artikkeli

Kiitos tästä linkistä. Oli paljon asioita joita olen itsekin pohtinut. Mieheni epäilee, että minun epilepsia johtuu juuri jutussa kuvatusta jatkuvasta traumaperäisestä stressistä, joka minulla on ollut koko elämäni johtuen lapsuuden perheen ongelmista. Niimpä tämä juttu oli todella silmiä avaava. Minulla todettiin myös 2 vuotta ennen epilepsia diagnoosia keskivaikea masennus. Neurologi ei kyllä koskaan sanallakaan ole maininnut asioiden yhteyttä, vaikka tiesi minun masennus diagnoosin. Myöskään hän ei suostu ymmärtävän lääkkeiden vaikutusta minun erilaisiin muisti ja keskitymisvaikeuksiin, jotka tässä artikkelissa mainitaan.

Psykiatriaan kannattaa suhtautua epäillen, koska sillä ei ole tieteellistä statusta:
http://www.madinamerica.com/2014/06/lingering-doubts-psychiatrys-scientific-status/
Psykiatrian diagnoosit pohjautuvat mielipiteisiin, tiede pohjautuu tutkittuun faktaan.

En nyt itse kyllä hirveästi innostunut tuosta artikkelista. Kun kyseessä on psykiatrialle tyypillinen juttu joka leimaa persoonallisuushäiriöksi lähes kaiken massasta poikkeavan käytöksen. Ja sitten artikkelissa vielä selitettiin kuinka serotoniinilla on muka yhteys masennukseen, vaikka kyseinen väite on todistettu vääräksi jo moneen kertaan.

Mutta kyllä epilepsia varmaankin vaikuttaa persoonallisuuteen. Mutta syy ei ole psykiatrian väittämässä aivokemiassa. Syy on paremminkin vaikka siinä että kohtausten saaminen on nyt vaan stressaavaa ja masentavaa. Tiedän sen kyllä hyvin itse, olen sairastanut epilepsiaa jo 10 vuotta. Epilepsia saa minussa aikaan vahvan tunteen siitä etten voi oikein hallita elämääni kohtauksista johtuen.

4-5% sairastuu epilepsiaan väittää linkki.. 1% se oikea luku.

Olen lapsesta asti sairastanu vaikeahoitoista epilepsiaa. Lääkkeitä on kokeiltu monia. Lääkkeillä saatta olla omat sivuvaikutukset. Minulla lääke X vei psykiatriseen osastohoitoon. Kukaan ei miettinyt eikä tajunnut, että yksi lääke voi saada ihmisen siihen kuntoon. Tajuttaessa tilanne lääke purettiin ja asiasta vaiettiin. Tilanne kaikin puolin oli niin raskas ja väsyttävä etten lähteny valittamaan hoitovirheestä vaan olin onnellinen paluusta arkeen. Siinä tuli kuitenkin nähtyä psykiatrinen puoli johon en tule ikinä luottamaan.

Musta toi on just hyvä artikkeli koska nimenomaan ohimo ja otsalohko pelissä nuo psyk oireet on tuttuja mä esimerkiksi ite sain psyk puolelta lähetteen tutkimuksiin ja tässä sitä ollaan epilepsia lääkkeen kanssa ... Eli siis luulemani psykiatrinen sairaus olikin epilepsiaa mutten sitä itse tajunnut, on ihan selvää että jos purkaus on lähellä otsalohkoa, se vaikuttaa käyttäytymiseen ja usein neurologinen on hyvin vaikea itsekään erottaa kumpaa on kyseessä

kertokaa omista kokemuksistanne jos kohtauksen liittynyt pelkotiloja,maennusta,ahdistusta ym.ois kiva kuulla kun sukulaisella tällaista ja tarvis apua..

Ei kovin tieteellistä tutkimusta tarvitse, kun huomaa miten epilepsia vaikuttaa psyykeen.
Esimerkiksi: olet koko kesän odottanut pääsyä elämäsi suurimman (sic!) bändin livekeikalle kotikaupunkiisi, ihan kotisi liepeille ja heräätkin keikkapäivän aamuna sairaalasta tipassa. Jos ei käy mielenpäälle, niin ei sitten mikään, milloinkaan.