Psykoosi vai henkimaailman juttuja

Tuttavallani on kausia, jolloin pystyy hieman 'uskomaan' sairauttaan. Mutta sekin vain sen vuoksi, että joku siitä hänelle kertoo. Itse ei sitä tiedosta. Ja kovin usein ei epäilyjä voi ottaa puheeksi.

Psykoosi on tila, jossa henkilö on yhteyksissä kollektiiviseen henkeen ja ei kykene tekemään eroa itsensä ja sen välillä. Suurin osa psykoosi leimaa läiskivistä ei tätä ymmärrä, mutta toki joukkoon mahtuu poikkeuksiakin. Virallinen pahoinvointiteollisuuden linja kuitenkin on että psykoosi on sairaus, joka pitää lääkitä voittoa tuottavilla lääkkeillä.

Suosittelen tutustumaan tähän sivustoon, mutta kovin pitkälle et asian kanssa tuolla pohjalla pääse:
http://paranepsykoosista.blogspot.com/

Sen vielä haluan sinulle sanoa, että älä hurahda kirjojen sanoja pitämään totuutena, vaikka niistä tietoa kannattaa ammentaa niin silti sanat ovat vain todellisuuden illuusion sivutuote.

Jos tuntuu ettet pysty todellisuuttasi pitämään kasassa, niin sano harhoillesi vain ettei niitä ole. Kun tarpeeksi kauan pystyt tätä tekemään, niin harhat loppuvat. Mikäli tietenkin kyseessä ei ole elimillisistä tai ulkoisista lähteistä johtuva psykoosi, kuten kohdallasi ei tuon aloitusviestin perusteella tunnu olevan.

"Ei ole terveyden merkki, että on sopeutunut syvästi sairaaseen yhteiskuntaan." - J. Krishnamurti

Hallusinaatiot ja niiden uskomaton todellisuus
Wikipedia kertoo:
"Hallusinaatioita koettaessa on mielen havainnointikyvyn virkeys yleensä jotenkin laskenut, ja mikäli se nousee, hallusinaatio katoaa. Hallusinaatiot ovat lähes aina suhteellisen lyhytaikaisia ja yksipuolisia. Niitä ei voida esimerkiksi yhtä aikaa tunnustella, kuunnella ja katsella eri puolilta. Yleensä hallusinaatioita kokevat eivät edes tunne uteliaisuutta tehdä näin. Tämän takia on joskus ajateltu, että koettu "yliluonnollinen" ilmiö jotenkin lamauttaisi kokijansa. Todellisuudessa tämä uteliaisuuden puute lienee paremminkin hallusinaatioiden edellytys kuin seuraus."

En ymmärrä tuota. Itse hallusinoin ns. psykoosissa asioita, jotka eivät voi olla reaalitodellisuutemme mukaan mahdollisia, ja silti minä siinä hallusinoidessani koitin ymmärtää näitä hallusinaatioita. A ensin miettimällä tapahtuuko tämä todella, ja kuinka tämä mitä tapahtuu voi tuntua ja näyttää kaikin puolin niin reaaliselta kuin vain voi olla. B, toisekseen tarkastelin hallusinoimiani asioita monelta puolelta ja silti kaikki näytti täysin päivätodellisuuteen kuuluvilta. Näkö, kuulo ja tuntoaisti kertoivat samaa, tämä tapahtu. C koitin ajatella miten tämä tässä ja nyt todelliseksi kokemani epätodelliseksi määritelty asia voi tapahtua ja tuntua täysin todelta, ja miten voin todeta tämän todellakin hallusinaatioksi. Koin siis todellakin samalla uteliaisuutta, miten tämä voi olla totta ja samalla koitin tehdä asiat niin että jollakin keinolla paljastuisi hallusinointi, vaikka kaikki tuntui 100% todelliselta. Ja samalla syvällisesti koitin pähkäillä ja miettiä, voiko tämä todella olla hallusinaatiota kun tässä teen kaikkeni selviittääkseni pitääkö tässä ja nyt kokemani yliluonnollinen asia paikkansa. Kokemani mukaan ainoa asia joka hallusinaatiot erottaa todellisuudesta on se, etteivät ne voi olla totta normaaliuden mukaan. Muuten ne kokee täysin todenmukaisina ilman pienintäkään epäilystä että olisi unessa tai jotenkin rajoittuneessa tietoisuudentilassa. Jos miettii täysin tietoisena, miten vitussa tämä voi olla kuvitelmaa ja samalla koittaa katsoa asioita monelta kantilta ja koittaa mielessään miettiä että hallusinoinko minä muka nyt, vaikka kaikki näyttää olevan päässä normaalisti, niin väkisinkin tulee mieleen ajatus että mikä täällä oikein on totta ja mikä vain mielen luomaa.

Uskon vakaasti, että kollektiivinen tietoisuus on aina taustalla läsnä. Mielestäni se on ihmiskuntaa ja ihmistä eheyttävä, koossapitävä voima.
Ihmiset, jotka paneutuvat etsimään olemukseensa viisautta ja henkistä tasapainoa ovat meidän kaikkien ihmisten hyvinvoinnin asialla.

Psykoositila yhdistettynä kollektiivisen tietoisuuteen on alue, josta en uskalla hiiskua sanaakaan; miten herkät psykootikot tuon kokevat.

kysymyksesi on ajankohtainen.

Minun "harhat" pystyi muutkin näkemään ja niitä ei lääkitys poistanut(tosin en siitä heidän kanssa puhunut, kun tällaisesta on vähän hankala keskustella, mutta kyllä heistä sen huomasi). Vietin siitä huolimatta kuukausia osastolla. Siis ns. henkiä näin, mutta en mitään pahoja henkiä lentelevän vaan ihmisessä olevaa "henkeä".

Sen vaan näkee, sitä nyt on vähän vaikea selittää. pitkään oli että lähes koko maan ihmisten päällä oli tätä henkeä(huomasi ihmisistä) kaikilla ei kuitenkaan,muutamilla ei ja toisilla vähemmän. Pitkään kuitenkin oli hiljaista. Nyt on sellainen aika tullut takaisin, että alkaa taas henkivallat vaikuttamaan voimakkaammin.Nyt uskoviin lukeutuvissa ihmisissä vaikuttaa voimakkaimmin.

Matt. 12:43

43 Kun saastainen henki lähtee ihmisestä, kuljeksii se autioita paikkoja ja etsii lepoa, eikä löydä.
44 Silloin se sanoo: 'Minä palaan huoneeseeni, josta lähdin'. Ja kun se tulee, tapaa se huoneen tyhjänä ja lakaistuna ja kaunistettuna.Silloin se menee ja ottaa mukaansa seitsemän muuta henkeä, pahempaa kuin se itse, ja ne tulevat sisään ja asuvat siellä. Ja sen ihmisen viimeiset tulevat pahemmiksi kuin ensimmäiset. Niin käy myös tälle pahalle sukupolvelle."

Minä uskon, että nyt on tämä ylläoleva aika(en tietenkään voi olla 100% varma). Tarkoittaa myös(ja erityisesti) uskovia.

Olen ihan terve, käyn töissä joka päivä, herään aamuisin ja käyttäydyn sosiaalisesti siellä, en vetäydy vaan heitän läppää työkavereiden kanssa. Käyn kaupassa jne. Jollain tavalla nautinkin jopa elämästä, vaikkei se nyt aina herkkua olekkaan. En halua kuollakkaan. Joten osastolle en kyllä kuulu.