Miltä tuntuisi tavata pitkästä aikaa?

Olen samaa ajatellut usein ja odotan sitä kohtaamista, on varmasti tunnetta täynnä m->n.

Olen miettinyt juuri tätä samaa asiaa monen monta kertaa. Se tapaaminen tuntuis ihanalta. On niin ikävä häntä. Mitä tekin toisin? Aion olla avoimempi hänelle. Kysellä kuulumisia häneltä jne. Hän on mulle niin tärkeä ihminen (en tajua). Nyt sen oon vasta tajunnut, kuinka kaipaankaan hänen katsettaan. Siinä olis mulle se oikea nainen.

Taivas aukeaisi..tuskin paljon puhuttaisiin...eipä niin olla ennenkään tehty..
Viime kesänä viimeksi ..

https://youtu.be/gKvxLP7TMLI?list=RDgKvxLP7TMLI

Eip mulla muuta.

Minä olen lähinnä miettinyt, miltä tuntuisi jos ei kohdattaisi enää koskaan. Ehkä se olisi tässä tilanteessa paras vaihtehto, ehkä silloin tunteet kuolisi ajallaan... Koskaan ei olla tapaamalla tavattu, vaikka itse olisin niin joskus halunnut, en usko sen päivän koittavan koskaan.

kuvailla. olen ajatellut sitä monenkirjavalla tunne skaalalla mutta kuitenkin onnellisena. pelko ja hämmennys johtuu omasta epävarmuudesta että kelpaanko ja loput on sitä rakkauden ja kauneuden ihmettelyä. miksi se ei vois olla jotain ihan muutakin kuten sellainen rento tai helpottunut tai luonnollinen jopa helpohko...en etukäteen liikaa loisi mielikuvia siitä varsinkaan vääristymien vuoksi. antaisi kaiken mennä vain omalla painollaan ilman mitään sensaatiota. tavallisia henkilöitä tässä ollaan kuitenkin.

Se tuntuisi hyvältä ja erittäin hämmentävältä.
Mutta kukapa ei haluaisi välillä saattaa hämmennyksiin :)

Suutelisit niskaan, veri kohisisi suonissa enkä saisi edes henkeä.

Suutelisin sinua poskelle.Muistan ihosi pehmeyden vieläkin, 18 vuoden jälkeen.

Sinä leikittelet ajatuksella tilanteesta, josta minä jo tiedän totuuden. Tunteesta se ei ole koskaan ollut kiinni. Jos näkisimme, niin emme päästäisi toisistamme enää irti.

Ei siinä oikein mitään voi tehdä tai sanoa, kun nähdään. Jos mies haluaisi edes kerran tulevaisuudessa tavata minut jossain kahden kesken, halaisin häntä pitkään, katsoisin häntä pitkään ja sanoisin: "Joko vihdoin ymmärrät, mitä tunnen ja olen tuntenut koko ajan?".

Samoja ajatuksia mullakin, ikävä saa minut kaipaamaan niin, että mietin sitä hetkeä kun kohtaisimme. Halaisimme pitkään ja varmasti ne tunteet saisivat meidät lähes liikuttumaan. Koska niitä on molemmilla. 18 vuotta väliä.

https://www.youtube.com/watch?v=PQYl1TacqzI

Eipä tähän nenmpää. Mennyt mikä mennyt. Menen sinne puolelle palloa missä ehken joskus näkisin sen auringon nousun.

Tapaaminen olisi ihanaa. Ehkä me vihdoinkin voisimme ilmaista toisillemme sen mitä tunnemme toisiamme kohtaan. Minä aion kertoa jotain siitä mitä tunnen, jos vain jotenkin ilmaiset kiinnostuksesi puhua kanssani.

Se olisi kauheaa ja ihanaa ja sinä ehkä katsoisit, että olen lihonut, en olekaan yhtä kaunis kuin mitä muistit.

Tuntuisi tutulta...mukavalta, kivalta ja ihanalta...jännältä ja jännittyneeltä...hassulta ja hauskalta...herkältä ja suloiselta...:)

En rakkaudesta tiiä,mut pilkille ois kiva yhdessä mennä. Sanatkin oisivat tarpeettomia kun siinä yhdessä aikaa vietettäis. nautittais hetkestä ja tunteesta ja kuumasta kahvista tottakai.