisyyttä ymmärretään. Jos kaikki ajattelisivat pahaa yksinäisistä miehistä (tai naisista) olisi aloittamasi keskustelut jääneet vaille vastauksia. Sinä et ole ajatustenlukija, kuten tunnut uskovan olevasi. Sinä luulet että ihmiset ajattelevat niin kuin väität, vaikka he eivät ajattele. Se on sinun päässäsi, ja harhaluuloa, joka on mennyt aivan liian pitkälle, ja johon on mahdollista saada apua.

Miksi sinä sinne risteilylle edes haluat? Kun et tunnu sitä kuitenkaan haluta itsesi vuoksi, vaan siksi että voisit siitä kertoa jollekin. Menet kaikessa asioiden edelle. Jos sinä haluat risteilylle, niin sitten lähdet risteilylle, pidät hauskaa itsesi vuoksi, vaikka sitten ihan yksinään, hankit kokemuksia, koet jotakin uutta. Etkä kerro kenellekään! Pidät sen ihan omana salaisuutena jonka teit itsesi vuoksi. Ja jos haluat siitä kertoa jollekin, murehdit sitä mitä asiasta kerrot vasta sitten kun olet risteilyllä käynyt ja sinulla on sitä jotakin mitä kertoa. Tiedä vaikka huomaisit että yksinään risteily onkin hulvattoman hauskaa, ja lähdet seuraavana viikonloppuna uudestaan. Tiedä vaikka löytäisit seuraa, josta sitten kertoakin jollekin. Et voi tietää ettet saa matkustelusta irti mitään yksinäsi, kun et ole kokeillut! Älä rakenna niitä mörköjä etukäteen, vaan tee asioita avoimin mielin, kohtaa murheet vasta sitten kun ne kohdalle osuvat, jos osuvat. Mistä voit tietää, että työkaverisi suhtautuisivat huonosti yksinäisyyteesi, jos et siitä kuitenkaan kerro. Ehkäpä kannattaisi. Kukaan ei voi osata tarjoutua sinulle avuksi, jos ongelmastasi ei tiedetä. Ihan mahdollista on, että siellä työpaikallakin olisi joku, joka on ajatellut että pyytäisi sinut mukaan vapaa-ajan viettoon, mutta ei ole uskaltanut kysyä, koska ei tiedä että olet seuraa vailla. Tarjoudu itse seuraksi, se sijaan että odotat että asiat hoidetaan puolestasi! Jos työkaverit niistä baari seikkailuista töissä puhuvat, niin sanopa joku kerta, että hei minäkin voisin lähteä joskus mukaan, kun teillä näyttää aina niin hauskaa olevan. Ehkä he ilahtuvat ja ottavat sinut mieluusti mukaan. Ehkä eivät. Mutta olet sentään yrittänyt. Mitään ei voi saada jos ei yritä. Yksi tai kaksi kertaa ei ole yrittämistä. Muillakin ihmisillä tulee vastoinkäymisiä vastaan vähän väliä. Mutta maasta on noustavat ylös ja jatkettava yrittämistä.

Mietitäämpä. Olet lähtenyt risteilylle tai vaikka sinne baariin yksiksesi. Joku lähestyy sinua kokien että helpoin tapa aloittaa juttelu on tarrata kiinni johonkin näkyvillä olevaan seikkaan (näin se usein menee), ja tulee kysymään sinulta, oletko yksin liikenteessä? Vastaat myöntävästi. Saat uuden kysymyksen, miksi olet yksin liikenteessä? Voit vastata siihen vain kohauttaen olkiasi, että haluttipa nyt vain lähteä yksin. Ja sen jälkeen johdatat keskustelua johonkin muuhun asiaan, vaikka toteamalla, että olipa hyvät ruuat laivan seisovassa pöydässä, tai voi kun soittaisivat baarissa parempaa musiikkia. Kysyt itse keskustelukumppanilta jotakin. Ihan mitä tahansa. Keskustelet! Ei siihen sinun yksin oloosi sen jälkeen enää palata, jos itse suhtaudut siihen myönteisellä asenteella, viestität toiselle että se ei ole ongelma. Ja jos siihen palataan, voit keskustella siitä aina positiiviseen sävyyn. Jos yksin baarissa tai risteilyllä olemisesta ei mielestäsi löydy yhtään mitään positiivista, niin keksi jotakin!
JATKUU ->

Lue lisää

Jatkoa tohon, kun ei mahtunut edelliseen.

"Mietitäämpä. Olet lähtenyt risteilylle tai vaikka sinne baariin yksiksesi. Joku lähestyy sinua kokien että helpoin tapa aloittaa juttelu on tarrata kiinni johonkin näkyvillä olevaan seikkaan (näin se usein menee), ja tulee kysymään sinulta, oletko yksin liikenteessä? Vastaat myöntävästi. Saat uuden kysymyksen, miksi olet yksin liikenteessä? Voit vastata siihen vain kohauttaen olkiasi, että haluttipa nyt vain lähteä yksin. "

Olen sanonut tämänkin varmaan tuhat kertaa, että oon koittanut tätä keinoa lukemattomia kertoja baareissa, kun oon ollut aina yksin liikkeellä ja joku on tullut kysymään multa siitä yksinolosta. Olen vastaillut just tohon tyyliin ja jopa onnistunut viemään sen keskustelun muualle, kun siihen mun yksinäisyyteen, mutta melkein aina vastapuoli on vaan halunnut yhä uudelleen ja uudelleen palata vaan siihen samaan aiheeseen (mun yksinoloon ja kavereihin), vaikka olisi puhuttu jopa puolen tunnin ajan jostain ihan muusta! Se kun on vaan usein niin outoa monien mielestä, jos nuori mies käy yksin baareissa ilman ketään kavereita, kyllä se on ihmisten reaktioista niin moneen kertaan huomattu, että totta se vaan on!

Ei auta edes se, jos stadissa sanoo, että on muualta kotoisin (kuten olen oikeasti), sillä kaikki kun olettavat vaan automaattisesti aina sitä, että kyllähän nyt nuorella miehellä on aina joka kaupungissa kavereita ja jos ei ole tossa ajassa ehtinyt niitä löytämään, niin silloin täytyy olla jotain vikaa miehessä, eli mussa.

Pitäisi kai olla vaan oikein töykeä tai masentuneen oloinen näitä utelijoita kohtaan, niin pääsisi helpommalla, eikä tarvisi mitään selitellä. Kertoisi heti ekana kotikaupungin ongelmista, vittumaisista ihmisistä, välien katkeamisista koulukavereihin ym. Toinen vaihtoehto olisi se, että jos haukkuisi nämä utelijat ahdasmielisiksi, kun eivät koskaan ymmärrä sitä, että kaikilla nuorilla miehillä ei ole niitä kavereita ja sosiaalista elämää, lisäksi voisi käskeä menemään heitä johonkin terapiaan, kun selvästi ahdasmielisyytensä takia ovat sen tarpeessa!

just ja joo kirjoitti:

->
Aina ei tarvitse valittaa ja marmattaa. Se nimenomaan pelottaa ihmiset pois. Jokainen joutuu joskus, varsinkin uusien tuttavuuksien kanssa, suodattamaan omia mielipiteitään ja asioitaan. Kukaan ei kerro siltä seisomalta itsestään kaikkea uudelle ihmiselle, ja paukauta heti ilmoille omia näkemyksiään asioista, ja erityisesti ne negatiivisemmat asiat pidetään visusti piilossa ensi alkuun, koska ei kukaan pääsisi ihmissuhteissa eteenpäin sillä tavalla. Olet varmasti kuullut ensivaikutelmasta, siitä kuinka tärkeää on antaa itsestään positiivinen ensivaikutelma. Ei kukaan (toivottavasti!) esim ensitreffeilläkään lyö tiskiin ensin kaikkia niitä huonoja puoliaan, vaan yrittää luoda hyvän ensivaikutelman korostamalla niitä omia positiivisia puoliaan. Kyllä ne negatiivisemmat puolet (joita meillä jokaisella on), tulee esille sitten aikanaan, mutta ne helpommin kompensoituu niillä positiivisilla puolilla, jos ne positiiviset on tuonut esille ensin.

Oletko oikeasti ystävällinen ja mukavan oloinen toisia kohtaan? Jos olisit, olisit myös jo ehtinyt tähän päivään mennessä saada seuraa, edes yhdeksi illaksi rupatteluseuraa baarissa. Suhtaudut itse niin tuomitsevasti asioihin, eriäviin mielipiteisiin ja kovalla voimalla puolustat omia näkemyksiäsi lytäten muiden näkemykset lyttyyn. Haluat oikein avoimesti haukkua asioita, jotka ovat toisten mielenkiinnonkohteita (kuten sitä facebookia). Ei sellaisen ihmisen kanssa kovinkaan moni halua jäädä keskustelemaan.

Ihmiset lähestyvät ihmisiä, joissa he huomaavat jotakin mielenkiintoista, jotakin mikä saa heidät haluamaan lähestyä. Ei kukaan voi päälisin puolin tietää kenestäkään, onko tämä yksinäinen vai ei. Jos sinua ei lähestytä, ei se johdu siitä että olet yksinäinen. Lähesty itse ihmisiä! Jos et uskalla, siinä on taas sitä tekemistä esim terapiassa. Vaikka pidät terapiaa akkojen touhuna jne. niin voin rehellisesti sanoa sinulle sen että sinä tarvitset terapiaa! Olen itsekin terapiassa käynyt, enkä ole mikään hullu. Siellä saat jauhaa ongelmistasi niin paljon kuin lystää, saat keskittyä itseesi, koska terapeutin työ on juuri sitä potilaan asioista puhumista, ei kenenkään muun. Kavereita ei ole reilua rasittaa sillä, että alat paasaamaan siitä kuinka vihaat kotikaupunkiasi ja siellä asuvia ihmisiä, varsinkin kun siitä kaikesta on aikaa jo monta vuotta. Ja ennen kaikkea annat todella huonon kuvan itsestäsi, jos näin teet, mikä voi johtaa siihen että olet taas yksin. Miksi sinulla on niin suuri tarve päästä haukkumaan kotikaupunkiasi vielä nytkin kun et asu siellä enää? Tämä on iso ongelma, joka täytyy ratkaista ja joka on ratkaistavissa, kunhan ottaisit apua vastaan. Sinun täytyy päästä sinuksi menneisyytesi kanssa, oli siellä sitten tapahtunut mitä tahansa. Ilman et pysty saamaan nykyisyydessä yhtään mitään positiivista aikaan.

Olet kertonut ettet halua terapiaan, koska olet nuorena joutunut käymään ja siitä oli huonoja kokemuksia. Älä taas rakenna niitä mörköjä etukäteen. Vaikka jotakin tapahtui joskus, ei se tarkoita sitä että se tapahtuu uudestaan. Ihmiset ovat erilaisia, hyvän terapeutin löytäminenkin voi viedä aikaa, voi joutua käymään monellakin ennen kuin löytää sen itselleen sopivan, sen kenen kanssa kemiat pelaa yhteen. Monissa terapeuteissakin on vikaa, he eivät sovellu ammattiin, ei kukaan meistä ole täydellinen. Tiedän että otat tämän vastaan huonosti, mutta sanompa silti, ja toivon että ymmärrät sen että tarkoitukseni on auttaa sinua, siitäkin huolimatta, ettei sanomiseni aina sinua miellytäkään. Vastauksistasi huomaa sen, että et osaa tulkita ihmisiä. Et huomaa ironiaa, sarkasmia, huumori-sävytteisiä kommentteja. Otat asiat niin kirjaimellisesti. En yllättyisi, kuten moni muukaan sinulle vastannut ja samaa epäillyt, jos sinulla olisi se aspergerin syndrooma. Se että sinulla on ollut oppimisvaikeuksia koulussa voi viitata aspergerin mahdollisuuteen. Tämä voi olla syynä siihen, miksi sinulla on huonoja kokemuksia nuoruutesi terapiasta. Sinua ei olla osattu auttaa oikealla tavalla! Aspergeria ymmärretään vielä nykyäänkin aika huonosti, diagnoosin saaminen ei ole helppo asia. Siitä aiheutuvat ongelmat tulkitaan herkästi mielenterveysongelmiksi tai käytöshäiriöiksi, joskin sinun kohdallasi on selvästi kyse mielenterveydellisistä asioista (eikä se ole mikään paha tai häpeällinen asia!).Sinun kouluaikoinasi, ja varsinkaan pienellä paikkakunnalla, koko aspergerin syndroomasta ei välttämättä ole oltu tietoisia ollenkaan!

En lähde tässä erittelemään sitä, kuinka itse olen yksinäisyydestä päässyt eroon. Se on turhaa, koska samoja keinoja ovat muutkin jo moneen kertaan neuvoneet sinua käyttämään. Oletko kokeillut ainuttakaan niistä? Ihan käsittämätöntä, että edelleen vain väität, ettet tiedä mitä ongelmillesi tekisit, vaikka olet saanut neuvoja vaikka millä mitalla. Mutta mikään kun ei sinulle kelpaa. Ja silloin ei ole muuta vaihtoehtoa kuin vain oppia sietämään.

Lue lisää

"Oletko oikeasti ystävällinen ja mukavan oloinen toisia kohtaan? Jos olisit, olisit myös jo ehtinyt tähän päivään mennessä saada seuraa, edes yhdeksi illaksi rupatteluseuraa baarissa. Suhtaudut itse niin tuomitsevasti asioihin, eriäviin mielipiteisiin ja kovalla voimalla puolustat omia näkemyksiäsi lytäten muiden näkemykset lyttyyn. Haluat oikein avoimesti haukkua asioita, jotka ovat toisten mielenkiinnonkohteita (kuten sitä facebookia). Ei sellaisen ihmisen kanssa kovinkaan moni halua jäädä keskustelemaan. "

Olen mä oikeasti ystävällinen ja avomielinen ihmisiä kohtaan, mutta siinä vaiheessa se ystävällisyys alkaa heti loppua, jos vastapuoli alkaa vähänkin arvostella mun mielipiteitä ja elämänvalintoja. On muakin kohtaan suhtauduttu aina erittäin tuomitsevasti, kuten haukuttu mm. siitä syystä, kun en ole käynyt rippikoulua ja suorittanut varusmiespalvelusta.

Lisäksi mua on syrjitty myös sen takia, kun en ole kiinnostunut mistään korkeakouluopiskeluista, tosin tässä luultavasti taitaa olla monilla myös kateellisuutta mukana, kun monia korkeakouluopiskelijoita selvästi vituttaa se asia, kun tällaisella amisjuntilla on varaa asua Helsingin kantakaupungissa, käydä shoppailemassa ja ostella aina mitä milloinkin.

"Kavereita ei ole reilua rasittaa sillä, että alat paasaamaan siitä kuinka vihaat kotikaupunkiasi ja siellä asuvia ihmisiä, varsinkin kun siitä kaikesta on aikaa jo monta vuotta. Ja ennen kaikkea annat todella huonon kuvan itsestäsi, jos näin teet, mikä voi johtaa siihen että olet taas yksin. "

Jos mä joskus saisin kavereita, niin ei mua huvittaisi kertoa mitään näistä kotiseudun ongelmista ja välien katkeamisista koulukavereihin, sillä haluaisin elää ihan uutta elämää.

"Miksi sinulla on niin suuri tarve päästä haukkumaan kotikaupunkiasi vielä nytkin kun et asu siellä enää? Tämä on iso ongelma, joka täytyy ratkaista ja joka on ratkaistavissa, kunhan ottaisit apua vastaan. Sinun täytyy päästä sinuksi menneisyytesi kanssa, oli siellä sitten tapahtunut mitä tahansa. Ilman et pysty saamaan nykyisyydessä yhtään mitään positiivista aikaan. "

No koska kotiseudulla asuessa tähän haukkumiseen ei ollut mitään mahdollisuutta. Mielestäni se on täysin oikeutettua haukkua sellaisia ihmisiä ja sellaista ilmapiiriä, jotka ovat syyllisiä kaikkiin omiin ongelmiin, ei siinä ole musta mitään väärää.

En vaan haluaisi mennä mihinkään terapiaan, koska se on kallista ja vielä kun sieltä on kouluajoilta kertynyt pelkästään huonoja kokemuksia. Mitä tohon aspergerin juttuun tulee, niin en vaan näe sille mitään syytä, että minkä helvetin takia mun pitäisi saada siitä joku läkärin/psykiatrin virallinen lausunto, kun en mä sillä yhtään mitään tekisi. Enkä ole menossa mihinkään ikinä enää opiskelemaan, kun jäi kouluistakin vain ja ainoastaan pelkkiä huonoja muistoja, niin näin ollen sillä ei olisi enää mitään merkitystä mun opiskelujen kannalta.

DarkFear kirjoitti:

"Oletko oikeasti ystävällinen ja mukavan oloinen toisia kohtaan? Jos olisit, olisit myös jo ehtinyt tähän päivään mennessä saada seuraa, edes yhdeksi illaksi rupatteluseuraa baarissa. Suhtaudut itse niin tuomitsevasti asioihin, eriäviin mielipiteisiin ja kovalla voimalla puolustat omia näkemyksiäsi lytäten muiden näkemykset lyttyyn. Haluat oikein avoimesti haukkua asioita, jotka ovat toisten mielenkiinnonkohteita (kuten sitä facebookia). Ei sellaisen ihmisen kanssa kovinkaan moni halua jäädä keskustelemaan. "

Olen mä oikeasti ystävällinen ja avomielinen ihmisiä kohtaan, mutta siinä vaiheessa se ystävällisyys alkaa heti loppua, jos vastapuoli alkaa vähänkin arvostella mun mielipiteitä ja elämänvalintoja. On muakin kohtaan suhtauduttu aina erittäin tuomitsevasti, kuten haukuttu mm. siitä syystä, kun en ole käynyt rippikoulua ja suorittanut varusmiespalvelusta.

Lisäksi mua on syrjitty myös sen takia, kun en ole kiinnostunut mistään korkeakouluopiskeluista, tosin tässä luultavasti taitaa olla monilla myös kateellisuutta mukana, kun monia korkeakouluopiskelijoita selvästi vituttaa se asia, kun tällaisella amisjuntilla on varaa asua Helsingin kantakaupungissa, käydä shoppailemassa ja ostella aina mitä milloinkin.

"Kavereita ei ole reilua rasittaa sillä, että alat paasaamaan siitä kuinka vihaat kotikaupunkiasi ja siellä asuvia ihmisiä, varsinkin kun siitä kaikesta on aikaa jo monta vuotta. Ja ennen kaikkea annat todella huonon kuvan itsestäsi, jos näin teet, mikä voi johtaa siihen että olet taas yksin. "

Jos mä joskus saisin kavereita, niin ei mua huvittaisi kertoa mitään näistä kotiseudun ongelmista ja välien katkeamisista koulukavereihin, sillä haluaisin elää ihan uutta elämää.

"Miksi sinulla on niin suuri tarve päästä haukkumaan kotikaupunkiasi vielä nytkin kun et asu siellä enää? Tämä on iso ongelma, joka täytyy ratkaista ja joka on ratkaistavissa, kunhan ottaisit apua vastaan. Sinun täytyy päästä sinuksi menneisyytesi kanssa, oli siellä sitten tapahtunut mitä tahansa. Ilman et pysty saamaan nykyisyydessä yhtään mitään positiivista aikaan. "

No koska kotiseudulla asuessa tähän haukkumiseen ei ollut mitään mahdollisuutta. Mielestäni se on täysin oikeutettua haukkua sellaisia ihmisiä ja sellaista ilmapiiriä, jotka ovat syyllisiä kaikkiin omiin ongelmiin, ei siinä ole musta mitään väärää.

En vaan haluaisi mennä mihinkään terapiaan, koska se on kallista ja vielä kun sieltä on kouluajoilta kertynyt pelkästään huonoja kokemuksia. Mitä tohon aspergerin juttuun tulee, niin en vaan näe sille mitään syytä, että minkä helvetin takia mun pitäisi saada siitä joku läkärin/psykiatrin virallinen lausunto, kun en mä sillä yhtään mitään tekisi. Enkä ole menossa mihinkään ikinä enää opiskelemaan, kun jäi kouluistakin vain ja ainoastaan pelkkiä huonoja muistoja, niin näin ollen sillä ei olisi enää mitään merkitystä mun opiskelujen kannalta.

Lue lisää

Vielä kerran yrittäkäämme :) Mihin olen itseni saattanutkaan (vitsi, vitsi).

Puhut niin ristiriitaisuuksia. Aiemmin sanoit että haluat ihmisille haukkua kotipaikkakuntalaisia, ja nyt sitten taas oletkin sillä linjalla ettet niistä asioista puhuisikaan. Se että haukut kotipaikkakuntalaisia nyt, ei auta yhtään mitään. Anna heille anteeksi!! Se on askel eteenpäin siihen että vapaudut siitä taakasta. Jatkamalla näin annat edelleen vain valtaa niille ihmisille jotka ovat sinua kiusanneet. He vaikuttavat elämääsi yhä, vaikka eivät ole lähimaillakaan. Miksi koet niin että toisten haukkuminen on oikein? Ethän pidä itsekään siitä että sinua haukutaan. Eihän kukaan pidä! Nouse sinä sinua haukkuneiden yläpuolelle, äläkä tee itse niin. Eihän se haukkuminen mitään korjaakaan. Jos joku arvostelee sinua, anna arvostella, älä tee itse samoin, älä älähdä vastaan ja suutu. Hankkiudut vain vaikeuksiin tällä tavalla. Ole välinpitämätön, osoita ettet välitä siitä vaikka sinulle on sanottu pahasti. Se on paras keino katkaista tilanne. Kiusaaja ei jaksa enää kiusata kun huomaa ettei saa siitä mitään irti. Sitä kiusaaja haluaa, että älähdät vastaan, että hän saa taas tulta liekkeihin.

Siinä ei ole mitään pahaa että tekee asioita itsensä vuoksi. Jokaisen tulee nimenomaan elää itsensä vuoksi. Eikä kukaan siitä tule syyttämään tai arvostelemaan. Sekoitat itsekkyyden ja itsensä vuoksi elämisen keskenään. Nämä ovat kaksi eri asiaa.

Asperger diagnoosi tai psykiatrian diagnoosi ei ole sitä varten että tekisit niillä jotakin. Ne ovat sitä varten että oppisit elämään sairauden kanssa ja jos mahdollista hoitamaan sitä. Mahdatko olla tietoinen siitä, että asperger on neurologinen sairaus. Kun tietää mitä sairastaa ja oppi ymmärtämään ja sisäistämään mikä itsessä on erilaista kuin muissa, se auttaa pärjäämään sairauden kanssa. Ja nimenomaan helpottaa omaa elämää!! Googleta asperger. Perehdy siihen ihan ajan kanssa, äläkä tyrmää heti, tutkiskele itseäsi ja elämääsi. Ehkä sinulla ei ole aspergeria, mutta oletpahan oppinut jotakin uutta.

Toki asiat maksaa, aikalailla kaikki maksaa. Maksathan sinä siitäkin, että saat ravintoa, ehkä kuljet bussilla töihin, harrastukset maksaa, risteilykin maksaa. Mikset voisi maksaa myös terveydestäsi ja omasta hyvinvoinnistasi. Jos sinulla katkeaa jalka, niin kyllähän sinäkin menet lääkäriin. Mikset menisi muissa terveyteen liittyvissä asioissa. Suomessa kuitenkin on vielä ilmainen terveydenhuolto! Se ei sinun kukkaroasi kevennä juuri mitään. Yksityisellä käynti sitten maksaa enemmän, mutta siitäkin saa useimmiten hyvät kela-korvaukset. Ja mitä sinä sillä rahalla pankkitilillä teet, kun ongelmat ovat niin suuret ettet koe edes pystyväsi tekemään asioita, joihin sitä rahaa kuluu, eli vaikka sitten matkustella. Ja juuripa vielä kehaisit sitä, että kuinka sinulla on rahaa ja että sinulle ollaan siitä kateellisia. Raha ei ole este. Se on sinulle vain jälleen uusi tekosyy.

Kierrät edelleen vain liikenneympyrää, etkä huomaa tienhaaraa, josta pääsee ulos. Missaat pointtini koko ajan, sen mikä on ratkaisu sinun tilanteeseesi. Vielä kerran. Sinun täytyy oppia hyväksymään itsesi, oppia olemaan häpeämättä itseäsi ja yksinäisyyttäsi, oppia olemaan välittämättä siitä mitä muuta ajattelevat tai mahdollisesti saattavat ajatella. Sitten sillä ei ole enää mitään merkitystä, ajatteleeko joku pahasti yksinäisistä, tai jostakin muusta mikä on sinulle tärkeää. Kun hyväksyt itsesi, se ei vaivaa sinua jos joku muu ei hyväksy. Kaikki ei voi hyväksyä kaikkia ja kaikkea. Mutta oma itsensä täytyy hyväksyä vikoineen päivineen. Tähän työhön sinä voit saada apua. Ei se tapahdu yhdessä yössä. Se on pitkä tie, mutta mitä nopeammin aloitat, sitä lyhyempi se on. Nyt vain marssit mielenterveystoimistoon tai varaat ajan terveyskeskukseen ja kerrot että sinulla on huolia ja toivoisit että voisit jutella jonkun kanssa. Ei siinä heti tarvitse ruveta erittelemään mitä kaikkia huolia sinulla on. Niitä käydään sitten läpi ajallaan, kun pääset juttelemaan. Jonot on tietysti pitkät. Mutta aina voit mennä yksityiselle psykiatrille tai psykologille. Pääset nopeammin ja mahdollisesti saat parempaa apua kuin julkiselta puolelta. Psykiatrilta saat sitten apua siihen kuinka kela-korvaukset haetaan, tai onko hän edes sitä mieltä että sinun kannattaa terapiassa käydä. Kokeile edes!! Jos se ei auta, jos psykiatri on sitä mieltä, ettei terapia ole oikea paikka sinulle, niin sittempä voit ainakin kertoa ihmisille, jotka tätä sinulle ehdottaa, että olet jo kokeillut. Ja olet ainakin yrittänyt. Kokeile asioita, vaikka ne tuntusi hölmöltä tai sinulle sopimattomilta. Vain kokeilemalla löydät ne oikeat keinot itsellesi.

Hyvää yötä.

just ja joo kirjoitti:

Vielä kerran yrittäkäämme :) Mihin olen itseni saattanutkaan (vitsi, vitsi).

Puhut niin ristiriitaisuuksia. Aiemmin sanoit että haluat ihmisille haukkua kotipaikkakuntalaisia, ja nyt sitten taas oletkin sillä linjalla ettet niistä asioista puhuisikaan. Se että haukut kotipaikkakuntalaisia nyt, ei auta yhtään mitään. Anna heille anteeksi!! Se on askel eteenpäin siihen että vapaudut siitä taakasta. Jatkamalla näin annat edelleen vain valtaa niille ihmisille jotka ovat sinua kiusanneet. He vaikuttavat elämääsi yhä, vaikka eivät ole lähimaillakaan. Miksi koet niin että toisten haukkuminen on oikein? Ethän pidä itsekään siitä että sinua haukutaan. Eihän kukaan pidä! Nouse sinä sinua haukkuneiden yläpuolelle, äläkä tee itse niin. Eihän se haukkuminen mitään korjaakaan. Jos joku arvostelee sinua, anna arvostella, älä tee itse samoin, älä älähdä vastaan ja suutu. Hankkiudut vain vaikeuksiin tällä tavalla. Ole välinpitämätön, osoita ettet välitä siitä vaikka sinulle on sanottu pahasti. Se on paras keino katkaista tilanne. Kiusaaja ei jaksa enää kiusata kun huomaa ettei saa siitä mitään irti. Sitä kiusaaja haluaa, että älähdät vastaan, että hän saa taas tulta liekkeihin.

Siinä ei ole mitään pahaa että tekee asioita itsensä vuoksi. Jokaisen tulee nimenomaan elää itsensä vuoksi. Eikä kukaan siitä tule syyttämään tai arvostelemaan. Sekoitat itsekkyyden ja itsensä vuoksi elämisen keskenään. Nämä ovat kaksi eri asiaa.

Asperger diagnoosi tai psykiatrian diagnoosi ei ole sitä varten että tekisit niillä jotakin. Ne ovat sitä varten että oppisit elämään sairauden kanssa ja jos mahdollista hoitamaan sitä. Mahdatko olla tietoinen siitä, että asperger on neurologinen sairaus. Kun tietää mitä sairastaa ja oppi ymmärtämään ja sisäistämään mikä itsessä on erilaista kuin muissa, se auttaa pärjäämään sairauden kanssa. Ja nimenomaan helpottaa omaa elämää!! Googleta asperger. Perehdy siihen ihan ajan kanssa, äläkä tyrmää heti, tutkiskele itseäsi ja elämääsi. Ehkä sinulla ei ole aspergeria, mutta oletpahan oppinut jotakin uutta.

Toki asiat maksaa, aikalailla kaikki maksaa. Maksathan sinä siitäkin, että saat ravintoa, ehkä kuljet bussilla töihin, harrastukset maksaa, risteilykin maksaa. Mikset voisi maksaa myös terveydestäsi ja omasta hyvinvoinnistasi. Jos sinulla katkeaa jalka, niin kyllähän sinäkin menet lääkäriin. Mikset menisi muissa terveyteen liittyvissä asioissa. Suomessa kuitenkin on vielä ilmainen terveydenhuolto! Se ei sinun kukkaroasi kevennä juuri mitään. Yksityisellä käynti sitten maksaa enemmän, mutta siitäkin saa useimmiten hyvät kela-korvaukset. Ja mitä sinä sillä rahalla pankkitilillä teet, kun ongelmat ovat niin suuret ettet koe edes pystyväsi tekemään asioita, joihin sitä rahaa kuluu, eli vaikka sitten matkustella. Ja juuripa vielä kehaisit sitä, että kuinka sinulla on rahaa ja että sinulle ollaan siitä kateellisia. Raha ei ole este. Se on sinulle vain jälleen uusi tekosyy.

Kierrät edelleen vain liikenneympyrää, etkä huomaa tienhaaraa, josta pääsee ulos. Missaat pointtini koko ajan, sen mikä on ratkaisu sinun tilanteeseesi. Vielä kerran. Sinun täytyy oppia hyväksymään itsesi, oppia olemaan häpeämättä itseäsi ja yksinäisyyttäsi, oppia olemaan välittämättä siitä mitä muuta ajattelevat tai mahdollisesti saattavat ajatella. Sitten sillä ei ole enää mitään merkitystä, ajatteleeko joku pahasti yksinäisistä, tai jostakin muusta mikä on sinulle tärkeää. Kun hyväksyt itsesi, se ei vaivaa sinua jos joku muu ei hyväksy. Kaikki ei voi hyväksyä kaikkia ja kaikkea. Mutta oma itsensä täytyy hyväksyä vikoineen päivineen. Tähän työhön sinä voit saada apua. Ei se tapahdu yhdessä yössä. Se on pitkä tie, mutta mitä nopeammin aloitat, sitä lyhyempi se on. Nyt vain marssit mielenterveystoimistoon tai varaat ajan terveyskeskukseen ja kerrot että sinulla on huolia ja toivoisit että voisit jutella jonkun kanssa. Ei siinä heti tarvitse ruveta erittelemään mitä kaikkia huolia sinulla on. Niitä käydään sitten läpi ajallaan, kun pääset juttelemaan. Jonot on tietysti pitkät. Mutta aina voit mennä yksityiselle psykiatrille tai psykologille. Pääset nopeammin ja mahdollisesti saat parempaa apua kuin julkiselta puolelta. Psykiatrilta saat sitten apua siihen kuinka kela-korvaukset haetaan, tai onko hän edes sitä mieltä että sinun kannattaa terapiassa käydä. Kokeile edes!! Jos se ei auta, jos psykiatri on sitä mieltä, ettei terapia ole oikea paikka sinulle, niin sittempä voit ainakin kertoa ihmisille, jotka tätä sinulle ehdottaa, että olet jo kokeillut. Ja olet ainakin yrittänyt. Kokeile asioita, vaikka ne tuntusi hölmöltä tai sinulle sopimattomilta. Vain kokeilemalla löydät ne oikeat keinot itsellesi.

Hyvää yötä.

Lue lisää

"Miksi koet niin että toisten haukkuminen on oikein? Ethän pidä itsekään siitä että sinua haukutaan. Eihän kukaan pidä! Nouse sinä sinua haukkuneiden yläpuolelle, äläkä tee itse niin. "

Kyllä sellaisten ihmisten haukkuminen on täysin oikeutettua, jotka ovat syrjimässä toisia ihmisiä heidän elämänvalintojensa takia ja onnistuvat vielä pilaamaan siinä samalla heidän elämänsä, kuten entiset koulukaverit ja muut kotiseudun tyypit ovat syyllisiä näihin mun ongelmiini. Sen sijaan ne asiat, joista mua on ikäni haukuttu ja syrjitty, niin tuskin ovat pilanneet kenenkään toisen elämää, kuten mm. oppimisvaikeudet koulussa, sekä rippikoulun ja armeijan suorittamatta jättäminen. Tämä onkin just se asian kaikkein suurin ero.

"Siinä ei ole mitään pahaa että tekee asioita itsensä vuoksi. Jokaisen tulee nimenomaan elää itsensä vuoksi. Eikä kukaan siitä tule syyttämään tai arvostelemaan. Sekoitat itsekkyyden ja itsensä vuoksi elämisen keskenään. Nämä ovat kaksi eri asiaa."

Tällä palstalla kun riittää kyllä näitä idiootteja, jotka tarttuvat niin sanatarkasti kaikkiin mun sanomisiini ja pitävät kaikkea vääränä, mitä mä satun sanomaan. Enkä nyt tarkoita sua, vaan ihan noin yleisesti ottaen. Tämä mun murheista avautuminen ja niistä kertominen on just sitä oman itsensä vuoksi elämistä, joten sen vuoksi mä koen niin, että mulla on siihen myös täysi oikeus. Eikä se tee musta itsekästä oman edun tavoittelijaa, jos mua kiinnostaa puhua täällä Suomi24-palstalla enemmän näistä omista ongelmistani, kun vastailla muiden kirjoituksiin ja antaa heille jotain vinkkejä heidän elämäänsä. Sitä paitsi sellaisen ihmisen on vaikea alkaa toisia neuvomaan, jolla on itsellään omassa elämässä murheita ja ongelmia enemmän kun tarvisi.

En vaan tajua sitä, että miten mun elämä muka yhtään siinä helpottuisi, jos saisin jonkun diagnoosin jostain aspergerinista, jota en edes haluaisi kuulla mulla olevani. Ei se yksinäinen elämä olisi sen myötä yhtään sen helpompaa, jos tietäisi sairastavansa jotain psykiatrista sairautta, siinä kokisi vaan itsensä mielenvikaiseksi ja just sellaiseksi, johon ketkään tervejärkiset ihmiset eivät edes halua tutustua.

Just tämän vuoksi en näe mitään syytä, miksi mun pitäisi alkaa vielä maksamaan jostain psykiatrikäynneistä, kun rahalle on aina paljon parempaakin käyttöä.

"Ja mitä sinä sillä rahalla pankkitilillä teet, kun ongelmat ovat niin suuret ettet koe edes pystyväsi tekemään asioita, joihin sitä rahaa kuluu, eli vaikka sitten matkustella. Ja juuripa vielä kehaisit sitä, että kuinka sinulla on rahaa ja että sinulle ollaan siitä kateellisia. Raha ei ole este. Se on sinulle vain jälleen uusi tekosyy. "

No en mä nyt mikään erityisen rikas ole, mutta kyllähän nyt kolmekymppisellä vuosikausia työssä käyneellä ihmisellä kuuluukin olla enemmän rahaa käytössään kun jollain parikymppisellä opiskelijatytöllä, joka tekee nippanappa kuukaudessa saman verran töitä, mitä mä teen yhdessä viikossa. Sitä paitsi rahaa kun ei ole koskaan liikaa, sillä aina sille löytyy varmasti jossain vaiheessa elämää jotakin käyttöä, vaikka ei kävisikään baareissa ja ulkomaan matkoilla. Kuten jos vaikka haluaa ostaa oman asunnon Helsingistä, jossa ne ovat melko kalliita.

just ja joo kirjoitti:

Vielä kerran yrittäkäämme :) Mihin olen itseni saattanutkaan (vitsi, vitsi).

Puhut niin ristiriitaisuuksia. Aiemmin sanoit että haluat ihmisille haukkua kotipaikkakuntalaisia, ja nyt sitten taas oletkin sillä linjalla ettet niistä asioista puhuisikaan. Se että haukut kotipaikkakuntalaisia nyt, ei auta yhtään mitään. Anna heille anteeksi!! Se on askel eteenpäin siihen että vapaudut siitä taakasta. Jatkamalla näin annat edelleen vain valtaa niille ihmisille jotka ovat sinua kiusanneet. He vaikuttavat elämääsi yhä, vaikka eivät ole lähimaillakaan. Miksi koet niin että toisten haukkuminen on oikein? Ethän pidä itsekään siitä että sinua haukutaan. Eihän kukaan pidä! Nouse sinä sinua haukkuneiden yläpuolelle, äläkä tee itse niin. Eihän se haukkuminen mitään korjaakaan. Jos joku arvostelee sinua, anna arvostella, älä tee itse samoin, älä älähdä vastaan ja suutu. Hankkiudut vain vaikeuksiin tällä tavalla. Ole välinpitämätön, osoita ettet välitä siitä vaikka sinulle on sanottu pahasti. Se on paras keino katkaista tilanne. Kiusaaja ei jaksa enää kiusata kun huomaa ettei saa siitä mitään irti. Sitä kiusaaja haluaa, että älähdät vastaan, että hän saa taas tulta liekkeihin.

Siinä ei ole mitään pahaa että tekee asioita itsensä vuoksi. Jokaisen tulee nimenomaan elää itsensä vuoksi. Eikä kukaan siitä tule syyttämään tai arvostelemaan. Sekoitat itsekkyyden ja itsensä vuoksi elämisen keskenään. Nämä ovat kaksi eri asiaa.

Asperger diagnoosi tai psykiatrian diagnoosi ei ole sitä varten että tekisit niillä jotakin. Ne ovat sitä varten että oppisit elämään sairauden kanssa ja jos mahdollista hoitamaan sitä. Mahdatko olla tietoinen siitä, että asperger on neurologinen sairaus. Kun tietää mitä sairastaa ja oppi ymmärtämään ja sisäistämään mikä itsessä on erilaista kuin muissa, se auttaa pärjäämään sairauden kanssa. Ja nimenomaan helpottaa omaa elämää!! Googleta asperger. Perehdy siihen ihan ajan kanssa, äläkä tyrmää heti, tutkiskele itseäsi ja elämääsi. Ehkä sinulla ei ole aspergeria, mutta oletpahan oppinut jotakin uutta.

Toki asiat maksaa, aikalailla kaikki maksaa. Maksathan sinä siitäkin, että saat ravintoa, ehkä kuljet bussilla töihin, harrastukset maksaa, risteilykin maksaa. Mikset voisi maksaa myös terveydestäsi ja omasta hyvinvoinnistasi. Jos sinulla katkeaa jalka, niin kyllähän sinäkin menet lääkäriin. Mikset menisi muissa terveyteen liittyvissä asioissa. Suomessa kuitenkin on vielä ilmainen terveydenhuolto! Se ei sinun kukkaroasi kevennä juuri mitään. Yksityisellä käynti sitten maksaa enemmän, mutta siitäkin saa useimmiten hyvät kela-korvaukset. Ja mitä sinä sillä rahalla pankkitilillä teet, kun ongelmat ovat niin suuret ettet koe edes pystyväsi tekemään asioita, joihin sitä rahaa kuluu, eli vaikka sitten matkustella. Ja juuripa vielä kehaisit sitä, että kuinka sinulla on rahaa ja että sinulle ollaan siitä kateellisia. Raha ei ole este. Se on sinulle vain jälleen uusi tekosyy.

Kierrät edelleen vain liikenneympyrää, etkä huomaa tienhaaraa, josta pääsee ulos. Missaat pointtini koko ajan, sen mikä on ratkaisu sinun tilanteeseesi. Vielä kerran. Sinun täytyy oppia hyväksymään itsesi, oppia olemaan häpeämättä itseäsi ja yksinäisyyttäsi, oppia olemaan välittämättä siitä mitä muuta ajattelevat tai mahdollisesti saattavat ajatella. Sitten sillä ei ole enää mitään merkitystä, ajatteleeko joku pahasti yksinäisistä, tai jostakin muusta mikä on sinulle tärkeää. Kun hyväksyt itsesi, se ei vaivaa sinua jos joku muu ei hyväksy. Kaikki ei voi hyväksyä kaikkia ja kaikkea. Mutta oma itsensä täytyy hyväksyä vikoineen päivineen. Tähän työhön sinä voit saada apua. Ei se tapahdu yhdessä yössä. Se on pitkä tie, mutta mitä nopeammin aloitat, sitä lyhyempi se on. Nyt vain marssit mielenterveystoimistoon tai varaat ajan terveyskeskukseen ja kerrot että sinulla on huolia ja toivoisit että voisit jutella jonkun kanssa. Ei siinä heti tarvitse ruveta erittelemään mitä kaikkia huolia sinulla on. Niitä käydään sitten läpi ajallaan, kun pääset juttelemaan. Jonot on tietysti pitkät. Mutta aina voit mennä yksityiselle psykiatrille tai psykologille. Pääset nopeammin ja mahdollisesti saat parempaa apua kuin julkiselta puolelta. Psykiatrilta saat sitten apua siihen kuinka kela-korvaukset haetaan, tai onko hän edes sitä mieltä että sinun kannattaa terapiassa käydä. Kokeile edes!! Jos se ei auta, jos psykiatri on sitä mieltä, ettei terapia ole oikea paikka sinulle, niin sittempä voit ainakin kertoa ihmisille, jotka tätä sinulle ehdottaa, että olet jo kokeillut. Ja olet ainakin yrittänyt. Kokeile asioita, vaikka ne tuntusi hölmöltä tai sinulle sopimattomilta. Vain kokeilemalla löydät ne oikeat keinot itsellesi.

Hyvää yötä.

Lue lisää

Tässä vielä jatkoa edelliseen...

"Kierrät edelleen vain liikenneympyrää, etkä huomaa tienhaaraa, josta pääsee ulos. Missaat pointtini koko ajan, sen mikä on ratkaisu sinun tilanteeseesi. Vielä kerran. Sinun täytyy oppia hyväksymään itsesi, oppia olemaan häpeämättä itseäsi ja yksinäisyyttäsi, oppia olemaan välittämättä siitä mitä muuta ajattelevat tai mahdollisesti saattavat ajatella. Sitten sillä ei ole enää mitään merkitystä, ajatteleeko joku pahasti yksinäisistä, tai jostakin muusta mikä on sinulle tärkeää. "

En vaan ymmärrä sitä, että mitä merkitystä sillä sitten on, että miten hyvin pystyy itse hyväksymään itsensä? Eli se yksinäisyyden, mistä ei itsekään ole koskaan tykännyt. Ei se yksinäisyyden hyväksyminen toisi mulle yhtään sen enempää kavereita esim. baareista tai mistään, kun ihmiset suhtautuvat aina niin vieroksuvasti yksinäisiä nuoria miehiä kohtaan, koska monien mielestä heissä on aina jotain vikaa, kun ei ole kavereita elämään löytynyt.

Tuskin se laivalle lähtö yksin olisi yhtään sen helpompi juttu, vaikka sen oman yksinäisyyden pystyisikin hyväksymään. Tai ainakaan se ei helpottaisi yhtään niitä kavereiden löytymistä, se on ihan varma juttu. Varmasti laivan baareissa ihmiset suhtautuisivat edelleen ihan yhtä kielteisesti yksinäisiä nuoria miehiä kohtaan ja ihmettelisivät sitä, että miksi mun ikäinen nuori mies on oikein lähtenyt yksin reissuun ilman ketään kavereita.

Paljon mieluummin haluaisin saada kavereita elämääni, että voisi tehdä kaikkia niitä juttuja, mitä ei ole tähän ikään mennessä koskaan voinut tehdä sen yksinäisyyden takia, kuten esim. käydä kavereiden kanssa baareissa, laivaristeilyillä ja ulkomaan matkoilla. Sitten sillä ei olisi enää mulle niin väliä, että mitä muut ihmiset ajattelevat yksinäisistä ihmisistä, kun mä en enää tähän joukkoon kuuluisi.

DarkFear kirjoitti:

Tässä vielä jatkoa edelliseen...

"Kierrät edelleen vain liikenneympyrää, etkä huomaa tienhaaraa, josta pääsee ulos. Missaat pointtini koko ajan, sen mikä on ratkaisu sinun tilanteeseesi. Vielä kerran. Sinun täytyy oppia hyväksymään itsesi, oppia olemaan häpeämättä itseäsi ja yksinäisyyttäsi, oppia olemaan välittämättä siitä mitä muuta ajattelevat tai mahdollisesti saattavat ajatella. Sitten sillä ei ole enää mitään merkitystä, ajatteleeko joku pahasti yksinäisistä, tai jostakin muusta mikä on sinulle tärkeää. "

En vaan ymmärrä sitä, että mitä merkitystä sillä sitten on, että miten hyvin pystyy itse hyväksymään itsensä? Eli se yksinäisyyden, mistä ei itsekään ole koskaan tykännyt. Ei se yksinäisyyden hyväksyminen toisi mulle yhtään sen enempää kavereita esim. baareista tai mistään, kun ihmiset suhtautuvat aina niin vieroksuvasti yksinäisiä nuoria miehiä kohtaan, koska monien mielestä heissä on aina jotain vikaa, kun ei ole kavereita elämään löytynyt.

Tuskin se laivalle lähtö yksin olisi yhtään sen helpompi juttu, vaikka sen oman yksinäisyyden pystyisikin hyväksymään. Tai ainakaan se ei helpottaisi yhtään niitä kavereiden löytymistä, se on ihan varma juttu. Varmasti laivan baareissa ihmiset suhtautuisivat edelleen ihan yhtä kielteisesti yksinäisiä nuoria miehiä kohtaan ja ihmettelisivät sitä, että miksi mun ikäinen nuori mies on oikein lähtenyt yksin reissuun ilman ketään kavereita.

Paljon mieluummin haluaisin saada kavereita elämääni, että voisi tehdä kaikkia niitä juttuja, mitä ei ole tähän ikään mennessä koskaan voinut tehdä sen yksinäisyyden takia, kuten esim. käydä kavereiden kanssa baareissa, laivaristeilyillä ja ulkomaan matkoilla. Sitten sillä ei olisi enää mulle niin väliä, että mitä muut ihmiset ajattelevat yksinäisistä ihmisistä, kun mä en enää tähän joukkoon kuuluisi.

Lue lisää

Et ymmärrä miksi itsensä hyväksymisellä on merkitystä. Tämä on asia, jossa psykiatri voi sinua auttaa (kuten kaikissa muissakin asioissa, joita et koe ymmärtäväsi). Auttaa sinua näkemään sen, että itsensä hyväksyminen on tärkein asia. Ei se sitä tarkoita että täytyy hyväksyä kirjaimellisesti se että on yksinäinen. Ei sitä että sinun kuuluisi ajatella niin, että hitsi vie yksinäisyys onkin tosi kiva juttu. Kun opit hyväksymään itsesi, siitä huolimatta että olet nyt yksinäinen, se auttaa sinua eteenpäin, se auttaa sinua löytämään kavereita. Se tarkoittaa sitä, että opit pitämään itsestäsi, siitäkin huolimatta että itsestäsi ja elämästäsi löytyy puolia, jotka eivät ole niin positiivisia. Kun viestität muille, ettet piittaa siitä, että olet yksin jossakin liikenteessä, ette koe itse sitä mitenkään häpeällisenä, niin muutkin suhtautuvat siihen hyvin. Kun opit pitämään itseäsi ihmisenä, johon muut haluavat tutustua, niin alat löytämään seuraa. Sinun täytyy löytää oma sisäinen tasapainosi, jotta voit elää onnellista elämää, ja että kykenet ottamaan vastaan myös ne elämän surut ja murheet ja selviämään niistä yli. Psykiatri/terapeutti auttaa sinua löytämään uusia näkökulmia elämään ja elämiseen, auttaa sinua pääsemään irti näistä vanhoista kaavoista joihin olet kangistunut, ja jotka eivät tuota tulosta. Vähän samalla tavalla kuin minä, ja moni muukin täällä, on yrittänyt sinua auttaa. Terapeutilla tietysti vain on mahdollisuutta ja ammattitaitoa auttaa sinua kokonaisvaltaisemmin. Sinä käytännössä jo käyt terapiassa. Olet vain valinnut terapeutiksesi meidät muut Suomi24:n käyttäjät. Ja me teemme tätä ”työtä” kanssasi ilmaiseksi, auttamisen halusta.

Sinulla on kovin suuri tarve kertoa ongelmistasi täällä. Mikset puhuisi niistä jonkun kanssa kasvotusten? Sitä muutkin tekevät. Minäkin kävin terapiassa, koska lapsuudessani on tapahtunut ikäviä asioita, joista koin tarpeelliseksi puhua. Sain asiat käsiteltyä, eivätkä ne enää tunge mukaan elämääni nykyhetkessä. Sinulle tämä Suomi24:än kirjoittelu näyttää olevan tärkeä harrastus. Se on hyvä juttu! Olet sosiaalinen ainakin tällä tavalla. Mutta ajattelepa jos kävisit terapiassa purkamassa huoliasi, saisit toisen kanavan, jonne niitä purkaa. Silloin sinulle jäisi resursseja siihen, että voisit keskustella täällä muistakin asioista, osallistua muihinkin keskusteluihin, kuin vain omiisi. Kun ihmiset huomaavat sen, että olet kiinnostunut muidenkin elämästä, saattaa heidän mielenkiintonsa sinua kohtaan herätä ja lopputuloksena voi olla niinkin iloinen asia, että löydät täältä elämääsi ihmissuhteen.

Ymmärrän täysin sen, että paljon mielummin haluaisit vain niitä kavereita. Olisihan se helpoin tie, välttyisit itse työntekemiseltä. Mutta sinä et voi saada kavereita, ennen kuin olet korjannut ne ongelmat, joiden vuoksi et saa kavereita.

Painotan edelleen että asperger ei ole psykiatrinen sairaus. Eikä mielenterveydelliset ongelmatkaan ole mikään häpeä. Kyllä niitä on kaikilla, tavalla tai toisella. Joillakin sitten vain sen verran laajasti, että ne haittaavat elämää niin paljon, että niihin on haettava apua. Hyvin moni käy terapiassa elämänsä aikana. Terapiassa käyminen ei tee kenestäkään mielenvikaista.

Ymmärrän sen, että koska itsetuntosi on niin huono, koet sen muuttuvan vielä huonommaksi, jos sinulla todettaisiin sairaus. Eihän sairaus koskaan ole sillä tavalla positiivinen asia, että sellaista halutaan ja toivotaan. Jokainen eläisi mielummin terveen ihmisen elämää. Mutta toisilla nyt sattuu vain olemaan sairauksia, eivätkä he sille voi yhtään mitään, ei se ole heidän syytään että ovat sairastuneet. Ja kun oman sairautensa hyväksyy, voi elää ihan yhtä onnellista elämää kuin terveetkin. Kun tietää mitä sairastaa, sen kanssa oppii myös elämään.

Itselläni esimerkiksi on paljon erilaisia ruoka-allergioita. Minä menin lääkäriin, asia tutkittiin ja selvitettiin. Sain selville sen, mikä on minulle pahaksi, opin noudattamaan oikeanlaista ruokavaliota. Eihän se kivaa ole. Haluaisinhan minäkin saada syödä ihan sitä samaa kuin kaikki muutkin. Mutta minkäs sille mahdan. Kun opin noudattamaan itselleni oikeaa ruokavaliota, sain selville kaiken sen, mitä minun tulee välttää, voin elää taas hyvää elämää, sen sijaan että makaan kotona sängyssä kipeänä ja huonovointisena.
JATKUU ->

just ja joo kirjoitti:

Et ymmärrä miksi itsensä hyväksymisellä on merkitystä. Tämä on asia, jossa psykiatri voi sinua auttaa (kuten kaikissa muissakin asioissa, joita et koe ymmärtäväsi). Auttaa sinua näkemään sen, että itsensä hyväksyminen on tärkein asia. Ei se sitä tarkoita että täytyy hyväksyä kirjaimellisesti se että on yksinäinen. Ei sitä että sinun kuuluisi ajatella niin, että hitsi vie yksinäisyys onkin tosi kiva juttu. Kun opit hyväksymään itsesi, siitä huolimatta että olet nyt yksinäinen, se auttaa sinua eteenpäin, se auttaa sinua löytämään kavereita. Se tarkoittaa sitä, että opit pitämään itsestäsi, siitäkin huolimatta että itsestäsi ja elämästäsi löytyy puolia, jotka eivät ole niin positiivisia. Kun viestität muille, ettet piittaa siitä, että olet yksin jossakin liikenteessä, ette koe itse sitä mitenkään häpeällisenä, niin muutkin suhtautuvat siihen hyvin. Kun opit pitämään itseäsi ihmisenä, johon muut haluavat tutustua, niin alat löytämään seuraa. Sinun täytyy löytää oma sisäinen tasapainosi, jotta voit elää onnellista elämää, ja että kykenet ottamaan vastaan myös ne elämän surut ja murheet ja selviämään niistä yli. Psykiatri/terapeutti auttaa sinua löytämään uusia näkökulmia elämään ja elämiseen, auttaa sinua pääsemään irti näistä vanhoista kaavoista joihin olet kangistunut, ja jotka eivät tuota tulosta. Vähän samalla tavalla kuin minä, ja moni muukin täällä, on yrittänyt sinua auttaa. Terapeutilla tietysti vain on mahdollisuutta ja ammattitaitoa auttaa sinua kokonaisvaltaisemmin. Sinä käytännössä jo käyt terapiassa. Olet vain valinnut terapeutiksesi meidät muut Suomi24:n käyttäjät. Ja me teemme tätä ”työtä” kanssasi ilmaiseksi, auttamisen halusta.

Sinulla on kovin suuri tarve kertoa ongelmistasi täällä. Mikset puhuisi niistä jonkun kanssa kasvotusten? Sitä muutkin tekevät. Minäkin kävin terapiassa, koska lapsuudessani on tapahtunut ikäviä asioita, joista koin tarpeelliseksi puhua. Sain asiat käsiteltyä, eivätkä ne enää tunge mukaan elämääni nykyhetkessä. Sinulle tämä Suomi24:än kirjoittelu näyttää olevan tärkeä harrastus. Se on hyvä juttu! Olet sosiaalinen ainakin tällä tavalla. Mutta ajattelepa jos kävisit terapiassa purkamassa huoliasi, saisit toisen kanavan, jonne niitä purkaa. Silloin sinulle jäisi resursseja siihen, että voisit keskustella täällä muistakin asioista, osallistua muihinkin keskusteluihin, kuin vain omiisi. Kun ihmiset huomaavat sen, että olet kiinnostunut muidenkin elämästä, saattaa heidän mielenkiintonsa sinua kohtaan herätä ja lopputuloksena voi olla niinkin iloinen asia, että löydät täältä elämääsi ihmissuhteen.

Ymmärrän täysin sen, että paljon mielummin haluaisit vain niitä kavereita. Olisihan se helpoin tie, välttyisit itse työntekemiseltä. Mutta sinä et voi saada kavereita, ennen kuin olet korjannut ne ongelmat, joiden vuoksi et saa kavereita.

Painotan edelleen että asperger ei ole psykiatrinen sairaus. Eikä mielenterveydelliset ongelmatkaan ole mikään häpeä. Kyllä niitä on kaikilla, tavalla tai toisella. Joillakin sitten vain sen verran laajasti, että ne haittaavat elämää niin paljon, että niihin on haettava apua. Hyvin moni käy terapiassa elämänsä aikana. Terapiassa käyminen ei tee kenestäkään mielenvikaista.

Ymmärrän sen, että koska itsetuntosi on niin huono, koet sen muuttuvan vielä huonommaksi, jos sinulla todettaisiin sairaus. Eihän sairaus koskaan ole sillä tavalla positiivinen asia, että sellaista halutaan ja toivotaan. Jokainen eläisi mielummin terveen ihmisen elämää. Mutta toisilla nyt sattuu vain olemaan sairauksia, eivätkä he sille voi yhtään mitään, ei se ole heidän syytään että ovat sairastuneet. Ja kun oman sairautensa hyväksyy, voi elää ihan yhtä onnellista elämää kuin terveetkin. Kun tietää mitä sairastaa, sen kanssa oppii myös elämään.

Itselläni esimerkiksi on paljon erilaisia ruoka-allergioita. Minä menin lääkäriin, asia tutkittiin ja selvitettiin. Sain selville sen, mikä on minulle pahaksi, opin noudattamaan oikeanlaista ruokavaliota. Eihän se kivaa ole. Haluaisinhan minäkin saada syödä ihan sitä samaa kuin kaikki muutkin. Mutta minkäs sille mahdan. Kun opin noudattamaan itselleni oikeaa ruokavaliota, sain selville kaiken sen, mitä minun tulee välttää, voin elää taas hyvää elämää, sen sijaan että makaan kotona sängyssä kipeänä ja huonovointisena.
JATKUU ->

Lue lisää

->
Kehoitin sinua perehtymään aspergerin syndroomaan. Kehoitan edelleen. Aspergeria sairastavat hahmottavat ja tulkitsevat maailmaa ja ihmisiä eri tavalla kuin he joilla tätä sairautta ei ole. Ja siitä koituu ongelmia mm. ihmissuhteisiin ja niiden muodostamiseen. Kirjoitustesi pohjalta on selkeää, että sinä tulkitset ja hahmotat eri tavalla asioita kuin muut (syy voi aina olla jossain muussakin kuin aspergerin syndroomassa, muuta asia on joka tapauksessa hyvä selvittää). Itse et sitä välttämättä kykene huomaamaan ollenkaan, koska sinulla ei ole kokemusta siitä kuinka muut hahmottavat ja tulkitsevat. Kun opit havaitsemaan ja tunnistamaan ne erot itsesi ja muiden välillä, opit myös hallitsemaan niitä, opit keinoja joiden avulla kykenet solmimaan ihmissuhteita huolimatta siitä että olet hieman erilainen (erilaisuus ei ole paha asia!) ja maailmasta tulee sinulle parempi paikka elää.

Ei se ole oikein että haukkuu toisia, ei edes noilla perusteilla jotka itse esitit. Toisten haukkuminen ei ole koskaan oikein, vaikka jokainen meistä sitäkin joskus tekee. Jos sinä vuorostasi haukut ihmisiä, jotka syrjivät toisia ihmisiä heidän elämänvalintojensa takia, niin syyllistyt silloin itse ihan samaan. Haukut itsekin ihmisiä heidän elämänvalintojensa vuoksi. Heidän elämävalintansa on ollut syrjiä jota kuta toista ja sinä haukut sitä. Sitä en tarkoita että tällainen käytös pistäisi hyväksyä, ei missään tapauksessa. Mutta haukkuminen ei auta mitään. Käytä siihen kuluva energia johonkin muuhun, tee negatiivisesta positiivista. Sen sijaan että haukuta muita, yritä saada heidät ymmärtämään sitä että toisten syrjiminen ja kiusaaminen ei ole oikein.

just ja joo kirjoitti:

Et ymmärrä miksi itsensä hyväksymisellä on merkitystä. Tämä on asia, jossa psykiatri voi sinua auttaa (kuten kaikissa muissakin asioissa, joita et koe ymmärtäväsi). Auttaa sinua näkemään sen, että itsensä hyväksyminen on tärkein asia. Ei se sitä tarkoita että täytyy hyväksyä kirjaimellisesti se että on yksinäinen. Ei sitä että sinun kuuluisi ajatella niin, että hitsi vie yksinäisyys onkin tosi kiva juttu. Kun opit hyväksymään itsesi, siitä huolimatta että olet nyt yksinäinen, se auttaa sinua eteenpäin, se auttaa sinua löytämään kavereita. Se tarkoittaa sitä, että opit pitämään itsestäsi, siitäkin huolimatta että itsestäsi ja elämästäsi löytyy puolia, jotka eivät ole niin positiivisia. Kun viestität muille, ettet piittaa siitä, että olet yksin jossakin liikenteessä, ette koe itse sitä mitenkään häpeällisenä, niin muutkin suhtautuvat siihen hyvin. Kun opit pitämään itseäsi ihmisenä, johon muut haluavat tutustua, niin alat löytämään seuraa. Sinun täytyy löytää oma sisäinen tasapainosi, jotta voit elää onnellista elämää, ja että kykenet ottamaan vastaan myös ne elämän surut ja murheet ja selviämään niistä yli. Psykiatri/terapeutti auttaa sinua löytämään uusia näkökulmia elämään ja elämiseen, auttaa sinua pääsemään irti näistä vanhoista kaavoista joihin olet kangistunut, ja jotka eivät tuota tulosta. Vähän samalla tavalla kuin minä, ja moni muukin täällä, on yrittänyt sinua auttaa. Terapeutilla tietysti vain on mahdollisuutta ja ammattitaitoa auttaa sinua kokonaisvaltaisemmin. Sinä käytännössä jo käyt terapiassa. Olet vain valinnut terapeutiksesi meidät muut Suomi24:n käyttäjät. Ja me teemme tätä ”työtä” kanssasi ilmaiseksi, auttamisen halusta.

Sinulla on kovin suuri tarve kertoa ongelmistasi täällä. Mikset puhuisi niistä jonkun kanssa kasvotusten? Sitä muutkin tekevät. Minäkin kävin terapiassa, koska lapsuudessani on tapahtunut ikäviä asioita, joista koin tarpeelliseksi puhua. Sain asiat käsiteltyä, eivätkä ne enää tunge mukaan elämääni nykyhetkessä. Sinulle tämä Suomi24:än kirjoittelu näyttää olevan tärkeä harrastus. Se on hyvä juttu! Olet sosiaalinen ainakin tällä tavalla. Mutta ajattelepa jos kävisit terapiassa purkamassa huoliasi, saisit toisen kanavan, jonne niitä purkaa. Silloin sinulle jäisi resursseja siihen, että voisit keskustella täällä muistakin asioista, osallistua muihinkin keskusteluihin, kuin vain omiisi. Kun ihmiset huomaavat sen, että olet kiinnostunut muidenkin elämästä, saattaa heidän mielenkiintonsa sinua kohtaan herätä ja lopputuloksena voi olla niinkin iloinen asia, että löydät täältä elämääsi ihmissuhteen.

Ymmärrän täysin sen, että paljon mielummin haluaisit vain niitä kavereita. Olisihan se helpoin tie, välttyisit itse työntekemiseltä. Mutta sinä et voi saada kavereita, ennen kuin olet korjannut ne ongelmat, joiden vuoksi et saa kavereita.

Painotan edelleen että asperger ei ole psykiatrinen sairaus. Eikä mielenterveydelliset ongelmatkaan ole mikään häpeä. Kyllä niitä on kaikilla, tavalla tai toisella. Joillakin sitten vain sen verran laajasti, että ne haittaavat elämää niin paljon, että niihin on haettava apua. Hyvin moni käy terapiassa elämänsä aikana. Terapiassa käyminen ei tee kenestäkään mielenvikaista.

Ymmärrän sen, että koska itsetuntosi on niin huono, koet sen muuttuvan vielä huonommaksi, jos sinulla todettaisiin sairaus. Eihän sairaus koskaan ole sillä tavalla positiivinen asia, että sellaista halutaan ja toivotaan. Jokainen eläisi mielummin terveen ihmisen elämää. Mutta toisilla nyt sattuu vain olemaan sairauksia, eivätkä he sille voi yhtään mitään, ei se ole heidän syytään että ovat sairastuneet. Ja kun oman sairautensa hyväksyy, voi elää ihan yhtä onnellista elämää kuin terveetkin. Kun tietää mitä sairastaa, sen kanssa oppii myös elämään.

Itselläni esimerkiksi on paljon erilaisia ruoka-allergioita. Minä menin lääkäriin, asia tutkittiin ja selvitettiin. Sain selville sen, mikä on minulle pahaksi, opin noudattamaan oikeanlaista ruokavaliota. Eihän se kivaa ole. Haluaisinhan minäkin saada syödä ihan sitä samaa kuin kaikki muutkin. Mutta minkäs sille mahdan. Kun opin noudattamaan itselleni oikeaa ruokavaliota, sain selville kaiken sen, mitä minun tulee välttää, voin elää taas hyvää elämää, sen sijaan että makaan kotona sängyssä kipeänä ja huonovointisena.
JATKUU ->

Lue lisää

"Ei sitä että sinun kuuluisi ajatella niin, että hitsi vie yksinäisyys onkin tosi kiva juttu. Kun opit hyväksymään itsesi, siitä huolimatta että olet nyt yksinäinen, se auttaa sinua eteenpäin, se auttaa sinua löytämään kavereita. "

No eipä se vaan tähän asti ole mua onnistanut yhtään kavereiden löytämisessä, vaikka olenkin yrittänyt olla baareissa aina niin ikään sinut ton yksinäisyyteni kanssa. Muut ihmiset kun eivät valitettavasti ole suhtautuneet siihen kovinkaan myönteisesti, niin ongelma on aina myös kiinni siitä toisesta osapuolesta.

"Kun ihmiset huomaavat sen, että olet kiinnostunut muidenkin elämästä, saattaa heidän mielenkiintonsa sinua kohtaan herätä ja lopputuloksena voi olla niinkin iloinen asia, että löydät täältä elämääsi ihmissuhteen."

Olen mä yrittänyt jo monta vuotta etsiä ihmissuhteita täältä Suomi24-palstalta, eli käytännössä heti siitä lähtien kun liityin tänne palstalle. Mutta eipä vaan ole siinäkään mua onnistanut. Huono juttu olisi ainakin se, että vanhempani eivät hyväksyisi tai ainakaan tykkäisi siitä, jos mä tutustuisin ihmisiin tämän palstan tai yleensä minkään nettipalstan kautta, koska heidän mielestä mun ikäisen nuoren miehen pitäisi onnistua solmimaan ne ihmissuhteet tuolla reaalimaailmassa ja näissä "normaaleissa" paikoissa, kuten mm. kouluissa, työpaikoilla, baareissa ja harrastusten parissa.

En tosin anna vanhempieni mielipiteiden vaikuttaa millään tavalla siihen, että missä mä tutustun ihmisiin, koska mulle se nettipalstoilla tutustuminen on paljon helpompi tapa, kun yrittää tutustua tuntemattomiin ihmisiin missään tuolla reaalimaailmassa, jossa vain ne sosiaaliset ihmiset pärjäävät kaikkein parhaiten.

"Ymmärrän täysin sen, että paljon mielummin haluaisit vain niitä kavereita. Olisihan se helpoin tie, välttyisit itse työntekemiseltä. Mutta sinä et voi saada kavereita, ennen kuin olet korjannut ne ongelmat, joiden vuoksi et saa kavereita. "

Paljon mieluummin haluaisin saada kavereita saman tien, enkä keskittyä missään psykiatreilla käymiseen, sillä ei ne mun ongelmat haittaa mua silloin, jos mulla olisi kavereita elämässäni, silloin ei tarvisi miettiä kotikaupungin aiheuttamia murheita ja muita ongelmia.

"Itselläni esimerkiksi on paljon erilaisia ruoka-allergioita. Minä menin lääkäriin, asia tutkittiin ja selvitettiin. Sain selville sen, mikä on minulle pahaksi, opin noudattamaan oikeanlaista ruokavaliota. Eihän se kivaa ole. Haluaisinhan minäkin saada syödä ihan sitä samaa kuin kaikki muutkin. Mutta minkäs sille mahdan. "

Mulla on itselläni myös paljon ruoka-allergioita, joten tiedän mistä puhut. Kuitenkin mielestäni nämä psyykkiset ongelmat eivät ole verrattavissa mitenkään esim. ruoka-allergioihin, sillä ainakin mun täytyy olla hyvin tarkka ruokavalioni suhteen ja sillä on oikeasti vaikutusta elämään, että mitä mä syön, mutta sillä taas ei ole niin merkitystä, vaikka en menisikään mihinkään psykiatrin vastaanotolle.

just ja joo kirjoitti:

->
Kehoitin sinua perehtymään aspergerin syndroomaan. Kehoitan edelleen. Aspergeria sairastavat hahmottavat ja tulkitsevat maailmaa ja ihmisiä eri tavalla kuin he joilla tätä sairautta ei ole. Ja siitä koituu ongelmia mm. ihmissuhteisiin ja niiden muodostamiseen. Kirjoitustesi pohjalta on selkeää, että sinä tulkitset ja hahmotat eri tavalla asioita kuin muut (syy voi aina olla jossain muussakin kuin aspergerin syndroomassa, muuta asia on joka tapauksessa hyvä selvittää). Itse et sitä välttämättä kykene huomaamaan ollenkaan, koska sinulla ei ole kokemusta siitä kuinka muut hahmottavat ja tulkitsevat. Kun opit havaitsemaan ja tunnistamaan ne erot itsesi ja muiden välillä, opit myös hallitsemaan niitä, opit keinoja joiden avulla kykenet solmimaan ihmissuhteita huolimatta siitä että olet hieman erilainen (erilaisuus ei ole paha asia!) ja maailmasta tulee sinulle parempi paikka elää.

Ei se ole oikein että haukkuu toisia, ei edes noilla perusteilla jotka itse esitit. Toisten haukkuminen ei ole koskaan oikein, vaikka jokainen meistä sitäkin joskus tekee. Jos sinä vuorostasi haukut ihmisiä, jotka syrjivät toisia ihmisiä heidän elämänvalintojensa takia, niin syyllistyt silloin itse ihan samaan. Haukut itsekin ihmisiä heidän elämänvalintojensa vuoksi. Heidän elämävalintansa on ollut syrjiä jota kuta toista ja sinä haukut sitä. Sitä en tarkoita että tällainen käytös pistäisi hyväksyä, ei missään tapauksessa. Mutta haukkuminen ei auta mitään. Käytä siihen kuluva energia johonkin muuhun, tee negatiivisesta positiivista. Sen sijaan että haukuta muita, yritä saada heidät ymmärtämään sitä että toisten syrjiminen ja kiusaaminen ei ole oikein.

Lue lisää

"Kun opit havaitsemaan ja tunnistamaan ne erot itsesi ja muiden välillä, opit myös hallitsemaan niitä, opit keinoja joiden avulla kykenet solmimaan ihmissuhteita huolimatta siitä että olet hieman erilainen (erilaisuus ei ole paha asia!) ja maailmasta tulee sinulle parempi paikka elää. "

Olen aina vihannut yli kaiken ihmisten lokerointia johonkin tiettyihin ryhmiin, sillä mun mielestäni maailmassa vaan on ja saakin olla erilaisia ihmisiä, ilman että heitä tarvitsee olla lokeroimassa aina johonkin eri ryhmiin, kuten normaaleihin ja aspergren-potilaisiin.

Koulussakin olisi hyvä, kun annettaisiin vaan kaikkien oppilaiden oppia vapaasti ihan omaan tahtiinsa, eikä alettaisi puuttua heti johonkin oppimisvaikeuksiin, jos joku oppilas onkin jossain aineessa huonompi ja hitaampi oppimaan sitä kun mitä muut.

Itse kun kärsin koko kouluaikani näistä oppimisvaikeuksista, niin just sen vuoksi mulla tuli oikein hirveä kammo sitä opiskelua kohtaan ja heti ammattikoulun jälkeen päätinkin sen, etten enää ikinä elämässäni astu jalallakaan yhteenkään oppilaitokseen, koska kuitenkin mut lokeroitaisiin heti siellä näihin oppimisvaikeuksista kärsiviksi opiskelijoiksi.

"Ei se ole oikein että haukkuu toisia, ei edes noilla perusteilla jotka itse esitit. Toisten haukkuminen ei ole koskaan oikein, vaikka jokainen meistä sitäkin joskus tekee. Jos sinä vuorostasi haukut ihmisiä, jotka syrjivät toisia ihmisiä heidän elämänvalintojensa takia, niin syyllistyt silloin itse ihan samaan. Haukut itsekin ihmisiä heidän elämänvalintojensa vuoksi. "

Sellaiset kusipää-ihmiset ovat haukkumisensa ansainneet, jotka ovat aina syrjimässä toisia ihmisiä heidän elämänvalintojensa vuoksi ja joskus vielä sanon tämän suoraan päin näiden ihmisten naamaa, jos he vielä kerrankin tulevat haukkumaan mua mun sivarivalintani tai muun "väärän" valinnan takia.

Olisivat ensin itse miettineet sitä, että onko se fiksua olla syrjimässä toisia ihmisiä heidän oppimisvaikeuksien, sivarivalinnan tai riparista kieltäytymisen takia.

"Käytä siihen kuluva energia johonkin muuhun, tee negatiivisesta positiivista. Sen sijaan että haukuta muita, yritä saada heidät ymmärtämään sitä että toisten syrjiminen ja kiusaaminen ei ole oikein. "

Olen niin kyllästynyt siihen, että mun pitäisi kaikkien ongelmieni lisäksi yrittää olla vielä joku kansanvalistaja, joka yrittäisi selittää ihmisille sitä, kuinka toisia ihmisiä ei saisi syrjiä, kun tällaiset suvaitsemattomat ja ahdasmieliset idiootit eivät kuitenkaan itse sitä osaa ymmärtää. Mielestäni silloin kotikasvatuksessa on jotain vialla ja pahasti, jos lapsista kasvaa sellaisia ihmisiä, jotka ovat suvaitsemattomia ja syrjimässä toisia ihmisiä joidenkin syiden takia.

No itse olen aina ollut hieman syvällisempi ajattelija ja sellainen henkilö, joka uskaltaa ajatella itsenäisesti ja kyseenalaistaa näitä asiooita, joita monet pitävät ihan itsestään selvyytenä. Tämä onkin aika pitkälti syynä siihen, miksi varsinkin noista baareista on todella vaikeaa löytää koskaan juttuseuraa.

DarkFear kirjoitti:

No itse olen aina ollut hieman syvällisempi ajattelija ja sellainen henkilö, joka uskaltaa ajatella itsenäisesti ja kyseenalaistaa näitä asiooita, joita monet pitävät ihan itsestään selvyytenä. Tämä onkin aika pitkälti syynä siihen, miksi varsinkin noista baareista on todella vaikeaa löytää koskaan juttuseuraa.

Lue lisää

"No itse olen aina ollut hieman syvällisempi ajattelija ja sellainen henkilö, joka uskaltaa ajatella itsenäisesti ja kyseenalaistaa näitä asiooita,..."

Jopas vitsin murjaisit. Sinäkö avoin ja itsenäinen ja uskaltava?

Mitäs jos vaihteeksi kyseenalaistaisit vänkäämisesi näillä palstoilla - että olisiko asioille oikeasti jotain tehtävissä sen sijaan että ryvet itsesäälissä...

... kirjoitti:

"No itse olen aina ollut hieman syvällisempi ajattelija ja sellainen henkilö, joka uskaltaa ajatella itsenäisesti ja kyseenalaistaa näitä asiooita,..."

Jopas vitsin murjaisit. Sinäkö avoin ja itsenäinen ja uskaltava?

Mitäs jos vaihteeksi kyseenalaistaisit vänkäämisesi näillä palstoilla - että olisiko asioille oikeasti jotain tehtävissä sen sijaan että ryvet itsesäälissä...

Lue lisää

"Jopas vitsin murjaisit. Sinäkö avoin ja itsenäinen ja uskaltava? "

Olen mä ainakin itsenäisesti ajatteleva ja asioita kovasti kyseenalaistava henkilö, kun uskalsin aikoinaan kieltäytyä suorittamasta rippikoulua ja varusmiespalvelusta, vaikka kotiseuduilla niiden kummankin suorittamista pidetään aina täysin itsestäänselvänä asiana, mistä yksikään suomalaisnuori ja mies ei koskaan saisi kieltäytyä minkään syyn perusteella.

Kuinka monta kertaa olet OIKEASTI keskustellut jonkun kanssa niin, että keskustelu olisi tyssännyt siihen, että olet yksin liikkeellä? Mitä puhuitte ennen tätä?

Kun yksin lähtee vaikka interrailille niin on täysi vapaus!
Saa tehdä omat aikataulut ja reittisuunnitelmat, syödä milloin huvittaa eikä tarvi kuunnella jonkun kaverin kitinää.
Siellä sitä oppii itsestään, ihmisistä ja elämästä, löytää sielunsa.
Ja aina törmää toisiin reilaajiin asemila ja hostelleissa ja voi palanmatkaa kulkea niitten kanssa.

dfghjkjkljkljkl kirjoitti:

Kuinka monta kertaa olet OIKEASTI keskustellut jonkun kanssa niin, että keskustelu olisi tyssännyt siihen, että olet yksin liikkeellä? Mitä puhuitte ennen tätä?

"Kuinka monta kertaa olet OIKEASTI keskustellut jonkun kanssa niin, että keskustelu olisi tyssännyt siihen, että olet yksin liikkeellä? Mitä puhuitte ennen tätä? "

No ainakin baareissa on hyvin usein käynyt, niin että se keskustelu onkin tyssännyt heti sen jälkeen, kun olen kertonut olevani yksin liikkeellä. Varsinkin naisten kanssa on usein käynyt just tällä tavalla, kun naisten mielestä se on aina niin outoa, jos mun ikäiseni nuori mies on yksin baarissa ilman ketään kavereita. Näin ollen se ei varmaan olisi mikään ihme, jos laivalla kävisi myös tällä tavalla, sillä baareissa on sielläkin aika samanlainen ilmapiiri mitä kaupungin baareissa.

. kirjoitti:

Kun yksin lähtee vaikka interrailille niin on täysi vapaus!
Saa tehdä omat aikataulut ja reittisuunnitelmat, syödä milloin huvittaa eikä tarvi kuunnella jonkun kaverin kitinää.
Siellä sitä oppii itsestään, ihmisistä ja elämästä, löytää sielunsa.
Ja aina törmää toisiin reilaajiin asemila ja hostelleissa ja voi palanmatkaa kulkea niitten kanssa.

Lue lisää

"Kun yksin lähtee vaikka interrailille niin on täysi vapaus!
Saa tehdä omat aikataulut ja reittisuunnitelmat, syödä milloin huvittaa eikä tarvi kuunnella jonkun kaverin kitinää.
Siellä sitä oppii itsestään, ihmisistä ja elämästä, löytää sielunsa.
Ja aina törmää toisiin reilaajiin asemila ja hostelleissa ja voi palanmatkaa kulkea niitten kanssa. "

No tietenkin interrail-reissuissa on nämä hyvät puolet, että saa tehdä omat aikataulut, reittisuunnitelmat ym. vastaavat jutut ihan niin kuin itseään huvittaa. Mutta en sitten tiedä, olisiko se sen arvoista, kun alkaa laskemaan yksin reissaamisen huonoja puolia, joita ainakin mulla olisi tosi useita. Tollainen pitkä interrail-reissu olisi jo tosi ahdistavan oloinen sen takia, kun ei olisi ollenkaan juttuseuraa koko matkan aikana, eikä ketään kenen kanssa voisi keskustella noista matkakokemuksista. Ainakin mulle olisi tosi ahdistavaa olla jopa kuukauden ajan niin, ettei voisi jutella mitään kenenkään kanssa.

Mulla kun toi kielitaito ei edes ole mikään hyvä, niin englanniksi ei pystyisi hoitamaan kun nippa nappa nämä pakolliset jutut, eli ei voisi käydä mitään tuntien mittaisia syvällisiä keskusteluja ulkomaalaisten matkaajien kanssa.

Siinäpä kärvistelee kun ei tätä asiaa ymmärrä, vaikka se on monta kertaa hänelle sanottu. Katsoin joskus hänen keskusteluhistoriaansa ja huomasin, että hän ei edes kommentoi mihinkään muuhun kuin omiin ketjuihinsa. Vaikuttaa siltä, että hän ei juuri muuta tee kuin kärvistelee tämän asian kanssa.