Hyvä keskiarvo

Korjaus virkkeeseen: "Näin ollen tietyn alan hyvä keskiarvo saattaa kuin saattaakin olla suhteellisesti katsottuna hyvä jonkin toisen alan hyvään keskiarvoon verrattuna."

Ennen sanaa "hyvä" piti olla sana "yhtä", mutten jostakin syystä ymmärtänyt sitä siihen laittaa.

Riippuu ihan proffasta ja aineesta. On niitäkin, jotka antavat tentissä max 2-3. Silloin 5% saa kakkosen-kolmosen. Suurin osa osallistujista saa koearvosanaksi ykkösen (1). Peräti 40-50 % saa heti reputuksen. Olen ollut sellaisenkin proffan luennoilla, että tekee kurssin alussa heti pelisäännöt selviksi. Hyväksytyllä harjoitustyöllä saa kurssin arvosanaksi ykkösen (=1). Samaan hengenvetoon sanoo myös, että järjestää kyllä aineestansa halukkaille kokeetkin. Suositteli kuitenkin lämpimästi ettei kannata osallistua kokeisiin, koska ne ovat hyvin vaativat. Suurin osa tenttiin osallistuvista (90-95 %) reputtaa. Sanoo, että vain älykkäät ja kyvykkäät läpäisevät hänen tenteissään. Kukaan ei ole hänen kokeissaan saanut arvosanaa "3" parempaa. On jo eläkkeellä. Hänen kurseillaan ei pärjännyt jos kävi töissä opiskelun ohella. No Way :)
Nykyään kun opiskelijoita on valtavat massat, niin on ollut pakko laskea rima hyvin alas.

Hyvä keskiarvo on yli 4,5. Vai onko se erittäin hyvä?

Keskiarvo 3,5 on oikeastaan alin hyväksyttävä. Alle 3 katkaisee opinnot.

On aika kummallista, että ihmiset uurastavat paljonkin päästäkseen opiskelemaan jotain unelma-alaansa, mutta sitten keskiarvo heiluu kolmosen tietämissä. Miten se on mahdollista?

Kaikki alle 3/5 on dismeriittiä, vaikka väittelisi kiitettävästi.

2-3 on huono. Onko tällaisia?
3,1-4 on tavanomainen.
4,1-5 on hyvä.

Okei, käännetäänpä keskustelu toisin päin: missä menee huonon keskiarvon raja?

Asia tuskin on kuitenkaan niin, että se, mikä ei ole hyvä, on automaattisesti huono. Toisin sanoen jos hyvän rajan pidetään vaikkapa lukua 3,5 (ihan siis vain esimerkiksi), niin kaikki siitä alemmat keskiarvot ovat tuskin automaattisesti huonoja keskiarvoja. Kai sitä nyt jossain välissä on ns. normaalikin keskiarvon vaihteluväli; vai miten on?

Ylempänä joku oli sitä mieltä, että 2-3 on huono. Mielestäni kuulostaa hieman kummalliselta, jos kolmosen keskiarvo on huono, kun arvosteluperusteiden mukaan kolmonen tarkoittaa kuitenkin hyviä tietoja aiheesta. Mutta miten on?

PS Kiitän kaikista tähän asti tulleista kommenteista. On mukava nähdä, että aiheesta on syntynyt keskustelua.

Hyvä keskiarvo on lähempänä viittä kuin neljää.

"Lisäksi vaikuttaa, että yliopistoarvosanatkin ovat pahasti devalvoituneet, jos käytännössä vain 4 ja 5 merkitsevät jotakin."

Tätä olen itsekin mietiskellyt tätä keskustelua lukiessa. Itse asiassa täytyy sanoa, että maailma on näköjään muuttunut aika ahdistavaksi superihmisten paikaksi, kun mikään ei tunnu riittävän. Pitäisi olla maisterin* tutkinto miltei parhailla mahdollisilla arvosanoilla, jotta olisi lupa olla ylpeä. Kysymys tosin kuuluu, että minkä takia se yliopiston arvosteluasteikko ei sitten ulotu ylemmäs kuin viitoseen, jos suurin piirtein vasta siinä vaiheessa aletaan puhua hyvistä arvosanoista.

Todettakoon vielä sen verran, että omalla alallani, jota en paljasta, on ihmisiä, joiden keskiarvo ei todellakaan ole luokka 4,5 (tms.), ja siitä huolimatta nämä kyseiset ihmiset ovat älykkäintä sakkia, jota olen ikinä tavannut. Pitäisi varmaan kertoa heille, että heidän arvosanansa ovat heikkoja.

Toki aina voi pyrkiä parempaan, mutta joku raja on tuolla kilpailullakin oltava. Tosin en ole sinänsä tästä yhtään yllättynyt, koska monia poliitikkoja, joilla on korkea koulutus, laaja kielitaito ja paljon erilaisia - enemmän tai vähemmän - älykkyyttä vaativia meriittejä pidetään myös täysin idiootteina. En ota tässä kantaa tietynlaisten politiikkatoimenpiteiden järkevyyteen, ja ymmärrän kyllä sen, että poliitikkojen rooliin kuuluu kansan pissatolppana oleminen, mutta siinä vaiheessa, kun joku ihan tosissaan väittää esim. viittä kieltä taitavan tohtorismiehen** olevan IHAN OIKEASTI ja KIRJAIMELLISESTI älyllisiltä kyvyiltään vajaa, ollaan mielestäni menty hieman pitkälle; tätä olen lukuisia kertoja todistanut.

Pitäisiköhän sitä itse pyrkiä sitten suorittamaan vähintään kolme tohtorin tutkintoa (pelkillä viitosen arvosanoilla tietysti!), opetella kymmentä eri kieltä (tavoitetasona vähintään C1) ja lukea kaikki maailman kirjat? Niin juu, ja tietysti pitäisi olla rautainen ammattilainen työelämässä ja tehdä pitkä, merkittävä sekä monipuolinen ura, koska muuten leimaudun kategoriaan "humanisti joka ei osaa mitään käytännössä.***"

*Tietenkään tämä ei riitä mukamas sen takia, koska maistereita on enemmän kuin koskaan aikaisemmin - tässä unohdetaan kuitenkin se, että suurin osa väestöstä ei ikinä suorita maisterin tutkintoa.

**Moni varmaan tietää, keneen viittaan, ja koska ihmiset tykkäävät väntää politiikasta kättä internetissä, niin tässä kohden lienee paikallaan todeta, että itse en kuulu ko. tyypin kannattajakuntaan, niin ei synny aiheen ohi menevää turhaa tappelua.

***Monesti muuten vaikuttaa siltä, että kielitaitoa ei lasketa mukaan ns. käytännöllisiin taitoihin. Olen toisinaan kuullut, miten useita kieliä taitavia humanisteja kutsutaan käytännössä katsoen hyödyttömiksi, ihan kuin vieraiden kielien taitamisella ei olisi minkäänlaisia käytännön sovellutuksia. Itse asiassa olen vähän huolissani siitä, että edes suomen kielen kirjoitustaitoa ei aina lueta ns. käytännöllisiin taitoihin.

Missähän muilla aloilla huitelee vaatimukset tentin läpäisyyn? Meillä on ollut korkeimmillaan 80 % raakapisteistä vaaditaan läpipääsyyn, jolla siis saa sen ykkösen. Alimmillaan on ollut 1/3 ei yhtään nollavastausta esseistä.

Yhdessä tentissä n. 90% oppilaista sai arvosanan 5. Toisessa tentissä suurin osa sai hylätyn ja paras arvosana oli 3. Yhdellä kurssilla (8op) tentti oli sama kuin edellisenä vuonna. Ei tarvinnut tietää kurssin asioita riitti kun opettelli edellisen vuoden kokeen ulkoa ja sai vitosen. Varsinkin maisterivaiheessa osa taktikoi itselleen paremman keskiarvon valitsemalla kursseja, joista saa helpommin vitosen.

Oikiksessa ei kyllä alle nelosen keskiarvo ole oikein mitään. Oma keskiarvoni kolmen vuoden jälkeen on 4,2.

Kun tässä aiheessa kerta tuli esille nuo luennoitsijat, joiden tenteistä vain harva saa hyviä arvosanoja ja moni hylättyjä, niin voisi esittää kysymyksen: onko vika oppilaassa vaiko opettajassa?

En ota kantaa siihen, onko oppilasaines yleisesti ottaen hyvää vaiko huonoa tai mihin suuntaan sen taso on pitkässa juoksussa liikkunut, mutta mielestäni kuitenkin yksi aika keskeinen hyvän opettajan -- ja käytän opettajan käsitettä tässä viitateen ensimmäiseen henkilöön kaikissa opettaja-oppilas-asetelmissa -- ominaisuus on se, että asiat opitaan.

Jos yksi oppilas ei opi, vika lienee oppilaassa; mutta jos kymmenestä oppilaasta yksikään ei opi, vika on luultavasti opettajassa. Eräs loogisen päättelyn perusperiaatteista on nimittäin se, että syytä etsitään yhteisestä nimittäjästä. Kumpi on todennäköisempää: se, että yhdelle kurssille mahtuu sata tolloa (oppilaat) vai yksi tollo (opettaja)?

Oman yliopisto-opiskelun aikanani on tullut jo useita kertoja huomatuksi, että yhdet puhuvat selkeämmin kuin toiset; yhden selittävät asiat perinpohjaisemmin toisten juostessa eteenpäin hullun lailla; yhdet käyttävät runsaasti esimerkkejä, toiset tyytyvät abstraktioihin; yhdet tekevät selviä kalvoja, toiset kirjoittavat niille vain pari avainsanaa; yms. Tätä listaa voisi oikeastaan jatkaa loputtomiin, mutta avainasia on joka tapauksessa se, että ensimmäiseen ryhmään kuuluvien opettajien oppilaat saavat hyviä arvosanoja, jälkimmäiseen eivät.

Toki tähän voidaan heittää vastapallona, että etsimäni yhteinen nimittäjä saattaakin olla se itse kurssi, mutta eri yliopistokurssien välillä ei nähdäkseni ole niin paljon sisällöllistä eroa, että tuon voisi laittaa sen piikkiin. Tottahan toki sillä on merkitystä, puhutaanko esim. perus- vaiko aineopinnoista, puhutaanko aiheen x (esim. markkinoinnin) vaiko aiheen y esim. (laskentatoimen kursseista) jne., mutta siihen se mielestäni jääkin. Toisin sanoen jos vaikkapa valtio-opin peruskurssista tulee iso kasa hylsyjä, kun taas sosiologian peruskurssista tulee iso kasa kiitettäviä, niin silloinhan kyse ei tietenkään voi olla itse aiheessa, koska sisällöllisesti kaksi edellä mainitsemaani kurssia olisivat vaikeudeltaan samaa luokkaa. Tämä on toki vain yksi yksittäinen esimerkki, mutta ymmärtänette, mitä sillä haen takaa.

Lyön vetoa, etten ole yksin näine kokemuksieni ja havaintojeni kanssa.

Tuo joillakin aloilla käytössä oleva sääntö, että vain arvosanalla 3 pääset jatkamaan, niin siinäpä on yksi täysin turha ja aataminaikainen sääntö, jonka joutaisi ensimmäisten joukossa poistamaan kaikilta aloilta. Itselläni ei koskaan ole onneksi tuollaista sääntöä ollut.

Minä en nyt ollenkaan tuossa ymmärrä yliopiston logiikkaa. Ensin otetaan opiskelijoita sisään opiskelemista varten, mutta sitten ei yllättäen annetakaan heidän opiskella. Varmasti tuo viivästyttää joillakin opiskelijoilla opintojakin ja valmistumista. Näinkö niitä opiskeluaikoja aiotaan lyhentää ja valmistumista nopeuttaa?

Yliopistossani (kaupallinen ala) keskimääräinen keskiarvo on ehkä 3 kovien aineiden kohdalla. Tähän ketjuun liittyy merkittävä selection bias. Oma ka. oli kandivaiheessa noin 3 ja nyt maisterivaiheessa keskiarvo on nyt noussut noin numerolla. Sinänsä ei olisi mikään mahdottomuus nostaa keskiarvoa vaikka 4.5:een, älykkyysosamääräni on yli 130. Yliopistossa soul-seaching on ollut kuitenkin korkeammalla prioriteetillä ja hyvä niin. Jos ei löydy mieleistä hommaa valmistumisen jälkeen, opiskelen toisen tutkinnon tai menen ulkomaille. Tulevaisuus jännittää, mutta onneksi elämä on sentään taloudellisesti turvattua.

Suomen kokoisessa maassa on nyt ihan liikaa yliopistoja. Kannattaisi satsata laatuun. Ei kaikista tarvi tulla, maistereita, tohtoreita, lisensisaatteja

Oma arvio, että alle 3 keskiarvo ei tulisi olla tavoiteltava. Mutta heti kun keskiarvo ylittää kolme, se tarkoittaa, että nelosia ja vitosia on saatu kursseista enemmän kuin ykkösiä ja kakkosia. Joten itse pidän yli 3 keskiarvoa hyvänä. Mikäli se on 4, se on jo erittäin hyvä, ja kertoo lahjakkuudesta! Riippuu tietysti vähän aineestakin, mutta totuus on että joistain aineista saa helposti 5 ja joistain kursseista ei saa helposti edes 3

Yliopistosta 3.0 riittää mainiosti alan töihin, 3.5 on jo hyvä. Tohtoriksi tai tiettyjä työpaikkoja hakevan pitää olla kaikessa hyvä, keskiarvo yli 4.0. Ulkomaille pelkillä papereilla hakevalta saatetaan vaatia lähes täydellistä suoritusta, yli 4.8. Toisaalta alemmassa keskiarvossa 1.0-2.9 ei ole mitään häpeämistä, kunhan valmistut ja osaat jotain, mikä kelpaa työnantajalle.

Kolmosen arvosana kertoo, että opiskelija ymmärtää aihealueensa noh, hyvin. Eli osaa hommansa muttei ole mikään huippu.

Subjektiivisemmilla aloilla 5 on melkein huono arvosana koska se tarkoittaa ettei ollut parempaakaan tekemistä kuin hienosäätää jokaista esseetä. 1-2 alkuinen taas tarkoittaa puutteita. Joku 2,5-4,5 on varmaan ihan hyvä.

Tämä on mielenkiintoinen keskustelunaihe, ja olen tullut siihen johtopäätökseen, että kaikki vähintään kolmosella alkavat keskiarvot ovat kohtuullisia. Hyvä keskiarvo alkaa jossakin kolmen ja puolen paikkeilla. Nelosen ja viitosen välillä olevat keskiarvot ovat taas loistavan hyviä.

Perustan arvioni seuraaviin asioihin:
1) Olen tarkkaillut fiksujen ihmisten opiskelua ja kytännyt heidän arvosanojansa, ja tältä pohjalta olen vähän saanut mututuntumaa siihen, miten hyvin oikeasti älykkäät tyypit pärjäävät.
2) Olen rekisteröinyt oman henkilökohtaiset, täsmälliset tuntimääräni sen suhteen, miten paljon olen kuhunkin kurssiin panostanut, ja tältä pohjalta tiedän, että esimerkiksi neloset eivät tule ilmaiseksi.
3) Olen laskeskellut lukuisten eri kurssien kokonaiskeskiarvoja ja tarkkaillut niiden arvosanajakaumia. Vasemmalle vinohin jakaumiin en ole törmännyt, kun taas oikeille vinoja jakaumia olen nähnyt useita. Tasajakaumat ovat myös melko harvinaisia, kun normaalijakauman kaltaisia jakaumia olen nähnyt jonkin verran.

Mikään ei viittaa siihen, että keskiarvo, joka olisi esim. 3,8, olisi helppo saavuttaa. Se vaatii paljon työtä, ja siihen pystyy lopulta vain vähemmistö opiskelijoista.

Niin, ja opiskelen yhteiskuntatieteitä, eli alani ei edes ole sieltä hankalimmasta päästä. Voin vain kuvitella, miten hankalampaa on esim. oikeustieteen tai teknillisten alojen puolella.

Hyvä keskiarvo on vähintään se 3 asteikolla 1-5. Jos haluaa olla tyytyväinen itseensä, niin panosta kolmeen piste yhteen. Totuus on se, että eri opettajat voivat esim. tentissä kysyä helpompia ja toiset vähän vaikeampia kysymyksiä, eri voi riippua kurssista ja opesta onko helpompi saada parempi arvosana vai ei. Opetustyylistäkin voi riippua aika paljon ja se miten itse oppii. Jos joku ope kertoo tärppejä tenttiin, niin kannattaa kuunnella, ope kertoo sillon suorastaan tenttinsä vaatimustason lähestulkoon ja sinä voit olla stressamatta.
Kokemuksesta voin sanoa, että opiskelussa harjaantuu ja myöhemmin jos palaat opintoihin niin on helpompi saada parempia arvosanoja. Ja kaikkihan riippuu siitä, miten kiinnostunut itse olet aiheesta ja asiasta. Minulla on esim. kaksi tutkintoa, joista eka meni keskiarvoltaan kolmoseen ja toinen keskiarvoltaan vitoseen. Ekassa tutkinnossa asenteeni oli se, että en uusi tenttejä arvosanan takia vaikka se olisi 1. Muistaakseni kerran floppasin tentissä, jonka jouduin uusimaan. Toisessa tutkinnossa opiskelun ilo oli päällimmäisenä ja aihe kiinnostavampi kuin mitä oli ensimmäisessä tutkinnossa. Se näkyi sitten arvosanoissakin.
Nuorempana ekaa kertaa opiskelemaan lähdettyäni tuntui ekan tutkinnon aikana, että ylitin itseni. En uskonut että edes pääsen yliopistoon. Lapsena ja nuorena sain kuulla koko ajan (tai siltä se tuntui), että vanhempi sisareni ja yksi sukulaiseni on koulussa paremmin menestyvä. Ehkä tästä ajatusjumista ja alhaisesta itsetunnosta johtuen tuntui yliopistossa, että ylitin itseni. Pari viitosta tuntui tosi hyvältä. Eli joillekin keskiarvo voi olla tärkeä asia ja joillekin ei, minulle yksistään yliopisto-opiskelu oli itsetunnon kohotuksen aikaa. Eli loppujen lopuksi hyvä keskiarvo on sinulle se, mikä tuntuu sinulle hyvältä. Ihan sama mitä muut sanovat, koska kuten sanoin opiskelussakin harjaantuu.
Vielä lopuksi vinkki opiskeluun: kehukaa kanssaopiskelijoita, sekin auttaa opiskelemaan paremmin. Ehkä jotkut tulevat kehumaan sinuakin.

Tekniikan alalla on perinteisesti saanut DI-tutkintotodistukseen lisämaininnan "oivallinen", jos opintojaksojen (kurssien) opintopisteillä painotettu pyöristämätön keskiarvo on ollut vähintään 4 asteikolla 1-5 ja diplomityön arvosana on ollut samoin vähintään 4. Kymmenkunta vuotta sitten, kun vielä opiskelin DI-tutkintoa TTY:llä, luin TTY:n opiskelijalehti Anturista erään uutisen, joka käsitteli valmistuneiden arvosanoja. Tuossa artikkelissa kerrottiin, että keskimäärin noin kymmenesosa TTY:llä diplomi-insinööriksi valmistuneista valmistui oivallisesti. Artikkelissa myös kerrottiin, että arvostelua on/oli tarkoitus pikkuhiljaa kiristää siten, että oivallisesti valmistuneiden osuus putoaisi noin 5 prosenttiin.

En tiedä, mikä on tilanne tällä hetkellä eri koulutusohjelmat huomioon ottaen. Tuo edellä mainitsemani suhdeluku koski vanhan tutkintosäännön mukaan opiskelleita. Vuonna 2005 voimaan astuneella tutkintosäännön uudistuksella on varmasti ollut vaikutusta nykyiseen tilanteeseen verrattuna. Mutta joka tapauksessa, oma kokemukseni tekniikan alalta on, että kurssien keskiarvo välillä 3...3,5 on tavoittelemisen arvoinen. Periaatteessa jokainen yltää siihen, jos vain halua ja yrittämistä löytyy. Mielestäni 3,5 keskiarvo on jo varsin hyvä. Jokuhan jo edellä mainitsikin tämän. En allekirjoita väitteitä, että DI-tutkinnon arvosanan pitäisi olla vähintään 4 (oivallisesti valmistuneet), jotta se olisi hyvä ja sillä yleensä tekisi mitään, koska on koulutusohjelmia, joissa opintojaksojen keskiarvo on reilusti lähempänä 3 kuin 3,5. Tietysti diplomityö on sitten asia erikseen. Toisaalta aina löytyy ahkeria ja lahjakkaita oiskelijoita, joiden arvosanat ovat huippuluokkaa. Tiedän eräänkin henkilön, jonka DI-tutkinnon keskiarvo on 4,93/5,00 ja diplomityön 5/5 tietotekniikan koulutusohjelmasta. Kuten arvata saattaa ko. henkilö jatkoi opiskelujaan tohtorintutkintoon asti. Eräs toinen tuttu jatkoi sähkötekniikan DI:stä tekniikan tohtoriksi. Hänen väitöskirjansa on useampi satasivuinen monografi toisin kuin nykyiset artikkeliperusteiset väitöskirjat. Väitöskirja on hyväksytty lisämääreellä "kiittäen", mikä ei tietääkseni ole kovin yleistä nykypäivänä.

Riippuu alasta ja kursseistakin.
Tiivistettynä; molekyylibiotieteissä 3 on ok, 4 kiitettävä, 5 todellakin erinomainen (keskiarvon tapauksessa, ei välttämättä yksittäisten kurssien tapauksessa!)
Molekyylibiotieteet-kandilinja HY:llä, keskiarvoni 4.36/5, 22 arvosteltua kurssia käyty, joissain periodeissa on ollut "vain" 10 op eli 2 kpl 5 op (työläitä) kursseja.
Tässä valinnaisen kurssin, jolta juuri sain elämäni ensimmäisen 2 (siis kakkosen), arvosanajakauma ja kuvaus tavoitteista:

Arvosana 0 1 2 (kuvitelkaa railo) 3 4 5
vuosi1 18 17 32 | 18 11 4 (%)
vuosi2 27 8 22 | 17 15 10 (%)
Uudelleenmuotoilluin opettajan loppusaatesanoin "- - osittain jo 3, varsinkin 4 ja 5, vaativat että osataan ratkaista tehtävät tilanteessa kuin tilanteessa - - kurssi on aineopintotasoa. Ei siis tarvitse kokea olevansa huono näitä matalemmillakaan arvosanoilla."
Jo kurssin johdannossa sanottiin että "tilanteessa kuin tilanteessa -osaamiseen pyritään", ja tämä kurssi oli siis aineopintojen x soveltavaa laskentaa ja päättelyä.
Kurssin vetäjä on äärimmäisen osaava ja hyvä opettaja, mutta aihepiiri vaikea. Kurssimateriaali noin 4/5, sanoisin.
Joillain kursseilla arvosanan 5 saa kun ymmärtää keskeiset sisällöt hyvin (eli ymmärtää mikä on keskeisintä). Kaikissa kursseissa ei ole lopputenttiä vaan esimerkiksi esseitä tai muut jatkuvat kirjalliset, palautettavat, arvosteltavat työt. Em. vaikealla kurssilla 5 op eteen tein noin 120 tuntia työtä (5 op on 135 tuntia töitä) ja sain 2, kun taas toisella kurssilla tein noin 60 tuntia töitä ja sain 5 (tosin olen nopea ja lahjakas kirjoittaja ja arvostelu perustui tiivistelmiin asiantuntijavierailijoiden luennoista).
Toisin sanoen: kurssien arvostelu ja arviointimenetelmät eivät mitenkään voi olla täysin yhdenmukaisia, eikä niiden oikeastaan ole tarkoituskaan olla, koska kurssitkaan eivät ole (vertaa nyt asiantuntijaluentokurssia vaikka labrakurssiin). Opintopisteet ovat myös suuntaa-antavia ja niihin vaikuttavat omat taipumukset. Orgaanisen kemian kursseilla esimerkiksi 81 h eli 3 op ylittyy noin 100 prosentilla per kurssi, eikä se takaa arvosanaa 5 välttämättä (itse sain 4 ja 4 koska en saanut lisäpisteitä palautetuista kirjallisista harjoituksista vaan tein ne itse kotona).
Joillain kursseilla ulkoa opeteltavaa on paljon (Fysiologia, Metabolia), joillain enemmän esseitä, joissain ryhmätöitä ja esseitä ja tentti.
Miten siis voisi olla mahdollista että arvostelu olisi aina täydellisen KUVAAVAA, tai kuvaisi samaa osaamistasoa eri (kokoistenkin, käytännössä) kurssien välillä? Jotkin kurssit ovat laajempia (yleistiedot tai keskeiset asiat), jotkin suppeampia (kuten em. valinnainen kurssi, jolla vain ja ainoastaan ratkaistiin tehtäviä soveltaen).
Tunnen pääaineestani opiskelijoita jotka eivät ole saaneet kuin yhden tai kaksi vitosta.
Ts. molekyylibiotieteissä omassa tapauksessa keskiarvo 4.4 tarkoittaa sitä, että juuri muuta ei 6 päivänä viikossa ehdi tehdä kuin opiskella (ei aina tehokkaasti tietenkään, sillä en ole kone). Lisäksi minulla on ollut monta periodia joissa ei ollut kuin "vain" 10 op (kuten sitä orgaanista kemiaa ja muita työläitä kursseja) -> arvosanat 5 ja 5 tai 5 ja 4 yleensä, kun lukee 5 päivää viikossa.
Aina on myös riski hairahtaa tekemään "omia" asioita oman mielenkiinnon mukaan.
Ja niin edelleen.

Jaa no mulla on ammattikoulupohjalta 2.11 ja tippuu keskiarvo.ja tyytyväinen kun pääsee läpi. Ne jotka itseäni kiinnostaa niistä tulee 4-3 ja ne jotka ei kiinnosta tulee 1-2 joten ei niin väliä kuhan sen hiton lakin painan päähäni se riittää. Ja opiskelen kemiantekniikan insinööriksi.et sinä niillä numeroilla tee hittoakaan oikeassa työelämässä ja monelta ei jää käteen mitään koulusta vaikka olisi tohtori. Ja loppupeleissä pääset ihan mihin vain töihin ulkomailla kun sulla on vain ainoastaan amkin paperit huolestuttavia nykyään kun juuri ylioppilaan ei osata käyttää edes wordia.

Ilmeisesti arvosanoja saan nykyään aika helposti. Minulla on noin puolet kandintutkinnosta kasassa Helsingin yliopistossa ja keskiarvo on 5.0. Aion yrittää valmistua tällä keskiarvolla. Saas nähdä miten käy. Vuosi 2023. Opiskelen noin 30 opintopistettä periodissa ja olen tehnyt aika paljon töitä mutta kurssit eivät ole vaikeita.