Hyväntahtoinen ihminen

Äitisi raha-asioita voit varmaan avittaa parempaan suuntaan. Kun menet hänen luokseen käymään, juttelet aiheesta ja vaikka yhdessä mietitte paperilla ja tiliotteiden avulla miten pieni eläke on ja jääkö mitään pahanpäivänvaraksi. Painota hänelle, että pitää jäädä säästöön jotakin joka kuukausi, että on mistä ottaa jos/kun tulee sairauskuluja tai hoitolaitosmaksuja. Tuskin nämä sisarukset ja "hyppiäiset" silloin tulevat avuksi maksamaan vanhan sairaan ihmisen kuluja.

Voisit jopa tarjoutua hänen asiainhoitajakseen, eli hän luovuttaisi vapaaehtoisesti raha-asioiden hoidon sinulle. Tällöin voisi olla viikoittainen yhteinen kauppamatka, jolloin yhdessä roudaatte isot ostokset hänelle, ja sen lisäksi EI KÄTEISTÄ RAHAA ÄIDILLÄ JATKUVASTI KOTONA. Yksi seteli voisi olla pahanpäivänvaraksi, mutta siihen ei kosketa ellei ole pakko!

Ensin hänestä varmaan olisi noloa kun ei voi tavalliseen tapaan kylvää viis- ja kaksikymppisiä palkaksi kaikenmaailman soittelijoille ja ovikellonsoittajille. Mutta parissa viikossa hän tottuisi siihen, että nyt säästetään rahoja tulevaisuuden varalle.
Kiltteys, liika sellainen, on ongelma, kyllä. Silloin kun henkilö ei jämäkästi tai mitenkään osaa sanoa EI. Mutta vanhanakin voi opetella. Ja ihan käypä selitys on sekin, että "voi voi kun minulla ei nyt ole yhtään rahaa". Ainakin kärkkyjät oppisivat parista kerrasta että turha vaiva..