Mitä leikkaussalissa ja sen jälkeen tapahtuu?

Anestesiahoitaja huolehtii potilaan puuduttamisesta, nukuttamisesta ja elintoimintojen valvomisesta sekä lääkitsemisestä yhdessä anestesialääkärin kanssa. Anestesialääkäri antaa määräykset, jotka anestesiahoitaja sitten toteuttaa.
Instrumenttihoitaja avustaa kirurgia toimenpiteen aikana ja on useinmiten pukeutunut steriiliin leikkaustakkiin ja -käsineisiin kuten kirurgigin. Hän mm. luo steriilin alueen leikkausliinoilla ennen toimenpiteen aloitusta, pitää instrumentit järjestyksessä ja huolehtii steriliteetin säilymisestä leikkauksen aikana. Muuten toimenkuva riippuu kovasti tehtävästä leikkauksesta ja siitä onko mukana useampi lääkäri tai opiskelijoita. Kirurgi on vastuussa hoidon lääetieteellisestä toteutuksesta. Kirurgien ja sairaanhoitajien välillä on paljon kirjoittamattomia sääntöjä siitä mitä kukin itse leikkaukseen osallistuva saa tehdä.
Valvova hoitaja tai tuttavallisemmin "passari" puolestaan valmistaa potilaan leikkausalueen desinfioimalla sen, huolehtii toimenpiteeseen liittyvistä paperitöistä ja kirjaamisesta, otetuista näytteistä sekä leikkaussalin puhelinliikenteestä. Lisäksi hän voi tuoda varastosta tavaraa leikkauksen aikana sillä hän on ainoa sairaanhoitaja joka saa poistua hetkellisesti salista.
Leikkaustiimi yhteistyössä huolehtii myös potilaan oikeasta leikkausasennosta, usein tiimin apuna on tällöin myös lääkintävahtimestari. Useissa paikoissa lääkintävahtimestari huolehtii myös röntgenkuvien ja mahdollisten valokuvien ottamisesta toimenpiteen aikana. Hän on yleensä myös se henkilö joka laittaa potilaalle kipsin toimenpiteen jälkeen jos se on tarpeen. Tarvittaessa myös hoitajat ja lääkärit pystyvät lääkintävahtimestareille kuuluvan työn hoitamaan, koska esimerkiksi päivystysaikaan tai kiireisinä päivinä lääkintävahtimestaria ei ole aina saatavilla.
Laitoshuoltajat siivoavat leikkaussalin toimenpiteen jälkeen. Välinehuoltajien vastuulla on leikkauksessa käytettävien instrumenttien sekä laitteiden kunnossapito, pesu ja sterilointi.
Jälleen, kunkin henkilön tehtävät hieman vaihtelevat eri paikoissa, mutta pääpiirteittäin jako menee näin.

Toimenpiteen valmistelu aloitetaan yleensä ennen kuin potilas on saapunut leikkausosastolle, joissain tapauksissa jopa edellisenä päivänä. Ensimmäisenä toimenpiteessä mukana olevat hoitajat ja lääkintävahtimestari tarkistavat potilaan tiedot (mitä leikataan, millä tekniikalla, ikä, paino, pituus jne). Suuriin leikkauksiin lääkärit voivat antaa myös etukäteen listan tavaroista joita tarvitaan. Näiden tietojen perusteella he valmistelevat leikkaussalin. Tällöin kerätään varastoista etukäteen mahdollisimman tarkkaan koko toimenpiteen aikana tarvittavat instrumentit, välineet ja lääkkeet. Laitteiden toimivuus myös testataan ennen niiden käyttöön ottoa. Myös salin järjestys ja leikkaustaso muutetaan tarvittaessa niin, että työskentely on mahdollisimman helppoa sillä jokaisessa toimenpiteessä on oma kaavansa joka mukaan jokainen henkilö, laite ja instrumenttipöytä salissa sijoitetaan. Lyhyissä toimenpiteissä valmistelut vievätkin usein enemmän aikaa entä itse toimenpide.

miss_medicate kirjoitti:

Anestesiahoitaja huolehtii potilaan puuduttamisesta, nukuttamisesta ja elintoimintojen valvomisesta sekä lääkitsemisestä yhdessä anestesialääkärin kanssa. Anestesialääkäri antaa määräykset, jotka anestesiahoitaja sitten toteuttaa.
Instrumenttihoitaja avustaa kirurgia toimenpiteen aikana ja on useinmiten pukeutunut steriiliin leikkaustakkiin ja -käsineisiin kuten kirurgigin. Hän mm. luo steriilin alueen leikkausliinoilla ennen toimenpiteen aloitusta, pitää instrumentit järjestyksessä ja huolehtii steriliteetin säilymisestä leikkauksen aikana. Muuten toimenkuva riippuu kovasti tehtävästä leikkauksesta ja siitä onko mukana useampi lääkäri tai opiskelijoita. Kirurgi on vastuussa hoidon lääetieteellisestä toteutuksesta. Kirurgien ja sairaanhoitajien välillä on paljon kirjoittamattomia sääntöjä siitä mitä kukin itse leikkaukseen osallistuva saa tehdä.
Valvova hoitaja tai tuttavallisemmin "passari" puolestaan valmistaa potilaan leikkausalueen desinfioimalla sen, huolehtii toimenpiteeseen liittyvistä paperitöistä ja kirjaamisesta, otetuista näytteistä sekä leikkaussalin puhelinliikenteestä. Lisäksi hän voi tuoda varastosta tavaraa leikkauksen aikana sillä hän on ainoa sairaanhoitaja joka saa poistua hetkellisesti salista.
Leikkaustiimi yhteistyössä huolehtii myös potilaan oikeasta leikkausasennosta, usein tiimin apuna on tällöin myös lääkintävahtimestari. Useissa paikoissa lääkintävahtimestari huolehtii myös röntgenkuvien ja mahdollisten valokuvien ottamisesta toimenpiteen aikana. Hän on yleensä myös se henkilö joka laittaa potilaalle kipsin toimenpiteen jälkeen jos se on tarpeen. Tarvittaessa myös hoitajat ja lääkärit pystyvät lääkintävahtimestareille kuuluvan työn hoitamaan, koska esimerkiksi päivystysaikaan tai kiireisinä päivinä lääkintävahtimestaria ei ole aina saatavilla.
Laitoshuoltajat siivoavat leikkaussalin toimenpiteen jälkeen. Välinehuoltajien vastuulla on leikkauksessa käytettävien instrumenttien sekä laitteiden kunnossapito, pesu ja sterilointi.
Jälleen, kunkin henkilön tehtävät hieman vaihtelevat eri paikoissa, mutta pääpiirteittäin jako menee näin.

Toimenpiteen valmistelu aloitetaan yleensä ennen kuin potilas on saapunut leikkausosastolle, joissain tapauksissa jopa edellisenä päivänä. Ensimmäisenä toimenpiteessä mukana olevat hoitajat ja lääkintävahtimestari tarkistavat potilaan tiedot (mitä leikataan, millä tekniikalla, ikä, paino, pituus jne). Suuriin leikkauksiin lääkärit voivat antaa myös etukäteen listan tavaroista joita tarvitaan. Näiden tietojen perusteella he valmistelevat leikkaussalin. Tällöin kerätään varastoista etukäteen mahdollisimman tarkkaan koko toimenpiteen aikana tarvittavat instrumentit, välineet ja lääkkeet. Laitteiden toimivuus myös testataan ennen niiden käyttöön ottoa. Myös salin järjestys ja leikkaustaso muutetaan tarvittaessa niin, että työskentely on mahdollisimman helppoa sillä jokaisessa toimenpiteessä on oma kaavansa joka mukaan jokainen henkilö, laite ja instrumenttipöytä salissa sijoitetaan. Lyhyissä toimenpiteissä valmistelut vievätkin usein enemmän aikaa entä itse toimenpide.

Lue lisää

Kun potilas lopulta saapuu saliin, hänet siirretään leikkaustasolle. Anestesiahoitaja kiinnittää valvontalaitteet potilaaseen ja laittaa laskimokanyylin jos sellasita ei potilaalla ole valmiina. Normaali arsenaali on verenpaine, pulssi, veren happisaturaatio ja EKG. Pidemmissä toimenpiteissä valvotaan myös potilaan lämpöä, unensyvyyttä, lihasrelaksaatiota ja virtsaneritystä joita varten on omat mittarinsa. Valvova hoitaja tai instrumenttisairaanhoitaja asettaa tarvittaessa potilaalle virtsakatetrin.
Viimeistään tässä vaiheessa myös anestesialääkäri soitetaan paikalle. Ennen varsinaista nukuttamista voi antaa potilaalle puudutuksen joko selkäytimeen tai tiettyihin hermoihin, sekä asettaa epiduraalikatetrin kivunhoitoa varten jos toimenpiteestä toipuminen sitä vaatii.
Potilas voidaan nukuttaa ja pitää unessa usealla eri tavalla eli erilaisilla anestesiamuodoilla. Tietysti on myös paljon toimenpiteitä joissa potilas voi olla puudutuksen turvin hereillä. Anestesiamuodon valinta riippuu jälleen potilaasta (mm ikä, yhteistyökyky, sairaudet) ja tehtävästä toimenpiteestä.
Yleensä nukuttaminen tapahtuu niin että potilas hengittää puhdasta happea maskin kautta samalla kun anestesialääkäri antaa nukutuslääkkeet kanyylin kautta suoneen (kipulääke, relaksantti, anesteetti). Nukahtaminen tapahtuu muutamassa sekunnissa sen jälkeen kun varsinainen anesteetti eli nukahtamisen aiheuttava lääke on annettu. Tämän jälkeen oma hengitys yleensä lakkaa, joten joko anestesiahoitaja tai -lääkäri avustaa hengitystä maskin ja hengityspalkeen avulla. Kun lihasrelaksantti on vaikuttanut riittävästi, anestesialääkäri turvaa hengityksen intubaatioputkella tai kurkunpäämaskilla (larynxmaski). Käsin hengityspalkeella ventiloimalla, potilaan rintakehän liikkeitä tutkimalla sekä stetoskoopin avulla varmistetaan vielä että hengitysputki on oikeassa paikassa sekä istuu potilaan kurkkuun hyvin. Kun tilanne on hyvä, potilas kytketään hengityskoneeseen ja anestesialääkäri asettaa hengityskoneen säädöt potilaalle sopiviksi.
Anestesian aikana kaikki annetut lääkkeet ja nesteet sekä tietyt hengityskoneen ja mittauslaitteiden antamat arvot (yleensä 5min välein) kirjataan paperiselle anestesiakaavakkeelle tai kerätään laitteista automaattisesti sähköiseen potilastietokantaan.

Kun potilas on unessa, asetetaan hänet lopulliseen leikkausasentoon. Yleensä asennon laitossa käytetään erilaisia tukia ja pehmusteita. Potilasta lämmitetään peitolla johon lämpöpuhallin puhaltaa lämmintä ilmaa sisälle. Kun asento on valmis, leikkausalue paljastetaan ja valvova hoitaja desinfioi alueen. Tarvittaessa voidaan myös ajella ihokarvoja tai hiuksia. Samalla instrumentoiva sairaanhoitaja tekee omia valmistelujaan, kuten tekee kirurgisen käsidesinfektion ja pukeutuu hengityssuojaimeen, steriiliin leikkaustakkiin sekä käsineisiin. Jos leikkauksen aikana käytetään röntgensäteitä, hän pukee leikkaustakin alle myös lyijysuojat. Erityistä puhtautta vaativissa leikkauksissa puetaan yleensä kaksinkertaiset leikkauskäsineet sekä äärimmäisissä tapauksissa myös "avaruuskypärä".

Instrumenttipöydät voidaan valmistaa etukäteen ennen leikkausta, tai potilaan saliin saapumisen jälkeen. Pöytien ja kaikkien niiden päällä olevien välineiden tulee olla steriilejä, joten vain steriiliksi pukeutunut henkilö saa koskettaa instrumenttejä. Pöydän valmistaminen tapahtuu niin että pöydälle asetetaan aluksi steriili liina. Tämän jälkeen valvova hoitaja avaa paketteja koskematta pakettien sisäpintaan tai niinden sisällä oleviin tavaroihin. Instrumenttihoitaja ottaa tavarat paketista joko steriileillä hanskoilla suojatuilla käsillä tai steriilillä instrumentilla niin, että hän puolestaan koskettaa ainoastaan paketeissa oleviin tavaroihin.

miss_medicate kirjoitti:

Kun potilas lopulta saapuu saliin, hänet siirretään leikkaustasolle. Anestesiahoitaja kiinnittää valvontalaitteet potilaaseen ja laittaa laskimokanyylin jos sellasita ei potilaalla ole valmiina. Normaali arsenaali on verenpaine, pulssi, veren happisaturaatio ja EKG. Pidemmissä toimenpiteissä valvotaan myös potilaan lämpöä, unensyvyyttä, lihasrelaksaatiota ja virtsaneritystä joita varten on omat mittarinsa. Valvova hoitaja tai instrumenttisairaanhoitaja asettaa tarvittaessa potilaalle virtsakatetrin.
Viimeistään tässä vaiheessa myös anestesialääkäri soitetaan paikalle. Ennen varsinaista nukuttamista voi antaa potilaalle puudutuksen joko selkäytimeen tai tiettyihin hermoihin, sekä asettaa epiduraalikatetrin kivunhoitoa varten jos toimenpiteestä toipuminen sitä vaatii.
Potilas voidaan nukuttaa ja pitää unessa usealla eri tavalla eli erilaisilla anestesiamuodoilla. Tietysti on myös paljon toimenpiteitä joissa potilas voi olla puudutuksen turvin hereillä. Anestesiamuodon valinta riippuu jälleen potilaasta (mm ikä, yhteistyökyky, sairaudet) ja tehtävästä toimenpiteestä.
Yleensä nukuttaminen tapahtuu niin että potilas hengittää puhdasta happea maskin kautta samalla kun anestesialääkäri antaa nukutuslääkkeet kanyylin kautta suoneen (kipulääke, relaksantti, anesteetti). Nukahtaminen tapahtuu muutamassa sekunnissa sen jälkeen kun varsinainen anesteetti eli nukahtamisen aiheuttava lääke on annettu. Tämän jälkeen oma hengitys yleensä lakkaa, joten joko anestesiahoitaja tai -lääkäri avustaa hengitystä maskin ja hengityspalkeen avulla. Kun lihasrelaksantti on vaikuttanut riittävästi, anestesialääkäri turvaa hengityksen intubaatioputkella tai kurkunpäämaskilla (larynxmaski). Käsin hengityspalkeella ventiloimalla, potilaan rintakehän liikkeitä tutkimalla sekä stetoskoopin avulla varmistetaan vielä että hengitysputki on oikeassa paikassa sekä istuu potilaan kurkkuun hyvin. Kun tilanne on hyvä, potilas kytketään hengityskoneeseen ja anestesialääkäri asettaa hengityskoneen säädöt potilaalle sopiviksi.
Anestesian aikana kaikki annetut lääkkeet ja nesteet sekä tietyt hengityskoneen ja mittauslaitteiden antamat arvot (yleensä 5min välein) kirjataan paperiselle anestesiakaavakkeelle tai kerätään laitteista automaattisesti sähköiseen potilastietokantaan.

Kun potilas on unessa, asetetaan hänet lopulliseen leikkausasentoon. Yleensä asennon laitossa käytetään erilaisia tukia ja pehmusteita. Potilasta lämmitetään peitolla johon lämpöpuhallin puhaltaa lämmintä ilmaa sisälle. Kun asento on valmis, leikkausalue paljastetaan ja valvova hoitaja desinfioi alueen. Tarvittaessa voidaan myös ajella ihokarvoja tai hiuksia. Samalla instrumentoiva sairaanhoitaja tekee omia valmistelujaan, kuten tekee kirurgisen käsidesinfektion ja pukeutuu hengityssuojaimeen, steriiliin leikkaustakkiin sekä käsineisiin. Jos leikkauksen aikana käytetään röntgensäteitä, hän pukee leikkaustakin alle myös lyijysuojat. Erityistä puhtautta vaativissa leikkauksissa puetaan yleensä kaksinkertaiset leikkauskäsineet sekä äärimmäisissä tapauksissa myös "avaruuskypärä".

Instrumenttipöydät voidaan valmistaa etukäteen ennen leikkausta, tai potilaan saliin saapumisen jälkeen. Pöytien ja kaikkien niiden päällä olevien välineiden tulee olla steriilejä, joten vain steriiliksi pukeutunut henkilö saa koskettaa instrumenttejä. Pöydän valmistaminen tapahtuu niin että pöydälle asetetaan aluksi steriili liina. Tämän jälkeen valvova hoitaja avaa paketteja koskematta pakettien sisäpintaan tai niinden sisällä oleviin tavaroihin. Instrumenttihoitaja ottaa tavarat paketista joko steriileillä hanskoilla suojatuilla käsillä tai steriilillä instrumentilla niin, että hän puolestaan koskettaa ainoastaan paketeissa oleviin tavaroihin.

Lue lisää

Kun instrumenttipöydällä on toimenpiteen aloittamiseen tarvittavat välineet ja potilaan iho on desinfioitu, instrumenttihoitaja peittää potilaan paperisilla leikkausliinoilla joiden yhdellä reunalla on tarra. Tarran avulla liina pysyy potilaan ihossa kiinni. Toimenpidealue siis ympäröidään näillä liinoilla ja loppu potilaasta jää liinojen alle. Poitlaan pään yllä on yleensä ns. anestesiakaari jonka päälle osa peittelyistä nostetaan jotta anestesiahoitajalla on näköyhteys potilaan kasvoihin. Peittelyn jälkeen instrumenttihoitaja ja valvova hoitaja yhdessä kiinnittävät letkut ja johdot esimerkiksi leikkausimuun ja suonien polttamiseen käytettävään diatermiaan niin että liinojen päällä olevat johdot pysyvät myös steriileinä. Kun potilas on valmis leikkaukseen, kirurgi kutsutaan paikalle.

Koko steriiliys käsite ja sen ymmärtäminen voi olla vaikeaa sellaiselle joka ei ole leikkaussalissa tai vastaavassa käynyt silloin kun toimenpidettä tehdään. Tarkoituksena kuitenkin on mikrobitasojen pitäminen mahdollisimman alhaisena jotta potilaalle ei pääsisi syntymään tulehdusta leikkausalueelle. Steriiliydessä ei myöskään voida tehdä kompromisseja. Instrumentti on joko steriili tai epästeriili. Jos instrumentti kontaminoituu, sitä ei voida enää käyttää ennen kuin se on steriloitu uudestaan.

Toimenpide jakautuu kaikessa yksinkertaisuudessaan kolmeen eri osaan. 1) Avaukseen, jossa iho ja muut toimenpidealuetta peittävät ja ympäröivät kudokset avataan. Avauksessa yleensä käytetään veistä, pinsettejä, saksia ja diatermiaa eli polttoa jolla voidaan joko hyydyttää vuotoja tai leikata kudosta. 2) Itse toimenpiteeseen jossa poistetaan/korjataan se asia joka potilaalle aiheuttaa vaivaa. Toimepiteen aikana potilaaseen asetetaan usein haavahaka jolla pidetään kudoksia pois leikkausalueelta. Verenvuotoa ja muita eritteitä imetään leikkausimulla tai imeytetään leikkaustaitoksiin. Tarvittaessa otetaan näytepaloja, asetetaan vierasesineitä (esim. ruuvit, levyt, naulat murtumien korjauksessa). 3) Sulkuun, jossa tehty haava suljetaan kerroksittain neulan avulla erilaisilla kirurgisilla langoilla ja peitetään lopuksi sidoksilla.

Ennen kuin haava suljetaan, varmistutaan siitä että kaikki toimenpiteessä käytetyt instrumentit, neulat ja taitokset löytyvät. Nämä on laskettu ennen toimenpidettä ja lasketaan tässä vaiheessa uudestaan. Näin varmistutaan että mitään ylimääräistä ei jää potilaan sisään.
Kun haava on suljettu, poistetaan peittelyssä käytetyt steriilit lakanat ja pyydetään anestesialääkäri paikalle. Jos potilas on unessa, anestesialääkäri vähentää unta ja mahdollista relaksaatiota ylläpitäviä lääkkeitä niin, että potilas alkaa heräämään ja hengittämään itse. Tämän jälkeen potilas voidaan irroittaa hengityskoneesta anestesialääkärin luvalla. Kun potilaan oma hengitys on palautunut riittävästi, hengitysputki voidaan poistaa, vaikka potilas ei olisikaan muuten hereillä.

Kun potilaan tila on vakaa, hänet siirretään takaisin omaan vuoteeseen ja viedään heräämöön. Eli mitään pitkää tarkkailuaikaa leikkaussalissa ei ole. Yleensä potilas on haavan sulun jälkeen salissa vielä 10-15min ennen kuin hänet siirretään pois. Jos näyttää siltä, että potilas ei jaksa hengittää tarpeeksi itse, hänet voidaan siirtää myös teho-osastolle heräämään. Anestesiahoitaja- ja lääkäri vievät potilaan yhdessä heräämöön tai teholle, jossa potilaaseen kytketään uudestaan joitain monitoreita. Ainakin pulssia, happisaturaatiota ja verenpainetta seurataan. Heräämössä on aina vähintään kaksi hoitajaa jotka tarkkailevat siellä olevia potilaita.
Kun potilas on hereillä ja kivuton, tila on vakaa eikä haava vuoda, hänet voidaan siirtää takaisin osastolle.

Kun potilas on siirretty pois salista, valvova sairaanhoitaja tarkistaa toimenpiteen aikana tekemänsä kirjaukset. Instrumenttihoitaja ohjaa toimenpiteessä käytetyt välineet välinehuoltoon jossa välinehuoltaja pesee, pakkaa ja steriloi välineet uudestaan käyttövalmiiksi. Tämä välinehuollossa tehtävä prosessi kestää useamman tunnin. Lisäksi valvova hoitaja ja instrumenttihoitaja täydentävät salin kaappeihin käyttämiensä tarvikkeiden tilalle uudet tarvikkeet niin, että kaikkea tarvittavaa on saatavilla myös seuraavan toimenpiteen aikana.