Muuttunut elämäni

Mene nyt ensin naispuoliselle gynelle. Toivon mukaan Sulla on sellainen tiedossasi. Voihan miespuolisetkin jotain tietää, ainakin lääketieteestä. Ainakin noista fyysisistä oireista on mahdollista päästä eroon gynen avulla.
Miehesi suhteen en neuvoja voi antaa. Luonnolla on taipumusta pysäyttää, jos menee liian lujaa.. Jonain päivänä sydäninfarkti tms. Se on elämänmuutoksen paikka. Älä liian helposti heitä menemään yhteisiä vuosia, mutta vain Sinä elät elämääsi ja teet päätöksesi.

Kyllä sinä riität miehellesi ihan taatusti.

Olen käynyt gynellä,en voi hormooneita syödä,sillä suvussa taipumus saada infarktej,itselläkin ollut tukos jalassa aikoinaan..Antoi reseptin unilääkettä,jolla ei juuri ollut tehoa,joten lopetin sen käytön.Ikäväähän se olisi,heittää yhteiset vuodet kuin hukkaan,mutta kun viimeisen lapsen lähdön jälkeen tuntuu,ettei juuri puhumista löydy eikä miestä kiinnosta samat asiat kuin minua.Niinpä hän on mennyt omia menojaan,ystäviensä kanssa.Olen yrittänyt ehdottaa sitä sun tätä.En vain pidä tästä epävarmuudesta,siitä että joudun olemaan huolissani hänestä ja tekemisistään.Tämä tunne ollut jo kaksi vuotta,mutta johtuuko se minusta(vaihtarit,ikääntyminen,huono itsetunto) vai onko syytä hänessäkin,sitä en vain saa selville.Rasittavaa tämä kuitenkin on.Puhuttu on,eikä hän ole tuonut esiin mitään,mistä pitäisi olla huolissaan.Mutta..tämä tunne..se vain on vahva.Valinta vain tuntuu hyvinkin vaikealta,ymmärrettävistä syistä.

Mieliala voi johtua hormoneista, serotoniinin määrän vähenemisestä aivoissa, tai jotakin semmoista. Tai esivaihtareissa se varmaan hyppelehtii edes takaisin. Ehkä aivot jossain vaiheessa sopeutuvat, ovathan vanhat mummot usein iloisia ihmisiä.

Toisaalta mielialaan vaikuttaa niin moni muukin asia, sinulla ehkä lapsuus. Minulla ainakin oli huono itsetunto jo nuorena, vaikka hormoneita riitti.

Oletkos ihan varma, ettei miehesi painiskele itse samanmoisten asioiden kanssa? Paikkaa vaan kenties omaa huoltaan ikääntymisestä ja mieskunnon mennttämisestä "äijäilemällä"?

Voihan se ollla myös näinkin.Miehet kun eivät tunnetusti tunnoistaa juuri puhu.Toivotaan että tää on ohimenevä vaihe,joka tasoittuu kun aikaa kuluu.Outoa vain kun ennen rohkeutta riitti itselläkin ja virtaa,nyt ei toden totta.Pitää kysyä josko saisin geeliä tai laastaria kokeiltavaksi,että jos vaikka niistä saisi apua.Siis ennenkuin avioeroa tässä otan..Kokeilen kyllä kaikkea ennen sitä.Lapsuuden aikaiset asiat olen kyllä jo käsitellyt perinpohjin,mutta tietenkin niistä arvet jäävät.Pitää vain oppia elämään niiden kanssa.Kiitos kommenteista.

Ihan samanmoiset on olotilat mullakin. Aikaisemmin tarmokkaasta tahtoihmisestä on tullut aloitekyvytön, mistään innostumaton, itsensä turhaksi tunteva. Oireet alkoivat noi vuosi sitten....kuvittelin, että menisivät ohi, mutta höpsis, tuntuu, että vain pahenevat.

Tuttuja tunteita! Kun lapset ovat lähteneet, sinulla olisi nyt aikaa itsellesi. Kuulostaa siltä, että et kuitenkaan koe olevasi minkään arvoinen ja murehdit tätä kotona. Miehillä ei vastaavaa ajanjaksoa (vaihtarit) ole ja kaiketi eivät osaa kuvitella myllerrystä naisen pään sisällä näinä vuosina. Se voi olla yksi syy, miksei miehesi ole pysähtynyt rinnallesi, kuuntelemaan vaan menee ystäviensä kanssa. Ehkä hän teki tätä jo aiemminkin, mutta silloin et rekisteröinyt asiaa niin vaikeana etkä ollut menoista mustasukkainen?

Minusta sinun pitäisi nyt pysähtyä pohtimaan, millaisia asioita haluat tässä hetkessä? Nyt olisi aikaa harrastaa jne. Kaiva vanhat haaveesi esiin ja toteuta ne nyt :) Mitä olisit halunnut tehdä silloin, kun lapset olivat pieniä ja sinulla ei ollut omaa aikaa? Mukava tekeminen ja sen myötä tullut itsetunnon nousu saa sinut kukoistamaan. Olen huomannut, että oma hyvinvointi vaikuttaa myös parisuhteeseen. Kun voit hyvin ja koet elämän elämisen arvoiseksi, parisuhdekin voi hyvin. Tsemppiä sinulle, ihana ihminen !

kuule...ihan saman oireet minullakin. Sain korvaushoitolääkkeet. Ja mieliala parani parissä päivässä, nievelkivut hävisi ja uni tuli.
Tuohon miesasiaan korjaus voisi tulla kun otat elämän omiin käsiin VIHDOINKIN ja alat käymään kuntosalilla. OStat sopivat vaatteet, vähän uutta parfyymia ja meikkaat nätisti.
Mies katsoo takuulla että MITÄS NYT ja alkaa kiinnittää sinuun enemmän huomiota. Pelkää ehkä että rouvalla on jotain muuta mielessä. Miehillä on niin iso kilpailuvietti.
Tsemppiä, ei keski-iän kukoistus ole vain miesten oikeus. Ota irti tästä ajasta kaikki. 70 vuotiaana katsot kuitenkin tämän hetken valokuvia ja mietit kuitenkin kuinka nuori olit mikset silloin....
ÄLÄ ANNA PERIKSI!!!!

Nyt ryhtiä, sisko!

Jotenkin olen kadottanut itseni vuosien vieriessä.En oikein tiedä,mitä haluan tai edes mitä tarvitsen.Elämässämme on ollut paljon suuria surun aiheita,onneksi myös myönteisiäkin asioita on tapahtunut jonkin verran.Ehkäpä tämä on vain minusta johtuvaa,tyhjän pesän syndroomaa ja normaalia ikääntymiseen kuuluvaa,luopumisen tuskaa..Ja totta on,ettämies ollut aina meneväinen,muuta muutosta on kyllä siinä tapahtunut niin,että elää vähän kuin tuli pepun alla..Liikuntaa ja harrastuksia on ja ne ovat tärkeitä jaksamisen kannalta.Ja totta on,että miehillä on kova kilpailuvietti ja väittäisin,että miehelläni vielä korkeampi kuin yleensä.En juuri ole omia iltarientoja saanut mennä,koska on mustankipeä minusta,on ollut ihan aina.Niinkin kovasti että ystäväni ovat puuttuneet asiaan kritisoimalla häntä rajusti.Ehkäpä tämä tästä vielä iloksi muuttuu.Kiitos ajatuksistanne ja vaikka en kenellekkään pahaa toivo,on kiva tietää että näin voi joku muukin tuntea,että en ole epänormaali ja "hullu"ihminen..

Olen samaa mieltä tuossa että kannattaa hoitaa itseään. Käydä kampaajalla. Laittaa itsensä nätiksi. Meikata. Siitä saa itsekin hyvän mielen ja itsetunto kohenee. Se näkyy ulospäin ja kas kummaa mieskin huomaa sen. Katselee sillä silmällä kun luulee ettet huomaa. On kiihkeämpi sängyssä. Jess!