Mitä sitten

jätä se!!!! kerran pettää aina pettää..ei pettäjä ""karvoistaan"" pääse!!

Tylsä ja helppo vastaus

Anna samalla mitalla

Vaikuttaa siltä, että idiootit vastailevat selkeästi ajattelevalle ja fiksulle aloittajalle. En tiedä, pitäisikö itkeä, vai nauraa!

Oma vastaukseni: Tutki tunteitasi järjen kanssa ja anna jonkin aikaa kulua. Arvioi tilanne sitten uudelleen ja toimi sen mukaan.

On paljon pareja, jotka ovat selvinneet yhdessä eteenpäin. Pariterapiaa suositellaan heille, jotta asiat tulee puhuttua. Parhaimmilla parisuhde muuttuu syväksi, aidoksi ja kestäväksi. Tsemppiä, mies - toivon parasta teille!

Aika tekee tehtävänsä, tunteet pettäjää kohtaan muuttuvat.

Vilpitön ensireaktio oli kummallista kyllä helpotus. Ja anteeksianto tuntui helpolta. Edelleenkään en myöskään tunne petoksesta katkeruutta. En odota seuraavan 20 vuoden mittaista ilotulitusta mutta olen sitä mieltä että meidän paketti on sellainen että nopeat päätökset vaikuttaa liian moneen.
Harkinta-aika on ohitse ja jatkamme liittoamme, siltä näyttää.
Huomaan kuitenkin itsessäni kasvavan piikikkään ihmisen joka rokottaa tilaisuuden tullen. Katkeroitua en halua, mutta myöskään en halua huomata että toinen on kaivannut kolmatta vuosien päästä. Kuinka nurkkaan voi toisen ahdistaa vai ollakko vain välinpitämätön omille ajatuksille.
Ei ole helppo rasti.

Itse kerroin petettyäni avomiehelleni että haluan muuttaa pois. Ravasin jonkun aikaa vieraan miehen luona mutta mieheni jotenkin puhui minut ympäri hyvin pehmeillä rakastavilla sanoilla. Mutta puolen vuoden suht ihanan ajan jälkeen häneen iski hirveä katkeruus ja piikikkyys. Alkoi melkoisen kivinen tie hamaan loppuun asti jolloin minä lähdin. En jaksanut enää kuunnella vinoilua kun kerran ensin väitti antaneensa anteeksi. Mutta jotta ette pitäisi minua hirveänä sikana.. yritin aikani muuttaa itseäni hänen mieleisekseen koska hän koulutti minua fyysisesti. Kun hän antoi mustan silmän päätin että nyt riittää ja sanoin että jos vielä kerrankin käy päälle niin minä lähden. Hän lopetti fyysisen väkivallan mutta henkinen jatkui ja olin aivan rikki kun eksyin toisen miehen luo humalassa. Liekö sitten siinä ollut toivo ettei ole paluuta enää koska pelkäsin häntä eikä minulla ollet voimia muuten irtautua. Mutta kun väitti antaneensa anteeksi sanoi myös muuttuneensa. Ja minä hölmö uskoin. Hän oli niinkuin alkuaikana, herttainen ja rakastava. Hän näytti väkivaltaisen puolensa vasta kun olimme olleet puolitoista vuotta yhdessä.

No ei mulla oikeestaan menneet mietitytä, en ole itsekään ollut aina esimerkillinen. Varmuutta mä haluan ja tietty se että suunnitellaan tulevaa on yksi merkki siitä. Haluaisin kysyä missä mennään mutta en halua pilata sitä mitä nyt on. Just nyt tuntuu että aurinko paistaa ja tahdon rakastaa ja olla rakastettava. Tämä kaikki mitä olette kirjoittaneet on helpottanut mua. Risteyskohta jossa oltiin talvella, silloin tartuin toista kädestä ja pyysin että jatketaan samaa tietä. Silloin päätin että käännetään jokainen kivi ja että suunta on vain ylöspäin. Toista en voi pakottaa jäämään enkä myöskään muuttumaan. Itseä voi. Otan siis riskin että petyn myöhemmin.

Itse ajauduin pettämään miestäni hakeakseni jännitystä tylsäksi käyneeseen yhteiseloon,olin jo pitkään aavistellut että jonain päivänä näin tulisi käymään.Tilaisuuksia oli ollut monia mutta olin torjunut ne kun en ollut uskaltanut..kunnes kerran lankesin houkutukseen ja se oli menoa :( Huomasin silloin kuinka vietävissä olin ollut koko avioliiton ajan,olin miellyttänyt miestäni ottamatta huomioon omia oikeita tunteitani.Pelkäsin tavallaan miestäni..ja sitä jos jäisin yksin,miten pärjäisin.
Salasuhdetta jatkui satunnaisesti n.2 vuoden ajan ja sitten eräänä päivänä mies näki tietokoneelta viestejäni vieraalle miehelle..siitä alkoi meidän kriisimme.Kävimme seurakunnan pariterapian lisäksi pitkiä keskusteluja parisuhteestamme,odotuksistamme tulevaisuuden suhteen ja kun mieheni kertoi antavansa kaiken anteeksi,päätin myös minä lopettaa salasuhteen ja katsoisimme uusin silmin tulevaisuuteen rikkomatta perhettämme ja säröttämättä lastemme elämää. Alkuun elämä tuntui helvetiltä kun liikkeitäni ikäänkuin seurattiin kokoajan ja jatkuva epäilyksen siemen kuulsi miehen silmissä. Joskus kuulin hänen humalahoureitaan,hän haukkui minua huoraksi..Parin kerran jälkeen otin asian puheeksi ja sanoin että en jaksa jatkaa kun hän ei näytä pääsevän yli siitä asiasta.Hän vakuutteli että käsittelee asioita sillä tavalla ja joka kerran jälkeen olonsa helpottaa ja tapahtumakuvat murenevat pikkuhiljaa pois ajatuksista.
Suhteen ilmitulosta on nyt kulunut kolme vuotta ja elämämme on ollut suurinpiirtein normaalia,kunnes taas pienen riidan päätteeksi kuulin hänen kaljapäissään saunassa hokevan itselleen: en kyllä ikinä enää pane sitä huoraa,pitikö mennä panemaan sitä saatanan rampaa ukkoa jne.
Vaikka tiedän että olen syyllinen koko hommaan niin pitäisikö minun vain nöyränä kärsiä kuulemani haukut ja elää suhteessa jossa mies ajattelee vaimostaan näin.
Olen kyllä yrittänyt hänelle sanoa että eikö olisi parempi meidän erota ja hänen etsiä parempi kumppani itselleen vaan kun hän ei halua. En tiedä onko hänellä sitten itsellään pelko yksin jäämisestä vai mikä on syynä että haluaa kuitenkin huoran kanssa jatkaa yhteistä elämää?
Olen nyt kuitenkin itse päättänyt tehdä ratkaisun ja lähteä suhteesta,koska en usko että hän koskaan pääsee asiasta yli.
Ymmärrän hyvin että loukkasin häntä suuresti ryhtymällä salasuhteeseen,mutta asioita ruotiessamme totesimme molemmat että ehkä suhteemme lähti väärille raiteille jo silloin avioliiton alkuaikoina,että molempien olisi pitänyt panostaa enemmän. Ja onhan sekin tottavie tiedossa ettei miehenikään ole mikään puhdas pulmunen,mutta minä olen niistä päässyt yli.
Huorittelu loukkaa minua teoistani huolimatta,en ole huora kun en ole rahasta kenekään kanssa maannut!!

Toivon miehelleni parempaa loppuelämää ja toivon myöskin että itsekkin löydän sielunkumppanini jonka kanssa ei muiden perään tarvitse haikailla.
Kommentoikaa ja kertokaa omia kokemuksianne..

Petetyn suuttumus ja viha kestää pitkään. Tuo viha pitää purkaa, muille haittaa aiheuttamatta. Vihaa puretaan ärräpäillä ja syytöksin. Ja valitettavasti se nostaa päätään, kun ollaan humalassa.

Miehesi toimii oikein, kun purkaa vihaansa yksin. Älä sinä mene saunan oven taakse kuuntelemaan ja pahoittamaan mielesi, kun toinen purkaa yksin itseään!

Vihan purku on ainoa tapa, jolla siitä voi päästä irti. Miehille myös jokin urheilulaji tai fyysinen tekeminen on hyvä vihan purkautumistapa. Seuraile, että miehen elämässä olisi jotain tämänpyyssitä, ehdota myös itse yhteistä ulkoilua/metsäkävelyä.

Mitä sinä voit tehdä on se, että käyttäydyt itse miestäsi kohtaan kauniisti. Ja poistut paikalta, jos huomaat vihan nostavan päätään. Ja näytät hänelle päivittäin, sanoin, ja teoin, että rakastat häntä ja hän on sinulle tärkeä. Älä anna periksi, jos näin pitkälle olette jo päässet. Voi mennä 4v, jopa joskus ylikin menee hyvinkin siinä, että petetty toipuu.

Kyllä vain ap sinun pitäisi ymmärtää, että todellisuudessa miehesi nimittely on ihan oikeaa. Turhaan loukkaannut, olet käyttäytynyt todella väärin, mikään humala tai muu ei poista ja tee paremmaksi. Olisi jokaisen hyvä ajatella, että uskottomuus on suurin loukkaus puolisoaan kohtaan ja myös lapsiaan ja läheisiään kohtaan, se on hyvin likainen tahra. Sinulla ei ole edes oikeutta pyytää puolisoasi unohtamaan asiaa.
Varsin vaikea on jatkaa enää liittoa jos on käynyt vierailla maistiaisilla, siihen ei juuri terapiat enää auta. Minusta olisikin tähän asiaan saatava ihan lain mukaan rangaistus, joka vähentäisi tätä toimintaa. Eroa en ole poistamassa, sillä onhan tilanteita, että yksinkertaisesti on turvallisuuden vuoksi syytä erota, mutta silloin erotaan ilman uskottomuutta.

Koska ihmisillä ei enää näytä olevan minkäänlaista moraalia itsellään, täytyisi säätää edes lasten edun vuoksi laki, jolla ainakin jollakin tapaa estettäisiin tämän kaltainen ajattelumaailma, että voidaan elää ilman toisten kunnioittamista ja viinan kanssa läträtessä saa tehdä mitä vain. Joten olepa ihan hiljaa nimityksestä, olet sen aivan itse ansainnut.

Lain määrämä rangaistus salasuhteesta. No ei nyt sentään. Pettämisen tustalla on halu olla onnellinen. Salasuhteeseen lähtemisellä on usien montia pientä ja sinällään hyvää syytä. Ajatelkaapa niitä tuhansia pareja jotka ovat olleet kymmeniä vuosia yhdessä ja pitkän suhteen on taannut se että molemila tai toisella on ollut joitain "salaisia vuosia", joiden avulla on päässyt vaikeista ajoista yli.

Mieheni petti, ja erosimme. Olin katkera ja vihainen. Nyt kun asiasta on neljä vuotta, on harmissani etten antanut anteeksi. En ole löytänyt rinnalleni toista ihmistä, lyhyitä seksi suhteita on kyllä ollut. Meillä oli meiheni kanssa niin hyvä yhteinen elämä, että tältä etäisyydeltä katsottuna vuoden paneskelu jonkun ratunnaisen naikkosen kanssa olisi ollut pieni juttu sen rinnalla mitä menetimme nyt molemmat. Se oli vain seksiä nuoren tytön kanssa ja varmasti paransi ikääntyvän mieheni itsetuntoa. Nyt olemme molemmat yksinäisiä sinkkuja tahoillamme.

Pettämisen tustalla on halu olla onnellinen. Tässä on lause, jota pitäisi alkaa katsella ehkä uudella tavalla. Ensin pitää selvittää. mikä on onnellisuutta, en oikein jaksa uskoa että se onni mitä uskottuuden kautta haetaan on edes onnea.
Kyllä se onnellisuus on ihmisessä itsessään ja kiinni omista ajatuksista teoista ja tavoista.
Eikä onni ole toisesta ihmisestä tuleva asia.
Olisi viisaampaa laittaa lenkkivehkeet päälle ja lähteä lenkille kuin mennä petoksen tielle. Lenkkeillessä kuulee luonnon ja näkee luonnon, täten samalla tuon esiin että nuo kuntosalit ovat vähän samankaltaisia kuin nuo juottolat, siellä toimii uskottomuus ja siellä ollaan kyttäilemässä.

Kun löydät sisäisen onnesi, silloin paranee moni muukin asia esim. siitä huonosta liitosta voikin tulla hyvä liitto, jaksat sietää kodin pakollisia asioita paremmin ja osaat nauttia lastesi kasvamisesta kaikkine uhmaikineen. Nythän liian monet vanhemmat menevät tuohon uhmaikään itse, oikuttelevat ensin puolisolle ja jopa lapsille ja sitten laitetaan teinivaatteet päälle ja baanalle sitä hurmaa etsimään. Missähän se äidin ja isän paikka pitäisi olla, se ikävä vain unohtuu. Lastenkin kanssa voi liikkua ja pitää hauskaa.