Outo masennus

Tuntuu että tätä ei voi ottaa vakavasti kun välillä on ihan normaali olo. En ole varma, että kuvittelenko koko asian ja mietin että on niitä vakavampiakin asioita. Puhuminen on vaikeaa kun tuntuu myös ettei kukaan ymmärrä minua.

Ei se kyllä ole ollenkaan tavatonta tai harvinaista, että psyykkinen olo masennuksessa vaihtelee. Tietenkin lääkärille (tai psykiatriseen avohoitoon yleensäkin) saa hakeutua silloinkin, kun olo on ihan normaali, hyvä. Silloin voi kertoa, että "tämä ei ole koko totuus". Pitemmässä hoidossa olevilla usein olo vaihtelee eri vastaanottokäynneillä eikä se tarkoita, ettei asioita kannata käsitellä kun olo on hyvä. Silloinhan sitä terapiaakin jaksaa työstää kaikkein parhaiten!

Vaara tosiaan on, että syvemmässä olossasi tapat itsesi. Tiedän, että moni tekee itsemurhayrityksen huonoimmassa olossaan ja vielä mahdollisesti alkoholi on alentanut kynnystä vahingoittaa itseä. Ensiavussa saatetaan olla helpottuneita, kun se ei onnistumnutkaan. Mutta jospa se onnistuukin..elämän mahdollisuudet jäivät katsomatta. Masennus on hoidettavissa..siihen saa apua eikä sitä ole syytä hävetä.

Tuo, että onko tilanteesi vakava vai ei (tarvitsetko millaista tukea, hoitoa vai et) on juuri sellainen asia, jota kannattaa vastaanotolle tulla miettimään jonkun kanssa. Toisen kanssa voi tutkailla ja ammattilainen osaa kertoa kokemuksensa ja ammattitaitonsa perusteella, miten yleensä voi olla, mikä on tavallista (normaalia) ja mihin kannattaa panostaa hoidon muodossa.

Mielialaongelmat (ja psyykkiset oireet yleensäkin) ovat AINA yksilöllisiä. Netistä löydät joidenkin kertomuksia ja kokemuksia, mutta kaikki me olemme yksilöitä.

Jos olisin sinä, en jättäisi itseäni yksin. Toivon ettet sinäkään tee niin.

Mitään lääkitystä en ole koskaan käyttänyt mutta ihan oikeassa olet. Yhteiskunta on perseestä. Tuntuu että nykyään mielenterveyshäiriöt lisääntyneet rajusti.

Mä oon kyllä niin samaa mieltä, että perseestä yhteiskunta. Ja mulla on samanlaista. Tosin, ei kokonaisia viikkoja hyvää oloa kylläkään. Voisikohan se liittyä jotenkin kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön? Tuskinpa, mut voihan sitä miettii. Jos keksit jotain hienoo niin kerrotko mulleki täällä? :)

Aluksi epäilin bipoa mutta enemmänki tuntuu epätyypilliseltä masennukselta. Muualta luin kokemuksia tästä, niin aikalailla samoja oireita löytyy.

Mistä sitä apuu voi saada, mennäkö vaan päivystykseen että "taitaa olla masennus"? Mä en oikeesti tiedä miten ja mitä tehä

SomeoneElse kirjoitti:

Mistä sitä apuu voi saada, mennäkö vaan päivystykseen että "taitaa olla masennus"? Mä en oikeesti tiedä miten ja mitä tehä

Vaikka ihan normaalille lääkärille vaan. Menet sinne ja selität tilantees niin se osaa ohjata sut lähimpään sellaseen paikkaan, josta saa oikeenlaista apua. Ei oo sen kummempi juttu. Ja voi sillekki sanoo eka, että epäilee masennusta. Tällöin lääkäri kysyy pari kysymystä ja mitä luultavimmin kirjottaa lähetteen tohon edellä mainitsemaani lähimpään, oikeenlaiseen paikkaan :)

kokemustaon kirjoitti:

Vaikka ihan normaalille lääkärille vaan. Menet sinne ja selität tilantees niin se osaa ohjata sut lähimpään sellaseen paikkaan, josta saa oikeenlaista apua. Ei oo sen kummempi juttu. Ja voi sillekki sanoo eka, että epäilee masennusta. Tällöin lääkäri kysyy pari kysymystä ja mitä luultavimmin kirjottaa lähetteen tohon edellä mainitsemaani lähimpään, oikeenlaiseen paikkaan :)

Lue lisää

Kiitos vastauksesta. Helpotti itselle kuulla ton koska kynnys mennä lääkäriin on korkea. En ole ennen käynyt lääkärissä tällaisen asian suhteen, mutta psykoterapiassa kyllä olen paniikkihäiriön takia käynyt. Se jäi kesken paikka kunnalta muuton vuoksi. Tavotteena nyt päästä terveyskeskukseen ja sitä kautta kohti parempaa huomista.

Niin vetämätön olo että tiukkaa tekee lähtee kotoa mihinkään D:

Ahdistus pahenee vielä kun tietää että armeija alkaa heinäkuussa.

Mutta tsemppiä muille ongelmiinsa ja niistä kannattaa kyllä kertoa jollekkin <3

19v kirjoitti:

Kiitos vastauksesta. Helpotti itselle kuulla ton koska kynnys mennä lääkäriin on korkea. En ole ennen käynyt lääkärissä tällaisen asian suhteen, mutta psykoterapiassa kyllä olen paniikkihäiriön takia käynyt. Se jäi kesken paikka kunnalta muuton vuoksi. Tavotteena nyt päästä terveyskeskukseen ja sitä kautta kohti parempaa huomista.

Niin vetämätön olo että tiukkaa tekee lähtee kotoa mihinkään D:

Ahdistus pahenee vielä kun tietää että armeija alkaa heinäkuussa.

Mutta tsemppiä muille ongelmiinsa ja niistä kannattaa kyllä kertoa jollekkin <3

Lue lisää

Hyvä että voin auttaa :) nää on kyllä todella inhottavia juttuja ja toi psykoterapian keskeytyminenki voi joskus pahentaa tilannetta jos vaikka sattuuki oleen niin, että paniikkihäiriö onki oikeestaan oire, eikä sairaus. Ja oli se tosi vaikeeta sanoo kenellekkää mitään, mutta tajusin sen asian yks ilta jälleen sen sheiverinterän kans istuessani, että tarviin apua ennen ku vedän liian syvälle. On sitä pari kertaa tullu pinseteillä kaivettua pois kädestä ku on uponnu sinne kokonaan. Hyvä että haet apua, vaikka se iso asia onki. Tästä eteenpäin on sitte lääkärin tehtävä auttaa, eikä sun tartte murehtia ittekses mitä helvettiä voisit tehdä. Oli kiva että voin auttaa :)