Kaksipäinen kotka tarjottimessa

Kiitos tosi paljon tuosta tiedosta.
Mitä metalliin tulee, niin luulisin, että kyse ei ole messingistä, vaan jostain muusta metallista, jonka päällä on hyvin ohut lähes pois kulunut kultaus.

Vanhoissa esineissä arvohan ei tule siitä metallista josta ne on tehty, vaan esineellä voi olla muutkin arvoa, esim. keräilyarvoa. Jos joku keräilee tsaarin ajan esineitä, niin hänelle se voi olla arvokaskin. Voi olla vaan vaikea löytää sellainen ihminen.

Esim. ostokeskuksissa näkee välillä kojuja, että "ostamme kultaa". Sitten "juntit" saattavat myydä hyvinkin arvokkaita koruja pelkän kullan kilohinnan perusteella. Eihän autonkaan hintana ole se hinta mitä siihen on käytetty rautaa, vaan arvo tulee ihan muusta.

Perustin arvioni lähinnä esineeseen, en metallin arvoon. Ehkäpä pinnoitettua rautapeltiä. Pinnoite ei sävyltään näytä kullalta. Tässä tapauksessa esineen kunto ei ole kovin hyvä, mutta selkeä tunnistettavuus ja ajoitus 1800-luvun lopulle tai 1900-luvun alkuun nostaa arvoa.

Tietysti antiikkiesineestä voi saada mitä tahansa, jos vain ostaja löytyy. Käypä hinta vastaa yleistä markkina-arvoa, jolla tuote menee kaupaksi kohtuullisessa ajassa. Enemmänkin voi tietysti saada, jos käsitys esineen todellisesta arvosta on hukassa ostajalta kuin joskus myös myyjältäkin. Luulen, että kullanostajat eivät sulata arvokkaita koruja ja esineitä harkoiksi vaan myyvät hyvällä hinnalla eteenpäin.