Tyttöystäväni On "liian mustasukkainen"

Täytyy toimia kuin mies eli pitää puolensa. Jokaisella on oikeus omaan aikaan, myös sinulla. Ilmoita hänelle, että silloin-ja-silloin aiot mennä ystäviäsi tapaamaan ja te voitte tavata taas sen jälkeen, anna alkuun selkeät kellonajat. Sitten pidät päätöksestäsi kiinni. Jos nainen alkaa pommitella puhelimella perään niin laitat puhelimen kiinni.

Jos naisesi alkaa haukkua ystäviäsi, sanot hänelle, ettet halua hänen puhuvan tuolla tavoin ystävistäsi. Ellei hän lopeta haukkumista, lähdet pois ja sanot että tulet takaisin kunhan hän on valmis jatkamaan yhdessäoloa ilman heidän haukkumistaan. Sama juttu muiden haukkumisten kanssa; jos nainen alkaa huutaa elokuvien naisista niin lähdet pois ja palaat vasta kun on sovittu, ettei sitä tapahdu enää.

Päästäänhän naisesi on vialla ja tarvitsisi ammattiapua mutta ellei hän sitä suostu hakemaan niin ympäröivien ihmisten pitää laittaa rajat sille, mikä on sallittua käytöstä ja mikä ei.

moi olen itse tällainen "mustasukkainen tyttöystävä" tosin poikakaverini antoi paljon syytä mustasukkaisuudelle.olen poikakaverini ensirakkaus ja ainut nainen sängynkin puolella, mutta silti meni aikaa ymmärtää että on ihan luonnollista kiinnostua muistakin pitkässä suhteessa etenkin kun olen se ensimmäinen. Poikaystäväni sitä ei ymmärtänyt mutta oli selvästi aikalisän aika, sillä itsetuntoni oli täysin romahtanu, mustasukkaisuus ja masennus vei kaiken energian ja sorruin myös vakoiluun, mitä en ikinä olisi uskonut tekeväni, se todella havahdutti ja pelästyin sitä millaiseksi olin muuttunut. Siispä otin ja muutin toiselle uudelle paikkakunnalle, hakeuduin terapiaan ja onnekseni sain luotua myös luotettavia ja tukevia ystävyyssuhteita joiden kanssa pysytin avoimesti juttelemaan näistä möröistä. Pikkuhiljaa aloin saada palasia itseäni takaisin, tajusin etten voi lähteä rakentamaan elämääni jonkin niin epävarman asian varaan kuin parisuhde vaan minun tuli ensin löytää itseni, samoin poikakaverini tulisi itsenäistyä. Hän siis ei missään vaiheessa halunnut erota vaan kokeilla muutakin ollen silti suhteessa minuun, tämä ei siis minulle sopinut joten "karkasin". Vaikka edelleen "seurustelemme" on etäisyys poistanut kaikki paineet harteiltani "onnistua" tässä suhteessa ja myös poikakaverini on oppinut ottamaan enemmän vastuuta siitä että välimme pysyvät lämpiminä ja näin suhde on jonkin verran jopa syventynyt, ennen koin olevani itsestäänselvyys. Vaikka tilanne omaasi verrattuna on eri niin silti uskon että mustasukkaisuus on itsetuntokysymys, kiinnostaisi tietää minkä ikäisiä olette ja että onko tyttökaverillasi millainen sosiaalinen tukiverkosto tai opiskelu/työyhteisö, onko hän myöntänyt olevansa mustasukkainen ja että onko hän miettinyt sen puolen kitkemistä. Tähän kuten mihin tahansa muuhunkin parisuhdetta riivaavaan ongelmaan auttaa vain avoin keskustelu. Ja itselläni ainakin omista epävarmuuksista ja kipeistä asioista muidenkin kanssa jutteleminen on ollut avainasemassa mustasukkaisuudesta paranemisessa. Tietysti myös sympatia omaa kumppania kohtaan auttoi, mustasukkaisuus on kovin itsekästä ja kun pohtii mitä vapaus ja rakkaus oikeastaan on, voi oivaltaa ettei oikeastaan ole mitään pelättävää vaan molemmat voi kulkea vapaana ja kohdatessaan vaalia toisiaan. Suosittelen siis ensinnäkin sinulle ymmärrystä, että tyttökaverisi ei ole ämmä vaan peloissaan, itsetunto hukassa ja vallan rakastunut sinuun. Vaikka koet näiden ilmenemismuodot ahdistavina, taidat kuitenkin kovasti haluta asian korjaantuvan etkai muuten tänne palstalle kirjottelisi, joten ei muuta kuin tuumasta toimeen, avointa rakentavaa keskustelua kehiin, muista että voit ottaa vastuullesi ottaa keskustelussa rakkaudellisen asenteen ja blokata kaikki riidanjyvät ja keskittyä itse asiaan.

Huono itsetunto on paha. Se mistä se kenelläkin meistä johtuu vaihtelee, jonkun on hylännyt isä lapsena, joltain on kuollut mutsi mitä näitä nyt on. Hän imiselvästi tarvitsee puolison joka huomioi tän itsetunnon huonouden, vaikka toki minuuden rakentamiseen tarvitaan omaakin työtä.

Tympii kirjoitukset joissa ivataan heikkoitsetuntoisia tyyliin "heitä se pois, sillä on surkee itsetunto!" Mitä sitten jos toisella on huono itsetunto, tuskin se eniten hänen omaa syytänsä on ja voi tehdä jonkun mielestä jostain huono itsetuntoisesta vieläkin rakastettavamman.

Joten mieti: oletko oikea kummpani tälle mielestäsi (sinun analyysisi) huonoitsetuntoiselle tyttöystävällesi? Toinen miettimisen arvoinen asia on, mihin suhteenne on kehittymässä vai onko se? Oletko varmasti tehnyt kaikkesi että tyttöystävälläsi on turvallinen olo suhteessa ja oma asema on taattu?

Jos vaikka kertoisit sille enemmän ajatuksistasi vois auttaa luottamuksen kasvuun. Kuten varmaan ymmärrät, miehiä on todella monenlaisia ja sulla on vain yksi tehtävä: osoittaa olevasi luottamuksen ja parisuhteen arvoinen. Silloin suhde ei tunnu vankilalta kummallekaan.

Jos tyttöystävä pelkää vähäpukeisia naisia,suhteesta tulee pitemmänpäälle erittäin vaikea.Ongelmia tulee kaikenlaisia muitakin,vaikka ei uskoisi. Saattaa tulla erilaisia riippuvuuksia jotka viimekädessä tuhoaa teidän parisuhteen, ja syy on tietysti siinä kun sä oot niin kauhee ja katselet naisia, vaikka et katsoisikaan.Itse olet siinä vaiheessa jo niin loppu kaikesta siitä mitä olet joutunut kestämään että sinusta itsestäsi ei ole enää paljon muuta jäljellä kuin tyhjä kuori.Itse olen viisikymppinen petetty ja jätetty mies joka yrittää keräillä itsetunnonpalasia kasaan,jos niitä vielä löytyy!Sanon tähän vielä yhden sanan, JUOKSE!

Aloitus on vanha mutta aihe yhä ajankohtainen monen kohdalla. Aloittajan kohdalla kyse hyvin nuoresta kypsymättömästä parista, josta tuskin mitään sen kummempaa tulikaan.
Näin on valitettavasti kuitenkin hyvin monen aikuisen parin kohdalla. Sairaasti mustasukkainen kuristaa hitaasti toisen hengiltä. Tunteet kuolevat. Ei rakkaus elä pakottamalla ja kontrolloimalla.
Ei ole toisen asia ja osa "ymmärtää" loputtomiin toisen osapuolen traumoja. Aikuisen kohdalla jokaisen on vastattava omasta elämästään ja valinnoistaan. On haettava apua tai vastattava seurauksista. Ketään ei voi pakottaa eikä sitoa pönkittämään jonkun toisen itsetuntoa ja alistumaan mitä kummallisimpiin oikkuihin ja sääntöihin koska toisella on "paha olo".
Mikään maailman rakkaus ja loputon ymmärtäminen sekä alistuminen ei asiaa tule parantamaan. Mustasukkaisen itse on tajuttava käytöksensä ja haettava siihen apua! Siinä tapauksessa se kumppanikin jaksaa paremmin viipyä siinä rinnalla ja tukea prosessissa terveeseen parisuhteeseen.