Toukokuun 30 pnä

Jos minä tahtoisin, että hän jää siihen asti, kunnes tulen, mitä se sinuun koskee? Seuraa sinä minua! Joh. 21:22.

Herra oli valmistanut Pietaria hänen tulevaan marttyyrikuolemaansa ja sanonut: »Totisesti, totisesti minä sanon sinulle kun olit nuori, vyötit itsesi ja kuljit, mihin tahdoit, mutta kun vanhenet, ojennat kätesi, ja sinut vyöttää toinen ja vie sinut, mihin et tahdo.» Mutta Johannes kertoo Pietarin silloin kääntyneen ja katsahtaneen siihen opetuslapseen, jota Jeesus rakasti ja kysyneen: »Herra, kuinka tämän käy?» Silloin sanoi Jeesus hänelle: »Jos minä tahtoisin, että hän jää siihen asti, kunnes tulen, mitä se sinuun koskee? Seuraa sinä minua!»

Tässä näemme, miten vakavasti ja empimättä Herra tempaa Pietarin pois katselemasta toisen tietä ja kiinnittää hänen huomionsa vain hänen omaan kutsumukseensa ja antaa hänen ymmärtää, että kaikki riippuu kutsujan tahdosta. »Jos minä tahtoisin», sanoo hän. Tässä on tärkein meidän töitämme koskeva lause Raamatussa. Tässä on sana, joka tekee ihmisen työn suureksi, painavaksi ja kalliiksi: »Minä tahdon».

Tämä sana tekee pienimmänkin, halpa-arvoisimmankin työn, lattian lakaisemisenkin, Jumalan edessä kalliiksi ja pyhäksi, kalliimmaksi kuin jos hänelle suuren temppelin rakentaisin, tai lähtisin pakanoita käännyttämään, koska tässä työssä täytän Jumalan käskyn. Jälkimmäiset työt kun ehkä ovat itse valitsemiani töitä.

Oi, jospa silmämme avautuisivat tätä käsittämään. Sillä ei mikään niin lamauta uskollisten sielujen intoa hyviin töihin, kuin se, etteivät he millään voi luopua vanhasta taipumuksestamme katsoa työn omaa arvoa, Jos työ on halpaa pidetään sitä Jumalalle vähemmän otollisena ja pyhänä ja unohdetaan suuren Jumalan tahto ja käsky. Se yksin kuitenkin antaa työlle arvon.

Maailman alusta saakka, jopa ensimmäisestä koettelemuksesta alkaen, on Jumala teroittanut mieliimme sen seikan, että hänelle ovat kaikki teot, niin pienimmät kuin suurimmatkin, samanarvoiset. Niiden arvo riippuu hänen sanastaan ja meidän kuuliaisuudestamme. Hän etsii uskoa, rakkautta ja kuuliaisuutta. Jumala asetti maailman kuuliaisuuden koetukselle kieltäessään ihmistä syömästä hyvän- ja pahantiedon puusta paratiisissa.

Me ihmiset teemme suuren eron työn ja työn välillä. Tuottaahan uskollisen sielunpaimenen ja lähetyssaarnaajan virka sanomattoman paljoa suuremman hyvän ihmisille kuin käsityöläisen tai palvelijan työ, mutta Jumalalle on toinen työ yhtä otollinen kuin toinenkin, kunhan se vain on saanut alkunsa uskosta ja kuuliaisuudesta hänen sanaansa.

Herralla Jumalallamme on suuri valtakunta täällä maan päällä, koko ihmiskunta sekä maallisine ja hengellisine hallituksineen. Tässä valtakunnassa on monenlaisia virkoja ja monenlaisia palvelijoita, jotka kaikki ovat välttämättömät paikallaan. Tarvitaan hallitsijoita ja alamaisia, käskijöitä ja käskettäviä, opettajia ja oppilaita, vanhempia ja lapsia, isäntiä ja palkollisia. Kaikilla heillä on kullakin oma kutsumuksensa, omat velvollisuudet ja omat askareet. Ja nämä eri kutsumukset, velvollisuudet ja askareet ovat kaikki Jumalan edessä yhtä kalliit, koska hän itse on ne säätänyt. Sitä paitsi ne ovat kaikki meille tarpeellisia ja välttämättömiä.
http://www.kolumbus.fi/rov.o.peltola/cor/cor5-30.html