Opettajien epäoikeudenmukainen arvostelu

No on totisesti! Minulla oli koko silloisen yläasteen ajan eräästä aineesta todistuksessa aina puhdas kymppi. Sen peruste ei ollut minun osaamiseni tai harrastuneisuuteni, vaan opettajan omassa päässä oleva ikuinen kiitollisuudenvelka toiselle vanhemmalleni.

Asia on vaan niin, että ns. pärstäkerroin vaikuttaa kehdosta hautaan. Sille ei voi mitään.

Itselleni ei, mutta yksi kaverini saa liikunnasta AINA numeroksi 10, vaikka hän on hanurista pallopeleissä, joita liikunnassa lähinnä on. Ehkä seiskan arvoinen suoritus. Hän saa kympin vain, koska harrastaa lajia X.

Meitä oli 3 tytön kaveriporukka liikassa. Lihavin meistä sai seiskan todistukseen, minä kasin ja kolmas kaveri ysin, vaikka kaikki liikkuivat/olivat liikkumatta yhtä paljon. Tätä tuli hieman ihmeteltyä, että millähän helvetin perusteella meidän numerot heittää noin.

Jännä juttu, en ole koskaan viitannut tunneilla, mutta olen saanut kymppejä, vaikka periaatteessa kymppiä ei ehkä pitäisi oppilaan/opiskelijan saada, jos ei ole aktiivinen tunnilla. Lukiossa onneksi opettajat vähemmän korostavat tuntiaktiivisuutta ja koearvosanasta sekä mahdollisista pistareista/sanakokeista/välikokeista voi laskea suoraan kurssiarvosanansa. Aika monet ovat lukiossa tunneilla melko passiivisia, joten tuntiaktiivisuuden perusteella opettajat saisivat laskea aika monien arvosanoja, jos siihen ryhtyisivät.

Näin kyllä sivusta tilanteen, jossa opiskelija ihmetteli, miksi sai kurssista huonomman numeron kuin olisi kokeen perusteella saanut. Hän olikin lähinnä räplännyt tunneilla kännykkää, mikä selvästi lukion säännöissä kielletään, joten siitä voi vähän rankaistakin.

Itse olin aina open lellikki varsinkin yläasteella :) Sain matikasta pariin otteeseen totariin ysin vaikka kokeesta tuli seiskaa. Syynä tosin saattoi olla tuntiosaaminen, sillä tunnilla tein aina kaiken todella nopeasti oikein ja autoin vierustovereita minkä kerkesin. Sitten lukion ruotsin ykköskurssista tuli kerran 6- mutta totariin tuli 7.

Oletko koskaan tutkinut millä tavoin mitkin kurssit arvioidaan? Jos et niin kannattaa, sieltä löytyy vasrmasti vastaus tähän mitä et ymmärrä.

Saatat myös kärsiä vakamammankin puoleisesta oppimisongelmasta. Kannattaa mennä juttelemaan terveydenhoitajalle ja pyytää että sinulle teetettäisiin testejä, että oppimisvaikeutesi voidaan ottaa arvosanoja antaessa huomioon.

Mistä olet saanut päähäsi, että saisit ansaitsemaasi huonompia arvosanoja? Suosittelisin perehtymään kurssivaatimuksiin kunnolla ja sen jälkeen omiin suorituksiisi, jolloin voit ehkä löytää niitä virheistäsi ja oppia niistä. Saatat huomata, että arvosanoillasi on selkeä perustelu. Ennen kaikkea saatat oppia paremmin ja vältyt jäämästä lopuksi ikääsi nillittäjäksi, joka syyttää aina muita omista vastoinkäymisistään eikä suostu ottamaam vastuuta omasta tekemisestään. Tällainen kuva sinusta nimittäin aloituksen perusteella tulee.

Yläasteella oli yksi opettaja, joka antoi numeron aina koearvosanan ja "tuntiaktiivisuusnumeron" keskiarvona. Jos ei häiriköinyt, mutta ei myöskään viitannut, tuntiaktiivisuus oli 7. Itsekin sain kerran kokeesta 10- eli 9,75 ja tuntiaktiivisuudeksi 7, mutta arvosana oli näiden pyöristetty keskiarvo eli 8. Mielestäni oli kohtuutonta saada 8 kun kokeestakin tuli melkein 10. Tuntiaktiivisuus voi mielestäni vähän vaikuttaa, ainakin ylöspäin tai alaspäin jos häiriköi, mutta ei näin paljon.

Onhan näitä, ei tosin lukiossa, kun olen suorittanut ainoastaan mantsat ja nekin nettilukiossa, niin ei ole ainakaan pärstä päässyt vaikuttamaan suuntaan tai toiseen. :D En sitten tosiaan tiedä, että onko se mun pärstästä vai mistä kiinni, niin aika paljon muakin on sorsittu kouluissa opettajien taholta.

- kuudennella luokalla innostuin matikasta, yksi puhdas kymppi ja loput kokeet 8½ ja 9½ väliltä, aktiivinen tunnilla ja oikeasti innokas oppimaan ja todistukseen tuli kuitenkin 8.
- yläkoulussa istuin valehtelematta useita tunteja jälki-istunnossa, syyttä suotta. Esim. yksi tunti jälkkää tuli siitä, että olin kuulemma melunnut ja heitellyt karkkipapereita joulujuhlan aikana. Näin opettaja kertoi nähneensä, vaikka mulla ei ensimmäistäkään karkkia ollut ja vierustoveritkin sanoivat minun olleen aivan hiljaa koko juhlan ajan.
- sain myös kotiinvietäväksi kirjallisen varoituksen tupakoinnista, vaikken tuohon aikaan edes polttanut tupakkaa. Aivan uskomatonta.
- ammattikoulussa meno ei enää ollut noin pahaa, mutta yksi opettaja jaksoi piikitellä aina välillä. esim. olin tehtäväni tehnyt ja istuskelin juttelemassa vielä tehtävää tekevän vierustoverin kanssa. Opettaja tulee mun viereen ja sanoo, että lopeta se vierustoverilta lunttaaminen ja keskity tekemään itse omat tehtäväsi. Eikä viitsinyt edes anteeksi pyytää, kun kävin näyttämässä, että tehtävät on tehty ja vierustoverikin oli useita tehtäviä jäljessä.

Yksi opettaja tulee yläkoulusta mieleen, jonka me uskottiin arpovan noppaa heittämällä päättävänsä tokarinumerot. Mulle tuli aina sen aineesta 8, mutta monet epäaktiiviset ja huonosti kokeissa pärjänneetkin sai joko 8 tai 9, sen sijaan yksi kaveri sai kutosen, vaikka oli kohtalaisen aktiivinen ja sai sen syksyn ainoasta kokeesta ysin. :D On niitä muitakin kyseenalaisia arvostelijoita ollut, mutta tuo oli kyllä harvinaisen räikeä. Onneksi noppa kuitenkin suosi minua.

on itselläni paljonkin kokemusta todella epäoikeudenmukaisista arvosanoista, etenkin liikunta, kuvaamataito, ja musiikki.
Jos käyt musiikkikoulua,soitat instrumenttia tai jopa kahta, läpäiset sen ja sihen kuuluvat teoriakurssit vaikkapa erinomaisin arvosanoin, osallistut vuosia vaikka orkesteritoimintaan, voit saada musiikkinumeroksi 8. Saman 8 saa kaikki muutkin jotka eivät ole jalallaan astuneet musiikkikouluun, eivätkä osaa soittaa instrumenttia, pääasia on mitä koulunkokeesta saat, ja miellyttääkö pärstäsi opettajaa,oletko lukenut koealueen ulkoaopettelemalla, laulatko kohtalaisesti laulukokeessa, ja istutko aina eturivissä hiljaa ja kiltisti.Näillä vain on väliä, ei oikeasti musiikkiharrastuksellasi tai musikaalisuudellasi.
Liikunta: käyt vuosia useissa urheiluseuroissa, arkisin jopa jokapäivä, harrastat monipuolisesti monia eri urheilulajeja, joko hyvin tuloksin tai ainakin paremmin kuin ikäryhmäsi, saat piirinmestaruuksia, se ei välttämättä näy missään kouluarvosanassa. Tietysti opettaja arvioi vaikkapa juoksutuloksiasi johonkin tilastoon, mutta on paljon lajeja joissa ei voi arvioida, vaikkapa jalkapallo, lentopallo, sähly...Numerosi on 8.

Maailman sivu tätä on tapahtunut. Olen aikuisena usein ihmetellyt sitä, että miksi suurimmalla osalla opettajista täytyy olla joku lellikki. Miksi täytyy arvioida sen mukaan. Ensinnäkin ihan kasvatukselliseltakin kannalta: Mitä se opettaa lapsille, kun opettaja/kasvattaja on jo epäreilu ja epärehellinen? Lisäksi saattaa tulla jopa koulukiusaamista tästä. Ymmärrän kyllä, että jostakusta lapsesta saattaa jostain syystä pitää enemmän kuin toisesta, mutta ei se saisi vaikuttaa mihinkään.

Olen sitä mieltä, että tästä kannattaa aina puhua opettajalle ja jos edelleen kokee tulleensa/jonkun toisen tulleen epäoikeudenmukaisesti arvioiduksi, niin sitten rehtorille. Ei tähän muuten tule muutosta koskaan. Eikä luultavasti sittenkään tule muutosta, mutta itse saattaa ainakin saada rehdimmän arvostelun.

Minulle kerran yläasteella köksän opettaja sanoi, että hän aikoo laskea numeroani kahdeksikosta seiskaan, vaikka olin saanut kokeesta 9-, olin tunneilla aktiivinen ja en tosiaan ollut huono ruoanlaittamisessa. Sen sijaan tiesin, että eräs lellikki oli saamassa ysin, vaikka hänellä oli minua huonompi arvosana kaikissa kokeissa ja hän vietti tunnit ns. kodinhoitohuoneessa kaverinsa kanssa juttelemassa. Sanoin opettajalle suoraan tästä asiasta, arvosanoista, aktiivisuudesta ja siitä, että häneltä näköjään tuleekin arvosana nuoleskelun perusteella. Opettaja alkoi änkyttää, että "En minä sellaista...". Minä sanoin siihen, että "Et tietenkään, mutta onpa opettajalla tänään kaunis pusero". Ei muuten laskenut numero ja en olisi sitä laskua ansainnutkaan.

Liikunnanopettaja meillä valmensi vapaa-ajallaan lentopalloa. Kaikki lentopallon pelaajat saivat yhdeksikön tai kympin. Sama liikunnanopettaja valitsi myös esimerkiksi vanhojentanssien parhaan tanssiparin, vaikka erään oppilasryhmän piti se valita. Opettaja oli vaan mennyt sanomaan, että "Tämä pari sitten voittaa". Siis tietysti jo ennen tansseja.

Englanninkurssilla kaverilla ja minulla oli täysin samat numerot testeistä, kokeista ja vastaavista. Kotiläksyt tehtiin. Niin siinä kuitenkin kävi, että kaveri sai paremman numeron todistukseen kuin minä. Puhuin opettajan kanssa asiasta ja hän totesi, että toinen on varmaan ollut tunnilla aktiivisempi ja viitannut. Totuus kun oli se, ettei tämä kaverini ei ollut aktiivinen, eikä Koskaan viitannut tunneilla. Ei millään tunneilla, koska hän vihasi sitä. Minä kyllä viittasin. Sama opettaja taas antoi siskolleni aina kymppejä. Sisko toki oli hyvä englannissa, mutta sanoi itsekin, että ei hän olisi ansainnut aina niitä kymppejä.

Isälleni oli muinoin laulunnumero merkitty ennen laulukoetta. Reilua :).

Kyllähän näitä riittää. Olen koulut lopettanut jo yli kymmenen vuotta sitten ja vieläkin, kun asiaa alkaa miettiä, tulee mieleen tilanteita, jotka alkavat v*tuttaa. Ja nyt muistaa monia asioita/tilanteita, joissa olisi pitänyt aukaista suunsa. Joten: AUKAISKAA SUUNNE! Ja jos tietää jostain opettajasta, että hänellä on taipumuksia olla epäreilu, niin merkkaa itselleen ylös paperille kaikki kerrat päivämäärineen, kun on tehnyt läksyt (hyvin tai ainakin parhaansa yrittäen) ja kaikki kerrat, kun on viitannut ja ollut muutenkin aktiivinen. Siinä voi sitten rehtorille myöhemmin sanoa, että on merkannut nämä kaikki ylös, kun opettaja on aiemminkin ollut epärehellinen arvioissaan. Luulen, että on opettajan vaikea siinä sitten selittää vääriä perusteluja.

Tämä ei liity kurssien arvosanoihin, mutta muuten opettajan epäreiluuteen.

Jonotimme bussia, kuten aina koulun jälkeen. Paikalla oli myös opettaja valvomassa jonoa, kuten aina. Kaveri heitti vitsillä opettajalle, että "Tuopa etuili". Opettaja tuli siihen sanomaan, että minun on mentävä jonon perälle. Puolustin toki itseäni ja sanoin, että en minä ole etuillut. Opettaja oikein suuttui, "Jonon perälle siitä". Kaveri oli tosi hämmentynyt koko tilanteesta ja sanoi vaan, että "No ei se oikeasti etuillut, se oli vitsi". Sain jäädä paikalleni.

Tämä juttu jäi kyllä mieleen. Kyseinen opettaja ei nähnyt koko tilannetta, joten siinä oli sana sanaa vastaan. Tilanne oli tosi outo. Sama kuin olisi sanonut, että "Tuo tyttö otti minulta rahaa ja pisti alushousuihinsa" ja opettaja oli saman tien sanonut "Riisu vaatteet pois". Eikä sanonut, että "No olikohan niin, näkikö joku muu jotain".

Just näin.

hahha aloittaja ei selvästi tiedä miten maailma toimii XD jos katsot vaikka mediaa niin siitä saa hyvän kuvan miten maailma todellisuudessa toimii. paljasta pintaa tai nätti naama ei muuta vaadi

Kyllä minäkin olen kokenut opettajien mielivaltaa. Ennen se oli ehkä vielä yleisempää, kun nykyään. Varsinkin pienemmissä kouluissa.
Aiemmin ei ollut nettiä, yms. Eli ei saanut vertaistukea muista kokemuksista. Ja opettajan sana oli ainoa oikea, vaikka olisi ollut väärässäkin. :(
Itseäni vituttaa vieläkin moni vääryys opettajien taholta.

On kokemusta. Sain aikoinaan uskonnosta arvosanaksi ysin, vaikka kokeista tuli puhtaita kymppejä. Tosin, niitä tuli myös muista aineista.

Uskonnon numero oli kuitenkin todistuksessa ysi. Kun kysyin opettajalta syytä siihen, sain vastaukseksi, että tuntiaktiivisuuteni ei riittänyt kuulemma kymppiin.

Epäilen todelliseksi syyksi sitä, että halusin opiskella elämänkatsomusoppia, mutta koska haluajia ei ollut tarpeeksi koulussa, opetusta ei järjestetty ko. aineessa. Toki olisin saanut uskonnottoman kodin lapsena katsella myös tunnin seiniä, mutta valitsin sen sijaan uskonnonopetuksen, mikä näin myöhemmin aikuisiällä on ärsyttänyt joka kerta, kun ajattelen niitä arvosanoja.

Saisivat poistaa koko raamatunaikaisen uskonnonopetuksen koulusta ja laittaa tilalle enemmän luonnontieteitä tai filosofiaa. Ne antiikin filosofit olivat oikeasti oppineita miehiä, vieläkin ajankohtaisia ajatuksia, kun taasen kristinusko ei ole muuta kuin sitä saman kirjan jauhantaa.

itselläni on myös muistoja kouluajoilta, jotka ovat TODELLA ihmetyttäneet näin aikuisena. mm.opettajien väärämielisyys, epäreiluus, ja puolueellisuus, jopa joidenkin lasten selkeä syrjintä.Ihan itseäni harmittaa kaikki ne omat väärät arvosanat,joihin silloin ei kukaan puuttunut millään lailla, lapsihan ei ymmärrä sanoa vaikka olisi väärin arvosteltu alaspäin. Tosin kuka tietää jos joskus olisi ollut ylöspäinbkin väärin arvostueltu.=)
Uskonnonopettajamme oli vanhan lestadiolainen HÖMELÖ (en kehtaa hänen lempinimeään mainta) mutta se yhden pojan avoin mielistely oli tosi inhottavaa, olisiko lie ollut rakastunut tähän tyyppiin.
Sitten taas eräs luokkalaisemme joka ihan suoraan kehtasi PYYTÄÄÄ opettajia antamaan hänelle kymppejä, vaikka ei olisi ansaiinnut, tämä tapahtui lukiossa, ja hän oliikn oikea pyrkyreiden pyrkyri (on vielä aikuisenakin),rehellinen TYÖ ei häntä kiinnostanut. Ihan opettajiakin hävetti se kymppien ruinaaminen.

Yläasteella ja myöskin koko peruskoulun ajan tuli huomattua että tietyt henkilöt saavat myötätuntoa ja parempaa kohtelua. Myöskin luokanvalvoja ja hänen poikansa on ikävä kaksikko, kun hänen poikansa sai kaiken myötätunnon, avun, mielistelyn ja hyvät numerot.

LEMPÄÄLÄSSÄ (Pirkanmaan -muka- taitokeskus) oli tämmöinen opettaja:
Opetti huuhaata ... jos edes opetti... tai kävi tunnilla.
Ei tarkistanut kokeita.
Antoi arvosanoja ulkonäköön perustuen ja kehuskeli sillä.
Lopulta kun kokeet palautettiin: pisteenlasku oli aivan outo: alemmalla pistemäärällä sai korkeamman arvosana ihan... pärstäkertoimen perusteella.
Koskaan ei kerrottu edes oikeita vastauksia (palaute puuttui: mikä on oppilaan perusoikeuksia)
Opettaja vetosi ns. tuntisuoritukseen - mutta kun hän ei ollut tunneilla läsnä.
Käytti oppitunteja omien töiden suoritukseen. Lopulta ei edes käynyt tunneilla.
Lopulta kehui sillä että hän oli reputtanut jotkut oppilaat jo ekalla tunnilla (koska oli kuulemma päättänyt että nämä eivät tule läpäisemään kurssia)

Myöhemmin ilmeni että se ei ollut edes opiskellut mitä opetti (ja muuten kehuskeli silläkin).
Asiasta tehtiin valitus johtokunnalle (mitä ei käsitelty, koska se meni rehtorin kautta)
Asiasta tehtiin valitus Opintohallitukseen - missä sitä ei ole tähänkään päivään mennessä käsitelty.

Eli SUOMESSA JOSSA PITÄSI OLLA KORKALUOKKAINEN KOULUOPETUS - OPETTAJA VOI AIVAN LAILLISESTI OLLA TÄYSIN MIELIVALTAINEN.
Huom: yksi toinen opettaja oli viettänyt aikoja mielisairaalassa. Kolmas päätyi sinne.
OPISKELJA ON SIIS VAILLA IHMISOIKEUKSIA.
Mainittakoon vielä että opettajan ei tarvi edes puhua suomea tai ruotsia (tämä ei siis koske kieliopetusta)

No voi kun kamalaa...Ihmisiä pitää osata käsitellä.

Työelämään jos joskus pääset niin pomo on usein tuhatkertaa vittumaisempi kuin joku hikinen opettaja. Toivottavasti opit ihmissuhdetaitoja koulussa eli sellasta nuoleskelua.
Töissä pitää jo osata.Koulussa on hyvä harjoitella eli ole mieliksi opelle niin arvosanat pompsahtaa yhtä helposti kuin töissä ylennykset, palkan korotukset, paremmat eli helpommat hommat ja jos pitää vaihtaa työpaikkaa niin kiitettävät työtodistukset ja suositukset irtoo myös jne.

Itseäni ärsyttää aika paljon, kun tuntuu, että välillä arviointiin vaikuttaa opettajan huono päivä, kuun liikkeet tai opiskelijan naama. Olen siis nettilukiossa, jossa tiettyjen aineiden opettajat ovat paljon tiukempia kuin toiset. Tuntuu, että esim. enkun kurssilla on aivan sama tekeekö paljon vai vähän töitä, aina se on se sama kasi joka pätkähtää suoritusrekisteriin. Viime kurssin arvioinnissa opettaja oli monistakin tehtävistä antanut arvosanaksi kasin tai ysin, eikä ollut edes kertonut mitä virheitä tehtävässä oli. Jos ei siis ollut virheitä, missään kohdassa, niin kymppi täysin oikein suoritetusta tehtävästä olisi pitänyt antaa. Eihän siinä edes opi mitään, jos ei tiedä tekemiään virheitä.

Varmasti on erilaisia opettajia ja he arvostavat eri asioita. Tämä jatkuu läpi koko elämän. Esim. yo-kokeen lopputuloskin riippuu jossain määrin siitä, kuka sensoreista lukee vastauksesi. Mutta kuuntele tarkasti, kun opettaja esittelee kurssin arvosteluperiaatteet kurssin aluksi. Jos saat ne kirjallisesti, niin aina parempi (niiden pitäisi näkyä kurssin opetussunnitelmassa). Jos on jotain epäselvää, niin esitä tarkentavia kysymyksiä, esim. kuinka paljon tuntiaktiivisuus, viittaaminen, poissaolot jne. vaikuttavat. Sitten jos olet sitä mieltä, että sinua on kohdeltu väärin, mene puhumaan opettajan kanssa. Jos se ei auta, mene rehtorin luokse vaatimaan oikeutta.