''Minä suojelen sinua, älä pelkää ikinä..''

Noin käy aina jos vain lankeat työttömän miehen metkuihin.

Muistakaa ei koskaan työtöntä miestä!!!

Tiedät, että apua on saatavilla. Ihmisen täytyy olla vain niin fiksu, että ymmärtää pyytää sitä, kun omat voimat eivät riitä

Harmin paikka, että valkealla ratsulla ratsastava ritarisi osoittautui aasilla kopsuttelevaksi pettymykseksi.
Oliko tuo vakuuttelu ratkaiseva tekijä valinnassasi?

Minä en koskaan kuullut noita sanoja mutta asetelma oli jotenkin selvä jo alusta alkaen. Mieheni otti täyden vastuun minun ja sittemmin myös lastemme kaikinpuolisesta hyvinvoinnista mahdollisuuksiensa puitteissa sekä meidän turvallisuudestamme sanan täydessä merkityksessä.
Vastavuoroisesti minulle oli selvää miehen töiden mukaan muutot paikkakunnilta toisille vaikkain yhden kerran ehdotin, että voisimmeko nyt olla paikoillamme hieman pitempään. Kyse oli komannesta paikkakunnan vaihdosta vuoden sisällä. Ensimmäinen lapsi 6kk.
Siinä asuessamme saimme alulle toisen lapsen joka syntyi kun olimme muuttaneet seuraavaan asuntoon mutta samalla paikkakunnalla johon sitten juutuimmekin.

Elämäni on ollut vaihtelevaa ja värikästä mutta aina turvallista huolimatta mieheni myöhempien vuosien työttömyysjaksoista.

Heissä on lapsuudesta tuttu avuttomuuden tunne: ''Odota, joku mies tulee ja poimii sinut, hän pitää sinusta huolta, sinun ei tarvitse huolehtia mistään, hän suojelee sinua kaikelta.... ''

Minulla on tainnut olla kovin erilainen lapsuus. Ja aikuisuus, ihan itse olen kyllä itsestäni huolehtinut ja aina pitänyt sitä itsestäänselvyytenä. Tukea tottakai olen saanut muilta, mutta ei tulisi mieleenkään heittäytyä toisten huolehdittavaksi niin kauan kuin terveenä pysyn.

Parisuhteessa on toki lupa odottaa apua ja tukea toiselta jos on vaikeaa. Ei parisuhteen tarkoitus ole kuitenkaan heittäytyä avuttomana toisen käsivarsille ja odottaa että toinen huolehtii kaikesta kuin olisit pikkulapsi. On ihan ymmärrettävää että toinen voi väsyä ottamaan kaikesta vastuun ja kaivata parisuhteelta myös vastavuoroisuutta, Ei mieskään jaksa aina olla vahva ja kannatella kaikkea taakkaa harteillaan vaikka sitä pitäisikin miehen tehtävänä.
Alkuperäinen kirjoittaja kuullostaa lähinnä siltä että hän etsii ja haluaa isähahmoa, ei tasaveroista puolisoa.

..siis mitä? Mies pitää huolta!!!? Jokainen pitää ensisijaisesti huolta itsestään. Avuttomat "suojelun-/hoivantarpeessa" olevat naiset (ja miehet) ovat parisuhteen kuolema - vain omilla jaloillaan seisovat, mutta kompromisseihin pystyvät ja toisiaan arvostavat pystyvät luomaan kestävän parisuhteen. Kukaan ei jaksa loputtomiin kannatella avutonta, vinkuvaa, ruikuttavaa loista.

Ylidramaattinen, teatraalinen asetelma. Lieköhän tästä maailmasta?

Ikinä en ole noita sanoja odottanut kuulevani ja jos kuulisin, juoksisin karkuun. Minkä ikäinen olet? Tuo ajatushan on kuin suoraan viime vuosisadan alusta. Ei mun lapsuudessa kukaan sanonut, että kyllä susta joku mies aina huolehtii, ei sun tarvitse itse ottaa vastuuta mistään. Ei mikään suhde toimi noin että heittäytyy toisen varaan, toisen huolehdittavaksi. Mun mielestä se on avuttomuutta, kyvyttömyyttä ottaa vastuuta itsestään ja omasta elämästään.
Ja sitten tulee sitä turhaa draamaa. Ja itkettää. Ja sitten haukutaan, millaisia paskoja miehet ovat, lupaavat ja sitten pettävät lupauksensa.

Sun on nyt viimeistään aika oppia elämään itsestäsi huolehtien. Naiset ei ole sen avuttomampia kuin miehet. Jotkut naiset valitettavasti suorastaan heittäytyvät avuttomiksi, eivät viitsi käyttää edes omaa järkeään kun taitaa olla helpompaa kun joku muu ottaa vastuun heidän elämästään. Sitten voi syyttää sitä toista että enhän minä mutta kun se toinen lupasi. Huh huijaa.

Ai. Ei oo kukaan mies suojelusta tarjonnut. Päinvastoin on sanottu, että ole ihan kuule itseksesi ja pärjää ihan omin voimin ja se on koskenut sitten ihan kaikkea kauppakassista tunne-elämään. Mitään tukea eikä apua ole saanut. Päinvastoin kun tulee hankala paikka niin mies on yksi riippa lisää. Sekin pitää kantaa omien murheiden lisäksi. Olisi kyllä ollut hienoa kuulla edes kerran näiden 17 vuoden ja kolmen parisuhteen aikana kun mies olisi sanonut " Mikä nyt on, onko sulla murheita?" Tai että olis voinut itkeä miehen nähden!!! En osaa edes kuvitella sellaista!

Kirjoitat kyllä täyttä sontaa. Ei "meissä kaikissa" synny turvattomuuden tunnetta jo lapsena eikä miehiä kasvateta sen kummemmin vahvemmiksi kuin naisiakaan, saatikka että naisia kasvatettaisiin sinun kuvailemallasi tavalla.

Tunnut todella tietämättömältä ja tosiaankin, avuttomalta. Suurin virheesi luultavimmin on kuitenkin se, että kuvittelet jonkun ihmisen "suojelevan" sinua kaikelta pahalta ja ilmeisesti vastoinkäymisiltäkin. Oma on elämäsi.

Meitä on moneksi, on lienee oman egon pönkittämistä nimetä aloittajan kirjoitus "sonnaksi", sillä hyvin monille tuo pitää paikkansa. Monet eivät edes ymmärrä, kuinka turvattomia he ovat ennenkuin illuusio turvallisuudesta järkkyy. Sen tähden esimerkiksi Pariisin terroristi-isku koetaan yleensä niin pelottavana.

Aloittajalle sanoisin, että peloista pääsee yli kun tiedostaa niiden syyn, jolloin ne voi kohdata ja voittaa. Vaikutat olevan tiedostamisen tasolla hyvän pitkällä, mutta ehkä et ole kuitenkaan toiminut juurikaan? Itseään voi esimerkiksi tietoisesti koetella laittamalla itsensä tilanteeseen, jossa ainoastaan voi luottaa omaan apuunsa. Katso itsellesi esimerkiksi sellainen tosipohjainen elokuva kuin "Wild - villi vaellus", siinä nainen opettelee luottamaan itsensä lähtemällä pitkälle vaellukselle. Voit sitten pohtia, millainen toiminta sopii itsellesi.

Mistä sut olisi pitänyt miehen pelastaa? Etkö osaa seisoa itsenäisesti omilla jaloillasi? Aika olisi opetella koska tunnut vanhemmalta ihmiseltä, jolle on iskostettu päähän että ei sun tarvitse mitään itse yrittää, pitää vaan löytää mies joka tekee sun puolesta kaiken. Miten muuten itse huolehdit miehestäsi? Veikkaan ettet mitenkään. Odotit hänen tekevän kaikki päätökset, puolustavan sua jokaisessa tilanteessa. Ojentavan auttavan kätensä heti kun sua vähän ahdisti. Menikö näin?
Tai sitten olet nuori joka elää ruusunpunaisissa pilvilinnoissa luullen jokaisen miehen olevan se prinssirohkea joka tuo sulle nenän eteen puoii valtakuntaa. "Rajatonmies" eikö sun mielestä turvallisuuden tunne lähde ihmisestä itsestään? Pariisin iskun myötä jokainen ihminen varmasti tuntee turvattomuutta ja on peloissaan. Mutta jokainen pääsee peloistaan ajattelemalla että tapahtui mitä tahansa, mä selviän siitä. Ajattelemalla, että mä voisin olla se joka auttaa muita kovassa paikassa. Kun antaa apua ja suojelee toisia saa ihan varmasti myös itse sitä osakseen. Pyyteettömästi. Kukaan ei oikeasti jaksa elää ihmisen rinnalla, joka heittäytyy aivan avuttomaksi. Perustelee avuttomuutensa sillä että mä olen nainen ja mun ei tarvitse ottaa mistään vastuuta. Ap on hyvä varoittava esimerkki.

kerran hassuttelimme poikaystäväni eli nykyisin mieheni kanssa ja sanoin hänelle leikilläni nuo sanat minä suojelen sinua.ja sitä olen todella saanut tehdä.mies ei sen vertaa osallistu elämäämme,että edes kutsuisi likakaivon tyhjentäjän.joskus olen jättänyt uunit lämmittämättä toiveena että hän hakisi puita sitten kun rupeaa paleltamaan,3 päivää odotin,ikkunet oli jo jäässä muuta ei tapahtunut kun vaan kuului valitusta kun on niin kylmä.itse piti ne puut hakea.jos joskus olen surullinen tai itken,en kuule kysymystä mikä sinun on.joskus toivoisin jotain tukea raha-asioiden hoidossa tai talon huollossa,tai kun elämä kolhii.jos kysyn neuvoa johonkin asiaan ainut vastaus on kyllä sinä osaat,kyllä sinä tiedät