Kumpi on pomo?

Älä viitti...

No jaa, lähinnä se oli joskus koissun murrosiän myrskyissä kun asiat ei tahtoneet mennä jakeluun millään. Asiat joista riideltiin ja keinot niiden ratkaisuun vaihteli aina tietysti tilanteen mukaan. Joskus odoteltiin kolme tuntia kolmenkympin pakkasissa että koissu rauhoittuu. Joskus pudotettiin taivas koiran niskaan pelkällä äänenkäytöllä. Ja jonkun kerran homma hoidettiin painimatsilla.

Nykyään ei tarvitse paljon edes ääntään korottaa muulloin kuin urosjuoksujen aikana jolloin korvat jää narikkaan ja putkiaivossa kulkee vain yksi ajatus, pilluu-pilluu-pilluu. Ihan fixu siitä tuli kun jaksoi koulia.

Uroksen kanssa murkkuiässä tuli välillä väännettyä kättä asiasta, mutta herkkä ja palikka kun on, yleensä äänenpaino riittää. Koskaan ei ole poikaa pitänyt selälleen kellistää, mutta syliin on kyllä rauhoitettu.

Kyllä minun koira on aina pomo jäljestyksessä, koska minun hajuaistini ei riitä jäljestykseen...Tottelevaisuudessa ollaan yhdessä tiimi ja molemmat annetaan 100% panos. Eli,ei meillä pomoteta. Minun ja koiran välinen suhde toimii loistavasti.,,Näin se vaan menee...

Jos heti pennun kanssa ottaa määrätietoisen linjan, että meillä tehdään niinkuin minä sanon, ei isomman kanssa tarvitse enää siitä asiasta neuvotella. Tilanteita syntyy esim. kävelylenkeillä, kumpi määrää suunnan, vauhdin ja pysähdykset, ruokailussa: kun ihminen syö, koira ei saa häiritä eikä tuppautua lähelle, ja ihan arkielämässä niin että koiralle ei koko ajan tarjota huomiota eikä sen joka vinkaisuun reagoida.