perinnöstä luovuttu - voiko enää perua?

^^Tehty kirjallinen sopimus allekirjoitusten kera jossa hän ilmoittaa luopuvansa perinnöstä^^

"sopimus
suullinen tai kirjallinen osapuolten välinen yhteisymmärrys, jossa molemmat osapuolet sitoutuvat noudattamaan sopimuksessa määriteltyä asiaa
Sopimuksessa sitoudutaan noudattamaan sopimuksen ehtoja." (Wikisanakirja)

1. Ketkä olivat sopimuksen osapuolet ja allekirjoittajat?
2. Mitä siis sovittiin (paitsi että yksi luopuu perinnöstä)?
3. Oliko alkoholisti alkoholin vaikutuksen alainen allekirjoittaessaan sopimuksen?

Kun paskat on housussa niin on jo myöhäistä.

Perijöitä ovat minä, veljeni, kuolleen sukulaisemme poika (=alkoholisti joka luopumassa perinnöstä) ja hänen lapsensa. Hän luopui perinnöstä lapsiensa takia, jotta he saisivat enemmän. Luopuminen tehtiin perittävän kuoleman jälkeen kun perintäasiat kävivät ajankohtaisiksi. Hän hyväksyi testamentin ja luopui perinnöstä, mutta ilmeisesti nyt on tullut toisiin ajatuksiin ja koittaa perua koko jutun. Minun ja veljeni osuuteen asia ei vaikuta (korkeintaan saisimme enemmän jos hän alkaisi perumaan) mutta toivoisimme asian pois päiväjärjestyksestä joten emme haluaisi ylimääräisiä viivästyksiä.

Ei enää onnistu peruminen, kun tieto luopumisesta on jo verottajalla.

Luopuessa kysymys on siitä, tulisivatko alkoholistin lapset perillisiksi vanhempansa sijaan eli ovatko nämä lapset vainajan lakimääräisiä perillisiä? Kerropa siis lasten sukulaisuussuhteeesta vainajaan.

Luopumisilmoituksia ja sopimuksia ei periaatteessa voi noin vain perua, muilla osapuolillahan pitää olla myös oikeus tietää, että asiat pitävät.

Taas näitä "vien perinnön omilta lapsiltani" luusereita! Ei, sitä luopumista ei voi perua, ellei sitten aivan poikkeukselliseti ole joku OikTL pätemättömyysperuste. Pelkkä motiivierehdys ei riittäne. Oikeuskäytäntöä tälläisestä ei liene olevan.

Ihan mielenkiinnosta kyselen vielä että onko olemassa testamentti joka loukkaa perillisten lakiosaoikeutta.

Sinänsä jos luopujan kakarat ovat alaikäisiä niin he eivät voi hyväksyä testamenttia siltä osin että päättävät olla moittimatta sitä,mikä alkuperäiseen luopujaan tulee niin hänen tehtävänsä ei ole panna paperille nimeään että ei moiti testamenttia.
Luopumisen jälkeen pesän osakkuus katoaa kuin pieru saharaan joten ihmettelen että luopuja on pannut nimensä paperiin jossa sitoutuu olemaan moittimatta sitä.

Ja lopuksi jos testamentti loukkaa lakiosia niin alaikäisten kakaroiden pitää vaatia lakiosuutta.Se että luopuja ei moittinut testamenttia ei tarkoita sitä että sijaantulijoilta se oikeus olisi kadonnut.

Maistraattia myös kiinnostaa perinnön arvo suhteessa alaikäisiin ja mahdollinen eturistiriita joka selviää kysymällä.Jos ristiriitaa löytyy niin edunvalvojan sijainen olisi paikallaan joka alkaa pitää kakaroiden puolta mahdollisissa moittimisissa/lakiosan vaatimuksissa tms.

Ja lopuksi perinnönjakoahan ei suoriteta ennenkuin maistraatti antaa sille siunauksen ellei sitten pesä ole käräjien määräämän pesänjakajan hallussa.

Ja riippuen asianhaaroista niin voipi tulla tuplaverotus mikäli verottaja on känkkäränkkä,kuolinpesän asioihin ei henk.koht saa ottaa mitään arpaa jos luopuu perinnöstä ja en tiedä miten asia tulkitaan jos hyväksyy testamentin ja vasta sen jälkeen luopuu perinnöstä.Pesästä tulee vetäytyä absoluuttisesti mikäli haluaa luopua perinnöstä.

Lasten puolia (luopuja) toki saa pitää perunkirjotuksissa tms mutta omaa etuaan ei saa ajaa..Se on oikeustoimi jos pannaan paperille nimi alle että ei moitita testamenttia.

Testamentin saajalle/saajille tulee lakiosavaatimus esittää kirjallisesti.
Verottajalle myös sama paperi joka sitten liitetään perukirjan liitteisiin.

Lasten vanhemmat toimivat edunvalvojina lakiosavaatimuksen suhteen ellei sitten ole kyse eturistiriidasta jolloinka maistraatti tulee kuvioihin edunvalvojan sijaisen suhteen.
Ensin tietysti pitää tarkistuttaa lakimieheltä että onko testamentti sellainen joka loukkaa lakiosaa,jos on niin sitten vaatimukset kehiin,jos ei niin ei tartte sitten vaatia.
Automaattisesti pelkkä testamentti ei loukkaa lakiosaa,se pitää selvittää ensin.

Luopumisen voi tehdä perukirjotusten jälkeen jos luopuja ei ole ottanut mitään kantaa pesään eikä ole mitään sieltä vaatinut tms..

Sijaantulokin pitää selvittää,aina ei käy niin että luopujan osuus menee luopujan kakaroille.

Sijoita pari hunttia lakimiehen neuvoihin niin saat asiaan varmistuksen.

Tässä on perimässä isomummon siis kaksi sukuhaaraa; minä ja veljeni (rintaperillisiä, kaikki muut kuolleet tästä välistä) sekä isomummoni poika (eli tämä kyseinen alkoholisti). Lisäksi Isomummo pisti testamenttiin nuo alkoholistin lapset. Me kaikki olemme kyllä täysi-ikäisiä.

Testamentissa oli laitettu omaisuus tasan neljään osaan niinkuin se on nyt menemässäkin, alkoholisti ei ollut väleissä kuolleen äitinsä kanssa lainkaan.

Eikö kukaan täällä ota kantaa siihen että jos alkoholisti on ottanut osaa pesään niin tehokas perinnöstä luopuminen ei ole enää mahdollista.
Mites se sijaantulo menee siinätapauksessa,ehkäpä näin että alkoholisti ottanut perinnön vastaan ja sen jälkeen luovuttanut lahjana oman osuutensa kakaroilleen.
Eli onko sijaantulijoita?ei käsittääkseni.

Onko testamentin hyväksyminen pesään osallistumista?
On vissiin.

Verottajaa kiinnostaa.

Menee keskustelu jo ehkä vähän kauas ap:n alkuperäisestä kysymyksestä, mutta yllä olevaan kommenttiin viitaten:

Testamentinsaaja voi muista poiketen luopua tehokkaasti testamentista myös osittain ja maksaa perintöveron vain itselle jäävästä testamenttiomaisuudesta ja luovutuksensaajalle määrätään perintövero hänen luopujalta saamastaan osuudesta.

Tällöin ei välttämättä tule tuota "perinteistä" kaksinkertaista perintöverokohtelua, eli perintövero lahjavero.

https://www.finlex.fi/fi/oikeus/kho/vuosikirjat/1959/195906801

Lisäyksenä että ei tarvitse edes yhtä veroa maksaa jos ottaa vain vähäsen täppiä.
KHO:2009:104