Mustasukkaisuus häissä

Voisiko se nainen ottaa avecin mukaan?

Älä anna mustasukkaisuuden vallata mieltäsi,äläkä vertaile itseäsi tähän naiseen ei kannata.Sinä olet hääpäivän morsian,sinä saat rakastamasi miehen,sinä ja miehesi olette pääosassa hääpäivänä se on teidän ikimuistettava hetki.Et voi kieltää halaamista jos miehesikään ei kiellä sinua halaamasta jotakuta miespuolista juhlavierasta.Älähän huoli et taatusti jää kenenkään varjoon hääpäivänäsi.Onnea teille molemmille.

Kysy mieheltäsi mitkä olivat ne syyt jonka vuoksi hän ihastui sinuun. Samalla voit käydä läpi ne tunteet joiden vuoksi sinä ihastuit mieheesi. Niistä löytyy vastaus.

Kasva ensin aikuiseksi, mieti sitten vasta avioitumista.

Kiitos vastauksista. Tämän naisen aviomies on matkoilla hääpäivänämme, eikä sen takia valitettavasti pääse juhliimme. Nainen tulisi siis yksin, lapsille hän hankkii hoitajan mikä sinänsä on ok.

Tiedän, että hääpäivä on meidän päivämme, jossa rakas mieheni ottaa minut puolisokseen. Kuitenkin pelkään että jopa häissämme miehelläni synkkaa paremmin tämän naisen kanssa. Voi olla että he ajautuvat taas juttusille, tai ehkä mieheni halaakin tätä työkaverinaistaan taas erityisen lämpimästi jne. Mieheni sanoo että he ovat pelkkiä ystäviä, mutta olen huomannut heillä olevan sitä erityistä kemiaa, samanlainen huumorintajukin, samanlaiset jutut.

Aiemmin ajattelin soittaa tälle duunikaverille, mutta se ei olisi mielestäni miestäni kohtaan oikein, ja varmasti hänen työkaverinsa ihmettelisivät, miksei nainen ole juhlissa. Samalla myöntäisin, että olen mustasukkainen ja koen jääväni toiseksi. Välillä tuntuu siltä että tämä perheellinen nainen nauttii siitä kun voi osoittaa, miten mieheni hänestä ystävänä pitää. Mieheni mielestä sellaiset ajattelut ovat päässäni olevaa harhakuvitelmaa.

On ihanaa mennä naimisiin rakastamani miehen kanssa, hän on elämäni suuri rakkaus ja minulle tarkoitettu. Kuitenkin tämä mustasukkaisuus tuntuu kaivertavan ja raastavan mieltäni. Mieheni sanoo ettei ole syytä olla mustasukkainen, koska he ovat vain hyviä ystäviä. Usein kun tämä nainen on mieheni seurassa, menen henkisesti lukkoon, enkä pysty olemaan kovin rennosti, olen jo niin monta kertaa jäänyt toiseksi. Haluan että häämme ovat ihana juhlapäivä, once in a Lifetime, en halua jäädä toiseksi tälle naiselle.

Et ole valmis avioliittoon, etsit syntipukin tuosta naisesta mustasukkaisuudellesi.
Katso itseäsi peiliin ja kysy oletko valmis naimisiin!
Et minun mielestä voi mennä naimisiin tuossa mielentilassa.
Selvitä asia perin pohjin , niin saat mielenrauhan.
Kerro miehellesi mitä ajattelet, sano että sun jäät kakkoseksi tuolle toiselle naiselle.
Ole rehellinen ! Onnea !

Voi olla, että miehesi ja tämä nainen ovat sielunkumppaneita toisilleen ystävinä. Toisilla synkkaa ajatustasolla tosi hyvin, vaikka mitään romanttisia tunteita ei olisikaan. Ymmärrän, että ajatus risoo ja koet mustasukkaisuutta, mutta olet menossa naimisiin ja sinun täytyy luottaa miehesi sanoihin. Hän rakastaa sinua ja haluaa sinun kanssasi naimisiin. Jos kävisikin niin, että miehesi ja naisen välille syntyisi jotain muuta, et voi tehdä asialle yhtään mitään. Silloin on miehen velvollisuus ottaa etäisyyttä naiseen ja ymmärtää, että sinä olet se ykkönen hänen elämässään ja sinun kanssa hän haluaa jakaa loppu elämänsä.

Uskalla luottaa.

Juuri tuosta sielunkumppanuudesta olen niin mustasukkainen. Tuntuu niin pahalta, että he olisivat toisilleen sielunkumppanit, ja minä vain romanttinen ihastus. Olen aina toivonut että voisin jollekulle olla sielunkumppani ja ajatus siitä, etten sitä omalle puolisolleni olisi, on todella raastava. Tavallaan koen että tämä nainen olisi silloin miehelleni rakkaampi. Vaikka mieheni sanoo että minä olen rakkain, tietävät kaikki tuntemamme ihmiset, miten hyvin heillä synkkaa. Aina jos olemme jossakin yhdessä niin että nainenkin on siellä, miehelläni on naisen kanssa yhteiset jutut. Myös heidän työkaverinsa tietävät heidän olevan töissä ystävä"pari", ja heidän duunipaikaltaan on häihimmekin tulossa melko paljon porukkaa, mikä sinänsä on mukava asia. Välillä toivoisin, että mieheni laittaisi välit poikki tähän naiseen kokonaan, mutta se on duuniasioiden ja -vastuiden takia mahdotonta. Välillä nainen oli minua kohtaan piikittelevä, mutta mieheni puhui naisen kanssa asiasta kahden kesken ja se loppui. Olisin toivonut että mieheni olisi toisten nähden ojentanut tätä naista kiusaamisestani, minkä olen kyllä hänelle sanonutkin. Pelkään sitä, että mies häissämme taas kerran osoittaa tämän naisen olevan hänen sielunkumppaninsa, ja minä jään taas kerran toiseksi - meidän häissämme. Tiedän häiden olevan meidän juhlamme, mutta pelkään sen vesittyvän, koska mies on aina aiemmin ollut enemmän tämän naisen kuin minun kanssa. Pelkään etten tälläkään kerralla saa miestäni itselleni, vaan nainen vie taas kerran mieheni huomion.

Olet tietenkin miehellesi tärkein omissa häissäsi! Älä alenna itseäsi, älä alennu ajattelemaan itsestäsi yhtään huonompaa. Ole ylpeä morsian ja onnellinen rakkaudestanne joka saa nyt sinetin omissa häissänne. Nauti onnellisuudestasi miehesi rinnalla ja näytä se ennen kaikkea miehellesi. Jätä miehesi ystävätär vähemmälle huomiolle kaiken kaikkiaan. Miehesi rakastaa sinua - tietysti - ei hän muuten kanssasi naimisiin menisi!

Perukaa häät jos sinulla on halu/oikeus määrätä ketä ei saa kutsua. Tuollaisesta asenteesta ei seuraa mitään hyvää.
Entä jos mies alkaa määräillä ketä sinä et saa kutsua?

On ihan ymmärrettävää että tunnet mustasukkaisuutta sitä kohtaan että he ovat sielunkumppaneita. Se tuntuu varmaan sinusta siltä, että miehesi on luovuttanut osan sydämestään tuolle naiselle. Sinätaas odotat, että miehesi sydän kuuluu vain sinulle.
Entä jo ajattelet niin, että meidän ihmisten sydämissä - jos nyt vertausta käytetään - on monta huonetta; jotkut on varattu ystäville, jotkut isälle ja äidille, ja lapsille on varattu iso osa vanhempiensa sydämissä, ja aivan erityinen on varattu rakastetulle?
Ikävä kyllä et voi vaatia miehesi sydäntä vain itsellesi. Meidän ihmisten elämään täytyy kuulua monenlaisia ihmissuhteita. Se on ihan tervettä.
Se, että olet noin mustasukkainen, kertoo siitä että olet epävarma itsestäsi. Se on ihan ymmärrettävää nuorelle morsiamelle.
Luulen, että olet kehitellyt kaikenlaista draamaa omassa päässäsi tuon asian ympärille. Tarkkailetko heidän käytöstään kun olette samassa seurassa? Näetkö joitain ''epäilyttäviä merkityksiä'' heidän eleissään, esim jos he hymyilevät toisilleen ja juttelevat vain toiinsa keskittyen?
No tämäkin on ymmärrettävää, te olette rakastavaisia. Mutta yritä kasvattaa itseäsi pois tuosta tunteesta. Jos alat määrätä miehesi ystävyyssuhteisiin liittyviä asioita, se on jo vääränlaista vallankäyttöä. Monet aviopuolisot elävät kapeassa, ahtaassa elämässä sen takia kun puoliso määrää ja käyttää valtaa väärin. Se on toisen ihmisen henkiselle reviirille tunkeutumista. Tuo reviiri täytyy olla ihmisen omaa, yksityistä aluetta jonka täytyy pysyä koskemattomana.
Muista että olet häissäsi tilaisuuden tärkein, kaunein, olet morsian. Uskon, että tuo nainenkin tajuaa sen.

Tuota kutsuisin ja sen naisen olisi tultava joku kaveri ( mies) mukanansa. Ettei kyylää nainen koko aika missä te menette ....
Ja minusta ole Onnellinen Sinä hääpäivänäsi ja ota ilo irti kaikesta.Älä tee mustasukkaisuuskohtauksia.Se nimittäin on aika iso virhe ja miehesikin huomaa, että tulipa mentyä naimisiin. Ryhdistäydy edes se päivä ja heitä moiset ajatukset mielestäsi pois. Jos luotat mieheesi, niin uskon että hän rakastaa vain sinua.Miksi menisi naimisiin kanssasi, jos ei rakasta Sinua.Olet varmaankin nuori ja ajan myötä ne mustasukkaisuuden puuskat häviää. Voihan olla joskus, että mies on Sinusta mustis ....

Seurustelua takana kaksi vuotta ja olette jo menossa naimisiin?! Älä mene, niin epävarmaa pohjalla tuntuu suhteenne olevan. Kadut noin vuoden-kahden päästä kun ilmenee että miehelläsi ollut suhde sen työpaikan naisen kanssa. Pahimmassa tapauksessa teillä on jo lapsi tai useampi ja sitten jäät koska haluat että lapsellasi on kaksi vanhempaa samassa kodissa. Eroatte sitten kun lapset ovat isompia ja kadut ettet aikoinaan ollut viisaampi vaikka selvät merkit olivat olemassa...

Toki tiedän olevani häidemme tärkein ja kaunein nainen. Haluan kuitenkin olla sitä ennen kaikkea miehelleni, haluan että juuri miehelleni olen omissa häissämme tärkein ja kaunein nainen. Tiedän kyllä miehelläni olevan ystäviä, tuttavia ja sukulaisia, mutta haluaisin olla miehelleni se hänen sydämensä nainen, koen tämän toisen naisen olevan sitä enemmän. Tietenkään en mitään mustasukkaisuuskohtausta järjestä, mutta on hirveää, jos joudun omissa häissäni kärsimään siitä, että miehelläni synkkaakin paremmin duunikaverinaisen kanssa. "Älä ole mustasukkainen", hän on sanonut, mutta se on niin kovin vaikeaa. En pysty tukahduttamaan tunteitani, enkä halua kokea mustasukkaisuutta häissäni. Haluaisin niin vain iloita kun saan elämäni miehen itselleni.

Jos heillä synkkaisikin paremmin en usko sen tuovan heille mitään pahaa karmaa - kaikki kun tietävät että ainahan he ovat yhdessä. Toisaalta en usko heidän alkavan seurustelemaan. Nainen on naimisissa, ja hänellä on miehensä kanssa yhteiset lapset, yhdessä remontoitu talo, asuntolaina ja yhteinen elämä. Tuskinpa tämä duunikaverinainen edes haluaisi jättää miestään. Sitä paitsi mieheni ja tämä naiskaveri ovat tunteneet jo yli 7 vuotta, tuskinpa niitä tunteita enää niin pitkän ystävyyden jälkeen syntyisi.

Haluaisin jotenkin voida vaatia mieheltäni että häissämme hän ei erityisemmin huomioi tätä naista. Vaikka kaikki pitävät luonnollisena että he ovat pari, ja heidän tuttujaan on tulossa häihimme paljon, ovat häät mieheni ja minun - eivät mieheni ja hänen naisystävänsä - juhla. Aina kaikissa juhlissa hän on niin paljon naisystävänsä kanssa, ja kaikki pitävät sitä ihan luonnollisena kun he ovat niin hyviä ystäviä, ja ovat aina duunipaikan koulutuksissa, työhyvinvointitoiminnassa, kaikessa toiminnassa yhdessä ja duunipaikan varsinaiset bestikset! Haluaisin että mieheni ottaisi etäisyyttä tähän naiseen muttei hän ole suostunut. Rakastan miestäni sellaisena kuin hän on, mutta haluaisin hänen osoittavan toisten nähden minun olevan hänelle tärkein. En haluaisi ketään muuta miestä kuin tämän kiltin, hellän, hauskan, mukavan, hyväsydämisen, avarakatseisen ja fiksun miehen. Hän tuntuu niin oikeaslta minulle. Mieheni tuskin joutuu koskaan olemaan minusta mustis, sillä osoitan kyllä kaikille hänen olevan tärkein, minusta se olisi henkistä petturuutta, jos osoittaisin jonkun toisen miehen olevan minulle tärkeämpi kuin oma puolisoni.

Olet kehittänyt pääsi sisässä itsellesi melkoisen ongelman, jota vatvot vatvomisen perään ilman ulospääsyä. Ihmettelen miksi ylipäätään olet menossa naimisiin. Jos et jatkossa tule toimeen mustasukkaisuutesi kanssa, avioliitto jää lyhyeksi. Tuota ongelmaa ei muut edes näe. Mies tekee oikein, kun ei suostu normaalista kanssakäymisestä työparinsa kanssa.

Lopeta turha vatvominen asiasta, jolle et voi mitään. Keskity olemaan se häiden tärkein henkilö, silloin se mieskin viihtyy seurassasi.

Kyllä sinä nyt pyörittelet tätä asiaa!
Okei, olette olleet yhdessä pari vuotta. Sehän on sitä rakkauden huumaa vielä. Todellinen arki ei ole vielä kuviossa mukana ja voin vannoa, että kun se harmaa arki joskus iskee tulet olemaan entistäkin mustasukkaisempi tuosta naisesta. Näkee jo kilometrin päähän ettei tuosta hyvä heilu.
Jäitä hattuun ja lisäaika! Älkää menkö vielä naimisiin saati perusta perhettä. Katsokaa vielä muutama vuosi.
Ja tutustu kunnolla miehesi ystävään.

Olen alkanut ajattelemaan että entä jos onkin virhe mennä naimisiin, jos heidät onkin tarkoitettu toisilleen eli tälle naiselle kuuluisi kaksi miestä. Vaikka rakastan miestäni hyvin paljon, ja hän on todella elämäni mies en haluaisi joutua olemaan mustasukkainen. Mieheni sanoo rakastavansa minua. Mutta kun olemme muutamia kertoja olleet porukalla jossakin, alkavat mieheni ja tämä nainen aina kaveerata keskenään. Mieheni haluaisi jo kanssani naimisiin, ja haluamme yhdessä perheen.

Tähän naiseen tutustuminen on ollut vähän vaikeaa, koska hän on ollut minua kohtaan piikittelevä. Mieheni puhui hänen kanssaan asiasta kahden kesken ja se loppui. Minäkään en haluaisi olla hänen kanssaan tekemisissä, ja kerran lähdin yllättäen eräästä tilaisuudesta yksinäni pois kun hän sai mieheni täysin itselleen eikä mieheni edes huomannut minua, keskittyi vain naisystäväänsä. Hän varmaan huomasi olemuksestani minun olevan mustasukkainen, muutamalle muulle tutulle vain hienovaraisesí selittelin että olen vielä vähän kipeä kun aiemmin sillä viikolla olin ollut kuumeessa. En haluaisi olla tämän mieheni duunikaverin kanssa lainkaan tekemisissä.

Mieheni duunikaverinainen on mieheni seurassa todella itsevarma ja nauravainen. Minä olen perusluonteeltani arka ja herkkä. Kun olemme kahdestaan mieheni kanssa meillä on todella hauskaa! Kun tämä nainen tulee porukkaan, välimme viilenevät ja mieheni on tämän naisen kumppani. Aluksi kaikki oli ok, mutta vähitellen ikään kuin opin sen että mieheni onkin tämän kaverinaisensa kumppani.

Kuulin eräältä yhteiseltä tutulta, että nainen oli sanonut ettei voi jättää miestään kun on talot ja lapset sun muut. Naisen mies voi myös olla varakas, joillekin tällaiset asiat merkitsevät, en tiedä. Me olemme mieheni kanssa tavallisia. Pelkään että mieheni on tälle naiselle se tuki ja turva jota jokainen kaipaa, jos hänellä alkaa miehensä kanssa mennä huonosti. Mieheni on auttanut tätä naista duunijuttuihin liittyvissä tunneasioissa melkoisesti. Hän on muutenkin todella ihana, myötäeläväinen mies (ja varsinkin tälle naiselle). Pelkään että tämä nainen on miehelleni rakkaampi, ja minusta tulee "vain" vaimo, ei paras ystävä. Haluan olla miehelleni myös paras naispuolinen ystävä.

en halua kääntää veistä haavassa, mutta heitän vaan ihan ajatuksena, että jos tämä työkaveri olisi sinkku, olisiko miehesi silloin kiinnostunut enemmän tästä naisesta tai jos nainen joskus eroaa kiinnostuuko miehesi silloin hänestä muutenkin kuin ystävänä.

kuitenkin mies ja nainen voi olla ihan pelkästään ystäviä, voi jopa olla että miehesi pitää sitä naista yhtenä "äijä" porukasta, eikä sen kummempaa mustasukkaisuuden aihetta ole. mutta ei mustasukkaisuuden tarvitse odottaa seksuaaliseen kontaktiin asti, kyllä mustasukkainen voi olla, jos tuntee jäävänsä toiseksi.

tunteille ei aina voi mitään, siksi sinun ei pidä kuunnella tunteitasi, vaan ajatella järjellä. eli jos oikeasti ei ole aihetta mustasukkaisuudelle, tulee sinun päästä eroon mustasukkaisuuden tunteestasi ennen häitä. voin olla melkovarma että jos et tee asialle mitään, ylireakoit häissä suurella todennäisyydellä. asian häpeily ei haittaa, vaan on rohkeaa ottaa asia puheeksi ja itse tekisin niin että juttelisin asiasta avoimesti neljästään oli sinä, miehesi, nainen ja hänen mies. pyytäisit että sinulla on ongelma josta haluisit keskustella ja pyytää apua heiltä. oletko tottunut halailemaan ihmisiä tai onko miehesi tottunut siihen. halaus tapahan on ihan hyvä tapa, mutta joka ei ole siihen tottunut se tuntuu varmasti oudolta. häissäsi vaikka et ylireakoisikaan asian suhteen, mutta jos joudut asiaa miettimään, muistat epäkohdan häistäsi loppuikäsi. siksi sinuna tekisin ennen häitä asian selväksi.

Tunnen tapauksen. Miksi menet naimisiin? Hehän ovat pettäneet teitä jo kauan. En kuunapäivänä huolisi kyseistä naista häihini.

Rehellinenmielipide: älä mene naimisiin.

Jos on noin kiire parin vuoden seurustelun jälkeen lisääntymään, ja silti ei tunne olevansa tulevan puolison sielunkumppani, älä mene naimisiin.

Jos miehesi sielunkumppani käyttäytyy huonosti sinua kohtaan ja haukkuu sinua, on vikaa myös miehessäsi.

Peru häät. Nyt. Ja hei, älä missään nimessä ole minkäänlaisessa yhteydessä tähän naiseen!!!

Sanon samaa kuin edellinen kirjoittaja:älä mene naimisiin nykyisen seurustelukumppansi kanssa. Ota aikalisä ainakin. Peru häät. Nimittäin kokemuksesta tiedän,että mustasukkaisuuden tunne on aito - se on hälytyskello! Naisena vaistoat tilanteessa (miehellä hyvä ystävä, "sielunkumppani") jotain outoa - ja tunnet sen mustasukkaisuuden tunteena. Jossain on jotain vialla. Mustasukkaisuus on kuin "savua ilman tulta". Tiedän mistä puhun.

Aiemmin seurustelin ihanan,luottettavan,kunnollisen,jne. nuoren miehen kanssa vuosikausia. Silti olin raivoisan mustasukkainen toisinaan! Työpaikassaan hänellä on naisia työkavereina, ja he viettivät yhteisiä juhlia. Mitään ei koskaan tapahtunut, mutta mustasukkaisuuden tunteeni ei hälvennyt. Lopulta suhde päättyi. Sen jälkeen seurustelin (tällä kertaa) todellisen mr.ääliön kanssa. Jälleen olin mustasukkainen - nyt aiheesta. Suhde päättyi, koska mr.ääliö petti minua. Ja valehteli päin näköä.

Nykyisen mieheni tavattuani minulla ei ole ollut mustasukkaisuuden tunteita. Tiedän,että hän rakastaa vain ja ainoastaan minua - kuten minä häntä. Olemme olleet yli 17 vuotta onnellisessa avioliitossa, eikä mustasukkaisuuden peikko ole häirinnyt. En usko, että mieheni hyväksyisi puheitani jostain "sielunkumppanista", enkä minäkään hänen sanojaan samasta aiheesta. Nimittäin me olemme toisillemme ne sielunkumppanit. Miehelläni on muutamia vanhoja tuttavia, jotka ovat naisia, samoin minulla on vanhoja miespuolisia kurssikavereita; kivoja vanhoja tuttuja ja ystäviä. Mutta vailla mustasukkaisuuden häivääkään! Usko ja luota omaan vaistoosi ja tunteisiisi. Jo se, että oikeutetusti pohdit asiaa ja kysyt neuvoa muilta, viestii epäterveestä, epävarmasta tilanteesta. Harmittaa sanoa lopuksi tämmöinen klisee, mutta sanon kuitenkin: kun se oikea on kohdalla, niin sen kyllä tietää!

Voi olla että miehesi todella pitää tästä naisesta, suorastaan rakastaa, mutta nainen ei kiinnosta häntä seksuaalisessa mielessä, koska miehesi pitää enemmän kaltaisestasi hoikasta, pienirintaisesta naisesta. Minulla on yksi tuttu mies, jonka kanssa minulla synkkaa tosi hyvin ja jonka kanssa minulla on aina tosi hauskaa ja voisi sanoa, että hän on minun sielunkumppanini. Jos hän vielä saisi fyysisesti minut syttymään, niin en tiedä mitä tapahtuisi. MUTTA hän ei viehätä minua fyysisesti lainkaan, joten olemme aina olleet vain ystäviä. Oma mieheni sen sijaan on aivan erilainen kuin tämä ystäväni. Oman miehen kanssa meillä ei juttu luista eikä ole niin ratkiriemukastakaan (ollaan oltu naimisissa jo 20 vuotta). Mutta oma mies viehättää minua yhä fyysisesti ja olemme sitoutuneet toisiimme ja kokeneet kaikenlaista. Oma mieheni on joskus ollut mustasukkainen tästä miespuolisesta ystävästäni, mutta aivan turhaan.

Mitä luulet: Jos nainen olisi ollut sinkku, olisiko hänestä ja miehestäsi tullut pari?

Ihana lukea,kuinka paljon arvostat puolisoasi ja kuinka tunnet hänet pitkän liiton jälkeenkin vielä sielunkumppaniksi.Olet selkeästi yrittänyt kaikin keinoin saada poltteen sammumaan,siinä onnistumatta,jopa niin että vahingoitat itseäsi ja sitä kautta myös muita.Neuvoni sinulle,älä yritä.Anna tunteiden vain olla,hyväksy ne ja ymmärrä niiden viesti.Katsele tunnetta,hieman etäältä,ole utelias.Mieti,olisiko oikeasti aika alkaa arvostamaan itse itseään ja ottaa se paikka,joka aidosti sinulle on luotu.Monesti ihminen tuijottaa omiin huonoihin puoliin,ei hyviin.Jää huomaamatta,kuinka älykäs ja viisas,lahjakas,herkkä ja jopa jalo arvoissaan ja asenteissaan ihminen voi ollakkaan.Hieno ja hyvä ihminen .Joskus ulkopuolinen näkee toisessa sellaista,mitä toinen itse ei ehkä huomaa..Kun oppii arvostamaan itseään ja ainutlaatuisuuttaan,muutkin huomaavat sen.Sinut itsensä kanssa oleva vetoaa muihin vastustamattomasti,hänellä ei ole tarvetta ylentää itseään eikä alentaa muita.Hän vain on,oma itsensä kaikkien hyvien ja huonojen puoliensa kanssa.Molempia löytyy jokaiselta elävältä olennolta,emme ole toistemme ylä-tai alapuolella,kukaan.Toki niitä huonoja puolia voi ja pitääkin yrittää parantaa,Todennäköisesti puolisosikin huomaa ja mielenkiinto herää uudestaan eloon.Tee itsestäsi tavoiteltava,sekä itsellesi ja muille,pienin askelin.Muistutan aina itseäni,että meillä kaikilla,ihan jokaisella, on omat murheemme,joten emme ole niiden kanssa yksin.Vaikka niin välillä tuntuukin ja tuntuu että sydän on revitty rinnasta..Onneksi on apua saatavilla,sitä kannattaa käyttää,monta elämää nähnyt parantuneen ulkopuolisella avulla.Kannattaa myös muistaa,että kaikki on,ohimenevää.Kivut,huolet,ihan kaikki.Ehkäpä olemme toisillemme opettajia sekä oppilaita,tiedä häntä.Nämä minun mietteitäni elävästä elämästä.Hyvää jatkoa ja onnea elämääsi.

Tyhmyydestä sakotetaan.
Ota nyt järki käteen.
Olet hölmöläinen noiden juttujesi kanssa ':(
Jätä koko mies !!!!!!!!!!!!!!

Mitä ihmettä sitten lässytät täällä jos tunnut niin hyvin itse tilanteesi tietävän. Mene vain naimisiin ja kärsi liittosi ajan sivusuhteesta. Et ole ensimmäinen sokea.

Mene vain naimisiin rakastamasi miehesi kanssa. Lapsentekokin jää liian myöhäiseksi muuten. Mutta minusta sinun miehesi tulisi kuunnella ja arvostaa sinun toivettasi jättää tama naisvieras häidesi ulkopuolelle. Sinulla on oikeus tuntea hääpäivänäsi olevasi se tärkein ja olla Onnellinen.

Mieheni sanoi rakastavansa ainoastaan minua, ja että he ovat "vain ystäviä". En tiedä mitä ajatella, koska kuitenkin olen niin mustasukkainen siitä heidän kumppanuudestaan, siitä että työpaikaltaan mieheni ikään kuin valitsi naisjoukosta tämkän naisen ja osoittaa kaikille miten heillä synkkaa. En halua erota, mutten voi hyväksyä mieheni ystävyyssuhdetta, enkä siksi tiedä mitä tehdä. Joskus riitelemme pahasti tämän asian takia, vaikka muuten onkin niin ihanaa. Mieheni on todella ihanan hellä mies, ja sellaisia miehiä on harvassa. Mieheni naisystävä on sitä mieltä että minä valitsin mieheni (ei toisin päin), koska päästän niin harvat ihmiset lähelleni. Lapsena minua käytettiin hyväksi pahoin, ja siksi olen ollut niin varovainen. Mieheni oli ensimmäinen ihminen, jota edes suutelin. Hän on muutenkin kaikin tavoin minulle juuri sopiva mies. Hän tuntuu niin oikealta. Haluaisin että hän laittaisi välit poikki tähän naiseen ja olisi tekemisissä vain pakollisten asioiden vuoksi. Olen niin rikki, itken vain koko ajan. Tunnen hajoavani tähän tuskaan, en halua menettää rakastamaani miestä.

Miksi et vain usko miestäsi ja luota hänen sanaansa. Sinä olet hänelle tärkein ihminen. Eikä ikinä voi olla satavarma miten elämä menee. Ja toisaalta ei se mies siitä kulu vaikka bylsiskin sen naisen kanssa. Oppii vaan parhaassa tapauksessa uusia temppuja, jotka rikastuttavat teidän seksielämää.

Mustasukkainen on epämiellyttävä henkilö
Mustasukkaisuus parisuhteissa on lisääntymässä, epäilee Väestöliiton erikoistutkija Osmo Kontula. Mustasukkainen henkilö kokee tutkimuksen mukaan itsensä epämiellyttäväksi ja tuntee alemmuutta. Ja juuri tästä syystä hän on entistä mustasukkaisempi.


Miehen ja naisen varjo seinällä
Kuva: YLE / Arja Lento
YLE:n Aamu-TV:n haastattelema tutkimusprofessori Osmo Kontula on tutkinut mustasukkaisuuden vaikutuksia pariinkin eri kertaan. Yleistä se on, sillä Kontulan mukaan kaksi kolmasosaa suomalaisista on kokenut, että kumppani on mustasukkainen. Naisilla tunne on miehiä yleisempää.

- Monesti ihmiset ajattelevat, että on vain hyvä, kun ihmiset tällä tavoin välittävät ja rakastavat. Kuitenkin 15 prosenttia kokee, että kumppani rajoittaa tekemisiä ja menemisiä. Kolme prosenttia on kokenut jopa olleensa hengenvaarassa kumppaninsa tunteen kanssa. Se on 70 000 suomalaista, Kontula muistuttaa.

Väestöliiton psykoterapeutti Heli Vaaranen sanoo, että mustasukkaisuuteen liittyy omistamisen halua ja häpeän tunnetta.

- Mustasukkaisuudessa on erilaisia asteita. Kaikki voi alkaa epäilyksestä ja päättyä hyvinkin harhaiseen maailmaan, jossa henkilö epäilee kaikkea, vaanii ja vakoilee.

Uusissa parisuhteissa vanhoja yleisempää

Mustasukkaisuuteen kuuluu pelko menettää itselleen jotakin hyvin arvokasta. Siihen liittyy ahdistusta, ja menettämisen pelkoa sekä myös kasvojen menettämisen pelkoa. Kaiken taustalla on alemmuudentunne.

- Usein luullaan, että se mustasukkaisuus kehittyy vuosien myötä, mutta itse asiassa uusissa parisuhteissa mustasukkaisuutta esiintyy enemmän kuin pitkäaikaisissa. Yleensä vuodet rauhoittavat ihmisiä, jolloin he luottavat enemmän kumppaniinsa, Kontula toteaa.

Mustasukkaisuus on erikoinen kierre. Mustasukkainen henkilö kokee itsekin itsensä epämiellyttäväksi, jolloin epävarmuus syvenee entisestään. Henkilöstä tuleekin entistä mustasukkaisempi. Mustasukkainen henkilö ymmärtää, että tämä ei ole parisuhteessa hyvä ominaisuus.

- Sairaalloinen mustasukkaisuus on jatkuva stressitila. Kumppanin valvominen, vihjeiden ja todisteiden etsiminen omille epäilyksille saattaa viedä koko ajan. Se on useimmiten aiheetonta, mutta silti sitä koetaan, sanoo Osmo Kontula.

Kumppani kuin omistusesine

Heli Vaaranen muistuttaa, että Väestöliitolla on myös maksuttomia palveluita, joista voi olla apua. Vaaranen suosittelee parisuhdeterapiaa ja muistuttaa, että tänä päivänä ammattiauttajan apu on täysin normaalia.

- Näinä avoimuuden aikoina ihmiset uskaltavat myös tulla vastaanotoille ja sanoa, että ovat mustasukkaisia ja tarvitsevat apua, sanoo Vaaranen.

Osmo Kontula näkee kuitenkin, että varsinkin miehille mustasukkaisuuden myöntäminen on edelleen vaikeaa.

- Meillä on totuttu siihen, että kumppani omistetaan ja kumppanin tekemisiä pystytään kontrolloimaan. On vaikea tunnistaa, koska siinä mennään liian pitkälle. Oleellista olisi tunnistaa ahdistuksen tunne.

Kontulan toisen tutkimuksen mukaan uskollisuuden vaatimus on kiristynyt. Varsinkin nuoret naiset suhtautuvat hyvin kriittisesti siihen, että kumppanilla olisi muita suhteita.

- Epäilen, että mustasukkaisuus on lisääntymässä, koska uskollisuuden vaatimus ja tämä tunne ovat vahvasti tekemisissä keskenään, toteaa tutkimusprofessori Osmo Kontula.

Lähteet: YLE Uutiset / Marcus Ziemann
-------------------------------------------------------------------

Meinaat kuiteskin mennä naimisiin.
Eiköhän tuossa tapauksessa kannattaisi harkita vain ja ainoastaan Avoliittoa.
Vuosi-kaksi ja avioero on kyseessä ja muksut saa kulkea kahden asunnonväliä.

Kerrot surkeaa tarinaa kuinka olet yksihuoltaja, rahat ei riitä, ukko ei maksa elatusapua, plää plää plää.................................

Ei ne pallit ole sen veroisia, että elämänsä pitää niiden takia pilata ja lastenkin.
Jää monta itkua ja hammastenkiristystä pois.

Sulla on kyl nyt jääny tunnepuoli päälle. Se on niin vahva, että se syö normaalia elämää alta pois. Tää miehes naisystävä on ite myös mustasukkainen sulle ja kumpikin ruokkii käytöksellään toisen mustasukkaisuutta.

Huh kun tuttua. Tosin ei häitä ole suunnitteilla mutta tapaillaan ja ollaan rakastuttu. Sanoisin sulle että luota vaistoosi ja tee peli selväksi miehelle miten häissä käyttäytyy. Törkeitä naisia löytyy aina...tuokin työkamu haluaa varmasti miehesi huomion myös häissänne. Tunteesi on tuttua.mustasukkaisuus ym josa mies äälöi ja lähtee mukaan naisen touhuun. Tsemppiä...

Käykääpä vieraissa niin loppuu se sekoilu mustasukkaisuudesta.

Minusta on aika hölmöä ja ennenaikaista mennä naimisiin jos suhteessa on mustasukkaisuutta...ei vaan tule toimimaan.

Ja kukaan ei näe provoa tässä?

En nyt ihan ymmärrä miksi juuri sinä tuntisit itsesi "kakkos"naiseksi SINUN ja miehesi häissä, jonne tämä ns. toinen nainen tulee katsomoon istumaan ja katsomaan, kun hänen työpaikka"miehensä" menee naimisiin jonkun muun kanssa. Joko heidän välillään vallitsee oikeasti ja puhtaasti ystävyys tai he haaveilevat muusta, mutta nainen on jo naimisissa, joten se ei ole ollut saavutettavissa. Jokatapauksessa olet selvästi miehesi ykkösvalinta, kos hän menee naimisiin SINUN kanssasi ja tämä rouva saa katsomossa, joko aidosti iloita ystävänsä puolesta tai tuntea piston sydämessään ja kieriskellä kateudessa.

Kuinka pian teidän häät on?

Eikö miehesi kutsu työtoverinsa aviomiestä häihinne?
Miten kummassa mies siihen alistuu? Jokin mättää tässä tilanteessa.

Naisen käytöksestä päätellen HÄN on se, joka on mustasukkainen miehestä sinulle. Vaikka heillä ei olisikaan fyysistä suhdetta, on heillä voimakas henkinen suhde ja siinä on selvästi vääristyneitä piirteitä. Jos et ole hänelle ystävä, vaan "jotain muuta", kertoo se jo paljon hänen suhtautumisestaan sinuun tulevana vaimonaan. Parisuhteessa puolison on oltava aina numero ykkönen ja _aina_ mentävä kaiken muun edelle.

Omaat selvästi herkät tuntosarvet ja jos koet että heidän suhteensa ja naisen käytös loukkaa sinua, ei kenelläkään ole mitään oikeutta sanoa että tunnet väärin. Tunnet mitä tunnet ja sitä ei voi kukaan kieltää. Tunteillesi tuntuu olevan vahvat perustelut, enkä itsekään sulattaisi tuollaista.

Miehesi voi olla riippuvainen oman empaattisuutensa tunnekoukkuun ettei pysty näkemään ulkopuolisen silmin ettei tarvitse olla kuin paita ja peppu jonkun parisuhteen ulkopuolisen ihmisen kanssa joka tarvitsee apua, lohduttajaa tai kuuntelijaa. Liika kiltteys ja muiden "hoitaminen" todella voi vääristää omaa elämää ja sen ihmissuhteita, kuten uumoilen tässä tapauksessa käyneen. Hän voi olla rakastunut omaan empaattisuuteensa siinä määrin, ettei halua luopua naisystävästään edes sen vertaa että ottaisi etäisyyttä häneen sinun vuoksesi.

Pohdi asiaa ja keskustele miehesi kanssa. Jos hän ei suostu ymmärtämään että sinä olet se numero ykkönen hänen elämässään ja muuttamaan asioita, tuskin hän sitä myöhemminkään tekee.

Kuulepa aloittaja..
Jos miehesi sen työkaveri naisen välttämättä haluaa häihinne niin on itsestään selvyys että he paneskelevat keskenään jopa työaikana.. ja tulevat tekemään sen jopa häissänne ilta myöhällä kun muu väki vähenee ja ei enää kiinnitä huomiota joka asiaan.. Tulet aina jäämään sille naiselle kakkoseksi ja jos hä eroaa miehestään niin silloin tulee ero sullekin...

Eikä vielä ole edes talvi.

Jos mustasukkaisuus on kielletty miehiltä, se on kielletty myös naisilta. Olen monesti miettinyt, miksei minun mustasukkaisuuttani arvosteta ja kunnioiteta. Olen sitä mieltä, että voit sanoa, että hän ei häihin tule. Mutta suurin osa kotkottajista on eri mieltä. Femakko-pellet ovat eri mieltä silloin, kun tilanne on näin päin.

"En nyt ihan ymmärrä miksi juuri sinä tuntisit itsesi "kakkos"naiseksi SINUN ja miehesi häissä, jonne tämä ns. toinen nainen tulee katsomoon istumaan ja katsomaan, kun hänen työpaikka"miehensä" menee naimisiin jonkun muun kanssa. Joko heidän välillään vallitsee oikeasti ja puhtaasti ystävyys tai he haaveilevat muusta, mutta nainen on jo naimisissa, joten se ei ole ollut saavutettavissa. Jokatapauksessa olet selvästi miehesi ykkösvalinta, kos hän menee naimisiin SINUN kanssasi ja tämä rouva saa katsomossa, joko aidosti iloita ystävänsä puolesta tai tuntea piston sydämessään ja kieriskellä kateudessa."

Tuossa kirjoituksessa oli pointtia

Nuori nainen rakastuu sokeasti eikä halua nähdä totuutta. On mahdollista, että sinun aiheellinen tai aiheeton mustasukkaisuutesi turmelee tulevan liittonne. Sinulla alkaa olla kohta mielenterveydellisiä ongelmia asian kanssa. Pitäisikö asiasta keskustella asiantuntija psykologin kanssa. Ilmeisesti haet jo ratkaisua tähän häiden perumiseen. Lapset tai avioliitto eivät tuo apua ongelmaasi. Olet tosi avun tarpeessa.

Häille nyt heti Stop! Olen samaa mieltä muutaman muun kanssa että terapiaan, mutta et sinä yksin, vaan te yhdessä. Kyseessä on sellainen solmu ettette tästä pääse yli vain sanoilla "Älä ole mustasukkainen". Kuulostaa kertomanasi siltä että tuleva miehesi se tässä haluaa kaksi naista, sen ihanan, kivan ja parhaan ystävän jonka kanssa voi pitää hauskaa ja kokea sielujen yhteyttä vaimo joka synnyttää lapset. Kuulostaako reilulta? Ajatus että omissa häissäni minun olisi pitänyt pelätä viettääkö mieheni liikaa aikaa toisen naisen kanssa.. Ei, ei ja ei. Miehesi täytyy nyt miettiä tarkkaan mitä haluaa, sillä kuulostaa kyllä siltä että heillä on parisuhde jonka ovat huomanneet jo muutkin. Onko tällainen mies ihan todella unelmiesi mies? Haluatko muutaman vuoden päästä jäädä lasten kanssa kotiin yksin kun mies lomailee "naisystävänsä" kanssa "ihan vaan kavereina" ja kaikissa juhlissa lemppaa sinut jo ovella ja kirmaa naisensa perässä?
Onko sinulla jotain läheistä, joka tuntee tilanteesi, jonka kanssa jutella asioista rehellisesti niiden omilla nimillä? Jos tuntuu ettet saa mieheltäsi tässä mitään ymmärrystä niin olisiko joku ystäväpiiristänne sellainen joka ehkä saisi hänen silmiään auki tilanteelle? Tilanteesi kuulostaa monen puolison painajaiselta, niin miehen kuin naisen. Tottakai ystäviä saa ja pitääkin olla, mutta jossain se raja kulkee. Jokainen nämä määrittelee itse ja yhdessä puolisonsa kanssa mutta teidän kohdalla kuulostaa siltä että mies määrittelee ja sinä kärsit.
Olen todella pahoillani tilanteesi vuoksi ja toivon todella että saatte asianne selvitettyä ja tilanteen ns. järkevälle mallille. Ihan jo vain sen vuoksi ettei kohta ole rumaa avioeroa jossa särjet sydämesi ja jäät lasten kanssa yksin, ihan vain kun mies valitsi "parhaan naisystävänsä".

Miksi tunnet itsesi kakkoseksi? Nyt äkkiä ruokavalio kuntoon PT:n avulla ja kiristelet ruokavalion treenin yhdistelmällä sen mitä tässä ajassa kerkeää. Sitten menet kaupungin parhaalle kampaajalle, joka tekee totaalimuutoksen sulle. Uus lookki, uusi leikkaus ja uusi värjäys/raidat, sit kynnet, meikit jne. kuntoon. Kaikki lähtee peilikuvasta, jos et ole itse tyytyväinen ulkonäköösi/kroppaasi, niin sieltä se epävarmuus tulee.

Työpaikkaromanssit kyllä pahoja. Itse en enää päästä läheisiin väleihin toista osapuolta työkavereiksi. Totuushan on, että sun ei itse tartte tehdä mitään. Miehesi voi ihastua toiseen, vaikka olisi naimisissa ja teillä menisi ok. Kaikki uusi ja kielletty herättää ihmisissä intohimoja. Pidä miehesi kurissa, noi työpaikan iltamat on pahimpia. Oma puoliso siellä ihastui toiseen.. Loppu on historiaa.. Muista pitää miehesi tyytyväisenä makkarin puolella. Jos seksielämä hiipuu, hiipuu parisuhdekin jollain tavalla ja toinen osapuoli alkaa katselemaan muualle. Hakemaan sitä huomiota muualta. Vaikeita asioita kultaseni.

Se menee. Mustasukkaisuus on sairaus.

Kiitos vastauksista. Lähetimme kutsut kyllä ajoissa, mutta tämän naisen aviomiehen matka oli heidän tiedossaan jo silloin, eikä se liity häihimme. En usko että kyse heidän suhteessan olisi pelkästään mieheni empaattisuudesta - hän arvostaa tätä duunikaverinaista todella paljon. Hän kokee naisen luonteeltaan muiden auttajana, ja nainen itsekin pitää itseään sellaisena kun taas minä olen naisesta ilmeisesti itsekäs kun vapaa-aikanikin käytän urheiluun enkä perheeseen ja yhteisten asioiden hoitamiseen kuten tämä nainen.

Romahtaisin täysin jos suhteemme päättyisi. Varmaankin jäisin yksin. Seksielämän aloittaminen oli minulle todella vaikeaa traumataustani vuoksi, mutta tämän ihanan ja hellän miehen kanssa läheisyyskin on tuntunut hyvältä. Hän on ainoa ihminen, jonka olen kyennyt fyysisesti päästämään lähelleni. Pelkään että jäisin aivan yksin. Minulla on kavereita (naisia) ja sisko, mutta pelkään etten enää löytäisi uutta miestä.

Ennen kaikkea en halua jättää juuri tätä miestä. Hänkin romahtaisi täysin. Hän sanoo että nainen on "vain ystävä" ja että minä olen tärkein ja rakkain.

Kuitenkin, kun näen heidät yhdessä en usko mieheni sanoja. Vaikka tiedän että pitäisi uskoa.

Keskustele asiasta että sinua häiritsee kyseinen ystävyys.
Jos mies välittää sinusta hän tekee asialle jotain jos ei niin unohda koko mies.
Maailmasta löytyy sinulle toinenkin mies ja ehkä sellainen joka ei kiusaa sinua.
Näin miehenä ja varsinkin eläväisenä sellaisena olen 100% varma että mies on jollakin tasolla kiinnostunut( sinun kannalta väärällä tavalla) tästä naisesta.

Aika v-mäinen teko suoli24:selta laittaa tämmöinen juttu etusivulle. Varmaan mies käy lukemassa tai joku tuttu lukee ja tunnistaa teidät. Luultavasti se XL-ämmä.

Omasta mielestä häitä ei pidä toteuttaa, jos miehesi ei toteuta toivettasi. Kauhea lähteä elämän parhaaseen päivään stressi/pelko päällä. Mitään tämmöisiä ajatuksia ei saisi olla silloin. Nyt vasta luin miten tuo toinen ämmä on sulle käyttäytynyt. Kerroitko miehellesi miten hänen "kaverinsa" sinua tulevaa vaimoa kohtelee? Jos tämä ei riitä miehellesi, niin ihan oikeasti on aika päästää irti. Sinulla pitäisi olla tässä päätösvalta. Ei mitään tekemistä enää tämän naisen kanssa. Se kirpaisee hetken ajan ihan hemmetisti, mutta nyt sun pitää laittaa mies valitsemaan sinut ja ainoastaan töissä pakolliset tekemiset hänen kanssaan. Parisuhteessa toisen pitää tulla vastaan ehdottomasti. Tämä asia ei poistu ikinä sun mielestä, ennen kuin se on ratkaistu. Mutta mies on sinulle väärä, jos ei tule vastaan ja toteuta toivettasi.

Eroaminen rakkaasta on kauheinta ikinä, tiedän tunteen. Laitoin naisen valitsemaan ja ei toteuttanut minun pyynnöstäni toivetta vaikka kärsin pitkän aikaa. Tämmöisistä asioista huomaa onko se toinen oikea sinulle. Silloin ei anneta toisen kärsiä. Nykyään ihmisillä on pakottava tarve tehdä toiselle kiusaa, exät/nais-miespuoliset kaverit. Jos toinen selvästi kärsii tilanteessa, niin miksi sitä pitää jatkaa?

Kyllä sinä löydät varmasti paremman miehen tilalle, joka kuuntelee toiveitasi. Urheilullinen, hoikka, kivan näköinen. Itse ottaisin tuollaisin tapauksen heti kainalooni. ;)

" minä olen itsekäs hänen mielestään myös siksi että urheilen niin paljon."

Sairas ihminen. Jokainen tekee sitä mistä nauttii. Anna porsaan itkeä. Tiesin kyllä että naiset on toisilleen aika kotkia, mutta tämä narttu laittaa kyllä raivoksi minullakin.

Tsemppiä ja käy nyt pitkä keskustelu miehesi kanssa! Näin asiat ei voi jatkua. Älä missään nimessä anna periksi. Pilaat vaan sen hääpäivän. Missään tapauksessa se XL-lutka ei saa tulla teidän häihin. Jos mies ei katkaise välejään häneen (muuta kuin pakolliset työ jutut), niin sinun on valitettavasti käännettävä katseet eteenpäin. Mies ei ole ansainnut sinua. Tässä asiassa miehelläsi ei ole mitään sanomista. Jos asia stressaa tulevaa vaimoa näin paljon, niin ihmettelen todella miehen motiiveja pitää kiinni tästä hirviöstä. Ehkä me emme tiedä kaikkea tästä. Toivon olevani väärässä.

Ei todellakaan saa vaatia mieheltä mitään tuommoista. Itse sun pitää duunata toi mustasukkaisuus pois. Jos siitä et pääse voit vain laskea päiviä avioeroon. Koska tuo mustasukkainen käytös tulee toistuvasti esiin jatkossa. Tietysti häänne ovat aivan eri juttu. Miehesi ei tule antaa hänelle huomiota häissänne.

Ongelmasi näyttää pohjimmiltaan olevan se, että haluaisit olla miehellesi sekä romanttinen rakkaus että paras kaveri, mutta et ole kuin "pelkkä" rakkaus. Jotkut ihmiset ovat sellaisia että pitävät nämä erillisinä asioina, miehesi ilmeisesti kuuluu näihin ja sinä taas et. Sinun täytyy ennen avioliittoa miettiä pystytkö hyväksymään tämän. Missään nimessä et edistä teidän suhteenne ystävyysulottuvuuden kehittymistä vaatimalla miestä luopumaan muista ystävistä (edes tästä yhdestä) tai teeskentelemään sinun edessäsi ettei ystävät ole hänelle tärkeitä. Katsos, kun ystävät ei toimi niin. Kenenkään sielunkumppaniksi ei tulla pakottamalla.

En tarkoittanutkaan että miehen pitäisi teeskennellä edessäni ettei duunikaverinainen ole tärkeä. Haluaisin ettei nainen oikeastikaan olisi tärkeä. Koen että juuri tämä mies on sielunkumppanini ja mieheni todella haluaa juuri minun kanssani naimisiin. Haluaisin voida vaatia häneltä että minun lisäkseni hänellä ei saa olla ketään rakkaampaa naisystävää. Ystävät, kaverit ja muut ihmiset ovat ok, mutta haluan olla mieheni rakkain naispuolinen ystävä. Tuntuu pahalta ajatella että tämän yhden asian takia olisimme sopimattomat toisillemme, haluamme naimisiin.

Olimme eilen samoilemassa metsässä koko päivän, ja illalla meille tuli tästä asiasta riitaa. Kaikissa ay-toiminnassa otetuissa kuvissa he ovat vierekkäin, ja muutenkin he ovat duunien lisäksi paljon tekemisissä ay-toiminnan vuoksi. Illalla itkin ihan hysteerisesti kun haluaisin että mieheni laittaisi _välit poikki_ tähän naiseen. En halua luopua miehestäni, ja aloin puhumaan ensimmäistä kertaa erosta. Mieheni ei halua erota, hän sanoo että minä olen hänelle rakkaampi ja nainen "vain ystävä". Kun kysyin häneltä kumpi olisi tärkeämpi jos olisimme kummatkin ay-toiminnassa (samassa missä mieheni) hän ei osannut vastata. Sitten hän sanoi minun olevan tietysti rakkaampi ja nainen on "vain ystävä".

Olen aiemmin viillellyt itseäni. Kun aloin seurustella mieheni kanssa se loppui. Nyt viiltely on taas alkanut kun koen jääväni toiseksi tälle naiselle. Mieheni kuitenkin rakastaa minua tällaisena kuin olen. En tule koskaan ehkä täysin paranemaan viiltelystä, se on vaiettu asia jota häpeän.

Kun aloimme seurustelemaan, mieheni olisi halunnut seksiä jo parin viikon tuttavuuden jälkeen. Seurustelimme lähemmäs vuoden ennen kuin mitään seksuaalista kanssakäymistä oli ja olimme olleet yli vuoden yhdessä ennen ensimmäistä yhdyntääni. Hyväksikäyttö vaurioitti minut niin pahoin että luulin etten pysty normaaliin seksuaalielämään koskaan. Mieheni on aivan ainutlaatuinen, todella ihana, todella hellä mies. Hän oli ensimmäinen jonka kanssa sellaista edes saatoin ajatella, ja olen jo lähes 30.

Kaikki muut asiat ovat todella hyvin, vain tämä nainen on ongelmamme. Muuten olemme kuin luodut toisillemme. En halua että suhteemme kaatuu tällaiseen!

Haluaisin vain kertoa, että häissä on niin paljon hulinaa, ettette ehdi edes hirveästi jutella vieraiden kanssa vaikka haluaisitte. Tuo nainen ei edes pystyisi viemään yhtenä vieraana joukossa miehesi huomiota. Päivä menee muutenkin tosi nopeasti ohi. Varsinkin jos on paljon ohjelmaa ym. häissä. Joten järjestä sitä ohjelmaa, jos muut ei järjestä. Jos mies tanssii naisen kanssa se saa luvan jäädä siihen yhteen tanssiin.

Ja tästä joku muukin jo sanoi: Häissä on sinulle/teille tärkeät ihmiset. Sinun rakkaasi. Tämä nainen tulee todennäköisesti nolaamaan itsensä. Tuskin sinun perheesi häntä tietää/tuntee tai kuinka hyviä ystäviä ovat miehen kanssa? Miehelle luulisi olevan aika tärkeää, että perheesikin arvostaa häntä. Olisi todella outoa jos mies häissänne antaisi tälle naiselle sopimatonta huomiota!

Tiedän mitä käyt läpi. Itse olen siinä mielessä onnellisessa asemassa että vaikka monen monet riidat käytiin niin mies aika lailla pisti välit poikki naisystäväänsä lopulta. Häihin ei saanut kutsua. Välillä se piikki takamuksessa palaa maisemiin, mutta ei mitään isompaa ja kahdenkesken eivät koskaan vietä enää aikaa. Toki kun ei ole työkaveri niin eri asia.. Minusta ansaitset saman mieheltäsi!

Toivottavasti myös saat koko ajan tarvitsemaasi apua (terapiaa jne) traumoihisi. Varmasti myös nämä mustasukkaisuuden ja riittämättömyyden tunteet kumpuavat jostain. On surullista lukea, kun kirjoitat jatkuvasti että jäät tälle naiselle kakkoseksi. Se ei vaan saisi olla mahdollista. Tämä nainen myös on sinulle ilkeä ja se kertoo hänestä. Hän haluaa olla sinua parempi. Anna samalla mitalla takaisin.. Vaikka vaikutat tosi kiltiltä niin älä anna sen naisen kävellä ylitsesi!!

Kiitos vastauksista! Olen käynyt terapiassa 7 vuotta. Nuorena, 13-vuotiaana olin alkanut viillellä itseäni koulussa ja mut vietiin ambulanssilla päivystykseen. Nuorisopsykan suljetulle ottivat heti ja laittoivat vahvat lääkkeet, jotten murtuisi psykoosiin. Mulle tehtiin silloin psykologiset testit ja niiden perusteella epäiltiin hyväksikäyttöä, näin koko asia alkoi selvitä. Hyväksikäytöstä olen kertonut ammattiauttajien lisäksi vain miehelleni, myös siskoni sekä jotkut sen aikaiset tuttavat tietävät jotakin. Ammattiauttajien lisäksi mieheni on ainoa, joka tietää.

Mieheni ei halua pariterapiaan. Hänestä mun on lopetettava mustasukkaisuus, koska he ovat "vain ystäviä". Mieheni lupasi, ettei hän olisi niin paljon tekemisissä naisen kanssa, mutta mietin että mitenköhän se käytännössä onnistuu... He kun työpaikalla ovat työn vuoksi aika paljon tekemisissä ja ay-toiminnassakin he ovat todella paljon yhdessä. Heille on kehittynyt sellainen "sielunkumppanuus", kaikkien mielestä he ovat niin samanlaisia.

Mieheni lupasi, että ottaa etäisyyttä tähän naiseen. Haluaisin että hän laittaisi välit poikki kokonaan, muttei se ole yhteisen duunin ja ay-vastuiden takia mahdollista. Ongelma on se ettei mies saa tätä naista pyyhittyä pois elämästään, ja heillä on todella vahva henkinen side. En pysty hyväksymään tätä naista mieheni ystävänä. Kuitenkin mieheni on juuri hänelle täydellisessä duunissa (näinä aikoina se ei ole itsestäänselvyys) joka minustakin on todella hieno ammatti, ja ay-toiminta on hänelle sitä ominta juttua.

Häissä on tietysti kaikenlaista hulinaa, mutta mietin että mitenköhän kun vastaanotamme parina vieraita, jos heillä synkkaakin paremmin. Halaamisen olen jo kieltänyt ja mieheni sanoi ettei halaa tätä naista. Ja ainahan he ovat juttusilla keskenään.

Erään mieheni työkaverin häissä heidät oli laitettu samaan pöytään, ja he juttelivat keskenään koko illan sekä myöhemmin illalla tanssivat yhdessä, näin mulle on kerrottu.

Nyt on niin että että jos et aika pian saa omaa päätäsi kasaan niin hääpäivänne ja koko avioliittonne on pilalla. Luota hyvä ihminen mieheesi. Hän on menossa vapaaehtoisesti naimisiin, siitä voinee päätellä jotain, hän on valinnut sinut.Taustasi toki selittää itsetunto- ongelmaasi, mutta ei miehesi tuollaista loputtomiin jaksa sietää, varsinkaan jos käyt aikuista ihmistä määräilemään. Minä ainakin ahdistuisin moisesta epäluuloisuudesta ja rajojen asettamisesta, lapsille laitetaan vanhempien taholta rajat, ei tasapainoisessa avioliitossa. Väkisin ja määräämällä et saa ketään pidettyä, et vaikka olisi vihittykin. Anna miehellesi tilaa ja koita hyvä ihme saada itsesi kuntoon. Ja tuota naimisiin menoa ehkä miettisin vielä, sinä et taida olla valmis aikuiseen suhteeseen. Sinä et omista toista ihmistä, etkä voi määrätä ketä hän tapaa. Sen sijaan opettele hyväksymään että miehesi elämässä on muitakin naispuolisia ystäviä, jotta saat pidettyä hänet miehenäsi..ei hän tuota loputtomasti jaksa, max 5v.

Ajattelin niin kuten monet vastanneet että mun mielestä puolisolla on oikeus vaatia uskollisuutta - eli että tärkein henkine välillä kuuluu puolisoille. Kerran olin ihastunut erääseen mieheen, joka ajatteli aivan samoin. Kuitenkin, hän otti erään toisen ja laittoi välit poikki. He ovat olleet yhdessä jo vuosia. Tämä mies piti aivan itsestäänselvyytenä sitä että vaimo on tärkein naisystävä.

Kuitenkaan KUKAAN mies ei mulle voisi olla niin rakas ja läheinen kuin mieheni, hänen kanssaan muutenkin kaikki asiat matchaavat. Haluaisin kuitenkin että hän olisi uskollinen ja että tämä duunikaverinainen ei henkisesti olisi hänen elämänsä nainen, vaan minä sitä olen. Mielestäni minulla on vaimona oikeus vaatia sitä. Samoin miehelläni on oikeus odottaa uskollisuutta - minusta on luonnollista että jos joku mies olisi rakkaampi kuin hän ottaisin etäisyyttä tähän mieheen. Kaverini ja siskoni ovat olleet sitä mieltä että laita suhde poikki, jollei mies jätä duunikaverinaista. En haluaisi jättää rakasta miestäni. Hänkään ei halua menettää minua. Menisimme kumpikin aivan rikki.

Haluaisin että mieheni laittaisi välit poikki tähän ystäväänsä. Kuitenkin se on duunin ja ay-vastuiden takia vaikeaa.

Muista että teillä on edessä pitkä avioliitto jonka aikana voitte rakentaa yhä syvenevää ihmissuhdetta! Sinusta kyllä tulee miehesi paras ystävä, se johon hänellä on myös henkinen suhde; oletkin jo varmaan sellainen.
Minusta voisit ottaa naiseen välinpitämättömän suhtautumistavan. Hänen piikittelynsä on ala-arvoista. Jätä hänet siis omaan arvoonsa.
Miehesi näkee tämän asian aivan eri kantilta kuin sinä. Hänelle nainen on työkaveri ja ystävä. Sinä katsot asiaa omalta kantilta. Kirjoitit että otit eron puheeksi. Näetkö nyt mitä tämä tilanne on saanut aikaan? Et kai halua menettää elämäsi miestä tällaisen jutun takia? Menettäisit avioliiton ja mahdolliset lapset.
Opettele siis olemaan välinpitämätön sen naisen suhteen. Älä ainakaan suurentele hänen merkitystään.
Ehkä on niin , että nainen on - saatuaan mieheltäsi tukea vaikeuksissaan - tullut tästä jollain tavalla riippuvaiseksi ja takertuu siksi häneen. Miehesi ei ehkä sitä ymmärrä täysin.
Tiedäthän, että miehet ovat jotenkin yksinkertaisia, sinisilmäisiä, eivätkä ymmärrä monimutkaisempia kiemuroita niinkuin me naiset!

kokeile molempia, yhtä A-rappuun ja toista B-rappuun.

Mieheni lupasi ottaa etäisyyttä duunikaverinaiseen, muttei se ole niin yksinkertaista koska nainen ei tahdo ottaa etäisyyttä mieheeni. Olen miettinyt että jospa laittaisin naisen aviomiehelle viestin, jossa pyytäisin tätä keskustelemaan vaimonsa kanssa siitä että ottaisi etäisyyttä mieheeni.

Talvella heillä on jälleen paljon ay-juttuja ym. joten silloin ei tilanne ainakaan helpotu. Ja pian alkavat pikkujoulujen suunnittelut ym. jossa he ovat paljon tekemisissä pienemmässä porukassa.

Olen aivan rikki tämän asian kanssa. Muutama ystävä sanoi että olisit jo suhteen alkuvaiheessa miettinyt tätä asiaa. Mutta en heti aluksi tiennyt että duunikaverinainen on miehelleni niin tärkeä ja hän sanoi naisen olevan "vain ystävä". Vasta myöhemmin olen tullut niin haavoittuneeksi ja kipeäksi kun olen oppinut jäämään toiseksi. En tahdo jäädä toiseksi, tahdon että mieheni laittaa _välit poikki_ tähän duuni/ay-kaverinaiseen.

Mikä teidän tilanne on tällä hetkellä?

Solmussa olet. Ikävää, että puhut tästä asiasta miehesi työkavereiden ja jopa tämän naisen kanssa, ikävää siksi, että teet itsesi naurunalaiseksi.

Et tule koskaan voittamaan tuota toista naista. Jos olisit ollut hiljaa ja hakenut apua ulkopuoliselta, olisit saattanut pelata tuon pelin ja voittaa. Nyt olet jo itse valinnut luuserin osan.

Tuo nainen on jo kutsuttu häihin, enää et voi sitä estää. Mehen kieltäminen antamasta huomiota ystävälleen on typerää, ja kasvattaa vaan kiinnostusta ko. henkilöön.

Et taida olla kypsä suhteeseen. Jatka terapiaa, puhu tästäkin ja kasva aikuiseksi. Ihan ekaksi, peru häät.

Miksi mennä naimisiin?

Teille tulee ero 100% varmuudella jo vuoden sisällä.

Aluksi en kertonutkaan mustasukkaisuudesta, mutta asia tuli ilmi kun kerroin siitä heidän työkaverilleen. Kyllähän jotkut sen ovat huomanneetkin ja vaistonneet että olen mustasukkainen kun jään miehestäni toiseksi. Ongelmia aiheuttaa nyt myös naisen lähestyvät kolmekymppiset, jonne on kutsuttu heidän työporukkaansa, miehenikin. Kysyin milloin juhlat ovat, jotta voisin laittaa päivän kalenteriini. Mies sanoi menevänsä yksin. Sen jälkeen olemme todella tapelleet tästä asiasta. HALUAN ETTÄ MIEHENI JÄTTÄÄ NAISYSTÄVÄNSÄ KOLMEKYMPPISET VÄLIIN! Työkavereilta olen myös kuullut että tämä nainen on duunikavereista ainoa, jolle mieheni ostaa synttäreinä lahjan. Olen ollut todella itkuinen. En halua että mieheni menee niille kolmekymppisille. Haluan että mieheni laittaa välit poikki tähän naiseen.

En epäile että heillä olisi seksisuhdetta. Mutta kun avioliitossa kuitenkin tulee ongelmia, pelkään että mieheni alkaa kertoa niistä tälle naiselle, vaikkapa silloin kun he yövuorossa ovat kahdestaan. He ovat saaneet kokea työkavereina yhdessä paljon. Jos on ihastunut työkaveriin, heidän ammattinsa on tilanteen kannalta ihanteellinen. Kuitenkaan seksiä ei voi työpaikalla harrastaa, käytännön syistä, eli pettäminen ei olisi mahdollista. Tiedän että mieheni on tukenut naista paljon tämän avio-ongelmissa. Kun nainen on joutunut hengenvaaralliseen tilanteeseen duunissa ja kokenut vaikeuksia, mieheni on ollut hänen tukensa ja turvansa. Kaikki duunipaikalla ja muuallakin tietävät että he ovat pari. Kun heillä duunissa oli eräs uusi, epätavallinen juttu, he harmittelivat facebookissa että harmi kun ei päästä sinne yhdessä - työnantaja kun oli valinnut uuteen juttuun mieheni ja muutaman muun miehen, ei tätä naista. Heillä on työpaikan sisäinen facebook-ryhmä, ja siellä he ovat todella paljon aina kommentoimassa ja tykkäämässä toistensa jutuista, mikä sinänsä on luonnollista, ovathan he duunipaikan pari.

Haluan että mieheni jättää naisen kolmekymppiset väliin.

Kun alooimme seurustelemaan, en tiennyt että nainen on miehelleni niin rakas. Vasta myöhemmin huomasin että näin on. Tuntuu niin raastavan pahalta jäädä toiseksi tälle mieheni Ystävälle. Tuntuu siltä että Ystävänainen on henkisesti mieheni kumppani, minä olen vain ihastus jonka kanssa hankkia lapset. Olen todella rikki ja niin on miehenikin. Emme halua erota, mutta hänen mielestään mun on lopetettava mustasukkaisuus. Olemme toistemme ensimmäiset seurustelukumppanit.

En uskos että hyväksikäyttätrauman takia ikinä pystyisin seksisuhteeseen kenenkään toisen miehen kanssa. Seksin aloittaminen on todella vaikeaa. Ihan hävettää kun aluksi vain itkeskelin kun pelkäsin että se sattuisi niin paljon. Mieheni on todella ihana ja hellä mies. Minä sain olla hänen ensimmäinen naisensa seksiasioissa, emme ole koskaan seurustelleet aiemmin ennen kuin viimein tapasimme toisemme.

Tätä ystävyyttä mieheni naisystävään en pysty kuitenkaan hyväksymään, koska koen jääväni toiseksi.

Jos on niin omistushaluinen, ettei kestä puolison normaalia suhdetta työtoveriin, niin kannattaisi hakeutua terapiaan, eikä missään tapauksessa suunnitella avioliittoa.
Työporukkaan ei useimmiten itse voi vaikuttaa, saatikka, että puoliso voisi sanella kenen kanssa töitä saa tehdä.

Juuri sitä pelkään että minua mieheni rakastaa koska hän saa läheisyyttä ja seksiä sekä myöhemmin lapset. Naiskaveriaan hän rakastaa sielunkumppaninaan.

En ole mustasukkainen muille työkavereille, vain siitä olen mustasukkainen että he ovat pari ja heillä on niin voimakas henkinen yhteys, jonkinlainen rakkaus, eikä minulla synkkaa mieheni kanssa niin hyvin!

Mieheni sanoo rakastavansa vain minua. Kuitenkin jään aina toiseksi tälle naiselle.

Liekkö tämä juttu edes totta mitä luen. Kyllähän noilla jotain sutinaa on keskenään, ollu tai on edelleen. Jos ei edes synttäreille voi sinun kanssa mennä. Ei savua ilman tulta.

Joko häät on itketty?