Olisiko uuden ylilääkärin vanhempien arvostus ja halu tukea vanhempia syy lastenpsykiatrisen yksikön ongelmiin Jyväskylässä? Kertokaa, ken tietää!
Pahamaineinen lastensuojelubisneksestä ja laittomista ja epätieteellisista ja - eettisistä toimintakäytännöistä elävä virkakoneisto ei halua muuttaa toimintatapojaan hysteerisestä asiakashankinnasta, moniammatillisesta leimaamisesta ja panettelusta ja huostahulluudesta kohti vanhempien tukemista , ongelmien ennaltaehkäisyä ja itsensä tarpeettomaksitekemistä?
Jos näin on , Anna Tuliharju joutuu taatusti muutosvastarinnan kohteeksi vanhempia arvostavine asenteineen. Kuka tietää, tässäkö on se alkuperäinen syy lastenpsykiatrisen yksikön ongelmiin?
Tässä Tuliharjun poikkeuksellisen tervejärkisiä näkemyksiä:
"Äitiys on merkittävä yhteiskunnallinen tehtävä.
Lastenpsykiatrian erikoislääkäri Anna Tuliharju on mm. tuota mieltä vuoden 2001 joulukuun Gloriassa.
Tuliharjun mielestä tärkeämpää on myös huolehtia alle yksi- ja kaksivuotiaista, jotka viedään kymmeneksi tunniksi päiväkotiin kuin koululaisista, jotka viettävät iltapäiviään yksin. Hän toteaa, että kahdeksanvuotiaalla on paljon paremmat valmiudet olla iltapäivä yksin kotona kuin vuoden ikäisellä totaalisesti uudessa maailmassa, missä aikuiset ja lapsiryhmät vaihtuvat.
Haastattelussa Tuliharju sanoo myös, että suurin osa äideistä nauttii pienen vauvan hoitamisesta, jaksaa herätä yöllä ja antaa jakamattoman huomionsa. On palkitsevaa olla täydellisen tarvittu, välttämätön. Mutta kun lapsukainen kasvaa ja ryhtyy tekemään asioita "itse", ei olekaan yhtä helppoa jaksaa olla hänessä kiinni kaiken aikaa. Kuitenkin lapsi tarvitsee äitiään yhtä paljon kuin ennenkin, vain eri tavalla. Monet nuoret äidit ovat ristiriitatilanteessa - pyydetään, jopa vaaditaan tulemaan töihin eivätkä he ehkä omasta mielestään saa toista tilaisuutta, jos nyt kieltäytyy. Tuliharjun mukaan asia, mistä varmasti putoaa pois töihin mennessä, on oman lapsen kehitys.
Nykyisin Tuliharjun mukaan lapsen paras on hukassa, ja sitähän useimmat vanhemmat lapselleen haluavat. Hänen mukaansa vanhemmat uskovat liian vähän omaan arvoonsa. Mikä tahansa muu asia tuntuu olevan tärkeämpää omalle lapselle: virikkeet, kaverit, ryhmä, harrastukset. Kuitenkin lapsi kehittyy lapsen ja vanhemman välisessä suhteessa. Ensimmäisellä, toisella ja kolmannella ikävuodella syntyy perusta itsetunnolle, arvoille ja vastuun kantamiselle. Pienen lapsen kehitys on riippuvainen lähimmästä ihmissuhteesta, jossa hän elää. Alle kolmivuotiaana lapselle päivittäinen ero ensisijaisesta hoitajasta on aina stressi. Sitä kautta se on riski kehitykselle.
Toki Tuliharjukin ymmärtää, että kaikilla vanhemmilla ei ole yhtäläisiä mahdollisuuksia hoitaa lapsiaan kotona kolmivuotiaaksi. Sen vuoksi hän on ollut mukana Auta lasta kasvamaan -hankkeessa, jossa tärkeimpinä pointteina on omahoitaja päiväkodissa, vanhempien pitäminen mielessä päiväkodissa esim. kuvia katselemalla, ikävän yllättäessä huomiota ei yritetä kääntää muualle, vaan lasta lohdutetaan.
Ikävä tunteena on tärkeä, sillä jos vanhemmat ajattelevat, että päivähoito on hyvä aloittaa aikaisin, kun lapsi ei vielä osaa ikävöidä. Jos lapsi ei vielä osaa ikävöidä, hänellä on kiintymyssuhteen kasvaminen vielä kesken. Ja kesken se voi jäädä, jos tätä asiaa ei ymmärretä.
Hän puhuu artikkelissa myös syyllisyydestä ja syyllistymisestä, josta tälläkin palstalla aika ajoin keskustellaan. Hän sanoo, että joka ikinen tekee virheitä. Semmoista äitiä tai isää ei ole, joka ei tekisi.
Hän muistuttaa tunnetusta termistä riittävän hyvä vanhemmuus, joka tarkoittaa sitä, että elämässä on enemmän rakkautta kuin vaikeuksia. Tiedetään myös, että yksi kehityksen edellytyksistä on se, että ei ole täydellistä. Jos lapsillamme olisi täydellinen palvelu, ei yksikään heistä kehittyisi. Täytyy olla myös jotain, mitä puuttuu Tuliharju toteaa. Ei lapsia pidä pitää pumpulissa, vaan auttaa vaikeuksien yli."
http://www.knuutilaki.net/kirjoitukset/28-keskisuomalaista-auttamista
http://kaisaruokamo.blogspot.fi/search/label/moniammatillinen työryhmä
http://kaisaruokamo.blogspot.fi/2010/03/koko-perhe-survotaan-laitoksiin.html
http://kaisaruokamo.blogspot.fi/search/label/Mattilan lastenkoti
http://keskustelu.suomi24.fi/node/9294813
Syy Jyväskylän lastenpsykiatrisen ongelmiin?
11
2728
Vastaukset
- laittomuuksia
Lastenpsykiatrian osastolla kuohuu Jyväskylässä - "Säännösten vastaisia menettelytapoja"
Julkaistu: 12.3.2013 15:20
"Työilmapiiriongelmien piinaamassa Keski-Suomen keskussairaalan lastenpsykiatrian yksikössä velloo jälleen iso kriisi.
Sosiaali- ja terveysalan valvontaviraston (Valvira) antaman lausunnon mukaan yksikön toiminnassa on ollut vuoteen 2011 asti epäasianmukaisuutta ja säännösten vastaisia menettelytapoja.
Lastenpsykiatrian tulehtunut työilmapiiri on tähän mennessä johtanut lukuisiin irtisanoutumisiin, poliisi- ja viranomaistutkintoihin ja yksikön ylilääkärin syrjäyttämiseen.
Kiistat liittyvät ylilääkärin tekemiin isoihin uudistuksiin, jotka eivät saaneet henkilökunnan hyväksyntää.
Valviran mukaan ylilääkärillä oli syytä ryhtyä korjaustoimiin, jotta Keski-Suomen lastenpsykiatrian palvelut vastaisivat muun maan tasoa. Sairaanhoitopiirillä oli myös syytä aloittaa omavalvonta.
Valviran lausunnosta kertoi ensimmäisenä sanomalehti Keskisuomalainen."
IS/kotimaa- lukija
http://www.ksml.fi/mielipide/mielipidekirjoitukset/laatu-ja-potilas-turvallisuus-ratkaisevat-lasten-psykiatriassakin/1292626
----
Valvira on antanut päätäksensä 6.3.13. Se toteaa, ettei ylilääkäri Tuliharju ole tehnyt virhettä yrittäessään saattaa Jyväskylän lastenpsykiatriaa valtakunnalliselle ja lain edellyttämälle tasolle. Lisäksi Valviran päätös toteaa, että ylilääkärillä on ollut perusteet ja virkavelvollisuus toimiinsa.
Edeltäjänsä ja aiemmat lääkärit, jotka kieltävät toiminnan virheet ja kehittämistarpeet, ovat kaikonneet hoitovirheiden ja luokattoman työn tultua esiin uuden ylilääkärin toimesta.
- Lääkärin kommentti
Hyvä kommentti psykiatrian ja lastensuojelun kummista ja kyseenalaisista kytköksistä lääkäriltä:
"Itse lastenlääkärinä suhtaudun erittäin varauksellisesti ls-ilmoitusten tehtailuun. Tiedän varsinkin psyk. sairaanhoitajien tekevän ilmoituksia milloin mistäkin, jos vaikkapa monta yötä valvonut synnyttäjä ei heti repeä riemusta, kun saa lapsen rinnalleen. Itse olen tehnyt vain pari ls-ilmoitusta, mutta en tiedä, miten niissä tapauksissa lopulta kävi. Kaiken kaikkiaan asenteeni lastensuojeluun on turhautuneen voimaton. En tiedä yhtäkään positiivista esimerkkiä lastensuojelun toimintatavoista. Tuttavalääkärini 14-vuotias tytär sijoitettiin kiireellisesti, kun poliisi löysi hänet koulujen alkamisviikonloppuna humalaisena kadulta. Mitään rikosta tyttö ei tehnyt. Poliisi vei hänet selviämisasemalle, josta soitettiin tytön vanhemmille. Perhe oli järkyttynyt tapauksesta, he olivat luottaneet tyttäreensä, jonka kanssa oli sovittu kotiintuloajaksi viimeistään klo 12. Illan aikana oli kuitenkin jo ehditty vetää pää täyteen kaverien nesteillä. Jokainen järkevä ihminen olisi nähnyt, että kyse oli ainutkertaisesta tapahtumasta ja että tytöstä välitetään. Sosiaalityöntekijät kuitenkin määräsivät tytön hetkeksi lastenkotiin ja sieltä kotiuduttuaan käymään vuoden ajan kontrollikäynneillä yhdessä vanhempiensa kanssa kerran kuussa sosiaalitoimistossa. Näillä käynneillä perhe sai täytellä kaikenlaisia kaavioita ja leikkiä väritykirjoilla. Kuulustelujen ja "kuntouttavan perhearvioinnin" tarkoitus jäi perheelle hämäräksi ja vuoden päästä ls-asiakkuus lopetettiinkin. Tulee vain mieleen, olisiko käynyt noinkaan hyvin, jos perhe ei olisi ollut ns. hyvä perhe?
Tämän päivän lastensuojelu on valitettavasti etääntynyt todellisuudesta ja äsken kuvatun esimerkin valossa sen ainainen lisäresurssien vaatiminenkin vaikuttaa vähintään kummalliselta. Minun mielestäni lastensuojelun asioita ovat lähinnä selkeät pahoinpitelyvammat lapsissa tai vanhempien päihteiden väärinkäyttö tai sitten nuoren rajattomuus, johon vanhemmat itse pyytävät apua. Muissa tapauksissa apu on saatava muuta kautta, mielenterveysongelmat hoidettakoon psykiatrian palveluissa ja mahdollinen kotipalvelun tarve hoituu kotipalveluna, ei kotiin tulevana sosiaalityöntekijänä, josta perheelle tuskin on mitään apua, päinvastoin tällaiset kyttäyskäynnit aiheuttavat luonnollisestikin ahdistusta ja epäluuloa.
Veronmaksajana olen myös huolissani lastensuojelun jatkuvasti lisääntyvistä kustannuksista. Tulokset eivät näytä olevan kovinkaan hyviä. Pelkästään itseään ruokkivaa järjestelmää lihottamalla ei tuloksia koskaan tulekaan. Lastensuojelutyöntekijät pitää selvemmin vastuuttaa työstään ja sen tuloksista, perheitä on kunnioitettava ja perheiden koossa pitäminen on oltava lastensuojelun sosiaalityön ehdoton lähtökohta. Huostaanotot maksavat valtavan paljon, eikä niistä useimmiten ole vastaavaa hyötyä. Lastensuojelun keskusliiton ja THL:n tuoreessa raportissa esiteltiin hienosti, miten monipuolista tukea sitä tarvitseville perheille kyettäisiin järjestämään, jos lastensuojelun sosiaalityön painopisteet olisivat toiset. Minun nähdäkseni kyse on jopa sosiaalityöntekijöiden, perhetyöntekijöiden ja psykiatrien mukavuudenhalusta. Heidän mielestään on mukavampaa hoitaa lasten- tai nuorisokotiin sijoitettuja siellä "omalla työpaikalla", kuin jalkautua perheisiin arjen avuksi. Kaikki perheet tarvitsevat joskus tukea.
Jos minä teen hoitovirheen, joudun siitä taatusi syytteesen ja tuomiolle. Mutta lastensuojelutyöntekijää on käytännössä mahdotonta saada vastuuseen räikeimmistäkään laiminlyönneistä tai virkavallan väärinkäytöksistä. He voivat aina vedota epämääräiseen "huoleen lapsesta", joka sillä ja sillä hetkellä vaati tiettyjä toimenpiteitä." - JKL-painajainen
Ruotsalaista painajainen perheessä- tapausta paljon pahempi suomalainen Hesarissakin ollut Haapasten tarina on sensuroitu netistä. Tapauksesta voi vielä lukea täältä:
http://kaisaruokamo.blogspot.fi/2010/02/elamasta-vieraantunut-koneisto.html
http://kaisaruokamo.blogspot.fi/2010/02/vieraannuttaminen-on-ihan-sallittua.html
http://lapsikauppa.blogspot.fi/2010/06/epapateva-karstulan-sossu.html
http://kaisaruokamo.blogspot.fi/2009/11/monoammatillinen-yoryhma-puukottaa.html
http://kaisaruokamo.blogspot.fi/2010/01/sossu-herkuttelee-joukkoitsemurhalla.html
Syy poistamiseen lienee tässä:
http://www.sosiaaliportti.fi/fi-FI/lastensuojelunedunvalvonta/loydaedunvalvoja/
Vuosia kestäneeseen, turhaan, perusteettomaan ja lapsia ja perhettä syvästi traumatisoineeseen huostaan sotkeutunut erityisosaaja kun toimii nykyisin lastensuojelun edunvalvojana. Näitä lasten ja perheiden oikeusturvan ja ihmisoikeuksien romutukseen erikoistuneita"erityisosaajia" löytyy lastensuojelun edunvalvontahankkeesta enemmänkin. - "Kuntoutusta"
"Perhekuntoutuksella" on harvoin tekemistä kuntoutuksen kanssa:
"2000 -luvun ilmiö on erilaiset perhekuntoutusta tarjoavat yksiköt, joihin lastensuojelun työntekijä saattaa velvoittaa perheen muuttamaan saamaan ”kuntoutusta”. Kyseessä ei siis ole esimerkiksi päihdehoitoa tarjoava yksikkö, vaan tavallisesti vain erilaisin menetelmin perhe-elämään kajoava yksikkö. Perhe siirtyy tällaista palvelua tarjoavaan paikkaan, saa sieltä usein vain oman huoneen käyttöönsä tai oman huoneiston. Työtapoina käytetään erilaisia keskusteluja, osallistumista ryhmiin, retkiä ym. Asiakkaille ja usein myös kuntoutuksesta maksavalle lastensuojelulle on usein epäselvää, mitä pitäisi kuntouttaa ja mitkä ovat tavoitteet.
Työssä käyville vanhemmille saattaa olla vaikeata järjestää tällaista ”perhekuntoutusjaksoa”, kun sellaiseen osallistuminen merkitsisi pois jäämistä työelämästä tai työn laiminlyöntiä. Päivähoito- ja kouluikäisille lapsille ”kuntoutuksesta” saattaa aiheutua paljon hankaluutta, kun he joutuvat joko kokonaan lopettamaan tutussa päivähoitoryhmässä käynnit ja koululaiset jopa vaihtamaan kouluaan.
Tämä taasen voi johtaa perheen todelliseen syrjäytymiseen ja ”kuntoutuksen” jälkeen tuen tarve voi olla jopa suurempi perheen palautuessa normaaliin arkeen.
Päihdehoidon kärsiessä niukoista resursseista tällainen tavallisten päihteettömien perheiden ”kuntouttaminen” on vähintäänkin kyseenalaista. Kun tällaista toimintaa harjoitetaan verovaroilla, pitäisi maksavan tahon olla kiinnostunut työn tuloksellisuudesta. Näyttää siltä, että usein näiden ”kuntouttajien” ja ”arvioijien” päätarkoitus ei olekaan auttaa ja vahvistaa perhettä selviytymään omillaan, vaan tehdä lastensuojelulle sellainen lausunto, että lapsi voidaan sen perusteella saada huostaan otetuksi.
Lapsen syrjäyttäminen sijaishuollossa tapahtuu seuraavasti. Lapsi, joka on otettu huostaan esimerkiksi koulunkäyntiongelmien takia, ei saakaan laadukasta opetusta. Usein käy niin, että lapsi joutuu käymään peruskoulunsa laitoksen keittiössä kotikoulussa laitoksen lähihoitajaopiskelijan ohjauksessa. Lapsi, joka on otettu huostaan psykiatrisin perustein, ei saakaan psykiatrista hoitoa. Voi käydä niin, että laitoksen hoitajana oleva sosionomi tai lähihoitajaopiskelija toimivat hänen ”terapeutteinaan”.
Lapsiin kohdistetaan sijaishuollossa pakkoa, eristämistä ja epäasiallisia kasvatuskeinoja, simputusta, jotka aikaansaavat uhmaa, vihaa ja epäluottamusta viranomaisia kohtaan. Lapset sairastuvat, kun heidät erotetaan vanhemmistaan ja läheisistään. Kun lapsi ahdistuu koti-ikävässään, hänen sanotaan oireilevan ja hänelle syötetään psyykenlääkkeitä. Kelan tutkimusten mukaan vain murto-osa nuorista selviää lastensuojelun toimista. Tutkimuksen mukaan teini-iässä sijoitetuista pojista 80 % oli vielä 23-24 -vuotiaina ilman peruskoulun jälkeistä koulutusta.
Lapsen sijoittaminen kodin ulkopuolelle aikaansaa suuren riskin syrjäytymiselle. Tästä huolimatta maassamme on päädytty sijoittamaan noin 17 000 lasta kodin ulkopuolelle. Sijoitustoimintaan liittyy erityinen piirre; kunnat ovat valmiit maksamaan huomattavia summia (jopa yli 20 000 euroa kuukaudessa) siitä, että lapsi syrjäytetään. Valtio suostuu jopa maksamaan valtionosuuksina tukea kunnille tästä toiminnasta.
Lastensuojelun toimintatapoihin kuuluu edelleen lapsen vieroittaminen vanhemmistaan ja suvustaan, vaikka laki velvoittaa tukemaan lapsen ja hänen läheistensä yhteydenpitoa. Mistä johtuu, että lastensuojelulakiin kirjattu perheen jälleenyhdistämisen velvoite ei toteudu, vaan lastensuojelun työntekijät pitävät väkisin lapsia huostaanotettuina lapsen täysi-ikäisyyteen saakka? Syrjäyttämisen lopullinen niitti tapahtuu, kun 18 -vuotias huostaanotettu lähtee maailmalle ja läheisin ihminen löytyy kunnan sosiaalitoimistosta."
http://www.knuutilaki.net/node/42 - Tautitehtailua
Tautitehtailua- jutun havainnot pätevät täysin myös lastensuojeluun, kun korvaa sanan tutkija sanalla työntekijä ja sanan lääketeollisuus sanalla lastensuojeluteollisuus:
"Työntekijöitä houkutellaan luomaan luonnollisesta elämänkulusta lääkehoidettavia tiloja ja monenkirjaviin oireisiin perustuvia sairauksia. Työntekijöiden toimenkuvana on piirtää semisairauksien suuntaviivat, diagnostiikka ja hoitosuositukset. Lisäksi he pääsevät mukaan tutkimuksiin, joiden avulla haetaan myyntilupia tuotteistettaviin tauteihin ja hoitoihin.
Tavallaan hyvinkin ymmärrettävä ja jopa nerokas lähtökohta liiketaloudellisesta näkökulmasta. Jos bisneksenä on diagnoosien ja hoitojen tuotanto ja myyminen, niin on kai enemmän kuin luonnollista, että myyntiä pyritään kasvattamaan keinolla jos toisellakin. Toisinaan lain ja etiikan rajapintaa hipoen, ylilyönteihinkin syyllistyen. Sellaista on markkinatalous. Ei kai lastensuojeluteollisuus ole muita teollisuuden aloja kummallisempi tässäkään suhteessa. Päämäärä pyhittää keinot.
Toimittajien idealistisena tehtävänä on toimintatapojen läpivalaisu ja yhteisön kannalta epäedullisten ja kyseenalaisten, toisinaan jopa moraalittomien käytäntöjen paljastaminen.
Keinotekoinen pyhyyden sädekehä
Liiketoiminnan luonnollisia lainalaisuuksia vasten tarkasteltuna tuntuu vähintäänkin oudolta, että lastensuojeluteollisuus haluaisi terveydenhuollon toimijoiden ja tiedotusvälineiden kannattelevan yllään jotakin luonnotonta pyhyyden sädekehää. Illusiota alati potilaiden parhaaksi toimivien tuotantolaitosten kokonaisuudesta.
Mikäli on valmis käyttämään kyseenalaisia keinoja liiketoimintansa kasvattamiseen, niin pitäisi olla riittävästi rohkeutta kohdata reiluin pelisäännöin myös arvostelu ja arvostelijat. Kriittisten äänien pakottaminen väkivalloin hiljaisuuteen on kuvottavaa
Työntekijöiden rekrytointi tautitehtailijoiksi on mielenkiintoinen yhteiskunnallinen ilmiö. Miksi ihmeessä tällaisesta ei olisi lupaa puhua? Sehän koskettaa ja kiinnostaa meitä kaikkia. Eikö avoin keskustelu jos mikä toimi potilaiden parhaaksi?
Lastensuojeluteollisuuskin sanoo toimivansa asiakkaiden parhaaksi -- miksi sitten kriitikkojen suut halutaan niin kovasti sulkea? Miksi julkista puhumista ja ilmiön puimista pitää pelätä? Eikö tämä jos mikä ole oire jostakin suuremmasta sairaudesta -- oireyhtymästä, johon pitäisi pikimmiten ryhtyä tehtailemaan täsmälääkkeitä.
Minusta asiakkaiden etu on nimenomaan tietää tautitehtailusta. Meidän kuuluu kuulla kuka tekee ja mitä tekee -- miten ja missä.
Avoimuus on ainoa keino mahdollisen mätäpaiseen puhkaisemiseksi. Aggressiot todistavat, että olemme sittenkin raapaisseet vain ja ainoastaan sontakasan pintakerroksia.
http://blogit.mtv3.fi/epikriisi/2009/11/19/teollista-tautituotantoa-potilaiden-parhaaksi/
Kuinka paljon mahtaakaan tapahtua turhaa tautitehtailua pelkästään taloudellisin perustein, korotettujen vuorokausimaksujen toivossa? Olisipa mielenkiintoista tietää kuinka monelle lapselle on lämpätty diagnoosi ja erityislapsistatus juuri sijaishuollon aikana ja kuinka pian sijoituksen aloituksen jälkeen.
Lapsibisnesyrittäjät voivat myös olla varmoja, että saavat pitää lapset useita vuosia, vaikka diagnoosi olisi kyseenalainen tai huostaanotto alun alkaenkin turha tai laiton:
Jopa Pelastakaa Lapset ry:kin on myöntänyt, että perheen tukisuunnitelma, joka on välttämätön huostaanoton purulle, jää käytännössä aina tekemättä.
Järjestö toteaa julkilausumassaan, että jos vanhemmat jäävät vaille tukea,
lasten sijoitusajat pidentyvät ja perheen yhdistäminen uudelleen ei toteudu.
Kun huostaanotetulle lapselle tehdään hoitosuunnitelma,
lastensuojelulain mukaan myös vanhempien tuen ja avun tarve on kirjattava suunnitelmaan. Pelastakaa Lapset katsoo, että lakia ei tällä hetkellä noudateta.
- Suunnitelma jää käytännöllisesti katsoen aina tekemättä.
Kun suunnitelmaa ei ole, huostaanoton purkamiselle ei ole edellytyksiä,
sanoo järjestön pääsihteeri Hanna Markkula-Kivisilta.
http://yle.fi/uutiset/lasten_huostaanotoissa_vanhemmat_jaavat_yksin/6005913 - Ällöä toimintaa
"Valvira on antanut päätäksensä 6.3.13. Se toteaa, ettei ylilääkäri Tuliharju ole tehnyt virhettä yrittäessään saattaa Jyväskylän lastenpsykiatriaa valtakunnalliselle ja lain edellyttämälle tasolle. Lisäksi Valviran päätös toteaa, että ylilääkärillä on ollut perusteet ja virkavelvollisuus toimiinsa.
Edeltäjänsä ja aiemmat lääkärit, jotka kieltävät toiminnan virheet ja kehittämistarpeet, ovat kaikonneet hoitovirheiden ja luokattoman työn tultua esiin uuden ylilääkärin toimesta."
**Keitä olivatkaan ne kaksi henkilöä, jotka ne paperit eli lausunnot sinne Valviraan toimitti? Ja Valviran antama lausunto sitten on sen mukainen. Se siitä(kin) uskottavuudesta.**- Psykoviidakko
Mediauutiset:
Lastenpsykiatria on hoitojen viidakko
Lastenpsykiatrian kirjavat hoitokäytännöt herättävät ihmetystä Suomessa.
Erityisesti kaksi tapausta on synnyttänyt viime vuosina paljon keskustelua. Niissä on yhteistä se, että lasten mielenterveyden häiriöitä diagnosoitiin ja hoidettiin sairaalassa vuosikausia haitallisin tai vanhentunein menetelmin ennen kuin siihen kiinnitettiin huomiota.
Toinen tapauksista oli Valviran käsittelyssä vuonna 2011. Hyvinkään sairaalan lastenpsykiatrian yksikkö hoiti kaikkia lapsia diagnoosista riippumatta samalla menetelmällä. Se oli yksikön ylilääkärin itsensä kehittämä ”turvaistava hoitomalli”, jota muu alan erikoissairaanhoito ei tuntenut.
Hoito ehti olla käytössä kymmenen vuotta.
Tänä keväänä Valvira otti kantaa Keski-Suomen sairaanhoitopiirin lastenpsykiatrian yksikön myrskyyn. Sen silmässä oli uusi ylilääkäri Anna Tuliharju, joka yritti karsia yksiköstä hoitomenetelmät ja lähetekäytännöt, joita piti tehottomina tai normaalista poikkeavina.
Yksikön työntekijät protestoivat Tuliharjun toimia. Valvira katsoi, että ylilääkärillä oli aihetta ryhtyä uudistuksiin.
Kenelläkään ei ole kokonaiskuvaa hoidoista
Lastenpsykiatrian menetelmät kehittyvät huimaa vauhtia, mutta vain osa alan ammattilaisista seuraa aktiivisesti uusinta tietoa. Pienet itsenäiset hoitoyksiköt voivat kehittää omalaatuisia hoitokulttuureja ja soveltaa vuosikymmenten takaisia oppeja muiden huomaamatta.
Tämä vaikutelma syntyy viime vuosien kuohunnasta suomalaisen lastenpsykiatrian ympärillä. Soittokierros joukolle lastenpsykiatreja vahvistaa sitä.
Husin lastenpsykiatrian ylilääkäri Leena Repokari löytää käytäntöjen hajanaisuuteen historiallisia ja rakenteellisia syitä.
– Aikaisemmin alalla oli perinteenä, että kukin työntekijä toimi parhaaksi katsomallaan tavalla. Yhteisiä linjauksia ei annettu, hän sanoo.
Jos yhteisiä linjoja ei ole, hoitomuoto riippuu yksittäisen työntekijän ammattitaidosta ja viitekehyksestä. Tätä kehitystä on tukenut varmasti se, että vaatimus hoitojen tuloksellisuuden arvioinnista eli hyvästä hinta–laatusuhteesta ei ole pitkään kuulunut lastenpsykiatrian kulttuuriin.
Avohoidon ylilääkäri Terhi Aalto-Setälä Husista ajoittaa todellisen murroksen ajattelussa vain parin vuoden taakse.
– Sitä ennen katsottiin, että hoidon tuloksellisuuden arviointi ei sovellu lastenpsykiatriaan lainkaan, hän sanoo.
Kysin lastenpsykiatrian ylilääkärin Kirsi Kumpulaisen mukaan Kysissä etsittiin menetelmiä hoitojen vaikuttavuuden seuraamiseen jo 1990-luvulla.
Nyt Suomessa on kuitenkin havahduttu siihen, että kenelläkään ei ole tarkkaa kokonaiskuvaa eri puolilla maata sovellettavista lastenpsykiatrian arviointi- ja hoitomenetelmistä.
Alan erikoissairaanhoitoa annetaan yliopistosairaaloiden ja keskussairaaloiden lisäksi muun muassa perheneuvoloissa. Monissa kunnissa valtaosa lasten mielenterveyden seurannasta kuuluu sosiaalitoimelle... jatkuu - Psykoviidakko
Psykoviidakko kirjoitti:
Mediauutiset:
Lastenpsykiatria on hoitojen viidakko
Lastenpsykiatrian kirjavat hoitokäytännöt herättävät ihmetystä Suomessa.
Erityisesti kaksi tapausta on synnyttänyt viime vuosina paljon keskustelua. Niissä on yhteistä se, että lasten mielenterveyden häiriöitä diagnosoitiin ja hoidettiin sairaalassa vuosikausia haitallisin tai vanhentunein menetelmin ennen kuin siihen kiinnitettiin huomiota.
Toinen tapauksista oli Valviran käsittelyssä vuonna 2011. Hyvinkään sairaalan lastenpsykiatrian yksikkö hoiti kaikkia lapsia diagnoosista riippumatta samalla menetelmällä. Se oli yksikön ylilääkärin itsensä kehittämä ”turvaistava hoitomalli”, jota muu alan erikoissairaanhoito ei tuntenut.
Hoito ehti olla käytössä kymmenen vuotta.
Tänä keväänä Valvira otti kantaa Keski-Suomen sairaanhoitopiirin lastenpsykiatrian yksikön myrskyyn. Sen silmässä oli uusi ylilääkäri Anna Tuliharju, joka yritti karsia yksiköstä hoitomenetelmät ja lähetekäytännöt, joita piti tehottomina tai normaalista poikkeavina.
Yksikön työntekijät protestoivat Tuliharjun toimia. Valvira katsoi, että ylilääkärillä oli aihetta ryhtyä uudistuksiin.
Kenelläkään ei ole kokonaiskuvaa hoidoista
Lastenpsykiatrian menetelmät kehittyvät huimaa vauhtia, mutta vain osa alan ammattilaisista seuraa aktiivisesti uusinta tietoa. Pienet itsenäiset hoitoyksiköt voivat kehittää omalaatuisia hoitokulttuureja ja soveltaa vuosikymmenten takaisia oppeja muiden huomaamatta.
Tämä vaikutelma syntyy viime vuosien kuohunnasta suomalaisen lastenpsykiatrian ympärillä. Soittokierros joukolle lastenpsykiatreja vahvistaa sitä.
Husin lastenpsykiatrian ylilääkäri Leena Repokari löytää käytäntöjen hajanaisuuteen historiallisia ja rakenteellisia syitä.
– Aikaisemmin alalla oli perinteenä, että kukin työntekijä toimi parhaaksi katsomallaan tavalla. Yhteisiä linjauksia ei annettu, hän sanoo.
Jos yhteisiä linjoja ei ole, hoitomuoto riippuu yksittäisen työntekijän ammattitaidosta ja viitekehyksestä. Tätä kehitystä on tukenut varmasti se, että vaatimus hoitojen tuloksellisuuden arvioinnista eli hyvästä hinta–laatusuhteesta ei ole pitkään kuulunut lastenpsykiatrian kulttuuriin.
Avohoidon ylilääkäri Terhi Aalto-Setälä Husista ajoittaa todellisen murroksen ajattelussa vain parin vuoden taakse.
– Sitä ennen katsottiin, että hoidon tuloksellisuuden arviointi ei sovellu lastenpsykiatriaan lainkaan, hän sanoo.
Kysin lastenpsykiatrian ylilääkärin Kirsi Kumpulaisen mukaan Kysissä etsittiin menetelmiä hoitojen vaikuttavuuden seuraamiseen jo 1990-luvulla.
Nyt Suomessa on kuitenkin havahduttu siihen, että kenelläkään ei ole tarkkaa kokonaiskuvaa eri puolilla maata sovellettavista lastenpsykiatrian arviointi- ja hoitomenetelmistä.
Alan erikoissairaanhoitoa annetaan yliopistosairaaloiden ja keskussairaaloiden lisäksi muun muassa perheneuvoloissa. Monissa kunnissa valtaosa lasten mielenterveyden seurannasta kuuluu sosiaalitoimelle... jatkuu...Lastenpsykiatrisen työn rakenne vaihtelee suuresti kunnasta toiseen.
– Lasten mielenterveyspalvelut ovat niin pirstaleina, että joissakin kunnissa yhden henkilön muutto tai jalan katkeaminen hävittää palvelun kunnasta kokonaan, Kumpulainen sanoo.
Haussa hyvä hoito, johon on varaa
Tänä syksynä lastenpsykiatrian hoitomenetelmien viidakkoon tulee muutos. Yliopistosairaaloiden lastenpsykiatrian klinikat saivat tarpeekseen tilanteesta ja päättivät toukokuussa, että kesän kuluessa kukin yliopistosairaala kartoittaa lastenpsykiatriset hoitonsa ja erityisosaamisensa.
Syksyllä klinikat etsivät yhteisen linjan siitä, mitkä ovat hyviä erikoissairaanhoidon tutkimus- ja hoitokäytäntöjä.
Seuraavaksi hyvät käytännöt pitäisi levittää yliopistosairaaloista muihin sairaaloihin.
Taysin lastenpsykiatrian klinikan ylilääkärin Pälvi Kaukosen mukaan koko palvelujärjestelmän haaste on määritellä riittävän hyvät hoidot, joihin tiukassa taloudellisessa tilanteessa ja hoidettavien tulvassa on varaa.
– Alle puolet psykiatrista hoitoa tarvitsevista lapsista pääsee ylipäänsä minkään hoidon piiriin, hän sanoo.
Hoitoa on tarjolla liian vähän. Aikaisemmin hoitoon pääsy oli silti nykyistä sattumanvaraisempaa.
– Joku lapsi saattoi saada valtavan hyvää hoitoa samanaikaisesti kun tosi pitkä jono lapsia oli täysin vailla hoitoa. Tämä ei ole enää mahdollista, Terhi Aalto-Setälä sanoo.
Hoitotakuu ja rahapula ovat olleet hyviä moottoreita potilaiden tasa-arvon lisäämiseen.
Hoitojen tehon tutkimus ei saa rahaa
Turun yliopiston lastenpsykiatrian professori Andre Sourander näkee alan haasteen hiukan toisin. Yliopistosairaaloiden suunnittelemaa tehokkaiden hoitomenetelmien pakettia on hänen mukaansa mahdoton koota, jos ei tiedetä, mitkä menetelmät toimivat.
– Ministeriö rahoittaa lasten mielenterveystyötä kehittäviä hankkeita, joista puuttuu vaikuttavuuden seuranta, Sourander sanoo.
Tieteellisen tutkimuksen liittäminen hankkeisiin on hänen mukaansa jopa kielletty.
– Se on tuhoisa päätös. Emme tiedä, mikä projekti on tuottanut hyvinvointia tai ehkäissyt mielenterveysongelmia.
Tilannetta ei Souranderin mukaan auta, että Suomen Akatemia tukee epidemiologiaa ja riskien selvittämistä mutta ei lastenpsykiatrian hoitoihin ja ennaltaehkäisyyn liittyvää tutkimusta. Hän haluaisi Suomen ottavan mallia esimerkiksi Norjasta. Siellä kerätään systemaattisesti tietoa terveyshankkeiden tehosta.
Sourander ei ole ajatuksineen yksin.
– Toivon, että lopultakin tutkittaisiin, auttavatko nykyiset tai kokeelliset hoitomenetelmämme, lastenpsykiatrian dosentti, apulaisylilääkäri Kaija Puura Taysista sanoo.
Vaikuttavuuden tutkimukseen on hänen mukaansa todella vaikea saada rahoitusta. Tieteellinen rahoittaja katsoo, että kyse on kliinisestä kehittämisestä, joka pitäisi tapahtua oman työn ohessa työnantajan kustannuksella.
– Missään erikoissairaanhoidossa ei ole ylimääräistä rahaa siihen, Puura sanoo.
- Ongelmat korjattu?
Sosiaali- ja terveysalan valvova viranomainen Valvira selvitti laajasti Keski-Suomen sairaanhoitopiirin lastepsykiatrian yksikön toimintaa 2000 -luvulla vuoteen 2012 saakka. Valvira totesi toiminnassa vakavia puutteita ja jopa lainvastaisia menettelyjä.
Selvityksen mukaan osa lapsipotilaista ei ollut tavannut lääkäriä lainkaan, vaan taudinmäärityksen teki ja hoidosta päätti esimerkiksi erityislastentarhanopettaja. Lisäksi potilaskertomuksissa oli merkittäviä puutteita. Niistä ei esimerkiksi käynyt ilmi mikä potilasta vaivaa. Osaa potilaista kuitenkin hoidettiin - siitä huolimatta, että ei tiedetty mitä hoidetaan.
Valviran mukaan "Keski-Suomen keskussairaalan lastenpsykiatrian yksikössä ei myöskään potilasasiakirjojen laatimisessa ole toimittu potilaslain ja asiakirja-asetuksen asettamien vaatimusten mukaisesti esimerkiksi hoidon sisällön, tutkimusten ja hoitosuunnitelmien kuvaamisen osalta”.
Keski-Suomen sairaanhoitopiirin lastenpsykiatrian yksiköstä on viime keväästä saakka vastannut sairaanhoitopiirin konservatiivisen toimialueen johtaja Reija Alén. Hänen mukaansa epäkohdat on korjattu.
- Käytännöt on yhteinäistetty Kuopion yliopistollisen sairaalan lastenpsykiatrian professorin ja hänen työryhmänsä kanssa. Ne ovat nyt täysin yhdenmukaiset yliopistosairaalan kanssa, hän sanoo.
Alénin mukaan lastenpsykiatrian yksikön suurin ongelma on tällä hetkellä lääkäripula.
- Yksikössä on kaikenkaikkiaan seitsemän lääkärinvirkaa, ja kaksi lääkäriä meillä on töissä. Kolmas ehkä saadaan lähiaikoina. Onneksi olemme saaneet apua Turusta, lastenpsykiatria käy muutaman päivän kuukaudessa pitämässä vastaanottoa. Mutta lääkäripula on kova, hän sanoo. YLE/ uutiset
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Tällä kertaa Marinia kadehtii Minäminä Päivärinta
Kokoomuksen tyhjäntoimittelija itkeä tuhertaa, kun kansainvälinen superstaramme ei leiki hänen kanssaan. Oikean puoluee3971562- 1051298
Miksi koulut pakottavat
Lapset uimaan sekaryhmänä? Murrosikäiset tunnetusti häpeilevät vartalossa tapahtuvia muutoksia. Tulee turhia poissaoloja1161230Miksi jollain jää "talvi päälle"
Huvittaa kastoa ullkona jotain vahempaa äijää joka pukeutuu edelleen kun olisi +5 astetta lämmittä vaikka on helle keli1651165- 44997
- 63906
Se katse silloin
Oli hetki, jolloin katseemme kohtasivat. Oli talvi vielä. Kerta toisensa jälkeen palaan tuohon jaettuun katseeseen. Tunt32826Susanne Päivärinta kirjassaan: Sannalla nousi valta päähän, Big Time!
Päivärinta toteaa ettei ole nähnyt kenenkään muuttuvan niin totaalisesti kuin Marinin, eikä siis todellakaan parempaan s91824Suomen Pallolitto: Tasoryhmät lasten jalkapallossa - Erätauko-tilaisuus ma 20.5.2024
Tasoryhmät lasten ja nuorten jalkapallossa herättävät paljon keskustelua. Mitä tasoryhmät ovat ja mikä on niiden tarkoit0820Tuhdit oluet kauppoihin. Miksi vastustaa?
8% oluet kauppoihin mutta mikä siinä on että osa politikoista vstustaa ? Kauppa kuitenkin hinnoittelee vahvan oluen ni175721