Kokoero parisuhteessa

Oma tyttöystäväni on minua 20cm pidempi ja varmasti myös montakymmentä kiloa painavampi. Olen pienikokoinen ja siro, kun taas hän on pitkä ja roteva viikinkinainen, jolle on hieman kertynyt vatsaakin. Jumaloin hänen kehoaan juuri sellaisenaan, ja hän on ilahduttavan itsevarma ja tyytyväinen kokoonsa. Nautimme toistemme kehoista suunnattomasti, emmekä ole asiaa muutoin pohtineet kuin leikkisästi vitsiä vääntämällä.

Oma naisesi varmasti ihailee sinua juuri sellaisena kuin olet! Jos sattuisin tykästymään johonkuhun itseäni hoikempaan, en kokisi sitä minkään näköisenä ongelmana, jos tämä toinen vain osoittaisi pitävänsä minua viehättävänä ja haluttavana. En siinäkään tilanteessa osaisi vertailla itseäni kumppaniini, vaan tärkeintä olisi, että miellyttäisimme toisiamme ja meno makuukamarin puolella tyydyttäisi :)

Hei!

Sanoisin, että murehdit aivan turhaan, vaikka tämä voikin tuntua itsestäsi isolta ongelmalta. Tilanne taitaa kuitenkin olla se, että tämä toinen ihminen on kiinnostunut sinusta jos te kerran olette yhdessä? Mietit paljon miten hän kokee sinut, vaikka oikeasti ongelma on se miten itse koet itsesi. Tunnet itsesi isoksi. Heijastat itseäsi toisen kautta.
Mulla tulee mieleen sellainen ajatus, että oletko puhunut asiasta hänen kanssaan? Meinaan, että jos kuulisit hänen mielipiteen olostasi ja sinusta, se saattaisi rauhoittaa mieltäsi. Yleisesti omista epävarmuuksista puhuminen on varmasti niitä pahaita lääkkeitä omaan epävarmuuteen.
Onko suhde kovin tuore? Sekin saattaa vaikuttaa jos on. Voi mennä hetki tottua eri kokoiseen kumppaniin.

Kuitenkin, suositteisin puhumaan :)

Sama ongelma! Jotenkin päädyn aina seurustelemaan itseäni 10cm lyhyempien ja hoikkien tyttöjen kanssa. Itse normaalipainoinen mutta laihdutettavaakin löytyisi.

On helppi lohduttaa, että ongelma on vain omassa päässä. Mutta ei se silti poista sitä faktaa, että itsensä tuntee valtavaksi! :D

Moi! Kivoja vastauksia ja komppaan kokemuksella kummastakin. Olen ollut se isompi sillä eräs entiseni oli erittäin siro ja hento ja lähes 20cm lyhyempi. Itsellä oli iso ja kömpelö olo, mutta kun kuuli toisen rohkaisevan mielipiteen, oli taas helppo olla. Olen siis melko pitkä mutta kaksi kauiten kuvioissa ollutta kumppania(entisiä ja EI yhtäaikaan :D) ovat olleet hieman lyhyempiä mutta reilusti suurempia joskin normaalipainoisia. Heillä kummallakin oli itsetunto-ongelmia. Minä puolestani näin vain oman rakkaan, maailman kauneimman ja ihanimman naisen. Eli koita rakastaa itseäsi ja kuulla kun rakkaasi kertoo sinulle, että olet kaunis, sillä hei kaikkihan me ollaan omalla just parhaalla tavalla upeita. :*

Rakkain on aina kaunein . - Sappho

Olen melkein 30 cm lyhyempi kuin poikaystäväni, tunnen kyllä kieltämättä joskus oloni vähän pikkiriikkiseksi vaikka olen yli 160 cm... :D Olin joskus niin hoikkakin, että olin todellakin pieni. Mutta nyt ovat vuodet tuoneet kiloja sen verran että olen naisellisesti normaalipainoinen. 10 cm ero kuulostaa kuitenkin korvaani aika pieneltä erolta. Moni nainen on vaan mielissään jos mies on vähän pidempi ja vaikka olisi vähän kookkaampi muutenkin. En kuitenkaan vähättele sitä jos asia sinua vaivaa, niin moni nykyisin miettii niin paljon sitä, miltä pitäisi näyttää. Jos olet normaalipainoinen, älä ota liikaa stressiä siitä miten olet häntä vähän kookkaampi. Koskaan ei tietenkään ole haittaa jos huolehtii itsestään, mutta terve itsetunto on se, joka naisia viehättää. :) Ja mieti, tyttöystäväsi ihastui juuri sinuun, tuollaisena kuin olet. Hänen silmissään olet todennäköisesti ihana ja viehättävä.

Mutta ymmärrän kyllä ulkonäköön liittyvät paineet, vaikka naisnäkökulmasta tässä kirjoitan. Kuten mainitsin, olen myös normaalipainon rajoilla mutta nykyisin kyllä välillä häiritsee kun tuntuu että voisi olla vähän hoikempi. Poikaystävän mielestä olen ihana tällaisena ja nautin kyllä itsekin siitä, että nyt minulla on niitä naisellisia muotoja, joita ei ollut aiemmin kun olin todella hoikka, mutta kiinteämpi haluaisin olla. Mutta ehkä se sitten on niin, että aina on jotain mihin ei olisi täysin tyytyväinen. Siksi pitäisi koittaa ottaa rennommin ulkonäköasioiden suhteen ja käyttää sen vatvomiseen käytetty aika mieluummin vaikka parisuhteessa yhdessä tekemiseen ja nauttimiseen.

Oon 11cm pidempi kuin tyttöystäväni, eikä se ole kyllä ikinä mitään haitannut! Olen vieläpä semmoiset 15kg painavempikin. Minusta on ihanaa että tyttöystäväni on juuri tuon pituinen. Kivaa kun häntä jaksaa nostaa ja pidellä. :) En tunne oloani valtavaksi tai miehekkäämmäksi osapuoleksi, koska olemme molemmat naisellisia naisia ja olen sopusuhtainen itsekin.

Meillä on iso kokoero ja se vaikuttaa nykyään tosi paljon. Avovaimoni on todella hoikka ja itse taas olen aina ollut ylipainoinen. Vähän aikaa sitten selvisi että hän kokee minut vastenmielisenä ja on ajatellut ilmeisesti näin kohta jo 6 vuoden ajan. Kertoo kyllä rakastavansa mutta ei halua harrastaa seksiä. Suunnittelee yhteistä tulevaisuutta kanssani mutta en tiedä riittääkö minulle tälläinen elämä.