Maailman meno synkistää

Olen ihan samaa mieltä kanssanne, mutta elämä saa ihan toisenlaisen merkityksen ja tulevaisuuden Kristuksen tuntemisen kautta. Hänessä on uusi mahdollisuus, jolle se vain kelpaa. Syntiinlankeemus johti kaiken tuhon tielle.

vapahdettu kirjoitti:

Olen ihan samaa mieltä kanssanne, mutta elämä saa ihan toisenlaisen merkityksen ja tulevaisuuden Kristuksen tuntemisen kautta. Hänessä on uusi mahdollisuus, jolle se vain kelpaa. Syntiinlankeemus johti kaiken tuhon tielle.

Lue lisää

Toisaalta massasuggestio on kristushömpän ytimenä. niin on kaikissa uskomusjutuissa. Ei huono juttu, mutta ei siitä huoli resuta sen enempää.

vapahdettu kirjoitti:

Olen ihan samaa mieltä kanssanne, mutta elämä saa ihan toisenlaisen merkityksen ja tulevaisuuden Kristuksen tuntemisen kautta. Hänessä on uusi mahdollisuus, jolle se vain kelpaa. Syntiinlankeemus johti kaiken tuhon tielle.

Lue lisää

Entäpä jos sitä taivasta ei ole? Jos meillä oikeasti on vain tämä elämä, fyysinen sellainen? Ihminenkin on eläin, nisäkäs, kädellisten lahkoa kuten apinat. Eihän suurin osa ihmisistä usko eläintenkään sieluun ja kuoleman jälkeiseen elämään. Miten nisäkäs nimeltä ihminen poikkeaisi niistä? Joku vetää tietysti rajatila-kortin tähän. Mutta: vaikka ihminen on ollut niissä tilanteissa ns kliinisesti kuollut eli sydän pysähtynyt, ei aivot ole vielä tuhoutuneet. Kokemus on muodostunut aivoissa, unen kaltaisena tilana. Kuka voi todistaa että oikean kuoleman jälkeen elämä/tunteminen jatkuisi? Vaihtoehto on ei mitään, eli nukkumisen kaltainen ikuisuus-tila (siis nukkuminen jossa ei näe sillä hetkellä unta).

Siksi tämän päivän meno ahdistaa vielä enemmän, tietää että on vain tämä elämä ja sen puitteet ollaan tuhoamassa poliitikkojemme ja yrityspomojen jne kautta (metsät kaadetaan, luonnon eläimet tapetaan sukupuuttoon, meret saastutetaan, matuja ahdetaan maamme täyteen jne). Synkkä on mieli, hemmetin synkkä.

Tuolla tavalla minäkin sen päättelen. En ole uskovanen. Mieli on synkkä, on ollut jo teinistä lähtien.

entäpä_jos kirjoitti:

Entäpä jos sitä taivasta ei ole? Jos meillä oikeasti on vain tämä elämä, fyysinen sellainen? Ihminenkin on eläin, nisäkäs, kädellisten lahkoa kuten apinat. Eihän suurin osa ihmisistä usko eläintenkään sieluun ja kuoleman jälkeiseen elämään. Miten nisäkäs nimeltä ihminen poikkeaisi niistä? Joku vetää tietysti rajatila-kortin tähän. Mutta: vaikka ihminen on ollut niissä tilanteissa ns kliinisesti kuollut eli sydän pysähtynyt, ei aivot ole vielä tuhoutuneet. Kokemus on muodostunut aivoissa, unen kaltaisena tilana. Kuka voi todistaa että oikean kuoleman jälkeen elämä/tunteminen jatkuisi? Vaihtoehto on ei mitään, eli nukkumisen kaltainen ikuisuus-tila (siis nukkuminen jossa ei näe sillä hetkellä unta).

Siksi tämän päivän meno ahdistaa vielä enemmän, tietää että on vain tämä elämä ja sen puitteet ollaan tuhoamassa poliitikkojemme ja yrityspomojen jne kautta (metsät kaadetaan, luonnon eläimet tapetaan sukupuuttoon, meret saastutetaan, matuja ahdetaan maamme täyteen jne). Synkkä on mieli, hemmetin synkkä.

Lue lisää

Jeesus Kristus on antanut sisimpääni rauhan ja levon ja myös elämisen janon ja innon. Ei minua ahdista tulevaisuus. Minulla on tämä yliluonnollinen rauha vaikka maailmassa tosiaankin myrskyää!


Ps 23
Herra on minun paimeneni,
ei minulta mitään puutu.
Hän vie minut vihreille niityille,
hän johtaa minut vetten ääreen,
siellä saan levätä.
Hän virvoittaa minun sieluni,
hän ohjaa minua oikeaa tietä
nimensä kunnian tähden.
Vaikka minä kulkisin pimeässä laaksossa, en pelkäisi mitään pahaa, sillä sinä olet minun kanssani. Sinä suojelet minua kädelläsi, johdatat paimensauvallasi.

Sinä katat minulle pöydän
vihollisteni silmien eteen.
Sinä voitelet pääni tuoksuvalla öljyllä,
ja minun maljani on ylitsevuotavainen.
Sinun (siis Herran hyvyys)hyvyytesi ja rakkautesi ympäröi minut kaikkina elämäni päivinä, ja minä saan asua Herran huoneessa päivieni loppuun asti.

Ei onnelliset ja hyvinvoivat ole välttämättä yhtään sen viisaampia sielultaan kuin masentuneet. Olemme yksilöitä. On masentuneita, joita ei kiinnosta yhtään ympäröivässä maailmassa tapahtuvat vääryydet, on hyvinvoivia ihmisiä, jotka eivät osaa ajatella kuin itseään. Eivät osaa olla myötätuntoisia toisia kohtaan jne. Paskoja juttuja ovat voineet kokea, mutta hyvin paljon ratkaisee onko tukiverkostoa, josta ammentaa voimavaroja vastoinkäymisiä kohdatessaan.

Se paskan määrä vaihtelee. Joku toinen saa viisi grammaa, toinen kuorma-autollisen. Vai sanotko, että esim. poika, joka on ihan maassa, kun koulussa ei menesty tarpeeksi ja tyttöystävä jätti on kokenut yhtä rankkoja kokemuksia kuin leukemiaa sairastava poika, jonka perheenjäsenet on surmattu sodassa jne. Selvitä voi, kunhan osaa kylmettää itsensä, muuttua välinpitämättömämmäksi. Täytyy opetella sietämään sitä kaikkea paskaa mitä tällä planeetalla tapahtuu, niin luonnolle, eläimille kuin myös ihmisten keskuudessa.

No joo, ehkä ilmaisin asiani vähän kömpelösti.

Mielestäni sinä kuitenkin puhut ristiriitaisesti, kun sanot, että me olemme yksilöitä ja eri asiat vaikuttavat meihin eri tavalla. Sitten otat esimerkiksi jonkin ääripään, kuten sairauden. Mielestäni tuskan määrää ei voi verrata. Se on jokaisen henkilökohtainen asia. Mistä tiedät, miten vaikkapa johonkin muuhun kuin tähän poikaan vaikuttaisi leukemia? Entä jos hän tekisikin itsemurhan? Entä jos ei osaakaan kylmettää itseään?

Mielestäni paras metodi selviytyä elämästä, on opetella rakastamaan ja antamaan anteeksi.

Ihmisen on hyvin hyvin vaikea rakastaa tai olla positiivinen. Jostain syystä ihmisen aivotkin ovat sellaiset, että magneetin lailla imevät itseensä enemmän niitä negatiivisia kokemuksia.

Niin yksilöllisesti suhtaudumme esim. sairauksiin. Niitäkin on laidasta laitaan, vakavia ja ei vakavia. En kyllä mitään ristiriitaista kirjoittanut. Et ymmärtänyt tekstiäni. Ehken tarpeeksi tarkkaan jaksanut selittää. Tarkoitin, että tuskan määrä kyllä vaihtelee ihmisten välillä. Ei jaksa rautalangasta vääntää. Suhtautuminen ikäviin asioihin vaihtelee, koska olemme yksilöitä. Edellisessä kommentissani kirjoitin, että olemme yksilöitä.

Rakastaa kannattaa, opetella, jos ei osaa. Pointtini se, että meidän jokaisen elämäntarina on erilainen. Turha jauhaa sitä, että joo joo, kaikki kohdataan elämässä ikäviä asioita. Toiset saavat enemmän paskaa niskaansa kuin toiset. Eikä masennus aina tarkoita sitä, että ihminen on luovuttanut, kokoajan negatiivinen. Hetkittäin ihan sallittavaa olla masentunut. Kukaan jaksa koko ajan olla niin happy happy, jos oikeasti asiat ovat huonosti. On hyvä yrittää tarjota toisille sitä positiivisista ajattelutapaa, mutta kyllä sillä nyt on väliä onko päälläsi se viisi grammaa paskaa vai oletko hautautunut siihen täysin. Jos se pienemmän paskaläjän likaama tulee jauhamaan jättimäisen paskakasan hautaamalle kuinka ihanaa elämä on ja pitää vaan hymyillä koko ajan, niin se on jopa hiukan epäkohteliasta. Kyllä se hautautunut sieltä kaivautuu esiin, jos sitä paskaa ei lapata lisää päälle. Kasvaa vahvemmaksi ja selviää.

Jollei osaa kylmettää itseään, sitten voi voi. Ei se tarkoita sitä, että pitää täysin ummistaa silmänsä ympäröivältä maailmalta. On vain pakko, jos ei tahdo koko ajan surra sitä kuinka ihmisiä tapetaan, köyhät näkevät nälkää ym. Olen sitä mieltä, että yhtä lailla viisaita on masentuneissa kuin onnellisissakin. Onnelliset eivät välttämättä osaa suhtautua oikein masentuneeseen ja päästävät suustaan mitä typerämpiä fraaseja. Ei kaikki, mutta heitä on paljon.

Vastaan kysymykseesi eri tavalla. Sori. Jos poika kuka on tullut jätetyksi, tekisi itsemurhan, niin pienestä murheesta olisi kyllä henkensä päättänyt. Oli tuntunut pojasta kuinka pahalta tahansa. Ihmiset eivät aina osaa verrata murheitaan toisenlaisiin murheisiin. Suhdeluvut täysin hukassa. Leukemiaa sairastava taas voi olla hyvinkin positiivisesti suhtautuva. Kaikille selvä asia. Mutta jos se vielä elossa oleva jätetty poitsu tulisi jauhamaan leukemiapotilaalle, että äläpä siinä nyt ole murheissasi, hymyillään vaan, kyllä minullakin huonosti menee, kaikki kokee vastoinkäymisiä, älä ole masentunut, niin miltä toisesta tuntuisi. Tsempata saa, mutta ei vähätellä toisen murheita, jos tietää, että toisella asiat kuitenkin huonommin

4esfetrw kirjoitti:

Niin yksilöllisesti suhtaudumme esim. sairauksiin. Niitäkin on laidasta laitaan, vakavia ja ei vakavia. En kyllä mitään ristiriitaista kirjoittanut. Et ymmärtänyt tekstiäni. Ehken tarpeeksi tarkkaan jaksanut selittää. Tarkoitin, että tuskan määrä kyllä vaihtelee ihmisten välillä. Ei jaksa rautalangasta vääntää. Suhtautuminen ikäviin asioihin vaihtelee, koska olemme yksilöitä. Edellisessä kommentissani kirjoitin, että olemme yksilöitä.

Rakastaa kannattaa, opetella, jos ei osaa. Pointtini se, että meidän jokaisen elämäntarina on erilainen. Turha jauhaa sitä, että joo joo, kaikki kohdataan elämässä ikäviä asioita. Toiset saavat enemmän paskaa niskaansa kuin toiset. Eikä masennus aina tarkoita sitä, että ihminen on luovuttanut, kokoajan negatiivinen. Hetkittäin ihan sallittavaa olla masentunut. Kukaan jaksa koko ajan olla niin happy happy, jos oikeasti asiat ovat huonosti. On hyvä yrittää tarjota toisille sitä positiivisista ajattelutapaa, mutta kyllä sillä nyt on väliä onko päälläsi se viisi grammaa paskaa vai oletko hautautunut siihen täysin. Jos se pienemmän paskaläjän likaama tulee jauhamaan jättimäisen paskakasan hautaamalle kuinka ihanaa elämä on ja pitää vaan hymyillä koko ajan, niin se on jopa hiukan epäkohteliasta. Kyllä se hautautunut sieltä kaivautuu esiin, jos sitä paskaa ei lapata lisää päälle. Kasvaa vahvemmaksi ja selviää.

Jollei osaa kylmettää itseään, sitten voi voi. Ei se tarkoita sitä, että pitää täysin ummistaa silmänsä ympäröivältä maailmalta. On vain pakko, jos ei tahdo koko ajan surra sitä kuinka ihmisiä tapetaan, köyhät näkevät nälkää ym. Olen sitä mieltä, että yhtä lailla viisaita on masentuneissa kuin onnellisissakin. Onnelliset eivät välttämättä osaa suhtautua oikein masentuneeseen ja päästävät suustaan mitä typerämpiä fraaseja. Ei kaikki, mutta heitä on paljon.

Lue lisää

Ymmärsin kyllä tekstisi. Opettele kirjoittamaan ulos se, mitä tarkoitat niin ei tule epäselvyyksiä.

Kyllä mun mielestä masentuneisuus on tunnetila, ei sairaus. Ja jos joku elämää ihannoiva tulee jauhamaan tällaisia asioita masentuneella, mun mielestä masentuneella on ihan samanlainen vastuu ammentaa kuulemastaan kuin ns. "terveelläkin". Ei kait se nyt älykkyyteen vaikuta?

Masentuneita turhan usein paapotaan ja nostetaan jollekin marttyyri korokkeelle. Näin ei tarvitsisi olla. Parhaiten mielestäni opettaa se, kun joutuu pärjäämään omillaan.
Elämässä on pakko pärjätä, aivan kuten sinäkin sanoit.

Onnelliset ihmiset eivät muista, mitä masennus on, koska ovat niin vierastautuneet siitä. Onnellisuus on jotain, mistä pitää kiinni. Silloin ei tule miettineeksikään masennusta. Yleensä ne fraasit pitävät paikkansa. Niissä on vain se ongelma, että ne ovat maallikko muodossa. Niissä on kuitenkin usein jokin syvällisempi tarkoitus. Se on niille, ketkä sen haluavat ymmärtää.

Opettele itse keskustelemaan. Jos jokin jää epäselväksi, keskustelun lomassa ne kyllä tulevat esille. Osaan kyllä kirjoittaa.

Kyllä älykkyys vaikuttaa siihen, että osaako ammentaa kuulemastaan. Sitä taitoa voi kuitenkin petrata.

4esfetrw kirjoitti:

Opettele itse keskustelemaan. Jos jokin jää epäselväksi, keskustelun lomassa ne kyllä tulevat esille. Osaan kyllä kirjoittaa.

Kyllä älykkyys vaikuttaa siihen, että osaako ammentaa kuulemastaan. Sitä taitoa voi kuitenkin petrata.

Lue lisää

Touche.