Helpon yksinpurjehdusveneen ominaisuuksia?

Esim. purjeala vs. kokonaispaino/koko, oikaiseva momentti, tasapohja vs. syväpohja, ja lysikin kertoo jo hieman suuntaa.

>>Pitää tehdä eväät vain aamulla valmiiksi...
Ei veneen opminaisuuksia, mutta hyvä niksi:
Piihin laittaminen on yksinpurjehtijalle kätevä tapa pysäyttää vene hetkeksi, jotta vaikka ehtii tehdä voileivät itselleen. Käy nopeasti, ei vaadi purjeiden laskemista, ei autopilottia ja vene pysyy rauhallisesti lähes paikoillaan.

Netistä löytyy neuvoja - hove to tai heave to enklanniksi.
Vaikka http://cruising.coastalboating.net/Seamanship/Anchoring/Heaving-to/index.html

Miksi pitää isoa ollenkaan ylhäällä 12 tuulessa, jos suunta on sellainen, että jiipatakin pitää? Kryssillä sitten kakkosreivissä, jolloin tosiaan barskat saavat olla kiinni molemmin puolin.

Lähinnä siksi, että st-fokka normaalisti keulilla ja vene ilman rullaa, lisäksi balanssi kärsii ajettaessa pelkällä keulapurjeella lenssissäkin.

Ei ollut ensimmäinen kerta kun Joakim vei jalat suustani. Voisin toistaa nuo asiat sanasta sanaan, mutta sanotaan, että olen täysin samaa mieltä.

Pitkä köli ja syvärunko helpottavat rantautumista, ei sorra tuulesta niin nopeasti. Sen voi tietysti keulapotkurilla voi kompensoida.
Mielestäni rullagenua ehdottomasti. Itsejalustava fokka toisena jo kryssii ränneissä, mutta ulompana rullagenua on helppo pienentää tarvittaessa. Tavallinen fokka on turha, ja vaatii vain isomman isopurjeen, ettei olisi alirikattu.

Itse purjehdin aiemmin paljon pinnaohjatulla veneellä. Pidin pinnapilottia aina valmiina. Se oli irti pinnasta, kun en sitä tarvinnut, mutta kytkemiseen ja kurssin asettamiseen meni aikaa n. 5 sekuntia. Nehän saa usein helposti nyppäämällä irti pinnasta ja yhtä helposti kiinni. Kun on yksin avotilassa, ei ole väliä, vaikka yksi kulma olisikin varattu irrallaan olevalle pinnapilotille.

Mun mielestä tärkein ominaisuus on veneen pieni koko. Yksinpurjehtija Suomen oloissa ei tarvitse kuin 25-jalkaisen, pari tonnia painavan veneen. Jos vene on iso ja painava, se on suuri haitta yksinpurjehtijalle. Jolla on kätevä, jos ei mahdu laituriin tai tuuliolot on hankalat ja haluaa jäädä ankkuriin. Yksinpurjehtijan on vaikea tulla sivutuulessa täyteen laituriin. Samasta syystä peräankkurin, poijunarun ja keula-ankkurin käytön täytyy olla vaivatonta, eli peräankkuri täytyy voida heittää ja unohtaa. Joku liinakela huolehtii köyden annosta ankkurille. Sama poijunarulle, kun sen on saanut poijuun kiinni, se täytyy voida tipauttaa käsistä ja keskittyä keulan saamiseen laituriin.

Purjeissa tärkeää on, ettei tarvitse poistua istumalaatikosta. Jos on valtavan iso genua ja babystaagi, on yhdistelmä huono yksinpurjehtijalle, tai jos narut voi jäädä johonkin kulmiin kiinni.

ei_välttämättä kirjoitti:

Pitkä köli ja syvärunko helpottavat rantautumista, ei sorra tuulesta niin nopeasti. Sen voi tietysti keulapotkurilla voi kompensoida.
Mielestäni rullagenua ehdottomasti. Itsejalustava fokka toisena jo kryssii ränneissä, mutta ulompana rullagenua on helppo pienentää tarvittaessa. Tavallinen fokka on turha, ja vaatii vain isomman isopurjeen, ettei olisi alirikattu.

Lue lisää

Pitkä köli myös hankaloittaa paljon satamassa, koska veneen kääntyminen on varsin kankeaa, erityisesti pakilla.

Rullalaite on tietysti hyvä olla, mutta mielestäni ehdottomasti fokka ei rullagenua. Nykyinen ja edellinen veneeni ovat olleet sellaisia, että kulkevat varsin vauhdikkaasti jo kevyessä tuulessa, mutta samoilla purjeilla pärjää ainakin 10 m/s saakka. Sen jälkeen voi ottaa reivin tai kaksi tai jättää nostamatta ison kokonaan. Kryssivät varsin tasapainoisesti pelkällä fokalla ainakin 8-15 m/s tuulessa eikä vauhtikaan huono ole. Turhan kovassa sivutuulessa taas helpottaa kummasti, kun rullaa fokan kokonaan pois, jolloin se ei aiheuta pakkituulta isoon ja sitä voi päästää kunnolla.

Bossu kirjoitti:

Itse purjehdin aiemmin paljon pinnaohjatulla veneellä. Pidin pinnapilottia aina valmiina. Se oli irti pinnasta, kun en sitä tarvinnut, mutta kytkemiseen ja kurssin asettamiseen meni aikaa n. 5 sekuntia. Nehän saa usein helposti nyppäämällä irti pinnasta ja yhtä helposti kiinni. Kun on yksin avotilassa, ei ole väliä, vaikka yksi kulma olisikin varattu irrallaan olevalle pinnapilotille.

Mun mielestä tärkein ominaisuus on veneen pieni koko. Yksinpurjehtija Suomen oloissa ei tarvitse kuin 25-jalkaisen, pari tonnia painavan veneen. Jos vene on iso ja painava, se on suuri haitta yksinpurjehtijalle. Jolla on kätevä, jos ei mahdu laituriin tai tuuliolot on hankalat ja haluaa jäädä ankkuriin. Yksinpurjehtijan on vaikea tulla sivutuulessa täyteen laituriin. Samasta syystä peräankkurin, poijunarun ja keula-ankkurin käytön täytyy olla vaivatonta, eli peräankkuri täytyy voida heittää ja unohtaa. Joku liinakela huolehtii köyden annosta ankkurille. Sama poijunarulle, kun sen on saanut poijuun kiinni, se täytyy voida tipauttaa käsistä ja keskittyä keulan saamiseen laituriin.

Purjeissa tärkeää on, ettei tarvitse poistua istumalaatikosta. Jos on valtavan iso genua ja babystaagi, on yhdistelmä huono yksinpurjehtijalle, tai jos narut voi jäädä johonkin kulmiin kiinni.

Lue lisää

>>Jolla on kätevä
Samaa mieltä! Jolla helpottaa erityisesti yksinpurjehtijan elämää, kun voi jättää veneen sataman edustalle ankkuriin ja soutaa maihin. Kaikki laiturihäslingit jäävät pois, riittää kun tiputtaa ankkurin ja sillä siisti. Erityisesti nopeat päiväkäynnit ruokakaupassa tms. käyvät jollalla paljon nopsemmin. Ankkurissa ollessa ei häiritse naapuriveneen metelöinti eikä tarvitse miettiä mahtuuko iltamyöhällä tullessaan laituriin. (Kaupunkisatamissa tämä ei tietysti onnistu, ei Aurajoessa eikä Hangon Itäsatamassa. ;) )

Tuntemattomassa luonnonsatamassa jolla on myös kätevä, kun ei tarvitse välittää siitä löytyykö riittävän syvä kallioranta. Jos ei löydy niin ollaan ankkurissa. Toki muillekin kuin yksinpurjehtijalle. Kun juniori oli pieni harrastettiin paljon hiekkarantoja ankkuri-jolla systeemillä.

Jollasta on tietysti harmiakin. Satamissa se on aina tiellä ja yrittää etenkin lähtiessä mennä jumiin peräpoijun väärälle puolelle. Ehkä se vetäessä vähentää nopeuttakin hieman, mutta se ei meikäläiselle ole kaikkein olennaisin puoli. Tietysti jos olisi niin iso vene, että saisi jollan kannelle tai taavetteihin...

Rullagenuaa ei kannata pelätä. Yksinpurjehtija voi rullata genuaa sisään halssinvaihdossa. Näin menetellään vaikka maxi luokan veneissä. Kannatan tukevaa takilaa, johon voi luottaa kovankin tuleen jiipeissä. Silloin en halua veneeseen ohutta osatakila barduunarikiä in-line saalingeilla. Ihan senkin takia, että mastohaverissa ei ole apukäsiä tarjolla. Ranskassa on mietitty hyviä ratkaisuja isojenkin purjeiden kanssa yksin toimimiseen, myös äärioloissa kuten etelämerellä.

ahgsdg kirjoitti:

Rullagenuaa ei kannata pelätä. Yksinpurjehtija voi rullata genuaa sisään halssinvaihdossa. Näin menetellään vaikka maxi luokan veneissä. Kannatan tukevaa takilaa, johon voi luottaa kovankin tuleen jiipeissä. Silloin en halua veneeseen ohutta osatakila barduunarikiä in-line saalingeilla. Ihan senkin takia, että mastohaverissa ei ole apukäsiä tarjolla. Ranskassa on mietitty hyviä ratkaisuja isojenkin purjeiden kanssa yksin toimimiseen, myös äärioloissa kuten etelämerellä.

Lue lisää

Genuan sisään rullaaminen toimii aqvomerellä, kun halssinvaihtoa tehdään korkeintaan 1/ tunti. Mutta ei toimi saariston kapeikkoväylillä kryssiessä.

Miksi jiipata isoa ollenkaan kovassa tuulessa? Vene on paljon mukavampi ajaa pelkällä keulapurjeella, jiipit lasten leikkiä, eikä nopeudessakaan ole valittamista.

Systeemipilotti pinnaohjauksen kera on mahdollinen ja aion toteutta 12,5 m veneessä. En ymmärrä miksei pinnaohjaukseen voisi rakentaa kvadranttia tai tankoa työyksikköä varten samoin kuin rattiohjaukseen.. Saa nähdä, joutuuko peräsimen balanssia kevittämään pinnapaineen pitämiseksi kurissa mutta yleensä autopilotti tai tuuliperäsin ajaa. Ja niissä voima riittää. Vakiona pinnaohjaus löytyy joistakin ranskalaisista vastaavan kokoisista.
Joakimin ajatus yhdellä keulapurjeella pärjäämisestä ei voi toimia pitemmässä reissussa. Useissa reissuveneissä on purjeita keulassa monella rullalla. Baltic 33 5 viikon soolopurjehduksessa vaihtelin tiuhaan keulapurjeita kun rullalaittetta ei ollut. Kuorintavaihtoa helpoitti kannella maston tyvessä ollut fallivinssi. Saattoi keulasta paremmin syöttää purjetta uraan ja kiskoa fallia.
Isosta genoasta on hyötyäkin. Avotuulissa on helppo säätää purjealaa. Kryssissä voi rullata pois ja ajaa kutterifokalla. Pieni keulakolmio fokkaveneessä merkitsee isoa isopurjetta. Em. veneprojektini 54m2 ison vajaa 6m puomi osuu lenssillä sileään veteen 30 asteen kallistuksella jos puomi on 55 astetta ulkona. Tuskin kestää katkeamatta pasaatilenssiä vaan vaatii vielä muutoksen.
Jiipissä voi puomin rajun ylimenon estää preventterillä jos peräsintehot riittää. Saa lasketuksi vaikka sentin kerrallaan.

Kaikkiin pinnaveneisiin ei kyllä saa järkevästi systeemipilottia. Mainitsitkin jo peräpeiliperäsimet. Toinen ongelma on täyspitkä vannasputki eli paljasta peräsinakselia ei ole näkyvissä. Mahdollisesti voi katkaista, mutta saattaa myös tulla vuotokohta turhan alas. Kolmas ongelma on tilantarve. Kaikissa pinnaveneissä ei ole tilaa pilotille peräsinakselin ympärillä.

Nykyään uusissa pinnaveneissä sitten on usein jo valmiiksi kvadrantti, koska pinna ei ole usein suoraan kiinni peräsinakselissa johtuen tuplaperäsimestä tai epäkäytännöllisen edessä olevasta ainokaisesta.

Joakim1 kirjoitti:

Kaikkiin pinnaveneisiin ei kyllä saa järkevästi systeemipilottia. Mainitsitkin jo peräpeiliperäsimet. Toinen ongelma on täyspitkä vannasputki eli paljasta peräsinakselia ei ole näkyvissä. Mahdollisesti voi katkaista, mutta saattaa myös tulla vuotokohta turhan alas. Kolmas ongelma on tilantarve. Kaikissa pinnaveneissä ei ole tilaa pilotille peräsinakselin ympärillä.

Nykyään uusissa pinnaveneissä sitten on usein jo valmiiksi kvadrantti, koska pinna ei ole usein suoraan kiinni peräsinakselissa johtuen tuplaperäsimestä tai epäkäytännöllisen edessä olevasta ainokaisesta.

Lue lisää

Mitä systeemipilotilla oikeastaan tarkoitetaan? Olen nähnyt kuvia pinnaohjatusta valtameriveneestä, jossa autopilotin hydraulinen työyksikkö (muistaakseni Jefa) oli kiinteästi yhdistetty pinnaan. Se voi olla järkevä vaihtoehto silloin, kun peräsinakseliin ei voida tai haluta asentaa autopilotin työyksikköä. Muuttuuko autopilotti systeemipilotiksi vain silloin, kun sen työyksikkö on kannen alapuolella? Vai tarkoitetaanko systeemipilotilla ainoastaan rattiveneiden autopilotteja?

Itselläni on Raymarinen pinnapilotti, jossa "course computer" ja näyttötaulu ovat aivan samat kuin rattipilotissa. Ainoa ero on työyksikössä. Standby-asennossa Raymarinen GP-mallisessa pinnapilotin työyksikössä pinnaa voi käännellä normaalisti, joskin hieman lisääntyneellä vastuksella. Tavallisessa pinnapilotin versiossa standby-asento lukitsee pinnan liikkumattomaksi ja varsi pitää nostaa irti, jotta käsiohjaus on mahdollinen.
Sitäkään en ymmärrä, miksi pinnapilotin työyksikkö pitäisi poistaa kannelta siksi ajaksi, kun sitä ei käytä. Kyllä se on pysynyt paikoillaan pidikkeessä, vaikka työntövarsi on irroitettu pinnan tapista.

ratkaisusiihenkin kirjoitti:

Mitä systeemipilotilla oikeastaan tarkoitetaan? Olen nähnyt kuvia pinnaohjatusta valtameriveneestä, jossa autopilotin hydraulinen työyksikkö (muistaakseni Jefa) oli kiinteästi yhdistetty pinnaan. Se voi olla järkevä vaihtoehto silloin, kun peräsinakseliin ei voida tai haluta asentaa autopilotin työyksikköä. Muuttuuko autopilotti systeemipilotiksi vain silloin, kun sen työyksikkö on kannen alapuolella? Vai tarkoitetaanko systeemipilotilla ainoastaan rattiveneiden autopilotteja?

Itselläni on Raymarinen pinnapilotti, jossa "course computer" ja näyttötaulu ovat aivan samat kuin rattipilotissa. Ainoa ero on työyksikössä. Standby-asennossa Raymarinen GP-mallisessa pinnapilotin työyksikössä pinnaa voi käännellä normaalisti, joskin hieman lisääntyneellä vastuksella. Tavallisessa pinnapilotin versiossa standby-asento lukitsee pinnan liikkumattomaksi ja varsi pitää nostaa irti, jotta käsiohjaus on mahdollinen.
Sitäkään en ymmärrä, miksi pinnapilotin työyksikkö pitäisi poistaa kannelta siksi ajaksi, kun sitä ei käytä. Kyllä se on pysynyt paikoillaan pidikkeessä, vaikka työntövarsi on irroitettu pinnan tapista.

Lue lisää

Vieressäni telakalla on 40-jalkainen Colin Archer, jossa on Raymarinen systeemipilotin sähkömekaaninen työyksikkö suoraan pinnassa kiinni. Vene on siis koostaan ja painostaan huolimatta pinnaohjattu. Ei tuollaiselle ratkaisulle ole mitään estettä. Mietin tosin, mahtaako työyksikkö miten kestää suoraa altistusta vedelle ja uv-säteilylle. Raymarine lienee suunnitellut nämä yksiköt kannen alle asennettaviksi.

Systeemipilotilla tarkoitetaan yleensä kiinteästi asennettua autopilottia jossa on vapaakytkin eli jota ei tarvitse mekaanisesti irrottaa, kun sitä ei käytetä. Riittää että kytketään nappia painamalla pilotti päälle ja pois.

Oleellista ei kuitenkaan ole pilotin terminologia vaan se, että se jaksaa ohjata aallokossakin, pitää suunnan, kestää merivettä ja kuluttaa mahdollisimman vähän sähköä. Yllättävän moni autopilotti ei todellakaan täytä kaikkia näitä vaatimuksia. Yleisin ongelma tuntuu olevan alimittainen työyksikkö, jonka alimittaisuus ei valitettavasti paljastu missään helpossa ja turvallisessa tilanteessa. Ylimitoitettua työyksikkö en ole vielä nähnyt.

AutopilotinOminaisuuksia kirjoitti:

Vieressäni telakalla on 40-jalkainen Colin Archer, jossa on Raymarinen systeemipilotin sähkömekaaninen työyksikkö suoraan pinnassa kiinni. Vene on siis koostaan ja painostaan huolimatta pinnaohjattu. Ei tuollaiselle ratkaisulle ole mitään estettä. Mietin tosin, mahtaako työyksikkö miten kestää suoraa altistusta vedelle ja uv-säteilylle. Raymarine lienee suunnitellut nämä yksiköt kannen alle asennettaviksi.

Systeemipilotilla tarkoitetaan yleensä kiinteästi asennettua autopilottia jossa on vapaakytkin eli jota ei tarvitse mekaanisesti irrottaa, kun sitä ei käytetä. Riittää että kytketään nappia painamalla pilotti päälle ja pois.

Oleellista ei kuitenkaan ole pilotin terminologia vaan se, että se jaksaa ohjata aallokossakin, pitää suunnan, kestää merivettä ja kuluttaa mahdollisimman vähän sähköä. Yllättävän moni autopilotti ei todellakaan täytä kaikkia näitä vaatimuksia. Yleisin ongelma tuntuu olevan alimittainen työyksikkö, jonka alimittaisuus ei valitettavasti paljastu missään helpossa ja turvallisessa tilanteessa. Ylimitoitettua työyksikkö en ole vielä nähnyt.

Lue lisää

Vendee Globe -veneiden yleisin autopilotin "linear drive"-työyksikkö on ollut ranskalainen LS (Lecompte&Schmidt), jonka voi asentaa kannen yläpuolelle aivan kuten heikkotehoisemmat Raymarinen työyksikötkin. LS on käytössä jopa IMOCA 60 -veneissä. Aikaisemmassa viestissäni muistelin, että hydraulinen kannen yläpuolinen peräsinpinnaan yhdistetty työyksikkö olisi ollut Jefa. Se ilmeisesti olikin L&S. Jefan sähkömekaaninen työyksikkö ei ilmeisesti ole tarkoitettu kannen yläpuoliseen asennukseen (?).
Itse olen ajatellut hankkia Pelagic-merkkisen sähkömekaanisen työyksikön Raymarinen gyro-malliseen autopilottiini, koska olen harmistunut Raymarinen pinnapilotin työyksikön heikkoon kestävyyteen. Raymarinen pinnapilottien (SXP ja uudemmat EVO-mallit) työyksikkö on edelleen sama malli kuin oli esim. vanhoissa ST6000 sarjan pinnapiloteissa. Pelagicissa ei näyttäisi olevan muovisia osiakaan kuten on Raymarinessa. Hinta näyttäisi selvästi edullisemmalta kuin "reiskan" tuotteessa.

Mitat eivät oikein kuullosta yhteensopivilta. Omassa veneessä on 40,5 m2 iso mitoilla P 13.8 ja E 4.95 m. Vai onko tuo iso kokonaan ahvenselätön tai ainakin pinta-ala kolmiolle laskettuna.

Kyllä tuon veneeni ison nostaa vielä kohtuu helposti ilman vinssiä istuinkaukalostakin. Viimeinen metri sitten vinssillä. Mastolta nousee aivan helposti. Yksin myös viikkaa helposti puomille (ei lazeja).

Minulla on saman kokoinen iso. Saan sen ilman vinssiä lähes ylös asti sitloodasta. Viimeinen kaksi metriä vaatii vinssin pyöritystä. Aikaa kuluu kaikkiaan pari kolme minuuttia rauhallisesti tehden. Alle kahden minuutin suoritus pistää hien pintaan, joten sellainen tehdään ilman paitaa. tuollaisen purjeen nosto on siis suhteellisen helppo operaatio.
Mamman ollessa mukana, nostan purjeen mastolta. Mamma vetää löysät pois. Silloin homma menee alle minuutissa, eikä edes hikeä pukkaa.

Minulla on 19 -metrin masto, muita lukemia en tiedä. Laakeriratsastajat auttavat valtavasti. Jos on perinteiset liukuratsastajat, niiden liukupinnat kannattaa voidella toisinaan. Ero on merkittävä.

Jaksan nostaa 3/4 ilman vinssiä ja loput vinssillä. Työ on raskas, koska nostin tuleee istumalaatikkoon kolmen plokin kautta. Mastolta olisi helpompaa nostaa, mutta tykkään tehdä noston ruorilta jolloin mahdollisesti tarvittavat suuntamuutokset eivät edellytä laukkaamista kannella.

Jos vinssissä on välitystä, nousee kyllä. Täytyy vain katsoa nostopaikka huolellisemmin ja säätää autopilotti. Itse pitäisin lazyja yksinpurjehtijalle hyvinä.

Joakim1 kirjoitti:

Mitat eivät oikein kuullosta yhteensopivilta. Omassa veneessä on 40,5 m2 iso mitoilla P 13.8 ja E 4.95 m. Vai onko tuo iso kokonaan ahvenselätön tai ainakin pinta-ala kolmiolle laskettuna.

Kyllä tuon veneeni ison nostaa vielä kohtuu helposti ilman vinssiä istuinkaukalostakin. Viimeinen metri sitten vinssillä. Mastolta nousee aivan helposti. Yksin myös viikkaa helposti puomille (ei lazeja).

Lue lisää

Kiitos Joakim ja 14-20 vastauksista :)
Juu, pinta-ala on kolmiolle (P*E*0,5) laskettu. Ahvenselkää on, mutta "vanhanaikaisen" maltillisesti, joten todellinen pinta-ala on noin 41-44 neliötä. Mutta tällä erolla ei liene kovin suurta vaikutusta käsitelyyn, joten voin
varmaan huoletta siirtyä isompaan...

Materiaali merkkaa. Paksut cruisingi kankaat painaa, mutta kestää. En jaksa vetää paksukankaista 40 m2 isoa ilman vinssiä avotilasta. Mastolta menee kyllä.

Jfkkf kirjoitti:

Materiaali merkkaa. Paksut cruisingi kankaat painaa, mutta kestää. En jaksa vetää paksukankaista 40 m2 isoa ilman vinssiä avotilasta. Mastolta menee kyllä.

Joo eroa on, mutta kyllä omassa veneessä 40 m2 cruisingpurjekin (polyesterilaminaatti tuplataffetalla) nousee avotilasta vetämällä ilman vinssiä. Molemmat paljon mielummin mastolta. Painoa on 19 ja 28 kg.

Bossu kirjoitti:

Jos vinssissä on välitystä, nousee kyllä. Täytyy vain katsoa nostopaikka huolellisemmin ja säätää autopilotti. Itse pitäisin lazyja yksinpurjehtijalle hyvinä.

"Mikähän on käytännön yläraja yksinpurjehtijan isopurjeelle ilman sähkövinssejä,"
Sähkövinssiä mieluummin otan 4-vaihteisen manuaalisen.

seppomartti kirjoitti:

"Mikähän on käytännön yläraja yksinpurjehtijan isopurjeelle ilman sähkövinssejä,"
Sähkövinssiä mieluummin otan 4-vaihteisen manuaalisen.

Joo, vaihteet on ehdottoman tärkeät. Itse joudun vinssaamaan viimeiset 3 metriä, joista viimeinen metri pienemmällä vaihteella.

>>Jos on tarkoitus tehdä paljon halssinvaihtoja kapeilla väylillä, veneen koko alkaa olla merkitsevä asia.

Tai itsejalustava fokka? Näin olen miettinyt, ei vielä kokemuksia, mutta seuraavassa veneessä ehkä...
Kapeilla väylillä kryssimiseen vaikuttaa myös veneen kiihtyvyys (=purjepinta-ala/uppoama-suhde?) - jos käännöksen jälkeen hyvään vauhtiin pääsemiseen menee runsaasti aikaa, niin menee edestakaisin suhaamiseksi. Aiemmalla H-veneelläni kryssi iloisesti Bärösundin luokkaa olevia kapeikoita, nykyisellä 4500kg painavalla vähän alirikatulla veneellä ei läheskään niin nopsasti...

Itsejalustava fokka on oikein hyvä. Sen ongelma niillä kapeilla väylillä voi joidenkin mielestä olla pieni pinta-ala. Kapeat väylät kun usein ovat myös paremmin tuulelta suojassa lähellä rannikkoa. Omasta mielestäni pieni tinkiminen vauhdista ei ole tässä ongelma.

Itselläni ei itsejalustavaa fokkaa ole, ja isomman keulapurjeen halssinvaihto keula- ja kutteristaagin välistä on etenkin yksin aika ikävää hommaa. Helpommin käsiteltävä kutteripurje taas on vähän turhan pieni tyypillisiin alle 10 m/s tuuliin. Harkinnassa onkin "normaalin" fokan vaihtaminen kutterin tilalle. Itsejalustava ei oikein toimi, koska takilassa on babystaagi.

Varmaankin yksinpurjehduskokemukset ovat vaihtelevia ja siksi myös varustesuositukset. Muutamista luettelemistasi varusteesta olen eri mieltä, eniten reivijärjestelmästä.

Yhden narun reivit falli istuinlaatikossa on oman kokemukseni mukaan hankala ja paljon vaivalloisempi kuin normaali pikareivi. Yhden köyden reivissä reiviliina on pitkä (=hidas sekä altis sotkuille) ja siinä on kitkaa useiden plokien takia. Käytännössä on aika hankala järjestää yhden narun reiviä jokaista reiviä varten erikseen. Minimi reivien lukumäärä on kaksi, jos ylempi on tarpeeksi syvä myrskypurjehdukseen. Parempi olisi teettää kolmosreivi, jolloin erillistä trysailia ei tarvitse edes kaukopurjehduksille. Jos reivauksen haluaa järjestää istuinlaatikosta tehtäväksi, ison fallin on oltava istuinlaatikossa, samoin kuin masto- ja takaliikin erilliset reiviliinat. Tarvitaan 2 vinssinvapauttajaa joka reiviä varten!

Kaikkein hankalin yksinpurjehtijalle on, jos falli on istuinlaatikossa, mutta silti täytyy mennä kannelle laittamaan mastoliikin reivi puomin koukkuun.
Nykyisessä ja edellisessä veneessäni halusin kaikki fallit ja reiviköydet mastolle, aikaisemmissa veneissäni ne oli istuinlaatikossa. Ehkä veneen tyyppi ja kokokin vaikuttaa, mikä reivijärjestelmä sopii sen yksinpurjehvalle kipparille parhaiten.

Vähintäin kaksi keularullaa? Miksi? Aivan hyvin pärjää rullagenualla hakasilla varustetulla staysaililla (ja perinteisellä spinnulla), joka on halvempi ratkaisu kuin 2-3 rullamekanismia.
Jutussasi oli sekin ristiriitaisuus, että selostit isopurjeen reivijärjestelmääsi ja kuitenkin kerroit, että kaikkien purjeiden pitäisi olla rullattavia! Tarkoit varmaankin rullaisoa keularullien lisäksi.
"What there isn´t can´t go wrong" on vanha viisaus merellä samoin kuin "keep it simple stupid".

varmajayksinkertainen kirjoitti:

Varmaankin yksinpurjehduskokemukset ovat vaihtelevia ja siksi myös varustesuositukset. Muutamista luettelemistasi varusteesta olen eri mieltä, eniten reivijärjestelmästä.

Yhden narun reivit falli istuinlaatikossa on oman kokemukseni mukaan hankala ja paljon vaivalloisempi kuin normaali pikareivi. Yhden köyden reivissä reiviliina on pitkä (=hidas sekä altis sotkuille) ja siinä on kitkaa useiden plokien takia. Käytännössä on aika hankala järjestää yhden narun reiviä jokaista reiviä varten erikseen. Minimi reivien lukumäärä on kaksi, jos ylempi on tarpeeksi syvä myrskypurjehdukseen. Parempi olisi teettää kolmosreivi, jolloin erillistä trysailia ei tarvitse edes kaukopurjehduksille. Jos reivauksen haluaa järjestää istuinlaatikosta tehtäväksi, ison fallin on oltava istuinlaatikossa, samoin kuin masto- ja takaliikin erilliset reiviliinat. Tarvitaan 2 vinssinvapauttajaa joka reiviä varten!

Kaikkein hankalin yksinpurjehtijalle on, jos falli on istuinlaatikossa, mutta silti täytyy mennä kannelle laittamaan mastoliikin reivi puomin koukkuun.
Nykyisessä ja edellisessä veneessäni halusin kaikki fallit ja reiviköydet mastolle, aikaisemmissa veneissäni ne oli istuinlaatikossa. Ehkä veneen tyyppi ja kokokin vaikuttaa, mikä reivijärjestelmä sopii sen yksinpurjehvalle kipparille parhaiten.

Vähintäin kaksi keularullaa? Miksi? Aivan hyvin pärjää rullagenualla hakasilla varustetulla staysaililla (ja perinteisellä spinnulla), joka on halvempi ratkaisu kuin 2-3 rullamekanismia.
Jutussasi oli sekin ristiriitaisuus, että selostit isopurjeen reivijärjestelmääsi ja kuitenkin kerroit, että kaikkien purjeiden pitäisi olla rullattavia! Tarkoit varmaankin rullaisoa keularullien lisäksi.
"What there isn´t can´t go wrong" on vanha viisaus merellä samoin kuin "keep it simple stupid".

Lue lisää

Samaa mieltä yhden köyden reivien hankaluudesta.. Ison koon kasvaessa köysien pituudet tulevat ongelmaksi kitkan lisäksi. Kitkaa tulee niin paljon, ettei reivien purkaminen onnistu itsestään huolimatta hyvistä plokeista. Reivatessa joutuu kolmen reivin kaikkia köysiä kiristelemään yhtaikaa lukuisia metrejä. Muuten seuraava reivi on jumissa kun tarvittaisiin. Seuraavan ison hankinnassa palaan kahteen köyteen kumpikin luukun eri puolille omalle vinsssille ja vapauttajalle. Pystyy reivaamaan vaikka veto päällä.
2 tavanomaista reiviä ei avomerellä riitä. Kolmella pärjää ja try sail on silloin turha.
2 furleria keulassa on suosittu järjestely mutta tuskin hyvä Suomessa. Purjeet ovat yleensä niin lähellä toisiaan, ettei ole genoalla mahdollista vaihtaa halssia rullaamatta sisään. Tai keulagasti auttaa, mikä ei onnistu kuin heikossa tuulessa. Dippijiippi spinnulla on myös mahdoton.
Irroitettava staagi fokalle ja hakaset on käyttökelpoisempi. Jos purjeala tuntuu pienenevän liiaksi niin se hoituu siirtämällä kutteristaagin rustia eteen ja käyttämällä 100-110% J kapeaa ja korkeaa genoaa. Se on tehokas kryssipurje. Samoin myrskyfokka hakasilla on helppo ottaa käyttöön verrattuna rullatun genoan päälle viritettäviin murskypurjeisiin.

Tässä keskustelussa oli aiheena yksinpurjehdusveneen ominaisuudet.

Yksi oleellisimmista vaatimuksista yksinpurjehduksessa on se, että kannelle pitää mennä mahdollisimman harvoin. Siksi keulapurjeet rullilla ja reivit sitloodassa ovat hyviä ratkaisuja.

Reivien purkamisen hankaluus ei ole oleellista, koska milloinkaan ei ole kiire purkamisen kanssa. Sen sijaan reivaaminen sitloodan suojasta on erinomainen juttu yksinpurjehtijalle.

varmajayksinkertainen kirjoitti:

Varmaankin yksinpurjehduskokemukset ovat vaihtelevia ja siksi myös varustesuositukset. Muutamista luettelemistasi varusteesta olen eri mieltä, eniten reivijärjestelmästä.

Yhden narun reivit falli istuinlaatikossa on oman kokemukseni mukaan hankala ja paljon vaivalloisempi kuin normaali pikareivi. Yhden köyden reivissä reiviliina on pitkä (=hidas sekä altis sotkuille) ja siinä on kitkaa useiden plokien takia. Käytännössä on aika hankala järjestää yhden narun reiviä jokaista reiviä varten erikseen. Minimi reivien lukumäärä on kaksi, jos ylempi on tarpeeksi syvä myrskypurjehdukseen. Parempi olisi teettää kolmosreivi, jolloin erillistä trysailia ei tarvitse edes kaukopurjehduksille. Jos reivauksen haluaa järjestää istuinlaatikosta tehtäväksi, ison fallin on oltava istuinlaatikossa, samoin kuin masto- ja takaliikin erilliset reiviliinat. Tarvitaan 2 vinssinvapauttajaa joka reiviä varten!

Kaikkein hankalin yksinpurjehtijalle on, jos falli on istuinlaatikossa, mutta silti täytyy mennä kannelle laittamaan mastoliikin reivi puomin koukkuun.
Nykyisessä ja edellisessä veneessäni halusin kaikki fallit ja reiviköydet mastolle, aikaisemmissa veneissäni ne oli istuinlaatikossa. Ehkä veneen tyyppi ja kokokin vaikuttaa, mikä reivijärjestelmä sopii sen yksinpurjehvalle kipparille parhaiten.

Vähintäin kaksi keularullaa? Miksi? Aivan hyvin pärjää rullagenualla hakasilla varustetulla staysaililla (ja perinteisellä spinnulla), joka on halvempi ratkaisu kuin 2-3 rullamekanismia.
Jutussasi oli sekin ristiriitaisuus, että selostit isopurjeen reivijärjestelmääsi ja kuitenkin kerroit, että kaikkien purjeiden pitäisi olla rullattavia! Tarkoit varmaankin rullaisoa keularullien lisäksi.
"What there isn´t can´t go wrong" on vanha viisaus merellä samoin kuin "keep it simple stupid".

Lue lisää

Missä kohtaa sanoin, että kaikkien purjeiden pitäisi olla rullattavia?

Opettele lukemaan.

Seppomartti kirjoitti:

Samaa mieltä yhden köyden reivien hankaluudesta.. Ison koon kasvaessa köysien pituudet tulevat ongelmaksi kitkan lisäksi. Kitkaa tulee niin paljon, ettei reivien purkaminen onnistu itsestään huolimatta hyvistä plokeista. Reivatessa joutuu kolmen reivin kaikkia köysiä kiristelemään yhtaikaa lukuisia metrejä. Muuten seuraava reivi on jumissa kun tarvittaisiin. Seuraavan ison hankinnassa palaan kahteen köyteen kumpikin luukun eri puolille omalle vinsssille ja vapauttajalle. Pystyy reivaamaan vaikka veto päällä.
2 tavanomaista reiviä ei avomerellä riitä. Kolmella pärjää ja try sail on silloin turha.
2 furleria keulassa on suosittu järjestely mutta tuskin hyvä Suomessa. Purjeet ovat yleensä niin lähellä toisiaan, ettei ole genoalla mahdollista vaihtaa halssia rullaamatta sisään. Tai keulagasti auttaa, mikä ei onnistu kuin heikossa tuulessa. Dippijiippi spinnulla on myös mahdoton.
Irroitettava staagi fokalle ja hakaset on käyttökelpoisempi. Jos purjeala tuntuu pienenevän liiaksi niin se hoituu siirtämällä kutteristaagin rustia eteen ja käyttämällä 100-110% J kapeaa ja korkeaa genoaa. Se on tehokas kryssipurje. Samoin myrskyfokka hakasilla on helppo ottaa käyttöön verrattuna rullatun genoan päälle viritettäviin murskypurjeisiin.

Lue lisää

Vielä lisään trysailista sen edun, että se ei tarvitse puomia. Puomin katkeaminen kovassa tuulessa veteen osuessa tai rajussa jiipissä ei ole suuri harvinaisuus isoilla vesillä. Jos mastossa sattuu olemaan trysailin kisko valmiina, ainakin siinä tapauksessa trysailiin kannattaa ehdottomasti investoida. Trysailin etu on sekin, ettei siinä ole lattoja. Purjeen repeäminen sattuu usein latan kohdalta.

Jollekin näyttää olevan oleellinen vaatimus, että kannelle tarvitsee mennä mahdollisimman harvoin. Sinne kuitenkin tarvitsee mennä silloinkin, kun merenkäynti on hankala, esim. spiiratessa keulapurje puomille tai isopurjeen alasotossa (mm. silloin, kun tuulee "liikaa") jne.
Keväällä YM:n pääkirjoituksessa puolustettiin reiviköysien ja fallien sijoittamista mastolle, vaikka nykymuodissa ne on usein johdettu istuinlaatikkoon. Asiasta ei tietenkään kannata kinata, koska purjehtijoilla on erilaisia kokemuksia.
Perinteinen “granny bar” maston kummallakin puolella on suuri apu, jos reiviköydet ja fallit on mastolla.

Siltä varalta, että “granny bar” on tuntematon käsite, laitan kuvalinkin:
http://hshyachts.com/1987_morgan_41_classic_sailboat_136.jpg

grannybar kirjoitti:

Vielä lisään trysailista sen edun, että se ei tarvitse puomia. Puomin katkeaminen kovassa tuulessa veteen osuessa tai rajussa jiipissä ei ole suuri harvinaisuus isoilla vesillä. Jos mastossa sattuu olemaan trysailin kisko valmiina, ainakin siinä tapauksessa trysailiin kannattaa ehdottomasti investoida. Trysailin etu on sekin, ettei siinä ole lattoja. Purjeen repeäminen sattuu usein latan kohdalta.

Jollekin näyttää olevan oleellinen vaatimus, että kannelle tarvitsee mennä mahdollisimman harvoin. Sinne kuitenkin tarvitsee mennä silloinkin, kun merenkäynti on hankala, esim. spiiratessa keulapurje puomille tai isopurjeen alasotossa (mm. silloin, kun tuulee "liikaa") jne.
Keväällä YM:n pääkirjoituksessa puolustettiin reiviköysien ja fallien sijoittamista mastolle, vaikka nykymuodissa ne on usein johdettu istuinlaatikkoon. Asiasta ei tietenkään kannata kinata, koska purjehtijoilla on erilaisia kokemuksia.
Perinteinen “granny bar” maston kummallakin puolella on suuri apu, jos reiviköydet ja fallit on mastolla.

Siltä varalta, että “granny bar” on tuntematon käsite, laitan kuvalinkin:
http://hshyachts.com/1987_morgan_41_classic_sailboat_136.jpg

Lue lisää

Try sail on ehdottomasti hyvä ja käyttökelpoinen isoissa veneissä, jotka säilyttävät pitempän toimintakyvyn kovassa tuulessa. Kolmella reivillä varustettu iso vs try sail, jälkimmäisen käyttöalue jää pieneksi pikkuveneissä. Luultavasti kolmosreivin jälkeen iso kokonaan pois ja puomi kiinni. 40 ft kokoluokassa olen kahden vaiheilla hankkiako trysail vai ei.

YksinpurjehdusJuttuja kirjoitti:

Tässä keskustelussa oli aiheena yksinpurjehdusveneen ominaisuudet.

Yksi oleellisimmista vaatimuksista yksinpurjehduksessa on se, että kannelle pitää mennä mahdollisimman harvoin. Siksi keulapurjeet rullilla ja reivit sitloodassa ovat hyviä ratkaisuja.

Reivien purkamisen hankaluus ei ole oleellista, koska milloinkaan ei ole kiire purkamisen kanssa. Sen sijaan reivaaminen sitloodan suojasta on erinomainen juttu yksinpurjehtijalle.

Lue lisää

Miksi olisi niin kamalan tärkeää välttää kannelle menemistä? Ymmärrän sen valtamerellä, mutta en Suomessa tai edes Itämerellä. Keulapurjeen vaihdon osalta ymmärrän sen täälläkin, mutta ei käynti mastolla tai keulakannella ole mikään ongelma. Kaikissa veneissäni on ollut reivikoukut enkä ole kokenut yksin reivaamista niillä vaikeana. Spinnua varten mennään kannelle. Nykyinen vene on ensimmäinen rullalaitteella ja siinäkin kisafokat ovat ilman rullaa. Niilläkin on tullut yksinpurjehdittua ja silloin vaikein osuus yksinpurjehduksessa on fokan viikkaaminen yksin.

Joakim1 kirjoitti:

Miksi olisi niin kamalan tärkeää välttää kannelle menemistä? Ymmärrän sen valtamerellä, mutta en Suomessa tai edes Itämerellä. Keulapurjeen vaihdon osalta ymmärrän sen täälläkin, mutta ei käynti mastolla tai keulakannella ole mikään ongelma. Kaikissa veneissäni on ollut reivikoukut enkä ole kokenut yksin reivaamista niillä vaikeana. Spinnua varten mennään kannelle. Nykyinen vene on ensimmäinen rullalaitteella ja siinäkin kisafokat ovat ilman rullaa. Niilläkin on tullut yksinpurjehdittua ja silloin vaikein osuus yksinpurjehduksessa on fokan viikkaaminen yksin.

Lue lisää

Kannelle menemistä on syytä välttää, koska putoamis- ja loukkaantumisriski kannella on moninkertainen istuinkaukaloon verrattuna. Ei siihen sen kummempaa syytä ole.

Tottakai kannella on joskus käytävä, mutta jos purjeet voidaan reivata istuinkaukalosta käsin, se on selkeä turvallisuustekijä. Sama koskee keulapurjeen vaihtamista. Jos se voidaan tehdä rullaamalla yksi purje sisään ja toinen ulos, turvallisuus ylsinpurjehduksessa paranee oleellisesti.

Pitä muistaa, että nyt puhutaan nimenomaan yksinpurjehduksesta. Tilanne on luonnollisesti monessa suhteessa täysin erilainen, kun veneessä on kipparin lisäksi yksikin gasti.

Purjehdin aika paljon yksin, ja silloin, kun on gasti mukana, kaikki on hyvin toisenlaista, paljon helpompaa ja turvallisempaa. Silti yksinpurjehduksessakin on ehdottomasti puolensa, kunhan muistaa käyttää järkeä ja välttää turhaa riskinottoa.

JärjenKäyttöä kirjoitti:

Kannelle menemistä on syytä välttää, koska putoamis- ja loukkaantumisriski kannella on moninkertainen istuinkaukaloon verrattuna. Ei siihen sen kummempaa syytä ole.

Tottakai kannella on joskus käytävä, mutta jos purjeet voidaan reivata istuinkaukalosta käsin, se on selkeä turvallisuustekijä. Sama koskee keulapurjeen vaihtamista. Jos se voidaan tehdä rullaamalla yksi purje sisään ja toinen ulos, turvallisuus ylsinpurjehduksessa paranee oleellisesti.

Pitä muistaa, että nyt puhutaan nimenomaan yksinpurjehduksesta. Tilanne on luonnollisesti monessa suhteessa täysin erilainen, kun veneessä on kipparin lisäksi yksikin gasti.

Purjehdin aika paljon yksin, ja silloin, kun on gasti mukana, kaikki on hyvin toisenlaista, paljon helpompaa ja turvallisempaa. Silti yksinpurjehduksessakin on ehdottomasti puolensa, kunhan muistaa käyttää järkeä ja välttää turhaa riskinottoa.

Lue lisää

Yksinpurjehtijana näen asian eri tavalla. Veneessä, jossa kaikkien reivien köydet (=masto ja takaliikin köydet kolmeen reiviin merkitsee 6 kpl) ja falli on istuinlaatikossa on merenkäynnissä helposti sotkuinen "spagetti". Riski köysien sotkuun lisääntyy. Mitä yksinkertaisempi, sitä toimintavarmempi. Kun reiviköydet ja fallit on mastolla, reivaus käy nopeammin ja sotkujen riski on vähäisempi. Kannella käynti on riskialttiimpi, jos sen joutuu tekemään äkkitilanteessa esim. keulapurjeen rullalaitteen jumittuessa tai istuinlaatikkoon johdetun reiviköyden sotkeutuessa.

Kannelle meneminen on joka tapauksessa tarpeellista. Mitä useammin sen tekee sitä tutummaksi jokainen askel valjaiden kanssa tulee, vaikkapa yöllä sateessa. Mitä harvemmin kannella liikkuu, sitä enemmän sitä arastelee ja sitä helpommin myös kompuroi. Voi hyvin olla, että myrskyfokan nostaminenkin yön pimeydessä viivästyy (=riskin ottamista), jos kannelle meneminen on outoa ja pelottavaa.

Onhan sinunkin veneessäsi turvavaljaiden kiinnityspisteet istuinlaatikossa niin, että voit kytkeä valjaan kiinni jo ennenkuin kiipeät ruffin suojasta kannelle? Avomerellä istuinlaatikkokaan ei vättämättä ole turvallinen ilman valjaita.

yllätystenminimointi kirjoitti:

Yksinpurjehtijana näen asian eri tavalla. Veneessä, jossa kaikkien reivien köydet (=masto ja takaliikin köydet kolmeen reiviin merkitsee 6 kpl) ja falli on istuinlaatikossa on merenkäynnissä helposti sotkuinen "spagetti". Riski köysien sotkuun lisääntyy. Mitä yksinkertaisempi, sitä toimintavarmempi. Kun reiviköydet ja fallit on mastolla, reivaus käy nopeammin ja sotkujen riski on vähäisempi. Kannella käynti on riskialttiimpi, jos sen joutuu tekemään äkkitilanteessa esim. keulapurjeen rullalaitteen jumittuessa tai istuinlaatikkoon johdetun reiviköyden sotkeutuessa.

Kannelle meneminen on joka tapauksessa tarpeellista. Mitä useammin sen tekee sitä tutummaksi jokainen askel valjaiden kanssa tulee, vaikkapa yöllä sateessa. Mitä harvemmin kannella liikkuu, sitä enemmän sitä arastelee ja sitä helpommin myös kompuroi. Voi hyvin olla, että myrskyfokan nostaminenkin yön pimeydessä viivästyy (=riskin ottamista), jos kannelle meneminen on outoa ja pelottavaa.

Onhan sinunkin veneessäsi turvavaljaiden kiinnityspisteet istuinlaatikossa niin, että voit kytkeä valjaan kiinni jo ennenkuin kiipeät ruffin suojasta kannelle? Avomerellä istuinlaatikkokaan ei vättämättä ole turvallinen ilman valjaita.

Lue lisää

Yhden narun reivit toimivat oikein suunniteltuina nimensä mukaisesti niin, että kutakin reiviä varten sitloodaan tulee yksi köysi. Tästä köydestä vetämällä kiristetään sekä masto- että alaliikki. On totta, että köyttä tulee sitloodaan runsaasti, varsinkin kolmosreivillä. Kaipa sen reivauksen voi sitloodasta kahdellakin köydellä tehdä, mutta kun lisäksi pitää joka tapauksessa käyttää myös fallia, järjestely kuulostaa minusta turhan monimutkaiselta. Mistä sellaisen järjestelyn tarve tulee? Olisiko esimerkiksi puomin lyhyydestä suhteessa reivien paikkoihin, jolloin puomin pituus ei riitä puomiliikin kiristävälle taljalle?

Veneessäni on kuusi turvaköyden kiinnityspistettä sitloodassa sekä koko kannen mittaiset turvaliinat molemmin puolin. Turvaköydet ovat kolmipäisiä, jotta kiinnityspisteen voi vaihtaa irrottamatta itseään. Tämä on tarpeen esimerkiksi kannella vanttien kohdalla, koska kannen turvaliinalla on siinä yksi kiinnityspiste. Valjaan kytkeminen kiinni ennen sitloodasta poistumista on ilman muuta järkevää, ja valjaita on tosiaan joskus harvoin tullut käytettyä myös sitloodassa. Yöllä yksin ajovuorossa oleva on aina kiinnitettynä, myös sitloodassa.

JärjenKäyttöä kirjoitti:

Kannelle menemistä on syytä välttää, koska putoamis- ja loukkaantumisriski kannella on moninkertainen istuinkaukaloon verrattuna. Ei siihen sen kummempaa syytä ole.

Tottakai kannella on joskus käytävä, mutta jos purjeet voidaan reivata istuinkaukalosta käsin, se on selkeä turvallisuustekijä. Sama koskee keulapurjeen vaihtamista. Jos se voidaan tehdä rullaamalla yksi purje sisään ja toinen ulos, turvallisuus ylsinpurjehduksessa paranee oleellisesti.

Pitä muistaa, että nyt puhutaan nimenomaan yksinpurjehduksesta. Tilanne on luonnollisesti monessa suhteessa täysin erilainen, kun veneessä on kipparin lisäksi yksikin gasti.

Purjehdin aika paljon yksin, ja silloin, kun on gasti mukana, kaikki on hyvin toisenlaista, paljon helpompaa ja turvallisempaa. Silti yksinpurjehduksessakin on ehdottomasti puolensa, kunhan muistaa käyttää järkeä ja välttää turhaa riskinottoa.

Lue lisää

>>koska putoamis- ja loukkaantumisriski kannella on moninkertainen istuinkaukaloon verrattuna...
>>...nyt puhutaan nimenomaan yksinpurjehduksesta. Tilanne on luonnollisesti monessa suhteessa täysin erilainen, kun veneessä on kipparin lisäksi yksikin gasti.

Logiikka ei oikein toimi: jos yksinpurjehtija on vaarassa pudota kannelta mereen, niin gasti putoaa ihan yhtä helposti, vaikka avotilassa olisikin toinen hemmo.

Toki yksinpurjehtijaa ei kukaan ole onkimassa takasin veneeseen, mutta takaisin onkiminen on todella vaikeaa myös miehistän kanssa. Siksipä turvallisuuden ensimmäinen sääntö on, että ei pidä pudota mereen.

JärjenKäyttöä kirjoitti:

Kannelle menemistä on syytä välttää, koska putoamis- ja loukkaantumisriski kannella on moninkertainen istuinkaukaloon verrattuna. Ei siihen sen kummempaa syytä ole.

Tottakai kannella on joskus käytävä, mutta jos purjeet voidaan reivata istuinkaukalosta käsin, se on selkeä turvallisuustekijä. Sama koskee keulapurjeen vaihtamista. Jos se voidaan tehdä rullaamalla yksi purje sisään ja toinen ulos, turvallisuus ylsinpurjehduksessa paranee oleellisesti.

Pitä muistaa, että nyt puhutaan nimenomaan yksinpurjehduksesta. Tilanne on luonnollisesti monessa suhteessa täysin erilainen, kun veneessä on kipparin lisäksi yksikin gasti.

Purjehdin aika paljon yksin, ja silloin, kun on gasti mukana, kaikki on hyvin toisenlaista, paljon helpompaa ja turvallisempaa. Silti yksinpurjehduksessakin on ehdottomasti puolensa, kunhan muistaa käyttää järkeä ja välttää turhaa riskinottoa.

Lue lisää

Paljon olen purjehtinut yksin, joka kokonaan yksin veneessä ollen tai perheen nukkuessa tms. En ole kokenut sen olevan kovinkaan erilaista kuin gastien kanssa enkä ole pitänyt mastolla käyntiä vaarallisena. Tuskin sieltä kannelta mereen tippumisen riski on hirveän suuri, jos veneessä on kunnon kaiteet ja elämänlangat/valjaat kun keli niitä vaatii. Miksi siellä olisi erityisen suuri loukkaantumisriskikään? Tietysti purjehtiessa loukkaantumisriski on suurempi kuin vaikkapa sohvalla maatessa.

JärjenKäyttöä kirjoitti:

Yhden narun reivit toimivat oikein suunniteltuina nimensä mukaisesti niin, että kutakin reiviä varten sitloodaan tulee yksi köysi. Tästä köydestä vetämällä kiristetään sekä masto- että alaliikki. On totta, että köyttä tulee sitloodaan runsaasti, varsinkin kolmosreivillä. Kaipa sen reivauksen voi sitloodasta kahdellakin köydellä tehdä, mutta kun lisäksi pitää joka tapauksessa käyttää myös fallia, järjestely kuulostaa minusta turhan monimutkaiselta. Mistä sellaisen järjestelyn tarve tulee? Olisiko esimerkiksi puomin lyhyydestä suhteessa reivien paikkoihin, jolloin puomin pituus ei riitä puomiliikin kiristävälle taljalle?

Veneessäni on kuusi turvaköyden kiinnityspistettä sitloodassa sekä koko kannen mittaiset turvaliinat molemmin puolin. Turvaköydet ovat kolmipäisiä, jotta kiinnityspisteen voi vaihtaa irrottamatta itseään. Tämä on tarpeen esimerkiksi kannella vanttien kohdalla, koska kannen turvaliinalla on siinä yksi kiinnityspiste. Valjaan kytkeminen kiinni ennen sitloodasta poistumista on ilman muuta järkevää, ja valjaita on tosiaan joskus harvoin tullut käytettyä myös sitloodassa. Yöllä yksin ajovuorossa oleva on aina kiinnitettynä, myös sitloodassa.

Lue lisää

Kolmosreivi yhdenköydenreivinä on erittäin harvinainen ratkaisu. Esim. Seldenin puominsisäisellä taljalla reivi ei voi olla edes puomin pituinen, joka rajoittaa jo kakkosreiviä, joka tehdään yleensä tuon maksimiksi. Omassa veneessäni kakkosreivikin olisi jo liian korkealla tuolle. On tietysti olemassa yhdenköydenreivejä, joissa ei ole muuta rajoitusta reivin korkeudelle kuin köyden pituus.

JärjenKäyttöä kirjoitti:

Yhden narun reivit toimivat oikein suunniteltuina nimensä mukaisesti niin, että kutakin reiviä varten sitloodaan tulee yksi köysi. Tästä köydestä vetämällä kiristetään sekä masto- että alaliikki. On totta, että köyttä tulee sitloodaan runsaasti, varsinkin kolmosreivillä. Kaipa sen reivauksen voi sitloodasta kahdellakin köydellä tehdä, mutta kun lisäksi pitää joka tapauksessa käyttää myös fallia, järjestely kuulostaa minusta turhan monimutkaiselta. Mistä sellaisen järjestelyn tarve tulee? Olisiko esimerkiksi puomin lyhyydestä suhteessa reivien paikkoihin, jolloin puomin pituus ei riitä puomiliikin kiristävälle taljalle?

Veneessäni on kuusi turvaköyden kiinnityspistettä sitloodassa sekä koko kannen mittaiset turvaliinat molemmin puolin. Turvaköydet ovat kolmipäisiä, jotta kiinnityspisteen voi vaihtaa irrottamatta itseään. Tämä on tarpeen esimerkiksi kannella vanttien kohdalla, koska kannen turvaliinalla on siinä yksi kiinnityspiste. Valjaan kytkeminen kiinni ennen sitloodasta poistumista on ilman muuta järkevää, ja valjaita on tosiaan joskus harvoin tullut käytettyä myös sitloodassa. Yöllä yksin ajovuorossa oleva on aina kiinnitettynä, myös sitloodassa.

Lue lisää

Epäilen, ettet kertonut yksinpurjehduksesta. Siihen viittasi mm. "ajovuoro"-juttusi. Yksinpurjehduksessa ei ole vahtivuoroja. Kahvinkeitto, ruuanvalmistaminen, vessakäynnit ja lyhyet nukkumiset on järjestettävä olosuhteiden mukaisesti.

Yhdenköydenreivistä itselläni on kokemusta. Seldenin systeemi oli vain yhdessä reivissä ja siinäkin se toimi kovassa tuulessa liian hitaasti ja huonosti. Satamassa tai heikossa tuulessa se kyllä toimi, mutta ei esim. silloin kun yöllinen ukonilma yllätti avomerellä. Ei tulisi mieleenkään laittaa samaa "fiaskoa" kaikkiin kolmeen reiviin - omaan veneseeni ei enää edes yhteenkään! Yhdenköydenreivit kaikissa kolmessa reivissä voisi olla yksinpurjehtijan painajainen, ns. naruhelvetti.

Turvavaljaan juoksuliinan tai -vaijerin sijoitus kannattaisi miettiä uudelleen, jos valjaan joutuu irrottamaan keulakannelle päästäkseen. Omassa veneessäni ne ovat vanttien sisäpuolella eikä esim. staysailin alasotto tai kelapurjeen spiiraaminen puomille edellytä valjaan hakojen paikanvaihtoa.

kantapäänkauttako kirjoitti:

Epäilen, ettet kertonut yksinpurjehduksesta. Siihen viittasi mm. "ajovuoro"-juttusi. Yksinpurjehduksessa ei ole vahtivuoroja. Kahvinkeitto, ruuanvalmistaminen, vessakäynnit ja lyhyet nukkumiset on järjestettävä olosuhteiden mukaisesti.

Yhdenköydenreivistä itselläni on kokemusta. Seldenin systeemi oli vain yhdessä reivissä ja siinäkin se toimi kovassa tuulessa liian hitaasti ja huonosti. Satamassa tai heikossa tuulessa se kyllä toimi, mutta ei esim. silloin kun yöllinen ukonilma yllätti avomerellä. Ei tulisi mieleenkään laittaa samaa "fiaskoa" kaikkiin kolmeen reiviin - omaan veneseeni ei enää edes yhteenkään! Yhdenköydenreivit kaikissa kolmessa reivissä voisi olla yksinpurjehtijan painajainen, ns. naruhelvetti.

Turvavaljaan juoksuliinan tai -vaijerin sijoitus kannattaisi miettiä uudelleen, jos valjaan joutuu irrottamaan keulakannelle päästäkseen. Omassa veneessäni ne ovat vanttien sisäpuolella eikä esim. staysailin alasotto tai kelapurjeen spiiraaminen puomille edellytä valjaan hakojen paikanvaihtoa.

Lue lisää

Siihen on syynsä, että kannella oleva turvaliina on epäjatkuva: jos kovassa kelissä keulasta päin tuleva aalto kaataa kannella valjaissa olevan ja lähtee viemään kantta pitkin taaksepäin, matka pysähtyy vantteihin, eikä jatku taakse asti, josta kaiteiden ulkopuolelle joutumisen riski on suurempi.

HyväJärjestely kirjoitti:

Siihen on syynsä, että kannella oleva turvaliina on epäjatkuva: jos kovassa kelissä keulasta päin tuleva aalto kaataa kannella valjaissa olevan ja lähtee viemään kantta pitkin taaksepäin, matka pysähtyy vantteihin, eikä jatku taakse asti, josta kaiteiden ulkopuolelle joutumisen riski on suurempi.

Lue lisää

Kovin kaukaa haettu perustelu epäjatkuvalle elämänlangalle. Onko joku kuullut keulagastin huuhtoutuvan elämänlankaa pitkin perään asti ja sieltä ulos veneestä?. Tuskin.
Kolme yhden köyden reiviä puomin sisäisillä taljoilla olisi täysi katastrofi. Ilman taljojakin kitkat minun arvion mukaan ovat liian isoja ja köysimäärät haittaavan pitkiä. Tällä hetkellä kolmosreivissäni on vain takaköysi ja etuköytenä käytetään cunninghamia, mikä pujoitetaan paikalleen kun 2. reivi on kiristetty.
Mastolla reivaaminen on yksi hyvä tapa. Silloin myös vinssit ja falli on mastolla eikä etuliikin kireyden säätely käy istuinlaatikosta?.
Joakim ei näe ongelmaa keulapurjeissa, jotka ovat foilissa eikä hakasissa. On ongelma yksinpurjehtijalle. kovassa kelissä tuuli vie ja aallot huuhtoo yli kannen purjeita vaihtaessa. Voi yrittää estää verkoilla mutta olen kerran ollut ns. kusessa genoan huuhtouduttua veneen alle 40 notsin tuulessa keskellä Itämerta. Oli vain halssikulmasta kiinni eikä käsivoimilla ollut merkitystä purjeen vastukseen verrattuna.
Yksinpurjehdus vs crew? On suuri ero silloin kun jotain odottamatonta tapahtuu.
Tänä vuonna ajoin pimeässä veneen kiinni vahvaan ajoverkkoon Sisilian pohjoispuolella. Yksistään puukon kanssa sukellellessa ja venettä irti leikatessa olisi ollut ns haastavampaa kuin toisen kiristellessä verkkoa. Kahdesti ( eri veneillä) vastatuuleen reivatessa on maston toppi tehnyt sen verran rajuja liikkeitä, että ison falli on pompannut plokilta sen viereen ja jumittunut, koska automaattisesti vetää vinssillä tiukaksi. Oli yksin aika hankala tilanne, onneksi ei valtamerellä. Kerran keskellä Atlantia kutteristaagin katketessa ylhäältä purje lepatti ja hakaset (Wichard) takertuivat vantteihin ylimmän saalingin yläpuolelle. Piti käydä maston huipussa hakemassa alas 35 notsin tuulessa. Yksin olisi ollut ehkä tekemätön paikka.
Kannella pimeässä ja kovassakin tuulessa toimiminen on normaalia työskentelyä. Ei sinne turhaan mennä kastumaan ja konttaamaan mutta ei sen välttäminen ole mikää suuri prioriteetti. Ei ole vielä koskaan tarvinnut "komentaa" vaan vapaaehtoisia on löytynyt.

HyväJärjestely kirjoitti:

Siihen on syynsä, että kannella oleva turvaliina on epäjatkuva: jos kovassa kelissä keulasta päin tuleva aalto kaataa kannella valjaissa olevan ja lähtee viemään kantta pitkin taaksepäin, matka pysähtyy vantteihin, eikä jatku taakse asti, josta kaiteiden ulkopuolelle joutumisen riski on suurempi.

Lue lisää

Kerroitko omista yksinpurjehduskokemuksistasi, kun kauvailit "aalto kaataa kannella ..matka pysähtyy vantteihin"?
Itse en myrskykeleissä avomerellä ole koskaan kääntänyt keulaa aaltoja päin mennäkseni keulakannelle. Turvallisempi vaihtoehto on laittaa vene piihin tai kääntää myötäiseen, jos meri vyöryy keulan yli ja joku tapahtuma edellyttää keulakannelle menemistä/konttaamista. Jos veneessä on välistaagi (kutteristaagi) ja m-fokka siinä valmiina, keulakannelle asti ei tarvitse mennä edes sitä nostaessa.

oikeastikotapahtui kirjoitti:

Kerroitko omista yksinpurjehduskokemuksistasi, kun kauvailit "aalto kaataa kannella ..matka pysähtyy vantteihin"?
Itse en myrskykeleissä avomerellä ole koskaan kääntänyt keulaa aaltoja päin mennäkseni keulakannelle. Turvallisempi vaihtoehto on laittaa vene piihin tai kääntää myötäiseen, jos meri vyöryy keulan yli ja joku tapahtuma edellyttää keulakannelle menemistä/konttaamista. Jos veneessä on välistaagi (kutteristaagi) ja m-fokka siinä valmiina, keulakannelle asti ei tarvitse mennä edes sitä nostaessa.

Lue lisää

En kertonut omista kokemuksistani, vaan itseäni kokeneempien avomeripurjehtijoiden neuvoista.

Uskon kyllä, että riittävän kovassa kelissä iso aalto voi hyvinkin tulla myös keulasta kannelle ja huuhtoa kannella olijat mukaansa. Tästäkään ei ole omaa kokemusta, mutta olen luotettavalta taholta kuullut näin tapahtuneen.

oikeastikotapahtui kirjoitti:

Kerroitko omista yksinpurjehduskokemuksistasi, kun kauvailit "aalto kaataa kannella ..matka pysähtyy vantteihin"?
Itse en myrskykeleissä avomerellä ole koskaan kääntänyt keulaa aaltoja päin mennäkseni keulakannelle. Turvallisempi vaihtoehto on laittaa vene piihin tai kääntää myötäiseen, jos meri vyöryy keulan yli ja joku tapahtuma edellyttää keulakannelle menemistä/konttaamista. Jos veneessä on välistaagi (kutteristaagi) ja m-fokka siinä valmiina, keulakannelle asti ei tarvitse mennä edes sitä nostaessa.

Lue lisää

" Jos veneessä on välistaagi (kutteristaagi) ja m-fokka siinä valmiina, keulakannelle asti ei tarvitse mennä edes sitä nostaessa"
Ei valitettavasti pidä paikkaansa. Tuulen voima on sen veran kova, että hakasilla oleva purje nousee puoliväliin fallista vetämättä. Yhdellä ihmisvoimalla on varsin hankala saada purje alas ja sidotuksi kovassa tuulessa. Jo paljon ennen myrkyvoimakkuuksia tai kannen yli meneviä aaltoja. Vaatii siis varsin hyvää sidontaa ja sen purkaminen vastaavasti kannelle menoa ennen nostoa. Aaltojen voima on vienyt mantågin tolppiin ja vaijeriin hyvin kiinnitetyn tyhjän pitkän purjepussinikin.

seppomartti kirjoitti:

Kovin kaukaa haettu perustelu epäjatkuvalle elämänlangalle. Onko joku kuullut keulagastin huuhtoutuvan elämänlankaa pitkin perään asti ja sieltä ulos veneestä?. Tuskin.
Kolme yhden köyden reiviä puomin sisäisillä taljoilla olisi täysi katastrofi. Ilman taljojakin kitkat minun arvion mukaan ovat liian isoja ja köysimäärät haittaavan pitkiä. Tällä hetkellä kolmosreivissäni on vain takaköysi ja etuköytenä käytetään cunninghamia, mikä pujoitetaan paikalleen kun 2. reivi on kiristetty.
Mastolla reivaaminen on yksi hyvä tapa. Silloin myös vinssit ja falli on mastolla eikä etuliikin kireyden säätely käy istuinlaatikosta?.
Joakim ei näe ongelmaa keulapurjeissa, jotka ovat foilissa eikä hakasissa. On ongelma yksinpurjehtijalle. kovassa kelissä tuuli vie ja aallot huuhtoo yli kannen purjeita vaihtaessa. Voi yrittää estää verkoilla mutta olen kerran ollut ns. kusessa genoan huuhtouduttua veneen alle 40 notsin tuulessa keskellä Itämerta. Oli vain halssikulmasta kiinni eikä käsivoimilla ollut merkitystä purjeen vastukseen verrattuna.
Yksinpurjehdus vs crew? On suuri ero silloin kun jotain odottamatonta tapahtuu.
Tänä vuonna ajoin pimeässä veneen kiinni vahvaan ajoverkkoon Sisilian pohjoispuolella. Yksistään puukon kanssa sukellellessa ja venettä irti leikatessa olisi ollut ns haastavampaa kuin toisen kiristellessä verkkoa. Kahdesti ( eri veneillä) vastatuuleen reivatessa on maston toppi tehnyt sen verran rajuja liikkeitä, että ison falli on pompannut plokilta sen viereen ja jumittunut, koska automaattisesti vetää vinssillä tiukaksi. Oli yksin aika hankala tilanne, onneksi ei valtamerellä. Kerran keskellä Atlantia kutteristaagin katketessa ylhäältä purje lepatti ja hakaset (Wichard) takertuivat vantteihin ylimmän saalingin yläpuolelle. Piti käydä maston huipussa hakemassa alas 35 notsin tuulessa. Yksin olisi ollut ehkä tekemätön paikka.
Kannella pimeässä ja kovassakin tuulessa toimiminen on normaalia työskentelyä. Ei sinne turhaan mennä kastumaan ja konttaamaan mutta ei sen välttäminen ole mikää suuri prioriteetti. Ei ole vielä koskaan tarvinnut "komentaa" vaan vapaaehtoisia on löytynyt.

Lue lisää

Taas keskustelu menee sinne valtamerisuuntaan tai vähintään keskelle Itämerta, vaikka aloittaja puhui kesälomapurjehduksista Suomen saaristossa.

Genuan vaihto 40 solmun tuulessa avomerellä on hyvin vaikea operaatio miehistöllekin. Siksi minä sanoin, että hyvässä yksinpurjehdusveneessä on se fokka, jolla pärjää melkein kaikissa tuulissa, erityisesti, jos vene on sellainen, että se purjehtii hyvin pelkällä fokalla. Omalla veneelläni pärjää tuolla samalla fokalla ainakin 0-15 m/s. Tuon yli harvempi yksinpurjehtija purjehtii kesälomapurjehduksia Suomen saaristossa (tai muuallakaan Itämerellä), jossa löytyy aina riittävän suojaisia paikkoja laskea purjeet eli ei tarvitse tehdä kovassa tuulessa ja isossa aallokossa.

Rullagenua on tässä suhteessa vihoviimeinen, sillä kovassa tuulessa paljon rullattuna se on erittäin huono purje ja vaihto erittäin vaikeaa. Eli tarvitaan se kutteristaagi tms. ratkaisu kovantuulenpurjeeksi.

Jos yksinpurjehtijana on tarkoitus keulapurjeita vaihdella, ehdottomasti pitää olla hakaset. Muutenkin se on parempi ratkaisu, jos ei ole rulllaitetta.

Joakim1 kirjoitti:

Taas keskustelu menee sinne valtamerisuuntaan tai vähintään keskelle Itämerta, vaikka aloittaja puhui kesälomapurjehduksista Suomen saaristossa.

Genuan vaihto 40 solmun tuulessa avomerellä on hyvin vaikea operaatio miehistöllekin. Siksi minä sanoin, että hyvässä yksinpurjehdusveneessä on se fokka, jolla pärjää melkein kaikissa tuulissa, erityisesti, jos vene on sellainen, että se purjehtii hyvin pelkällä fokalla. Omalla veneelläni pärjää tuolla samalla fokalla ainakin 0-15 m/s. Tuon yli harvempi yksinpurjehtija purjehtii kesälomapurjehduksia Suomen saaristossa (tai muuallakaan Itämerellä), jossa löytyy aina riittävän suojaisia paikkoja laskea purjeet eli ei tarvitse tehdä kovassa tuulessa ja isossa aallokossa.

Rullagenua on tässä suhteessa vihoviimeinen, sillä kovassa tuulessa paljon rullattuna se on erittäin huono purje ja vaihto erittäin vaikeaa. Eli tarvitaan se kutteristaagi tms. ratkaisu kovantuulenpurjeeksi.

Jos yksinpurjehtijana on tarkoitus keulapurjeita vaihdella, ehdottomasti pitää olla hakaset. Muutenkin se on parempi ratkaisu, jos ei ole rulllaitetta.

Lue lisää

Ei pahasti mennyt valtamerelle. Falliongelmista toinen oli aukealla Saimaalla ja toinen öisellä Sipoon selällä. Purjeen mereen huuhtoutuminen Itämerellä. Tuulta ja aaltoa voi löytyä läheltäkin.
Yksinpurjehtijan purjesysteemeistä tuskin olemme kovin eri mieltä. Rullagenoa ainoana keulapurjeena ei ole hyvä. Ei myöskään ilman rullaa foilissa käytettävät avomerellä.

HyväJärjestely kirjoitti:

En kertonut omista kokemuksistani, vaan itseäni kokeneempien avomeripurjehtijoiden neuvoista.

Uskon kyllä, että riittävän kovassa kelissä iso aalto voi hyvinkin tulla myös keulasta kannelle ja huuhtoa kannella olijat mukaansa. Tästäkään ei ole omaa kokemusta, mutta olen luotettavalta taholta kuullut näin tapahtuneen.

Lue lisää

Onko kokeneemmat valtameripurjehtijat käyttäneet purjeissa alasvetoköyttä? Minulla nykyisessä veneessä edellinen omistaja oli laittanut kutterinstaagiin alasvetoköyden joka johti avotilaan. Fokka ei kuitenkaan ole kuin 9 neliöinen joten voimaa alasvetoon ei paljon tarvita. Turvallisempi se tietysti on avotilasta alas vetää kuin aallokossa mennä kannelle.

seppomartti kirjoitti:

" Jos veneessä on välistaagi (kutteristaagi) ja m-fokka siinä valmiina, keulakannelle asti ei tarvitse mennä edes sitä nostaessa"
Ei valitettavasti pidä paikkaansa. Tuulen voima on sen veran kova, että hakasilla oleva purje nousee puoliväliin fallista vetämättä. Yhdellä ihmisvoimalla on varsin hankala saada purje alas ja sidotuksi kovassa tuulessa. Jo paljon ennen myrkyvoimakkuuksia tai kannen yli meneviä aaltoja. Vaatii siis varsin hyvää sidontaa ja sen purkaminen vastaavasti kannelle menoa ennen nostoa. Aaltojen voima on vienyt mantågin tolppiin ja vaijeriin hyvin kiinnitetyn tyhjän pitkän purjepussinikin.

Lue lisää

Aivan oikein muuten, mutta omasta mielestäni keulakansi on välistaagin etupuolella.
10tn painoisessa pitkäkölisessä veneessäni rullagenua on 40m2, mutta myrskyfokka vain 5 m2 (ja trysail 6m2). Kun tiedossa on kovaa tuulta meren ylityksessä, myrskyfokka on nostovalmiina kannella falli skuutit kiinnitettyinä ja kiristettynä pussiinsä. (Trysailin olen laittanut kannelle nostovalmiiksi vain myrskyisten merialueiden ylityksiä varten).
Etustaagille asti ei yleensä ole tarvetta mennä merenkäynnissä - silloin tulee tarve, jos rullamekanismi jumittuu. Se osa keulakantta on vaarallisin merenkäynnissä - katoaa alta joka kerran, kun vene putoaa aallolta.

Staysailin (m-fokka tai pieni kryssifokka) alasvetoköysi ei mielestäni ole tarpeellinen. Kaikkea turhaa kannattaa välttää: mitä enemmän köysiä sitä enemmän sotkeutumisen riskiä.
Myöskään purjeen spiiraaminen spinnupuomilla ei edellytä keulakannelle menoa, jos spinnupuomi on pysyvästi mastokiskossaan kiinni. Skuutin voi laittaa puomin nokkaan ennenkuin spinnupuomin laskee mastokiskosta vaaka-asentoon.

Vaikka yksinpurjehdusten reviiri rajoittuisi Itämeren-Pohjanlahden alueelle, myrskyfokka ei ole liioittelua. Yleensä kovan tuulen ongelmat liittyvät liian suureen purjealaan.

>>Itse kyllä koen veneen pienehkön tai kohtuullisen koon helpotukseksi yksinpurjehdukseen

Näinhän se on ainakin pienillä vesillä. H-vene oli minusta loistava yksinpurjehtijalle, sisätilatkin siedin ;). Hankaluus on vaan nykyään meikäläisellä siinä, että osa veneilystä on yksinpurjehdusta, osa vaimon kanssa kahdestaan ja osa 4-6 hengen porukalla.
Eli ihanne olisi riittävän iso vene porukalle, joka on myös yksin hallittavissa...

Mitä haittaa veneen isosta koosta voisi olla avomerellä?

Turvallisuuden, nopeuden ja mukavuuden kannalta iso on parempi kuin pieni. Avomerellä on myös tilaa tehdä manööverit vähän hitaamminkin, jos on yksin liikkeellä.

Eli mitkä ovat ne haitat, jos rahanmenoa ei lasketa?

Jos on tuo 28- jalkainen alla, voin pinnassa ollessa säätää helposti sekä levankia, että isoa ja skuutata barduunavinsseillä genuan tai fokan. Toki pilottiakin voi käyttää, mutta aika paljon tykkään mennä ilman.

Isossa veneessä usein ohjaajalla ei ole purjeiden säädöt käsillä. Voivat toki olla. Voihan se iso vene olla turvallisempi ja voi olla mukavampi, voi olla kuivempi, varmaan on nopeampi (paitsi, jos pienellä ajaa spinnulla ja isolla ei), voi olla parempi autopilotti, voi olla sitä sun tätä. Avomerellä tarkoitan, että tehdään päivämatkoja rannikon tuntumassa saarten ulkopuolella, mutta yövytään satamassa.

IsonHaittoja kirjoitti:

Mitä haittaa veneen isosta koosta voisi olla avomerellä?

Turvallisuuden, nopeuden ja mukavuuden kannalta iso on parempi kuin pieni. Avomerellä on myös tilaa tehdä manööverit vähän hitaamminkin, jos on yksin liikkeellä.

Eli mitkä ovat ne haitat, jos rahanmenoa ei lasketa?

Lue lisää

Mikä on iso vene? Tarkoitatko >50-jalkaisia? Veneiden keskikoko on kasvanut eikä esim. 36-40-jalkainen tule mieleen, kun puhutaan isosta koosta.
Avomerellä kovassa tuulessa kaikki veneet ovat "pieniä". Toisaalta alle 30-jalkaisilla veneillä on tehty ja tehdään parhaillaankin pallonkiertopurjehduksia, myös ilman miehistöä.
ARC:ssa pienin osallistumiseen hyväksytty koko on 27 jalkaa (muutama vuosi sitten brittiläinen folkkari Ariel osallistui ARC:iin ja myös purjehti Kanarialta takaisin Englantiin).
Avomeripurjehduksella en tässä tarkoita rannikkopurjehdusta, jossa yöksi mennään satamaan. Päiväpurjehdukset ovat mielestäni eri asia. Purjemanöövereitä joutuu tekemään yölläkin. 25m2 isopurjetta on helpompi käsitellä kuin 40m2 kokoista. 60m2 spinnu on yksinpurjehtijalle paljon helpompi kuin 160m2 eli isosta purjealasta on kyllä konkreettista haittaa.

TS36 kirjoitti:

Jos on tuo 28- jalkainen alla, voin pinnassa ollessa säätää helposti sekä levankia, että isoa ja skuutata barduunavinsseillä genuan tai fokan. Toki pilottiakin voi käyttää, mutta aika paljon tykkään mennä ilman.

Isossa veneessä usein ohjaajalla ei ole purjeiden säädöt käsillä. Voivat toki olla. Voihan se iso vene olla turvallisempi ja voi olla mukavampi, voi olla kuivempi, varmaan on nopeampi (paitsi, jos pienellä ajaa spinnulla ja isolla ei), voi olla parempi autopilotti, voi olla sitä sun tätä. Avomerellä tarkoitan, että tehdään päivämatkoja rannikon tuntumassa saarten ulkopuolella, mutta yövytään satamassa.

Lue lisää

" Avomerellä tarkoitan, että tehdään päivämatkoja rannikon tuntumassa saarten ulkopuolella, mutta yövytään satamassa."
Tuo on rannikko- tai saaristopurjehdusta. Avomeripurjehdus on eri asia. Silloin veneessä asutaan, nukutaan ja toimittaan sen kulkiessa avomerellä ankkuroimatta ja ilman rannikon suojaa. Ollaan muiden avusta riippumattomia.
Valtameripurjehdus on kyseessä, kun ylitetään jokin valtameriosuus.

34ftpikkuvene kirjoitti:

Mikä on iso vene? Tarkoitatko >50-jalkaisia? Veneiden keskikoko on kasvanut eikä esim. 36-40-jalkainen tule mieleen, kun puhutaan isosta koosta.
Avomerellä kovassa tuulessa kaikki veneet ovat "pieniä". Toisaalta alle 30-jalkaisilla veneillä on tehty ja tehdään parhaillaankin pallonkiertopurjehduksia, myös ilman miehistöä.
ARC:ssa pienin osallistumiseen hyväksytty koko on 27 jalkaa (muutama vuosi sitten brittiläinen folkkari Ariel osallistui ARC:iin ja myös purjehti Kanarialta takaisin Englantiin).
Avomeripurjehduksella en tässä tarkoita rannikkopurjehdusta, jossa yöksi mennään satamaan. Päiväpurjehdukset ovat mielestäni eri asia. Purjemanöövereitä joutuu tekemään yölläkin. 25m2 isopurjetta on helpompi käsitellä kuin 40m2 kokoista. 60m2 spinnu on yksinpurjehtijalle paljon helpompi kuin 160m2 eli isosta purjealasta on kyllä konkreettista haittaa.

Lue lisää

Tarkoitan isompaa vs. pienempää venettä.

Eli mitä haittaa veneen koon kasvattamisesta voisi olla avomerellä?

Ehkä valtamerelle metrin suurempi vene. Aika harvat siellä yksin pyörilvät. Täältä pohjanperältä kyllä joku yksin käväsee etelässä. Olaettaisin, että päöosin päiväetapeilla., ehkä yksittäisiä yöpurjehduksiakin. Saaristoa, eikä rannikkoa ole suojana.

Tietysti ikivanha kiinalainen djonkkiriki olisi yksinkertainen ja halpa ratkaisu (=vain yksi ainoa purje). Omalla pallonkierrollani tutustuin kanadalaiskavereiden 10-metriseen teräsveneeseen "Lorcha", jossa oli djonkkiriki ja toinen kierros maailman ympäri menossa.
Kuuluisin djonkkirikinen yksinpurjehtijan vene on Jester (kansanvenerungosta rakennettu valtramerivene). Sillä Blondie Hasler teki useita Atlatin ylityksiä.
Brittiläinen Roger Taylor purjehtii 21-jalkaisella djonkkirikisellä Minmingillään ja on julkaissut useita youtube-videoita Atlantin purjehduksiltaan. Youtubesta löytyy myös Yachting Monthlyn tuottama video hänen veneensä esittelystä.
Näistä molemmista veneistä ja yksinpurjehduksista on myös kirjoja.

Uudemman Mingming 2:n entistä tehokkaampi purje koostuu erillisistä palasista.
https://youtu.be/0jsPOlg7Ovc