Henkilö X ei pidä lapsista = mielisairas?

No ei todellakaan ole mielisairas, ellei pidä lapsista. Jotkut ihmiset eivät tykkää lapsista, eikä se ole keneltäkään pois. Mikä ihmeen pakko niistä kuolaavista, kitisevistä, rahaa imevistä tenavista olis tykätä? Eivät ole edes söpöjä. Paljon paremmin pystyy keskittymään unelmiinsa ja parisuhteeseensa, kun ei ole paskalinkoja lähettyvillä.

Olisi aika paljon mielenvikaisia tässä maailmassa sitten, jos vapaaehtoinen lapsettomuus tarkoittaisi luonnehäiriötä. Huhhuh, mitä shaibaa taas joku päästänyt näppiksestään....

Mielestäni on tervettä, jos ihminen tuntee itsensä ja ominaisuutensa niin hyvin, että osaa arvioidam haluaako hän laittaa lapsia vai ei.

useimmat eivät tunne itseään, vaan laittavat lapsia maailmaan joka ainoassa parisuhteessa. Sitten meillä on sun ja mun ja ties kenen lapsia ja sosiaaliviranomaiset siinä mukana.

Pikemminkin voisi kysyä, onko tervettä, että yksi jos toinenkin perheellinen tänä päivänä tappaa lapsensa ja joskus itsensä ja koko perheenkin siinä sivussa.

Jostain syystä lapsia haluamattomuutta pidetään korostetun kieleteisenä ominaisuutena. Mikä pakko lapsista on pitää? Tai jos pitääkin lapsista etäältä, niin mikä pakko niitä on itse laittaa?

En ole koskaan tavannut naisihmistä, joka olisi pitänyt kuin omistaan ja ehkä satunnaisista muista. Sen jälkeen, kun on tehnyt omia.
Mielisairaus ja pitääkö ihmisistä (sisältää lapset) eivät liity toisiinsa. Narsistit ja psykopaatit keräävät paljon ihmisiä ympärilleen, mutta en usko heillä olevan aitoja tunteita ketään näistä kohtaan.

Jos erotetaan nämä ihmiset: "teen lapsia joka parisuhteessa = lapset on ns. kertakäyttötavaraa"

näistä ihmisistä: "En halua huolehtia toisista ihmisistä joten en tee itselleni riesaksi lasta/lapsia",

niin jälkimmäisessä on mielestäni enemmän järkeä ja tunnetta mukana, kuin ensimmäisessä vaihtoehdossa. Jos on jo valmiiksi sitä mieltä, ettei haluaisi laittaa lasta etusijalle elämässään vaan nauttii mieluummin itsensä ja puolisonsa seurasta, niin on hyvä olla vääntämättä lasta siihen kolmanneksi pyöräksi.

Siitä päästään seuraavaan väittämään, joka epäilemättä seuraa: onko tuollainen ihminen sitten itsekäs / itsekeskeinen? No, ei minusta. Ihmiset ovat erilaisia ja haluavat eri asioita elämältään. Joku ehkä unelmoi lapsista ja haluaa sellaisen itsekin, mutta joku toinen taas ei voi sietää ajatusta kahlitsevasta vanhemmuudesta, ei pidä mukuloiden vinkumisesta ja kaikesta hankalasta, mitä niistä seuraa. Ei ole epätervettä tehdä elämästään sellaista, kuin itse haluaa.

Jos saa inhonväristyksiä lapsien läsnäolostakin, muttei ulospäin ilmineeraa näitä inhojaan (=käyttäytyy silti asiallisesti, vaikka lapsia läsnä), se ei ole sen kummempi asia kuin se, että joku saa inhonväristyksiä kissoista tai koirista. Mielisairasta olisi ryhtyä tyyliin hakkaamaan niitä lapsia (tai kissoja tai koiria etc.) tai raivoamaan niille siinä...

No ei todellakaan ole. Lapsettomissa ihmisissä on paljon sellaisia jotka ovat luonteeltaan paljon reilumpia, ystävällisempiä ja hyväsydämisempiä kuin suuri osa lapsia hankkineista. Ei lapsen hankkiminen tee automaattisesti mulkusta mukavaa tai itsekkäästä reilua ja muita huomioivaa.

Jos tietää ettei halua lapsia, niin silloin on järkevämpää olla hankkimatta niitä kuin hankkia vain siksi että "kuuluu".

Miksi muuten ihminen ei saisi olla itsekäs?

Terve itsekkyys on tervettä. Sitäpaitsi kaikki ihmiset ovat itsekkäitä, mutta jonkinlainen itsekkyys on suotavampaa kuin joku muu. Jos esimerkiksi hankkii ylenmäärin taloja ja tavaraa, jolla ei tee mitään, niin sitä pidetään normaalina itsekkyytenä. Jos sen sijaan ei hanki lapsia, on automaattisesti itsekäs.

Miksi näin?

Minulla on lapsi, mutta parilla parhaimmista ystävättäristäni ei ole. Ystävättäret eivät ole hankkineet lapsia omiksi vaivoikseen, koska "eivät pidä lapsista" (syystä ja toisesta). Silti nämä ystävättäret ovat mitä lämpimimpiä ja mukavimpia ihmisiä, joiden kanssa ei tule edes mieleen, että heissä olisi jokin vika, saati persoonallisuushäiriö! Toinen ei siedä lapsia lainkaan, ärtyy kun kaupassa muksu kiljuu ja puhuu kyllä yleisestikin siihen malliin, että miksi tenavia pitää vääntää, kun voisi elää itselleen. Mutta minun lastani kohtaan hän on asiallinen ja reilu, ei nyt tietenkään lässytä ja tuo lahjoja (esim. tuliaisia matkoilta), mutta eipä hän tuo niitä lahjoja miehellenikään, vain minulle. Toinen on vähän suvaitsevaisempi, muttei kestä ajatusta omasta lapsesta, koska siinä menee raja hänen sietokyvylleen. Eli lapset "perustavaraa", kunhan niistä pääsee eroon oman kodin sisällä.

Nämä mielipiteet eivät ole oman näkemykseni mukaan lainkaan poikkeavia tai hämmästytä minua, en muista järkyttyneeni kuullessani nämä ensimmäisen kerran. Millä perusteella siis lämmin, ihana, ystävällinen ihminen olisi mielisairas vain siksi, ettei siedä lapsia tai halua niitä itselleen? Taitaa olla jokin vika sillä ihmisellä päässä, joka väittää, että lapsista pitämätön on sairas.

Mä en pidä lapsista, ehkä ne muistuttaa siitä, että tuskin olisin itse hyvä äitinä. Maailmassa on muutenkin liikaa ihmisiä, antaa siihen sopivimpien tehdä lapsia. Äitinä en olisi hyvä tällä hetkellä, koska sairastan masennusta ja jaksan hädin tuskin huolehtia itsestäni ja tehdä kerran viikossa ruokaa.

EI suinkaan kaikki pidä lapsista, ja hyvä niin, sillä lapsia on MMAAILMA PULLOLLAAN, ilman että jokainen sikiää rotanlailla!!!

Tunnen eräänkin äidin, joka ei taatusti pidä lapsista ((kyseinen äiti on PAHEMMANlaatuinen narsisti, lastensa ja lastenlastensa POMPOTTAJA :( )), eivätkä lapset kyllä vierailekkaan äitinsä luona kuinvain siivouskomennukselle!!!

Ja avaimenkin viskaa keittiön ikkunasta ulos, olipas vaikka kuinka paksu lumihanki seinän vierustalla!!!, sieltä saavat lapset tonkia avainta lumesta!!!, kerran mainitsin, että ettekö te voi mennä ulko-ovea avaamaan lapsillenne, niin vastaus oli ; KYLLÄNE JOUTAA SIELTÄ LUMESTA / HEINIKOSTA SEN TONKIMAAN!!!

Tämä kyseinen äiti asuu ensimmäisessä kerroksessa, josta on neljä askelmaa alas ulko-ovelle!!!, ja ketterästi liikkuvasta äidistä on kyse!!!, sauvakävelee ja muuta semmoista!!!
ÄITI voisi sitoa sen avaimen vaikkapa narunpäähän ja laskea sitten lastensa saataville, ((senverran on ikkuna korkealla kuitenkn, ettei sitä avainta pysty käteen antamaan)) mutta se ei oikein passaa, vaan viskaa sen
HÄN EI KUULEMME OLE LASTENSA PAL-VE-LI-JA!!! :O

PS. Säälin todella niitä lapsia ja lapsenlapsia!!!, hänen ei olisi pitänyt ilmeisestikkään lisääntyä??? :(

Koko yhteiskunnan pitäisi luopua termin mielisairas käytöstä. Sellaista asiaa kuin mielisairaus ei ole tieteellisesti olemassa. Mieli voi sairaustua vain metaforisesti, sillä eihän sellaista asiaa kuin mieli ole tieteellisesti olemassa. Mieli voi olla samalla tavalla sairas kuin vitsi voi. Vain aivot voivat sairastua, mutta aivosairauksilla taas ei ole mitään tekemistä psykiatrian kanssa. Ne ovat lääketieteen erikoisalan, neurologian, heiniä. Mielisairaus kuvaa jonkun ihmisen toisesta ihmisestä antamaa arviota koskien kyseisen henkilön ajattelutapaa, asenteita, mielipiteitä, näkemyksiä, reaktiota ja käytöstä, ei fyysistä tai muuta biologista poikkeavuutta.

Miten vitussa lapsista ei voi pitää? Olet itsekin ollut lapsi ja valtavasti muistoja niiltä ajoilta.

Lapsista pitämättömyys ei ole mielisairaus vaan mielipide.

En ota paineita siitä, mitä muut ajattelee siitä, etten halua lapsia. Ajatelkoon mitä lystäävät. Maailma on ylikansoitettu, ei tartte enempää, globaalisti ajatellen. Muutenkin, tehköön ne muksuja joilla on varaa kustantaa kiva elämä lapselle ja turvata niiden tulevaisuus. Köyhien ei kannattaisi lisääntyä karskisti sanoen.

Lapsista pitämättömyys on harvinaisen fiksua. Ärsyttää ne sellaiset vanhemmat, jotka olettaa, että niiden kakara on koko maailman napa ja että kaikki tykkäis kuunnella, kun se kiljuu ja kiukuttelee ja terrorisoi koko ympäristöä. Kauppoihinkin saisi tuoda vain kunnolla käyttäytyviä muksuja. Joo, aikuisten vikahan se on, ettei lapsi käyttäydy, kun aikuiset ei ole sääntöjä opettaneet. Mutta vois ne muksutkin ymmärtää pitää päänsä kiinni.