Tuhoon tuomittu suhde

Olette seurustelleen 2 v. Olet opetellut tuntemaan häntä, ja tullut siihen tulokseen, että hän ei ole sinun elämänkumppanisi. Seurustelun tarkoitus on juurikin opetella tuntemaan toinen. Tietenkin voi yrittää parantaa suhdetta vielä keskustelemalla. Miten paljon panostatte nykyisen suhteen ylläpitämiseen on teidän asianne päättää.

Eroaminen harvoin on helppoa ja sitä ei voi mielestäni nätisti tehdä. Aina se tuntuu pahalta, koska eroamin tarkoittaa että toinen tavallaan hylkää. Eroaminen tuntuu pahalta kummastakin.

Eroamisen voi kuitenkin tehdä reilusti ja rehellisesti. Istua alas ja puhua siitä, että tämä ei toimi. Voidaan keskustella syistä, mutta kannattaa olla hienovarainen eikä täräyttää kaikkea pikkuasiaa eteen. Keskustelu helpottaa kummankin toipumista. Aina ei pysty heti keskustelemaan. Silloin kannattaa pitää linja auki ja puhua vähän myöhemmin, kun se on mahdollista.

Ota reilusti asia esille heti. Mitäpä sitä pitkittämään. Aika kenkkua on tietysti vaimollesi, joka on teidät elättänyt ja sinä olet ilman lainaa pystynyt opiskelemaan. Jos vaimosi kokee asian näin, niin voisit varmaan maksaa hänelle omia kulujasi näin jälkeen päin. Ei ole kiva, jos tulee jätetyksi ja vielä huomaa tulleensa hyväksikäytetyksi useiden vuosien ajan.

Lähinnä täsä nyt on se päällimäisenä, että hän on epäitsekkästi tukenut mua nää vuodet kun olen opiskellut, ja nyt Gradun kanssa taistellut. Nyt kun ois mun vuoro niin huomaan että ei pysty, ei kykene. Kaikki varmaan pitää mua ihan sikana kun ongin itselleni opintolainattoman tutkinnon ja asuin kivassa kämpässä ihan koulun vieressä. Eikä meillä myöskään syöty mkaronia ja tonnikalaa juuri koskaan vaan terveellistä kotiruokaa. Yksin olisin tehnyt reippaan opintolainan, syönyt makaronia ja asunut ahtaasti laitakaupungin lähiössä.

Rehellisen reilusti toki teen sen, enkä esim. vain tyhjennä kotia, kun avopuoliso on sukulaisten luona viikonloppuna. Tilanne on vaan se että muutto on kesäkuun alussa ja tässä alkaa tulemaan kiire. Riidaksi menee ihan varmasti, mutta sitä en halua. Kai se pitää keskustella, vaikken uskokaan että tuo enää mitään autttaa.

"Ajatuksena meillä oli, että hän lukee inssin opinnot loppuun sitten kun minä valmistun, ja menen vakitöihin. Vaimo ihan innoissaan hehkuttaa tätä kaikille"

Vain ajatuksenako vai yhteisenä suunnitelmana ja sopimuksena?

Et tietenkään voi jäädä suhteeseen, jos tunteet kerran ovat kuolleet, mutta onhan tuo jälleen hyvä osoitus siitä, kuinka rahat kannattaisi avoliitossakin pitää erillään.

Kaunista ei erostanne tule. Tieto suhteen lopettamisesta on kumppanillesi shokki, josta kestää toipua pitkään.
On täysin kohtuullista, että korvaat hänelle rahallisesti sen, että kumppani on maksanut opintojasi niin, että voit velattomana alkaa tehdä uraa.
Vuotuinen summa palkkatilistäsi kumppanille hänen opiskelunsa loppuun saattamiseksi olisi miehen teko. Muussa tapauksessa, jos ei huomioi puolisosi uhrautumista, omatuntosi vaimentamiseksi joudut tekemään pitkään "töitä".
Voi olla, että vielä vanhuksenakin muistat ikävänä piikkinä sen, että toinen "antoi kaikkensa" ja sinä et mitään.

Suhteellisen mulkkua toimintaa sulta ap,toivottavasti tiedät tämän itsekkin. Nyt kun olis sun vuoro auttaa puolisoa ja hänen opintojaan niin yllättäen huomaat ettet PYSTY,miten niin et pysty..vittu tuskin se sun avokkiskaan elämä molempia elättäessä mitään herkkua ole ollut..kuinka itsekäs voi ihminen olla?
Kämppä ja työ kattottuna toiselta puolen maata..miksi näin, pääset ämmää karkuun,vai? Vaikeuttaa kummasti vastuun kantamista kun on niin pitkä välimatka,eikö? Taitaa kyllä avokille olla alkujärkytyksen jälkeen helpotus kun pääsee sunkaltasesta ällöttävästä iilimadosta irti.
Ainoa mitä sun pitäis tehdä olis todellakin korvata avokillesi mitä hän sun puolesta on maksanut,mutta jotenkin tuntuu siltä ettet tähänkään taida PYSTYÄ.

Ei tään näin pitänyt mennä. En vaan enää rakasta avopuolisoani. Haluan lähinnä olla yksin. Ei siis ole kolmatta osapuolta jos sitä joku epäilee. Kuten sanottu tää on ollu pinnalla jo joulusta asti ainakin.

Ja tuo muutto; sattui vain sopiva työpaikka avautumaan firman sisällä. Tätä oon nyt 1kk miettiny ja viime perjantaina piti päättää että otanko siirron. Menin lupautumaan.

Kyllä kai mä voisin hieman avovaimoa auttaakin ihan rahallisesti, ja että saa pitää huonekalut yms. Itse kun on ne valinnutkin. En vaan nyt pysty nyt parisuhteeseen. Tää onnellisen teeskentely on todella rankkaa henkisesti. Arvasin että suututte.

Eilen sain illalla kerrottua että olen päättänyt erota. Ensimmäinen kommentti avopuolisolla oli "ahaa, niinkö oot aatellu". Ei oikein saatu mitään järkevää puhuttua. Ei kyllä huudettukaan. Nukuin yön sohvalla, ja kun aamulla läksin töihin niin avopuoliso jäi nukkumaan. Sillä on vapaapäivä tänään.

Tulin just kotiin. Avopuoliso mennyt siskolleen. Ei kuulemma haluu just nyt nähdä eikä kuulla minusta mitään. Lapun oli keittiöön jättänyt. Yritin soittaa että jos sovittais käytännönjärjestelyistä. Puhelin tuntuu olevan kiinni. Sisko taas tarjoaa punaista luuria kun yritän soittaa sille. Täytyyhän meidän pystyä asioista sopimaan vaikka tä tilnne on tulenarka.

Toisaalta nyt on helpottunut olo kun sain kerrottua. Ja joo, en oo ylpee itsestäni mutta: Ei se vanhakaan tilanne hyvältä tuntunut.

Vieläkään ei mitään tietoa. Kotona on käyty ja vaatteita otettu mukaan.

Sen verran laskin ettei se yksin pysty asuntoa pitämään. Olen kuitenkin kesä / loma palkoista osani vuokraan antanut. Mitäs nyt sitten jos ei ota mitään kontaktia ja homma kaatuu sen niskaan.. Lisäksi netti yms on minun nimissä. Laitetaanko se tylysti poikki vai miten tää menee? Ikävän rationaalinen olen mutta haluan ettei tästä tulis kohtuutonta ongelmaa kellekään.

Mykkäkoulu senkun jatkuu. Minun on pakko parinviikonpäästä olla toisellapuolella suomea. Laitoin siskolle viestin, jotta netti katkeaa kesäkuun lopussa. Jää vaan se megan perusnopeus. Muistakin asioista pitäs pystyy sopimaan.

Auto on minun, koska sen lapsuuden säästöillä ostin ennen opiskelujen alkua. Vaimo maksanut vakuutukset ja verot, vaikka auto minun nimissä onkin. Hänen pitänyt autolla päästä työpaikalle. Julkiset ei eteläsuomessa toimi ihan aina. Huollotkin hän on maksanut, koska ajanut 90% ajoista. Just teki jakopää remontin ja turbo uusittiin. Itsellä tulevaisuudessa todella hankala työmatka joten itselle menee kyllä nyt ajoon. Kävin siskon luota vara-avaimilla hakemassa pois kun pitää viikonloppuna lähteä asuntonäytölle pohjoiseen.

Voisin kyllä noista isompien remonttien kustannuksista vielä sopia, _JOS_ hän suostuisi edes tapaamaan. En kyllä ala loputtomiin odottamaan. Missä vaiheessa on toivo menetetty sopuisan omaisuuden osituksen suhteen?

Rakkaus ei aina kestä. Toivottavasti joku tekee sinulle myöhemmin elämässä yhtä ikävän tempun.

Nyt en tarkoita rakkautta, vaan tuota toisesta hyötymistä. Selvääkin selvempää on se, että sinä maksat hänelle takaisin auton vakuutukset 2 vuodelta. Sekä kaikki opiskeluun menneet rahat jotka olet aiheuttanut. Vuokran sentään olet tainnut maksaa puoliksi?

Keskimäärin opintotuki on 300/kk, joten 300 euroa * 24 kuukautta = 7.200 euroa.

Velkasi tietysti maksat. Otat vaikka lainan! Teillä oli suullinen sopimus, joka on laillisesti pätevä, tuotu esille teidän tutuille ja nyt täällä verkossakin. Hän kustansi sinun opiskeluelämisen sopimuksella, että sinä teet hänelle samoin. Nyt ette asu enää yhdessä, mutta se ei poista sopimusta. Olet siis velkaa hänelle vähintään yllä mainitun summan.

Toivottavasti kohta voitte jutella! Tosin en ihmettele hänen katkeruuttaan, varmasti kokee olonsa hyväksikäytetyksi (onnistuit varmaan traumatisoimaan tyttöparan luottamuksen ihmisiin), varsinkin kun olet hänen seläntakana ottanut työn toiselta puolelta Suomea. Se oli raukkamaista, ja vielä raukkamaisempaa on se, jos et velkaasi maksa hänelle.

Eroja tulee, mutta rahalliset velkasi sinun on maksettava pois. Maksat esimerkiksi osan entisen kämpän vuokrista ja muista kuluista niin kauan, että opintoihin saamasi tuki on kuitattu. Helppo ratkaisu saada kuluja kuitattua olisi ollut antaa auto avokille ja hankkia itselle uusi esim. autolainalla.

Auton kulut lunastat tietenkin, jos viet auton itsellesi.

En ymmärrä tuota netin katkaisua, etkö muka sen verran voinut tulla vastaan? Inhottava temppu.

Ihmiset, älkää kiltteilkö suhteissanne ja maksako toisen kuluja ilman vastinetta! Tehkää kaikesta viralliset velkakirjat. Muuten velallinen maksaa mitä jaksaa tai sitten ei, kuten aloittaja. Ei kannata koskaan luottaa velallisen omatuntoon ja moraaliseen selkärankaan, koska niitä harvalla on raha-asioissa.

Lähde jos et rakasta kun ei ole edes lapsia riesana. Mikä sinua pidättelee, oma onni tuossa tilanteessa etusijalle. Kohta käy niin että rouva on suunnitellut kaiken valmiiksi ja huomaat olevasi veloissa omakotitalon kanssa ja parin,kolmen lapsen isä ja vaimo opiskelee ja harrastaa. Ja sinä olet siinä, ilman rakkautta. Ei ei ei. Lähde vielä kun voit.

Eihän se netti mihinkään katkea, putoaa vain perusnopeudelle. Katsotaan maksua sitten, kun selviää aikooko muutta pois tuosta. Ja mikä netti uudessa talossa on.

Autosta vielä senverran, että mieluummin katsoisin avokille jonkun viimeisiä huoltoja vastaavan hintaisen auton suoraan, kuin että antaisin tämän hänelle. Eikö noita parintonnin autoja ole nettiauto pullollaan. Ja kuten sanoin 90% opiskelun aiksisista ajoista on hänen ajamiaan. Tarviiko mun kaikki huollot 4v ajalta maksaa. Ei minun mielestä.

Mitä rahaan noin muuten tulee niin toisaalta hyvä jos vasta tuonempana alkaa rahaa kysellä. Kerkeää kesällä jotain säästöön saada. Eikä mun oikeestaan, kuten joku jo sanoikin niin tarviis maksaa yhtään mitään. En vaan kehtaa ihan sika olla.

Pakko ilmeisesti vaan kuun lopussa lähtä ja jättää lappu: Soittele jos tarviit rahaa.

Naiset täällä vahvasti sitä mieltä, että mitä toinen panostanut suhteessa rahallisesti, kuuluu eron tullessa hyvittää. Pitääkin sitten laittaa exälle parinkymmenen tonnin lasku perässä siitä mitä hyötyi musta rahallisesti, kun itse oli pari vuotta työtön(eli käytännössä 90% suhteestamme). Tuskin kyllä maksaa, mutta on sitten täysi kusipää luuseri ja omantunnon pitäisi kolkuttaa loppuelämänsä.

Tavaroiden jättämisellä et maksa mitään vaimollesi, koska ne ovat hänen. Hän kun on ne maksanutkin, jos kerran et ole edes itseäsi elättänyt vaan elännyt vaimosi siivellä. Sinulla ei ole oikeus ottaa kuin omat vaatteesi ja kaikki muu onkin vaimosi, telkkarit yms mukaan lukioen. Jopa läppärisi on hänen, jos et voi osoittaa maksaneesi puolta menoistanne liittonne aikana.

Vähintäänkin oikeus ja kohtuus on, että maksat vaimollesi elatusmaksua tuon sovitun 2 vuotta, jotta pääsette edes jotenkin tasoihin. Elatusmaksun voi maksaa käteenkin, jotta vaimosi ei menetä opintotukeaan. Voit tietty vaikka maksaa joka toisen vuokran hänen puolestaan tms

Läppäri on itse maksettu. Ikääkin sillä. Uudempi läppäri ja kännykkä on työpaikan kautta. Tabletti on operaattorin kytky. Itse oon sitä maksanut. Huonekaluihin taisin suhteen alussa snadisti osallistua (muutamalla satasella tmv.), mutta ei oo mun tyylisiä joten vaikka olisin ne maksanutkin niin en niitä huoli. Telkkarista nyt ei toinna puhuakkaan. Toissajoulun alennuksesta ostettu muutaman satasen laite. Saatiin lahjakortti "appivanhemmilta" Giganttiin. Saa avokki vapaasti pitää sen. Meidän piti laittaa koko kodin viihdeosasto yhdessä uusiksi kesällä mutta onneksi ei ehditty. Vähemmän tapeltavaa.

Olen valmis poistumaan suhteesta vain vaatteet ja itse ostamani tavarat mukanani. Rahaa voisin hälle kannssa vähän antaa mut vaikeeta se on jos toinen ei puhu.

Tiedän että tuli ero toiselle järkytyksenä. Varmasti on henkisesti ihan loppu ja siksi ei halua puhua minulle. Järjen ihmisenä sitä kuitenkin miettii, että onko tään puhumattomuuden taustalla muutakin? Raskaana se ei ainakaan tietääkseni ole, koska on pillereillä. Lapsista oli senverran puhetta että sitten vasta kun saadaan opinnot ohi ja vakituiset työpaikat molemmille.

Pitäskö soittaa sen äidille? Hänen kanssaan aina ollut hyvät välit ja hänkin samalla tavalla tolkun ihminen kuin minäkin.

Mykkäkoulu jatkuu edelleen, mutta yks vaimon tuttava tuli onnittelemaan perheenlisäyksen johdosta kaupungilla. Nyt alkaa mennä mielenkiintoiseksi. Ollaan nimenomaan sovittu, että lasta ei vielä hankita. Ja että hän huolehtii ehkäisystä pillereillä. Toivottavasti on exä vain vittuillessaan tuommoisen huhun pannut liikenteeseen. Eipä ollut minulla sunnitelmissa vielä isäksi alkaa. Suunnitelmat meni nyt uusiksi. Mutta en mä silti parisuhdetta jatka, oli tilanne mikä tahansa. Pistää vihaksi moinen.

Edelleen oon sitä mieltä että soittakoon jos tahtoo keskustella. Sen verran mulkun tempun teki nyt kyllä että taidan ihan hyvällä omalla tunnolla nostaa kytkintä. Keskustellaan lapsen aiheuttamista vastuista sitten virallisten tahojen kautta. Multa on huumorintaju nyt todellakin loppu.

On pakko.itsellä meni tehtyä isoin virhe ja lopetin pitkän parisuhteen ennen lopputyötä ja se on edelleen tekemättä.varmaan kohta kymmenen vuotta mennyt ja vaikuttanut todella moneen asiaan!!!!!

Senverran saanut yhteyttä että oli suutuspäissään liikkeelle laitettu huono vitsi. Oli muuten senverran huono läppä että nostin kytkintä ja nyt on patja uudessa osoitteessa pohjoisessa. Ei tarvii hetkeen soitella. Kiinnostus 0.

Jos tässäkin tapauksessa sukupuoliroolit olisi toisinpäin niin olisi toinen äänikellossa tällä tuomitsemisella mutta kun sattuu olemaan mies....
Tiedän kyllä monta tapausta vastaavia ja itsekkin olen vastaavan kokenut missä naisetkin ovat vieneet "tuhkatkin pesästä...".