Uusi hyvä kirja psyykenlääkkeistä

Toi on niin tyypillistä hoitoalan narsistista käyttäytymistä, itse valehtelevat lääkkeistä minkä kerkiävät ja ovat täysin aivopestyjä ja sitten he väittävät valehtelijoiksi niitä, jotka paljastavat totuuden niinkuin Gotzche. Voisko enään kieroutuneempaa ollakaan?

Valitettavasti liian moni valitsee valheessa elämisen totuuden sijaan. Varsinkin hoitohenkilökunnan edustajat. Eiväthän he voisi olla enään alalla toteuttamassa tätä suurta valhetta osana systeemiä, jos he myöntäisivät totuuden. Hehän joutuisivat tällöin moraalisen kysymyksen eteen, että minä osaltani tuhoan näitä ihmisiä ja valehtelen heille sen auttavan heitä. Miten siinä voit työtäsi tehdä? Menis koulutus hukkaan sekä joutuis irtisanoa itsensä työstään. Eiväthän heidän esimiehensä ja käypä hoito työryhmät antaisi siellä kenenkään sooloilla mitään.

Tämä on inhimillinen tragedia myös heille mutta paljon suurempi tragedia on niiden ihmisten kohtalot, jotka syövät näitä lääkkeitä, jotka tuhoavat heitä ja heidän aivonsa ja sitä myöten koko heidän elämänsä.

Psykoosin läpikäynti vastaan lääkitys
http://keskustelu.suomi24.fi/t/9219207/psykoosin-lapikaynti-vastaan-laakitys

ILMESTYY VASTA 15.4.2016. Pitää odotella siihen asti. Kun kahden eri paikkakunnan palstalla avasin ketjun tästä, on jo oltu takajaloillaan. Luulenko, että muut jakaisivat minun harhani, jne.On päässäni pahasti vikaa, jne.

Mulla on kirjastossa varauksessa ja saan ehkä puolen vuoden päästä vasta kun oli niin paljon varauksia. Omaa ei ole varaa ostaa, mutta onneksi on kirjastot! Tulisin hulluksi (siis vieläkin hullummaksi) ilman lukemista ja olen kyllä todella kiitollinen Suomen kirjastojärjestelmästä.

Mitä esimerkiksi? Kaikki kirjavinkit olisi erittäin tervetulleita. Itse luen ihan kaikenlaisia kirjoja.

Löytyisikö Suomesta toimittajaa, joka olisi kiinnostunut aiheesta ja valmis tuomaan kirjailijan uudelleen Suomeen? Olisi hyvä saada kirjan aihe julkiseen keskusteluun vakavasti otettavassa tv-ohjelmassa.

Edellisen kirjan yhteydessä Psykologiliito kutsui kirjan Suomeen. Ottakaa vaikka sinne yhteyttä. Siellä saattaa vaikka ollakin jo suunnitelmia.

Ihmisille syötetään statiinejakin, kolesterooliin, vaikka tutkimukset ovat todistaneet, että vain 1 % hyötyy, siis sydänkuolleisuus laskee. Statiineilllakin on kauheita sivuvaikutuksia. Siis ei ainoastaan psykiatrit.

> Kirjassa myös sanotaan että noin 1% hyötyy lääkkeistä....

Tarkoitetaanko tuossa POTILAITA?

Jos hyöttyjiä on vain 1%, niin eihän sellaisia lääkkeitä tehtäiskään. Jos tuo määrä lääkkeiden ostajista niistä hyötyy, niin toisen osapuolen hyötyprosentti täytyy olla huomattavasti suurempi.

Prosentit kirjoitti:

> Kirjassa myös sanotaan että noin 1% hyötyy lääkkeistä....

Tarkoitetaanko tuossa POTILAITA?

Jos hyöttyjiä on vain 1%, niin eihän sellaisia lääkkeitä tehtäiskään. Jos tuo määrä lääkkeiden ostajista niistä hyötyy, niin toisen osapuolen hyötyprosentti täytyy olla huomattavasti suurempi.

Lue lisää

Hehe, oivallisesti sanottu. Kyllä, voitanee todeta, näyttöön perustuen, että 100% vastapuolesta hyötyy hyvinkin merkittävästi. :)

Montako miljoonaa ne tuovat lääkebisnekseen?

Götzschen arvio on muistaakseni vain vanhuksista (>65v). Puoleen miljoonaan kuolemaan ei ole mukaan luettuna valta 65v. ihmisten kuolemia per vuosi.

jurdf kirjoitti:

Götzschen arvio on muistaakseni vain vanhuksista (>65v). Puoleen miljoonaan kuolemaan ei ole mukaan luettuna valta 65v. ihmisten kuolemia per vuosi.

Götszchen uusimmassa (2016) on muutamia esimerkkejä psykiatrian aiheuttamista epäsuorista kuolemista (itsemurhat ja käyttäjät suorittama väkivalta) sekä suora tappotapausesimerkki Tanskan psykiatrisesta järjestelmästä.

???

Mistähän olet näin lukenut? Kirja näyttäisi olevan jo ennakkotilattavissa heiltäkin.

Googlasin hakusanalla Tappava psykiatria ja lääkinnän harha.Tuli useita otsikoita. Yksi: Suomalainen kirjakauppa tiedottaa.. Klikkasin auki. Siellä oli kijalistaa. Tämän kijan kohdalla luki:poistettu valikoimasta. -Voin tarkistaa, vieläkö ko.asia löytyy.

En tiedä, mikä tyyppi tuo nimimerkki pykoottinen, mutta minä toin tälle palstalle tiedon tuosta kirjasta. Vasta myöhemin selvisi,että ilmestyykin vasta keväällä, 15.4.2016. Kirja löytyy kyllä sitruuna-kustannukset ja adlibriksen sivuita. Mutta ei tiedetä, koska saatavana. -Monet ovat ostaneet sen englanninkielisenä.

Kävin Googlailemassa. Suomalaisen kirjakaupan infossa lukee enää: Yleinen virhe -tämä tuote on poistettu tai ei enää saatavilla.

Oli uusi Sitruuna-Info: luettelosta löytyy tämä kirja. Kun klikkaa, pääsee tarkempaan tekstiin esittelyineen. Kirjan voi tilata heti. Toimittavat ,kun tulee varastoon. Sen ajan kohtaa eivät saa sanoa.

Tällaisen toimivan linkin löysin suomalaisen sivulle ja kirjaan. ei saatavilla, vielä.
http://www.suomalainen.com/webapp/wcs/stores/servlet/fi/skk/tappava-psykiatria-ja-lääkinnän-harha-p9789525701586

Sitruuna info tänään:saatavuus 24.5.2016

Minuakin kiinnostaisi kuulla enemmän psyykenlääkkeiden aiheuttamista vaurioista ja ennen kaikkea siitä, voiko aivovaurio jäädä pysyväksi. Toisinaan kirjassa mainitaan pysyvistä vaurioista, mutta luvussa "Krooninen aivovaurio" on kohta, mikä mietityttää minua:

" Lähes kaikkien psyykenlääkkeiden käyttäjillä on dokumentoitu kroonista aivovauriota, johon liittyy pysyviä persoonallisuuden muutoksia, esimerkiksi kognitiivisten kykyjen heikentymistä ja tunne-elämän latistumista kauan sen jälkeen kun potilaat ovat lopettaneet lääkkeen käytön. Krooninen aivovaurio on sidoksissa lääkkeelle altistumisen pituuteen ja pahenee usein, kun annostusta nostetaan. Yleensä se paranee selvästi, kun potilas vieroitetaan lääkkeistä."

Mitä tarkoittaa paranee selvästi? Tarkoittaako se, että monet aivovaurion oireet lievenevät huomattavasti lääkkeistä vieroittamisen jälkeen, mutta joitakin haittoja voi silti jäädä, vai sitä, että palautuu täysin lääkkeiden aiheuttamista haitoista? Onko pysyvä aivovaurio mahdollinen, eli, vaikka psyykenlääkkeet olisi lopetettu 20 vuotta sitten, lääkityksestä aiheutuneet vauriot olisivat jääneet?

Omalla kohdallani ajattelen, että käyttämieni psyykenlääkkeiden haitat vähenivät lääkityksen lopetettuani, mutta monia haittoja on saattanut jäädä. Esim. minulla on muisti, - oppimis, ja keskittymisvaikeuksia sekä ajatuksen hitautta. Tunnepuolella on niin, etten välillä tunne mitään, eikä mikään kiinnosta, välillä tunteet ovat hyvin voimakkaita ja vaihtelevat nopeasti laidasta laitaan. En myöskään ole enää kiinnostunut seksin harrastamisesta.

Näiden lisäksi kärsin erilaisista kehon vaivoista. Kehon oireista tärkeimmät liittyvät aineenvaihduntaan. Aineenvaihduntani toimii huonosti kaikin tavoin. Joudun ravaamaan usein wc:ssä, enkä hikoile. Luulin, että kilpirauhassairaus selittäisi tämän, mutta eräs sisätautilääkäri oli sitä mieltä, ettei näin ole. Tai siis osittain varmaan johtuu kilpirauhasesta, mutta ei täysin. Kehon oireet ovat päivittäisiä, eivätkä ne ole muuttuneet suuntaan jos toiseen. Jos syynä olisi puhtaasti psyyke, luulisi, että jonkinlaista vaihtelua olisi vuosikymmenten aikana ollut. Kaikki vaivat eivät ole alkaneet samaan alkaa, vaan monet paljon myöhemmin. Kaiken kaikkiaan on tunne, että olen ihan tukossa ja lukossa. Mikään ei toimi normaalisti, enkä tunne ikinä oloani hyväksi ja energiseksi.

Pysyvä aivovaurio ja muut haitat kuulostavat hurjilta, jota itsekin välillä epäilen. Toisaalta, niin kauan kun ei saa muita selityksiä, uskon, että syynä ovat psyykenlääkkeiden aiheuttamat pysyvät haitat. Taitaa kuitenkin olla niin, että asiasta ei tiedetä paljonkaan, jolloin voi vain puhua mahdollisuuksista. Olisi kuitenkin hyvä saada jonkinlaisia vastauksia, koska epätietoisuudessa eläminen on inhottavaa.

Koen olevani työkyvytön. En pysty elämään normaalia elämää, mutta eläkkeellekään en pääse. Tai voisin ehkä päästä, mutta se vaatisi melkoista syynausta, mitä en yksinkertaisesti jaksa. Ei voi mitään.

"Mitä tarkoittaa paranee selvästi? Tarkoittaako se, että monet aivovaurion oireet lievenevät huomattavasti lääkkeistä vieroittamisen jälkeen, mutta joitakin haittoja voi silti jäädä, vai sitä, että palautuu täysin lääkkeiden aiheuttamista haitoista?"

Otetaan esimerkkinä lääkkeen (kuten neuroleptien) aiheuttama tardiivi dyskinesia, mihin kuuluu pakkoliikkeitä. Joillain oireisiin tulee helpotusta kemiallisen altistuksen jälkeen, toisilla ei. Tämä kielii pysyvästä aivovauriosta.

Bentsoista Wikipediasta lainattua:
"Bentsodiatsepiinit huonontavat pitkäaikaiskäytössä psykomotorisia taitoja ja kognitiivisia toimintoja eli ajattelu- ja havaintokykyä sekä muistia[44]. Ajattelu- ja havaintokyvyn muutokset palautuvat useimmiten ennalleen vähitellen käytön loputtua. Osalla pitkäaikaskäyttäjistä on kuitenkin havaittavissa älyllisen suorituskyvyn heikentymistä vielä 10 kuukauden kuluttua vieroituksen päättymisestä (pidempiä seurantatutkimuksia ei ole tehty)[14]. Myös muistin toimintaan saattaa jäädä pysyviä häiriöitä[15]." Bentsot voivat myös vaurioittaa aivoja.

Samaten jotkut saavat psyykenlääkkeistä, kuten ssri:t, pysyviä seksuaalihäiriöitä(PSSD). Toiset palautuu, jotkut palautuu nopeasti lääkkeen jälkeen seksuaalihäiriöistä ja joillain kestää kauan aikaa palautua. Jotkut ei palaudu. Aihe kuten moni muukaan psyykenlääkkeen haitoista, ei ole kattavasti tutkittu.

On syytä olettaa, että mitä suurempi altistus psyykenlääkityksille ja mitä pitkäaikaisempi, sen suurempi todennäköisyys vaurioille ja haitoille. Vuosien käytössä voi ilmetä uusia haittoja. Eli jos on käyttänyt kuurin pienellä annoksella ssri-lääkkeitä lyhyen aikaa, on todennäköisemmin vähemmän häiritseviä haittoja, jopa pysyväksi jääviä, kuin 15 vuoden monilääkinnästä kolmella lääkkeellä isolla annostuksella tai ihan ssri-lääkkeen 15 vuoden käytöstä. Tosin tämäkin on yksilökohtaista, joku voi vahingoittua vähemmästä, toinen enemmästä. Osa ei koe haittoja, ei vain osaa edes miettiä niiden johtuvan lääkkeestä tai ehkä huomaa jonkun muuttuneen huonommaksi tai erilaiseksi lääkityksen aikana muttei koe siitä niin suurta ongelmaa. On hankala arvioida asiaa, kun on ollut pää "huumattuna" 24/7. Jotkut haitat voi paljastua vasta lopettaessa lääke ja tila voi huonontua merkittävästikin kun lopettaa lääkealtistuksen. Toisaalta syynä voi olla lääkkeen vaikutukset aivokemiaan, mitä lopettaminen järkyttää, eikä niinkään uusiva sairaus mitä psykiatria toitottaa.

Edellä mainitut haittaesimerkit eri lääkkeiden kohdalla ovat haittoja, jotka ovat suht selkeästi voitavissa todistaa psyykenlääkkeiden haitoiksi. Ongelma psyykenlääkkeissä on, että niiden vauriot ovat hankalasti todistettavissa lääkkeiden syyksi (erityisesti emotionaalinen latteutuminen ja emotionaaliset haitat ylipäätään) ja niiden tiedostamiseen, nimeämiseen ja viralliseen todentamiseen voi mennä jopa vuosikymmeniä (kuten esim tardiivi dyskinesia). En pitäisi yhtään mahdottomana, että mainitunlainen krooninen aivovaurio-oireisto voi syntyä psyykenlääkkeiden eritoten pitkäaikaisesta käytöstä.

Aivot, keho ja mieli ovat toisaalta niin monimutkainen järjestelmä, että on hyvin hankala sanoa, mikä johtuu mistäkin. Voidaan aina todeta, että se on potilaan mielisairaus, mistä asiat johtuu. Toisaalta niin moni muukin asia voi aiheuttaa esim. keskittymiskyvyn ongelmia, että on hankala todistaa se lääkinnän syyksi. Potilas voi kokea täydellistä vähättelyä, tai jopa hulluna pitämistä lääkärin osalta, jos sanoo saaneensa lääkkeistä pysyviä vahinkoja, vaikka toisaalta pitkäaikaiskäytön vaikutuksia ei ole niin kattavasti tutkittu.

En kannata ajattelemaan, vaikka epäilisi saaneensa haittoja että niille ei voi tehdä mitään tai ne on pysyviä. Jos noin ajattelee, voi käydä niin että eliminoi itseltään mahdollisuuden tilansa paranemiseen, sillä omaa toimintakykyään ja terveyttään voi kokeilla parantaa. Kannattaa lukea esim Beyond meds - blogia, jonka pitäjä on käyttänyt todella paljon lääkkeitä pitkään, mutta on kokenut vaikean vieroituksen jälkeen paranemista olossaan, vaikka kuvaa myös hyvin vaikeaa aikaa pitkäaikaisissa vieroitustuskissaan.

Toisaalta on niitä, jotka on lääkitty todella huonoon kuntoon tai potevat pitkiä vieroitusoireita, joiden olo on niin kertakaikkisen huono, että eivät oikein edes pysty parantamaan asioitaan tai välttämättä edes huolehtimaan itsestään. He voivat kokeilla yrittää ajan parantaa. On niitä joiden ongelmat voi johtua lääkkeistä, mutta joita psykiatria lääkitsee aina vaan huonompaan kuntoon etsiessään "oikeaa lääkettä".

Nykypäivänä on alettu puhumaan kriittisempään sävyyn esim. benzoista ja vanhemmista neurolepteistä. Niistäkin puhuttiin aikanaan huomattavasti haitattomampina. Uskon että myös muiden lääkkeiden haitoista aletaan puhua enemmän tulevaisuudessa.

Lääkärikunta ei myönnä psyykenlääkkeistä tulevia pysyviä vaurioita vaikka osasta saattaisi jo pakkausselosteessa olla hyviä viitteitä mitä ne ihmisille voi yleisestikin tehdä.

"Aivot, keho ja mieli ovat toisaalta niin monimutkainen järjestelmä, että on hyvin hankala sanoa, mikä johtuu mistäkin."

Juuri tässä se haaste on. Jos on muitakin asioita, mitkä voivat vaikuttaa terveyteen, voi löytää useita selityksiä terveyden huononemiselle. Esim. syrjäytyminen, kriisit, lapsuuden traumat yms. vaikuttavat paljon. Tosin ehkä enemmän kyse on negatiivisten asioiden kasautumisesta, kuin yksittäisistä elämän kolhuista. Persoonallisuudellakin on merkitystä. Jos suurten vaikeusten lisäksi ihmisellä on pitkäaikainen psyykenlääkitys, ei asioita edes erota, vaan kaikki voi olla yhtä kaaosta.

Sen sijaan, jos muut asiat ovat melko hyvässä kunnossa (esim. on ammatti, työ, hyvät suhteet perheenjäseniin, ystäviä yms.), tilanne on toinen. Silloin varmaan erottaa helpommin myös psyykenlääkkeiden haitat. Olen kyllä sitä mieltä, ettei asioita tarvitsisi erotella, kunhan pääsee elämässä eteenpäin. Ongelma onkin siinä, että kaikki eivät pääse riittävästi, vaan joutuu miettimään esim. taloudellista tilannetta. Siksi tulee mieleen miten paljon asioille voi tehdä ja pääseekö eteenpäin enää omin voimin. Toivottavasti.

"Mitä kaikkea SSRI-aineet voivat aiheuttaa?"

Tyypilliset aivovaurio-oireet voit tarkastaa Aivovammaliiton sivulta. Samainen oireisto koskee aivovammojen lisäksi kaikkia muitakin aivovauriotyyppejä, kemiallisesti aiheutuneet aivovauriot, kuten SSRI-altistus, mukaan lukien.

"Onko bupropioni parempi vaihtoehto josta ei aiheudu mitään vahinkoa lopettamisen jälkeen?"

Riippuu mitä tarkoitat paremmalla vaihtoehdolla. Ensin tulee ymmärtää, että kaikki niin sanotut psykiatriset lääkkeet ovat tasavertaisesti huumeita siinä missä kokaiini, kannabis, heroiini tai alkoholikin. Itse asiassa SSRI-aineet kuuluvat samana aineryhmään kuin amfetamiini ja kokaiini, stimulantit. Bupropioni on myös stimulantti, katulempinimeltään köyhän miehen kokaiini (poor man's cocaine), joka voi aiheuttaa aivovaurioita pidemmässä altistuksessa siinä missä SSRI-aineetkin.

Kunkin em. huumausaineen vaikutustapa on hieman erilainen (vaikuttavat eri määrin eri välittäjäainejärjestelmiin). Oireisto aiheutuneista aivovaurioista on kuitenkin käytännössä identtinen. Aivot ovat siinä mielenkiintoinen elin, että vaurioituessaan oireisto on hyvin pitkälti samanlaista. Ainoastaan erityispiirteet ovat sitten syntymätavasta riippuvaisia.

N39 kirjoitti:

Minuakin kiinnostaisi kuulla enemmän psyykenlääkkeiden aiheuttamista vaurioista ja ennen kaikkea siitä, voiko aivovaurio jäädä pysyväksi. Toisinaan kirjassa mainitaan pysyvistä vaurioista, mutta luvussa "Krooninen aivovaurio" on kohta, mikä mietityttää minua:

" Lähes kaikkien psyykenlääkkeiden käyttäjillä on dokumentoitu kroonista aivovauriota, johon liittyy pysyviä persoonallisuuden muutoksia, esimerkiksi kognitiivisten kykyjen heikentymistä ja tunne-elämän latistumista kauan sen jälkeen kun potilaat ovat lopettaneet lääkkeen käytön. Krooninen aivovaurio on sidoksissa lääkkeelle altistumisen pituuteen ja pahenee usein, kun annostusta nostetaan. Yleensä se paranee selvästi, kun potilas vieroitetaan lääkkeistä."

Mitä tarkoittaa paranee selvästi? Tarkoittaako se, että monet aivovaurion oireet lievenevät huomattavasti lääkkeistä vieroittamisen jälkeen, mutta joitakin haittoja voi silti jäädä, vai sitä, että palautuu täysin lääkkeiden aiheuttamista haitoista? Onko pysyvä aivovaurio mahdollinen, eli, vaikka psyykenlääkkeet olisi lopetettu 20 vuotta sitten, lääkityksestä aiheutuneet vauriot olisivat jääneet?

Omalla kohdallani ajattelen, että käyttämieni psyykenlääkkeiden haitat vähenivät lääkityksen lopetettuani, mutta monia haittoja on saattanut jäädä. Esim. minulla on muisti, - oppimis, ja keskittymisvaikeuksia sekä ajatuksen hitautta. Tunnepuolella on niin, etten välillä tunne mitään, eikä mikään kiinnosta, välillä tunteet ovat hyvin voimakkaita ja vaihtelevat nopeasti laidasta laitaan. En myöskään ole enää kiinnostunut seksin harrastamisesta.

Näiden lisäksi kärsin erilaisista kehon vaivoista. Kehon oireista tärkeimmät liittyvät aineenvaihduntaan. Aineenvaihduntani toimii huonosti kaikin tavoin. Joudun ravaamaan usein wc:ssä, enkä hikoile. Luulin, että kilpirauhassairaus selittäisi tämän, mutta eräs sisätautilääkäri oli sitä mieltä, ettei näin ole. Tai siis osittain varmaan johtuu kilpirauhasesta, mutta ei täysin. Kehon oireet ovat päivittäisiä, eivätkä ne ole muuttuneet suuntaan jos toiseen. Jos syynä olisi puhtaasti psyyke, luulisi, että jonkinlaista vaihtelua olisi vuosikymmenten aikana ollut. Kaikki vaivat eivät ole alkaneet samaan alkaa, vaan monet paljon myöhemmin. Kaiken kaikkiaan on tunne, että olen ihan tukossa ja lukossa. Mikään ei toimi normaalisti, enkä tunne ikinä oloani hyväksi ja energiseksi.

Pysyvä aivovaurio ja muut haitat kuulostavat hurjilta, jota itsekin välillä epäilen. Toisaalta, niin kauan kun ei saa muita selityksiä, uskon, että syynä ovat psyykenlääkkeiden aiheuttamat pysyvät haitat. Taitaa kuitenkin olla niin, että asiasta ei tiedetä paljonkaan, jolloin voi vain puhua mahdollisuuksista. Olisi kuitenkin hyvä saada jonkinlaisia vastauksia, koska epätietoisuudessa eläminen on inhottavaa.

Koen olevani työkyvytön. En pysty elämään normaalia elämää, mutta eläkkeellekään en pääse. Tai voisin ehkä päästä, mutta se vaatisi melkoista syynausta, mitä en yksinkertaisesti jaksa. Ei voi mitään.

Lue lisää

"Mitä tarkoittaa paranee selvästi?"

Peter Götzsche on kirjoittanut hieman epäselvästi tai kääntäjä on kääntänyt huonosti. Joka tapauksessa, jotta koko ilmiötä voi ymmärtää on ensin opittava erottaa eri tekijät yhtälössä: suorat ainevaikutukset, vieroitusoireet, aivovaurio-oireet, ja neljäntenä tekijänä henkisen puolen reagoiminen ja sen vaikutukset.

Mitä Götzsche lienee yrittänyt sanoa on, että ainekäytön lopettaessa suorat ainevaikutukset tietenkin katoavat, koska ainetta jatkuvasti poistuu kehosta ja määrä kehossa laskee, jos lisää ei oteta tilalle. Täten aine ei pääse tietenkään vaikuttamaan enää yhtä paljon. Aineen poistumisesta seuraa, että vieroitusoireet alkavat, mikä taas ihan oma oireistonsa. Kun vieroitusoireet ovat ohi jäljelle jääneet oireet ovat niitä aivovaurio-oireita ja ne ovat enemmän tai vähemmän pysyviä, elämän loppuun asti. Aivot jossain määrin pystyvät palautumaan, joten pientä oireiden laimenemista voi tapahtua jopa useita vuosia (~3-5) lopettamisesta, mutta lähtötasoon (baseline) ei käytännössä palauduta. Tähän päälle tulee se henkisenvoinnin osuus neljäntenä tekijänä. Ihmiset, niin vastaanotolle hakeutuneet käyttäjät tai käyttäneet, lääkärit ja psykiatrit sekoittavat em. ilmiöt keskenään käytänössä poikkeuksetta. Huomaa, että useimmat ihmiset eivät ole edes tietoisia asioista, joten he eivät osaa ymmärtää yhtään mitä tapahtuu.

"Minulla on muisti-, oppimis- ja keskittymisvaikeuksia sekä ajatuksen hitautta. Tunnepuolella on niin, etten välillä tunne mitään, eikä mikään kiinnosta. Välillä tunteet ovat hyvin voimakkaita ja vaihtelevat nopeasti laidasta laitaan. En myöskään ole enää kiinnostunut seksin harrastamisesta."

Kaikki luettelemasi oireet ovat tyypillisiä aivovaurio-oireita, jotka liittyvät mm. SSRI-aineiden aikaisemmillä käyttäjillä _riippumatta_ mistä syistä he ovat alun perin alkaneet käyttämään. SSRI-aineiden aiheuttamat seksuaalitoimintojen vauriot ja -halujen kato ovat niin tunnettuja, että sille osuudelle aivovaurio-oireistosta on annettu jo ihan oma nimensä, PSSD, eli Post-SSRI Sexual Dysfunction. Nettihaulla opit lisää. Tsekkaa myös sivusto Rxisk.org, missä on paljon aiheesta, sekä uhreilta että tutkijoilta.

On ihan typerää, että bentsojen kyvystä ja vanhojen neuroleptien kyvystä aiheuttaa vaurioita puhutaan ja eritoten benzoissa niitä kauhistellaan, mutta uudemmissa lääkkeissä tätä ei nähdä. Ne kun on niin "turvallisia". Voi olla että ne saattaa olla paremmin siedettyjä alussa kuin esim vanhat neuroleptit, eikä niihin sisälly samanasteista toleranssin nousua nopeaa kuin bentsoihin, mutta kyllä vaan kun uudempia vetelee erityisesti kauan ja paljon, vaurioita voi syntyä. On aivan selvää, että aivojen keinotekoisella välittäjäaineiden jatkuvalla manipuloinnilla voi olla aivojen toimintaa vaurioittavia tai rampauttavia seurauksia. On hyvin riskialtista alkaa veivaamaan välittäjäaineita päivä toisensa jälkeen vuositolkulla. Myös aineen käytön lopetus on riskialtista aivoille. Välittäjäaineiden "veivauksella" on paljon kauaskantoisia seurauksia kehon toiminnoissa, unessa, vireystilan säätelyssä, keskittymiskyvyssä, muistissa, voi olla paljon haitallisia seurauksia henkilön emotionaalisessa puolessa, persoonassa, seksuaalipuolella jne... Kun välittäjäaineita aletaan sotkea, on ihan arpapeliä miten se keneenkin vaikuttaa ja minkälainen vaikutus ihmiseen aineella on. Joskus paras tuomari tähän on läheinen, joka näkee lääkkeen haitalliset vaikutukset yksilöön, kun yksilö itse ei välttämättä tajua, miten lääke on muuttanut hänen käytöstään mahdollisesti negatiiviseenkin suuntaan. Lääke voi laukaista yksilön käytöksessä paljon muutoksia, joita saattaa joskus lääkettä käyttäessään olla hankala hahmottaa. Götzsche ei säästele kirjassa uudempia lääkkeitä kovalta kritiikiltä.

SSRI-lääkkeiden aiheuttama mania nähdään yksilön ominaisuutena tai piilevänä sairautena, eikä lääkkeen tuomana haittana. Mielestäni SSRI-lääkkeeseen pitäisi suhtautua kuten elimistöön vieraaseen kemikaaliin tai huumausaineeseen, joka voi aiheuttaa negatiivisia seuraamuksia yksilössä, muttei se tarkoita mitään piilevää sairautta minkä lääke olisi paljastanut. Ihmisille annetaan diagnooseja kun he on erilaisten lääkkeiden vaikutuksen alla tai vieroittautumassa niistä. Psykiatria on hyvin sokko aineidensa seuraamuksille ja aiheuttamilleen haitoille.

Britanniassa kirjoitettu viimeaikoina DailyMailissa psyykenlääkkeiden ja masennuslääkkeiden mahdollisesta aivovauriopotentiaalista ja vakavista haitoista:
http://www.dailymail.co.uk/health/article-4197460/Could-antidepressants-damage-brain.html

http://www.dailymail.co.uk/health/article-4173468/My-GP-gave-antidepressants-didn-t-need-20-years.html

Hyvä että aiheesta kirjoitetaan.

Toisessa jutussa oli julkaistu informaatiovideo akatisiasta (mitä mm.masennuslääkkeet voi aiheuttaa), mistä Gøtzschekin kirjoittaa kirjassaan potentiaalisena syynä sille, miksi jotkut saattavat saada esim. masennuslääkkeistä itsetuhoisia ajatuksia.

Jutussa oli mainittu myös Gøtzschen ajatuksia lääkkeisiin liittyen. Sekä uusi kirja aihepiirin ympäriltä, "The Sedated Society" (edited by James Davies).

45555555 kirjoitti:

Britanniassa kirjoitettu viimeaikoina DailyMailissa psyykenlääkkeiden ja masennuslääkkeiden mahdollisesta aivovauriopotentiaalista ja vakavista haitoista:
http://www.dailymail.co.uk/health/article-4197460/Could-antidepressants-damage-brain.html

http://www.dailymail.co.uk/health/article-4173468/My-GP-gave-antidepressants-didn-t-need-20-years.html

Hyvä että aiheesta kirjoitetaan.

Lue lisää

Kiitos linkistä tuohon juttuun. Jäänyt itseltä huomiotta. Täytyypä lukaista James Daviesin uusin kirja Sedated Society (2017).

Aivovauriot SSRI- ja vastaavista aineistahan ovat olleet tiedossa jo pitkään. Jostain syystä kansan valtaosa on vastustanut totuutta todella pitkään, ja vastustaa yhä. Faktat eivät kuitenkaan ole mielipideasia, joten toivoa sopii, että mahdollisimman moni herää todellisuuteen ennen lähivuosien kuluessa. Jos vastuullisia viranomaisia ei saada koskaan oikeuden eteen, ainakin toivon, että uusien uhrien synty voidaan ehkäistä, kun ihmiset voivat tehdä informoidun päätöksen huumeiden käytön aloittamisen kohdalla. En kuitenkaan vastusta aineiden käyttöä. Mielestäni kaikki huumeet tulisi olla vapaassa kaikkien saataviilla ilman reseptiä SSRI-aineet mukaan lukien.

Tärkeintä on kuitenkin, että ketään _ei_pakoiteta_ käyttämään mitään kamaa. Psykiatrinen pakottaminen ei kuulu sivistyneeseen yhteiskuntaan.

Gøtzsche on kirjoittanut luvun James Daviesin uuteen kirjaan "Sedated Society" (2017).Siinä on myös muita kirjoittajia, kuten mm. psykiatri Joanna Moncrieff, joka on kirjoittanut itse psyykenlääkekriittisiä kirjoja ja Robert Whitaker, joka on kirjoittanut psykiatriakriittisiä kirjoja sekä muita kirjoittajia. Siinä on myös Luke Montagun tarina suurista haitoista mitä hän psyykenlääkkeistä 20 vuoden käytössä sai. Hän on CEPUK:n yksi perustaja ja hänet mainitaan toisessa lehtijutussa missä hän kertoo saamistaan haitoista. Kyseinen taho, CEPUK joka toimii Britanniassa, pyrkii lisäämään tietoisuutta psyykenlääkkeiden haitoista ja moni kirjoittajista ollut tahon toiminnassa mukana. Kirjassa on siis lukuisia kirjoittajia.

James Daviesin aikaisempi "Hajalla - Onneton totuus psykiatrian nykytilasta" julkaistiin suomeksi. Toivottavasti myös tämä uusi kirja julkaistaan myös suomeksi.

Kklkkjjjj kirjoitti:

Gøtzsche on kirjoittanut luvun James Daviesin uuteen kirjaan "Sedated Society" (2017).Siinä on myös muita kirjoittajia, kuten mm. psykiatri Joanna Moncrieff, joka on kirjoittanut itse psyykenlääkekriittisiä kirjoja ja Robert Whitaker, joka on kirjoittanut psykiatriakriittisiä kirjoja sekä muita kirjoittajia. Siinä on myös Luke Montagun tarina suurista haitoista mitä hän psyykenlääkkeistä 20 vuoden käytössä sai. Hän on CEPUK:n yksi perustaja ja hänet mainitaan toisessa lehtijutussa missä hän kertoo saamistaan haitoista. Kyseinen taho, CEPUK joka toimii Britanniassa, pyrkii lisäämään tietoisuutta psyykenlääkkeiden haitoista ja moni kirjoittajista ollut tahon toiminnassa mukana. Kirjassa on siis lukuisia kirjoittajia.

James Daviesin aikaisempi "Hajalla - Onneton totuus psykiatrian nykytilasta" julkaistiin suomeksi. Toivottavasti myös tämä uusi kirja julkaistaan myös suomeksi.

Lue lisää

Joanna Moncrieff vaikka kirjoittaakin hyvin aineista, kannattaa psykiatrista pakottamista, eli psykiatrista orjuutta, ainakin viimeksi teki mitä kuulin hänen radiohaasttelunsa vuosi takaperin. Sellaisen tuomitsen ankarasti epäoikeudenmukaisena ja ihmisoikeuksien vastaisena. Moncrieffiin suhtaudun ihmisenä täten paheksuvasti. Hän on kirjoittanut ok juttuja aineista, mistä mainitsinkin. Suosittelen tästä näkökulmasta hänen kirjallisuuttaan.

Peter Gotzsche on asiallisempi ihminen tuomiten avoimesti psykiatrisen pakottamisen. Tosin hänenkin kannoissa asiaan liittyen olisi tarkennuksen varaa. Robert Whitakerin kantaa en ihan täysin tiedä, koska hän haluaa tarkoituksella pitää hieman etäisyyttä aiheeseen.

Niin. Lääkärit eivät osaa vieroittaa psyykenlääkkeistä oikein, erityisesti vuosien käytön jälkeen. Usein lopetus on aivan liian nopea ja samalla tahdilla kuin lyhyen aikaa käyttäneille. Lääkkeitä määrää yleislääkäritkin. Tietämys vieroittamisesta on huonoa. Saatetaan jopa määrätä pian uusia lääkekuureja vaikka entisen vieroitusoireet on käynnissä Lisäksi polyfarmasia erityisesti psykiatrian puolella eli useiden lääkkeiden päällekäinmääräys on myös riskialttiimpaa ja vähemmän tutkittua kuin lääkärit myöntävät. Moni fyysiseen vaivaan käytetty lääkekin ja e-pillerit voi aiheuttaa mielialaoireita. Nyrkkisääntö voisi olla että kun alkaa vaikuttamaan välittäjäaineisiin, hormoneihin, niin sillä voi olla arvaamattomia seurauksia psyykessä. Psyykenlääkkeet yhä uudelleen ja uudelleen aloitettuna voivat aiheuttaa edellisestä käyttökerrasta erilaisia aloitus- ja vieroitusoireita. Ne ei aina uudelleenaloitettuna aiheuta samanlaista oloa kuin edellisellä kerralla eivätkä toimi aina yhä uudelleen aloitettuna kuten edellisellä kerralla vaan voivat aiheuttaa täysin erilaisia reaktioita. Jotkut sanovat ettei ssri-lääkkeiden aiheuttama hyvä olo ja positiivinen vaikutus kestä kauaa aloituksen jälkeen, ehkä kuukausia. Sitten vaikutus kun yrittää lopettaa, saattaa perustua siihen että estää vain vieroitusoireita tulevaksk käytöllä. Eikä ole sanottua tutkimusten perusteella, että niiden tehokaan on sellainen kuin lääkärit antaa olettaa. Saatika että teho kestäisi loputtomiin ja aina löytyy uusi toimiva lääke kun lähtee kokeilemaan uusia kun edellisen teho on kadonnut

Siitä ei myöskään puhuta, että ssri lääkkeet voi olla yhteydessä jonkunasteiseen lääkeriippuvuuteen, kaikissa psyykenlääkkeissä voi pitkällä tähtäimellä olla toleranssin nousu(sama annos ei tehoa) ja tila lääkkeet lopettaessa vieroituksesta johtuen voi olla huonompi kuin ennen aloitusta.

Kun vähääkään nettiä tutkii, on osa lopettaneita, joille vieroitus on helvetillistä. Vaikka heitä ei olisi paljon, heidän kokemuksensa on tärkeä mutta he usein tulee unohdetuksi. Lääkärikunta sivuuttaa usein näiden ihmisten kokemukset vaikka ne muistuttaa paljon toisiaan.

Sekä ssri lääkkeiden lopetus että aloitus voi laukaista psykiatrisia sairauksia muistuttavia tiloja (mania, ahdistushäiriö,psykoosi, agitaatio, unettomuus jne). Lääkärien mielestä nämä on osoitus jostain piilevästä mielisairaudesta jonka lääke tuo esiin, ei lääkkeistä johtuvaa. Syytetään aina potilasta, ei lääkettä.

Götzsche voi olla oikeassa kun sanoo että psyykenlääkkeistä voi olla enemmän harmia kuin hyötyä suurelle osalle ihmisistä.

Ehkä hyötyä voi tulla LYHYELLÄ tähtäimellä suositusten mukaan käytettynä, esim. yhtä lääkettä pienehköllä annoksella, mutta se onkin eri kun puhutaan pitkästä käytöstä ja isommista annoksista ja lääkeyhdistelmistä, jolloin haitat voittaa hyödyt.

On ihan absurdia että psykiatrit määrää päällekäin voimakkaita lääkkeitä ihan arpapelillä.

Huomaa, että niin sanotut mielenterveysongelmat, eli oikeammin sanottuna paha mieli ja erilaiset asianomaisesta ikävät tunteet, eivät ole sairauksia vaan osa ihmisyyttä. Psykiatria ei ole lääketiedettä vaan valtion sosiaalikontrollin väline siinä missä poliisivoimat. Harva tulee asiaa ymmärtäneeksi.

Nykyisellään psykiatrian toinen merkittävä, joskin yhä vain toisiarvoinen sektori, on tehdä paljon rahaa hyväksikäyttämällä kansalaisia (luoda psykiatrian orjia). Alan primääritehtävä kuitenkin on, on ollut ja tulee aina olemaa ei-toivottujen kansalaisten kontrollointi ja tai rankaiseminen auttamisen varjon alla lääketieteeksi pukeutuneena.

Muuten, Aku Kopakkala on psykologi, ei psykiatri. Jos hän olisi psykiatri, hän tuskin olisi koskaan sanonut julkisesti mitä sanoi. Käytännössä psykiatrian alalla ei voi toimia, jos on tieteelle rehellinen ja omaa minkäänlaista sivistyneen ihmisen moraalikäsitystä vapaudesta, toisen kunnioittamisesta ja suvaitsevaisuudesta.

Mitä tulee SSRI-aineiden vaikutuksiin ja siihen kuka kokee minkäkin mielekkääksi ja minkä epämielekkääksi sekä mitä riskejä on valmis ottamaan on kaikki toki yksilöllistä. SSRI-aineet ovat huumausaineita, joita valtio psykiatrian kautta promoaa kansalle kannabiksen, amfetamiinin, kokaiinin, opiaattien jne. tällä hetkellä laittomina pidettyijen aineiden tilalle. Kuka tykkää minkäkin huumeen vaikutuksesta on täysin yksilöllistä. Jos isossa kuvassa katsotaan niin on toki ilmeisestä, että moinen SSRI-aineiden pumppaus kansaa on aiheuttanut ennen näkemättömän iatrogeenisen toimintakyvyttömyysaallon, mikä näkyy mm. työkyvyttömyyden (sairauslomien ja työkyvyttömyyseläkkeiden määrän) räjähdysmäisenä nousua.

"VHH-ruokavalio on tähänkin sairauteen hyvä konsti, jota ei myönnetä."

Vastustan mitään yhden ratkaisun simppeleitä vastauksia kun niitä ei ole.

Masennuksen hoitoon ja esim. keskittymisongelmiin voi auttaa toki terveellinen monipuolinen ruokavalio josta keho ja aivot saa tarpeeksi ravintoaineita (jos koet että se on sinulle vhh, niin toiselle se voi olla toinen) ja surkean prosessoidun lisäaineita sisältävän ravintoköyhän ruoan välttäminen. Päihteiden välttäminen.

Ihmisellä on tiettyjä perustarpeita mitkä usein nykyaikana sivuutetaan: Liikunta, auringonvalo (d-vitamiini), tarvittava vedenjuonti, eletään kroonisessa stressissä heikoilla unilla jota kompensoidaan esim.kofeiinilla, vedetään liikaa sokeria ja ihmiskeholle ehkä soveltumattomia lisäaineita ja ravintoa joka voi aiheuttaa mieleenkin seuraamuksia (transrasvat, aspartaami, joillekin vilja jne). Ehkä arki on niin puuduttavaa, niin sitä kompensoidaan vetämällä alkoholia vapaa-ajalla

Lääketiede itsessään voi olla terveysriski koska jotkut lääkkeetkin voi aiheuttaa haittoja, esim unelle tai mielelle. Ihmiset valitsee ennemmin lääkkeitä kuin kokeilee muuttaa elintapojaan

Mutta niin moni muukin asia voi auttaa masennukseen, eikä vastaus ole todellakaan psykiatri. Ihmissuhteet, hyväksytyksi tuleminen, vaikkapa lemmikin hankkiminen, liian stressaavan työn vaihto,haitallisten ihmissuhteiden purkaminen, jos on rahaongelmia niin niiden ratkaisu, meditaatio, ulkoilu, päivärytmin pito.. jne jne

Masennus voi olla hyvin monen asian summa. Ehkä keskusteluapu auttaa huomaamaan omia ongelmakohtia elämässä, mutta niin voi auttaa myös vertaistuki ja ystävän kanssa juttelu. Ongelma ammattilaisen kanssa keskustelussa on sidos psykiatriaan ja lääkkeiden tuputus.

Psykiatriassa jokainen ihminen on samasta muotista veistetty. Suru saa kestää esim tietyn ajan ettei ole masennusta.

Mikä aivojen toimintahäiriö?

Eiköhön aivot toimi melkoisten elimistön ohjelmointien mukaan. -Niin muukin elimistö. -Tämä olisi yksi näkökulma asiaan. Näkökulman vaihtaminen kokeeksin voi tuoda oivalluksia. -ettei jumituta siihen, että on vain pahoja tunteita ja nekin muiden ihmisten aiheuttamia.

Kognitiivinen terapia, vaikka onkin koirakouluksi kutsuttu,ehkä ajatustottumuksia ja uskomuksia selvittelemällä pyrkii korjaamaan niihin liittyvää ohjelmointivirhettä.

Mutta jos sinua loukkaa kyseinen vertauskuvallinen malli, hyppää tämän kohdan yli.

No, aika pieniä ne on lääkeyhtiöiden miljardibisnekseen verrattuna.

Jos hän haluaisi rikastua, tuskin oman alan kyseenalaistaminen olisi fiksuin tie.

http://www.sitruunakustannus.fi/peter-c-goslashtzsche.html

"Professori Peter C. Gøtzsche valmistui luonnontieteiden maisteriksi pääaineinaan biologia ja kemia vuonna 1974 ja lääkäriksi vuonna 1984. Hän on erikoistunut sisätautioppiin; hän työskenteli kliinisten tutkimusten ja valvonnan parissa lääketeollisuudessa vuosina 1975–83 ja Kööpenhaminan sairaaloissa vuosina 1984–95. Hän oli yksi Cochrane Collaborationin perustajajäsenistä vuonna 1993 ja perusti Pohjoismaiden Cochrane-keskuksen samana vuonna. Vuonna 2010 hänet valittiin kliinisen tutkimusten suunnittelun ja analyysin professoriksi Kööpenhaminan yliopistoon."

Hän on myöskin ollut töissä lääkeyhtiöissä "Hän on toiminut lääkeyhtiöiden myyntiosastoilla niin lääkkeiden etuja lääkäreille esittelevänä myyntimiehenä kuin tuotepäällikkönä."

Jotenkin tuntuu, että jos hän olisi halunnut tienata niin ei ehkä olisi kannattanut alkaa kritisoimaan lääkeyhtiöitä ja asettaa omaa uskottavuuttaan kyseenalaiseksi voimakkaalla kritiikillä vallitsevia käsityksiä vastaan.

Vai erikoistunut sisätautioppiin, mutta tahkoaa rahaa kirjoittamalla psykiatriasta...

Jäävät monien ansioituneiden lääketieteen professorien kirjoitukset kääntämättä suomeksi, kun kirjoittavat tieteellisesti eivätkä lähde trollaamaan.

Hän kirjoittaa myös psykiatriasta, koska
"Gøtzschen mukaan psykiatria ja mielialalääkkeet ovat lääketeollisuuden paratiisi, sillä mielenterveyden häiriöiden määritelmät ovat häilyviä ja niitä on helppo manipuloida. Tutkimusvilppi ja markkinoinnin valheet, lääkäreiden korruptio ja valvontaviranomaisten heikkous on tuskin ollut missään räikeämpää kuin nk. onnenpillereiden kohdalla."

http://yle.fi/aihe/artikkeli/2014/10/01/laakkeet-terveytta-vai-rahastusta

Esimerkkinä tällaisesta epäluotettavasta ja epäilyttävästä lääketutkimuksesta voit lukea paroksetiinitutkimuksesta 329 (googlesta hakusanoilla "study 329" löytyy lisää)

http://www.hs.fi/tiede/art-2000002853288.html

Götzsche käy juuri näitä epäilyttäviä tutkimuksia kirjassaan läpi. Ja meta-analyyseja tutkimuksista.

Myös muut tutkijat puhuu lääketutkimusten heikkoudesta

http://www.hs.fi/tiede/art-2000002727028.html

Ensimmäinen Götzschen kirja keskittyi reseptilääkkeiden kritiikkiin yleisesti eli ei psykiatriaan.

"Hänen mielipiteidensä taustalla on vuosikymmenten huolellinen tutkimustyö, jonka tulokset on julkaistu vertaisarvioiduissa lehdissä. Hän ymmärtää syvällisesti tieteellisten vääristymien statistiikkaa ja kliinisten tutkimusten analyysitekniikkaa. Hän on ollut kliinisten tutkimusten järjestelmällisen katsaus- ja meta-analyysikäytännön kärjessä erittelemässä tarkkojen kriteerien mukaan lääkkeiden ja kokeiden vaikuttavuutta. "...

"Peter C. Gøtzsche on julkaissut yli 70 artikkelia tärkeimpien lääketieteellisten lehtien muodostamassa viisikossa (BMJ, Lancet, JAMA, Annals of Internal Medicine ja New England Journal of Medicine) ja hänen tieteellisiä kirjoituksiaan on lainattu yli 14 000 kertaa."

http://www.sitruunakustannus.fi/peter-c-goslashtzsche.html

Juu, aikamoinen trollaaja.

Saattaa joku muukin olla samaa mieltä kuin Gøtzsche, mutta ei ilmeisesti kovin moni. Viittaat itse HS:n artikkeliin, jonka kohteena oleva "muu tutkija" sanoo: "Nähdäkseni lääkkeiden vajaakäyttö on yhä liikakäyttöä suurempi ongelma."

Jos suhtautuu kovin kyynisesti lääketeollisuuteen, luulisi senkin herättävän jotain epäilyksiä, että sisätautilääkäriä käytetään ylimpänä asiantuntijana mielenterveyttä käsittelevällä palstalla.

On psykiatreja Suomessakin, jotka on avanneet keskustelua mielialalääkkeiden ongelmista:

http://www.ts.fi/mielipiteet/lukijoilta/651209/Masennuksen hoitoa arvioitava uudelleen

http://yle.fi/uutiset/3-6173100

Harva arvostelee ruokkivaa kättä - rahoitusta kriittiseen tutkimukseen ei tule. Götzsche on kiinnostunut tilastotieteistä, ja lääketutkimusten arvioinnista ja analyysistä, eikä siis ole vain sisätautilääkäri. Hän siis arvioi esim tutkimusten laatua ja luotettavuutta kun niitä jälkikäteen arvioidaan ja ottaa esiin kirjoissaan esim lääkeyhtiöiden vahingonkorvausoikeudenkäynnit

On hyvä että hänen kirjansa ovat saaneet keskustelua aikaan vaikka osa väittämistä voi olla liian kärjistettyjä

Niin, proffa Neuvonen sanoo näin: "Nähdäkseni lääkkeiden vajaakäyttö on yhä liikakäyttöä suurempi ongelma." Mielenkiintoinen kannanotto, koska artikkelissa sanotaan myös näin:

"Silti lääkkeiden sivuvaikutukset ovat iso ongelma. Yhdysvalloissa lääkkeiden haittavaikutusten on arvioitu olevan jopa neljänneksi yleisin kuolinsyy.

Lääkkeiden pitkäaikaisvaikutuksia tutkitaan melko vähän verrattuna lääkkeiden kehitystyöhön."

"Tämä ei ole tutkimusta, jota lääketeollisuutta kiinnostaisi rahoittaa", Neuvonen sanoo.

"Haittavaikutusten toteaminen aiheuttaa usein lääkkeiden käyttörajoituksia, vetämisiä markkinoilta ja jopa vahingonkorvausoikeudenkäyntejä."

"Turhaan lääkkeitä ei kuitenkaan kannata syödä.

"Useiden lääkkeiden yhtäaikaisen käytön kaikkia vaikutuksia on hyvin vaikeaa ennakoida. Parasta olisi pitää lääkkeiden määrä mahdollisimman alhaisena", Neuvonen toteaa.

http://www.hs.fi/tiede/art-2000002727028.html

Götzsche sanoo näin:

-" Tietomme lääkkeistä perustuvat enemmän tai vähemmän sille, mitä lääketeollisuus on päättänyt kertoa lääkkeistä tutkimuksensa tai markkinointinsa kautta. Lääkefirmat myyvät valheita lääkkeistä, olen näyttänyt sen useita kertoja kirjassani. Yksi syy siihen, miksi ihmiset kuolevat lääkkeisiin, on se, että meille ei kerrota tarpeeksi niiden haittavaikutuksista, Gøtzsche sanoo."

"Koko järjestelmä on hajalla. Me annamme lääketeollisuuden tehdä omat kliiniset kokeensa, mikä on todella kummallista."

"Potilaat tulevat harvoin ajatelleeksi, että huonontunut terveydentila saattaisi johtua heidän syömistään lääkkeistä. Valitettavasti lääkäritkään eivät tunnista uusia oireita sivuvaikutuksiksi, vaan saattavat määrät oireisiin toisen lääkkeen ja niin edelleen."

http://yle.fi/aihe/artikkeli/2014/10/01/laakkeet-terveytta-vai-rahastusta

68niehi5 kirjoitti:

Saattaa joku muukin olla samaa mieltä kuin Gøtzsche, mutta ei ilmeisesti kovin moni. Viittaat itse HS:n artikkeliin, jonka kohteena oleva "muu tutkija" sanoo: "Nähdäkseni lääkkeiden vajaakäyttö on yhä liikakäyttöä suurempi ongelma."

Jos suhtautuu kovin kyynisesti lääketeollisuuteen, luulisi senkin herättävän jotain epäilyksiä, että sisätautilääkäriä käytetään ylimpänä asiantuntijana mielenterveyttä käsittelevällä palstalla.

Lue lisää

Mielenterveys on metafora, joten sitä voi kommentoida lääkärit ja ei-lääkärit, kuten papit, sossun työntekijät, kokit, parturit, lehdenjakajat jne. yhtä uskottavasti. Henkilö, joka ei tätä ymmärrä ei ole uskottava keskustelija aiheesta.

"'Nähdäkseni lääkkeiden vajaakäyttö on yhä liikakäyttöä suurempi ongelma.'"

Kuka ylipäänsä olisi maailmassa huumausainekäytön paras asiantuntija. Väitän, ettei sellaista ole. Mikä on liian vähäistä huumekäyttöä ja mikä liian suurta on täysin subjektiivista. Monet ovat tuomitsemassa kaikkea huumausainekäyttöä. Omasta mielestäni jokainen päättäkööt itse ottaako jotain vai ei. Keskustelu huumeiden vajaa- tai liikakäytöstä on absurdia ja kertoo, ettei henkilö ymmärrä mistä puhuu.

kkkkkhggg kirjoitti:

On psykiatreja Suomessakin, jotka on avanneet keskustelua mielialalääkkeiden ongelmista:

http://www.ts.fi/mielipiteet/lukijoilta/651209/Masennuksen hoitoa arvioitava uudelleen

http://yle.fi/uutiset/3-6173100

Harva arvostelee ruokkivaa kättä - rahoitusta kriittiseen tutkimukseen ei tule. Götzsche on kiinnostunut tilastotieteistä, ja lääketutkimusten arvioinnista ja analyysistä, eikä siis ole vain sisätautilääkäri. Hän siis arvioi esim tutkimusten laatua ja luotettavuutta kun niitä jälkikäteen arvioidaan ja ottaa esiin kirjoissaan esim lääkeyhtiöiden vahingonkorvausoikeudenkäynnit

On hyvä että hänen kirjansa ovat saaneet keskustelua aikaan vaikka osa väittämistä voi olla liian kärjistettyjä

Niin, proffa Neuvonen sanoo näin: "Nähdäkseni lääkkeiden vajaakäyttö on yhä liikakäyttöä suurempi ongelma." Mielenkiintoinen kannanotto, koska artikkelissa sanotaan myös näin:

"Silti lääkkeiden sivuvaikutukset ovat iso ongelma. Yhdysvalloissa lääkkeiden haittavaikutusten on arvioitu olevan jopa neljänneksi yleisin kuolinsyy.

Lääkkeiden pitkäaikaisvaikutuksia tutkitaan melko vähän verrattuna lääkkeiden kehitystyöhön."

"Tämä ei ole tutkimusta, jota lääketeollisuutta kiinnostaisi rahoittaa", Neuvonen sanoo.

"Haittavaikutusten toteaminen aiheuttaa usein lääkkeiden käyttörajoituksia, vetämisiä markkinoilta ja jopa vahingonkorvausoikeudenkäyntejä."

"Turhaan lääkkeitä ei kuitenkaan kannata syödä.

"Useiden lääkkeiden yhtäaikaisen käytön kaikkia vaikutuksia on hyvin vaikeaa ennakoida. Parasta olisi pitää lääkkeiden määrä mahdollisimman alhaisena", Neuvonen toteaa.

http://www.hs.fi/tiede/art-2000002727028.html

Götzsche sanoo näin:

-" Tietomme lääkkeistä perustuvat enemmän tai vähemmän sille, mitä lääketeollisuus on päättänyt kertoa lääkkeistä tutkimuksensa tai markkinointinsa kautta. Lääkefirmat myyvät valheita lääkkeistä, olen näyttänyt sen useita kertoja kirjassani. Yksi syy siihen, miksi ihmiset kuolevat lääkkeisiin, on se, että meille ei kerrota tarpeeksi niiden haittavaikutuksista, Gøtzsche sanoo."

"Koko järjestelmä on hajalla. Me annamme lääketeollisuuden tehdä omat kliiniset kokeensa, mikä on todella kummallista."

"Potilaat tulevat harvoin ajatelleeksi, että huonontunut terveydentila saattaisi johtua heidän syömistään lääkkeistä. Valitettavasti lääkäritkään eivät tunnista uusia oireita sivuvaikutuksiksi, vaan saattavat määrät oireisiin toisen lääkkeen ja niin edelleen."

http://yle.fi/aihe/artikkeli/2014/10/01/laakkeet-terveytta-vai-rahastusta

Lue lisää

"On psykiatreja Suomessakin, jotka on avanneet keskustelua mielialalääkkeiden ongelmista"

Sellaista keskustelua vastaan minulla ei mitään olekaan.

"Harva arvostelee ruokkivaa kättä - rahoitusta kriittiseen tutkimukseen ei tule. "

Yliopistojen toiminta perustuu julkiseen rahoitukseen. Yksityistä rahoitusta otetaan kyllä vastaan, mutta sillä ei voi ostaa tutkimustuloksia. Sitä paitsi pitäisi mielestäni ottaa huomioon sekin mahdollisuus, että halu tehdä rahaa saattaa ohjata jossain määrin myös Gøtzschen toimintaa.

"Götzsche on kiinnostunut tilastotieteistä, ja lääketutkimusten arvioinnista ja analyysistä, eikä siis ole vain sisätautilääkäri."

Sisätautilääkärin opintoihin on todennäköisesti kuulunut tilastotiedettä psykiatriaakin vähemmän. Hänen kiinnostustaan tilastotieteeseen tai psykiatriaan ei tietenkään ole syytä epäillä, ainoastaan hänen asiantuntemustaan niiden osalta.

tvajaatbj kirjoitti:

"On psykiatreja Suomessakin, jotka on avanneet keskustelua mielialalääkkeiden ongelmista"

Sellaista keskustelua vastaan minulla ei mitään olekaan.

"Harva arvostelee ruokkivaa kättä - rahoitusta kriittiseen tutkimukseen ei tule. "

Yliopistojen toiminta perustuu julkiseen rahoitukseen. Yksityistä rahoitusta otetaan kyllä vastaan, mutta sillä ei voi ostaa tutkimustuloksia. Sitä paitsi pitäisi mielestäni ottaa huomioon sekin mahdollisuus, että halu tehdä rahaa saattaa ohjata jossain määrin myös Gøtzschen toimintaa.

"Götzsche on kiinnostunut tilastotieteistä, ja lääketutkimusten arvioinnista ja analyysistä, eikä siis ole vain sisätautilääkäri."

Sisätautilääkärin opintoihin on todennäköisesti kuulunut tilastotiedettä psykiatriaakin vähemmän. Hänen kiinnostustaan tilastotieteeseen tai psykiatriaan ei tietenkään ole syytä epäillä, ainoastaan hänen asiantuntemustaan niiden osalta.

Lue lisää

En nyt kommentoi hänen psykiatrian osaamistaan, vaan epäilyäsi hänen tilastotieteen asiantuntemuksesta.

Meta-analyysit ovat tilastollinen tekniikka, joihin perustuvia tutkimuksia pidetään yhtenä tieteen luotettavimmista tekniikoista, ainakin oikein tehtynä. Niissä yhdistetään dataa monesta eri tutkimuksesta ja sillä tavalla voidaan esimerkiksi tutkia paljon suurempia potilasmääriä kuin yhdellä tutkimuksella. Yksittäisissä tutkimukssa taas satunnaistettuja RCT-tutkimuksia pidetään usein tilastollisten tutkimuksten kulta-standardina.

Cochrane Collaboration on yksityinen, tuottoa tekemätön ja hyvin arvostettu yhteisö, joka tekee systemaattisia arvioita RCT-tutkimuksista. Siihen kuuluu 37000 jäsentä 130 maassa.

Tiesitkö, ettö Peter Gotzsche on Tanskassa toimivan Nordic Cochrane Centerin johtaja? Luullakseni hän tietää jotain edes tilastotieteestä, meta-analyyseistä ja RCT-tutkimuksista.

tvajaatbj kirjoitti:

"On psykiatreja Suomessakin, jotka on avanneet keskustelua mielialalääkkeiden ongelmista"

Sellaista keskustelua vastaan minulla ei mitään olekaan.

"Harva arvostelee ruokkivaa kättä - rahoitusta kriittiseen tutkimukseen ei tule. "

Yliopistojen toiminta perustuu julkiseen rahoitukseen. Yksityistä rahoitusta otetaan kyllä vastaan, mutta sillä ei voi ostaa tutkimustuloksia. Sitä paitsi pitäisi mielestäni ottaa huomioon sekin mahdollisuus, että halu tehdä rahaa saattaa ohjata jossain määrin myös Gøtzschen toimintaa.

"Götzsche on kiinnostunut tilastotieteistä, ja lääketutkimusten arvioinnista ja analyysistä, eikä siis ole vain sisätautilääkäri."

Sisätautilääkärin opintoihin on todennäköisesti kuulunut tilastotiedettä psykiatriaakin vähemmän. Hänen kiinnostustaan tilastotieteeseen tai psykiatriaan ei tietenkään ole syytä epäillä, ainoastaan hänen asiantuntemustaan niiden osalta.

Lue lisää

tvajaatbj sanoi:

"Sisätautilääkärin opintoihin on todennäköisesti kuulunut tilastotiedettä psykiatriaakin vähemmän. Hänen kiinnostustaan tilastotieteeseen tai psykiatriaan ei tietenkään ole syytä epäillä, ainoastaan hänen asiantuntemustaan niiden osalta."

Olihan se Cochrane mainittu tuolla ylempänä. Jatkossa siis ainakin sitä vähintään pitää epäillä, että miten hyvin sinä osaat arvioida, miten hyvä asiantuntemus esimerkiksi tilastotieteessä jollain on, jos et ole koskaan edes kuullut Cochrane-verkostosta?

fenetre kirjoitti:

tvajaatbj sanoi:

"Sisätautilääkärin opintoihin on todennäköisesti kuulunut tilastotiedettä psykiatriaakin vähemmän. Hänen kiinnostustaan tilastotieteeseen tai psykiatriaan ei tietenkään ole syytä epäillä, ainoastaan hänen asiantuntemustaan niiden osalta."

Olihan se Cochrane mainittu tuolla ylempänä. Jatkossa siis ainakin sitä vähintään pitää epäillä, että miten hyvin sinä osaat arvioida, miten hyvä asiantuntemus esimerkiksi tilastotieteessä jollain on, jos et ole koskaan edes kuullut Cochrane-verkostosta?

Lue lisää

"Jatkossa siis ainakin sitä vähintään pitää epäillä, että miten hyvin sinä osaat arvioida, miten hyvä asiantuntemus esimerkiksi tilastotieteessä jollain on, jos et ole koskaan edes kuullut Cochrane-verkostosta?"

Sitä sopii toki epäillä. Toisaalta ehkä Suomi24-palstalle voi kirjoittaa myös vailla suurta asiantuntemusta. Kriteerit olisivat huomattavasti korkeammat, jos yrittäisin vaikkapa rikastua kirjoittamalla lukuisille kielille käännettäviä kirjoja siitä aiheesta.

Wikipedia-artikkelin mukaan Cochrane-verkosto tosin koostuu enimmäkseen oman toimensa ohella kirjoittavista ihmisistä, jotka tekevät sitä oman laitoksensa tuella esimerkiksi katsauksen päivittämisen ajan. Samassa lähteessä verkoston tuloksista todetaan seuraavaa: "Failure to abide by pre-specified rules for endpoint or trial inclusion, insufficiently frequent updating of reviews, an excessively high percentage of inconclusive reviews, and a high incidence of ghostwriting and honorary authorship."

Lisäksi tohdin huomauttaa, että verkoston johtamisen lisäksi Gøtzsche on hänen suomalaisen kustantajansa mukaan päivätöissä professorina, minkä päälle hän selvästikin ehtii lisäksi kirjoittaa sarjatulella tätä popularisoivaa kirjallista tuotantoaan. Jos verkosto on todella merkittävä tekijä tilastotieteen alalla, sen täytyy toimia niin, ettei se vaadi johdoltaan kovinkaan suurta panosta.

tvajaatbj, ihan mielenkiinnosta, oletko itse potilas, psykiatri, psykiatrisen alan työntekijä, ulkopuolinen tai joku muu? :)

fenetre kirjoitti:

tvajaatbj, ihan mielenkiinnosta, oletko itse potilas, psykiatri, psykiatrisen alan työntekijä, ulkopuolinen tai joku muu? :)

Nimittäin tässä tapauksessa minun tavallaan pitäisi profiloida vastaukseni.

fenetre kirjoitti:

Nimittäin tässä tapauksessa minun tavallaan pitäisi profiloida vastaukseni.

En ole psykiatri tai psykiatrisen alan työntekijä. Jos käynnit yksityisellä psykoterapeutilla tekevät henkilön potilaaksi, olen ollut sellainen vuosia sitten.

Tilastotieteen alalla kompetenssini rajoittuu lähinnä yhteen muiden alojen opiskelijoille annettuun tutkimusmenetelmäkurssiin.

Nykyajan tiedemaailmasta luulen kuitenkin tietäväni sen verran paljon, että on vaikea kuvitella evidenssiä, joka saisi minut uskomaan sen olevan yritysten hallitsema rahantekoväline.

tvajaatbj kirjoitti:

En ole psykiatri tai psykiatrisen alan työntekijä. Jos käynnit yksityisellä psykoterapeutilla tekevät henkilön potilaaksi, olen ollut sellainen vuosia sitten.

Tilastotieteen alalla kompetenssini rajoittuu lähinnä yhteen muiden alojen opiskelijoille annettuun tutkimusmenetelmäkurssiin.

Nykyajan tiedemaailmasta luulen kuitenkin tietäväni sen verran paljon, että on vaikea kuvitella evidenssiä, joka saisi minut uskomaan sen olevan yritysten hallitsema rahantekoväline.

Lue lisää

Ei tiede ole pelkästään yritysten hallitsema rahantekoväline, ja kukaan ei ole sellaista väittänytkään. Suosittelen sinulle vaikkapa Ben Goldacren kirjaa Bad Pharma, joka käsittelee sitä, miten lääketehtaiden ja tieteen yhteistyö toimii ja mitä ongelmia siinä on. Se on paljon vähemmän riidanalainen teos kuin Gotzschen psykiatriaa käsittelevä teos. Se on kuitenkin osa sitä tieteellistä keskustelua, jota maailmalla käydään.

tvajaatbj kirjoitti:

En ole psykiatri tai psykiatrisen alan työntekijä. Jos käynnit yksityisellä psykoterapeutilla tekevät henkilön potilaaksi, olen ollut sellainen vuosia sitten.

Tilastotieteen alalla kompetenssini rajoittuu lähinnä yhteen muiden alojen opiskelijoille annettuun tutkimusmenetelmäkurssiin.

Nykyajan tiedemaailmasta luulen kuitenkin tietäväni sen verran paljon, että on vaikea kuvitella evidenssiä, joka saisi minut uskomaan sen olevan yritysten hallitsema rahantekoväline.

Lue lisää

"Nykyajan tiedemaailmasta luulen kuitenkin tietäväni sen verran paljon, että on vaikea kuvitella evidenssiä, joka saisi minut uskomaan sen olevan yritysten hallitsema rahantekoväline."

Tuollaista argumentaatiota kuitenkin kutsutaan esimerkiksi olkinukeksi. Kukaan, tai ainakaan minä tai Gotzsche ei ole väittänyt ainakaan tässä keskustelusssa, että tiede on vain yritysten hallitsema rahantekoväline.

fenetre kirjoitti:

"Nykyajan tiedemaailmasta luulen kuitenkin tietäväni sen verran paljon, että on vaikea kuvitella evidenssiä, joka saisi minut uskomaan sen olevan yritysten hallitsema rahantekoväline."

Tuollaista argumentaatiota kuitenkin kutsutaan esimerkiksi olkinukeksi. Kukaan, tai ainakaan minä tai Gotzsche ei ole väittänyt ainakaan tässä keskustelusssa, että tiede on vain yritysten hallitsema rahantekoväline.

Lue lisää

"Tuollaista argumentaatiota kuitenkin kutsutaan esimerkiksi olkinukeksi."

Mielestäni on tämäntasoisessa keskustelussa oikeutettua huomauttaa, että tiede ei ole yritysten hallitsema rahantekoväline, kun joku on juuri sanonut: "Harva arvostelee ruokkivaa kättä - rahoitusta kriittiseen tutkimukseen ei tule."

En ikävä kyllä juuri nyt ehdi ottaa selvää Ben Goldacresta. Tiivistykseni Gøtzschesta on kuitenkin seuraava: Maailmassa on niin paljon tieteellistä tietoa, että syvällisesti voi olla perillä vain erittäin kapeasta sektorista. Näin ollen myönnän mahdolliseksi, että Sitruuna-kustannus on nyt julkaissut vuosisadan lääketieteellisen totuuden, jonka sisätautilääkäri on kirjoittanut psykiatrian saralta. Se on kuitenkin niin epätodennäköistä, että jään odottamaan sitä, että voin lukea samat tiedot Oxford University Pressin teoksesta, jonka ovat kirjoittaneet psykiatrian professorit.

Ad hominem-argumentti. Sisätautilääkäri tai psykiatri, arvioi argumentit itsensä perusteella, ei argumentoijan.

Ja nimenomaan on oikein huomautettu, että rahoitusta ei kriittiseen tutkimukseen tule. On yleisesti tunnettua että lääketehtaat rahoittavat psykiatriset tutkimukset, ja useat tutkimukset ovat tehty leväperäisesti. Joka muuta luulee on erittäin naivi.

Tässä hyväuskoisille:

http://www.naturalnews.com/2017-01-23-drug-companies-buy-positive-research-results-reveals-shocking-bmj-study-the-entire-body-of-big-pharma-evidence-must-now-be-questioned.html

thehthe kirjoitti:

Ad hominem-argumentti. Sisätautilääkäri tai psykiatri, arvioi argumentit itsensä perusteella, ei argumentoijan.

Ja vaikka olisikin ad hominem -argumentti, niin Peter Gotzsche tosiaan osaa esimerkiksi tilastolliset analyysit. Hänen psykiatrisista osaamisesaan kiistellän ihan kansainvälisellisesti, mutta hän tosiaan osaa meta-analyysit.

"Ad hominem-argumentti. Sisätautilääkäri tai psykiatri, arvioi argumentit itsensä perusteella, ei argumentoijan."

Ad hominem -argumentissa on kyse siitä, että viitataan piirteisiin, joilla ei ole merkitystä keskusteltavan aiheen kannalta. Se ei ole sama asia kuin mitkä tahansa henkilöön liittyvät piirteet. Hyväksyttävän tieteellisen väitöskirjakin luomiseksi on suotavaa, että vaikkapa fyysikko ottaa aksioomikseen mieluummin Hawkingin tai Higgsin esittämän teorian kuin jonkin sellaisen teorian, jonka tutkijan kaveri on kehittänyt proseminaarityössään. Kaikkea kun ei ontologiasta lähtien nimittäin voi itse tutkimuksessaan todistaa.

"On yleisesti tunnettua että lääketehtaat rahoittavat psykiatriset tutkimukset"

Jos ei usko lääketehtaiden rahoittamia psykiatrisia tutkimuksia, voi katsoa yliopistojen rahoittamia psykiatrisia tutkimuksia. On yleisesti tunnettua, että tieteen vapaus on turvattu (perustuslain 16 §:n 3 momentti).

Lääketehtaat ovat ostaneet yliopistotkin. Lahjuksia lähtee molemmilla käsillä,

Jos väittää vaikka että jumala on olemassa, niin papin näin sanoma ei ole sen tieteellisemmin oikein kuin kenen tahansa. Sama pätee kaikkeen muuhunkin. Ei pidä sokeasti luottaa auktoriteetteihin.

Joo oot oikeassa että tieteen vapaus on turvattu ja psykiatriset tutkimukset ovat rehellisiä. Kun toit esiin että tieteen vapaus on laissa turvattu niin muutin mieleni. Olinpa tyhmä.

tvajaatbj kirjoitti:

"Tuollaista argumentaatiota kuitenkin kutsutaan esimerkiksi olkinukeksi."

Mielestäni on tämäntasoisessa keskustelussa oikeutettua huomauttaa, että tiede ei ole yritysten hallitsema rahantekoväline, kun joku on juuri sanonut: "Harva arvostelee ruokkivaa kättä - rahoitusta kriittiseen tutkimukseen ei tule."

En ikävä kyllä juuri nyt ehdi ottaa selvää Ben Goldacresta. Tiivistykseni Gøtzschesta on kuitenkin seuraava: Maailmassa on niin paljon tieteellistä tietoa, että syvällisesti voi olla perillä vain erittäin kapeasta sektorista. Näin ollen myönnän mahdolliseksi, että Sitruuna-kustannus on nyt julkaissut vuosisadan lääketieteellisen totuuden, jonka sisätautilääkäri on kirjoittanut psykiatrian saralta. Se on kuitenkin niin epätodennäköistä, että jään odottamaan sitä, että voin lukea samat tiedot Oxford University Pressin teoksesta, jonka ovat kirjoittaneet psykiatrian professorit.

Lue lisää

"jään odottamaan sitä, että voin lukea samat tiedot Oxford University Pressin teoksesta, jonka ovat kirjoittaneet psykiatrian professorit"

Sillon saat odotella loppuelämäsi. Psykiatrit eivät ole niin tyhmiä, tai rehellisiä, miten vaan, että he kertoisivat totuudesta kansalaisille omasta aloitteestaan. Tuolla ajatuksella sinun on tuleva huijatuksi hautaasi asti.

tvajaatbj kirjoitti:

"Jatkossa siis ainakin sitä vähintään pitää epäillä, että miten hyvin sinä osaat arvioida, miten hyvä asiantuntemus esimerkiksi tilastotieteessä jollain on, jos et ole koskaan edes kuullut Cochrane-verkostosta?"

Sitä sopii toki epäillä. Toisaalta ehkä Suomi24-palstalle voi kirjoittaa myös vailla suurta asiantuntemusta. Kriteerit olisivat huomattavasti korkeammat, jos yrittäisin vaikkapa rikastua kirjoittamalla lukuisille kielille käännettäviä kirjoja siitä aiheesta.

Wikipedia-artikkelin mukaan Cochrane-verkosto tosin koostuu enimmäkseen oman toimensa ohella kirjoittavista ihmisistä, jotka tekevät sitä oman laitoksensa tuella esimerkiksi katsauksen päivittämisen ajan. Samassa lähteessä verkoston tuloksista todetaan seuraavaa: "Failure to abide by pre-specified rules for endpoint or trial inclusion, insufficiently frequent updating of reviews, an excessively high percentage of inconclusive reviews, and a high incidence of ghostwriting and honorary authorship."

Lisäksi tohdin huomauttaa, että verkoston johtamisen lisäksi Gøtzsche on hänen suomalaisen kustantajansa mukaan päivätöissä professorina, minkä päälle hän selvästikin ehtii lisäksi kirjoittaa sarjatulella tätä popularisoivaa kirjallista tuotantoaan. Jos verkosto on todella merkittävä tekijä tilastotieteen alalla, sen täytyy toimia niin, ettei se vaadi johdoltaan kovinkaan suurta panosta.

Lue lisää

tvajaatbj: “Wikipedia-artikkelin mukaan Cochrane-verkosto tosin koostuu enimmäkseen oman toimensa ohella kirjoittavista ihmisistä, jotka tekevät sitä oman laitoksensa tuella esimerkiksi katsauksen päivittämisen ajan. Samassa lähteessä verkoston tuloksista todetaan seuraavaa: "Failure to abide by pre-specified rules for endpoint or trial inclusion, insufficiently frequent updating of reviews, an excessively high percentage of inconclusive reviews, and a high incidence of ghostwriting and honorary authorship.””

Heh.. Sinulla on aika valikoivaa, ja sanoisinko myös epätieteellistä kirsikanpoimintaa esimerkiksi tuossa menossa. Sen kappaleen alku meni näin:

Sama Wiki: “Studies comparing the quality of Cochrane meta-analyses in the fields of infertility,[20] physiotherapy[20][21] and orthodontics,[22] to those published by other sources have concluded that Cochrane Reviews incorporate superior methodological rigor. A broader analysis across multiple therapeutic areas reached similar conclusions but was performed by Cochrane authors.[23] Compared to non-Cochrane reviews, those from Cochrane are less likely to reach a positive conclusion about the utility of medical interventions. Key criticism ..”

tvajaatbj “Lisäksi tohdin huomauttaa, että verkoston johtamisen lisäksi Gøtzsche on hänen suomalaisen kustantajansa mukaan päivätöissä professorina, minkä päälle hän selvästikin ehtii lisäksi kirjoittaa sarjatulella tätä popularisoivaa kirjallista tuotantoaan. Jos verkosto on todella merkittävä tekijä tilastotieteen alalla, sen täytyy toimia niin, ettei se vaadi johdoltaan kovinkaan suurta panosta.”

Sinulla on näköjään hyvin vahvoja näkemyksiä asioista, joista et tiedä mitään ja joihin et tahdo panostaa ollenkaan. Mitä teet tieteen parissa? Oletko opiskelija?

uiopä kirjoitti:

Lääketehtaat ovat ostaneet yliopistotkin. Lahjuksia lähtee molemmilla käsillä,

Jos väittää vaikka että jumala on olemassa, niin papin näin sanoma ei ole sen tieteellisemmin oikein kuin kenen tahansa. Sama pätee kaikkeen muuhunkin. Ei pidä sokeasti luottaa auktoriteetteihin.

Lue lisää

"Lääketehtaat ovat ostaneet yliopistotkin."

Evidenssi sanoo muuta. Esimerkiksi Suomen korkeakoulusektorin tutkimus- ja kehittämistoiminnan rahoituksesta noin 80 prosenttia katetaan julkisin varoin. Lisäksi tieteessä on hyvät mekanismit sen varmistamiseksi, että myös se 20 prosenttia voi vaikuttaa vain siihen, mitä tutkitaan. Ei siihen, mitä tutkimustulokset ovat.

"Ei pidä sokeasti luottaa auktoriteetteihin."

Olen yrittänyt sanoa juuri sitä, ettei pitäisi luottaa sokeasti. Ennen kuin maksaa tieteellisenä esiintyvänä tekstistä, kannattaa ottaa huomioon sellaisia asioita kuin se, onko julkaisija tieteellinen kustantaja, millaisen vertaisarvioinnin se on käynyt läpi ja mikä on kirjoittajan tieteellinen auktoriteetti nimenomaan asianomaisella alalla.

Mutta edelleenkin, Götzschen pointit esim psyykenlääkinnän haitoista ja lääkkeiden tehon puutteista, lääketutkimusten kyseenalaisuuksista ovat asioita, joita lääketiede ei usein ota huomioon, eikä lääkärit niistä usein puhu määrätessään lääkettä. Lääketiede ja psykiatria pelaa loppupeleissä lääkeyhtiöiden suunnittelemien lääkkeiden kanssa. Lääketehtaat rahoittavat valtaosan lääketutkimusta. Tutkimusartikkelit ovat monesti haamukirjoittajien tuotosta.

Vaikka olisi kuinka kaunopuheita kuinka keskusteluapua ja kunnon terapiaa tulisi tarjota ensisijaisena, siihen ei ole aina resursseja ja tungetaan lääkkeet kouraan. Hyvä hoito on myös resurssikysymys, olisi tieteessä vaikka mitä kaunopuheita.

G luettelee systemaattisesti faktaa epäilyttävistä lääketutkimuksista joissa esim.negatiiviset tutkimustulokset on jätetty julkaisematta ja positiivisia liioiteltu, tutkimus on rakennettu niin että se saa lääkkeen vaikuttamaan mahdollisimman suotuisalta, vahingonkorvausoikeudenkäynneistä ja asioita, mitä lääkäriltä ei kuule. Kirjaa ei kannata purematta niellä, mutta kyllä se laittaa ajattelemaan. Ehkä G astuu liikaa oman alueensa ulkopuolelle ottaessaan kantaa psykiatrian hoitosuosituksiin, mutta toisaalta tuntuu, että hän haluaa tietoisesti ottaa provosoivan asenteen, joka herättäisi keskustelua.

Lääkeyhtiöiden mainonta vaikuttaa siihen mitä lääkärit määrää ja monella psykiatrian mielipidevaikuttajalla on yhteys lääkeyhtiöihin. Lääkeyhtiöt haluaa mielipidevaikuttajat puhumaan lääkkeistään - heillä on vaikutusvaltaa. Lääkeyhtiöt alkaa hännystellä lääkäreitä markkinoinnilla jo opiskeluaikana.

Oma lääkärini oli tainnut aikanaan haksahtaa markkinointiin, kun määräsi hurjasti kalliimpaa patenttilääke Cipralexia halvan Citalopramin sijaan, vaikka lääkkeiden tehossa tuskin on eroa.

Tietoa lääkkeiden haitoista voi tulla huomattavasti jälkijunassa lääkkeiden ilmestymisen jälkeen. Tästä on lukuisia eri esimerkkejä. Kyse on vakavista vaurioista terveydelle ja jopa hengelle jotka paljastuu jälkijunassa.

Useat roikkuvat vuosia lääkkeillä vaikka on epäilyksiä että siitä voi olla enemmän haittaa kuin hyötyä pitkällä tähtäimellä. Lääkäreiltä ei tule kunnon infoa lääkkeiden haitoista. Eikä heillä välttämättä edes ole tietämystä niistä, eikä välttämättä edes uskota potilaan kokemia haittoja. Lääkärit määräävät lääkkeitä vaikka voi olla että potilaan oireisto JOHTUU hänen käyttämistä lääkkeistä, esim niiden sivuoireista tai vieroitusoireista. Usein ratkaisu on vain lisää lääkkeitä ja pitää potilasta pillerikierteessä. Psykiatrian pitkäaikaispotilaalla yleensä lääkemäärät tuppaa vaan kasvamaan.

Aikanaan lobotomian katsottiin olevan hyvää tiedettä. Sai sen kehittelijä Nobelinkin. Tiede ei ole mitään erehtymätöntä eikä näemmä edes eettistä potilaita

Tieteeseen vaikuttaa se jonkun verran mihin rahaa kylvetään - mitä siis aletaan tutkimaan. Esimerkiksi joku hyvin rikas henkilö laittoi miljardeja Supertutkimukseen joka on mahdollistanut erittäin laajan kansainvälisen tutkimuksen.https://www.superfinland.fi/ Kuinka paljon halutaan tehdä tutkimusta lääkinnän haitoista? Tehtäisiinkö näin laajaa tutkimusta? Vieroitusongelmista? Nuo ovat tutkimusaiheenakin haastava toteuttaa. Kuinka paljon on resursseja tehdä pitkäaikaisia tutkimuksia pitkään lääkkeitä käyttäville? Esim. tutkimusta lääkkeettömistä hoitotavoista tai nykyistä linjaa erilaisista hoitotavoista ei niin kiinnosta tehdä.

Psykiatrian professoreilta emme tule kuulemaan sitä että he ovat olleet hyvin väärässä jossakin vaikka olisivatkin olleet. Se on jo arvovaltakysymys monelle muuttaa mielipidettään suuresti.

Tässä yksi psykiatrian tutkija joka on tullut hiukan toisiin ajatuksiin tutkimuksistaan skitsofreniasta ja myöntää sen:

https://www.madinamerica.com/2017/01/researcher-acknowledges-mistakes-understanding-schizophrenia/

Minä voin ainakin täysin olla sitä mieltä kokemani, ystävieni kokeman ja lukemieni asioiden perusteella, etten usko nykyisen psykiatrisen järjestelmän toimivuuteen, psykiatristen lääkkeiden turvallisuuteen erityisesti pitemmällä käytöllä enkä suuren osan psyykenlääkkeitä määräävistä ammattitaitoon.

Pitää olla TUURIA että ei tule vahingoitetuksi hoidossa, että kokee että lääkkeet on olleet tehokkaita ja ne ovat parantaneet elämää pitkällä tähtäimellä ja on siis osunut sekä "lääkäriarvonnassa" että "lääkearvonnassa"(mitä siis psykiatrian lääkintätyyli on) oikeaan.

jjkkkkjjhh kirjoitti:

Mutta edelleenkin, Götzschen pointit esim psyykenlääkinnän haitoista ja lääkkeiden tehon puutteista, lääketutkimusten kyseenalaisuuksista ovat asioita, joita lääketiede ei usein ota huomioon, eikä lääkärit niistä usein puhu määrätessään lääkettä. Lääketiede ja psykiatria pelaa loppupeleissä lääkeyhtiöiden suunnittelemien lääkkeiden kanssa. Lääketehtaat rahoittavat valtaosan lääketutkimusta. Tutkimusartikkelit ovat monesti haamukirjoittajien tuotosta.

Vaikka olisi kuinka kaunopuheita kuinka keskusteluapua ja kunnon terapiaa tulisi tarjota ensisijaisena, siihen ei ole aina resursseja ja tungetaan lääkkeet kouraan. Hyvä hoito on myös resurssikysymys, olisi tieteessä vaikka mitä kaunopuheita.

G luettelee systemaattisesti faktaa epäilyttävistä lääketutkimuksista joissa esim.negatiiviset tutkimustulokset on jätetty julkaisematta ja positiivisia liioiteltu, tutkimus on rakennettu niin että se saa lääkkeen vaikuttamaan mahdollisimman suotuisalta, vahingonkorvausoikeudenkäynneistä ja asioita, mitä lääkäriltä ei kuule. Kirjaa ei kannata purematta niellä, mutta kyllä se laittaa ajattelemaan. Ehkä G astuu liikaa oman alueensa ulkopuolelle ottaessaan kantaa psykiatrian hoitosuosituksiin, mutta toisaalta tuntuu, että hän haluaa tietoisesti ottaa provosoivan asenteen, joka herättäisi keskustelua.

Lääkeyhtiöiden mainonta vaikuttaa siihen mitä lääkärit määrää ja monella psykiatrian mielipidevaikuttajalla on yhteys lääkeyhtiöihin. Lääkeyhtiöt haluaa mielipidevaikuttajat puhumaan lääkkeistään - heillä on vaikutusvaltaa. Lääkeyhtiöt alkaa hännystellä lääkäreitä markkinoinnilla jo opiskeluaikana.

Oma lääkärini oli tainnut aikanaan haksahtaa markkinointiin, kun määräsi hurjasti kalliimpaa patenttilääke Cipralexia halvan Citalopramin sijaan, vaikka lääkkeiden tehossa tuskin on eroa.

Tietoa lääkkeiden haitoista voi tulla huomattavasti jälkijunassa lääkkeiden ilmestymisen jälkeen. Tästä on lukuisia eri esimerkkejä. Kyse on vakavista vaurioista terveydelle ja jopa hengelle jotka paljastuu jälkijunassa.

Useat roikkuvat vuosia lääkkeillä vaikka on epäilyksiä että siitä voi olla enemmän haittaa kuin hyötyä pitkällä tähtäimellä. Lääkäreiltä ei tule kunnon infoa lääkkeiden haitoista. Eikä heillä välttämättä edes ole tietämystä niistä, eikä välttämättä edes uskota potilaan kokemia haittoja. Lääkärit määräävät lääkkeitä vaikka voi olla että potilaan oireisto JOHTUU hänen käyttämistä lääkkeistä, esim niiden sivuoireista tai vieroitusoireista. Usein ratkaisu on vain lisää lääkkeitä ja pitää potilasta pillerikierteessä. Psykiatrian pitkäaikaispotilaalla yleensä lääkemäärät tuppaa vaan kasvamaan.

Aikanaan lobotomian katsottiin olevan hyvää tiedettä. Sai sen kehittelijä Nobelinkin. Tiede ei ole mitään erehtymätöntä eikä näemmä edes eettistä potilaita

Tieteeseen vaikuttaa se jonkun verran mihin rahaa kylvetään - mitä siis aletaan tutkimaan. Esimerkiksi joku hyvin rikas henkilö laittoi miljardeja Supertutkimukseen joka on mahdollistanut erittäin laajan kansainvälisen tutkimuksen.https://www.superfinland.fi/ Kuinka paljon halutaan tehdä tutkimusta lääkinnän haitoista? Tehtäisiinkö näin laajaa tutkimusta? Vieroitusongelmista? Nuo ovat tutkimusaiheenakin haastava toteuttaa. Kuinka paljon on resursseja tehdä pitkäaikaisia tutkimuksia pitkään lääkkeitä käyttäville? Esim. tutkimusta lääkkeettömistä hoitotavoista tai nykyistä linjaa erilaisista hoitotavoista ei niin kiinnosta tehdä.

Psykiatrian professoreilta emme tule kuulemaan sitä että he ovat olleet hyvin väärässä jossakin vaikka olisivatkin olleet. Se on jo arvovaltakysymys monelle muuttaa mielipidettään suuresti.

Tässä yksi psykiatrian tutkija joka on tullut hiukan toisiin ajatuksiin tutkimuksistaan skitsofreniasta ja myöntää sen:

https://www.madinamerica.com/2017/01/researcher-acknowledges-mistakes-understanding-schizophrenia/

Lue lisää

"Tietoa lääkkeiden haitoista voi tulla huomattavasti jälkijunassa lääkkeiden ilmestymisen jälkeen. Tästä on lukuisia eri esimerkkejä. Kyse on vakavista vaurioista terveydelle ja jopa hengelle jotka paljastuu jälkijunassa."

Se on totta. Olen kuitenkin yrittänyt kehottaa ottamaan huomioon myös sen, mitä negatiivisia seurauksia nykyistä tiukemmalla lääkekontrollilla olisi. Nytkin ihmisten terveydelle ja hengelle voivat aiheuttaa vakavia vaurioita esimerkiksi sellaiset syövät, joihin voisi auttaa lääke, joka joutuu vielä käymään läpi myyntiluvan edellytyksenä olevia testejä.

"Aikanaan lobotomian katsottiin olevan hyvää tiedettä. Sai sen kehittelijä Nobelinkin. Tiede ei ole mitään erehtymätöntä eikä näemmä edes eettistä potilaita

Tieteeseen vaikuttaa se jonkun verran mihin rahaa kylvetään"

Ei kenellekään vähänkään sivistyneelle ihmiselle tarvitse kertoa siitä, ettei tiede ole erehtymätöntä. 100 vuotta sitten fyysikot uskoivat, että maailmankaikkeus oli staattinen ja ikuinen, vaikka nykyään kaikki uskovat aivan vastakkaiseen alkuräjähdysteoriaan.

Tieteen erehtyväisyys ei ole mikään todiste tieteeseen liittyvien salaliittoteorioiden puolesta. Tietääkseni tuolla lobotomiallakaan (palkittu 1940-luvulla) ei ollut juuri sen suurempaa rahantekopotentiaalia kuin staattisen maailmankaikkeuden teorialla.

Mistä salaliittoteorioista sinä puhut?

"Tietääkseni tuolla lobotomiallakaan (palkittu 1940-luvulla) ei ollut juuri sen suurempaa rahantekopotentiaalia kuin staattisen maailmankaikkeuden teorialla." Niitä muuten tehtiin 1970-luvulle asti. tilalle tuli neuroleptit ja aivojen kemiallinen sorkkiminen. Neuroleptit kehiteltiin leikkauksen esilääkityksiksi alunperin ja joita alettiin käyttää niiden välinpitämättömyyttä ja sedatoivuutta tuovan luonteensa takia skitsofreenikoilla. Muutamia vuosikymmeniä myöhemmin hoksattiin että nekin voi vaurioittaa aivoja tekemällä mm jopa pysyviä pakkoliikkeitä, koska estävät normaalia välittäjäainetoimintaa.

Olen viitannut, jos ei puhuta lääketeollisuudesta, että tieteessä raha, ja resurssit voi vaikuttaa siihen, mitä aletaan tutkia esim hyvin laajasti. En väitä että tutkimustuloksiin.

Olenko sanonut lobotomian rahantekopotentiaalista? Lobotomia oli vaan esimerkki siitä kuinka epäeettistä ja jopa karmaisevaa psykiatria on ollut potilailleen, kuinka kehno sen tiedollinen pohja, mutta silti jotain on hutkittu potilaan aivoissa. Silti sitä on pidetty tieteenä.

Nykyäänkin lääkkeiden toimintamekanismi on tuntematon, saatika sitten mihin psykiatrian olettamat sairaudet biologisesti perustuu.

Kun alkaa käyttämään näitä lääkkeitä, esim. vuosia, kannattanee tiedostaa nämä. Psykiatrian historiassa useat hoitokeinot on jälkikäteen todettu haitallisemmiksi tai ongelmallisemmiksi kuin niitä alussa on luultu.

Olet selkeästi sitä koulukuntaa, jonka mielestä psyykenlääkkeet ovat kuin diabeetikolle insuliini.

Ei tuo ole kritiikkiä, mutta huomauttaa että Goetzchen näkemys on vain yksi näkemys muiden joukossa. Huom. ei väitä näkemystä virheelliseksi.

uiopp kirjoitti:

Ei tuo ole kritiikkiä, mutta huomauttaa että Goetzchen näkemys on vain yksi näkemys muiden joukossa. Huom. ei väitä näkemystä virheelliseksi.

Tuo kyseinen lausunto ei ole kritiikkiä, mutta se oli tavallaan Cochrane-verkoston vastaus laajaan kritiikkiin.

Mutta kyllähän se totta on että ei minkään synteettisen myrkyn syönti hyvästä voi millään olla.

Mutta valtavan lääkebisneksen propagandakoneisto tietenkin väittää muuta.

gekg kirjoitti:

Mutta kyllähän se totta on että ei minkään synteettisen myrkyn syönti hyvästä voi millään olla.

"Mutta kyllähän se totta on että ei minkään synteettisen myrkyn syönti hyvästä voi millään olla."

No nyt päästään asiaan! Gøtzsche-porukoista ei taida olla pitkä matka niihin, jotka väittävät kaikkien lääkkeiden olevan haitallisia. Mutta ennen kuin kerrot enemmän siitä, punnitse myös mahdollisuuttasi käyttää aikaasi ihmisten valistamiseen siitä, miten Illuminati hallitsee maailmaa salaliitossa Belsebubin kanssa.

"Gøtzsche-porukoista ei taida olla pitkä matka niihin, jotka väittävät kaikkien lääkkeiden olevan haitallisia. Mutta ennen kuin kerrot enemmän siitä, punnitse myös mahdollisuuttasi käyttää aikaasi ihmisten valistamiseen siitä, miten Illuminati hallitsee maailmaa salaliitossa Belsebubin kanssa."

Jaahas. Kylläpäs sinulla selkeästi on asenteita.

"Näin ollen myönnän mahdolliseksi, että Sitruuna-kustannus on nyt julkaissut vuosisadan lääketieteellisen totuuden, jonka sisätautilääkäri on kirjoittanut psykiatrian saralta. Se on kuitenkin niin epätodennäköistä, että jään odottamaan sitä, että voin lukea samat tiedot Oxford University Pressin teoksesta, jonka ovat kirjoittaneet psykiatrian professorit."

Oletko edes lukenut sitä?

Totuutta ei muuten tieteessäkään ole, vaan teorioita. Hoitosuosituksetkin vaihtelevat lääketieteessä. Se mitä jonkun hoidoksi on määritelty 20 v sitten, nykyään määriteltäisiin jotain muuta. Joku tosin saattaa syödä samaa lääkettä edelleen, jota on 20v syönyt.

Pitänee sanoa muuten, että suuren osan esimerkiksi mielialalääkkeistä määrää ihan yleislääketieteen puolella työskentelevät lääkärit. Heillä on ihan käytännön potilaskontaktia lääkkeen käyttäjistä. Olisiko joillain heistä oikeus sanoa mielipiteitään psykiatriasta, jos heillä esiintyisi kriittisiä ajatuksia psykiatrian lääkehoitokäytännöistä, lääkkeiden haitoista tai järjestelmästä noin niin kuin yleensä? Siis kun eivät ole psykiatreja. Olisivatko he siihen tarpeeksi päteviä sanomaan kritiikkinsä hoitotyönsä perusteella? Kuinka he niitä uskaltaisivat sanoa uraansa ajatellen julkisesti. Entä psykologit? Onko hekin liian vähän koulutettuja kritisoimaan psykiatriaa jos näkevät jotain ongelmia esim järjestelmässä noin niin kuin yleensä tai esim. siinä että terapia ei etene kun potilas on liian turtunut lääkkeillä yms. Eräällä psykologilla taisi tulla potkut kun sanoi jotain.
Ehkä kannattaa arvostella kun on jäänyt eläkkeelle alaltaan ;)

Käypähoitosuosituksia ei välttämättä aina noudateta vaikka ne saattaa kauniita suosituksia ollakin. Todellisuus on usein kaunopuheita ja suosituksia erilaisempaa, niin tieteessä kuin hoidossa.

Useat ihmiset on lääkkeillä hyvin pitkiä aikoja ja päällekkäisillä lääkkeillä. Tämä siitäkin huolimatta että on jopa näkökulmia, että pitkäaikainen käyttö voi olla jopa haitallista tai ei tuo parempia tuloksia. Tutkimustieto pitkäaikaiskäytöstä ei ole kovin kattavaa. Myöskin lääkkeiden päällekkäiskäytön tutkimus ei ole kattavaa. Nämä ei kuulu lääkeyhtiöiden intresseihin.

tvajaatbj kirjoitti:

"Mutta kyllähän se totta on että ei minkään synteettisen myrkyn syönti hyvästä voi millään olla."

No nyt päästään asiaan! Gøtzsche-porukoista ei taida olla pitkä matka niihin, jotka väittävät kaikkien lääkkeiden olevan haitallisia. Mutta ennen kuin kerrot enemmän siitä, punnitse myös mahdollisuuttasi käyttää aikaasi ihmisten valistamiseen siitä, miten Illuminati hallitsee maailmaa salaliitossa Belsebubin kanssa.

Lue lisää

Siinä on nyt aito olkinukke-argumentti. Peter Götzschen ja muun tutkijayhteisön, joka on samaa mietlä maalaaminen homeopaatiksi lienee seuraava dissausargumenttisi. Sanomattakin selvää, että Götzschen kanssa psykiatriaa käsittelevistä asioista samaa mieltä olevat eivät ole lääkevastaisia millään lailla sen enempää kuin eri mieltä olevat, vaan realisteja ja tieteen ja kuluttajaturvallisuuden hyvin tosissaan ottavia.

Kerropa sitten yksikin psyykenlääke joka on hyväksi ottajalleen.

Et taida edes ymmärtää mitä olkinukke-argumentti tarkoittaa.

Tiedottomana-hautaan kirjoitti:

Siinä on nyt aito olkinukke-argumentti. Peter Götzschen ja muun tutkijayhteisön, joka on samaa mietlä maalaaminen homeopaatiksi lienee seuraava dissausargumenttisi. Sanomattakin selvää, että Götzschen kanssa psykiatriaa käsittelevistä asioista samaa mieltä olevat eivät ole lääkevastaisia millään lailla sen enempää kuin eri mieltä olevat, vaan realisteja ja tieteen ja kuluttajaturvallisuuden hyvin tosissaan ottavia.

Lue lisää

"Siinä on nyt aito olkinukke-argumentti. Peter Götzschen ja muun tutkijayhteisön, joka on samaa mietlä maalaaminen homeopaatiksi lienee seuraava dissausargumenttisi. "

Mitä tarvetta minulla on maalata Gøtzsche homeopaatiksi? Minähän todistin jo hänen yhteytensä Illuminatiin ja Belsebubiin.

(Pieni vinkki: tällaisella palstalla kannattaa kiinnittää joskus huomiota myös siihen, mikä argumentti on esitetty vakavasti. Tässä tapauksessa todellinen viesti oli tietenkin seuraava: väite, että kaikki lääkkeet olisivat pahasta, ei ansaitse vakavaa keskustelua.)

uuyio kirjoitti:

Kerropa sitten yksikin psyykenlääke joka on hyväksi ottajalleen.

Et taida edes ymmärtää mitä olkinukke-argumentti tarkoittaa.

"Kerropa sitten yksikin psyykenlääke joka on hyväksi ottajalleen."

Psykiatrin vastaanotolle tulee potilas, joka tärisee pelosta sosiaalisissa tilanteissa. Psykiatri antaa beetasalpaajalääkityksen. Tärinä lakkaa ja sosiaalinen kanssakäyminen helpottuu.

Psykiatrin vastaanotolle tulee potilas, joka kärsii kroonisesta unettomuudesta. Psykiatri antaa adrenergisen lääkityksen. Unettomuus katoaa ja potilas alkaa nukkua normaaleja yöunia.

Psykiatriseen sairaalaan tulee potilas, joka saattaa hyökätä kenen tahansa kimppuun, koska luulee tämän olevan hänen murhaansa suunnitteleva Naton agentti, joka on tullut Marsista. Psykiatri määrää pistoksen bentsodiatsepamiineja. Potilas rauhoittuu, ja hänen kanssaan voidaan alkaa keskustella.

Seuraavaksi siirryt luultavasti puhumaan siitä, että hyödyistä huolimatta haitat olisivat suuremmat. Hyöty-haittavertailua varten on kuitenkin valtiollinen myyntilupajärjestelmä ja vapaa tiede. Huomattava määrä psyykenlääkkeitä läpäisee ansaitusti seulan.

tvajaatbj kirjoitti:

"Kerropa sitten yksikin psyykenlääke joka on hyväksi ottajalleen."

Psykiatrin vastaanotolle tulee potilas, joka tärisee pelosta sosiaalisissa tilanteissa. Psykiatri antaa beetasalpaajalääkityksen. Tärinä lakkaa ja sosiaalinen kanssakäyminen helpottuu.

Psykiatrin vastaanotolle tulee potilas, joka kärsii kroonisesta unettomuudesta. Psykiatri antaa adrenergisen lääkityksen. Unettomuus katoaa ja potilas alkaa nukkua normaaleja yöunia.

Psykiatriseen sairaalaan tulee potilas, joka saattaa hyökätä kenen tahansa kimppuun, koska luulee tämän olevan hänen murhaansa suunnitteleva Naton agentti, joka on tullut Marsista. Psykiatri määrää pistoksen bentsodiatsepamiineja. Potilas rauhoittuu, ja hänen kanssaan voidaan alkaa keskustella.

Seuraavaksi siirryt luultavasti puhumaan siitä, että hyödyistä huolimatta haitat olisivat suuremmat. Hyöty-haittavertailua varten on kuitenkin valtiollinen myyntilupajärjestelmä ja vapaa tiede. Huomattava määrä psyykenlääkkeitä läpäisee ansaitusti seulan.

Lue lisää

Psykiatriseen hoitoon tulee potilas, jolle aloitetaan ketiapiini/Abilify-lääkitys, joka tekee hänet työkyvyttömäksi vuodeksi. Samalla kun lääkitystä lisätään ja potilaan kunto menee yhä huonommaksi, hänen diagnoosinsa menevät myös yhä vakavammaksi. Minulla oli sen hoidon aika ainakin bipor, skitsofrenia ja vakava psykoottinen masennus.

fenetre kirjoitti:

Psykiatriseen hoitoon tulee potilas, jolle aloitetaan ketiapiini/Abilify-lääkitys, joka tekee hänet työkyvyttömäksi vuodeksi. Samalla kun lääkitystä lisätään ja potilaan kunto menee yhä huonommaksi, hänen diagnoosinsa menevät myös yhä vakavammaksi. Minulla oli sen hoidon aika ainakin bipor, skitsofrenia ja vakava psykoottinen masennus.

Lue lisää

En ole syönyt mitään lääkkeitä noin viiteen vuoteen, ja aika hyvin menee edelleen. "Paranin" siis kenties skitsofeniasta, bipolaristasta ja vakavasta psykoottisesta masennuksesta lopettamalla ne lääkkeet? Vai mitä WTF.

"Hyöty-haittavertailua varten on kuitenkin valtiollinen myyntilupajärjestelmä ja vapaa tiede. Huomattava määrä psyykenlääkkeitä läpäisee ansaitusti seulan."

No voi hyvänen aika.

Lääketutkimuksissa on peitelty haittoja, ylikorostettu hyötyjä kaunistellen lääkkeiden tehoja. Jätetty valikoidusti negatiivisia tai tehottomuutta osoittavia tutkimustuloksia julkaisematta. Mitä tiedettä se semmoinen on että jätetään osa tutkimustuloksista julkaisematta? Näillä lääketutkimuksilla lääkkeet on tuotu markkinoille.

Vasta viimepäivinä on alettu vaatia julkaisemaan myös negatiiviset tutkimustulokset.

http://www.ess.fi/uutiset/kotimaa/2016/04/17/Masennus-ja-syöpälääkkeiden-tehoa-on-kaunisteltu-moni-lääketutkimus-jää-julkaisematta

Mistä tahansa psyykenlääkkeestä voi jollekin käyttäjälle olla paljon haittaa vaikka kuinka se olisi ns. turvallinen ja markkinoilla. tai jos joku lääkäri urpoilee niiden määräämisessä. Lääketutkimukset ovat hyvin lyhytkestoisia ajallisesti eivätkä kerro pitkäaikaisen käytön tehosta ja turvallisuudesta.

Tässä esimerkki kuinka höveliä lääkevalvonta voi paikoitellen olla:

http://www.forbes.com/sites/davidmaris/2012/10/10/fda-recall-points-to-serious-problems-at-the-fda/#2af017b2357d

kklkjhh kirjoitti:

"Hyöty-haittavertailua varten on kuitenkin valtiollinen myyntilupajärjestelmä ja vapaa tiede. Huomattava määrä psyykenlääkkeitä läpäisee ansaitusti seulan."

No voi hyvänen aika.

Lääketutkimuksissa on peitelty haittoja, ylikorostettu hyötyjä kaunistellen lääkkeiden tehoja. Jätetty valikoidusti negatiivisia tai tehottomuutta osoittavia tutkimustuloksia julkaisematta. Mitä tiedettä se semmoinen on että jätetään osa tutkimustuloksista julkaisematta? Näillä lääketutkimuksilla lääkkeet on tuotu markkinoille.

Vasta viimepäivinä on alettu vaatia julkaisemaan myös negatiiviset tutkimustulokset.

http://www.ess.fi/uutiset/kotimaa/2016/04/17/Masennus-ja-syöpälääkkeiden-tehoa-on-kaunisteltu-moni-lääketutkimus-jää-julkaisematta

Mistä tahansa psyykenlääkkeestä voi jollekin käyttäjälle olla paljon haittaa vaikka kuinka se olisi ns. turvallinen ja markkinoilla. tai jos joku lääkäri urpoilee niiden määräämisessä. Lääketutkimukset ovat hyvin lyhytkestoisia ajallisesti eivätkä kerro pitkäaikaisen käytön tehosta ja turvallisuudesta.

Tässä esimerkki kuinka höveliä lääkevalvonta voi paikoitellen olla:

http://www.forbes.com/sites/davidmaris/2012/10/10/fda-recall-points-to-serious-problems-at-the-fda/#2af017b2357d

Lue lisää

"Lääketutkimuksissa on peitelty haittoja, ylikorostettu hyötyjä kaunistellen lääkkeiden tehoja."

Tarkoitat varmaan lääketeollisuuden tekemiä lääketutkimuksia. Jossain niistä on toki saatettu noin tehdäkin, mutta kiinnijäämiseen on merkittävä riski, sillä yliopistojen ja valtionhallinnon asiantuntijat suorittavat jatkuvaa kontrollia.

"Mitä tiedettä se semmoinen on että jätetään osa tutkimustuloksista julkaisematta?"

Se on oma mielenkiintoinen kysymyksensä. Jos sinä maksat minulle tutkimuksen teosta, onko sinulla tuloksiin samanlainen oikeus kuin mihin tahansa ostamaasi tavaraankin? Saako nekin viedä ullakolleen pölyttymään, jos haluaa? Kun kyse on myyntiluvan jo saaneita lääkkeitä koskevista tuloksista, voi mielestäni olla juridisesti perustelua sallia sellainenkin menettely, joka moraaliselta kannalta sinua selvästi kuohuttaa.

Joka tapauksessa tällaiset kysymykset koskevat vain lääketeollisuutta, ja kuten yllä sanottua, lääketeollisuus ei ole ainoa toimija lääketutkimuksessa.

"Mistä tahansa psyykenlääkkeestä voi jollekin käyttäjälle olla paljon haittaa"

Niin voi. Samoin muistakin lääkkeistä. Vaikkapa anestesiaan on riski jopa kuolla, mutta suuruusluokaltaan tuo riski on ilmeisesti tasoa 1/100000. Vaikka jostain lääketieteellisestä aineesta on jollekin ihmiselle äärimmäisenkin suuret haitat, sen käyttö voi silti olla yhteiskunnan kokonaisedun mukaista.

"Lääketutkimukset ovat hyvin lyhytkestoisia ajallisesti eivätkä kerro pitkäaikaisen käytön tehosta ja turvallisuudesta."

Asia ei ole aivan yksinkertainen. Olisi tavallaan ideaalista, että kaikki pitkäaikaisvaikutukset selvitettäisiin ennen lääkkeen tuontia markkinoille. Kaikkien ihmisen elinkaaren aikaisten vaikutusten selvittäminen vie kuitenkin tietenkin ihmisiän. Esimerkiksi peninsiliiniä alettiin testata ihmisiin vuonna 1941, joten tuolloin syntyneillä vauvoilla aloitetut kaksostutkimukset olisivat yhä nykyään kesken. Miljoonia olisi kuollut ja kuolisi edelleen siksi, ettei heille saisi antaa tätä lääkettä, jonka pitkäaikaisen käytön turvallisuutta koskevat tutkimukset olisivat vielä vaiheessa.

tvajaatbj kirjoitti:

"Kerropa sitten yksikin psyykenlääke joka on hyväksi ottajalleen."

Psykiatrin vastaanotolle tulee potilas, joka tärisee pelosta sosiaalisissa tilanteissa. Psykiatri antaa beetasalpaajalääkityksen. Tärinä lakkaa ja sosiaalinen kanssakäyminen helpottuu.

Psykiatrin vastaanotolle tulee potilas, joka kärsii kroonisesta unettomuudesta. Psykiatri antaa adrenergisen lääkityksen. Unettomuus katoaa ja potilas alkaa nukkua normaaleja yöunia.

Psykiatriseen sairaalaan tulee potilas, joka saattaa hyökätä kenen tahansa kimppuun, koska luulee tämän olevan hänen murhaansa suunnitteleva Naton agentti, joka on tullut Marsista. Psykiatri määrää pistoksen bentsodiatsepamiineja. Potilas rauhoittuu, ja hänen kanssaan voidaan alkaa keskustella.

Seuraavaksi siirryt luultavasti puhumaan siitä, että hyödyistä huolimatta haitat olisivat suuremmat. Hyöty-haittavertailua varten on kuitenkin valtiollinen myyntilupajärjestelmä ja vapaa tiede. Huomattava määrä psyykenlääkkeitä läpäisee ansaitusti seulan.

Lue lisää

"Psykiatriseen sairaalaan tulee potilas, joka saattaa hyökätä kenen tahansa kimppuun, koska luulee tämän olevan hänen murhaansa suunnitteleva Naton agentti, joka on tullut Marsista. Psykiatri määrää pistoksen bentsodiatsepamiineja. Potilas rauhoittuu, ja hänen kanssaan voidaan alkaa keskustella."

Näetkö, että toiseen rikokseen syyllistymättömään kansalaiseen saa kajota kemiallisesti tai millään muullakaan tavalla? Kenellä on oikeus määrätä pistoksia tai mitään muutakaan toiseen ihmiseen missään tilanteessa vasten asianomaisen tahtoa ja lupaa? Näin ei Suomen perustuslain mukaan saa tehdä. Kannatathan perustuslakimme noudattamista?

Jos kansalainen uhkailee käydä muiden kimppuun, kuuluu asia poliisin hoidettavaksi. Sellainen henkilö otetaan kiinni ja asia selvitetään. Tarvittaessa viedään oikeuden eteen ja rangaistukset tulevat Suomen lain mukaisesti. Psykiatriaa ei tarvita mihinkään.

"Miljoonia olisi kuollut ja kuolisi edelleen siksi, ettei heille saisi antaa tätä lääkettä, jonka pitkäaikaisen käytön turvallisuutta koskevat tutkimukset olisivat vielä vaiheessa."

Paljon ihmisiä on myös kuollut psyykenlääkkeiden TAKIA ja kärsineet niiden takia. Osa ei edes tajua, että heidän ongelmiensa paheneminen voi johtua pillereistä mitä he ovat syöneet. En todellakaan usko, että uudet psyyken"lääkkeet" säästävät siinä mitassa ihmishenkiä kuin väität

"yliopistojen ja valtionhallinnon asiantuntijat suorittavat jatkuvaa kontrollia." Uskokoon ken tahtoo. Tämä kontrolli ei todellakaan ole niin tarkkaa, kuin luullaan.

"Vaikka jostain lääketieteellisestä aineesta on jollekin ihmiselle äärimmäisenkin suuret haitat, sen käyttö voi silti olla yhteiskunnan kokonaisedun mukaista."

Onko todella yhteiskunnan kokonaisedun mukaista... Itse olen Götzschen linjalla että en usko että psyykenlääkkeet tavalla millä niitä nyt määrätään parantavat ihmisten hyvinvointia ja tuottavuutta yhteiskunnassa. En vastusta ihmisten lääkkeenkäyttöä jos he kokee niistä hyötyä mutta mistä Götzsche puhuu, psykiatrialla on oikeus pakottaa jopa näitä jopa tehottomia, arpapelimeinigillä valittuja, henkilön tilaa mahdollisesti jopa huonontavia ja vaarallisia lääkkeitä ihmisille osasto-olosuhteissaa. Kertoa jotain huttua kuinka potilaan aivoissa on joku kemiallinen vika minkä lääkkeet korjaavat. Kemiallinen epätasapaino ihmisillä todentotta on, kun he lopettavat välittäjäaineita sotkevat lääkkeet. Pitää muistaa, että psykiatrialla ei ole mitään biologisia testejä lääkkeen valitsemiseen tai sen todistamiseen että henkilön aivoissa olisi mitään biologisesti vialla. Tämän takia huumaus sopisi paremmin termiksi psykiatristen lääkkeiden toimintamekanismiksi.

On paljon tuurista kiinni että kokee pitkällä tähtäimellä lääkkeistä hyötyä. Jos kokee hetkellisesti hyötyä, voi pitkässä juoksussa kokea haittaa. Tutkimukset ovat niin lyhytkestoisia, että on suorastaan vastuutonta pitää ihmisiä niin monia vuosia lääkkeillä kuin nykyään on tapana. Meta-analyysien mukaan masennuslääkkeiden teho voi olla lähellä plaseboa. Sekin oletettu hyöty, mitä lääkkeestä tulee, voi olla lumevaikutusta, ja on hankala sanoa onko hyöty kiinni muistakin hoidollisista asioista, missä ihminen on mukana. Haitat tosin kuuluu näihin pillereihin silti.

Joidenkin ihmisten kohdalla oletettu hyöty pitkässä juoksussa voi tulla siitä, että lääkkeen vieroitus huonontaa olon niin surkeaksi tai tekee jopa pahempia relapseja kuin mihin ne on alunperin aloitettu. Tämä nähdään syynä lääkitä potilasta jatkuvasti, sillä se on merkki uusivasta 'sairaudesta'. Vaikka todellisuudessa lääkkeiden vaikutukset reseptorien ja välittäjäaineiden toimintaan voi saada olon muuttumaan sietämättömäksi kun aineen lopettaa.

On tuurista kiinni että saa järkevän lääkärin, joka osaa myös vieroittaa aineesta järkevästi, eikä kylvä lääkkeitä miten sattuu. On tuurista kiinni että löytää ylipäätään lääkkeen joka on.

Potilas ei usein saa informoitua tietoa lääkkeestä lääkäriltä, sen potentiaalisista haitoista ja vieroitusongelmista jne.. On turha sanoa että miksei hän katsonut pakkausselostetta. Lääkärillä tulisi olla vastuu informoida haitoista jotta potilas saa tehdä päätöksen. Monet lääkärit ovat niin optimistisia lääkkeiden suhteen ja puhuvat lääkkeistä siihen sävyyn, että mahdolliset haitat voi tulla täysin yllätyksenä potilaalle.

Ongelma ei välttämättä ole täysin edes lääkkeet vaan lääkärit jotka ei osaa määrätä niitä turvallisesti, vastuullisesti tai järkevästi.

Meidän on aivan turha jatkaa väittelyä koska ajattelemme täysin eri tavoin asioista.

Se että on jotain suosituksia, ei tarkoita että asiat käytännössä menisivät suositusten mukaan.

Tiedottomana-hautaan kirjoitti:

"Psykiatriseen sairaalaan tulee potilas, joka saattaa hyökätä kenen tahansa kimppuun, koska luulee tämän olevan hänen murhaansa suunnitteleva Naton agentti, joka on tullut Marsista. Psykiatri määrää pistoksen bentsodiatsepamiineja. Potilas rauhoittuu, ja hänen kanssaan voidaan alkaa keskustella."

Näetkö, että toiseen rikokseen syyllistymättömään kansalaiseen saa kajota kemiallisesti tai millään muullakaan tavalla? Kenellä on oikeus määrätä pistoksia tai mitään muutakaan toiseen ihmiseen missään tilanteessa vasten asianomaisen tahtoa ja lupaa? Näin ei Suomen perustuslain mukaan saa tehdä. Kannatathan perustuslakimme noudattamista?

Jos kansalainen uhkailee käydä muiden kimppuun, kuuluu asia poliisin hoidettavaksi. Sellainen henkilö otetaan kiinni ja asia selvitetään. Tarvittaessa viedään oikeuden eteen ja rangaistukset tulevat Suomen lain mukaisesti. Psykiatriaa ei tarvita mihinkään.

Lue lisää

"Näetkö, että toiseen rikokseen syyllistymättömään kansalaiseen saa kajota kemiallisesti tai millään muullakaan tavalla?"

Kyllä. Jos valmistelen riittävän vakavaa rikosta, poliisi saa ja sen tulee saada kajota minuun, vaikka valmistelu ei olisikaan rikos. (Joidenkin vakavien rikosten valmistelu on tullut tosin aivan viime vuosina rangaistavaksi, mutta myös aiemmin poliisi sai puuttua niihin sen perusteella, että sille kuuluu myös rikosten ennalta estäminen.)

"Kenellä on oikeus määrätä pistoksia tai mitään muutakaan toiseen ihmiseen missään tilanteessa vasten asianomaisen tahtoa ja lupaa?"

Laissa määrätyllä virkamiehellä. Heidän tulee muun muassa täyttää tiukat kelpoisuusvaatimukset.

"Näin ei Suomen perustuslain mukaan saa tehdä. Kannatathan perustuslakimme noudattamista?"

Jo kysymyksenasettelusi kertoo valtiosääntöoikeudellisen tietämyksesi olevan sen verran matalalla tasolla, että en yritä lähteä selittämään asiaa juurta jaksaen aukkoteorian kautta. Todettakoon siis yksinkertaistavasti ja havainnollisesti vaikka seuraavaa: Ei ole lainkaan harvinaista, että perustulakia "ei noudateta". Vaikka perustuslaki sanoo turvaavansa yksilön vapauden, rikollinen saadaan lain perusteella vangita. Vaikka perustuslaki sanoo, että jokaisella on sanavapaus, kansanryhmää vastaan kiihottava saadaan lain perusteella tuomita. Vaikka perustuslaki sanoo jokaisen omaisuuden olevan turvattu, ulosottomies saa viedä lain perusteella velallisen omaisuutta. Ja niin edelleen.

"Tarvittaessa viedään oikeuden eteen ja rangaistukset tulevat Suomen lain mukaisesti. Psykiatriaa ei tarvita mihinkään."

Kun oikeus soveltaa Suomen lakia, se tarvitsee psykiatriaa. Tuomioon vaikuttaa se, jos teko on tehty ymmärrystä tai täyttä ymmärrystä vailla.

Perustuslakia mahdollistaa rikkoa mielenterveyslaki.

Mielenkiintoinen yksityiskohta aiheeseen liittyen mitä menneinä vuosina tapahtui
http://yle.fi/uutiset/3-6292972

Jkkkkknn kirjoitti:

"Miljoonia olisi kuollut ja kuolisi edelleen siksi, ettei heille saisi antaa tätä lääkettä, jonka pitkäaikaisen käytön turvallisuutta koskevat tutkimukset olisivat vielä vaiheessa."

Paljon ihmisiä on myös kuollut psyykenlääkkeiden TAKIA ja kärsineet niiden takia. Osa ei edes tajua, että heidän ongelmiensa paheneminen voi johtua pillereistä mitä he ovat syöneet. En todellakaan usko, että uudet psyyken"lääkkeet" säästävät siinä mitassa ihmishenkiä kuin väität

"yliopistojen ja valtionhallinnon asiantuntijat suorittavat jatkuvaa kontrollia." Uskokoon ken tahtoo. Tämä kontrolli ei todellakaan ole niin tarkkaa, kuin luullaan.

"Vaikka jostain lääketieteellisestä aineesta on jollekin ihmiselle äärimmäisenkin suuret haitat, sen käyttö voi silti olla yhteiskunnan kokonaisedun mukaista."

Onko todella yhteiskunnan kokonaisedun mukaista... Itse olen Götzschen linjalla että en usko että psyykenlääkkeet tavalla millä niitä nyt määrätään parantavat ihmisten hyvinvointia ja tuottavuutta yhteiskunnassa. En vastusta ihmisten lääkkeenkäyttöä jos he kokee niistä hyötyä mutta mistä Götzsche puhuu, psykiatrialla on oikeus pakottaa jopa näitä jopa tehottomia, arpapelimeinigillä valittuja, henkilön tilaa mahdollisesti jopa huonontavia ja vaarallisia lääkkeitä ihmisille osasto-olosuhteissaa. Kertoa jotain huttua kuinka potilaan aivoissa on joku kemiallinen vika minkä lääkkeet korjaavat. Kemiallinen epätasapaino ihmisillä todentotta on, kun he lopettavat välittäjäaineita sotkevat lääkkeet. Pitää muistaa, että psykiatrialla ei ole mitään biologisia testejä lääkkeen valitsemiseen tai sen todistamiseen että henkilön aivoissa olisi mitään biologisesti vialla. Tämän takia huumaus sopisi paremmin termiksi psykiatristen lääkkeiden toimintamekanismiksi.

On paljon tuurista kiinni että kokee pitkällä tähtäimellä lääkkeistä hyötyä. Jos kokee hetkellisesti hyötyä, voi pitkässä juoksussa kokea haittaa. Tutkimukset ovat niin lyhytkestoisia, että on suorastaan vastuutonta pitää ihmisiä niin monia vuosia lääkkeillä kuin nykyään on tapana. Meta-analyysien mukaan masennuslääkkeiden teho voi olla lähellä plaseboa. Sekin oletettu hyöty, mitä lääkkeestä tulee, voi olla lumevaikutusta, ja on hankala sanoa onko hyöty kiinni muistakin hoidollisista asioista, missä ihminen on mukana. Haitat tosin kuuluu näihin pillereihin silti.

Joidenkin ihmisten kohdalla oletettu hyöty pitkässä juoksussa voi tulla siitä, että lääkkeen vieroitus huonontaa olon niin surkeaksi tai tekee jopa pahempia relapseja kuin mihin ne on alunperin aloitettu. Tämä nähdään syynä lääkitä potilasta jatkuvasti, sillä se on merkki uusivasta 'sairaudesta'. Vaikka todellisuudessa lääkkeiden vaikutukset reseptorien ja välittäjäaineiden toimintaan voi saada olon muuttumaan sietämättömäksi kun aineen lopettaa.

On tuurista kiinni että saa järkevän lääkärin, joka osaa myös vieroittaa aineesta järkevästi, eikä kylvä lääkkeitä miten sattuu. On tuurista kiinni että löytää ylipäätään lääkkeen joka on.

Potilas ei usein saa informoitua tietoa lääkkeestä lääkäriltä, sen potentiaalisista haitoista ja vieroitusongelmista jne.. On turha sanoa että miksei hän katsonut pakkausselostetta. Lääkärillä tulisi olla vastuu informoida haitoista jotta potilas saa tehdä päätöksen. Monet lääkärit ovat niin optimistisia lääkkeiden suhteen ja puhuvat lääkkeistä siihen sävyyn, että mahdolliset haitat voi tulla täysin yllätyksenä potilaalle.

Ongelma ei välttämättä ole täysin edes lääkkeet vaan lääkärit jotka ei osaa määrätä niitä turvallisesti, vastuullisesti tai järkevästi.

Meidän on aivan turha jatkaa väittelyä koska ajattelemme täysin eri tavoin asioista.

Se että on jotain suosituksia, ei tarkoita että asiat käytännössä menisivät suositusten mukaan.

Lue lisää

"Meidän on aivan turha jatkaa väittelyä koska ajattelemme täysin eri tavoin asioista."

Niin kai se sitten on. Toivottavasti vapaaseen tieteeseen, hyötyjen ja haittojen vertailun tärkeyteen sekä myyntilupamenettelyjen huomattavan vaikeuttamisen haittapuoliin liittyvistä pointeista sentään joku on jotain ajeltavaa saanut.

Toivottavasti joku myös tajuaa, että jos arvostelee jotain teosta, on huomattavasti uskottavampaa jos lukee sen, mitä arvostelee. Omaan maailmankuvaan soveltumattomia tekstejäkin voi lukea eikä kaikkea tarvitse absoluuttisena totuutena ajatella vaan vetää omia johtopäätöksiä itse monien lähteiden pohjalta. Tieteessäkään ei ole totuutta, vaan teorioita.

On myöskin hyvin hankala vertailla haittoja vs hyötyjä lääkkeen aloitukseen liittyen, jos ei kuule haitoista lääkäriltä. Sama pätee, jos lukee pelkkiä haittoja, muttei hyödyistä - tällöin mahdollinen hyöty voi jäädä saavuttamatta.

Ja kun meinaa käyttää lääkkeitä pitkään,tai päällekäin, kannattanee tiedostaa lääkkeiden rajallinen tutkiminen tässä yhteydessä.

tvajaatbj kirjoitti:

"Näetkö, että toiseen rikokseen syyllistymättömään kansalaiseen saa kajota kemiallisesti tai millään muullakaan tavalla?"

Kyllä. Jos valmistelen riittävän vakavaa rikosta, poliisi saa ja sen tulee saada kajota minuun, vaikka valmistelu ei olisikaan rikos. (Joidenkin vakavien rikosten valmistelu on tullut tosin aivan viime vuosina rangaistavaksi, mutta myös aiemmin poliisi sai puuttua niihin sen perusteella, että sille kuuluu myös rikosten ennalta estäminen.)

"Kenellä on oikeus määrätä pistoksia tai mitään muutakaan toiseen ihmiseen missään tilanteessa vasten asianomaisen tahtoa ja lupaa?"

Laissa määrätyllä virkamiehellä. Heidän tulee muun muassa täyttää tiukat kelpoisuusvaatimukset.

"Näin ei Suomen perustuslain mukaan saa tehdä. Kannatathan perustuslakimme noudattamista?"

Jo kysymyksenasettelusi kertoo valtiosääntöoikeudellisen tietämyksesi olevan sen verran matalalla tasolla, että en yritä lähteä selittämään asiaa juurta jaksaen aukkoteorian kautta. Todettakoon siis yksinkertaistavasti ja havainnollisesti vaikka seuraavaa: Ei ole lainkaan harvinaista, että perustulakia "ei noudateta". Vaikka perustuslaki sanoo turvaavansa yksilön vapauden, rikollinen saadaan lain perusteella vangita. Vaikka perustuslaki sanoo, että jokaisella on sanavapaus, kansanryhmää vastaan kiihottava saadaan lain perusteella tuomita. Vaikka perustuslaki sanoo jokaisen omaisuuden olevan turvattu, ulosottomies saa viedä lain perusteella velallisen omaisuutta. Ja niin edelleen.

"Tarvittaessa viedään oikeuden eteen ja rangaistukset tulevat Suomen lain mukaisesti. Psykiatriaa ei tarvita mihinkään."

Kun oikeus soveltaa Suomen lakia, se tarvitsee psykiatriaa. Tuomioon vaikuttaa se, jos teko on tehty ymmärrystä tai täyttä ymmärrystä vailla.

Lue lisää

"Jos valmistelen riittävän vakavaa rikosta, poliisi saa ja sen tulee saada kajota minuun, vaikka valmistelu ei olisikaan rikos."

Kuten itse sanoit, rikoksen valmisteleminen on itsessään rikos, eli henkilö voidaan vangita _poliisin_ toimesta. Jos kannatat rikokseen syyllistymättömien kansalaisten vangitsemista poliisin tai psykiatrian toimesta, meillä ei ole paljoa yhteistä mitä tulee poliittiseen ideologiaan. Kansalaisen vangitseminen ilman, että hän on syyllistynyt rikokseen on kansainvälisten ihmisoikeusjulistusten vastaista sekä Suomen perustuslain vastaista.

"Laissa määrätyllä virkamiehellä [on oikeus määrätä pistoksia tai muuta toiseen ihmiseen vasten asianomaisen tahtoa ja lupaa]. Heidän tulee muun muassa täyttää tiukat kelpoisuusvaatimukset."

Mutta onko mielestäsi on moraalisesti oikein myrkyttää ihmisiä, jos he ovat vääränlaisia tai ajattelevat toisin kuin minä, sinä, he tai valtio? En salli edes rikollisten myrkyttämistä.

"Kysymyksenasettelusi kertoo valtiosääntöoikeudellisen tietämyksesi olevan sen verran matalalla tasolla, että en yritä lähteä selittämään asiaa juurta jaksaen aukkoteorian kautta."

Väite, jonka annoin sinulle on ilmeisesti sen verran vaikea pala sinulle käsittellä, että vastaat kieltäytymällä vastaamasta. Esimerkkisi ovat kaikki olkinukke-argumentteja.

"Kun oikeus soveltaa Suomen lakia, se tarvitsee psykiatriaa. Tuomioon vaikuttaa se, jos teko on tehty ymmärrystä tai täyttä ymmärrystä vailla."

'Ymmärrystä tai täyttä ymmärrystä vailla' on psykiatrista hölönpölöä, joka ei pohjaa todellisuuteen. Ymmärrysstä vailla voivat olla henkilöt, joilla on merkittäviä _aivosairauksia_, kuten pitkälle edennyt Alzheimerin tauti. _Mielisairaus_ ei ole sairaus kuin kielikuvallisesti. Ne ovat keksittyjä, näennäissairauksia, jotka on myyty kansalle sosiaalipoliittisia agendoja varten.

Täten psykiatrisia lausuntoja ei kuulu käsitellä oikeudessa sen enempää kuin pappien tai homeopaattien lausuntojakaan. Psykiatria ei kuulu vapaaseen oikeusvaltioon eikä vapaaseen riippumattomaan oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin.

Tiedottomana-hautaan kirjoitti:

"Jos valmistelen riittävän vakavaa rikosta, poliisi saa ja sen tulee saada kajota minuun, vaikka valmistelu ei olisikaan rikos."

Kuten itse sanoit, rikoksen valmisteleminen on itsessään rikos, eli henkilö voidaan vangita _poliisin_ toimesta. Jos kannatat rikokseen syyllistymättömien kansalaisten vangitsemista poliisin tai psykiatrian toimesta, meillä ei ole paljoa yhteistä mitä tulee poliittiseen ideologiaan. Kansalaisen vangitseminen ilman, että hän on syyllistynyt rikokseen on kansainvälisten ihmisoikeusjulistusten vastaista sekä Suomen perustuslain vastaista.

"Laissa määrätyllä virkamiehellä [on oikeus määrätä pistoksia tai muuta toiseen ihmiseen vasten asianomaisen tahtoa ja lupaa]. Heidän tulee muun muassa täyttää tiukat kelpoisuusvaatimukset."

Mutta onko mielestäsi on moraalisesti oikein myrkyttää ihmisiä, jos he ovat vääränlaisia tai ajattelevat toisin kuin minä, sinä, he tai valtio? En salli edes rikollisten myrkyttämistä.

"Kysymyksenasettelusi kertoo valtiosääntöoikeudellisen tietämyksesi olevan sen verran matalalla tasolla, että en yritä lähteä selittämään asiaa juurta jaksaen aukkoteorian kautta."

Väite, jonka annoin sinulle on ilmeisesti sen verran vaikea pala sinulle käsittellä, että vastaat kieltäytymällä vastaamasta. Esimerkkisi ovat kaikki olkinukke-argumentteja.

"Kun oikeus soveltaa Suomen lakia, se tarvitsee psykiatriaa. Tuomioon vaikuttaa se, jos teko on tehty ymmärrystä tai täyttä ymmärrystä vailla."

'Ymmärrystä tai täyttä ymmärrystä vailla' on psykiatrista hölönpölöä, joka ei pohjaa todellisuuteen. Ymmärrysstä vailla voivat olla henkilöt, joilla on merkittäviä _aivosairauksia_, kuten pitkälle edennyt Alzheimerin tauti. _Mielisairaus_ ei ole sairaus kuin kielikuvallisesti. Ne ovat keksittyjä, näennäissairauksia, jotka on myyty kansalle sosiaalipoliittisia agendoja varten.

Täten psykiatrisia lausuntoja ei kuulu käsitellä oikeudessa sen enempää kuin pappien tai homeopaattien lausuntojakaan. Psykiatria ei kuulu vapaaseen oikeusvaltioon eikä vapaaseen riippumattomaan oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin.

Lue lisää

"Kuten itse sanoit, rikoksen valmisteleminen on itsessään rikos"

Ei ole. Vain erikseen säädettyjen rikosten valmisteleminen on rikollista. Monia rikoksia voi valmistella ilman, että siitä voisi saada tuomiota.

"Mutta onko mielestäsi on moraalisesti oikein myrkyttää ihmisiä, jos he ovat vääränlaisia tai ajattelevat toisin kuin minä, sinä, he tai valtio?"

Totta kai on oikein parantaa ihmisiä.

"Väite, jonka annoin sinulle on ilmeisesti sen verran vaikea pala sinulle käsittellä, että vastaat kieltäytymällä vastaamasta."

Asia vain on sen verran vaikea, että et kykene ymmärtämään saamaasi vastausta. Voi yhtä aikaa kannattaa perustuslain noudattamista ja sitä, että tietyssä järjestyksessä säädetyllä lailla voidaan tehdä siihen niin sanottuja aukkoja. Se johtuu siitä, että itse perustuslain 73 §:n 1 momentti säätää niin.

"'Ymmärrystä tai täyttä ymmärrystä vailla' on psykiatrista hölönpölöä, joka ei pohjaa todellisuuteen."

Jos siis sinua uskoo, psykiatrian lisäksi hölönpölöä on myös Suomen oikeusjärjestelmä. En epäile, ettet itse niin ajattelisi. Haluan vain tehdä lukijoille selväksi kaikki loogiset seuraamukset, joita väitteidesi uskomisella on.

"Totta kai on oikein parantaa ihmisiä."

Olet naiivi.

Psykiatrisella" hoitamisella", jos se tapahtuu väkivalloin ja pakottamisella, pakottamalla ihmiseen tajuntaa lamaavia ja hämärryttäviä kemikaaleja, ei ole välttämättä mitään tekemistä parantamisen kanssa vaan se synnyttää hoitokielteisyyttä ja luottamuspulaa hoitavaan tahoon sekä vastareaktioita . Toimenpiteet kemikaalien pakkolaittamiseksi potilaan kehoon ovat irvokkaita ja brutaaleja. Se on enemmän sosiaalikontrollia kuin hoitoa. Suuri osa ei parane, vaan kärsii tuollaisesta. Jopa traumatisoituu. Ei ole tae että hoito lääkkeillä saa ihmisen voimaan paremmin vaan on suuri todennäköisyys että myös huonommin, niin toimintakyvyltä kuin henkisesti. Tästä Gøtzsche myös kirjassaan puhuu - kuinka epäeettistä pakkohoito on monessa tapauksessa siinä mittakaavassa kuin sitä käytetään, täysin vaarattomillekin henkilöille. Pakkolääkintä lääkkeiden tehon vaillinaisuus ja suuret haitat huomioiden on arveluttavaa. Loppuvaiheessa kirjaa hän kertoo nuorehkon naisen tarinan, joka oli karmaiseva pakolla hoitamisesta, joka johti hänen kuolemaansa näillä kemikaaleilla kun hänen kehonsa petti. Häneen kylvettiin valtava määrä lääkkeitä ja kokoajan kovenevia lääkkeitä hänen vastustuksestaan huolimatta

Pakolla hoito on ihmisoikeuksia ajatellen arveluttavaa ja jos perehdyt asioihin, jopa EIT on muutama vuosi sitten antanut Suomelle noottia, kuinka järjestelmä ei anna tarpeeksi turvaa mielivallalta pakkohoidossa erään tapauksen perusteella. Suomen korkein hallinto-oikeus joutui ottamaan tähän kantaa ja oli eri mieltä ihmisoikeuksia valvovan tuomioistuimen kanssa.

On myös syytä olettaa että psykiatrian tarjoamat kemikaalit voivat aiheuttaa väkivaltaa kyetessään aiheuttamaan sekavuutta, psykoosialttiuden lisääntymistä vieroitusvaiheessa peukaloidessaan dopamiinia(antipsykootit), agitaatiota ja voimakastakin motorista levottomuutta ja kyvyttömyyttä olla paikallaan tai istua(akatisia), muutoksia impulssikontrollissa, emootioiden kuten empatiakyvyn latistumista jne..

tvajaatbj kirjoitti:

"Kuten itse sanoit, rikoksen valmisteleminen on itsessään rikos"

Ei ole. Vain erikseen säädettyjen rikosten valmisteleminen on rikollista. Monia rikoksia voi valmistella ilman, että siitä voisi saada tuomiota.

"Mutta onko mielestäsi on moraalisesti oikein myrkyttää ihmisiä, jos he ovat vääränlaisia tai ajattelevat toisin kuin minä, sinä, he tai valtio?"

Totta kai on oikein parantaa ihmisiä.

"Väite, jonka annoin sinulle on ilmeisesti sen verran vaikea pala sinulle käsittellä, että vastaat kieltäytymällä vastaamasta."

Asia vain on sen verran vaikea, että et kykene ymmärtämään saamaasi vastausta. Voi yhtä aikaa kannattaa perustuslain noudattamista ja sitä, että tietyssä järjestyksessä säädetyllä lailla voidaan tehdä siihen niin sanottuja aukkoja. Se johtuu siitä, että itse perustuslain 73 §:n 1 momentti säätää niin.

"'Ymmärrystä tai täyttä ymmärrystä vailla' on psykiatrista hölönpölöä, joka ei pohjaa todellisuuteen."

Jos siis sinua uskoo, psykiatrian lisäksi hölönpölöä on myös Suomen oikeusjärjestelmä. En epäile, ettet itse niin ajattelisi. Haluan vain tehdä lukijoille selväksi kaikki loogiset seuraamukset, joita väitteidesi uskomisella on.

Lue lisää

"Ei ole. Vain erikseen säädettyjen rikosten valmisteleminen on rikollista. Monia rikoksia voi valmistella ilman, että siitä voisi saada tuomiota."

Ollaan lähellä pilkun viilaamista, mutta ok, hyvä tarkennus sinulta. Juuri näin.

"Totta kai on oikein parantaa ihmisiä."

Ensinnäkin mitä olet parantamassa? Mitä tarkoitat tässä yhteydessä parantamisella? Ymmärtänet, että mielisairaus on kielikuvallinen sairaus. Toisin sanoen ei ole mitään parannettavaa lääketieteellisessä mielessä.

Toisekseen onko mielestäsi oikein 'parantaa' ihmisiä vastentahtoisesti? Kai ymmärrät, että on rikollista kajota toiseen ihmisen ilman asianomaisen lupaa. Jos lääkäri kajoaa potilaaseensa ilman lupaa, hän saa siitä syytteet päällekarkauksesta, pahoinpitelystä, vastaavasta. Meillä jokaisella on oikeus koskemattomuuteen.

"Asia vain on sen verran vaikea, että et kykene ymmärtämään saamaasi vastausta."

Edelleen et uskalaudu argumentoimaan. En lähde spekuloimaan syillä. Tiedät ne itse parhaiten.

"Jos siis sinua uskoo, psykiatrian lisäksi hölönpölöä on myös Suomen oikeusjärjestelmä. En epäile, ettet itse niin ajattelisi. Haluan vain tehdä lukijoille selväksi kaikki loogiset seuraamukset, joita väitteidesi uskomisella on."

Olet ymmärtänyt väärin ja sekoittanut kaksi asiaa keskenään: psykiatrian sotkeman oikeuskäsittelyn, jos sitä enää oikeuskäsittelyksi viitsii kutsua, ja oikeusjärjestelmän yleensä. Oikeuden toteutuminen on utopia, mikäli oikeuskäsittelyyn hyväksytään mukaan psykiatrisia konsepteja. He sekoittavat oikeuden toteutumisen pseudotieteellisillä konsepteillaan, oikeusfiktioillaan, mikä on herjaavaa myös Suomen oikeusjärjestelmää kohtaan. Yhtälailla entisajan oikeudenkäynnit olivat fiaskoja, kun mukaan kelpuutettiin kirkonväen konsepteja noidista, paholaisesta, riivauksista, demoneista jne.

Jjjkkkjb kirjoitti:

"Totta kai on oikein parantaa ihmisiä."

Olet naiivi.

Psykiatrisella" hoitamisella", jos se tapahtuu väkivalloin ja pakottamisella, pakottamalla ihmiseen tajuntaa lamaavia ja hämärryttäviä kemikaaleja, ei ole välttämättä mitään tekemistä parantamisen kanssa vaan se synnyttää hoitokielteisyyttä ja luottamuspulaa hoitavaan tahoon sekä vastareaktioita . Toimenpiteet kemikaalien pakkolaittamiseksi potilaan kehoon ovat irvokkaita ja brutaaleja. Se on enemmän sosiaalikontrollia kuin hoitoa. Suuri osa ei parane, vaan kärsii tuollaisesta. Jopa traumatisoituu. Ei ole tae että hoito lääkkeillä saa ihmisen voimaan paremmin vaan on suuri todennäköisyys että myös huonommin, niin toimintakyvyltä kuin henkisesti. Tästä Gøtzsche myös kirjassaan puhuu - kuinka epäeettistä pakkohoito on monessa tapauksessa siinä mittakaavassa kuin sitä käytetään, täysin vaarattomillekin henkilöille. Pakkolääkintä lääkkeiden tehon vaillinaisuus ja suuret haitat huomioiden on arveluttavaa. Loppuvaiheessa kirjaa hän kertoo nuorehkon naisen tarinan, joka oli karmaiseva pakolla hoitamisesta, joka johti hänen kuolemaansa näillä kemikaaleilla kun hänen kehonsa petti. Häneen kylvettiin valtava määrä lääkkeitä ja kokoajan kovenevia lääkkeitä hänen vastustuksestaan huolimatta

Pakolla hoito on ihmisoikeuksia ajatellen arveluttavaa ja jos perehdyt asioihin, jopa EIT on muutama vuosi sitten antanut Suomelle noottia, kuinka järjestelmä ei anna tarpeeksi turvaa mielivallalta pakkohoidossa erään tapauksen perusteella. Suomen korkein hallinto-oikeus joutui ottamaan tähän kantaa ja oli eri mieltä ihmisoikeuksia valvovan tuomioistuimen kanssa.

On myös syytä olettaa että psykiatrian tarjoamat kemikaalit voivat aiheuttaa väkivaltaa kyetessään aiheuttamaan sekavuutta, psykoosialttiuden lisääntymistä vieroitusvaiheessa peukaloidessaan dopamiinia(antipsykootit), agitaatiota ja voimakastakin motorista levottomuutta ja kyvyttömyyttä olla paikallaan tai istua(akatisia), muutoksia impulssikontrollissa, emootioiden kuten empatiakyvyn latistumista jne..

Lue lisää

Sinäkin puhut hoitamisesta ja potilaista. Tarkoitatteko kirjaimellisesti vai kielikuvallisesti?

EIT kannattaa psykiatrista pakottamista ja ihmisoikeusrikoksia, joten on älytöntä vedota heihin yhtään missään puheenvuorossa, jonka tarkoitus on osoittaa psykiatrian brutaaliutta. Joko hyväksyt psykiatrisen orjuuden tai et hyväksy. EIT hyväksyy ja sanoo käytännössä, että orjia saa pitää, mutta heitä ei saa lyödä niin kovaa. Onko tämä kanta mielestäsi promoamisen arvoinen?

Se on aina hauskaa, kun trolli ärsyyntyy. :D

En tiedä, ketä syytät trolliksi, en ainakaan ole.- Mode ei taas tykännyt kirjoittamastani, kun järjesti tuommoisen määrän kirjoitusvirheitä. Sanoja tiputettu pois. -siis psykiatri oli kokenut--

Tympii tuollainen saivartelu ja tyhjällä todistelu.

jämäaivoinen kirjoitti:

En tiedä, ketä syytät trolliksi, en ainakaan ole.- Mode ei taas tykännyt kirjoittamastani, kun järjesti tuommoisen määrän kirjoitusvirheitä. Sanoja tiputettu pois. -siis psykiatri oli kokenut--

Tympii tuollainen saivartelu ja tyhjällä todistelu.

Lue lisää

jämäaivoinen, anteeksi, tulkitsin kirjoituksesi ehkä väärin tällaisella palstalla. Se taas johtuu siitä, että tällä palstalla on paljon trollaajia.

Fenetre ei sanonut, että lääkintä on käsittämätöntä. Hän sanoi, että lääkkeistä on myös paljon haittaa. Paljon haittaa aiheuttavien lääkkeiden käyttö ei ole käsittämätöntä, jos niiden hyödyt ovat vielä suuremmat.

Helppotajuinen esimerkki, tosin psykiatrian ulkopuolelta, on vaikkapa syöpälääkkeiden käyttö. Monilla niistä on kiistatta hyvin suuret haittavaikutukset, mutta hyvin suuret voivat olla haittavaikutukset myös lääkitsemättömässä syövässä.

Jos puhutaan SSRI-lääkkeistä, niin minun käsittääkseni niiden tapauksessa hoitovasteen ja haittavaikutusten suhde on sellainen, että nykyisenlaajuinen käyttö ei ehkä ole perusteltua. Tämän ketjun aihe eivät kuitenkaan ole nämä lääkkeet, vaan puhe on siitä, pitäisikö kaikki tai 98% psykiatrisesta lääkityksestä lopettaa. Vaikuttipa joku vastustavan kaikkiakin lääkkeitä sillä perusteella, että ne valmistetaan enimmäkseen synteettisesti ja että ne ovat usein suurina annoksina myrkyllisiä.

Minä puolestani haluaisin kokea kunnon erektion, mutta se ei ole mahdollista psyykelääkkeiden vuoksi. Jos olisin parisuhteessa ei suhteeni kauaa kestäisi. Mutta eihän minulla leimatulla ihmisellä kai ole oikeutta seksiin :D

VanhaKoira kirjoitti:

Minä puolestani haluaisin kokea kunnon erektion, mutta se ei ole mahdollista psyykelääkkeiden vuoksi. Jos olisin parisuhteessa ei suhteeni kauaa kestäisi. Mutta eihän minulla leimatulla ihmisellä kai ole oikeutta seksiin :D

Lue lisää

Minä taas en saa kunnon erektiota ilman sildenafiililääkitystä.

Niin kai se on. Ja jos omat kokemukset ovat hyviä, näkee helposti lääketieteellisestä tutkimuksesta taas psykiatrian ansioita korostavat puolet. Väittäisin silti, että asioihin perehtyminen vähentää äärimmäisiä mielipiteitä. Gøtzsche ei ehkä ole aivan niitä, jotka parantavat syöpää ruokasoodalla, mutta ainakaan kovin kauas ääriajattelusta hän ei jää. Tieteellistä perustaa on ehkä riittävästi toimimaan tiedeyhteisön sisällä eräänlaisen räyhähengen roolissa, mutta hyvin epätodennäköisesti hän myöskään on se psykiatrian Einstein, jonka hänen väitteidensä osoittautuminen kiistatta tosiksi hänestä tekisi.

Osoita meille psykiatrian Einstein.

ei.taida.olla kirjoitti:

Osoita meille psykiatrian Einstein.

Lähimmäksi tulee varmaan Freud. Relevanssia tämän ketjun kannalta tosin rajoittaa, että hän kuoli joitakin vuosia ennen ensimmäisten psyykenlääkkeiden kehittämistä.

tvajaatbj kirjoitti:

Niin kai se on. Ja jos omat kokemukset ovat hyviä, näkee helposti lääketieteellisestä tutkimuksesta taas psykiatrian ansioita korostavat puolet. Väittäisin silti, että asioihin perehtyminen vähentää äärimmäisiä mielipiteitä. Gøtzsche ei ehkä ole aivan niitä, jotka parantavat syöpää ruokasoodalla, mutta ainakaan kovin kauas ääriajattelusta hän ei jää. Tieteellistä perustaa on ehkä riittävästi toimimaan tiedeyhteisön sisällä eräänlaisen räyhähengen roolissa, mutta hyvin epätodennäköisesti hän myöskään on se psykiatrian Einstein, jonka hänen väitteidensä osoittautuminen kiistatta tosiksi hänestä tekisi.

Lue lisää

Mutta onko vahvaan tieteelliseen näyttöön pohjaava ajattelu, tai "ääriajattelu", jos niin haluat tässä kohtaa tilannetta nimittää, jotenkin huono tai paheksuttava asia? Eikö olekin niin, että tiede ei ole demokratia. Jos valtaosa on jotain mieltä, mutta tieteellinen näyttö ja siihen perustuva päättely osoittaa toisin, niin eikö siinä ole jokin pielessä. Tieteeseen pohjaava taho leimataan helposti ääriajattelijoiksi tai salaliittoteoreetikoiksi. Sopii kysyä miksi valtavirta tekee näin. Mitä intressejä heillä on peiteltävänä.

Peter Götzschehän on ollut erittäin halukas debatoimaan psykiatrian valtavirran johtohenkilöiden kanssa, mutta kappas kummaa eivät ole paljoa mukaan suostuneet lähtemään. Tässä vain yhtenä esimerkkkinä lyhyt kirjeenvaihto Götzschen ja Erkki Isometsän debatin avauksesta, joka päättyi Isometsän jänistykseen.

DO ANTIDEPRESSANTS WORK FOR SEVERE DEPRESSION? MEETING IN HELSINKI 1 SEPT 2014 (Peter Götzsche)
http://www.deadlymedicines.dk/do-antidepressants-work-for-severe-depression-meeting-in-helsinki-1-sept-2014/

tvajaatbj kirjoitti:

Lähimmäksi tulee varmaan Freud. Relevanssia tämän ketjun kannalta tosin rajoittaa, että hän kuoli joitakin vuosia ennen ensimmäisten psyykenlääkkeiden kehittämistä.

Freudia vertaat Einsteiniin? Älä nyt naurata. Freudin jutut oli yhtä hölmöjä kuin psykiatrien jutut nykyisellään. Freudhan ei ollut itse psykiatri vaan psykoanalyysin harjoittaja, psykoanalyytikko, ala, jonka hän keksi itse ja joka perustui tietenkin 100% vapaaehtoisuuteen, mikä on hieno ja tärkeä asia korostaa.

Tiedottomana-hautaan kirjoitti:

Freudia vertaat Einsteiniin? Älä nyt naurata. Freudin jutut oli yhtä hölmöjä kuin psykiatrien jutut nykyisellään. Freudhan ei ollut itse psykiatri vaan psykoanalyysin harjoittaja, psykoanalyytikko, ala, jonka hän keksi itse ja joka perustui tietenkin 100% vapaaehtoisuuteen, mikä on hieno ja tärkeä asia korostaa.

Lue lisää

"Freudia vertaat Einsteiniin? Älä nyt naurata. Freudin jutut oli yhtä hölmöjä kuin psykiatrien jutut nykyisellään."

Eiköhän Freudin tunnettuus ole verrattavissa Einsteiniin. Jos taas psykiatriaa pitää naurettavana, niin totta kai on leimattava naurettaviksi myös ne, joiden työhön se pohjautuu. Sitä paitsi esimerkiksi Einsteininkin 30-vuotista tuloksetonta puuhastelua "kaiken teorian" parissa voi pitää hölmönä.

"Freudhan ei ollut itse psykiatri vaan psykoanalyysin harjoittaja"

Freud oli lääkäri, joka työskenteli mielisairaiden parissa. Hänen lähestymistapansa oli niin uraa uurtava, että vielä hänen aloittaessaan sen kuulumista psykiatrian alaan olisi voitu epäillä, mutta myöhempi psykoanalyysin vaikutus psykiatriaan on kiistaton.

Nykyajan tieteen käyttämien käsitteiden soveltaminen historiaan on useinkin ongelmallista. Esimerkiksi Newtonia pidetään fysiikan merkittävimpinä oppi-isinä, vaikka hänen oman aikansa tiedeluokituksen mukaan hän oli luonnonfilosofi.

Tiedottomana-hautaan kirjoitti:

Mutta onko vahvaan tieteelliseen näyttöön pohjaava ajattelu, tai "ääriajattelu", jos niin haluat tässä kohtaa tilannetta nimittää, jotenkin huono tai paheksuttava asia? Eikö olekin niin, että tiede ei ole demokratia. Jos valtaosa on jotain mieltä, mutta tieteellinen näyttö ja siihen perustuva päättely osoittaa toisin, niin eikö siinä ole jokin pielessä. Tieteeseen pohjaava taho leimataan helposti ääriajattelijoiksi tai salaliittoteoreetikoiksi. Sopii kysyä miksi valtavirta tekee näin. Mitä intressejä heillä on peiteltävänä.

Peter Götzschehän on ollut erittäin halukas debatoimaan psykiatrian valtavirran johtohenkilöiden kanssa, mutta kappas kummaa eivät ole paljoa mukaan suostuneet lähtemään. Tässä vain yhtenä esimerkkkinä lyhyt kirjeenvaihto Götzschen ja Erkki Isometsän debatin avauksesta, joka päättyi Isometsän jänistykseen.

DO ANTIDEPRESSANTS WORK FOR SEVERE DEPRESSION? MEETING IN HELSINKI 1 SEPT 2014 (Peter Götzsche)
http://www.deadlymedicines.dk/do-antidepressants-work-for-severe-depression-meeting-in-helsinki-1-sept-2014/

Lue lisää

"Mutta onko vahvaan tieteelliseen näyttöön pohjaava ajattelu, tai "ääriajattelu", jos niin haluat tässä kohtaa tilannetta nimittää, jotenkin huono tai paheksuttava asia?"

Mielestäni paheksuttavaa on lähinnä se, jos hankitaan rahaa siten, että myydään kirjoja mahdollisimman provokatiivisilla väitteillä. Paljonkin paremmin perustelluilla maltillisilla väitteillä se nimittäin tuskin onnistuisi.

Kuten olen antanut ymmärtää, voisin hyvinkin lukea kiinnostuneena tiukan vertaisarvioinnin läpäisseestä Oxford University Pressin artikkelista vahvaan näyttöön perustuvan näkemyksen, jonka mukaan kaikki psyykenlääkitys on pahasta. Tuolloinkin se olisi vielä yksi näkemys monista pikemminkin kuin totuus, mutta tutustumiskynnys voisi hyvinkin ylittyä. Nyt on kuitenkin kyse siitä, että tässä ketjussa kehotetaan ihmisiä ostamaan kirjaa, jonka jokin Sitruuna-kustannus on julkaissut todennäköisesti ainoana julkaisukynnyskriteerinään se, myykö kyseinen opus riittävästi.

tvajaatbj on kenties joku psykoterapeutti tai sosiaalisen alan työntekijä, joka ei tiedä tilastotieteestä tai matematiikasta mitään? "Mitä Gotzsche muka tietää tilastotieteestä?" Ei ole aikaa tutustua siihen, kuka on Ben Goldacre? Mikä ihmeen Cochrane-verkosto?

Gotzsche: Letter to Isometsä about Gibbons’ meta-analysis

http://www.deadlymedicines.dk/wp-content/uploads/2014/12/Letter-to-Isometsä-about-Gibbons-meta-analysis.pdf

fenetre kirjoitti:

tvajaatbj on kenties joku psykoterapeutti tai sosiaalisen alan työntekijä, joka ei tiedä tilastotieteestä tai matematiikasta mitään? "Mitä Gotzsche muka tietää tilastotieteestä?" Ei ole aikaa tutustua siihen, kuka on Ben Goldacre? Mikä ihmeen Cochrane-verkosto?

Gotzsche: Letter to Isometsä about Gibbons’ meta-analysis

http://www.deadlymedicines.dk/wp-content/uploads/2014/12/Letter-to-Isometsä-about-Gibbons-meta-analysis.pdf

Lue lisää

Mikset sinä, tvajaatbj tai Isämetsä vastaa tuohon varsinaiseen Gotzschen kritiikkiin muuten kuin "ei taida tietää tilastotieteestä mitään", ym.

tvajaatbj kirjoitti:

"Mutta onko vahvaan tieteelliseen näyttöön pohjaava ajattelu, tai "ääriajattelu", jos niin haluat tässä kohtaa tilannetta nimittää, jotenkin huono tai paheksuttava asia?"

Mielestäni paheksuttavaa on lähinnä se, jos hankitaan rahaa siten, että myydään kirjoja mahdollisimman provokatiivisilla väitteillä. Paljonkin paremmin perustelluilla maltillisilla väitteillä se nimittäin tuskin onnistuisi.

Kuten olen antanut ymmärtää, voisin hyvinkin lukea kiinnostuneena tiukan vertaisarvioinnin läpäisseestä Oxford University Pressin artikkelista vahvaan näyttöön perustuvan näkemyksen, jonka mukaan kaikki psyykenlääkitys on pahasta. Tuolloinkin se olisi vielä yksi näkemys monista pikemminkin kuin totuus, mutta tutustumiskynnys voisi hyvinkin ylittyä. Nyt on kuitenkin kyse siitä, että tässä ketjussa kehotetaan ihmisiä ostamaan kirjaa, jonka jokin Sitruuna-kustannus on julkaissut todennäköisesti ainoana julkaisukynnyskriteerinään se, myykö kyseinen opus riittävästi.

Lue lisää

Götzschen psykiatrisia hoitosuosituksia koskevia mielipiteitä voi toki kritisoida. Mielestäni tvajaatbj on kritiikissään myös aika aikateillä sen suhteen, että Götzschen motivaatio noiden kirjojen tekoon on pääasiallisesti rahallinen. Hän todennäköisesti tiesi etukäteen, että tuollaisten kirjojen kirjoittaminen aiheuttaa paljon kritiikkiä hänen asemassaan olevalla henkilölle. myös hänen kollegoiltaan. Jos hän on liian kärkäs joissain kommenteissaan, niin on silti aika vaikea uskoa, että hän on erityisesti rahan perässä siinä asiassa.

Erkki Isometsä kuitenkin selvästi huolestui kritiikistä, ja sen sijaan että vastasi Götzschelle, hän antoi seuraavanlaisen haastattelun Me Naiset -lehdelle.

Palkittu professori Erkki Isometsä: Julkisuudessa leviää urbaanilegendoja mielenterveyshoidosta

http://www.menaiset.fi/artikkeli/ajankohtaista/palkittu_professori_erkki_isometsa_julkisuudessa_leviaa_urbaanilegendoja

Sinä voit itse tehdä päätöksiä, mitä luet ja mitä pidät auktoriteettinasi. Suurin osa argumentoinnistasi on lähinnä Götzschen ammattiarvon arvostelua että hän ei ole kykenevä arvostelemaan psykiatriaa (vaikka pääosin hän arvosteli psykiatrian työkaluina olevien psyykenlääkkeiden tehoa tai turvallisuutta), tai jonkun tieteen periaatteiden suht naiivia hehkutusta ja yliopistolakien toistoa. Tuo argumentti on yleinen psykiatreilla, jotka vastaa kritiikkiin, että kukaan muu ei suunnilleen olisi pätevä arvioimaan psyykenlääkkeitä, kuin psykiatriaa lukeneet.

En tiedä oletko edes lukenut kirjaa mitä arvostelet.

Kyllä, Götzschen sanomiset ovat ehkä liian kärjistettyjä osittain, eikä niiden olisi ollut tarpeen olla osittain niin jyrkkiä. Hän siis esittelee kirjassa myös omia mielipiteitään sen lisäksi mitä hän tieteellisten lähteiden perusteella kirjoittaa. Ehkä hän olisi voinut jättää prosentit mainitsematta kuinka paljon lääkkeiden käyttöä voisi vähentää. Hän olisi voinut jättää ihmisille itselleen tilaa tehdä johtopäätöksiä.

Götzschen kirja herättää ajatuksia, ja mielestäni herättää hyvin siihen, että tajuaa mitä suuria vikoja lääkkeissä ja lääkekehityksessä voi olla. Se myös herättää miettimään psykiatrian eettisyyttä ja ylipäätään olisiko vaihtoehtoja nykyiselle lääkekeskeiselle, yhä enemmän medikalisoituneelle hoitotyylille. Ja tarjoaa ihmisille omassa elämässään enemmän tietoa miettiä, kannattaako psyykenlääkkeisiin turvautua hyvinvoinnin parantamiseksi

Ne jotka ovat kokeneet haittoja lääkkeistä tai hankaluuksia vieroittautua niistä tai ovat huomanneet että psykiatria ei toimi hoidoissaan sille itse asettamien hienojen kriteeriensä mukaan, eikä en diagnoosikeskeinen lääkekeskeinen malli välttämättä edistä hyvinvointia, tuskin tarvitsevat siihen Oxford Pressin artikkelia, että havaitsevat että psykiatriassa ja sen lääkkeissä on vikaa. Tieteessä on vikoja, ja sekä tutkijat että lääkäritkin ovat vain ihmisiä, ja hekin ovat vain ihmisiä jotka tekevät virheitä. Tieteen ja rahan tekemiseen pyrkivän lääketeollisuuden suhde on myös monimutkainen. Se mikä nykyään on hoitosuositus, voi olla tulevina vuosina toista. Kuten olen sanonut suositukset ja käytäntö voi olla myös eriä.

Minä itse en koe, että psykiatrian virallisissa julkaisukanavissa olevissa teksteissä on totuutta ja hyvin luotettavaa tietoa, vaikka 150 psykiatrian professoria jotka ovat aivopesseet itseään vuosikymmeniä oman alansa hutulla ja ylipäätään heille oman tieteenalansa arvostelu olisi arvovaltakysymys, vertaisarvioisi nämä tekstit.

Psykiatria on myöskin ainoa lääketieteen alue jolla on vastaliike ja sitä vastaan kirjoitetaan paljon kritiikkiä. Mistäköhän tämä johtunee..

Jkllnn kirjoitti:

Sinä voit itse tehdä päätöksiä, mitä luet ja mitä pidät auktoriteettinasi. Suurin osa argumentoinnistasi on lähinnä Götzschen ammattiarvon arvostelua että hän ei ole kykenevä arvostelemaan psykiatriaa (vaikka pääosin hän arvosteli psykiatrian työkaluina olevien psyykenlääkkeiden tehoa tai turvallisuutta), tai jonkun tieteen periaatteiden suht naiivia hehkutusta ja yliopistolakien toistoa. Tuo argumentti on yleinen psykiatreilla, jotka vastaa kritiikkiin, että kukaan muu ei suunnilleen olisi pätevä arvioimaan psyykenlääkkeitä, kuin psykiatriaa lukeneet.

En tiedä oletko edes lukenut kirjaa mitä arvostelet.

Kyllä, Götzschen sanomiset ovat ehkä liian kärjistettyjä osittain, eikä niiden olisi ollut tarpeen olla osittain niin jyrkkiä. Hän siis esittelee kirjassa myös omia mielipiteitään sen lisäksi mitä hän tieteellisten lähteiden perusteella kirjoittaa. Ehkä hän olisi voinut jättää prosentit mainitsematta kuinka paljon lääkkeiden käyttöä voisi vähentää. Hän olisi voinut jättää ihmisille itselleen tilaa tehdä johtopäätöksiä.

Götzschen kirja herättää ajatuksia, ja mielestäni herättää hyvin siihen, että tajuaa mitä suuria vikoja lääkkeissä ja lääkekehityksessä voi olla. Se myös herättää miettimään psykiatrian eettisyyttä ja ylipäätään olisiko vaihtoehtoja nykyiselle lääkekeskeiselle, yhä enemmän medikalisoituneelle hoitotyylille. Ja tarjoaa ihmisille omassa elämässään enemmän tietoa miettiä, kannattaako psyykenlääkkeisiin turvautua hyvinvoinnin parantamiseksi

Ne jotka ovat kokeneet haittoja lääkkeistä tai hankaluuksia vieroittautua niistä tai ovat huomanneet että psykiatria ei toimi hoidoissaan sille itse asettamien hienojen kriteeriensä mukaan, eikä en diagnoosikeskeinen lääkekeskeinen malli välttämättä edistä hyvinvointia, tuskin tarvitsevat siihen Oxford Pressin artikkelia, että havaitsevat että psykiatriassa ja sen lääkkeissä on vikaa. Tieteessä on vikoja, ja sekä tutkijat että lääkäritkin ovat vain ihmisiä, ja hekin ovat vain ihmisiä jotka tekevät virheitä. Tieteen ja rahan tekemiseen pyrkivän lääketeollisuuden suhde on myös monimutkainen. Se mikä nykyään on hoitosuositus, voi olla tulevina vuosina toista. Kuten olen sanonut suositukset ja käytäntö voi olla myös eriä.

Minä itse en koe, että psykiatrian virallisissa julkaisukanavissa olevissa teksteissä on totuutta ja hyvin luotettavaa tietoa, vaikka 150 psykiatrian professoria jotka ovat aivopesseet itseään vuosikymmeniä oman alansa hutulla ja ylipäätään heille oman tieteenalansa arvostelu olisi arvovaltakysymys, vertaisarvioisi nämä tekstit.

Psykiatria on myöskin ainoa lääketieteen alue jolla on vastaliike ja sitä vastaan kirjoitetaan paljon kritiikkiä. Mistäköhän tämä johtunee..

Lue lisää

"Sinä voit itse tehdä päätöksiä, mitä luet ja mitä pidät auktoriteettinasi."

Auktoriteettiin liittyy myös aika objektiivinen ulottuvuus. Kannunvalaja on harvoin valtioviisas.

"En tiedä oletko edes lukenut kirjaa mitä arvostelet."

En ole. Arvosteluni on kohdistunut juuri siihen, että sitä ei kannata ostaa, ei minun eikä muiden. Sen kirjoittajan asiantuntemus on kyseenalainen, sen julkaisija ei ole tieteellinen, sitä ei ole vertaisarvioitu, se pyrkinee myymään provokatiivisuudella ja sitä rataa.

"Psykiatria on myöskin ainoa lääketieteen alue jolla on vastaliike ja sitä vastaan kirjoitetaan paljon kritiikkiä. Mistäköhän tämä johtunee.."

Kyllähän noita vastarintaliikkeitä riittää. Syöpää parannetaan ruokasoodalla ja homeopatialla melkein mitä tahansa. "Koululääketiede" ja "länsimainen lääketiede" ei todellakaan ole harvinainen arvostelun kohde.

Götzsche on kyllä julkaissut tutkimuksiaan melkein kaikkiin tärkeimpiin lääketieteen alan julkaisuihin. Esimerkkinä tämä tutkimus, johon viimeksi törmäsin:

Precursors to suicidality and violence on antidepressants: systematic review of trials in adult healthy volunteers

http://journals.sagepub.com/doi/pdf/10.1177/0141076816666805

tvajaatbj kirjoitti:

"Sinä voit itse tehdä päätöksiä, mitä luet ja mitä pidät auktoriteettinasi."

Auktoriteettiin liittyy myös aika objektiivinen ulottuvuus. Kannunvalaja on harvoin valtioviisas.

"En tiedä oletko edes lukenut kirjaa mitä arvostelet."

En ole. Arvosteluni on kohdistunut juuri siihen, että sitä ei kannata ostaa, ei minun eikä muiden. Sen kirjoittajan asiantuntemus on kyseenalainen, sen julkaisija ei ole tieteellinen, sitä ei ole vertaisarvioitu, se pyrkinee myymään provokatiivisuudella ja sitä rataa.

"Psykiatria on myöskin ainoa lääketieteen alue jolla on vastaliike ja sitä vastaan kirjoitetaan paljon kritiikkiä. Mistäköhän tämä johtunee.."

Kyllähän noita vastarintaliikkeitä riittää. Syöpää parannetaan ruokasoodalla ja homeopatialla melkein mitä tahansa. "Koululääketiede" ja "länsimainen lääketiede" ei todellakaan ole harvinainen arvostelun kohde.

Lue lisää

tvajaatbj kirjoitti:

"Sen kirjoittajan asiantuntemus on kyseenalainen"

Olen tässä ketjussa jo useampaan kertaan osoittanut, että Götzschen asiantuntemus ainakin tilastotieteen kohdalta on enemmän kuin kohdallaan. Sinä sen sijaan et tiedä mitään tilastotieteestä, ja maalailet kaikenlaisia melkein harhaisia kuvitelmia tilanteesta. Jos olet esimerkiksi psykoterapeutti, niin kuulen mielelläni jotain paremmin rakennettua kritiikkiä taholtasi.

fenetre kirjoitti:

Mikset sinä, tvajaatbj tai Isämetsä vastaa tuohon varsinaiseen Gotzschen kritiikkiin muuten kuin "ei taida tietää tilastotieteestä mitään", ym.

"Mikset sinä, tvajaatbj tai Isämetsä vastaa tuohon varsinaiseen Gotzschen kritiikkiin muuten kuin "ei taida tietää tilastotieteestä mitään"

Voin puhua vain omasta puolestani. Syy on siinä, että vähänkään laaja-alaista maailmankuvaa ei voi rakentaa tukeutumatta auktoriteetteihin. En kykene alkuunkaan todistamaan esimerkiksi Einsteinin kenttäyhtälöitä, mutta en silti ostaisi esimerkiksi kemistin kirjoittamaa Sitruuna-kustannuksen kirjaa, joka paljastaisi suhteellisuusteorian suuryritysten rahantekovälineeksi. Sillä teoksella ei olisi riittävää auktoriteettiarvoa tuollaista väitettä varten.

fenetre kirjoitti:

Götzsche on kyllä julkaissut tutkimuksiaan melkein kaikkiin tärkeimpiin lääketieteen alan julkaisuihin. Esimerkkinä tämä tutkimus, johon viimeksi törmäsin:

Precursors to suicidality and violence on antidepressants: systematic review of trials in adult healthy volunteers

http://journals.sagepub.com/doi/pdf/10.1177/0141076816666805

Lue lisää

"Götzsche on kyllä julkaissut tutkimuksiaan melkein kaikkiin tärkeimpiin lääketieteen alan julkaisuihin. Esimerkkinä tämä tutkimus, johon viimeksi törmäsin:

Precursors to suicidality and violence on antidepressants: systematic review of trials in adult healthy volunteers"

Jos teet ketjun, jossa kehotat ihmisiä uskomaan tuohon artikkeliin, en esitä sellaisia vastaväitteitä kuin tässä ketjussa. Kyseinen artikkeli ei esitä lainkaan niin radikaaleja väitteitä kuin nyt mainostettava kirja, ja se on todella julkaistu huomattavasti vakuuttavammassa lähteessä - vieläpä aika lailla rahantekoepäilyjen ulottumattomissa.

tvajaatbj. Hyvin markkinoit Sitruuna-kustantajaa.

fenetre kirjoitti:

tvajaatbj kirjoitti:

"Sen kirjoittajan asiantuntemus on kyseenalainen"

Olen tässä ketjussa jo useampaan kertaan osoittanut, että Götzschen asiantuntemus ainakin tilastotieteen kohdalta on enemmän kuin kohdallaan. Sinä sen sijaan et tiedä mitään tilastotieteestä, ja maalailet kaikenlaisia melkein harhaisia kuvitelmia tilanteesta. Jos olet esimerkiksi psykoterapeutti, niin kuulen mielelläni jotain paremmin rakennettua kritiikkiä taholtasi.

Lue lisää

"Olen tässä ketjussa jo useampaan kertaan osoittanut, että Götzschen asiantuntemus ainakin tilastotieteen kohdalta on enemmän kuin kohdallaan. Sinä sen sijaan et tiedä mitään tilastotieteestä, ja maalailet kaikenlaisia melkein harhaisia kuvitelmia tilanteesta."

Olet kovin aggressiivinen siihen nähden, etten mitenkään itsepintaisesti ole julistanut hänen kerettiläisyyttään tilastotieteen alalla, saati ilmoittanut olevani itse minkäänlainen auktoriteetti siinä. Vaikka sitä paitsi tilastotieteeseen liittyvät kysymykset sivuutettaisiin täysin, asian ydin ei muuttuisi suuresti siksi, että hänen tuloksiinsa luottaminen vaatisi myös uskoa siihen, että hänellä on auktoriteettia niin ikään psykiatrian alalla. Olet itsekin myöntänyt, että siihen liittyy ongelmia. Jos hänellä nimittäin asiantuntemusta siinä on, niin ilman koulutusta tai työkokemusta se on syntynyt.

tvajaatbj kirjoitti:

"Mutta onko vahvaan tieteelliseen näyttöön pohjaava ajattelu, tai "ääriajattelu", jos niin haluat tässä kohtaa tilannetta nimittää, jotenkin huono tai paheksuttava asia?"

Mielestäni paheksuttavaa on lähinnä se, jos hankitaan rahaa siten, että myydään kirjoja mahdollisimman provokatiivisilla väitteillä. Paljonkin paremmin perustelluilla maltillisilla väitteillä se nimittäin tuskin onnistuisi.

Kuten olen antanut ymmärtää, voisin hyvinkin lukea kiinnostuneena tiukan vertaisarvioinnin läpäisseestä Oxford University Pressin artikkelista vahvaan näyttöön perustuvan näkemyksen, jonka mukaan kaikki psyykenlääkitys on pahasta. Tuolloinkin se olisi vielä yksi näkemys monista pikemminkin kuin totuus, mutta tutustumiskynnys voisi hyvinkin ylittyä. Nyt on kuitenkin kyse siitä, että tässä ketjussa kehotetaan ihmisiä ostamaan kirjaa, jonka jokin Sitruuna-kustannus on julkaissut todennäköisesti ainoana julkaisukynnyskriteerinään se, myykö kyseinen opus riittävästi.

Lue lisää

Kritisoit kirjoittaa ja kirjaa, jota et ole lukenut. Oletko vähän hidas? Eikö kannattaisi tässä kohtaan ottaa kirja käteen, lukea, muodostaa oma näkemys asiasta ja tulla sen jälkeen debatoimaan. Sinua on vaikea ottaa tosissaan, koska et ole lukenut kirjoittajan tekstiä, et hänen perustelujaan, et laskujaan, et ilmeisesti mitään. Sanot kirjaa huonoksi, koska kustantaja ei miellytä sinua?

Ja kuten totesin jo aikaisemmassa viestissäni: saat odotella psykiatrian professoreilta totuuteen pohjaavaa analyysia loppuelämäsi. Psykiatrit eivät ole niin tyhmiä, tai rehellisiä, miten vaan, että he kertoisivat totuudesta kansalaisille omasta aloitteestaan. Tuolla ajatuksella sinun on tuleva huijatuksi hautaasi asti.

Tiedottomana-hautaan kirjoitti:

Kritisoit kirjoittaa ja kirjaa, jota et ole lukenut. Oletko vähän hidas? Eikö kannattaisi tässä kohtaan ottaa kirja käteen, lukea, muodostaa oma näkemys asiasta ja tulla sen jälkeen debatoimaan. Sinua on vaikea ottaa tosissaan, koska et ole lukenut kirjoittajan tekstiä, et hänen perustelujaan, et laskujaan, et ilmeisesti mitään. Sanot kirjaa huonoksi, koska kustantaja ei miellytä sinua?

Ja kuten totesin jo aikaisemmassa viestissäni: saat odotella psykiatrian professoreilta totuuteen pohjaavaa analyysia loppuelämäsi. Psykiatrit eivät ole niin tyhmiä, tai rehellisiä, miten vaan, että he kertoisivat totuudesta kansalaisille omasta aloitteestaan. Tuolla ajatuksella sinun on tuleva huijatuksi hautaasi asti.

Lue lisää

"Kritisoit kirjoittaa ja kirjaa, jota et ole lukenut. Oletko vähän hidas? Eikö kannattaisi tässä kohtaan ottaa kirja käteen, lukea, muodostaa oma näkemys asiasta ja tulla sen jälkeen debatoimaan."

Jos minä aloittaisin vaikkapa ketjun siitä, että kannattaa ostaa Marja-Terttu Pakkasen "Homeopatia - Parantamista luonnon avulla", niin pitäisikö sinun mielestäsi kaikkien joko pidättäytyä kommentoimasta tai lukea tuo kirja? Minä epäilisin juuri sillä kannalla olevaa hieman hitaaksi. Tietyn kynnyksen alittavien kirjojen sopii epäillä olevan arvottomia niitä lukemattakin. Olen esittänyt useita syitä sen puolesta, että Gøtzschen kirja on todennäköisesti sellainen.

tvajaatbj kirjoitti:

"Kritisoit kirjoittaa ja kirjaa, jota et ole lukenut. Oletko vähän hidas? Eikö kannattaisi tässä kohtaan ottaa kirja käteen, lukea, muodostaa oma näkemys asiasta ja tulla sen jälkeen debatoimaan."

Jos minä aloittaisin vaikkapa ketjun siitä, että kannattaa ostaa Marja-Terttu Pakkasen "Homeopatia - Parantamista luonnon avulla", niin pitäisikö sinun mielestäsi kaikkien joko pidättäytyä kommentoimasta tai lukea tuo kirja? Minä epäilisin juuri sillä kannalla olevaa hieman hitaaksi. Tietyn kynnyksen alittavien kirjojen sopii epäillä olevan arvottomia niitä lukemattakin. Olen esittänyt useita syitä sen puolesta, että Gøtzschen kirja on todennäköisesti sellainen.

Lue lisää

No mitäpä tuohon lisäämään, jos sinä olet näin arvioinut. (Ja jälleen olkinukke. Tällä kertaa homeopatiaan vertaamalla.)

Tiedottomana-hautaan kirjoitti:

No mitäpä tuohon lisäämään, jos sinä olet näin arvioinut. (Ja jälleen olkinukke. Tällä kertaa homeopatiaan vertaamalla.)

Hoet jatkuvasti "olkinukke", mutta et ymmärrä käsitettä. Olkinukessa on kyse siitä, että keskitytään argumentoimaan sellaisia väitteitä vastaan, joita kukaan ei ole esittänyt. Sinä vaikutit aivan aidosti esittävän, ettei saisi kritisoida kirjaa sitä lukematta. Minä osoitin, että olisit luultavasti itsekin valmis tekemään juuri niin.

tvajaatbj kirjoitti:

Hoet jatkuvasti "olkinukke", mutta et ymmärrä käsitettä. Olkinukessa on kyse siitä, että keskitytään argumentoimaan sellaisia väitteitä vastaan, joita kukaan ei ole esittänyt. Sinä vaikutit aivan aidosti esittävän, ettei saisi kritisoida kirjaa sitä lukematta. Minä osoitin, että olisit luultavasti itsekin valmis tekemään juuri niin.

Lue lisää

Nimen omaan, juuri näitä olkinukkeja viljelet. Tai sitten et vain ymmärrä, etteivät argumenttisi ole vertailukelpoisia esittämiini. Se voi olla toinen syy.

Lukematta tai ottamatta selvää toisen henkilön kannoista ja mihin hän ne perustaa on älytöntä häntä kritisoida. Asiaan voi ottaa kantaa tietenkin, mutta lukemattoman kirjan kritisointi kertoo, että kritisoija on hölmö.

Tiedottomana-hautaan kirjoitti:

Nimen omaan, juuri näitä olkinukkeja viljelet. Tai sitten et vain ymmärrä, etteivät argumenttisi ole vertailukelpoisia esittämiini. Se voi olla toinen syy.

Lukematta tai ottamatta selvää toisen henkilön kannoista ja mihin hän ne perustaa on älytöntä häntä kritisoida. Asiaan voi ottaa kantaa tietenkin, mutta lukemattoman kirjan kritisointi kertoo, että kritisoija on hölmö.

Lue lisää

Olkinukke on argumentointivirhe. Minun päättelyni on niin looginen syllogismi kuin olla voi. Yritetään vielä kerran:

X on kirja.
Olet valmis kritikoimaan x:ää sitä lukematta.
--------
Olet valmis kritikoimaan kirjaa lukematta sitä.

Samaan tapaan voisi todistaa, että olet omien näkemystesi perusteella hölmö.

Vapaassa maassa kukin saakoon käyttää mitä douppia haluaa, mutta toisen pakottaminen mihinkään on väärin. Itse hyväksyn psyykenhuumeet, kuten muutkin huumeet, kunhan ihminen on itsenäisesti päättänyt niiden käytöstä, informoituna riskeistä.

Asiasta kolmanteen: Jos kannabis laillistettaisiin, tippuisivat alkoholihaitat jyrkästi.

Olen kanssasi samaa mieltä tässä:"Vapaassa maassa kukin saakoon käyttää mitä douppia haluaa, mutta toisen pakottaminen mihinkään on väärin. Itse hyväksyn psyykenhuumeet, kunhan ihminen on itsenäisesti päättänyt niiden käytöstä, informoituna riskeistä."

Toisaalta koko järjestelmä kusee, kun se painottaa enemmän ihmisten diagnosointiin kuin auttamiseen, ymmärtämiseen ja tukeen. Ja apu on liian usein pääosin sitä että pillereitä naamaan eikä nähdä edes mahdollisena ihmisen auttamista ihan normaaliin elämän kärsimykseen ilman psyykenlääkkeiden määräystä ja diagnoosin lyömistä. Niiden määräämiseen on nykyään aivan liian pieni kynnys. Psyyken'huumeet' nähdään itseisarvona, liian oleellisena osana kaikkea apua, ilman niiden riskien, haittojen tai edes puutteellisen tehon tiedostamista. Suuri osa syö niitä vaikkei niille oikeasti niin suuri tarve olisi, tai niistä oikeasti olisi niin suuri hyöty. Haitat voi kasvaa lopussa suuremmiksi. Ja niistähän ei potilaalle useinkaan puhuta.

Tietenkin kannattaisi myös itse miettiä, hakeako ylipäätään elämänongelmiin apua lääkäriltä ja lääkkeistä.

jkkkkjj kirjoitti:

Olen kanssasi samaa mieltä tässä:"Vapaassa maassa kukin saakoon käyttää mitä douppia haluaa, mutta toisen pakottaminen mihinkään on väärin. Itse hyväksyn psyykenhuumeet, kunhan ihminen on itsenäisesti päättänyt niiden käytöstä, informoituna riskeistä."

Toisaalta koko järjestelmä kusee, kun se painottaa enemmän ihmisten diagnosointiin kuin auttamiseen, ymmärtämiseen ja tukeen. Ja apu on liian usein pääosin sitä että pillereitä naamaan eikä nähdä edes mahdollisena ihmisen auttamista ihan normaaliin elämän kärsimykseen ilman psyykenlääkkeiden määräystä ja diagnoosin lyömistä. Niiden määräämiseen on nykyään aivan liian pieni kynnys. Psyyken'huumeet' nähdään itseisarvona, liian oleellisena osana kaikkea apua, ilman niiden riskien, haittojen tai edes puutteellisen tehon tiedostamista. Suuri osa syö niitä vaikkei niille oikeasti niin suuri tarve olisi, tai niistä oikeasti olisi niin suuri hyöty. Haitat voi kasvaa lopussa suuremmiksi. Ja niistähän ei potilaalle useinkaan puhuta.

Tietenkin kannattaisi myös itse miettiä, hakeako ylipäätään elämänongelmiin apua lääkäriltä ja lääkkeistä.

Lue lisää

Psykiatria ei ole kohteen auttamista varten, joten siinä mielessä on älytöntä odottaa heiltä mitään apua.

Olen myös teidän kanssa samaa mieltä, että vapaassa valtiossa jokainen kansalainen saa valita mitä huumeita vetää ja kuinka paljon. Riskit ja vastuun kantaa käyttäjä itse. Valtion kassasta maksettuja korvauksia esimerkiksi alkoholiteitse itse aiheutettuun maksakirroosiin tulee karsia ja siirtää asianomaisen vastuulle jne. Silti kaikki huumeet tulee olla vapaasti ostettavissa ja reseptilait tulee kumota.

"Tietenkin kannattaisi myös itse miettiä, hakeako ylipäätään elämänongelmiin apua lääkäriltä ja lääkkeistä."

Tämä on tärkeä huomio. Elämänongelmat, kuten masentuneisuus, ahdistuneisuus jne. eivät ole lääketieteellisiä ongelmia. Toisin sanoen mitään sairautta ei ole mitä parantaa. On vain elämänasiat, joihin ihmiset reagoivat. Lääkärit ja psykiatrit jakavat kyllä huumeita, joilla päätään saa turrutettua elämän kovuudelta, mutta ei sillä ole mitään tekemistä minkään lääketieteellisen kanssa. Myös Alkosta saa aineita, joilla saa päänsä sekaisin, mutta sitä ei ole kelpuutettu osaksi terveydenhuoltojärjestelmää vaikka kyseessä on ihan samaa toimintaa kuin nappien jaossa.

Jo on teillä puheet. Siitä se riemu repeäisi, kun kaikki huumeet olisi laillisia.
Osa on laittomia ihan syystä. Ja lääkkeiden reseptittömyys olisi ihan silkkaa hulluutta.

jankuti.jankuti kirjoitti:

Jo on teillä puheet. Siitä se riemu repeäisi, kun kaikki huumeet olisi laillisia.
Osa on laittomia ihan syystä. Ja lääkkeiden reseptittömyys olisi ihan silkkaa hulluutta.

Lue lisää

Osaatko perustella kantaasi? Mitä tarkoitat ilmaisulla "riemu repeäisi"? Itse ainakin skoolaisin varmasti lyhyesti hyvälle poliittiselle linjamuutokselle, jos sellaiseen riemuun viittaat. Jos tarkoitat muuta tarkentaisitko?

Entä mistä syistä ovat laittomia? Osaatko sanoa vai oliko vain yleistävä heitto? Ja reseptittömyys olisi sinun mukaan "silkkaa hulluutta"? Mitä tarkoitat sillä, vai onko sekin vaan perusteeton heitto tunteiden ja mutun pohjalta?

Ihmiset harvoin ovat miettineet näitä asioita pidempään. Vallitsevaa tilannetta pidetään niin itsestään selvänä, että kukaan ei viitsi tarkastella onko siinä loppujen lopuksi mitään järkeä ja olisiko fiksumpia vaihtoehtoja järjestettävissä tilalle.

Kaksisuuntainen mielialahäiriö, kuten virallinen suomennos kuuluu, ei ole sairaus kuin nimellisesti. Toisin sanoen ei ole mitään mitä hoitaa tai lääkitä. On vain ihmisen reagoiminen elämään. Useimmat kaksisuuntaisiksi leimatut ovat pillerikuureilla, joiden aiheuttamia suoria ja epäsuoria vaikutuksia luulevat kuvittelemansa sairauden oireiksi.

On ihan psykiatrian myytti, että kaksisuuntaiset tarvitsevat koko elämän lääkityksen. Vastustan täysin hlökohtaisesti ihmisistä puhumista niin että sen ja sen diagnoosin edustajat tarvii sellaista ja tällaista lääkitystä tai tiettyyn diagnoosiin kuuluu tietty lääkitys. Kyseinen massa saman diagnoosin omaavia on täysin moninainen joukko erilaisia henkilöitä, joiden elämän kärsimyksessä, ongelmissa ja reagointitavoissa on ollut jotain samaa, miksi heille on tuo diagnoosi isketty.Se onko heidän aivokemioissa tai aivoissaan vialla jotain samaa, ei ole todistettu. Heitä kumminkin hoidetaan kemiallisesti samankaltaisilla lääkkeillä joiden huumaava toimintamekanismi auttaa joissakin heidän kokemissa ongelmissaan. Se ei silti kerro tai todista että lääkkeet korjaavat jotain biologista ongelmaa vaan että lääke voi huumata potilasta suotuisalla tavalla esim turruttaen liian voimakkaita negatiivisia tunteita. Joillakin se, kun henkilö saa huonon reaktion lääkkeestä tai siitä vieroittautumisesta, nähdään sairauden pahenemisena ja syynä jatkuvalle, jopa loppuelämän lääkitykselle vaikka syy olisi lääke itsessään, joka on tehnyt ongelmia sorkkiessaan aivokemioita . Jos henkilö haluaa käyttää lääkkeitä, se on ok, mutta kaikki eivät valitse lääkkeiden käyttöä, tai käyttävät niitä lyhyinä jaksoina. Tietenkin joitakin myös painostetaan, tai pakotetaan siihen, mutta se on epäinhimillistä. Psykiatrian termistöllä ihmisiä niputetaan tiettyihin kategorioihin ja nippuihin, ja maallikotkin puhuvat näistä henkilöistä kuin tietäen mitä tämä potilasryhmä tarvii. Mutta sitä samaa tekee psykiatria.

Niin ja pitää myös muistaa, että kaikkia ei lääkitys auta ja voi tulla enemmän haittaa.

Jos haluaa tietonsa valtamediaan, kannattaa ensin saada tiedeyhteisö uskomaan niihin. Se toimii länsimaissa vapaasti niin, että parhaiten perusteltu tieto pääsee kyllä ajan myötä valta-asemaan. Antipsykiatrioilla, rokotuskriitikoilla, akupunkteeraajilla sun muilla riittää vielä melkoisesti työsarkaa sen parissa.

5616351 kirjoitti:

Jos haluaa tietonsa valtamediaan, kannattaa ensin saada tiedeyhteisö uskomaan niihin. Se toimii länsimaissa vapaasti niin, että parhaiten perusteltu tieto pääsee kyllä ajan myötä valta-asemaan. Antipsykiatrioilla, rokotuskriitikoilla, akupunkteeraajilla sun muilla riittää vielä melkoisesti työsarkaa sen parissa.

Lue lisää

Antipsykiatrit ovat kauttaaltaan yhtä vastenmielisiä kuin psykiatrit. He uskovat mielisairauksiin, vaativat niihin vedoten lisäoikeuksia, korostavat samoihin keksittyihin sairauksiin vedoten sairastuneen paremmuutta verrattuna muihin ja toki, kannattavat psykiatrista pakottamista (orjuutta).

Antipsykiatria on psykiatrian peilikuva kaikkine hirveyksineen ja typerine uskomuksineen. Paheksun sekä psykiatriaa että antipsykiatriaa yhtä paljon, ellen tekopyhää antipsykiatrialiikettä vielä esikuvaansakin enemmän.

Hyvä, että joku sanoi tämän antipsykiatriasta. _Olen joskus yrittänyt vähän kyseenalaistaa jotakin antipsykiatrissa ja on aivan raivona heti käyty kimppuun.

Lääkärini suositteli minulle akupunktiota kerran. Mikäköhän lie akupunkteeraajahippi hänkin lie..

doctorT kirjoitti:

Lääkärini suositteli minulle akupunktiota kerran. Mikäköhän lie akupunkteeraajahippi hänkin lie..

A-studiossa oli kerran lääkäri, joka oli myös homeopaatti. Eiköhän jonkin kiven alta löydy yksisarvisterapiaankin uskova...

" Jos haluaa tietonsa valtamediaan, kannattaa ensin saada tiedeyhteisö uskomaan niihin. Se toimii länsimaissa vapaasti niin, että parhaiten perusteltu tieto pääsee kyllä ajan myötä valta-asemaan. Antipsykiatrioilla, rokotuskriitikoilla, akupunkteeraajilla sun muilla riittää vielä melkoisesti työsarkaa sen parissa. "

Nykyaikaisten psyykenlääkkeiden haitoista tullaan vielä puhumaan enemmän tulevaisuudessa ja kyllä niistä jonkin verran on puhuttu Gøtzschen kirjan myötä, Suomessa vähemmän. Yleensä kyllä psykiatriassa on ollut tapana kehitellä vaan uudempia lääkkeitä ja unohtaa vanhojen menetelmien tai lääkkeiden haitallisuus, vaikka niitä jotkut vielä söisikin loppuelämänsä. Vaikka uskoo nykyaikaiseen lääketieteeseen, ei valitettavasti suojaa siltä, etteikö voi saada haittoja lääkkeistä tai hoitotavoista tai olisi tae että saa hyötyä hoidosta. Tietenkin uskolla hoitoon ja pillereihin on myös suuri vaikutus, niin psykiatriassa, kuin myös yksisarvishoidossa ja akupunktiossa.

"He uskovat mielisairauksiin, vaativat niihin vedoten lisäoikeuksia, korostavat samoihin keksittyihin sairauksiin vedoten sairastuneen paremmuutta verrattuna muihin ja toki, kannattavat psykiatrista pakottamista (orjuutta)."

En tiedä, mitä tarkoitat antipsykiatrialla, mutta eiköhän siinäkin ihmisjoukossa jotka luokitellaan tuon edustajiksi ole aika monenlaisesti ajattelevaa sakkia.

Jos kritisoi psykiatriaa tai psyykenlääkkeitä, onko silloin antipsykiatrian edustaja? Mikä tekee jostakusta antipsykiatrian edustajan? mielestäni kyseinen termi on enemmänkin hiukan halventava ilmaisu ja luokitus kritiikille ja sitä usein psykiatria käyttää leimaamaan kritiikkiä, koska antipsykiatriaan kalskahtaa negatiivisia mielleyhtymiä jo sanana. Se kuulostaa jo lähtökohtaisesti siltä, että se on jotain epätieteellistä, kun se kritisoi tieteenä itseään pitävää lääketieteen osa-aluetta.

Jotkut kirjoittajat ihan nimeävät itsensä antipsykiatrian edustajiksi. Ja he eivät ole niä, jotka kriittisesti eri näkökulmista tarkastelevat asiaa, vaan tiivistettynä:

-ihminen syntyy terveenä
- kaikki pulmat johtuvat muiden ihmisten huonosta suhtautumisesta
- ei ole sairauksia tai häiriöit, on vain pahaa oloa
- jos muut muuttavat suhtaumistan, paha olo poistuu

Kun olen yhtään yrittänyt kyseenalaistaa näitä näkemyksiä on hyökätty raivona kimppuun.

Antipsykiatriaa sanana ei ole määritelty. Se on kuten joku mainitsi leima, joka lyödään jokaisen kylkeen jotka psykiatriaa kritisoivat riippumatta siitä miten he kritisoivat, tai esittävät kritisoivansa. Antipsykiatria liikkeellä viitataan yleensä David Cooperin ja R. D. Laingin 60-luvun näennäiskritiikkiin psykiatriaa vastaan. Todellisuudessa he olivat molemmat psykiatrian kannattavia ja käyttivät termiä ainaostaan päästäkseen saadakseen huomiota. Koko termi on typerä. Mitä tulee psykiatrian kriitikoihin heitä on sen tuhat erilaista ja monet kritisoivat toisiaan yhtä paljon kuin psykiatriaa. Psykiatrian ammattikunta yrittää niputtaa kaiken kritiikin samaan koriin leimaamalla kaikkia antipsykiatriaksi.

Kannattaa lukea Thomas Szaszin teos 'Antipsychiatry: Quackery Squared' (2009), jos haluatte ymmärtää antipsykiatriaa kunnolla.

Nimim. toinenääripää, huomaa, että eivät ainoastaan itseään antipsykiatreiksi tai antipsykiatrisiksi nimittävät ajattele, että mielisairauksia ei ole olemassa. Itsekään en usko mielisairauksiin, mutta toki tunnustan, että ihmiset reagoivat elämään. Joskus on paha olla, joskus hyvä. Joskus on masentunut, joskus onnellinen. Jotkut eivät koe olevansa koskaan onnellisia, mikä on traagista totta kai. En kuitenkaan ole mikään antipsykiatrinen, sillä vastustan ainoastaan psykiatrista orjuutta. Jokainen saakoon uskoa mielisairauksiin ja vetää psykiatrian proamia aineita niin paljon kuin tahtoo. Se on heidän vapautensa. Puolustan jokaisen oikeutta uskoa mihin tahtoo ja tehdä itselleen mitä tahtoo. Toisten pakottaminen on ainoastaan väärin ja mainittu 60-luvun antipsykiatrinen liike ei irtisanoutunut pakottamisesta millään lailla. Heidät siten tuomitsen jyrkästi. Harva antipsykiatriksi itseään kutsuva tuomitsee pakon käyttöä ja monet jopa kannattavat sitä! Mitä lienee siis antipsykiatria, jos psykiatria on ennen kaikkea pakon käyttöä. Typerä termi, jonka fiksut ihmiset osaavat tyrmätä ja pysyä kaukana sen käytöstä ja omaksumisesta.

5616351 kirjoitti:

Jos haluaa tietonsa valtamediaan, kannattaa ensin saada tiedeyhteisö uskomaan niihin. Se toimii länsimaissa vapaasti niin, että parhaiten perusteltu tieto pääsee kyllä ajan myötä valta-asemaan. Antipsykiatrioilla, rokotuskriitikoilla, akupunkteeraajilla sun muilla riittää vielä melkoisesti työsarkaa sen parissa.

Lue lisää

"Jos haluaa tietonsa valtamediaan, kannattaa ensin saada tiedeyhteisö uskomaan niihin. Se toimii länsimaissa vapaasti niin, että parhaiten perusteltu tieto pääsee kyllä ajan myötä valta-asemaan. Antipsykiatrioilla, rokotuskriitikoilla, akupunkteeraajilla sun muilla riittää vielä melkoisesti työsarkaa sen parissa."

En ole rokotuskriitikko, akupunktuurin tukija enkä usko yksisarvisiin. Tuo oli aika alkeellinen yritys selittää kaikki psykiatrian kritiikki liittämällä se hihhuleihin. Esimerkiksi minä olen hyvin kriittinen ainakin nykyistä suomalaista psykiatriaa kohtaan osaksi omien kokemuksieni vuoksi. Kuitenkin minun mielestäni mielenterveyden ongelmia on olemassa myös biologisina ilmiöinä. Esimerkiksi pitkittynyt stressi voi aiheuttaa metabolisia, hormonaalisia ja muita sen kaltaisia muutoksia kehossa ja keskushermostossa, jotka muutokset näkyvät ihmisen käytöksessä.

Lääkkeet vaikuttavat keskushermostoon ja sillä tavalla säätelevät elimistön toimintaa, vastetta stressaaviin tilanteisiin, voivat pakottaa uneen ja niin edelleen. Jotkut voivat kokea niiden vaikutukset myös positiviisina. Mielestäni esimerkiksi SSRI-lääkkeet eivät ole sama asia kuin placebo-lääkkeet, kuten jotkut psykiatriaa vastustavat tahot kuvittelevat. SSRI-lääkkeillä on oikea selvä vaikutus keskushermostoon, mikä muuttaa esimerkiksi kenen tahansa (masentuneen tai ei-masentuneen) hermoston välittäjäaineiden ja hormonien toimintaa ja eritystä erilaisissa elämän tilanteissa. Joissain tapauksissa jonkun lääkkeen vaikutuksesta jollekin voi olla hyötyä jostain kulmasta katsottuna.

Silti olen sitä mieltä, että nykyinen mielenterveyden hoito esimerkiksi suomalaisissa psykiatrissa poliklinikoissa ja mielisairaaloissa on usein todella huonolaatuista. Lääkkeiden ja erityisesti neuroleptien vakavia sivuvaikutuksia vähätellään. Sen sijaan että haitoista kerrotaan tai tunnustetaan, niitä pakotetaan potilaille joko psykologisin keinoin tai fyysisesti. Diagnooseja käytetään oikeuttamaan pakkokeinot ja vakavia oireita aiheuttavat lääkkeet.

Käytössä olevat lääkkeet ovat oikeasti usein juuri niitä, joihin lääketehtailla on patentit. En väitä, että kaikki lääkitys johtuu patenteista, mutta nykyään pitäisi olla melkein kaikille selvää, että esimerkiksi hyvin suuri osa vaikutusvaltaistenkin psykiatrisen alan tieteellisten julkaisujen artikkeleista on tavalla tai toisella nykyisten tai tulevien lääkkeiden markkinointia. Esimerkkinä voisi mainita 1990-luvun SSRI-lääkkeet ja sen jälkeen "atyyppiset" neuroleptit, joilla muka ei ole pahoja haittavaikutuksia, joita määrätään nykyään vähän kaikenlaisiin vaivoihin ja jotka ovat olleet vuosia parhaiden tuottoa tehneiden lääkkeiden listalla. Nyt kun "atyyppisten" neuroleptien patentit ovat loppumassa tai loppuneet, psykiatrit markkinoivat samojen lääkkeiden pitkävaikutteisia injektio-muotoja.

Siinä joitain ongelmia, joita näen nykyisessä psykiatriassa.

Loogista settiä fenetre.

On kuule omaa kokemusta monelta kannalta: koulutus psyykkisiin asioihin,( ei ns.mielisairaiden hoitoon), loppuun uupuminen, itse tyhmänä menin väkisin psyk.osastolle "lepäämään, turvaan, täysihoitoon."
Jouduinkin järjestelmän kynsiin. Pilattiin pää lääkkeilla.
Ehdin vertaisena tutustua muihin.
-Tällä palstalla olen saanut lisää tietoa monelta kantilta.
--Luokituksia käytetään järjestämään laajoja, moninaisia asioita käsiteltävään muotoon. -Pystyy toisten kanssa keskustelemaan.

Eihän sitä pystyisi keskustelemaan edes eläimistä ilman luokituksia.

Pyrin vaihtamaan nimimerkkiä joka kerta. Jos on kaksi viestiä samalla nimimerkillä. ajallisesti jälkimmäinen ei ole minun.

Minun kokemuksista on pitkä aika. - En ole syönyt lääkkeitä vuosikausiin. En ole ollut tekemisissä minkään hoitosysteemin kanssa, enkä vertaisten kanssa vuosiin.

Se , mitä yritän tuoda esille on, että pelkästään omat kokemukset eivät riitä pohjaksi yleistyksiin. Monenlaisetkaan kokemukset. -Ne ovat aina vain omia kokemuksia, enemmän tai vähemmän samanlaisia kuin muiden.

Tällä on palstalla on jonnekin taaemmaksi jäänyt ketju nimeltä Psykiatrian valtaoikeudet (tai virkaoikeudet). Oli minulle antoisa ketju. Siitä näki minkälaisissa maan tavan mukaisissa vallankäyttökuvioissa on ollut.(Vielä nytkin vuosien päästä on uutta opittavaa.)

Olen tälle palstalla aikojen kuluessa pikku hiljaa kirjoitellut osastokokemuksita. En valittanut tai syyttänyt, enemmän vähän surrut, että sellaisen kohteeksi on joutunut.

Jos käytän muutaman kerran samaa nimimerkkiä, ilmestyy tyyppejä, jotka kirjoittavat viestejä sitä nimerkkiä käyttäen, saan piikkiini vaikka mitä tekstiä .Sen verran matkivat tyyliäni, että läpi menee.
Mitä ihmeen tyyppejä. Stalkkereita. -Olen avannut ketjun gang stalking ja lääketiede.
- Voi olla, että sairaalaan menemään saaminen on jo ollut sitä vainoa. - Kun sain vapaa kävelyn (huom!) ja lähdin yksin kävelylle, poliisimaija ajoi koko ajan näköyhteyden päässä. -Pelkäsin kauheasti, varsinkin sitä, että minut siepataan johonkin autoon.
Kysyin osastolla poliisimaijasta. Ei vastattu. Hoitajat vaan nauroi.


Psykiatrisen dg:n hankkiminen gs-uhrille on vakiojuttu.

En taida tietää asioista. Itsemurhaa yrittäneet päästetään yrittämään uudestaan. Tehdään esim.vatsahuuhtelu ja kotiin, jos sellainen on. Ilman mitään keskusteluapua.

Aikuisen velvollisuus huolehtia lapsesta on eri asia. Yhteiskunta perustuu sopimuksiin. Yhtestoiminta samoin -On järjestyssääntöjä, lakeja, jne.

Jne, on niin tyhmä provo tuo viestisi, ettei siihen viitsi enempää vastailla.

Siis en tiedä minäkään tarpeeksi, mutta sinä et mitään.

" Miksei ihmistä päästetä tappamaan niitä, joita hän luulee paholaisiksi?" Käytät taas näitä oikein stereotyyppisiä potilastapausesimerkkejä mitä usein keskistelussa pakkohoidosta käytetään.

Huomioithan että kaikki pakkohoitoon joutuneet eivät ole tuollaisia, eikä edes suurin osa. Eivätkä ole välttämättä kokeilleet itsemurhaakaan.

Heillä ei ole pakkohoidossa oikeutta kieltäytyä lääkkeistä. Lääkkeet voidaan tarvittaessa vaikka injektoida ihmiseen väkivalloin vaikka potilas ei olisi osoittanut minkäänlaista väkivaltaa ketään kohtaan.

Voisin jopa väittää että hoitohenkilökunta tekee ihmisille paljon enemmän väkivaltaa pakkolääkityksillä, ja puhun ihan rutiinilääkearsenaaleista pakkohoidetuilla joihin kuuluu koktaili lääkkeitä ja usein neuroleptejä, joiden tuntemukset voivat tuntua puhtaalta kidutukselta kuin nämä pakkohoidetut ihmiset tekisivät väkivaltaa kenellekään.

Pakkohoitaminen lääkkeillä, voi myös huonontaa ihmisen tilaa, ja aineiden vaikutukset voi viedä jopa työkyvyttömäksi tai heikentää merkittävästi elämänlaatua, aloitekykyä, mielialaa,tai aiheuttaa itsetuhoajatuksia tai psykiatrisia sairauksia muistuttavia oireita sekä altistaa vieroittautuessa eritoten entistä pahemmille oireille. Pakkohoito voi myös aiheuttaa traumoja tai negatiivisia vaikutuksia ihmisen psyykkeessä tai repiä vanhoja kokemuksia auki esim. väkivallasta tai alistamisesta. Mutta se ei psykiatriassa kiinnosta ketään. Psykiatriassa nähdään että hoitamatta jättäminen (lääkkeillä) huonontaisi potilaan tilaa. Vaikka tämä ei pidä paikkaansa sillä yhtälailla lääkkeet voi huonontaa ihmisen tilaa.

Jokaisella tulee olla oikeus päättää, mitä kehoonsa laittaa. On aivan yletön loukkaus kajota toisen kehoon ja mieleen kemikaaleilla, mutta sitä psykiatriassa ei nähdä. Kynnys tähän ihmisten koskemattomuuden loukkaamiseen on psykiatrisilla osastoilla aivan liian alhainen.

Gøtzsche on täysin oikeilla linjoilla kritisoidaan lääkekritiikkinsä ohella pakkohoitoa. Vielä vähemmän oikeutetuksi sen tekee lääkkeiden kyseenalainen teho ja suuret haitat, mistä hän kirjassaan pääosin puhuu.

Hyvä, että joku jaksoi vastata. Vaikka olikin trollit asialla, tämän hyvän vastineen lukee moni.

että kiitos kaikkien puolesta

"Miksi keuhkoruttoon sairastunutta ei päästetä vapaasti kadulle, jos hän kerran haluaa mennä?"

Siksi, että keuhkoruttu, joka myös mustana surmana tunnetaan, on oikea sairaus, erittäin tarttuva ja vielä tappava sellainen. Keuhkoruttu aiheuttaa merkittävän vaaran muille.

"Miksi itsemurhaa yrittänyttä ei päästetä välittömästi yrittämään uudelleen?"

Miksi itsemurhaa ei saisi yrittää tai tehdä? Jokaisella kansalaisella on vapaassa valtiossa oikeus tappaa itsensä milloin tahtoo syistä riippumatta. Kenelläkään ei tule olla oikeutta estää itsemurhaa pakkokeinoja käyttäen. Tämän pitäisi olla kaikille itsestään selvää. Keskustella ja suostutella saa ja se on onkin ihan kaunis välittävä teko.

On huvittavaa, että parasta aikaa Suomessa keskustellaan eutanasian laillistamisesta, kun olemme niin tyhmiä, tai selkerangattomia, että emme osaa tai uskalla vaatia itsemurhakieltolain kumoamista. Samaan aikaan jotkut taliaivot vieraat ja "asiantuntijat" mediassa YLEä myöden selittävät miten itsemurha ei mukamas ole kielletty Suomessa tajuamatta tai tunnustamatta, että valtiossa itsemurhakielto on koko ajan voimassa mielenterveyslain kautta ja, että ko. kielto on nimenomainen syy miksi tarve eutanasialle on syntynyt. Kumoamalla itsemurhakiellon tarve eutansialle poistuu. Kokeilkaapa mennä missä tahansa Suomessa jollekin julkiselle paikalle ja sanokaa äänekkäästi ja tosissaan (antakaa vaikutelma, että olette tosissanne), että haluatte/aijotte tappaa itsenne ja katsokaa kellolla aikaa kuinka kauan saatte pitää vapautenne ennen kuin teidät on vangittu poliisin ja/tai psykiatrian toimesta mielenterveyslakiin vedoten. Itsemurhakielto ei ole kirjattu Suomessa rikoslakiin vaan mielenterveyslakiin. Itsemurha-ajatukset, -yritykset ja -halu ovat mielenterveysrikoksia, joista voidaan rangaista kansalaista vangitsemisella psykiatriseen laitokseen sekä siellä pahoinpitelemällä kemiallisesti neurotoksisilla aineilla.

Jos itsemurhakieltolaki ei olisi Suomessa voimassa, kansalaiset voisivat vakavan merkittäviä kipuja aiheuttavan sairauden kohdatessaan päättää päivänsä omasta tahdostaan. Koska kieltolaki on voimassa tämä ei onnistu vaan henkilö otetaan kiinni ja teko estetään, jos vaan voidaan. Lisäksi henkilöä rangaistaan sulkemalla psykiatriseen laitokseen ja pahoinpidellään myrkyillä. Ei kai se ihme olekaan, että viisaat perheenjäsenet eivät kerro läheisilleen aikeistaan rangaistuksen pelossa ja tekevät itsemurha "yllätyksenä" omaisille. Tämä on kaikki itsemurhakieltolakimme aikaan saannosta.

Harva kansalainen on riittävän älykäs ja lukenut tajuaa tilannetta.

"Miksei ihmistä päästetä tappamaan niitä, joita hän luulee paholaisiksi?

Siksi, että toisen hengen uhkaaminen, tapon yritys tai tappo ovat rikoksia. Se on ihan sama luuleeko muita vampyyreiksi, natseiksi tai kommareiksi. Tuomaria ei tule kiinnostaa miksi jonkin em. teoista tehnyt henkilö kohteitaan luulee tai sanoo luulevansa.

"Törkeä ihmisten alistaminen alkaa usein jo lapsuudessa. Ei saa leikkiä koko päivää, vaan on pakko käydä koulussa. Pelkkää karkkiakaan ei saa syödä, vaan kaiken maailman vihanneksia. Kyllä olisi kirveelle töitä."

Lapset (alaikäiset) ovat asia erikseen. Lapsista vastuussa ovat hänen huoltajansa, joten lapsella ei ole vastuita, kuten aikuisella, ja hyvä niin.

Vertauksesi ovat huonoja. Niillä ei ole tekemistä kritiikkisi kohteiden kanssa.

jkkkjjv kirjoitti:

" Miksei ihmistä päästetä tappamaan niitä, joita hän luulee paholaisiksi?" Käytät taas näitä oikein stereotyyppisiä potilastapausesimerkkejä mitä usein keskistelussa pakkohoidosta käytetään.

Huomioithan että kaikki pakkohoitoon joutuneet eivät ole tuollaisia, eikä edes suurin osa. Eivätkä ole välttämättä kokeilleet itsemurhaakaan.

Heillä ei ole pakkohoidossa oikeutta kieltäytyä lääkkeistä. Lääkkeet voidaan tarvittaessa vaikka injektoida ihmiseen väkivalloin vaikka potilas ei olisi osoittanut minkäänlaista väkivaltaa ketään kohtaan.

Voisin jopa väittää että hoitohenkilökunta tekee ihmisille paljon enemmän väkivaltaa pakkolääkityksillä, ja puhun ihan rutiinilääkearsenaaleista pakkohoidetuilla joihin kuuluu koktaili lääkkeitä ja usein neuroleptejä, joiden tuntemukset voivat tuntua puhtaalta kidutukselta kuin nämä pakkohoidetut ihmiset tekisivät väkivaltaa kenellekään.

Pakkohoitaminen lääkkeillä, voi myös huonontaa ihmisen tilaa, ja aineiden vaikutukset voi viedä jopa työkyvyttömäksi tai heikentää merkittävästi elämänlaatua, aloitekykyä, mielialaa,tai aiheuttaa itsetuhoajatuksia tai psykiatrisia sairauksia muistuttavia oireita sekä altistaa vieroittautuessa eritoten entistä pahemmille oireille. Pakkohoito voi myös aiheuttaa traumoja tai negatiivisia vaikutuksia ihmisen psyykkeessä tai repiä vanhoja kokemuksia auki esim. väkivallasta tai alistamisesta. Mutta se ei psykiatriassa kiinnosta ketään. Psykiatriassa nähdään että hoitamatta jättäminen (lääkkeillä) huonontaisi potilaan tilaa. Vaikka tämä ei pidä paikkaansa sillä yhtälailla lääkkeet voi huonontaa ihmisen tilaa.

Jokaisella tulee olla oikeus päättää, mitä kehoonsa laittaa. On aivan yletön loukkaus kajota toisen kehoon ja mieleen kemikaaleilla, mutta sitä psykiatriassa ei nähdä. Kynnys tähän ihmisten koskemattomuuden loukkaamiseen on psykiatrisilla osastoilla aivan liian alhainen.

Gøtzsche on täysin oikeilla linjoilla kritisoidaan lääkekritiikkinsä ohella pakkohoitoa. Vielä vähemmän oikeutetuksi sen tekee lääkkeiden kyseenalainen teho ja suuret haitat, mistä hän kirjassaan pääosin puhuu.

Lue lisää

Jos ihminen on kykenemätön tekemään ratkaisuja, toisen ihmisen pitää tehdä ne hänen puolestaan. Vanhemmat tekevät ratkaisuja lapsen puolesta, edunvalvoja toimintakelpoisuudeltaan rajoitetun puolesta ja lääkärit tajuttoman puolesta. Rajanveto ei tietenkään aina ole helppoa, mutta se ei tarkoita sitä, että raja pitäisi jättää vetämättä. Ei varmaan voida objektiivisesti määritellä esimerkiksi tiettyä hetkeä, jolloin ihminen lakkaa olemasta lapsi, mutta rajanveto lapsen ja aikuisen välillä on silti ehdottoman tarpeellinen täysivaltaisuuden näkökulmasta.

Enkä käyttäisi edes sanaa "hoito" pakkohoidosta, jos sen kohde on kokenut sen hyödyttömäksi, haitalliseksi tai kärsimystä aiheuttavana, se on tehty henkilölle pakottamalla hänet siihen hänen tahtoaan kunnioittamatta ja eikä hänen hoitotahtoaan esimerkiksi lääkinnästä tai hoidon toteuttamistavoista ole siis kuunneltu. Silloin se on enemmän epätoivotun, haitallisen ja sairaana pidetyn käytöksen estämään pyrkimistä ja käytöskontrollia haitallisen käytöksen ensin nimeämällä se ("diagnosoinnilla"), ja sitten sitä kemiallisesti latistamalla. Moni lääke, kuten neurolepti usein apatisioi, latistaa ja turruttaa tunnekokemuksia ja nukuttaa mikä nähdään positiivisena muutoksena, vaikka ihminen ei kokisi voivansa paremmin, tai voi tuntea voivansa huonosti.

Tietyn pakkohoitoon oikeuttavan diagnoosin saadessaan, mikä on myös raskauttava todiste potilaan ihmisoikeuksien rajoittamiseksi ja vapauden viemiseksi, potilaan on erittäin vaikea saada tuon leiman kanssa muutosta oikeusteitse "tuomioonsa" eli pakkohoitopäätökseen. Diagnoosi on sen antajien oikeutus ja todiste siitä, että ihmisoikeuksiin voidaan rajoittaa lukuisilta osin, mm. mahdollistaen potilaaseen kajoamisen tavoilla mitä missään muualla yhteiskunnassamme ei hyväksytä, kuin ehkä vankien kohdalla, joiden kohdalla kylläkään sedatoivien ja aivotoimintaa lamaavien kemikaalien pakottaminen tai injektoiminen kehoon voiman kanssa ei olisi sallittua.

tvajaatbj kirjoitti:

Jos ihminen on kykenemätön tekemään ratkaisuja, toisen ihmisen pitää tehdä ne hänen puolestaan. Vanhemmat tekevät ratkaisuja lapsen puolesta, edunvalvoja toimintakelpoisuudeltaan rajoitetun puolesta ja lääkärit tajuttoman puolesta. Rajanveto ei tietenkään aina ole helppoa, mutta se ei tarkoita sitä, että raja pitäisi jättää vetämättä. Ei varmaan voida objektiivisesti määritellä esimerkiksi tiettyä hetkeä, jolloin ihminen lakkaa olemasta lapsi, mutta rajanveto lapsen ja aikuisen välillä on silti ehdottoman tarpeellinen täysivaltaisuuden näkökulmasta.

Lue lisää

Sain suomalaiselta psykiatrialta kaikki vakavimmat diagnoosit joita heiltä on tarjolla, nimittäin skitsofrenia, bipolar ja psykoottinen masennus. Minulla oli nuo diagnoosit, ja olin täysin työkyvytön juuri sen ajan kun olin "hoidossa" julkisella psykiatrisella poliklinikalla. Siitä on jo noin viisi vuotta, kun lopetin täysin lääkkeet noiden diagnoosien jälkeen.

Psykiatriassa myös sanomatta sitä ääneen lyödään lähtökohtaisesti ajatus ihmisestä diagnosoinnissa, että hänen käytöksessään ja sanomisissaan on jotain "virheellistä", epätyypillistä ja jotain joka pitäisi saada pois tai muuttaa. Samalla potilaasta tehdään antamalla diagnoosi tietyllä tavalla erilainen normaalina pidetystä, tietyllä tavalla erillinen muista ja häntä tarkastellaan usein näiden lääkärien kirjoitusten läpi. Siksikin, jotkut kokevat psykiatrian avun haitallisena.

kkjjjjhvv kirjoitti:

Enkä käyttäisi edes sanaa "hoito" pakkohoidosta, jos sen kohde on kokenut sen hyödyttömäksi, haitalliseksi tai kärsimystä aiheuttavana, se on tehty henkilölle pakottamalla hänet siihen hänen tahtoaan kunnioittamatta ja eikä hänen hoitotahtoaan esimerkiksi lääkinnästä tai hoidon toteuttamistavoista ole siis kuunneltu. Silloin se on enemmän epätoivotun, haitallisen ja sairaana pidetyn käytöksen estämään pyrkimistä ja käytöskontrollia haitallisen käytöksen ensin nimeämällä se ("diagnosoinnilla"), ja sitten sitä kemiallisesti latistamalla. Moni lääke, kuten neurolepti usein apatisioi, latistaa ja turruttaa tunnekokemuksia ja nukuttaa mikä nähdään positiivisena muutoksena, vaikka ihminen ei kokisi voivansa paremmin, tai voi tuntea voivansa huonosti.

Tietyn pakkohoitoon oikeuttavan diagnoosin saadessaan, mikä on myös raskauttava todiste potilaan ihmisoikeuksien rajoittamiseksi ja vapauden viemiseksi, potilaan on erittäin vaikea saada tuon leiman kanssa muutosta oikeusteitse "tuomioonsa" eli pakkohoitopäätökseen. Diagnoosi on sen antajien oikeutus ja todiste siitä, että ihmisoikeuksiin voidaan rajoittaa lukuisilta osin, mm. mahdollistaen potilaaseen kajoamisen tavoilla mitä missään muualla yhteiskunnassamme ei hyväksytä, kuin ehkä vankien kohdalla, joiden kohdalla kylläkään sedatoivien ja aivotoimintaa lamaavien kemikaalien pakottaminen tai injektoiminen kehoon voiman kanssa ei olisi sallittua.

Lue lisää

Kyllä oikeuksien rajoittamista pakkohoidolla aika paljon varotaan. Potilasta arvioi monta lääkäriä ja päätös on valituskelpoinen. Lisäksi pakkohoidossa olevistakin vain noin 3 % on saanut tahdonvastaisen injektion. Voihan pakkohoidon käyttöä tietysti aina entisestäänkin rajoittaa, mutta tuossa ylläkin on väitetty, että jo nyt esimerkiksi itsemurhayrityksen jälkeen yleisesti passitettaisiin ihmisiä kotiin. Kyllä siinä tilanteessa luulisi olevan jo aika selvää, että henkilön terveys on lain tarkoittamassa vakavassa vaarassa.

tvajaatbj kirjoitti:

Kyllä oikeuksien rajoittamista pakkohoidolla aika paljon varotaan. Potilasta arvioi monta lääkäriä ja päätös on valituskelpoinen. Lisäksi pakkohoidossa olevistakin vain noin 3 % on saanut tahdonvastaisen injektion. Voihan pakkohoidon käyttöä tietysti aina entisestäänkin rajoittaa, mutta tuossa ylläkin on väitetty, että jo nyt esimerkiksi itsemurhayrityksen jälkeen yleisesti passitettaisiin ihmisiä kotiin. Kyllä siinä tilanteessa luulisi olevan jo aika selvää, että henkilön terveys on lain tarkoittamassa vakavassa vaarassa.

Lue lisää

Minun kokemukseni mukaan diagnoosit ja lääkitykset ovat täysin satunnaisia ja usein potilalle vaarallisia, ainakin julkisella puolella.

"Lisäksi pakkohoidossa olevistakin vain noin 3 % on saanut tahdonvastaisen injektion. "

Niin kun suurin osa suostuu syömään määrätyt pakkokemikaalit jotka on psykiatrisen pakkohoidon kulmakivi, sillä muuta hoitoa osastolla usein ei paljonkaan diagnoosimerkinnän antamisen lisäksi ole. Injektioita käytetään, jos potilas jättää lääkkeitä syömättä tai kieltäytyy niistä. Voidaan sanoa, "jos et syö lääkettä, aine joudutaan injektoimaan". Tai käyttäytyy epätoivotulla tavalla, mikä ei tosin ole välttämättä mitenkään tekemisissä väkivaltaisuuden kanssa.

Lääketokkurassa valittamismahdollisuus on hyvin heikkoa oikeusturvaa. Pitkän odotteluajan potilas voi joutua olemaan pakkolääkittynä.

fenetre kirjoitti:

Sain suomalaiselta psykiatrialta kaikki vakavimmat diagnoosit joita heiltä on tarjolla, nimittäin skitsofrenia, bipolar ja psykoottinen masennus. Minulla oli nuo diagnoosit, ja olin täysin työkyvytön juuri sen ajan kun olin "hoidossa" julkisella psykiatrisella poliklinikalla. Siitä on jo noin viisi vuotta, kun lopetin täysin lääkkeet noiden diagnoosien jälkeen.

Lue lisää

"Sain suomalaiselta psykiatrialta kaikki vakavimmat diagnoosit joita heiltä on tarjolla, nimittäin skitsofrenia, bipolar ja psykoottinen masennus. Minulla oli nuo diagnoosit, ja olin täysin työkyvytön juuri sen ajan kun olin "hoidossa" julkisella psykiatrisella poliklinikalla. Siitä on jo noin viisi vuotta, kun lopetin täysin lääkkeet noiden diagnoosien jälkeen."

Onhan se tietenkin valitettavaa, jos joku kokee joutuneensa väärin hoidetuksi. Toisaalta on myös ihmisiä, jotka väittävät tulleensa oikeudessa tuomituiksi, vaikka ovat olleet syyttömiä. En pidä sitä kuitenkaan riittävänä perusteena siirtyä siihen, että tuomioistuimet saisivat tuomita vain ihmisiä, jotka myöntävät olevansa syyllisiä. Omat kokemukseni eivät lainkaan tue sitä, että diagnoosit ja lääkitykset olisivat usein vaarallisia.

faktat.suoraan kirjoitti:

"Lisäksi pakkohoidossa olevistakin vain noin 3 % on saanut tahdonvastaisen injektion. "

Niin kun suurin osa suostuu syömään määrätyt pakkokemikaalit jotka on psykiatrisen pakkohoidon kulmakivi, sillä muuta hoitoa osastolla usein ei paljonkaan diagnoosimerkinnän antamisen lisäksi ole. Injektioita käytetään, jos potilas jättää lääkkeitä syömättä tai kieltäytyy niistä. Voidaan sanoa, "jos et syö lääkettä, aine joudutaan injektoimaan". Tai käyttäytyy epätoivotulla tavalla, mikä ei tosin ole välttämättä mitenkään tekemisissä väkivaltaisuuden kanssa.

Lääketokkurassa valittamismahdollisuus on hyvin heikkoa oikeusturvaa. Pitkän odotteluajan potilas voi joutua olemaan pakkolääkittynä.

Lue lisää

"Lääketokkurassa valittamismahdollisuus on hyvin heikkoa oikeusturvaa. Pitkän odotteluajan potilas voi joutua olemaan pakkolääkittynä."

Pakkohoitoon määrättävät ovat yleensä sellaisessa kunnossa, että niin lääkitsemättömänä kuin lääkittynä monet oikeushyvät ovat varmasti usein vaarassa. Yksi ratkaisu voisi olla, että pakkohoitoon määrättäessä rajoitettaisiin automaattisesti toimintakelpoisuutta ja määrättäisiin edunvalvoja. Edunvalvoja voisi sitten tarvittaessa laatia valituksen. Toisaalta tuokin ratkaisu olisi oikeuksiin puuttumista ja aiheuttaisi lisäksi kustannuksia, jotka jonkun olisi maksettava.

Koko kirjoitustyylisi tavallaan osoittaa sen, että ainakin psykoosista tai bipolarista epäiltyjä potilaita kohdellaan kuin rikollisina jostain asiasta, jota he eivät tehneet.

tvajaatb kirjoitti:

"Sain suomalaiselta psykiatrialta kaikki vakavimmat diagnoosit joita heiltä on tarjolla, nimittäin skitsofrenia, bipolar ja psykoottinen masennus. Minulla oli nuo diagnoosit, ja olin täysin työkyvytön juuri sen ajan kun olin "hoidossa" julkisella psykiatrisella poliklinikalla. Siitä on jo noin viisi vuotta, kun lopetin täysin lääkkeet noiden diagnoosien jälkeen."

Onhan se tietenkin valitettavaa, jos joku kokee joutuneensa väärin hoidetuksi. Toisaalta on myös ihmisiä, jotka väittävät tulleensa oikeudessa tuomituiksi, vaikka ovat olleet syyttömiä. En pidä sitä kuitenkaan riittävänä perusteena siirtyä siihen, että tuomioistuimet saisivat tuomita vain ihmisiä, jotka myöntävät olevansa syyllisiä. Omat kokemukseni eivät lainkaan tue sitä, että diagnoosit ja lääkitykset olisivat usein vaarallisia.

Lue lisää

"Onhan se tietenkin valitettavaa, jos joku kokee joutuneensa väärin hoidetuksi. Toisaalta on myös ihmisiä, jotka väittävät tulleensa oikeudessa tuomituiksi, vaikka ovat olleet syyttömiä. En pidä sitä kuitenkaan riittävänä perusteena siirtyä siihen, että tuomioistuimet saisivat tuomita vain ihmisiä, jotka myöntävät olevansa syyllisiä. Omat kokemukseni eivät lainkaan tue sitä, että diagnoosit ja lääkitykset olisivat usein vaarallisia."

Minulla on siis kaikki pahimmat diagnoosit, joita voi saada psykiatrian taholta. Ne diagnoosit yleensä tarkoittavat sitä, että niillä ollaan suuri osa ajasta sairaalassa. Ehkä lääkkeiden avulla voi tehdä jotain helppoa työtä. Minulla oli esimerkiksi diagnoosit vakava psykoottinen masennus, bipolar ja skitsofrenia. En ole syönyt mitään lääkettä noin viiteen vuoteen, enkä ole nähnyt ketään terapeuttiakaan tuona aikana.

fenetre kirjoitti:

Koko kirjoitustyylisi tavallaan osoittaa sen, että ainakin psykoosista tai bipolarista epäiltyjä potilaita kohdellaan kuin rikollisina jostain asiasta, jota he eivät tehneet.

Lue lisää

Toki mielisairaiden ja rikollisten kohtelulla on joitakin yhtymäkohtia. Toisaalta niin on myös lasten ja rikollisten kohtelulla, samoin vammaisten ja rikollisten kohtelulla. Ihmisellä on lähtökohtaisesti niin paljon oikeuksia, että niitä joudutaan rajoittamaan useiden sellaisten ryhmien osalta, jotka kiistatta ovat ihmisiä.

No, luepa sitten vaikka Götzschen kirja (ainiin et lue), ihmisten negatiivisia kokemuksia pakkohoidosta, antipsykooteista tai vaikkapa uusien antipsykoottien kuten Abilifyn, Zyprexan tai Risperidonin pakkausseloste, minkä jo yleiset haitat ovat aika kamalia. Niitä käytetään usein pakkohoidossa ja ne voi mennä osana lääkekoktailia mikä voi lisätä entisestään uusien haittojen todennäköisyyttä.

Kyseiset lääkkeet voi aiheuttaa esim.akatisiaa mitä ihmiset on kuvanneet täydeksi helvetiksi. Lisäksi ne voi aiheuttaa ruumiillisia sairauksia kuten diabetesta ja motorisia häiriöitä kuten tardiivi dyskinesia, tunnetason ja kognitiivisen toiminnan lamautumista ja elämänlaadun heikentymistä. Ne voi myös altistaa lopettaessa pahemmalle oireilulle ja joillakin vieroitus on hyvin vaikea

Tajuntaa muuttavien, lamaavien ja jopa tajunnan vievien myös ylläolevia asioita aiheuttavien lääkkeiden pakottaminen täyttää kidutuksen määritelmän.

Tässä Gøtzschen mielipide pakkohoidosta:

https://absoluteprohibition.org/2016/03/15/peter-gotzsche-forced-admission-and-forced-treatment-in-psychiatry-causes-more-harm-than-good/

Potilaan kokemuksia ja YK:n kantaa pakkohoitoon:

https://beyondmeds.com/2013/03/07/un-report-states-that-involuntary-treatment-of-those-with-psychiatric-labels-is-torture/

On täysin eri asia tulla hoidetuksi kunnioittaen, omaa tahtoa kuunnellen ja diagnoosimerkinnällä minkä kokee itselleen sopivaksi, kuvaavaksi ja itseä elämässä auttavaksi ja lääkkeillä mitä haluaa syödä ja käyttää, kuin tulla pakkohoidetuksi.

nkklkjjb kirjoitti:

No, luepa sitten vaikka Götzschen kirja (ainiin et lue), ihmisten negatiivisia kokemuksia pakkohoidosta, antipsykooteista tai vaikkapa uusien antipsykoottien kuten Abilifyn, Zyprexan tai Risperidonin pakkausseloste, minkä jo yleiset haitat ovat aika kamalia. Niitä käytetään usein pakkohoidossa ja ne voi mennä osana lääkekoktailia mikä voi lisätä entisestään uusien haittojen todennäköisyyttä.

Kyseiset lääkkeet voi aiheuttaa esim.akatisiaa mitä ihmiset on kuvanneet täydeksi helvetiksi. Lisäksi ne voi aiheuttaa ruumiillisia sairauksia kuten diabetesta ja motorisia häiriöitä kuten tardiivi dyskinesia, tunnetason ja kognitiivisen toiminnan lamautumista ja elämänlaadun heikentymistä. Ne voi myös altistaa lopettaessa pahemmalle oireilulle ja joillakin vieroitus on hyvin vaikea

Tajuntaa muuttavien, lamaavien ja jopa tajunnan vievien myös ylläolevia asioita aiheuttavien lääkkeiden pakottaminen täyttää kidutuksen määritelmän.

Tässä Gøtzschen mielipide pakkohoidosta:

https://absoluteprohibition.org/2016/03/15/peter-gotzsche-forced-admission-and-forced-treatment-in-psychiatry-causes-more-harm-than-good/

Potilaan kokemuksia ja YK:n kantaa pakkohoitoon:

https://beyondmeds.com/2013/03/07/un-report-states-that-involuntary-treatment-of-those-with-psychiatric-labels-is-torture/

On täysin eri asia tulla hoidetuksi kunnioittaen, omaa tahtoa kuunnellen ja diagnoosimerkinnällä minkä kokee itselleen sopivaksi, kuvaavaksi ja itseä elämässä auttavaksi ja lääkkeillä mitä haluaa syödä ja käyttää, kuin tulla pakkohoidetuksi.

Lue lisää

Toki lääkkeillä on ikäviä sivuvaikutuksia. Kuten olen aiemmin sanonut, esimerkiksi sytostaateilla on tappaviakin sivuvaikutuksia... ne voivat kuitenkin olla hyväksyttävissä siksi, että kovin tappavia ovat myös monet syövät, joita niillä hoidetaan. Ihannetilanne olisi tietysti se, että jokainen voisi valita itse hoidon sairauteensa. Mielisairaudet vain ovat siitä pirullisia, että ne voivat vaikuttaa voimakkaasti kykyyn ymmärtää oma parhaansa. Mieleltään sairaiden henkilöiden, samoin kuin esimerkiksi lasten, kannalta voi olla lopulta ihmisen omaksi suureksi eduksi, että joku muu tekee jossakin vaiheessa joitakin päätöksiä heidän puolestaan.

"Mielisairaudet vain ovat siitä pirullisia, että ne voivat vaikuttaa voimakkaasti kykyyn ymmärtää oma parhaansa. " höpön löpön. Jos ihminen hyötyy lääkkeestä, hän haluaa käyttää sitä. Monella on jo kokemuksia lääkkeistä entuudestaan. Moni ns mielisairas osaa kyllä hyvinkin miettiä mitä lääkkeet tekee itselle ja analysoida tilaansa hyvin pitkälle, toisin kuin väität. Käsityksesi mielisairaista on hyvin holhoava.

"Kuten olen aiemmin sanonut, esimerkiksi sytostaateilla on tappaviakin sivuvaikutuksia... ne voivat kuitenkin olla hyväksyttävissä siksi, että kovin tappavia ovat myös monet syövät, joita niillä hoidetaan. "

Sytostaattien ja antipsykoottien vertaus on kyllä aika kaukaa haettua.
Ensinnäkin jo siksi että antipsykootteja syötetään myös vastoin tahtoa ja kajotaan ihmisen intiimeimpään asiaan, mieleen.Ihminen voi kieltäytyä sytostaateista vaikka kuolisi.

No yhteistä on se että sytot tuhoaa paljon tervettäkin solukkoa kehossa, kuten myös antipsykootit vaikuttaa negatiivisesti ympäri kehoa. Molemmat voi tappaa. Jos antipsykootit edes tekee enemmän hyötyä kuin harmia, mikä on täyttä arpapeliä kuten lääkkeen valinta(kun mitään biologisia testejä ei ole), ne tehdessään ihmisen välinpitämättömämmäksi psykoosiajatuksia kohtaan tekevät usein apaattisemmaksi ja välinpitämättömäksi myös muita asioita kohtaan.

Psyykenlääkkeet eivät ole kuin diabeetikolle insuliini. Niitä ilman ei kuole. Suoraan. Ne on keinotekoisia kemikaaleja jotka lamaa usein henkilön tajuntaa ja muuttaa sitä. Psykiatria pyrkii esittämään ne kuin ne korjaisi jotain sairautta biologisesti. Väärin. Niiden toimintamekanismi on sama kuin huumeissa. Jos haluaa niitä käyttää, se on ok, mutta toisen pakottaminen huumaamaan itsensä ja muokkaamaan aivojensa välittäjäainetoimintaa aineilla joista tulee vieroitusoireita, on väärin.

Lisäksi on suurta epäilyä siihen että psykiatrian työntekijät osastoilla ymmärtää, mikä ihmiselle on parhaaksi. Tai onko psykiatriset hoitotavat ja kemikaalit ihmiselle parhaaksi ylipäätään.

Olet oikeassa hokiessasi tätä vanhempi lapsi vertausta että todentotta, mielenterveysongelmaiset alennetaan lapsen tasolle pakkohoidossa. Heitä kohdellaan samalla tavoin, holhoten ja pakottaen.

Too bad, että vahvuutta, omaa tahtoa ja itseluottamusta, aikuisena oloa ja vastuunottoa, luottamusta ihmisiin, vaaditaan usein paranemiseen vaikeuksista ja hyvinvointiin. Siinä on aika suuri ristiriita kun pakkohoito usein toimii aika lailla latistaen nuo.

tvajaatb kirjoitti:

Toki lääkkeillä on ikäviä sivuvaikutuksia. Kuten olen aiemmin sanonut, esimerkiksi sytostaateilla on tappaviakin sivuvaikutuksia... ne voivat kuitenkin olla hyväksyttävissä siksi, että kovin tappavia ovat myös monet syövät, joita niillä hoidetaan. Ihannetilanne olisi tietysti se, että jokainen voisi valita itse hoidon sairauteensa. Mielisairaudet vain ovat siitä pirullisia, että ne voivat vaikuttaa voimakkaasti kykyyn ymmärtää oma parhaansa. Mieleltään sairaiden henkilöiden, samoin kuin esimerkiksi lasten, kannalta voi olla lopulta ihmisen omaksi suureksi eduksi, että joku muu tekee jossakin vaiheessa joitakin päätöksiä heidän puolestaan.

Lue lisää

"Toki lääkkeillä on ikäviä sivuvaikutuksia. Kuten olen aiemmin sanonut, esimerkiksi sytostaateilla on tappaviakin sivuvaikutuksia... ne voivat kuitenkin olla hyväksyttävissä siksi, että kovin tappavia ovat myös monet syövät, joita niillä hoidetaan. Ihannetilanne olisi tietysti se, että jokainen voisi valita itse hoidon sairauteensa. Mielisairaudet vain ovat siitä pirullisia, että ne voivat vaikuttaa voimakkaasti kykyyn ymmärtää oma parhaansa. Mieleltään sairaiden henkilöiden, samoin kuin esimerkiksi lasten, kannalta voi olla lopulta ihmisen omaksi suureksi eduksi, että joku muu tekee jossakin vaiheessa joitakin päätöksiä heidän puolestaan."

Toinen näkökulma. Minä sain noin seitsemän vuotta sitten voimakkaan neurolepti-lääkityksen suomalaisella psykiatrisella poliklinikalla, joka tuhosi täysin elämäni. Minulla on siitä vieläkin trauma. Jos olisin jatkanut sen poliklinikan linjoilla, niin olisin todennäköisesti nykyään työkyvytön skitsofreenikko. No, sen sijaan en ole syönyt noin viiteen vuoteen mitään lääkkeitä, enkä ole rampannut missään terapiassa, ja aika hyvin menee edelleen.

knkkbbj kirjoitti:

Lisäksi on suurta epäilyä siihen että psykiatrian työntekijät osastoilla ymmärtää, mikä ihmiselle on parhaaksi. Tai onko psykiatriset hoitotavat ja kemikaalit ihmiselle parhaaksi ylipäätään.

Olet oikeassa hokiessasi tätä vanhempi lapsi vertausta että todentotta, mielenterveysongelmaiset alennetaan lapsen tasolle pakkohoidossa. Heitä kohdellaan samalla tavoin, holhoten ja pakottaen.

Too bad, että vahvuutta, omaa tahtoa ja itseluottamusta, aikuisena oloa ja vastuunottoa, luottamusta ihmisiin, vaaditaan usein paranemiseen vaikeuksista ja hyvinvointiin. Siinä on aika suuri ristiriita kun pakkohoito usein toimii aika lailla latistaen nuo.

Lue lisää

"Olet oikeassa hokiessasi tätä vanhempi lapsi vertausta että todentotta, mielenterveysongelmaiset alennetaan lapsen tasolle pakkohoidossa. Heitä kohdellaan samalla tavoin, holhoten ja pakottaen."

Yhden mielestä mielisairaita kohdellaan kuin lapsia, toisen mielestä kuin rikollisia. Molempien ryhmien kanssa on yhtäläisyyksiä, mutta kyllä tärkeitä eroavaisuuksiakin on. Vaikkapa seuraavat erot tulevat heti mieleen, kun vertaa lapsen ja pakkohoidossa olevan asemaa: Pakkohoidosta pääsee pois heti, kun tervehtyy. Sairaala ei voi käyttää mielisairaan omaisuutta. Mielisairaalla on äänioikeus. Pakkohoitopäätöksestä voi valittaa tuomioistuimeen. Ja niin edelleen.

Minä keksin pari eroa siinä mitä eroa on pakkohoitopotilaan ja lapsen mahdollisissa kohtelussa ja oikeuksissa, muutakin kuin ero siinä saako äänestää. Yleensä omaan lapseen ei pistetä neuroleptejä muutaman henkilön porukalla repien housuja alas eikä häntä samalla jätetä huoneeseen yksin ovi lukittuna eikä häntä myöskään saa laittaa kiinni käsistä ja jaloista lepositeisiin ja pistellä täyteen lääkkeitä, mikä on ihan laillista pakkohoitopotilaiden kohdalla.

Muuten kyllä lapsen menoja voidaan hallita, kuten sairaalassa pakkohoitopotilaiden. Heidän potentiaalinen kohtelu on jotain vangin ja lapsen väliltä, ihan omilla twisteillä.

tvajaatbj kirjoitti:

Jos ihminen on kykenemätön tekemään ratkaisuja, toisen ihmisen pitää tehdä ne hänen puolestaan. Vanhemmat tekevät ratkaisuja lapsen puolesta, edunvalvoja toimintakelpoisuudeltaan rajoitetun puolesta ja lääkärit tajuttoman puolesta. Rajanveto ei tietenkään aina ole helppoa, mutta se ei tarkoita sitä, että raja pitäisi jättää vetämättä. Ei varmaan voida objektiivisesti määritellä esimerkiksi tiettyä hetkeä, jolloin ihminen lakkaa olemasta lapsi, mutta rajanveto lapsen ja aikuisen välillä on silti ehdottoman tarpeellinen täysivaltaisuuden näkökulmasta.

Lue lisää

Harmi ettet pääse holhoamaan.

veöohjj kirjoitti:

Harmi ettet pääse holhoamaan.

Jotta ihminen suostuisi holhoamaan muita, siitä pitää yleensä maksaa palkkaa. Opettajille, psykiatreille, vanginvartijoille, lakimiehille ynnä muille.

Tavallisesti pakkohoitoprosessissa on kolme lääkäriä. Terveyskeskuslääkäri lähettää, osastolla toinen lääkäri tutkii ja vielä eri lääkäri tekee hoitoonmääräämispäätöksen. Terveyskeskuslääkärin ja hoitoonmääräämispäätöksen tekevän lääkärin välissä voi olla kaksikin lääkäriä, vastaanottova lääkäri ja tarkkailusta vastaava lääkäri. Päälle voi vaatia vielä hallinto-oikeuden ja korkeimman hallinto-oikeuden hyväksynnät, mutta ne eivät aivan välittömästi pysty asiaa käsittelemään.

Kyllä nyt aivan omiasi kirjoittelet. Ja myös, jos on jo osastolla ns vapaaehtoisena tullut, muutos pakkohoidoksi mahdollinen. Jokainen hakekoon oikeaa tietoa ennalta, joka psykiatrian pakeille aikoo hakeutua. Täällä kirjoittelevat monet, ilman
kokemuksia omasta takaa. Huvinsa kullakin.
Osastolla siis jo ollessa, puuttuu lähettävä lääkäri kokonaan.

dfunhjk kirjoitti:

Kyllä nyt aivan omiasi kirjoittelet. Ja myös, jos on jo osastolla ns vapaaehtoisena tullut, muutos pakkohoidoksi mahdollinen. Jokainen hakekoon oikeaa tietoa ennalta, joka psykiatrian pakeille aikoo hakeutua. Täällä kirjoittelevat monet, ilman
kokemuksia omasta takaa. Huvinsa kullakin.
Osastolla siis jo ollessa, puuttuu lähettävä lääkäri kokonaan.

Lue lisää

Käytin tarkoituksellisesti sanaa "tavallisesti". Poikkeustapaus on tosiaan se tilanne, että potilas on jo osastolla. Ihmisistä yli 99% ei kuitenkaan ole psykiatrisella osastolla hoidossa, joten mainitsemani pääsääntö kolmen tai neljän lääkärin menettelystä on vahva.

Pistä faktat esiin, väitteillesi tvajaatb.

dfunhjk kirjoitti:

Pistä faktat esiin, väitteillesi tvajaatb.

Mitä faktaa tarkkaan ottaen et saanut tarkistetuksi?

Et yhtäkään faktaa ole todistanut kirjoituksilla. Pakkohoito määräys, lääkäreiden
lukumäärä montako tutkii? Nämä tiedot kyllä löytyvät helposti.

dfunhjk kirjoitti:

Et yhtäkään faktaa ole todistanut kirjoituksilla. Pakkohoito määräys, lääkäreiden
lukumäärä montako tutkii? Nämä tiedot kyllä löytyvät helposti.

Sinä esitit kysymyksen ja minä yritin antaa vastauksen. Siltä osin kuin löydät tiedot helposti itsekin, niitä ei varmaan kannata minulta kysellä.

Lääkäreiden lukumäärä siis näkyy mielenterveyslain 2 luvusta. Ensimmäistä lääkäriä käsittelee 9 a § 1 mom: "Terveyskeskuksessa työskentelevän virkasuhteisen lääkärin on laadittava potilaasta tarkkailulähete ja lähetettävä potilas tutkittavaksi sairaalaan, jos hän suorittamansa tutkimuksen perusteella toteaa, että tahdosta riippumattomaan hoitoon määräämisen edellytykset ovat todennäköisesti olemassa."

Toisesta lääkäristä puhuu 9 c §: "Edellytetään, että henkilön tarkkailuun ottavassa sairaalassa työskentelevä virkasuhteinen lääkäri katsoo, että tahdosta riippumattomaan hoitoon määräämisen edellytykset ovat todennäköisesti olemassa."

Kolmannesta lääkäristä puhuu 11 § 2 mom: "Päätöksen tarkkailuun otetun määräämisestä hoitoon hänen tahdostaan riippumatta tekee sairaalan psykiatrisesta hoidosta vastaava ylilääkäri..."

Ylilääkärin on ns. kumileimasin, jonka ei lain mukaan tarvitse tavata edes
lainkaan potilasta.
Siis tämä 3. lääkäri. Ja jos vapaaehtoisena muuttuu pakolliseksi, jota kyllä tapahtuu
jää siis 'kolmas' lääkäri, pois kokonaan, lähettävä. Tällöin osastolääkäri tekee yksin
pakkohoito päätöksen, ja kumileimasin on ylilääkäri.

dfunhjk kirjoitti:

Ylilääkärin on ns. kumileimasin, jonka ei lain mukaan tarvitse tavata edes
lainkaan potilasta.
Siis tämä 3. lääkäri. Ja jos vapaaehtoisena muuttuu pakolliseksi, jota kyllä tapahtuu
jää siis 'kolmas' lääkäri, pois kokonaan, lähettävä. Tällöin osastolääkäri tekee yksin
pakkohoito päätöksen, ja kumileimasin on ylilääkäri.

Lue lisää

Kuten sanoin, on todella olemassa joka hetki hyvin pieni ihmisryhmä, joka voidaan määrätä tarkkailuun ilman terveyskeskuslääkärin tarkkailulähetettä. Siitä on laissa oma pykälänsä.

Varsinainen pakkohoito on myös tosiaan perustettava kirjalliseen aineistoon, nimittäin tarkkailulähetteeseen, tarkkailulausuntoon ja sairauskertomukseen. On kuitenkin kummallinen ajatus, että päätösten tekeminen kirjallisen aineiston perusteella tekisi päätöksentekijästä kumileimasimen. Onko esimerkiksi jokainen Suomen hallinto-oikeus pelkkä kumileimasin siksi, että niissä päätökset perustuvat lähtökohtaisesti pelkkään asiakirja-aineistoon? Myös Suomen korkein oikeus ja korkein hallinto-oikeus olisivat logiikallasi ilmeisesti samoin perustein kumileimasimia...

"joka hetki pieni ihmisryhmä... Onko sinulla tilastot faktaa väitteillesi, ei.
Oli tämä ihmisryhmä suuri tai pieni, joiden vapaaehtoinen pakkohoidoksi
muuttuu, on totta.

Ja kun se omalle kohdalle napsahtaa.

Mitä väliä onko se pieni ihmisryhmä? Tuotakin joutuu joku kokemaan, ovatko he jotenkin toissijaisia..
Minä kuuluin tuollaiseen ihmisryhmään. En tiennyt, että jos itse hakeutuu hakemaan apua, voi joutua pakosti lääkityksi ja vapaus pois viedyksi. Tämä vielä sen jälkeen kun minulle oli kokeiltu lääkkeitä, jotka huononsi oloani siihen pisteeseen, että olin hyvin levoton, oli hankala olla paikallaan ja kärsiessäni edellisen lääkkeen vieroitusoireista, mikä varmaan todennäköisimmin veikin minut osastolle. Jouduin siis pakotetuksi uusiin lääkekokeiluihin ja monella lääkeaineella lääkityksi päällekäin. Henkilökohtaisia rajojani ja oikeudentajuani loukattiin useita kertoja. En millään tapaa ollut lääkekielteinen tai psykiatriavastainen, mutta käytettyäni osastolla antipsykootteja, olen sellainen ollut enkä todellakaan parantunut osastolla yhtään mistään, päin vastoin, olen saanut traumoja. Olen saanut traumoja myös joidenkin muiden ihmisten kohtelusta siellä, että lukuisista kokemuksista tuossa sairaassa ilmapiirissä, mitä sairaalassa ollessani jouduin todistamaan. Minulle on tullut traumoja myös hallinnan menettämisestä omaan mieleeni, jota minun oli pakko muuttaa lääkkeillä, niin että minuun kajottiin väkivalloin, jos en suostunut. Se tuntui epätodelliselta, että näin voi edes tapahtua nykyaikana. Jos joku ihmisjoukko tekisi tuollaista ihmiselle noin, sitä pidettäisiin törkeänä pahoinpitelynä, mutta sairaalassa se on ihan sallittua.

Minut sairaalaan lähettänyt lääkäri ei suositellut suljettua sairaalahoitoa, vaan itse pyysin sitä. En olisi pyytänyt, jos olisin tiennyt millaista siellä on (en ollut ikinä ennen ollut suljetulla ollut),koska kokemus on rikkonut minusta osan mikä ei varmaan koskaan korjaudu, ja olin monta kuukautta lääkehelvetissä yrittäessäni päästä lääkeaineista eroon joista en hyötynyt joka laukaisi tiloja, mitä en ikinä ole eläissäni kokenut ennen. Tapasin lääkärin, jonka kanssa minulla ei synkannut yhtään joka oli keskustellut toisen lääkärin kanssa, minkä olin nähnyt myös ja he olivat yhdessä miettineet, mikä lääke sopisi minulle (ei vaikuta kovin riippumattomalta mielipiteeltä toisesta)ja lääkäri oli lääkekriittisiä puheitani harhaiseksi pakkohoitolausunnossa, käyttäen sitä kuin yhtenä syynä pakkohoidolleni, koska muita ns. selviä harhoja minulla ei ollut masennuksen lisäksi. Ylilääkäriä en ollut koskaan tavannut jonka nimi komeilee pakkohoitopäätöksessä.

Kaikkia kokemiani haittoja lääkkeistä vähäteltiin, ja niiden aikana alkaneet uudet ongelmat nähtiin minun henkilökohtaisena ominaisuutenani ja vikanani vaikka menin lääkeaineissa huonompaan suuntaan ja olin usein ymmälläni ja hämmentynyt oloista mitä lääkkeet aiheutti.

Minua ei kiinnosta vertauksesi, saavatko pakkohoidossa olijat äänestää. Ns. valitusmahdollisuus tuntui, mikä minulle lyötiin käteen, kun lääkäri aloitti pakkohoidon tavalla, mikä on jättänyt minuun traumat, ei lämmittänyt. Alun vihan, epäuskon ja epäoikeudenmukaisuuden tunteesta lähtenyt valitusinspiraatio katosi lääkesumun aiheuttamassa hälläväliä-tunteessa. Keksin keinon esittää, että voin paremmin ja sanoa mitä psykiatri haluaa kuulla, että pääsen nopeaa pois.

Mitä kokemuksestani opin. No ensinnäkin sen, että en mene kokemaan tuollaista uudelleen ja sen että itse on itsensä paras asiantuntija. Olin pisteessä että minun piti valita, uskoako psykiatria vai omaa näkemystäni. Halusin luottaa kyllä psykiatrin näkemykseen, mutta valitettavasti kokemukset lääkeaineista ei vastanneet hänen sanomaansa eivätkä hänen puheet lääkeaineista herättäneet luottamusta. Minua häiritsi suuresti se, että he loukkasivat kykyäni prosessoida asioita ja ajatella kuin ennen määräämällä turruttavia lääkeaineita. Ja niitä määrättiin määrä, jossa olin lähinnä zombi minä oleminen on sekin jättänyt ahdistavia tunteita Sekin että tuntee negatiivisia tunteita on parempi kuin lääkeaineissa tullut tunne ettei tunne mitään. Nykyään suhtaudun lääkkeisiin todella negatiivisesti ja pidän niitä vaarallisempina kuin ennen, ihan kokemani perusteella.

Olen kumminkin alkanut voimaan vähän paremmin päästyäni lääkkeistä eroon, vaikkakin vieroitusprosessi oli helvetillinen, mutta ei mene päivääkään etten miettisi pakkohoitoa. Paljon voimia niille, ketkä on kokeneet samaa!

dfunhjk kirjoitti:

"joka hetki pieni ihmisryhmä... Onko sinulla tilastot faktaa väitteillesi, ei.
Oli tämä ihmisryhmä suuri tai pieni, joiden vapaaehtoinen pakkohoidoksi
muuttuu, on totta.

Ja kun se omalle kohdalle napsahtaa.

Lue lisää

"Onko sinulla tilastot faktaa väitteillesi, ei.
Oli tämä ihmisryhmä suuri tai pieni, joiden vapaaehtoinen pakkohoidoksi
muuttuu, on totta."

En nyt aivan saa selvää, kiinnostavatko faktat sinua vai eivät. Kun kuitenkin otat ne puheeksi, kerrottakoon ne tässä. Esimerkiksi vuoden 2013 aikana noin 20000 ihmistä oli vapaaehtoisesti psykiatrisessa laitoshoidossa. Se on Suomen väestöstä noin 0,36 %. Suomalaisista tuona vuonna siis 99,64 % oli koko vuoden ajan tilanteessa, jossa heidän toimittamisensa pakkohoitoon olisi kulkenut kolmen lääkärin kautta. Kun psykiatrisen laitoshoitojakson keskipituus on vielä vain reilu kuukausi eikä koko vuotta, keskityt puhumaan kyllä todella pienestä ihmisryhmästä.

Käytännössä esimerkiksi julkisilla psykiatrisilla poliklinikoilla aletaan usein syöttää lamaavia ja vakavia oireita aiheuttavia neurolepteja jo ensimmäisillä tapaamisilla. Aluksi niiden käyttöä perustellaan jopa valheellisilla psykologisilla keinoilla ja suostuttelulla, diagnooseihin vetoamalla ja muulla sellaisella. Jos potilas ei jostain syystä tahdo syödä niitä, diagnoosit pahenevat, lääkkeiden tilalle ehdotetaan neuroleptien injektioita ja muuta sellaista. Jos tämäkään ei toimi, niin aletaan uhkailla pakkohoidolla.

Minä paranin - tai "paranin" - skitsofreniasta, kaksisuuntaisesta juuri omalla toiminnallani, kyseenalaistamalla psykiatrisen järjestelmän ja lopettamalla haitalliset lääkkeet, eli toimin juuri toisin kuin he tahtoivat. Tein sen kaiken myös yhteistyössä hoitaneen tahon kanssa, joskin se vaati psykiatrin vaihtoa. Jos olisin jatkanut heidän linjoillaan, niin olisin nykyään todennäköisesti työkyvytön skitsofreenikko.

Sanoit aikaisemmin, että hyvin pieni osa potilaista saa tahdonvastaista injektiolääkitystä. Esimerkiksi psykiatri Jari Tiihonen markkinoi neuroleptien uusia injektiomuotoja tähän tapaan yleisölle:

http://www.mediuutiset.fi/uutisarkisto/42-prosenttia-skitsofreniaan-sairastuneista-ei-hae-laakkeitaan-apteekista-6068821

"Jari Tiihonen vertaili Medi-illassa injektiona annettavan pitkävaikutteisen lääkehoidon eli depotin hyötyjä verrattuna tabletteihin.

– Depotit voittavat aina, hän sanoi.

..

Hän keksii vain yhden skitsofreniaa sairastavan potilasryhmän, jonka voi olla syytä pysyä tablettilääkityksellä.

– Se on raskautta harkitsevien naispotilaiden ryhmä.
"

– Se on raskautta harkitsevien naispotilaiden ryhmä."

fenetre kirjoitti:

Käytännössä esimerkiksi julkisilla psykiatrisilla poliklinikoilla aletaan usein syöttää lamaavia ja vakavia oireita aiheuttavia neurolepteja jo ensimmäisillä tapaamisilla. Aluksi niiden käyttöä perustellaan jopa valheellisilla psykologisilla keinoilla ja suostuttelulla, diagnooseihin vetoamalla ja muulla sellaisella. Jos potilas ei jostain syystä tahdo syödä niitä, diagnoosit pahenevat, lääkkeiden tilalle ehdotetaan neuroleptien injektioita ja muuta sellaista. Jos tämäkään ei toimi, niin aletaan uhkailla pakkohoidolla.

Minä paranin - tai "paranin" - skitsofreniasta, kaksisuuntaisesta juuri omalla toiminnallani, kyseenalaistamalla psykiatrisen järjestelmän ja lopettamalla haitalliset lääkkeet, eli toimin juuri toisin kuin he tahtoivat. Tein sen kaiken myös yhteistyössä hoitaneen tahon kanssa, joskin se vaati psykiatrin vaihtoa. Jos olisin jatkanut heidän linjoillaan, niin olisin nykyään todennäköisesti työkyvytön skitsofreenikko.

Sanoit aikaisemmin, että hyvin pieni osa potilaista saa tahdonvastaista injektiolääkitystä. Esimerkiksi psykiatri Jari Tiihonen markkinoi neuroleptien uusia injektiomuotoja tähän tapaan yleisölle:

http://www.mediuutiset.fi/uutisarkisto/42-prosenttia-skitsofreniaan-sairastuneista-ei-hae-laakkeitaan-apteekista-6068821

"Jari Tiihonen vertaili Medi-illassa injektiona annettavan pitkävaikutteisen lääkehoidon eli depotin hyötyjä verrattuna tabletteihin.

– Depotit voittavat aina, hän sanoi.

..

Hän keksii vain yhden skitsofreniaa sairastavan potilasryhmän, jonka voi olla syytä pysyä tablettilääkityksellä.

– Se on raskautta harkitsevien naispotilaiden ryhmä.
"

– Se on raskautta harkitsevien naispotilaiden ryhmä."

Lue lisää

"Käytännössä esimerkiksi julkisilla psykiatrisilla poliklinikoilla aletaan usein syöttää lamaavia ja vakavia oireita aiheuttavia neurolepteja jo ensimmäisillä tapaamisilla."

En ole nähnyt lukuja siitä, miten suurelle osalle potilaista kirjoitetaan neuroleptejä ensikontaktilla psykiatriseen poliklinikkaan. Varmasti niitä huonokuntoisimmille annetaan, jotta psykoosi saadaan poikki. Kun siihen on päästy, voidaan alkaa vähennellä. Keskimääräinen hoitoaika on joka tapauksessa noin kuukausi, ja sen jälkeen lääkkeiden ottaminen on täysin potilaan itsensä vastuulla, kuten linkkisikin kertoo.

tvajaatb kirjoitti:

"Käytännössä esimerkiksi julkisilla psykiatrisilla poliklinikoilla aletaan usein syöttää lamaavia ja vakavia oireita aiheuttavia neurolepteja jo ensimmäisillä tapaamisilla."

En ole nähnyt lukuja siitä, miten suurelle osalle potilaista kirjoitetaan neuroleptejä ensikontaktilla psykiatriseen poliklinikkaan. Varmasti niitä huonokuntoisimmille annetaan, jotta psykoosi saadaan poikki. Kun siihen on päästy, voidaan alkaa vähennellä. Keskimääräinen hoitoaika on joka tapauksessa noin kuukausi, ja sen jälkeen lääkkeiden ottaminen on täysin potilaan itsensä vastuulla, kuten linkkisikin kertoo.

Lue lisää

Niitä alettiin antamaan heti alussa alustavana diagnoosina kaksisuuntainen mielialahäiriö, jonka diagnoosin saa nykyään todella helposti. En ollut mitään "huonokuntoisimpia". Kävin esimerkiksi täysipäiväisesti vaativassa työssä. Terveyteni romahti täydellisesti neuroleptien aloituksen jälkeen ja sain psykoosi/skitsofreniadiagnoosin noin puoli vuotta sen jälkeen, kun olin aloittanut neuroleptit, nukuin noin 14 tuntia päivässä ja vastasin kysymyksiin vain yksinkertaisilla lauseilla "kyllä", "ei". Minulla oli melkein kaikki skitsfrenian negatiiviset oireet. Siinä kohdassa vasta ymmärsin, mitä diagnooseja he ovat ajamassa minulle. Lopetin lääkkeet, palasin töihin ja voin hyvin viisi vuotta tuon kokemuksen jälkeenkin.

Jos en olisi tajunnut, mitä siellä tapahtuu tarpeeksi aikaisessa vaiheessa, söisin melko varmasti tuhtia settiä lääkkeitä. Minulla oli aika pian samaan aikaan käytössä kaksi neuroleptia (Abilify ja ketiapiini), SSRI-lääke paroksetiini, Lyrica ja vielä beta-salpaaja lääkkeiden aiheuttamaan tärinään. Eivät ne hoitavat tahot yleensä ala vähentää lääkeyhdistelmiä omatoimisesti. "Ei heiluteta venettä."

Jos ajatellaan toisella tavalla ja oletetaan, että heidän diagnoosinsa olivat oikeansuuntaisia ja minulla tosiaan on skitsofrenia, kaksisuuntainen, vakava masennus psykoottisin oirein tai muu sellainen, niin siinä tapauksessa ehkä olen osoittanut, että eivät ne olekaan niin vakavia sairauksia kuin psykiatrit väittävät niiden olevan. Heidän mukaansa esimerkiksi skitsofrenia on todella vakava sairaus, joka vaatii usein sairaalahoitoa. Jatkuvalla neuroleptilääkitysellä osa potilaista kenties pystyy alkeelliseen työhön. Minä käyn aika vaativassa ja hyvin palkatussa työssä ilman mitään lääkitystä tai hoitokontaktia. Hah!

tvajaatb kirjoitti:

"Onko sinulla tilastot faktaa väitteillesi, ei.
Oli tämä ihmisryhmä suuri tai pieni, joiden vapaaehtoinen pakkohoidoksi
muuttuu, on totta."

En nyt aivan saa selvää, kiinnostavatko faktat sinua vai eivät. Kun kuitenkin otat ne puheeksi, kerrottakoon ne tässä. Esimerkiksi vuoden 2013 aikana noin 20000 ihmistä oli vapaaehtoisesti psykiatrisessa laitoshoidossa. Se on Suomen väestöstä noin 0,36 %. Suomalaisista tuona vuonna siis 99,64 % oli koko vuoden ajan tilanteessa, jossa heidän toimittamisensa pakkohoitoon olisi kulkenut kolmen lääkärin kautta. Kun psykiatrisen laitoshoitojakson keskipituus on vielä vain reilu kuukausi eikä koko vuotta, keskityt puhumaan kyllä todella pienestä ihmisryhmästä.

Lue lisää

Psykiatrisessa laitos "hoidossa" ei voi olla vapaaehtoisesti.

Onko sinusta oikein, että yhdenkään suomalaisen vapaus on riistettu perustuslakimme vastaisesti ja rikkoen kansainvälisiä ihmisoikeuksia? 20 000 kuulostaa todella valtaisalta lukemalta, mutta tämän mittauokan rikoksissa, mitään lievempiä rikoksia yhtään väheksymättä, yksikin tapaus on liikaa.

Puhut myös jatkuvasti hoidosta, sairaista, potilaista, sairaaloista jne. Mitä tekemistä näillä asioilla on lääketieteen kanssa? Miksi käytät medikalisoitu kieltä puhuessasi vääränlaisten ihmisen vangitsemisesta laitoksiin kontrolloivaksi tai rangaistavaksi, ja kutsut vääränlaisia ihmisiä potilaiksi/sairaiksi ja heihin kohdistettavia kontrollointi- ja rangaistusmetodeja hoidoksi? Vai yritätkö tarkoituksella peittää mistä toiminnassa on todellisuudessa kysymys? Tarkkuutta kielen käyttöön.

tvajaatb kirjoitti:

"Onko sinulla tilastot faktaa väitteillesi, ei.
Oli tämä ihmisryhmä suuri tai pieni, joiden vapaaehtoinen pakkohoidoksi
muuttuu, on totta."

En nyt aivan saa selvää, kiinnostavatko faktat sinua vai eivät. Kun kuitenkin otat ne puheeksi, kerrottakoon ne tässä. Esimerkiksi vuoden 2013 aikana noin 20000 ihmistä oli vapaaehtoisesti psykiatrisessa laitoshoidossa. Se on Suomen väestöstä noin 0,36 %. Suomalaisista tuona vuonna siis 99,64 % oli koko vuoden ajan tilanteessa, jossa heidän toimittamisensa pakkohoitoon olisi kulkenut kolmen lääkärin kautta. Kun psykiatrisen laitoshoitojakson keskipituus on vielä vain reilu kuukausi eikä koko vuotta, keskityt puhumaan kyllä todella pienestä ihmisryhmästä.

Lue lisää

Faktat olivat kyseessä, tutkivien lääkäreiden osalta viitaten pakkohoito määräys.
Koska minulla on kokemusta psyk. hoidosta, ei kuitenkaan pakkoh. pointtini
on silti ajatella aina yksilön etua. Mielestäni yksikin tapaus on liikaa ihmisen
vapaaehtoisena hakeutuen psyk. piiriin, että se pakolliseksi muuttuu.

Voin ajatella myös, jos ihminen vap.eht. hakeutuu osastolle harkiten on hän
silloin hyvinkin realiteetin tajuinen.

Faktoja ei ole, kuinka monilla vap.eht. hakeutuneilla, muutetaan pakkohoidoksi.

tvajaatb kirjoitti:

Kuten sanoin, on todella olemassa joka hetki hyvin pieni ihmisryhmä, joka voidaan määrätä tarkkailuun ilman terveyskeskuslääkärin tarkkailulähetettä. Siitä on laissa oma pykälänsä.

Varsinainen pakkohoito on myös tosiaan perustettava kirjalliseen aineistoon, nimittäin tarkkailulähetteeseen, tarkkailulausuntoon ja sairauskertomukseen. On kuitenkin kummallinen ajatus, että päätösten tekeminen kirjallisen aineiston perusteella tekisi päätöksentekijästä kumileimasimen. Onko esimerkiksi jokainen Suomen hallinto-oikeus pelkkä kumileimasin siksi, että niissä päätökset perustuvat lähtökohtaisesti pelkkään asiakirja-aineistoon? Myös Suomen korkein oikeus ja korkein hallinto-oikeus olisivat logiikallasi ilmeisesti samoin perustein kumileimasimia...

Lue lisää

"Onko esimerkiksi jokainen Suomen hallinto-oikeus pelkkä kumileimasin siksi, että niissä päätökset perustuvat lähtökohtaisesti pelkkään asiakirja-aineistoon? Myös Suomen korkein oikeus ja korkein hallinto-oikeus olisivat logiikallasi ilmeisesti samoin perustein kumileimasimia..."

Sekoitat asioita keskenään. _Jos_ psykiatria olisi lääketiedettä, pelkkä kirjalliseen aineistoon perustuva arviointi usein voisi riittää. Sen vuoksi oikean lääketieteen puolella vaikkapa röntgenlääkärin ei tarvitse nähdä kuvattua henkilöä monestikaan kasvotusten vaan arvio lähetetään suoraan lähettäneen lääkärin luo joka käy tulokset läpi potilaan kanssa toisaalla. Tämä onnistuu siksi, että materiaali on _objektiivista_.

Psykiatriassakaan "ei tarvitse" nähdä yhtään mitään sen enempää kuin poliisin tai lastensuojelunkaan, vaikka kaikki aineisto on 100%:n _subjektiivista_. Subjektiivinen aineisto on riippuvainen arvioijasta. Täten on "erikoista," että psykiatriassa koko ketju luottaa ensimmäisen arvioijan näkemykseen vaikka mitään objektiivista ei ole. Psykiatriassa kaikki pohjautuu subjektiivisuuteen, sillä mitään sairautta ei ole. (Sairauksien kohdalla saadaan objektiivista näyttöä.) Psykiatria ainoastaan luokittelee ihmisiä sen mukaan kuin vääränlaisia he ovat arvioivan psykiatrin mielestä. Siksi psykiatrisen luokittelut ("diagnoosit") muuttuvat sen mukaan kuka arvioi vaikka arviointi tapahtuisi ajallisesti samassa hetkessä. Samoin, jos arvioitava kohde tuleekin onnellisemmaksi esimerkiksi lottovoitosta tai uuden rakkauden löytämisestä, luokitus ("diagnoosi") vaihtuu. Tämä kertoo juuri sen, että mitä psykiatrit kutsuvat sairaudeksi on todellisuudessa vain osa ihmisyyttä, sitä mitä on olla ihminen.

Kaikki tämähän on ihan vastenmielestä, sillä vapaassa valtiossa jokainen saa ajatella, tuntea ja käyttäytyä kuten tahtoo, kunhan ei riko lakia. Mielenterveyslaki on perustuslakimme että kansainvälisten ihmisoikeuksien vastainen eikä sellaista tule sallia vapaassa oikeusvaltiossa.

Kirjoitustesi perusteella vaikuttaisit olevan sen verran epätietoinen psykiatriasta, että en tiedä kykeninkö asiaa valaisemaan. Lähtöoletuksesi ovat pielessä, joten keskustelu totuudenmukaisesti on vaikeaa.

1Papuja kirjoitti:

Psykiatrisessa laitos "hoidossa" ei voi olla vapaaehtoisesti.

Onko sinusta oikein, että yhdenkään suomalaisen vapaus on riistettu perustuslakimme vastaisesti ja rikkoen kansainvälisiä ihmisoikeuksia? 20 000 kuulostaa todella valtaisalta lukemalta, mutta tämän mittauokan rikoksissa, mitään lievempiä rikoksia yhtään väheksymättä, yksikin tapaus on liikaa.

Puhut myös jatkuvasti hoidosta, sairaista, potilaista, sairaaloista jne. Mitä tekemistä näillä asioilla on lääketieteen kanssa? Miksi käytät medikalisoitu kieltä puhuessasi vääränlaisten ihmisen vangitsemisesta laitoksiin kontrolloivaksi tai rangaistavaksi, ja kutsut vääränlaisia ihmisiä potilaiksi/sairaiksi ja heihin kohdistettavia kontrollointi- ja rangaistusmetodeja hoidoksi? Vai yritätkö tarkoituksella peittää mistä toiminnassa on todellisuudessa kysymys? Tarkkuutta kielen käyttöön.

Lue lisää

Vapaaehtoista laitos osastohoitoa nimenomaan tarjotaan. Aluksi.

dfunhjk kirjoitti:

Vapaaehtoista laitos osastohoitoa nimenomaan tarjotaan. Aluksi.

Psykiatrinen vapaaehtoinen laitospaikka on oksymoron, kuten suora mutka. Samalla tavalla perinteisessä vankilassa olevat henkilöt voisivat sanoa olevansa siellä vapaaehtoisesti, että tulivat vapaaehtoisesti ilman käsirautojen tai "niskaotetta," mutta käytännössä he ovat siellä halusivat tai eivät. Perinteisille vangeille sanotaan toki heti suoraan, jos vankeustuomio tulee, että vankilaan meno on pakko. Itse asiassa se on niin itsestään selvyys, ettei sitä erikseen tarvitse mainitakaan. Vapaaehtoinen vankeus on oksymoron.

Psykiatriassa sen sijaan voidaan teeskenellä ja usein teeskennelläänkin, että laitokseen voi mennä vapaaehtoisesti. Todellisuudessa kuitenkaan vaihtoehtoja ei ole vaan, jos henkilö kieltäytyy kävelemästä kaltereiden taakse omin avuin, hänet raahataan sinne pakkokeinoin. Samoin, jos henkilö illuusio vapaaehtoisuudesta on säilynyt laitokseen sisään asti, heti, kun hän yrittää poistua laitoksesta, tuomion todellinen laita paljastetaan, eli poistuminen estetään ja pakko julkistetaan/virallistetaan.

Vapaaehtoista laitospaikkaa tarjotaan usein aluksi, jotta henkilökunta välttyisi vaivalta raahata henkilöä pakolla. Kohteen huijaaminen on siten vaivattomampi tapa. Menettelyllä hämätään kohdetta menemään ansaan kuvitellessaan, että laitokseen meno ja siellä olo ovat vapaaehtoista vähän kuin hotellimajoitus. Todellinen luonne paljastuu kuitenkin heti, jos henkilö yrittää tehdä poistua tai tehdä muuta henkilökunnan tahdon vastaista.

"Varmasti niitä huonokuntoisimmille annetaan, jotta psykoosi saadaan poikki. "

Mielenkiintoista, koska itse koin, että varsinaiset oireeni, jotka psykiatrien mukaan oli psykoottista masennusta, pahenivat merkittävästi neurolepti"hoidon" myötä. Koin juuri apatiaa, niin suurta välinpitämättömyyttä elämään ettei mikään enää kiinnostanut. Minulla oli jo ennen niitä ollut masennusta ja mielenkiinnottomuutta asioihin. Samalla lääkäri määräsi toista lääkettä jonka olin suostunut aloittamaan, vaikkei diagnoosissani ollut mitään viitteitä sen käytölle. En olisi suostunut siihen, jos olisin tiennyt että hän määrää samana päivänä minut vielä pakkohoitoon ja olin yhtäkkiä hirveässä polyfarmasian kierteessä, johon määrättiin vielä lääkkeitä toisten oletettuihin haittoihin. Minulle tuli tutuksi motoriset levottomuustilat, joille jälkikäteen löysin nimenkin. Lopussa tunsin lopettaessani suurta sekavuutta ja unettomuutta.

Kokemus ei tosiaankaan ollut niin yksinkertainen että minut parannettiin osastolla ja sitten vaan vieroitin itseni ja thats it. Minä en voinut osastolla paremmin. Aivot ei ole mikään keittokulho johon voi ilman seurauksia heitellä mausteita eli lääkkeitä ja sitten vaikutukset katoaa. Päinvastoin, koen että elämäni joutui syöksykierteeseen tuon lääkesotkun jälkeen joka ei tuohon loppunut. Halusin vieläkin silloin typeränä uskoa että oikea lääke löytyy. Nykyään uskon, että lääkkeillä on kapasiteetti myös tuhota ihmisten elämiä

Lääkäri vaan sanoi että osastolla syödään lääkkeitä ja sitten kotona voi tehdä mitä haluaa lääkkeille. Ihan vastuuton näkökulma jättää ihminen kotiin kärvistelemään vieroitusoireet, lääkkeistä jotka on pakotettu ja joita ihminen ei halua käyttää. Moni lopettaa seinään eikä tajua että siitä voi seurata uusi osastoreissu kun äkki lopetus altistaa sekavuudelle. Tuntuu välillä että lääkkeiden jako on välillä enemmän hyödyksi tai yhtä suureksi hyödyksi hoitohenkilökunnalle kuin potilaalle itselleen. Saavat muka kokea tekevänsä auttamistyötä istumassa pillerinjaossa. Tuntea auttavansa jotenkin. Kontrolloida kohteitaan

Ja neuroleptejä, kuten Ketipinor, jaetaan suht helposti ihmisille mielenterveystoimistoissa ahdistukseen ja unilääkkeeksi.

Antipsykootit eivät välttämättä auta tavalla mitä väität. Että simppelisti vie 'psykoosin' pois ja siinä se. Niiden hyötyjä ja välttämättämyyttä tietyissä tiloissa on täysin liioiteltu. jokainen tietää itse onko niistä hyötyä vai suhteessa enemmän haittaa. Kuten sanoin, minulle lääkkeissä olo ja tajuntaa muuttavat vaikutukset oli traumaattinen kokemus. Valitettavasti ne, joilla on annettu psykoosileimoja, usein on alistettu objekteiksi joista puhutaan mitä heille pitää tehdä. Psykiatriassa ottaa päähän juuri tuo että he kokevat löytäneensä kaikille keinon selviytyä, ja puhuvat ihmisistä diagnooseina. Minun keho, minun mieli. Nykyään en päästä enää ketään loukkaamaan niitä tuolla tavoin mitä osastolla.

1Papuja kirjoitti:

"Onko esimerkiksi jokainen Suomen hallinto-oikeus pelkkä kumileimasin siksi, että niissä päätökset perustuvat lähtökohtaisesti pelkkään asiakirja-aineistoon? Myös Suomen korkein oikeus ja korkein hallinto-oikeus olisivat logiikallasi ilmeisesti samoin perustein kumileimasimia..."

Sekoitat asioita keskenään. _Jos_ psykiatria olisi lääketiedettä, pelkkä kirjalliseen aineistoon perustuva arviointi usein voisi riittää. Sen vuoksi oikean lääketieteen puolella vaikkapa röntgenlääkärin ei tarvitse nähdä kuvattua henkilöä monestikaan kasvotusten vaan arvio lähetetään suoraan lähettäneen lääkärin luo joka käy tulokset läpi potilaan kanssa toisaalla. Tämä onnistuu siksi, että materiaali on _objektiivista_.

Psykiatriassakaan "ei tarvitse" nähdä yhtään mitään sen enempää kuin poliisin tai lastensuojelunkaan, vaikka kaikki aineisto on 100%:n _subjektiivista_. Subjektiivinen aineisto on riippuvainen arvioijasta. Täten on "erikoista," että psykiatriassa koko ketju luottaa ensimmäisen arvioijan näkemykseen vaikka mitään objektiivista ei ole. Psykiatriassa kaikki pohjautuu subjektiivisuuteen, sillä mitään sairautta ei ole. (Sairauksien kohdalla saadaan objektiivista näyttöä.) Psykiatria ainoastaan luokittelee ihmisiä sen mukaan kuin vääränlaisia he ovat arvioivan psykiatrin mielestä. Siksi psykiatrisen luokittelut ("diagnoosit") muuttuvat sen mukaan kuka arvioi vaikka arviointi tapahtuisi ajallisesti samassa hetkessä. Samoin, jos arvioitava kohde tuleekin onnellisemmaksi esimerkiksi lottovoitosta tai uuden rakkauden löytämisestä, luokitus ("diagnoosi") vaihtuu. Tämä kertoo juuri sen, että mitä psykiatrit kutsuvat sairaudeksi on todellisuudessa vain osa ihmisyyttä, sitä mitä on olla ihminen.

Kaikki tämähän on ihan vastenmielestä, sillä vapaassa valtiossa jokainen saa ajatella, tuntea ja käyttäytyä kuten tahtoo, kunhan ei riko lakia. Mielenterveyslaki on perustuslakimme että kansainvälisten ihmisoikeuksien vastainen eikä sellaista tule sallia vapaassa oikeusvaltiossa.

Kirjoitustesi perusteella vaikuttaisit olevan sen verran epätietoinen psykiatriasta, että en tiedä kykeninkö asiaa valaisemaan. Lähtöoletuksesi ovat pielessä, joten keskustelu totuudenmukaisesti on vaikeaa.

Lue lisää

Ne joilla on omia psyk. kokemuksia, tietävät kyllä asioiden oikean laidan.

dfunhjk kirjoitti:

Ne joilla on omia psyk. kokemuksia, tietävät kyllä asioiden oikean laidan.

Ei todellakaan moni tiedä. Hyvä, jos kuitenkin sinä. Se on merkittävä etu yhteiskunnassa.

1Papuja kirjoitti:

Psykiatrinen vapaaehtoinen laitospaikka on oksymoron, kuten suora mutka. Samalla tavalla perinteisessä vankilassa olevat henkilöt voisivat sanoa olevansa siellä vapaaehtoisesti, että tulivat vapaaehtoisesti ilman käsirautojen tai "niskaotetta," mutta käytännössä he ovat siellä halusivat tai eivät. Perinteisille vangeille sanotaan toki heti suoraan, jos vankeustuomio tulee, että vankilaan meno on pakko. Itse asiassa se on niin itsestään selvyys, ettei sitä erikseen tarvitse mainitakaan. Vapaaehtoinen vankeus on oksymoron.

Psykiatriassa sen sijaan voidaan teeskenellä ja usein teeskennelläänkin, että laitokseen voi mennä vapaaehtoisesti. Todellisuudessa kuitenkaan vaihtoehtoja ei ole vaan, jos henkilö kieltäytyy kävelemästä kaltereiden taakse omin avuin, hänet raahataan sinne pakkokeinoin. Samoin, jos henkilö illuusio vapaaehtoisuudesta on säilynyt laitokseen sisään asti, heti, kun hän yrittää poistua laitoksesta, tuomion todellinen laita paljastetaan, eli poistuminen estetään ja pakko julkistetaan/virallistetaan.

Vapaaehtoista laitospaikkaa tarjotaan usein aluksi, jotta henkilökunta välttyisi vaivalta raahata henkilöä pakolla. Kohteen huijaaminen on siten vaivattomampi tapa. Menettelyllä hämätään kohdetta menemään ansaan kuvitellessaan, että laitokseen meno ja siellä olo ovat vapaaehtoista vähän kuin hotellimajoitus. Todellinen luonne paljastuu kuitenkin heti, jos henkilö yrittää tehdä poistua tai tehdä muuta henkilökunnan tahdon vastaista.

Lue lisää

Olet sitten mitä mieltä, hakeutua vai ei psykiatriselle?

1Papuja kirjoitti:

"Onko esimerkiksi jokainen Suomen hallinto-oikeus pelkkä kumileimasin siksi, että niissä päätökset perustuvat lähtökohtaisesti pelkkään asiakirja-aineistoon? Myös Suomen korkein oikeus ja korkein hallinto-oikeus olisivat logiikallasi ilmeisesti samoin perustein kumileimasimia..."

Sekoitat asioita keskenään. _Jos_ psykiatria olisi lääketiedettä, pelkkä kirjalliseen aineistoon perustuva arviointi usein voisi riittää. Sen vuoksi oikean lääketieteen puolella vaikkapa röntgenlääkärin ei tarvitse nähdä kuvattua henkilöä monestikaan kasvotusten vaan arvio lähetetään suoraan lähettäneen lääkärin luo joka käy tulokset läpi potilaan kanssa toisaalla. Tämä onnistuu siksi, että materiaali on _objektiivista_.

Psykiatriassakaan "ei tarvitse" nähdä yhtään mitään sen enempää kuin poliisin tai lastensuojelunkaan, vaikka kaikki aineisto on 100%:n _subjektiivista_. Subjektiivinen aineisto on riippuvainen arvioijasta. Täten on "erikoista," että psykiatriassa koko ketju luottaa ensimmäisen arvioijan näkemykseen vaikka mitään objektiivista ei ole. Psykiatriassa kaikki pohjautuu subjektiivisuuteen, sillä mitään sairautta ei ole. (Sairauksien kohdalla saadaan objektiivista näyttöä.) Psykiatria ainoastaan luokittelee ihmisiä sen mukaan kuin vääränlaisia he ovat arvioivan psykiatrin mielestä. Siksi psykiatrisen luokittelut ("diagnoosit") muuttuvat sen mukaan kuka arvioi vaikka arviointi tapahtuisi ajallisesti samassa hetkessä. Samoin, jos arvioitava kohde tuleekin onnellisemmaksi esimerkiksi lottovoitosta tai uuden rakkauden löytämisestä, luokitus ("diagnoosi") vaihtuu. Tämä kertoo juuri sen, että mitä psykiatrit kutsuvat sairaudeksi on todellisuudessa vain osa ihmisyyttä, sitä mitä on olla ihminen.

Kaikki tämähän on ihan vastenmielestä, sillä vapaassa valtiossa jokainen saa ajatella, tuntea ja käyttäytyä kuten tahtoo, kunhan ei riko lakia. Mielenterveyslaki on perustuslakimme että kansainvälisten ihmisoikeuksien vastainen eikä sellaista tule sallia vapaassa oikeusvaltiossa.

Kirjoitustesi perusteella vaikuttaisit olevan sen verran epätietoinen psykiatriasta, että en tiedä kykeninkö asiaa valaisemaan. Lähtöoletuksesi ovat pielessä, joten keskustelu totuudenmukaisesti on vaikeaa.

Lue lisää

"Mielenterveyslaki on perustuslakimme että kansainvälisten ihmisoikeuksien vastainen eikä sellaista tule sallia vapaassa oikeusvaltiossa."

Mielenterveyslaki on täysin perustuslain mukainen. Perustuslain 73 §:n 1 momentti säätää siitä, että tietyssä järjestyksessä säädetty laki saa tehdä perustuslakiin rajattuja poikkeuksia.

Ihmisoikeudet toimivat hyvin samantapaisesti. Esimerkiksi Euroopan ihmisoikeussopimus säätää seuraavasti: "Keneltäkään ei saa riistää hänen vapauttaan..." Heti perään se kuitenkin jatkaa: "...paitsi seuraavissa tapauksissa ja lain määräämässä järjestyksessä." Yksi tapauksista on seuraava: "Tartuntataudin leviämisen estämiseksi tai hänen heikon mielenterveytensä, alkoholisminsa, huumeidenkäyttönsä tai irtolaisuutensa vuoksi."

Sinun kannattaisi lukea jokunen oikeustieteellinen perusteos ennen kuin jatkat perus- ja ihmisoikeuksiin liittyvää pohdintaa, jos haluat kyetä vakuuttamaan ketään.

Mielenterveyslaki mahdollistaa rajoituksia ihmisoikeuksiin, jotka on kirjattu perustuslakiin. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin otti joskus kantaa, että Suomen pakkohoitojärjestelmä ei anna riittävästi suojaa mielivallalta. Korkein Hallinto-oikeus asettui eri kannalle ihmisoikeuksia valvovan tahon kanssa. Voi miettiä, kuinka oikein on rajoittaa ihmisen ihmisoikeuksia, tehdä brutaaleiltakin vaikuttavia ihmiselle kärsimystä aiheuttavia tekoja ja kutsua sitä hoidoksi. Esim. ihmistä ei saa lyödä nyrkillä rintaan, kuten Kupittaalla eräs nyt tuomiota odottava hoitaja teki, mutta jos väkivallaton potilas ei ota lääkettä ja kieltäytyy sen ottamisesta, hänen housunsa saadaan repiä alas monen hoitajan toimesta,hänet heittää sänkyyn ja väkivallalla raiskausta etäisesti muistuttavalla tavalla injektoida tajuntaa muuttavia kemikaaleja potilaan pakaraan.

Se että joku laki ei periaatteessa kielläkään sitä, ei tee siitä sellasta, että se on OIKEIN ja potilaalle hyväksi ja paranna potilasta. Psykiatrisessa hoidossa saatetaan joskus liikkua vähän harmaalla alueella mikä on oikein, mikä väärin, mikä lain mukaista, mikä jo liioittelevaa, tarpeettoman kovakouraista hoitoa.

tvajaatb kirjoitti:

"Mielenterveyslaki on perustuslakimme että kansainvälisten ihmisoikeuksien vastainen eikä sellaista tule sallia vapaassa oikeusvaltiossa."

Mielenterveyslaki on täysin perustuslain mukainen. Perustuslain 73 §:n 1 momentti säätää siitä, että tietyssä järjestyksessä säädetty laki saa tehdä perustuslakiin rajattuja poikkeuksia.

Ihmisoikeudet toimivat hyvin samantapaisesti. Esimerkiksi Euroopan ihmisoikeussopimus säätää seuraavasti: "Keneltäkään ei saa riistää hänen vapauttaan..." Heti perään se kuitenkin jatkaa: "...paitsi seuraavissa tapauksissa ja lain määräämässä järjestyksessä." Yksi tapauksista on seuraava: "Tartuntataudin leviämisen estämiseksi tai hänen heikon mielenterveytensä, alkoholisminsa, huumeidenkäyttönsä tai irtolaisuutensa vuoksi."

Sinun kannattaisi lukea jokunen oikeustieteellinen perusteos ennen kuin jatkat perus- ja ihmisoikeuksiin liittyvää pohdintaa, jos haluat kyetä vakuuttamaan ketään.

Lue lisää

Väärin. Mielenterveyslaki on myös Suomen niin kuin käytännössä jokaisen länsimaisen valtion perustuslain vastainen. Ketään kansalaisia ei tule vangita ilman, että hänet on rikoksesta tuomittu. Hyvin yksiselitteistä.

Samoin on ihmisoikeuksien vastaista vangita kansalaisia, joita ei ole tuomittu rikoksesta. Ajattelu, tunteilu ja käyttäytyminen, käyttäytyminen siinä määrin toki ettei loukkaa rikoslakia, kuuluu ilmaisuvapauteen. Ketään ei tule vangita vääränlaisen ajattelun tai tunteen vuoksi. Alla linkki kaikille keskustelijoille, jotka haluavat lukea kiistellyn kohdan.

http://www.ihmisoikeudet.net/opi-ihmisoikeuksista/ihmisoikeuksien-sisalto/mielivaltaisen-pidatyksen-kielto-ihmisoikeussopimuksissa/

Et selvästi ymmärrä mitä ovat ihmisoikeudet tai miten perustuslakia luetaan. Samoin arviointikykyäsi edelleen sotkee osaamattomuutesi psykiatriaan liittyen. Koko väärinkäsitys sinun ja kaltaistesi kohdalla lähtee tästä ongelmasta.

tvajaatb kirjoitti:

"Mielenterveyslaki on perustuslakimme että kansainvälisten ihmisoikeuksien vastainen eikä sellaista tule sallia vapaassa oikeusvaltiossa."

Mielenterveyslaki on täysin perustuslain mukainen. Perustuslain 73 §:n 1 momentti säätää siitä, että tietyssä järjestyksessä säädetty laki saa tehdä perustuslakiin rajattuja poikkeuksia.

Ihmisoikeudet toimivat hyvin samantapaisesti. Esimerkiksi Euroopan ihmisoikeussopimus säätää seuraavasti: "Keneltäkään ei saa riistää hänen vapauttaan..." Heti perään se kuitenkin jatkaa: "...paitsi seuraavissa tapauksissa ja lain määräämässä järjestyksessä." Yksi tapauksista on seuraava: "Tartuntataudin leviämisen estämiseksi tai hänen heikon mielenterveytensä, alkoholisminsa, huumeidenkäyttönsä tai irtolaisuutensa vuoksi."

Sinun kannattaisi lukea jokunen oikeustieteellinen perusteos ennen kuin jatkat perus- ja ihmisoikeuksiin liittyvää pohdintaa, jos haluat kyetä vakuuttamaan ketään.

Lue lisää

Olin esittänyt kysymykseni nimimerkille, 1papuja ...

Aivan asian viertä tvajaatb samaten. Hämmennä pakkaa vaan ...

mjknn kirjoitti:

Mielenterveyslaki mahdollistaa rajoituksia ihmisoikeuksiin, jotka on kirjattu perustuslakiin. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin otti joskus kantaa, että Suomen pakkohoitojärjestelmä ei anna riittävästi suojaa mielivallalta. Korkein Hallinto-oikeus asettui eri kannalle ihmisoikeuksia valvovan tahon kanssa. Voi miettiä, kuinka oikein on rajoittaa ihmisen ihmisoikeuksia, tehdä brutaaleiltakin vaikuttavia ihmiselle kärsimystä aiheuttavia tekoja ja kutsua sitä hoidoksi. Esim. ihmistä ei saa lyödä nyrkillä rintaan, kuten Kupittaalla eräs nyt tuomiota odottava hoitaja teki, mutta jos väkivallaton potilas ei ota lääkettä ja kieltäytyy sen ottamisesta, hänen housunsa saadaan repiä alas monen hoitajan toimesta,hänet heittää sänkyyn ja väkivallalla raiskausta etäisesti muistuttavalla tavalla injektoida tajuntaa muuttavia kemikaaleja potilaan pakaraan.

Se että joku laki ei periaatteessa kielläkään sitä, ei tee siitä sellasta, että se on OIKEIN ja potilaalle hyväksi ja paranna potilasta. Psykiatrisessa hoidossa saatetaan joskus liikkua vähän harmaalla alueella mikä on oikein, mikä väärin, mikä lain mukaista, mikä jo liioittelevaa, tarpeettoman kovakouraista hoitoa.

Lue lisää

"Mielenterveyslaki mahdollistaa rajoituksia ihmisoikeuksiin, jotka on kirjattu perustuslakiin."

Perustustuslakiin kirjatut oikeudet ovat perusoikeuksia. Perusoikeus voi toki olla samansisältöinen kuin ihmisoikeus, mutta sinulla on kyllä nyt käsitteet sekaisin.

"Euroopan ihmisoikeustuomioistuin otti joskus kantaa, että Suomen pakkohoitojärjestelmä ei anna riittävästi suojaa mielivallalta."

Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on sopimusvaltioiden kanssa eri mieltä hyvin monista asioista. Yksin Suomelle on tullut langettavia päätöksiä pitkälle toista sataa parinkymmenen vuoden aikana. Tälle tuomioistuimelle ei olekaan annettu toimivaltaa muuttaa tai kumota kansallisen viranomaisen tai tuomioistuimen tekemää päätöstä.

"Se että joku laki ei periaatteessa kielläkään sitä, ei tee siitä sellasta, että se on OIKEIN ja potilaalle hyväksi ja paranna potilasta."

Se onkin täysin toinen asia. Kommentoin edellä vain sitä, mikä on ihmisoikeuksien ja lakien mukaista, en sitä, mikä on oikein.

1Papuja kirjoitti:

Väärin. Mielenterveyslaki on myös Suomen niin kuin käytännössä jokaisen länsimaisen valtion perustuslain vastainen. Ketään kansalaisia ei tule vangita ilman, että hänet on rikoksesta tuomittu. Hyvin yksiselitteistä.

Samoin on ihmisoikeuksien vastaista vangita kansalaisia, joita ei ole tuomittu rikoksesta. Ajattelu, tunteilu ja käyttäytyminen, käyttäytyminen siinä määrin toki ettei loukkaa rikoslakia, kuuluu ilmaisuvapauteen. Ketään ei tule vangita vääränlaisen ajattelun tai tunteen vuoksi. Alla linkki kaikille keskustelijoille, jotka haluavat lukea kiistellyn kohdan.

http://www.ihmisoikeudet.net/opi-ihmisoikeuksista/ihmisoikeuksien-sisalto/mielivaltaisen-pidatyksen-kielto-ihmisoikeussopimuksissa/

Et selvästi ymmärrä mitä ovat ihmisoikeudet tai miten perustuslakia luetaan. Samoin arviointikykyäsi edelleen sotkee osaamattomuutesi psykiatriaan liittyen. Koko väärinkäsitys sinun ja kaltaistesi kohdalla lähtee tästä ongelmasta.

Lue lisää

"Väärin. Mielenterveyslaki on myös Suomen niin kuin käytännössä jokaisen länsimaisen valtion perustuslain vastainen."

Ei ole. Perustuslaki hyväksyy mielenterveyslain 73 §:n 1 momentissa.

"Ketään kansalaisia ei tule vangita ilman, että hänet on rikoksesta tuomittu. Hyvin yksiselitteistä."

Olet väärässä hyvin monella tavalla. Esimerkiksi rikoksesta epäilty on mahdollista vangita, ei ainoastaan rikoksesta tuomittu.

"http://www.ihmisoikeudet.net/opi-ihmisoikeuksista/ihmisoikeuksien-sisalto/mielivaltaisen-pidatyksen-kielto-ihmisoikeussopimuksissa/"

Linkkisi käsittelee pidätystä, vaikka puhuit vangitsemisesta. Linkissä vaikutetaan viitattavan KP-sopimukseen ja Euroopan ihmisoikeussopimukseen. Et tainnut lukea linkin tekstiä kovin pitkälle, sillä siitä käy ilmi, että Euroopan ihmisoikeussopimus sisältää juuri mainitsemani hyvin tarkkarajaisen rajoituksen: heikon mielenterveyden vuoksi saa riistää vapauden.

Perusoikeudet jotka maa on antanut kansalaisilleen vastaa aikalailla ihmisoikeuksia sisällöltään. suomi on sitoutunut noudattamaan tiettyjä ihmisoikeussopimuksia. Wikipedia: " Ihmisoikeudet ovat kansainvälisiä sääntöjä, jotka on määritetty kansainvälisillä sopimuksilla ja julistuksilla. Valtioiden välisillä ihmisoikeussopimuksilla on perustettu kansainvälisiä elimiä, joille valtiot ovat tunnustaneet oikeuden tutkia valituksia ja tehdä arviointeja jäsenmaiden ihmisoikeusongelmista. " EIT on juuri tällainen. Jos se antaa huomautuksen Suomelle, on syytä olettaa, että kaikki ei välttämättä ole ihmisoikeuksien osalta ihan kunnossa siinä mistä tällainen huomautus on tehty.

Pohdintaa kyseisestä tapauksesta: http://jyrkivirolainen.blogspot.fi/2012/11/672-eit-tyrmasi-toistamiseen-khon.html?m=1

Toisaalta, psykiatrinen pakkohoito ei ole kovin ihmisoikeuksien mukaista ollut ikinä kohteelleen, eikä ole edelleenkään.

jkjjjh kirjoitti:

Perusoikeudet jotka maa on antanut kansalaisilleen vastaa aikalailla ihmisoikeuksia sisällöltään. suomi on sitoutunut noudattamaan tiettyjä ihmisoikeussopimuksia. Wikipedia: " Ihmisoikeudet ovat kansainvälisiä sääntöjä, jotka on määritetty kansainvälisillä sopimuksilla ja julistuksilla. Valtioiden välisillä ihmisoikeussopimuksilla on perustettu kansainvälisiä elimiä, joille valtiot ovat tunnustaneet oikeuden tutkia valituksia ja tehdä arviointeja jäsenmaiden ihmisoikeusongelmista. " EIT on juuri tällainen. Jos se antaa huomautuksen Suomelle, on syytä olettaa, että kaikki ei välttämättä ole ihmisoikeuksien osalta ihan kunnossa siinä mistä tällainen huomautus on tehty.

Pohdintaa kyseisestä tapauksesta: http://jyrkivirolainen.blogspot.fi/2012/11/672-eit-tyrmasi-toistamiseen-khon.html?m=1

Toisaalta, psykiatrinen pakkohoito ei ole kovin ihmisoikeuksien mukaista ollut ikinä kohteelleen, eikä ole edelleenkään.

Lue lisää

"Perusoikeudet jotka maa on antanut kansalaisilleen vastaa aikalailla ihmisoikeuksia sisällöltään."

Sitä en kieltänyt. Huomautin vain, että käsitteet olivat sekaisin. Perustuslaissa on perusoikeuksia, ihmisoikeussopimuksissa ihmisoikeuksia.

"EIT on juuri tällainen. Jos se antaa huomautuksen Suomelle, on syytä olettaa, että kaikki ei välttämättä ole ihmisoikeuksien osalta ihan kunnossa siinä mistä tällainen huomautus on tehty."

Niin antaa. Siksi korkein hallinto-oikeus käsitteli asiaa EIT:n ratkaisun jälkeen valtavalla kokoonpanolla. Tulos oli 20 - 0.

tvajaatb kirjoitti:

"Väärin. Mielenterveyslaki on myös Suomen niin kuin käytännössä jokaisen länsimaisen valtion perustuslain vastainen."

Ei ole. Perustuslaki hyväksyy mielenterveyslain 73 §:n 1 momentissa.

"Ketään kansalaisia ei tule vangita ilman, että hänet on rikoksesta tuomittu. Hyvin yksiselitteistä."

Olet väärässä hyvin monella tavalla. Esimerkiksi rikoksesta epäilty on mahdollista vangita, ei ainoastaan rikoksesta tuomittu.

"http://www.ihmisoikeudet.net/opi-ihmisoikeuksista/ihmisoikeuksien-sisalto/mielivaltaisen-pidatyksen-kielto-ihmisoikeussopimuksissa/"

Linkkisi käsittelee pidätystä, vaikka puhuit vangitsemisesta. Linkissä vaikutetaan viitattavan KP-sopimukseen ja Euroopan ihmisoikeussopimukseen. Et tainnut lukea linkin tekstiä kovin pitkälle, sillä siitä käy ilmi, että Euroopan ihmisoikeussopimus sisältää juuri mainitsemani hyvin tarkkarajaisen rajoituksen: heikon mielenterveyden vuoksi saa riistää vapauden.

Lue lisää

"Perustuslaki hyväksyy mielenterveyslain 73 §:n 1 momentissa."

Tästä on turha väitellä, koska et osaa psykiatriaa. Mielenterveyslaki on suoraan perustuslainvastainen eikä se siitä mihinkään jankuttamalla muutu. Eittämättä perustuslakimme on ristiriidassa itsensä kanssa. Mielenkiinnosta kuitenkin voitko laittaa linkin lähteeseen ja kohtaan mihin viittaat.

"Rikoksesta epäilty on mahdollista vangita, ei ainoastaan rikoksesta tuomittu."

Tuossa olet oikeassa. Hyvä, että olet tarkka, joskin sillä ei ole merkitystä omaan argumenttiini psykiatrisen vangitsemisen perustuslainvastaisuudesta ja ihmisoikeuksien vastaisuudesta.

"Euroopan ihmisoikeussopimus sisältää juuri mainitsemani hyvin tarkkarajaisen rajoituksen: heikon mielenterveyden vuoksi saa riistää vapauden."

Luin kyseisen kohdan. Siksi linkkasin. Niin kuin kaikki lait tuokin on tulkinnan varaista. Mielenterveyshäiriöllä/heikolla mielenterveydellä viitataan vääränlaiseen ajatteluun, tunteiluun ja rikoslakia rikkomattomaan käytökseen, jotka kuitenkin nimen omaan julistetaan jokaisen universaaleiksi ihmisoikeuksiksi. Tunnustatko, että "psykiatrinen sairaus" tai "mielenterveydenhäiriö" tai miksi missäkin tilanteessa kutsutaan on lakikäsite, ei (lääke)tieteellinen käsite? Tämä on tärkeää, jotta tiedämme keskustelevamme asiasta samoista lähtökohdista.

Puhumamme asia kuitenkin koski vain vangitsemista. Tarkennuksena, psykiatria ja mielenterveyslaki, jota psykiatria toteuttaa, rikkoo ainakin seuraavia kansainvälisen ihmisoikeusjulistuksen kohtia. (artiklat luettavissa: http://www.un.org/en/universal-declaration-human-rights/ )

Artikla 1
Artikla 2
Artikla 4
Artikla 5
Artikla 6
Artikla 7
Artikla 10
Artikla 11 (1)
Artikla 18
Artikla 19

Lisäksi tulkinnasta riippuen voidaan mielenterveyslain ja se toteuttajan psykiatrisen järjestelmän rikkovan seuraavia artikloja:

Artikla 3
Artikla 9
Artikla 11 (2)
Artikla 12

Lisään vielä, koska aikaisemmasta kirjoituksestani ei tullut mainittua ja tämä on tärkeä jokaisen ymmärtää:

Psykiatrian tehtävä yhteiskunnassa on oikeuttaa pseudolääketieteellisiin käsitteisiin vedoten, lääketieteeksi naamioituneena, ei-haluttujen, mutta rikoslakia rikkomattomien, kansalaisten kontrolloiminen ja/tai rankaiseminen. Tätä varten on luotu mielisairauden käsite ja mielenterveyslaki, jolla kierretään, siis pseudotieteeseen vedoten, perustuslakimme takaamat oikeudet ja kansainväliset ihmisoikeudet. Siksi on ongelmallista vedota lakipykäliin, joissa poikkeuksina mainitaan "mielenterveydenhäiriö", "psykiatrinen sairaus", "mielisairaus" tai vastaava samaan viittaava käsite. Psykiatria on lain haara toisin kuin valtaosa kansalaisista tiedostaa. Moni luulee psykiatriaa lääketieteeksi ja mielisairauksia kirjaimellisesti sairauksiksi vaikka kyseessä on metafora, jota käsitellään kuin se olisi kirjaimellinen. Esimerkkejä mielisairauksista eri aikakausilta ovat mm. drapetomania, homoseksuaalisuus, suru/masentuneisuus/paha mieli, länsimainen ajattelu ja halu muuttaa länteen, ja alkoholin juominen. Oikeat sairaudet, diabetes, syöpä, klamydia, kuppa, Alzheimer, ALS, eivät viittaa ihmisen ajatteluun, tunteisiin ja käytökseen eivätkä ole tietenkään aikakausisidonnaisia.

1Papuja kirjoitti:

"Perustuslaki hyväksyy mielenterveyslain 73 §:n 1 momentissa."

Tästä on turha väitellä, koska et osaa psykiatriaa. Mielenterveyslaki on suoraan perustuslainvastainen eikä se siitä mihinkään jankuttamalla muutu. Eittämättä perustuslakimme on ristiriidassa itsensä kanssa. Mielenkiinnosta kuitenkin voitko laittaa linkin lähteeseen ja kohtaan mihin viittaat.

"Rikoksesta epäilty on mahdollista vangita, ei ainoastaan rikoksesta tuomittu."

Tuossa olet oikeassa. Hyvä, että olet tarkka, joskin sillä ei ole merkitystä omaan argumenttiini psykiatrisen vangitsemisen perustuslainvastaisuudesta ja ihmisoikeuksien vastaisuudesta.

"Euroopan ihmisoikeussopimus sisältää juuri mainitsemani hyvin tarkkarajaisen rajoituksen: heikon mielenterveyden vuoksi saa riistää vapauden."

Luin kyseisen kohdan. Siksi linkkasin. Niin kuin kaikki lait tuokin on tulkinnan varaista. Mielenterveyshäiriöllä/heikolla mielenterveydellä viitataan vääränlaiseen ajatteluun, tunteiluun ja rikoslakia rikkomattomaan käytökseen, jotka kuitenkin nimen omaan julistetaan jokaisen universaaleiksi ihmisoikeuksiksi. Tunnustatko, että "psykiatrinen sairaus" tai "mielenterveydenhäiriö" tai miksi missäkin tilanteessa kutsutaan on lakikäsite, ei (lääke)tieteellinen käsite? Tämä on tärkeää, jotta tiedämme keskustelevamme asiasta samoista lähtökohdista.

Puhumamme asia kuitenkin koski vain vangitsemista. Tarkennuksena, psykiatria ja mielenterveyslaki, jota psykiatria toteuttaa, rikkoo ainakin seuraavia kansainvälisen ihmisoikeusjulistuksen kohtia. (artiklat luettavissa: http://www.un.org/en/universal-declaration-human-rights/ )

Artikla 1
Artikla 2
Artikla 4
Artikla 5
Artikla 6
Artikla 7
Artikla 10
Artikla 11 (1)
Artikla 18
Artikla 19

Lisäksi tulkinnasta riippuen voidaan mielenterveyslain ja se toteuttajan psykiatrisen järjestelmän rikkovan seuraavia artikloja:

Artikla 3
Artikla 9
Artikla 11 (2)
Artikla 12

Lue lisää

"Tästä on turha väitellä, koska et osaa psykiatriaa."

Psykiatrian osalta olen pyrkinyt välttämään minkäänlaisena auktoriteettina esiintymistä. Et toisaalta ole sinäkään kertonut, mitä meriittejä sinulla on psykiatrian alalla. Lisäksi tämä asia koski juridiikkaa.

"Mielenterveyslaki on suoraan perustuslainvastainen eikä se siitä mihinkään jankuttamalla muutu."

Olen lakiin viittaamalla esittänyt selvän perustelun sille, että mielenterveyslaki on perustuslain mukainen. Sinä tyydyt jankuttamaan.

"Eittämättä perustuslakimme on ristiriidassa itsensä kanssa. Mielenkiinnosta kuitenkin voitko laittaa linkin lähteeseen ja kohtaan mihin viittaat."

Tarvitset linkin perustuslakiin?! No, tässä puheena oleva kohta, 73 §:n 1 momentti:

http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1999/19990731#L6P73

Lait ovat pullollaan sääntöjä ja niihin tehtäviä poikkeuksia. Siinä ei ole kyse ristiriitaisuudesta.

"Tunnustatko, että "psykiatrinen sairaus" tai "mielenterveydenhäiriö" tai miksi missäkin tilanteessa kutsutaan on lakikäsite, ei (lääke)tieteellinen käsite?"

Se on mitä luultavimmin lakikäsite juuri siksi, että se on lääketieteellinen käsite. Lääketieteellisten käsitteiden osalta paras auktoriteetti taas ovat varmaan lääketieteelliset tiedekunnat. Niissä tutkitaan muun muassa noita psykiatrisia sairauksia.

"Tarkennuksena, psykiatria ja mielenterveyslaki, jota psykiatria toteuttaa, rikkoo ainakin seuraavia kansainvälisen ihmisoikeusjulistuksen kohtia."

Ihmisoikeuksien julistus ei ole sopimus. Olit paremmin jäljillä KP-sopimukseen ja Euroopan ihmisoikeussopimukseen viitatessasi. Tosin päädyit sahaamaan omaa oksaasi, sillä kammoamasi mielisairauden käsite löytyy niistäkin.

Se että KHO tuli eri päätökseen kuin EIT on melko mielenkiintoista.. Se että KHO tuli eri päätökseen ei suinkaan tarkoita että se todistaisi että ihmisoikeudet toteutuvat Suomessa psykiatrian pakkohoidon puolella hyvin ja potilas saisi suojaa riittävästi mielivallalta. Mielenterveyslain muuttaminen enemmän potilasta mielivallalta suojaavaksi maksaisi rahaa. Mielenterveyslakia pitäisi päivittää mielestäni.

Se että joku lukee laissa, ei tarkoita että asiat käytännössä toteutuvat hienosti riippumattomasti ja suositusten mukaan. On kyseessä tieteen periaatteet, psykiatrinen hoito, laki tai yliopistolaki tai lääkkeen tuonti markkinoille.

Psykiatria on ollut osittain rikos ihmisyyttä vastaan ja sen hoitoperiaatteet on ristiriidassa jaloimpien ihmisoikeuskäsitysten kanssa, mitä vapaassa yhteiskunnassa on. Jos puhutaan vaan niistä, ketkä on saaneet hyötyä, unohdetaan ne ketkä on kärsineet hoidosta. Voi tietenkin saivarrella että mielenterveyslaki sallii tällaisen toiminnan mielenterveyden heikkouden takia ja se on oikein sen takia

Ei ole. Pakkolääkintä väkivalloin tai uhkailemalla erityisesti ei väkivaltaiselle ihmiselle ei milloinkaan ole oikein. Ihmisen päätäntävallan vieminen siitä mitä lääkettä vetää ei ole oikein. Nykyiset hoitotavat voivat olla julmia. Sen tajuaa ehkä vasta jos itse saa lääkkeistä haittaa tai joutuu tilanteeseen jossa joku määrittelee millä kemikaalilla tajuntaasi huumaat ja lamaat. Edes fyysinen väkivalta ei loukkaa niin syvälltä sisimmästä ihmistä ja hänen maailmaansa kuin kemikaalien vaikutukset jotka vaikuttaa siihen miten potilas maailmaa katsoo. Toki pakkolääkinnän toteuttamistavat voi olla myös hyvin traumaattisia.

Diagnoosien teko erityisesti psykiatrian puolella on niin kyseenalaista, ja sen sairauksien biologisen perustan ymmärrys niin hatara(vaikka niitä lääkitään biologisesti ja nykyään biologinen suuntaus psykiatriassa on hyvin vahva), että ei ihme että ala joutuu kohtaamaan paljon kritiikkiä.

jjkkvvh kirjoitti:

Se että KHO tuli eri päätökseen kuin EIT on melko mielenkiintoista.. Se että KHO tuli eri päätökseen ei suinkaan tarkoita että se todistaisi että ihmisoikeudet toteutuvat Suomessa psykiatrian pakkohoidon puolella hyvin ja potilas saisi suojaa riittävästi mielivallalta. Mielenterveyslain muuttaminen enemmän potilasta mielivallalta suojaavaksi maksaisi rahaa. Mielenterveyslakia pitäisi päivittää mielestäni.

Se että joku lukee laissa, ei tarkoita että asiat käytännössä toteutuvat hienosti riippumattomasti ja suositusten mukaan. On kyseessä tieteen periaatteet, psykiatrinen hoito, laki tai yliopistolaki tai lääkkeen tuonti markkinoille.

Psykiatria on ollut osittain rikos ihmisyyttä vastaan ja sen hoitoperiaatteet on ristiriidassa jaloimpien ihmisoikeuskäsitysten kanssa, mitä vapaassa yhteiskunnassa on. Jos puhutaan vaan niistä, ketkä on saaneet hyötyä, unohdetaan ne ketkä on kärsineet hoidosta. Voi tietenkin saivarrella että mielenterveyslaki sallii tällaisen toiminnan mielenterveyden heikkouden takia ja se on oikein sen takia

Ei ole. Pakkolääkintä väkivalloin tai uhkailemalla erityisesti ei väkivaltaiselle ihmiselle ei milloinkaan ole oikein. Ihmisen päätäntävallan vieminen siitä mitä lääkettä vetää ei ole oikein. Nykyiset hoitotavat voivat olla julmia. Sen tajuaa ehkä vasta jos itse saa lääkkeistä haittaa tai joutuu tilanteeseen jossa joku määrittelee millä kemikaalilla tajuntaasi huumaat ja lamaat. Edes fyysinen väkivalta ei loukkaa niin syvälltä sisimmästä ihmistä ja hänen maailmaansa kuin kemikaalien vaikutukset jotka vaikuttaa siihen miten potilas maailmaa katsoo. Toki pakkolääkinnän toteuttamistavat voi olla myös hyvin traumaattisia.

Lue lisää

Mielenterveyslakia ei tule päivittää vaan hävittää, sillä se rikkoo se Suomen perustuslakia että kansainvälisiä ihmisoikeuksia. En ymmärrä miten lakia, joka on luotu perustuslain ja ihmisoikeuksien kiertämistä varten pseudotieteellisiin konsepteihin vedoten, jotta kansa illuusio vapaasta maasta säilyy, pitäisi päivittää tai kannattaa. Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että orjuuslakeja ei tule reformoida vaan hävittää.

tvajaatb kirjoitti:

"Tästä on turha väitellä, koska et osaa psykiatriaa."

Psykiatrian osalta olen pyrkinyt välttämään minkäänlaisena auktoriteettina esiintymistä. Et toisaalta ole sinäkään kertonut, mitä meriittejä sinulla on psykiatrian alalla. Lisäksi tämä asia koski juridiikkaa.

"Mielenterveyslaki on suoraan perustuslainvastainen eikä se siitä mihinkään jankuttamalla muutu."

Olen lakiin viittaamalla esittänyt selvän perustelun sille, että mielenterveyslaki on perustuslain mukainen. Sinä tyydyt jankuttamaan.

"Eittämättä perustuslakimme on ristiriidassa itsensä kanssa. Mielenkiinnosta kuitenkin voitko laittaa linkin lähteeseen ja kohtaan mihin viittaat."

Tarvitset linkin perustuslakiin?! No, tässä puheena oleva kohta, 73 §:n 1 momentti:

http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1999/19990731#L6P73

Lait ovat pullollaan sääntöjä ja niihin tehtäviä poikkeuksia. Siinä ei ole kyse ristiriitaisuudesta.

"Tunnustatko, että "psykiatrinen sairaus" tai "mielenterveydenhäiriö" tai miksi missäkin tilanteessa kutsutaan on lakikäsite, ei (lääke)tieteellinen käsite?"

Se on mitä luultavimmin lakikäsite juuri siksi, että se on lääketieteellinen käsite. Lääketieteellisten käsitteiden osalta paras auktoriteetti taas ovat varmaan lääketieteelliset tiedekunnat. Niissä tutkitaan muun muassa noita psykiatrisia sairauksia.

"Tarkennuksena, psykiatria ja mielenterveyslaki, jota psykiatria toteuttaa, rikkoo ainakin seuraavia kansainvälisen ihmisoikeusjulistuksen kohtia."

Ihmisoikeuksien julistus ei ole sopimus. Olit paremmin jäljillä KP-sopimukseen ja Euroopan ihmisoikeussopimukseen viitatessasi. Tosin päädyit sahaamaan omaa oksaasi, sillä kammoamasi mielisairauden käsite löytyy niistäkin.

Lue lisää

"Psykiatrian osalta olen pyrkinyt välttämään minkäänlaisena auktoriteettina esiintymistä. Et toisaalta ole sinäkään kertonut, mitä meriittejä sinulla on psykiatrian alalla. Lisäksi tämä asia koski juridiikkaa."

Ok. Ymmärrän, mutta se vain näkyy ja vaikuttaa vastauksiisi varmasti merkittävästi. Juridiikan nimen omaan saisi ottaa kantaa siihen mitä psykiatria oikeussalissa tekee. Psykiatriaa ei vapaassa oikeusvaltiossa päästettäisi oikeussaliin lainkaan. Psykiatria on lain, ei lääketieteen haara, kuten aikaisemmin jo kommentoin. Tämä on tärkeä pointti kaikkien keskusteluun osallistuvien sisäistää.

"Se on mitä luultavimmin lakikäsite juuri siksi, että se on lääketieteellinen käsite. Lääketieteellisten käsitteiden osalta paras auktoriteetti taas ovat varmaan lääketieteelliset tiedekunnat. Niissä tutkitaan muun muassa noita psykiatrisia sairauksia."

Ei :). Tämä on juuri pointtini. Psykiatrinen sairaus on pseudolääketieteellinen käsite, jonka ainoa tarkoitus on oikeuttaa tiettyjä tekoja lain edessä (lakien kiertäminen). Se ei kuvaa mitään. Toisin sanoen mielisairaus/psykiatrinen sairaus/mielenterveydenhäiriö on ohjaileva eli preskriptiivinen (prescriptive), ei kuvaileva eli deskriptiivinen (descriptive) käsite. Mielisairaus-"diagnoosin" tarkoitus on oikeuttaa kansalaisen perustuslainvastainen vangitseminen ja muut brutaalitkin toimenpiteet, ei kuvata mikä hänellä on/mikä häntä vaivaa. (Oikeassa) lääketieteessä diagnoosit ovat kuvaavia, eivät ohjailevia. Toki diagnoosi ohjaa hoitoa, mutta sen päätarkoitus on kertoa mikä henkilöllä on, esimerkiksi diabetes. Psykiatrisen "diagnoosin" tarkoitus on kertoa mitä henkilölle tehdään, ei mikä hänellä on.

"Lait ovat pullollaan sääntöjä ja niihin tehtäviä poikkeuksia. Siinä ei ole kyse ristiriitaisuudesta."

Tässä kohtaa meillä on ongelma jonka olen ottanut esiin jo aikaiseimmin. Koska et ymmärrä, ainakaan vielä, mistä psykiatriassa on kysymys, et näe asian ristiriitaisuutta. Suosittelisin sinua lukemaan esimerkiksi Thomas Szaszin teoksen Law, Liberty, and Psychiatry (1989), jotta ymmärrät mistä psykiatriassa on lakinäkökulmasta kysymys. En yksinkertaisesti kykene selittämään sitä itse lyhyesti paremmin kuin aikaisemmin olen jo tehnyt.

Perustuslakilähteeseesi pyysin linkkiä, koska en ymmärtänyt mitä ajoit takaa tuohon pykälään viittaamalla Finlexista kohtaa lukiessani. Luulen nyt ymmärtäneeni.

jjkkvvh kirjoitti:

Se että KHO tuli eri päätökseen kuin EIT on melko mielenkiintoista.. Se että KHO tuli eri päätökseen ei suinkaan tarkoita että se todistaisi että ihmisoikeudet toteutuvat Suomessa psykiatrian pakkohoidon puolella hyvin ja potilas saisi suojaa riittävästi mielivallalta. Mielenterveyslain muuttaminen enemmän potilasta mielivallalta suojaavaksi maksaisi rahaa. Mielenterveyslakia pitäisi päivittää mielestäni.

Se että joku lukee laissa, ei tarkoita että asiat käytännössä toteutuvat hienosti riippumattomasti ja suositusten mukaan. On kyseessä tieteen periaatteet, psykiatrinen hoito, laki tai yliopistolaki tai lääkkeen tuonti markkinoille.

Psykiatria on ollut osittain rikos ihmisyyttä vastaan ja sen hoitoperiaatteet on ristiriidassa jaloimpien ihmisoikeuskäsitysten kanssa, mitä vapaassa yhteiskunnassa on. Jos puhutaan vaan niistä, ketkä on saaneet hyötyä, unohdetaan ne ketkä on kärsineet hoidosta. Voi tietenkin saivarrella että mielenterveyslaki sallii tällaisen toiminnan mielenterveyden heikkouden takia ja se on oikein sen takia

Ei ole. Pakkolääkintä väkivalloin tai uhkailemalla erityisesti ei väkivaltaiselle ihmiselle ei milloinkaan ole oikein. Ihmisen päätäntävallan vieminen siitä mitä lääkettä vetää ei ole oikein. Nykyiset hoitotavat voivat olla julmia. Sen tajuaa ehkä vasta jos itse saa lääkkeistä haittaa tai joutuu tilanteeseen jossa joku määrittelee millä kemikaalilla tajuntaasi huumaat ja lamaat. Edes fyysinen väkivalta ei loukkaa niin syvälltä sisimmästä ihmistä ja hänen maailmaansa kuin kemikaalien vaikutukset jotka vaikuttaa siihen miten potilas maailmaa katsoo. Toki pakkolääkinnän toteuttamistavat voi olla myös hyvin traumaattisia.

Lue lisää

"Se että KHO tuli eri päätökseen kuin EIT on melko mielenkiintoista.. Se että KHO tuli eri päätökseen ei suinkaan tarkoita että se todistaisi että ihmisoikeudet toteutuvat Suomessa psykiatrian pakkohoidon puolella hyvin ja potilas saisi suojaa riittävästi mielivallalta. Mielenterveyslain muuttaminen enemmän potilasta mielivallalta suojaavaksi maksaisi rahaa. Mielenterveyslakia pitäisi päivittää mielestäni."

Voihan sitä päivittää. Aika vakavasti Suomessa mielisairaiden ihmisoikeudet joka tapauksessa otetaan, kun oikeusistuimet käsittelevät kolme kertaa samaa tapausta potilaan oikeudesta ulkopuolisen psykiatrin arvioon. Niistä vielä kaksi kertaa oli ylimmässä oikeusasteessa, jälkimmäinen peräti plenumissa.

"Psykiatria on ollut osittain rikos ihmisyyttä vastaan"

Nyt sinulla alkaa taas mopo keulia. Rikoksista ihmisyyttä vastaan säätää Suomessa RL 11:3 §, ja ne liittyvät siviiliväestöön kohdistuvaan laajamittaiseen tai järjestelmälliseen hyökkäykseen.

"Pakkolääkintä väkivalloin tai uhkailemalla erityisesti ei väkivaltaiselle ihmiselle ei milloinkaan ole oikein."

Antaisitko sinä lapsen kuolla hypoglykemiaan, jos hän ei haluaisi insuliinipistosta? Vai olisiko ei-väkivaltaisen ihmisen pakkolääkintä väkivalloin mielestäsi sittenkin joskus oikein?

1Papuja kirjoitti:

"Psykiatrian osalta olen pyrkinyt välttämään minkäänlaisena auktoriteettina esiintymistä. Et toisaalta ole sinäkään kertonut, mitä meriittejä sinulla on psykiatrian alalla. Lisäksi tämä asia koski juridiikkaa."

Ok. Ymmärrän, mutta se vain näkyy ja vaikuttaa vastauksiisi varmasti merkittävästi. Juridiikan nimen omaan saisi ottaa kantaa siihen mitä psykiatria oikeussalissa tekee. Psykiatriaa ei vapaassa oikeusvaltiossa päästettäisi oikeussaliin lainkaan. Psykiatria on lain, ei lääketieteen haara, kuten aikaisemmin jo kommentoin. Tämä on tärkeä pointti kaikkien keskusteluun osallistuvien sisäistää.

"Se on mitä luultavimmin lakikäsite juuri siksi, että se on lääketieteellinen käsite. Lääketieteellisten käsitteiden osalta paras auktoriteetti taas ovat varmaan lääketieteelliset tiedekunnat. Niissä tutkitaan muun muassa noita psykiatrisia sairauksia."

Ei :). Tämä on juuri pointtini. Psykiatrinen sairaus on pseudolääketieteellinen käsite, jonka ainoa tarkoitus on oikeuttaa tiettyjä tekoja lain edessä (lakien kiertäminen). Se ei kuvaa mitään. Toisin sanoen mielisairaus/psykiatrinen sairaus/mielenterveydenhäiriö on ohjaileva eli preskriptiivinen (prescriptive), ei kuvaileva eli deskriptiivinen (descriptive) käsite. Mielisairaus-"diagnoosin" tarkoitus on oikeuttaa kansalaisen perustuslainvastainen vangitseminen ja muut brutaalitkin toimenpiteet, ei kuvata mikä hänellä on/mikä häntä vaivaa. (Oikeassa) lääketieteessä diagnoosit ovat kuvaavia, eivät ohjailevia. Toki diagnoosi ohjaa hoitoa, mutta sen päätarkoitus on kertoa mikä henkilöllä on, esimerkiksi diabetes. Psykiatrisen "diagnoosin" tarkoitus on kertoa mitä henkilölle tehdään, ei mikä hänellä on.

"Lait ovat pullollaan sääntöjä ja niihin tehtäviä poikkeuksia. Siinä ei ole kyse ristiriitaisuudesta."

Tässä kohtaa meillä on ongelma jonka olen ottanut esiin jo aikaiseimmin. Koska et ymmärrä, ainakaan vielä, mistä psykiatriassa on kysymys, et näe asian ristiriitaisuutta. Suosittelisin sinua lukemaan esimerkiksi Thomas Szaszin teoksen Law, Liberty, and Psychiatry (1989), jotta ymmärrät mistä psykiatriassa on lakinäkökulmasta kysymys. En yksinkertaisesti kykene selittämään sitä itse lyhyesti paremmin kuin aikaisemmin olen jo tehnyt.

Perustuslakilähteeseesi pyysin linkkiä, koska en ymmärtänyt mitä ajoit takaa tuohon pykälään viittaamalla Finlexista kohtaa lukiessani. Luulen nyt ymmärtäneeni.

Lue lisää

"Psykiatria on lain, ei lääketieteen haara, kuten aikaisemmin jo kommentoin."

Lääketieteen haaroja ovat ne, joita opetetaan lääketieteellisissä tiedekunnissa. Psykiatriaa opetetaan lääketieteellisissä tiedekunnissa. Psykiatria on siis lääketieteen haara. Ei ainoastaan tällä hetkellä, vaan myös aika pitkään menneisyydessä.

Katsotaan sitten koulukuntaasi tarkemmin, jos maineikkaat yliopistot alkavat luopua psykiatrian opetuksesta. Lääketieteellisten tiedekuntien ulkopuolella on valtava määrä mielestään vallankumouksellista lääketieteellistä tietoa hallussaan pitäviä ryhmittymiä.

tvajaatb kirjoitti:

"Psykiatria on lain, ei lääketieteen haara, kuten aikaisemmin jo kommentoin."

Lääketieteen haaroja ovat ne, joita opetetaan lääketieteellisissä tiedekunnissa. Psykiatriaa opetetaan lääketieteellisissä tiedekunnissa. Psykiatria on siis lääketieteen haara. Ei ainoastaan tällä hetkellä, vaan myös aika pitkään menneisyydessä.

Katsotaan sitten koulukuntaasi tarkemmin, jos maineikkaat yliopistot alkavat luopua psykiatrian opetuksesta. Lääketieteellisten tiedekuntien ulkopuolella on valtava määrä mielestään vallankumouksellista lääketieteellistä tietoa hallussaan pitäviä ryhmittymiä.

Lue lisää

Sekoitat poliittisen luokittelun ja tieteellisen luokittelun.

Poliittisesti psykiatria on lääketiedettä. Sen perusteluksi tai osoittamiseksi sopii hyvin vaikkapa käyttämäsi esimerkki, että psykiatriaa opetetaan lääketieteellisissä tiedekunnissa. Psykiatreja on sijoitettuina terveysasemilla ja onpa jopa tittelikin "psykiatrian erikoislääkäri." Siis sanat lääkäri ja psykiatria samassa termissä.

Tieteellisen luokittelun mukaan psykiatria ei täytä lääketieteen tai minkään muunkaan tieteen määritelmään, joten siten se ei ole lääketiedettä. (Psykiatria ei ole mitään muutakaan tiedettä.) Huomaa, että "psykiatriset sairaudet/mielisairaudet" eivät ole saaneet ICD:ssäkään sairausstatusta, mikä sopii hyvin vihjeestä peruskansalaisille, jos osaavat vain olla tarkkana.

Psykiatria ei ole koskaan ollut, eikä muuten pysty koskaan tulevaisuudessakaan olemaan kehityksen suunnasta tai määrästä riippumatta, tieteellistä lääketiedettä (scientific medicine). Poliittisena lääketieteenä (political medicine) osana yhteiskuntaan se pysynee vielä pitkään, toivottavasti ei pitkään, jos minulta kysytään, kunnes ihmiset tajuavat sen todellisen luonteen ja, jos riittävä massa päättää silloin alkaa protestoimaan vastaan.

Inkvisitio romahti noin 900:ssa vuodessa. Psykiatria on ollut vallassa nykymuodossaan (psykiatria nimen alla) noin 150 vuotta. Muutokset tulevat hitaasti, mutta se ei tarkoita, etteikö protestointi psykiatriaa vastaan rikoksena ihmisyyttä vastaan ole jaloa aikakaudesta riippumatta. Inkvistion uhreilla ei ollut mahdollisuutta vedota ihmisoikeuksiin ei mihinkään. Meillä on, jos vain osaamme oikein argumentoida.

1Papuja kirjoitti:

Lisään vielä, koska aikaisemmasta kirjoituksestani ei tullut mainittua ja tämä on tärkeä jokaisen ymmärtää:

Psykiatrian tehtävä yhteiskunnassa on oikeuttaa pseudolääketieteellisiin käsitteisiin vedoten, lääketieteeksi naamioituneena, ei-haluttujen, mutta rikoslakia rikkomattomien, kansalaisten kontrolloiminen ja/tai rankaiseminen. Tätä varten on luotu mielisairauden käsite ja mielenterveyslaki, jolla kierretään, siis pseudotieteeseen vedoten, perustuslakimme takaamat oikeudet ja kansainväliset ihmisoikeudet. Siksi on ongelmallista vedota lakipykäliin, joissa poikkeuksina mainitaan "mielenterveydenhäiriö", "psykiatrinen sairaus", "mielisairaus" tai vastaava samaan viittaava käsite. Psykiatria on lain haara toisin kuin valtaosa kansalaisista tiedostaa. Moni luulee psykiatriaa lääketieteeksi ja mielisairauksia kirjaimellisesti sairauksiksi vaikka kyseessä on metafora, jota käsitellään kuin se olisi kirjaimellinen. Esimerkkejä mielisairauksista eri aikakausilta ovat mm. drapetomania, homoseksuaalisuus, suru/masentuneisuus/paha mieli, länsimainen ajattelu ja halu muuttaa länteen, ja alkoholin juominen. Oikeat sairaudet, diabetes, syöpä, klamydia, kuppa, Alzheimer, ALS, eivät viittaa ihmisen ajatteluun, tunteisiin ja käytökseen eivätkä ole tietenkään aikakausisidonnaisia.

Lue lisää

aika kovaa tekstiä heille jotka ehkä ovat aatelleet psykiatriaan mennä

1Papuja kirjoitti:

Sekoitat poliittisen luokittelun ja tieteellisen luokittelun.

Poliittisesti psykiatria on lääketiedettä. Sen perusteluksi tai osoittamiseksi sopii hyvin vaikkapa käyttämäsi esimerkki, että psykiatriaa opetetaan lääketieteellisissä tiedekunnissa. Psykiatreja on sijoitettuina terveysasemilla ja onpa jopa tittelikin "psykiatrian erikoislääkäri." Siis sanat lääkäri ja psykiatria samassa termissä.

Tieteellisen luokittelun mukaan psykiatria ei täytä lääketieteen tai minkään muunkaan tieteen määritelmään, joten siten se ei ole lääketiedettä. (Psykiatria ei ole mitään muutakaan tiedettä.) Huomaa, että "psykiatriset sairaudet/mielisairaudet" eivät ole saaneet ICD:ssäkään sairausstatusta, mikä sopii hyvin vihjeestä peruskansalaisille, jos osaavat vain olla tarkkana.

Psykiatria ei ole koskaan ollut, eikä muuten pysty koskaan tulevaisuudessakaan olemaan kehityksen suunnasta tai määrästä riippumatta, tieteellistä lääketiedettä (scientific medicine). Poliittisena lääketieteenä (political medicine) osana yhteiskuntaan se pysynee vielä pitkään, toivottavasti ei pitkään, jos minulta kysytään, kunnes ihmiset tajuavat sen todellisen luonteen ja, jos riittävä massa päättää silloin alkaa protestoimaan vastaan.

Inkvisitio romahti noin 900:ssa vuodessa. Psykiatria on ollut vallassa nykymuodossaan (psykiatria nimen alla) noin 150 vuotta. Muutokset tulevat hitaasti, mutta se ei tarkoita, etteikö protestointi psykiatriaa vastaan rikoksena ihmisyyttä vastaan ole jaloa aikakaudesta riippumatta. Inkvistion uhreilla ei ollut mahdollisuutta vedota ihmisoikeuksiin ei mihinkään. Meillä on, jos vain osaamme oikein argumentoida.

Lue lisää

"Poliittisesti psykiatria on lääketiedettä."

Niin on. Ja juridisesti. Useimpien mielestä myös tieteellisesti. Silti jotkut jaksavat vääntää...

"Huomaa, että "psykiatriset sairaudet/mielisairaudet" eivät ole saaneet ICD:ssäkään sairausstatusta, mikä sopii hyvin vihjeestä peruskansalaisille, jos osaavat vain olla tarkkana."

Suunnilleen puolet ICD:n pääluokista vaikuttaa sisältävän sanan "sairaus".

"Inkvisitio romahti noin 900:ssa vuodessa."

Eikös se toimi nykyään nimellä uskonopin kongregaatio?

"Inkvistion uhreilla ei ollut mahdollisuutta vedota ihmisoikeuksiin ei mihinkään."

Inkvisitio oli merkittävä parannus siihen, miten aiemmin vihaiset väkijoukot rankaisivat kerettiläisinä pitämiään ihmisiä tai miten maalliset tuomioistuimet kohtelivat syytettyjä. Esimerkiksi paavin johtamassa inkvisitiossa Toursissa vuonna 1164 kuulusteltiin 5400 ihmistä, ja 183 sai rangaistukseksi kantaa keltaista ristinmerkkiä ja 23 tuomittiin elinkaudeksi vankilaan. Kuolemanrangaistuksia ei jaettu.

Ihmisoikeuksia ei toki pitkään aikaan ollut, sillä ne keksittiin 1900-luvun puolivälissä. Keskiajalla ne tietenkin puuttuivat ihmisiltä siinä missä peninsiliini tai matkapuhelimetkin.

Psykiatria on tehnyt tekoja ja toimenpiteitä ihmisille historian aikana, jotka on hyvin julmia, vaurioittaneet jopa pysyvästi ihmisten tunnemaailmaa, kokemusta elämästä, elämänlaatua, terveyttä, muistia, aivoja, älyllistä kapasiteettia tai tehneet heistä täysin vammautuneita ja vielä lisäholhontaa tarvitsevia, ja ne on oikeutettu sillä että henkilöt ovat mielisairaita ( eli siis usein poikkeavasti käyttäytyviä, erilaisia ) mikä on usein tarkoittanut heidän pakottamista näihin toimenpiteisiin. Ihmisiä on jopa kuollut hoitoihin mitä he ei tahdo. Vielä nykyäänkin ihmisiä pakotetaan vastoin tahtoa käyttämään aivoja ja terveyttä potentiaalisesti vaurioittavia aineita, mihin tulee vahva riippuvuus ja joiden on syytä olettaa pitkällä käytällä jopa heikentävän usein "sairauden"kulkua, toimintakyvyn astetta ja altistavan yhä uusille, jopa vaikeammille "sairauden" relapseille lääke lopettaessa. Esim. Antipsykootit. Lääkkeitä ei aina vain aloiteta ja lopeteta helposti, sillä aineisiin tulee fysiologinen riippuvuus, kun aivot mukautuu aineen vaikutuksiin tekemällä muutoksia, mitkä ei aina hevillä palaudukaan aineen käytön loputtua tai ne aiheuttavat ihmiselle kohtuutonta kärsimystä, miksi aineen jatkaminen, vaikkei siitä olisi hyötyä, on miltei välttämätöntä. Se osoitetaan potilaalle niin että hänellä on jatkuva sairaus johon hän tarvii lääkettä.

Rikos ihmisyyttä vastaan ei ole ainakaan kovin kaukana. Se että sitä on sanottu hoidoksi, ei tee siitä hoitoa. Toki hoitoa voisi olla jalan katkaisu haavan takia kun ei muutakaan sille osata tehdä. Samalla teholla psykiatria joskus on hoitanut ihmisen mielen pulmia, vaurioittamalla aivoja. Vielä edelleenkin jotkut hoidot noudattaa samaa kaavaa, vaikkei aivoja suoraan silvota, vaikka lääkkeillä on suurta kapasiteettia aiheuttaa tuhoa.

Psykiatriaan on aina sisältynyt vahva sosiaalikontrollin elementti ja sairauksina pidetyt käyttäytymisen muodot on heijastelleet yhteiskunnan arvomaailmaa. Se on pitänyt homoutta sairautena vielä muutama vuosikymmen sitten. Diagnoosit on laveita, että jos joku halutaan siihen muottiin mahduttaa, niin kyllä vaan onnistutaan helposti. Mitään kunnon biologisia testejä psykiatrian otaksuttuihin sairauksiin ei ole. Jos menee yhdelle psykiatrille, hän voi ehdottaa yhtä diagnoosia, toinen toista.

Psykiatriset potilaat harvemmin valittaa hoidosta. Vähemmän kuin somaattisella puolella. Ehkä mielen pulmien takia, mutta mielestäni suuressa syyssä on se, että esim. hoitovirheitä on hankala todistaa, ja lääkkeiden haittoja ihmiselle usein vähätellään, ellei ole tapahtunut lääkkeistä näkyvää ja helposti todisteettavaa fyysistä vammaa. Henkiset vammat hoidosta kärsitään hiljaa ja yksin. Valtaepäsuhta lääkärin ja mielenterveysstigman saaneen potilaan välillä on valtava ja stigma vaikuttaa siihen miten potilaan valituksiinkin suhtaudutaan. Mielen pulmat alentaa huomattavasti valitusten uskottavuutta, minkä takia myös potilas voi saada huonompaa hoitoa somaattisella puolella. Asenteet on olemassa vaikkei sitä suoraan sanota. Moni ei jaksa enää valittaa kun hoitojakso on ohi. He on kyllästetty jo lääkkeillä ja mahdolliset traumat pakkohoidosta on jo tulleet. Monet pysyy hoitojärjestelmästä sen jälkeen erossa vaikka tarvitsosivat traumoihin apua. Nykyistä systeemiä pitäisi parantaa jossa ei saa helposti toisista riippumatonta lääkärin mielipidettä. Yhden lääkärin mielipiteellä voi olla hyvin suuri painoarvo myös muiden lääkärien mielipiteeseen pakkohoitopäätöstä tehdessä.

Kupittaallakin väkivalta sai jatkua pitkään, eikä poliisi käynnistänyt edes tutkintaa. Hoitajat sanoi potilaita harhaiseksi että he ovat vaan kuvitelleet asian. Harhaiseksi sanominen vie uskottavuutta potilaiden sanomisilta. Harhaiseksi sanominen asettaa potilaaseen vahvoja stigmoja mikä vaikuttaa suuresti hänen kohteluun.

"Antaisitko sinä lapsen kuolla hypoglykemiaan, jos hän ei haluaisi insuliinipistosta? Vai olisiko ei-väkivaltaisen ihmisen pakkolääkintä väkivalloin mielestäsi sittenkin joskus oikein? "

En tiedä edes, onko väkivaltaisen ihmisen pakkolääkintä oikein. Toisaalta, ei Norjassa Breivikkiäkään pidetä mielisairaana ja hän on tavallisessa vankilassa. Osa psykiatreista piti häntä skitsofreenikkona, toiset ei. Ehkä varmaan, jos potilas osoittaa väkivaltaa suoraan ihmisiä kohti, hänet voidaan rauhoittaa lääkkeillä, mutta tällöinkin se olisi enemmän poliisiasia. Toisaalta uhka pakkolääkinnästä, epäoikeudenmukainen kohtelu ja psykiatriset lääkkeet voivat aiheuttaa myös väkivaltaa ja vastareaktioita. Lääkkeet ja niistä vieroitus voi aiheuttaa mm. sekavuutta, agitaatiota, motorista kevottomuutta, tunne-elämän latistumista ja akatisiaa. Psykiatriassa suljetuilla osastoilla potilaisiin, harmittomiinkin usein suhtaudutaan tarpeettomalla varautumisella hiljentäen pienestäkin epätoivotusta käytöksestä tai kärsimyksen osoittamisesta potilas lääkkeellä. Suljetuilla osastoilla vakio varautumiskamaa on suljetut ovet, huoneet,lepositeet ja injektiot. Ne henkivät hyvin vahvasti menneiden vuosien

laitoshoitokulttuuria edelleen. Nämä ihmisille, jotka on usein kärsineet elämässänsä paljon.

Ihmiseen joka ilmaisee tahtonsa haluamatta tulla lääkityksi, lääkinnän kohdistaminen on väärin ja julmaa. Monesti syynä käytetään sitä että heille on tullut vieroituksesta sekavuutta ja se nähdään jopa loputtomana lääkinnän tarpeena. Ihmisillä tulee olla oikeus koskemattomuuteen ja oikeus omaan mieleen, vaikka siinä muiden mielestä vikaa olisikin. Muitakin lähestymiskeinoja ihmisen elämän ongelmien käsittelyyn on! Yksi tällainen on Keroputaan malli. Jos pakkolääkintää lähtökohtaisesti sallitaan, sen käyttöä oikeutetaan aivan liian moniin ihmisiin jotka todennäköisesti voi saada enemmän haittaa kuin hyötyä.

Ensinnäkin, en vertaa psyykenlääkkeitä insuliiniin millään vertaa enkä näe niiden auttavan ihmisiä pysymään hengissä niin kuin annat olettaa niiden pelastavan henkiä. Huom. En väitä etteikö niitä saa vapaaehtoisesti kokeilla ja käyttää niin paljon kuin mieli tekee.

Ne eivät hoida mitään biologista sairautta aivoissa. Psykiatria yrittää oikeuttaa itseään väittämällä että niiden toimintamekanismi on tällainen, mutta ei ole. Hyvin tästä asiasta on kirjoittanut psykiatri Joanna Moncrieff kirjoissaan Myth of the chemical cure ja The Bitterest pills, joka keskittyy antipsykootteihin. Hänen näkemyksiään lääkkeiden toimintamekanismista: https://joannamoncrieff.com/2013/11/21/models-of-drug-action/

Sen sijaan ne aiheuttavat kemiallista epätasapainoa lopettaessa ne mikä ilmenee vieroitusoireina. Niiden toimintamekanismi on tietyllä tavalla kuin huumeissa, tajuntaa muuttavissa aineissa. On väärin että potilas psykiatria on antanut joillekin ihmisille olettaa että heidän aivoissaan on esim kemiallinen epätasapaino, lääkkeet korjaavat sitä ja he tarvitsevat lääkettä siksi pysyvästi. On syytä olettaa, että lääkkeet voivat aiheuttaa uusia ongelmia ja kroonistaa joidenkin "sairauden" tilaa mikä ilman lääkehoitoa olisi voinut olla lyhytkestoinenkin elämän kriisi.

Ensinnäkin, ne voivat myös tappaa ihmisen, aiheuttaa itsetuhoisia ajatuksia (syistä tähän kirjoittaa Gøtzsche kirjassaan), suurta kärsimystä ja niillä on potentiaali vaurioittaa ihmistä fyysisesti, kognitiivisesti ja henkisestikin, muuttaen esim. kykyä tunteisiin. Välittäjäaineilla, mitä ne operoivat, on lukuisia tehtäviä eri puolilla kehoa, lukuisissa kehon prosesseissa.Niissä voi olla suuri potentiaali aiheuttaa enemmän harmia kuin hyötyä. Lisäksi on suurta epäilystä niiden tehosta.
Tämän takia niiden käyttö tulee olla vapaaehtoista.

kkllkjhhh kirjoitti:

Psykiatria on tehnyt tekoja ja toimenpiteitä ihmisille historian aikana, jotka on hyvin julmia, vaurioittaneet jopa pysyvästi ihmisten tunnemaailmaa, kokemusta elämästä, elämänlaatua, terveyttä, muistia, aivoja, älyllistä kapasiteettia tai tehneet heistä täysin vammautuneita ja vielä lisäholhontaa tarvitsevia, ja ne on oikeutettu sillä että henkilöt ovat mielisairaita ( eli siis usein poikkeavasti käyttäytyviä, erilaisia ) mikä on usein tarkoittanut heidän pakottamista näihin toimenpiteisiin. Ihmisiä on jopa kuollut hoitoihin mitä he ei tahdo. Vielä nykyäänkin ihmisiä pakotetaan vastoin tahtoa käyttämään aivoja ja terveyttä potentiaalisesti vaurioittavia aineita, mihin tulee vahva riippuvuus ja joiden on syytä olettaa pitkällä käytällä jopa heikentävän usein "sairauden"kulkua, toimintakyvyn astetta ja altistavan yhä uusille, jopa vaikeammille "sairauden" relapseille lääke lopettaessa. Esim. Antipsykootit. Lääkkeitä ei aina vain aloiteta ja lopeteta helposti, sillä aineisiin tulee fysiologinen riippuvuus, kun aivot mukautuu aineen vaikutuksiin tekemällä muutoksia, mitkä ei aina hevillä palaudukaan aineen käytön loputtua tai ne aiheuttavat ihmiselle kohtuutonta kärsimystä, miksi aineen jatkaminen, vaikkei siitä olisi hyötyä, on miltei välttämätöntä. Se osoitetaan potilaalle niin että hänellä on jatkuva sairaus johon hän tarvii lääkettä.

Rikos ihmisyyttä vastaan ei ole ainakaan kovin kaukana. Se että sitä on sanottu hoidoksi, ei tee siitä hoitoa. Toki hoitoa voisi olla jalan katkaisu haavan takia kun ei muutakaan sille osata tehdä. Samalla teholla psykiatria joskus on hoitanut ihmisen mielen pulmia, vaurioittamalla aivoja. Vielä edelleenkin jotkut hoidot noudattaa samaa kaavaa, vaikkei aivoja suoraan silvota, vaikka lääkkeillä on suurta kapasiteettia aiheuttaa tuhoa.

Psykiatriaan on aina sisältynyt vahva sosiaalikontrollin elementti ja sairauksina pidetyt käyttäytymisen muodot on heijastelleet yhteiskunnan arvomaailmaa. Se on pitänyt homoutta sairautena vielä muutama vuosikymmen sitten. Diagnoosit on laveita, että jos joku halutaan siihen muottiin mahduttaa, niin kyllä vaan onnistutaan helposti. Mitään kunnon biologisia testejä psykiatrian otaksuttuihin sairauksiin ei ole. Jos menee yhdelle psykiatrille, hän voi ehdottaa yhtä diagnoosia, toinen toista.

Psykiatriset potilaat harvemmin valittaa hoidosta. Vähemmän kuin somaattisella puolella. Ehkä mielen pulmien takia, mutta mielestäni suuressa syyssä on se, että esim. hoitovirheitä on hankala todistaa, ja lääkkeiden haittoja ihmiselle usein vähätellään, ellei ole tapahtunut lääkkeistä näkyvää ja helposti todisteettavaa fyysistä vammaa. Henkiset vammat hoidosta kärsitään hiljaa ja yksin. Valtaepäsuhta lääkärin ja mielenterveysstigman saaneen potilaan välillä on valtava ja stigma vaikuttaa siihen miten potilaan valituksiinkin suhtaudutaan. Mielen pulmat alentaa huomattavasti valitusten uskottavuutta, minkä takia myös potilas voi saada huonompaa hoitoa somaattisella puolella. Asenteet on olemassa vaikkei sitä suoraan sanota. Moni ei jaksa enää valittaa kun hoitojakso on ohi. He on kyllästetty jo lääkkeillä ja mahdolliset traumat pakkohoidosta on jo tulleet. Monet pysyy hoitojärjestelmästä sen jälkeen erossa vaikka tarvitsosivat traumoihin apua. Nykyistä systeemiä pitäisi parantaa jossa ei saa helposti toisista riippumatonta lääkärin mielipidettä. Yhden lääkärin mielipiteellä voi olla hyvin suuri painoarvo myös muiden lääkärien mielipiteeseen pakkohoitopäätöstä tehdessä.

Kupittaallakin väkivalta sai jatkua pitkään, eikä poliisi käynnistänyt edes tutkintaa. Hoitajat sanoi potilaita harhaiseksi että he ovat vaan kuvitelleet asian. Harhaiseksi sanominen vie uskottavuutta potilaiden sanomisilta. Harhaiseksi sanominen asettaa potilaaseen vahvoja stigmoja mikä vaikuttaa suuresti hänen kohteluun.

"Antaisitko sinä lapsen kuolla hypoglykemiaan, jos hän ei haluaisi insuliinipistosta? Vai olisiko ei-väkivaltaisen ihmisen pakkolääkintä väkivalloin mielestäsi sittenkin joskus oikein? "

En tiedä edes, onko väkivaltaisen ihmisen pakkolääkintä oikein. Toisaalta, ei Norjassa Breivikkiäkään pidetä mielisairaana ja hän on tavallisessa vankilassa. Osa psykiatreista piti häntä skitsofreenikkona, toiset ei. Ehkä varmaan, jos potilas osoittaa väkivaltaa suoraan ihmisiä kohti, hänet voidaan rauhoittaa lääkkeillä, mutta tällöinkin se olisi enemmän poliisiasia. Toisaalta uhka pakkolääkinnästä, epäoikeudenmukainen kohtelu ja psykiatriset lääkkeet voivat aiheuttaa myös väkivaltaa ja vastareaktioita. Lääkkeet ja niistä vieroitus voi aiheuttaa mm. sekavuutta, agitaatiota, motorista kevottomuutta, tunne-elämän latistumista ja akatisiaa. Psykiatriassa suljetuilla osastoilla potilaisiin, harmittomiinkin usein suhtaudutaan tarpeettomalla varautumisella hiljentäen pienestäkin epätoivotusta käytöksestä tai kärsimyksen osoittamisesta potilas lääkkeellä. Suljetuilla osastoilla vakio varautumiskamaa on suljetut ovet, huoneet,lepositeet ja injektiot. Ne henkivät hyvin vahvasti menneiden vuosien

Lue lisää

"Rikos ihmisyyttä vastaan ei ole ainakaan kovin kaukana. Se että sitä on sanottu hoidoksi, ei tee siitä hoitoa."

Rikokset ihmisyyttä vastaan ovat sodassa siviiliväestöä vastaan tehtyjä rikoksia! Tällä asialla ei ole kerta kaikkiaan mitään tekemistä niiden kanssa. Ymmärrät käsitteen aivan väärin.

"Psykiatriaan on aina sisältynyt vahva sosiaalikontrollin elementti ja sairauksina pidetyt käyttäytymisen muodot on heijastelleet yhteiskunnan arvomaailmaa. Se on pitänyt homoutta sairautena vielä muutama vuosikymmen sitten."

Lääketiede ei tietenkään toimi tyhjiössä. Esimerkiksi obesiteettia pidetään nykyään usein sairautena, vaikka renessanssin aikaan lihavuus oli statussymboli. Se ei ole riittävä syy heittää lääketiedettä romukoppaan.

"Valtaepäsuhta lääkärin ja mielenterveysstigman saaneen potilaan välillä on valtava ja stigma vaikuttaa siihen miten potilaan valituksiinkin suhtaudutaan."

Yhteiskunnassa on paljon valtaepäsuhtia. Esimerkiksi tuomarin ja syytetyn välillä on tarkoituksellinen valtaepäsuhta samoin kuin vanhemman ja lapsen välillä. Valtaepäsuhta ei ole välttämättä paha asia.

"Suljetuilla osastoilla vakio varautumiskamaa on suljetut ovet, huoneet,lepositeet ja injektiot."

Jos niitä ei tarvittaisi laisinkaan, psykiatrian vastustajat pitäisivät sitä luultavasti todisteena siitä, että vakavasti mielisairaat voidaan päästää kaduille. Sitä paitsi luulen, että ei kenenkään oloa pitäisi tehdä aivan hirvittäväksi se, jos joissain ovissa on olemassa lukkomekanismi ja jonkin henkilökunnalle tarkoitetun huoneen kaapin perällä injektioruiskuja. Käyttö on kuitenkin harvinaista.

"Antaisitko sinä lapsen kuolla hypoglykemiaan, jos hän ei haluaisi insuliinipistosta? "

Niin typerä kysymys. Tottakai en antaisi. Sanoisin lapselle että sinä kuolet, jos et ota pistosta ja varmaan suurin osa lapsista osaisi järkeillä sen verran että sen ottaisi ja varmaan lahjoisin lapsen muussa tapauksessa sen ottamaan. Minuun on lapsena pistetty rokotteita vaikka olin kapinoinut, mutta siitä ei mitään traumaa jäänyt, sen sijaan pakkolääkinnästä on jäänyt kun jouduin joka sekunti elämään lääkinnän vaikutusten kanssa mielessäni. Yritätkö taas verrata mielen pulmista kärsiviä lapsiin? Yrität niin kovasti tätä vertausta tuoda ilmi joka suhteessa. Juuri tällä tavoin, leimaamalla mielenongelmaiset ja kärsivät ihmiset vajaiksi päätöksentekokyvyltään,ja holhottaviksi oikeutetaan heille tehdyt toimenpiteet ja heidän kohtelu objekteina. Heille isketyt stigmat saavat ihmiset kohtelemaan heitä myös ennakko-odotusten mukaan.

Ensimmäisessä tapauksessa kyseessä on fyysinen sairaus, ei pseudotieteen sairaus (anteeksi, voit toki itse uskoa mihin haluat) johon kohdistetut lääkkeet injektiomuodossa, jotka siis lähinnä käsittää neuroleptejä ja bentsoja tuossa muodossa, vaikuttaa suoraan mieleen muuttamalla tajunnantilaa mahdollisesti ihmistä sedatoiden mikä, kuten mainitsin, koskettaa ihmisen intiimeintä osaa, mieltä ja on tarkoitettu vaikuttamaan siihen ja usein tapa on lamaamalla. Onko oikein lamata toisen mieltä, muuttaa hänen ajattelukapasiteettiaan tai vastoin tahtoa sedatoida häneltä taju kankaalle? Ei minusta erityisesti kun henkilö on rauhallinen eikä osoita mitään aggressiota. Neuroleptit kehiteltiin leikkauksen esilääkityksiksi, ja niiden välinpitämättömyyttä luovan luonteen ja sedatoivuuden takia alettiin käyttämään skitsofreenikoilla ja psykoosipotilailla, eikä ihminen kuole ilman niiden vaikutusta kehon kemiaan. On suurta syytä olettaa että ne tekevät suuria ongelmia kehossa ja jälkikäteen niiden havaittiinkin aiheuttavan dopamiiniin puuttuessa vaurioita ihmisen motoriikassa joka näkyy pakkoliikkeinä ja uudemmissa on samansuuntaisia, ja uusia vaurioita kehon toimintaan ja aivojen kutistumista jne.. Ota toki syöpälääkevertauksesi kehiin, että niistäkin tulee haittaa, mutta syöpälääkkeiden syönti on vapaaehtoista ja syöpä on biologisella tasolla vähän paremmin todennettavissa.

Minä en näe mielen ongelmia kuten sinä merkkinä siitä, ettei ihminen osaa pitkällekin analysoida omia ongelmiaan(moni mielen ongelmia poteva on hyvinkin analyyttinen ja herkkä), miettiä mitä vaikutuksia lääkkeellä on itseensä, hyötyisikö niistä lukemansa perusteella ja aikaisempien kokemusten ja haluaako ratkaista ongelmia muulla tavoin, päätöksentekokyvyttöminä ja ihmisiä holhottavina objekteina joita pitää jopa pakkolääkitä fyysisesti heihin voimaa kohdistaen voimaan paremmin. Olisi mielenkiintoista nähdä tutkimus, kuinka moni on saanut pakkohoidosta hyötyä ja kuinka moni haittaa. Se voitaisiin tehdä vaikka jokaiselle, jonka vapaus on viety ja pakotettu lääkkeisiin, joista tarkoitan erityisesti neuroleptilääkekoktaileja ihan kyselytutkimuksena. Veikkaan että tuo negatiivinen puoli on aika suuri. Ihmisellä kun tuppaa varmaan tulemaan vähän vastareaktio tuommoisesta kohtelusta.

Ehkä sekoitin rikos ihmisyyttä vastaan termin. Mutta jostain syystä sanana ja mitä mielleyhtymiä siitä tulee mieleen, se sopii oikein hyvin kuvaamaan psykiatrian pakkokeinoja ihmisiin.

Valtaepäsuhdassa potilaan on hankala puolustautua lääkärin virheellisiltä päätöksiltä ja kirjoituksilta itsestä. Muuten sillä ei ole väliä, mutta juuri nämä kirjoitukset nähdään oikeutuksena esim rajoittaa potilaan oikeuksia. Potilasta peilataan hyvin paljon lääkärin kirjoitusten läpi aina hänen hakiessaan apua ja yhdellä lääkärillä on pakkohoitopäätöksen tekemisessä kohtuuttoman iso vaikutusvalta erityisesti jos potilas on itse osastolle hakeutunut.

kklkbvvh kirjoitti:

"Antaisitko sinä lapsen kuolla hypoglykemiaan, jos hän ei haluaisi insuliinipistosta? "

Niin typerä kysymys. Tottakai en antaisi. Sanoisin lapselle että sinä kuolet, jos et ota pistosta ja varmaan suurin osa lapsista osaisi järkeillä sen verran että sen ottaisi ja varmaan lahjoisin lapsen muussa tapauksessa sen ottamaan. Minuun on lapsena pistetty rokotteita vaikka olin kapinoinut, mutta siitä ei mitään traumaa jäänyt, sen sijaan pakkolääkinnästä on jäänyt kun jouduin joka sekunti elämään lääkinnän vaikutusten kanssa mielessäni. Yritätkö taas verrata mielen pulmista kärsiviä lapsiin? Yrität niin kovasti tätä vertausta tuoda ilmi joka suhteessa. Juuri tällä tavoin, leimaamalla mielenongelmaiset ja kärsivät ihmiset vajaiksi päätöksentekokyvyltään,ja holhottaviksi oikeutetaan heille tehdyt toimenpiteet ja heidän kohtelu objekteina. Heille isketyt stigmat saavat ihmiset kohtelemaan heitä myös ennakko-odotusten mukaan.

Ensimmäisessä tapauksessa kyseessä on fyysinen sairaus, ei pseudotieteen sairaus (anteeksi, voit toki itse uskoa mihin haluat) johon kohdistetut lääkkeet injektiomuodossa, jotka siis lähinnä käsittää neuroleptejä ja bentsoja tuossa muodossa, vaikuttaa suoraan mieleen muuttamalla tajunnantilaa mahdollisesti ihmistä sedatoiden mikä, kuten mainitsin, koskettaa ihmisen intiimeintä osaa, mieltä ja on tarkoitettu vaikuttamaan siihen ja usein tapa on lamaamalla. Onko oikein lamata toisen mieltä, muuttaa hänen ajattelukapasiteettiaan tai vastoin tahtoa sedatoida häneltä taju kankaalle? Ei minusta erityisesti kun henkilö on rauhallinen eikä osoita mitään aggressiota. Neuroleptit kehiteltiin leikkauksen esilääkityksiksi, ja niiden välinpitämättömyyttä luovan luonteen ja sedatoivuuden takia alettiin käyttämään skitsofreenikoilla ja psykoosipotilailla, eikä ihminen kuole ilman niiden vaikutusta kehon kemiaan. On suurta syytä olettaa että ne tekevät suuria ongelmia kehossa ja jälkikäteen niiden havaittiinkin aiheuttavan dopamiiniin puuttuessa vaurioita ihmisen motoriikassa joka näkyy pakkoliikkeinä ja uudemmissa on samansuuntaisia, ja uusia vaurioita kehon toimintaan ja aivojen kutistumista jne.. Ota toki syöpälääkevertauksesi kehiin, että niistäkin tulee haittaa, mutta syöpälääkkeiden syönti on vapaaehtoista ja syöpä on biologisella tasolla vähän paremmin todennettavissa.

Minä en näe mielen ongelmia kuten sinä merkkinä siitä, ettei ihminen osaa pitkällekin analysoida omia ongelmiaan(moni mielen ongelmia poteva on hyvinkin analyyttinen ja herkkä), miettiä mitä vaikutuksia lääkkeellä on itseensä, hyötyisikö niistä lukemansa perusteella ja aikaisempien kokemusten ja haluaako ratkaista ongelmia muulla tavoin, päätöksentekokyvyttöminä ja ihmisiä holhottavina objekteina joita pitää jopa pakkolääkitä fyysisesti heihin voimaa kohdistaen voimaan paremmin. Olisi mielenkiintoista nähdä tutkimus, kuinka moni on saanut pakkohoidosta hyötyä ja kuinka moni haittaa. Se voitaisiin tehdä vaikka jokaiselle, jonka vapaus on viety ja pakotettu lääkkeisiin, joista tarkoitan erityisesti neuroleptilääkekoktaileja ihan kyselytutkimuksena. Veikkaan että tuo negatiivinen puoli on aika suuri. Ihmisellä kun tuppaa varmaan tulemaan vähän vastareaktio tuommoisesta kohtelusta.

Ehkä sekoitin rikos ihmisyyttä vastaan termin. Mutta jostain syystä sanana ja mitä mielleyhtymiä siitä tulee mieleen, se sopii oikein hyvin kuvaamaan psykiatrian pakkokeinoja ihmisiin.

Valtaepäsuhdassa potilaan on hankala puolustautua lääkärin virheellisiltä päätöksiltä ja kirjoituksilta itsestä. Muuten sillä ei ole väliä, mutta juuri nämä kirjoitukset nähdään oikeutuksena esim rajoittaa potilaan oikeuksia. Potilasta peilataan hyvin paljon lääkärin kirjoitusten läpi aina hänen hakiessaan apua ja yhdellä lääkärillä on pakkohoitopäätöksen tekemisessä kohtuuttoman iso vaikutusvalta erityisesti jos potilas on itse osastolle hakeutunut.

Lue lisää

"Yritätkö taas verrata mielen pulmista kärsiviä lapsiin? Yrität niin kovasti tätä vertausta tuoda ilmi joka suhteessa."

Minä reagoin siihen, että sinä julistit, ettei pakkolääkintä väkivalloin tai uhkailemalla ei olisi milloinkaan oikein. Osoitin, että jos ajattelet asiaa tarkemmin, et itsekään ole tuota mieltä. Olisit voinut välttää ongelman esimerkiksi tyytymällä väittämään, että mielisairaiden pakkolääkintä on mielestäsi väärin. Hyvinkin erilaisilla asioilla voi olla jokin yhteinen piirre, joten ei vertauksista loukkaantua kannata. Kumosin vain julistuksesi ensimmäisellä mieleeni tulleella tapauksella, jossa esittämäsi säännön noudattaminen johtaisi selvästi kohtuuttomaan lopputulokseen.

"Potilasta peilataan hyvin paljon lääkärin kirjoitusten läpi aina hänen hakiessaan apua ja yhdellä lääkärillä on pakkohoitopäätöksen tekemisessä kohtuuttoman iso vaikutusvalta"

Montako lääkäriä siinä mielestäsi pitäisi olla? Pakkohoitopäätös on kuitenkin enintään kolmeksi kuukaudeksi... se on melko pientä verrattuna vaikkapa siihen, millainen valta tuomareilla on. Kaksi samaa mieltä olevaa tuomaria voi tuomita elinkautiseen vankeuteenkin.

jkkkjjhh kirjoitti:

laitoshoitokulttuuria edelleen. Nämä ihmisille, jotka on usein kärsineet elämässänsä paljon.

Ihmiseen joka ilmaisee tahtonsa haluamatta tulla lääkityksi, lääkinnän kohdistaminen on väärin ja julmaa. Monesti syynä käytetään sitä että heille on tullut vieroituksesta sekavuutta ja se nähdään jopa loputtomana lääkinnän tarpeena. Ihmisillä tulee olla oikeus koskemattomuuteen ja oikeus omaan mieleen, vaikka siinä muiden mielestä vikaa olisikin. Muitakin lähestymiskeinoja ihmisen elämän ongelmien käsittelyyn on! Yksi tällainen on Keroputaan malli. Jos pakkolääkintää lähtökohtaisesti sallitaan, sen käyttöä oikeutetaan aivan liian moniin ihmisiin jotka todennäköisesti voi saada enemmän haittaa kuin hyötyä.

Ensinnäkin, en vertaa psyykenlääkkeitä insuliiniin millään vertaa enkä näe niiden auttavan ihmisiä pysymään hengissä niin kuin annat olettaa niiden pelastavan henkiä. Huom. En väitä etteikö niitä saa vapaaehtoisesti kokeilla ja käyttää niin paljon kuin mieli tekee.

Ne eivät hoida mitään biologista sairautta aivoissa. Psykiatria yrittää oikeuttaa itseään väittämällä että niiden toimintamekanismi on tällainen, mutta ei ole. Hyvin tästä asiasta on kirjoittanut psykiatri Joanna Moncrieff kirjoissaan Myth of the chemical cure ja The Bitterest pills, joka keskittyy antipsykootteihin. Hänen näkemyksiään lääkkeiden toimintamekanismista: https://joannamoncrieff.com/2013/11/21/models-of-drug-action/

Sen sijaan ne aiheuttavat kemiallista epätasapainoa lopettaessa ne mikä ilmenee vieroitusoireina. Niiden toimintamekanismi on tietyllä tavalla kuin huumeissa, tajuntaa muuttavissa aineissa. On väärin että potilas psykiatria on antanut joillekin ihmisille olettaa että heidän aivoissaan on esim kemiallinen epätasapaino, lääkkeet korjaavat sitä ja he tarvitsevat lääkettä siksi pysyvästi. On syytä olettaa, että lääkkeet voivat aiheuttaa uusia ongelmia ja kroonistaa joidenkin "sairauden" tilaa mikä ilman lääkehoitoa olisi voinut olla lyhytkestoinenkin elämän kriisi.

Ensinnäkin, ne voivat myös tappaa ihmisen, aiheuttaa itsetuhoisia ajatuksia (syistä tähän kirjoittaa Gøtzsche kirjassaan), suurta kärsimystä ja niillä on potentiaali vaurioittaa ihmistä fyysisesti, kognitiivisesti ja henkisestikin, muuttaen esim. kykyä tunteisiin. Välittäjäaineilla, mitä ne operoivat, on lukuisia tehtäviä eri puolilla kehoa, lukuisissa kehon prosesseissa.Niissä voi olla suuri potentiaali aiheuttaa enemmän harmia kuin hyötyä. Lisäksi on suurta epäilystä niiden tehosta.
Tämän takia niiden käyttö tulee olla vapaaehtoista.

Lue lisää

Erittäin hyvä kirjoitus, jkkkjjhh

tvajaatb kirjoitti:

"Poliittisesti psykiatria on lääketiedettä."

Niin on. Ja juridisesti. Useimpien mielestä myös tieteellisesti. Silti jotkut jaksavat vääntää...

"Huomaa, että "psykiatriset sairaudet/mielisairaudet" eivät ole saaneet ICD:ssäkään sairausstatusta, mikä sopii hyvin vihjeestä peruskansalaisille, jos osaavat vain olla tarkkana."

Suunnilleen puolet ICD:n pääluokista vaikuttaa sisältävän sanan "sairaus".

"Inkvisitio romahti noin 900:ssa vuodessa."

Eikös se toimi nykyään nimellä uskonopin kongregaatio?

"Inkvistion uhreilla ei ollut mahdollisuutta vedota ihmisoikeuksiin ei mihinkään."

Inkvisitio oli merkittävä parannus siihen, miten aiemmin vihaiset väkijoukot rankaisivat kerettiläisinä pitämiään ihmisiä tai miten maalliset tuomioistuimet kohtelivat syytettyjä. Esimerkiksi paavin johtamassa inkvisitiossa Toursissa vuonna 1164 kuulusteltiin 5400 ihmistä, ja 183 sai rangaistukseksi kantaa keltaista ristinmerkkiä ja 23 tuomittiin elinkaudeksi vankilaan. Kuolemanrangaistuksia ei jaettu.

Ihmisoikeuksia ei toki pitkään aikaan ollut, sillä ne keksittiin 1900-luvun puolivälissä. Keskiajalla ne tietenkin puuttuivat ihmisiltä siinä missä peninsiliini tai matkapuhelimetkin.

Lue lisää

"Useimpien mielestä [psykiatria on lääketiedettä] myös tieteellisesti. Silti jotkut jaksavat vääntää..."

Niin. Tiede ei ole demokratia. Enemmistön äänellä ei ole merkitystä vaikka koko Suomen tiedeyhteisö yksissä äänin pitäisi psykiatriaa tieteellisenä. Psykiatria ei täytä tieteen määritelmää, joten se ei ole tiedettä. Asia ei ole äänestettävissä. Silti jotkut jaksavat vääntää...

"Eikös se [inkvisitio] toimi nykyään nimellä uskonopin kongregaatio?"

Uskonopin kongregaatio on eri järjestelmä. Vatikaanissa heillä voi olla jotain valtaa, mutta en ainakaan ole tietoinen, että voisivat sielläkään ihmisiä vangita jumalan pilkasta saatika kiduttaa tunnustuksia irti ja polttaa roviolla.

"Inkvisitio oli merkittävä parannus siihen, miten aiemmin vihaiset väkijoukot rankaisivat kerettiläisinä pitämiään ihmisiä tai miten maalliset tuomioistuimet kohtelivat syytettyjä."

Tulkitsenko oikein, että puolustat tässä inkvisitiota?? Sekö on sinusta oikeutta? Leimasivat toisia ihmisiä noidiksi, tappoivat siihen vedoten ja veivät kaiken päälle omaisuuden.

"Ihmisoikeuksia ei toki pitkään aikaan ollut, sillä ne keksittiin 1900-luvun puolivälissä. Keskiajalla ne tietenkin puuttuivat ihmisiltä siinä missä peninsiliini tai matkapuhelimetkin."

Ja tästä kommentista en ymmärrä mitä ajat takaa. Vertaat ihmisoikeuksien merkitystä matkapuhelimiin ja penisiliiniin??

tvajaatb kirjoitti:

"Rikos ihmisyyttä vastaan ei ole ainakaan kovin kaukana. Se että sitä on sanottu hoidoksi, ei tee siitä hoitoa."

Rikokset ihmisyyttä vastaan ovat sodassa siviiliväestöä vastaan tehtyjä rikoksia! Tällä asialla ei ole kerta kaikkiaan mitään tekemistä niiden kanssa. Ymmärrät käsitteen aivan väärin.

"Psykiatriaan on aina sisältynyt vahva sosiaalikontrollin elementti ja sairauksina pidetyt käyttäytymisen muodot on heijastelleet yhteiskunnan arvomaailmaa. Se on pitänyt homoutta sairautena vielä muutama vuosikymmen sitten."

Lääketiede ei tietenkään toimi tyhjiössä. Esimerkiksi obesiteettia pidetään nykyään usein sairautena, vaikka renessanssin aikaan lihavuus oli statussymboli. Se ei ole riittävä syy heittää lääketiedettä romukoppaan.

"Valtaepäsuhta lääkärin ja mielenterveysstigman saaneen potilaan välillä on valtava ja stigma vaikuttaa siihen miten potilaan valituksiinkin suhtaudutaan."

Yhteiskunnassa on paljon valtaepäsuhtia. Esimerkiksi tuomarin ja syytetyn välillä on tarkoituksellinen valtaepäsuhta samoin kuin vanhemman ja lapsen välillä. Valtaepäsuhta ei ole välttämättä paha asia.

"Suljetuilla osastoilla vakio varautumiskamaa on suljetut ovet, huoneet,lepositeet ja injektiot."

Jos niitä ei tarvittaisi laisinkaan, psykiatrian vastustajat pitäisivät sitä luultavasti todisteena siitä, että vakavasti mielisairaat voidaan päästää kaduille. Sitä paitsi luulen, että ei kenenkään oloa pitäisi tehdä aivan hirvittäväksi se, jos joissain ovissa on olemassa lukkomekanismi ja jonkin henkilökunnalle tarkoitetun huoneen kaapin perällä injektioruiskuja. Käyttö on kuitenkin harvinaista.

Lue lisää

"Rikokset ihmisyyttä vastaan ovat sodassa siviiliväestöä vastaan tehtyjä rikoksia! Tällä asialla ei ole kerta kaikkiaan mitään tekemistä niiden kanssa."

Viimeksi, kun minä katsoin rikoksia ihmisyyttä vastaan voidaan suorittaa sodan että rauhan aikana. Psykiatria täyttää ko. rikoksen tunnusmerkistön, joten ei se ole mikään osittainen asia.

"Obesiteettia pidetään nykyään usein sairautena, vaikka renessanssin aikaan lihavuus oli statussymboli. Se ei ole riittävä syy heittää lääketiedettä romukoppaan."

Lihavuus ei ole sairaus eikä voi olla sairaus. Asialla ei ole jälleen kerran mitään väliä mitä joku byrokraatti päättää, me tai kuka tahansa muu on mieltä.. Tiede ei ole äänestysasia. Tässäkin korostuu se miten tärkeää on erottaa poliittinen lääketiede (political medicine) ja tieteellinen lääketiede (scientific medicine). Poliittisesti voidaan päättää, että mitä vaan. Vaikka, että eläinaktivismi on sairaus, mutta ei se tee siitä tieteellisesti sairautta.

Aikaisemmalle kirjoittajalle huomauttaisin, että psykiatria nimen omaan _on_ valtion sosiaalikontrollin väline.

"Yhteiskunnassa on paljon valtaepäsuhtia. Esimerkiksi tuomarin ja syytetyn välillä on tarkoituksellinen valtaepäsuhta samoin kuin vanhemman ja lapsen välillä. Valtaepäsuhta ei ole välttämättä paha asia."

Menee jaaritteluksi. Tuomarin ja syytetyn välinen valtaepäsuhta on erilainen eikä siten sovi vertaukseksi. Tuomarin tulee olla puolueeton ja menetellä säännöstän mukaan, joka on kaikkien aivoimesti luettavissa ja tiedossa. Samoin vanhemman ja lapsen ei ole järkevä vertailukohta, koska vanhemmalla on vastuu lapsestaan. Minkä takia psykiatrin ja hänen "potilaansa" välinen suhde vastaa enemmän poliisin ja rikoksesta epäillyn kuin lääkärin ja potilaan suhdetta?

"Jos niitä [suljetut ovet, huoneet,lepositeet ja injektiot] ei tarvittaisi laisinkaan, psykiatrian vastustajat pitäisivät sitä luultavasti todisteena siitä, että vakavasti mielisairaat voidaan päästää kaduille."

Olet mahdollisesti tarkoituksella tähän asti välttänyt ottamasta kantaa kysymyksiini mielisairaus-käsitteen sisällöstä. Käytät sanaa, kun viestini olisivat mennyt sinun kohdalla kuin kuuroille korville. Mitä tarkoitat mielisairaalla? Mitä tarkoittaa olla vakavasti mielisairas?

"Sitä paitsi luulen, että ei kenenkään oloa pitäisi tehdä aivan hirvittäväksi se, jos joissain ovissa on olemassa lukkomekanismi ja jonkin henkilökunnalle tarkoitetun huoneen kaapin perällä injektioruiskuja. Käyttö on kuitenkin harvinaista."

Miten välinpitämätön lausunto. Sinä "luulet", että vangituksi tulemisen "ei pitäisi tehdä oloa aivan hirvittäväksi." Sitten kehtaat pilkata ja väheksyä uhrien kärsimyksiä vielä heittämällä kevyesti ohi mennen, että jos vähän kemiallisesti pahoinpidellään niin eihän se niin paha ole, kun niin harva pahoinpidellään. Ensinnäkin mistä kuvittelet, että käyttö olisi harvinaista? Sehän on jokapäiväistä ja uhka on uhrien yllä jatkuvasti 24h vuorokaudessa. Myrkkyjen injektointi uhreihin on menetelmänä kaiken lisäksi vielä kasvussa. En usko, ettäkehtaisit raiskauksien uhreilla sanoa noin törkeästi. Vaikka raiskauksia tapahtuu suhteessa vähän vapaaehtoiseen seksiin verrattuna, on jokainen tapaus liikaa ja tuomittavaa. Vaikka onko naiset niin, että jos vain vähäsen raiskaavat niin ei se niin paha ole, luulisin.

Et joko ymmärrä yhtään mistä puhut tai tarkoituksella haluat vähätellä psykiatrian ihmisoikeusloukkauksia.

1Papuja kirjoitti:

"Useimpien mielestä [psykiatria on lääketiedettä] myös tieteellisesti. Silti jotkut jaksavat vääntää..."

Niin. Tiede ei ole demokratia. Enemmistön äänellä ei ole merkitystä vaikka koko Suomen tiedeyhteisö yksissä äänin pitäisi psykiatriaa tieteellisenä. Psykiatria ei täytä tieteen määritelmää, joten se ei ole tiedettä. Asia ei ole äänestettävissä. Silti jotkut jaksavat vääntää...

"Eikös se [inkvisitio] toimi nykyään nimellä uskonopin kongregaatio?"

Uskonopin kongregaatio on eri järjestelmä. Vatikaanissa heillä voi olla jotain valtaa, mutta en ainakaan ole tietoinen, että voisivat sielläkään ihmisiä vangita jumalan pilkasta saatika kiduttaa tunnustuksia irti ja polttaa roviolla.

"Inkvisitio oli merkittävä parannus siihen, miten aiemmin vihaiset väkijoukot rankaisivat kerettiläisinä pitämiään ihmisiä tai miten maalliset tuomioistuimet kohtelivat syytettyjä."

Tulkitsenko oikein, että puolustat tässä inkvisitiota?? Sekö on sinusta oikeutta? Leimasivat toisia ihmisiä noidiksi, tappoivat siihen vedoten ja veivät kaiken päälle omaisuuden.

"Ihmisoikeuksia ei toki pitkään aikaan ollut, sillä ne keksittiin 1900-luvun puolivälissä. Keskiajalla ne tietenkin puuttuivat ihmisiltä siinä missä peninsiliini tai matkapuhelimetkin."

Ja tästä kommentista en ymmärrä mitä ajat takaa. Vertaat ihmisoikeuksien merkitystä matkapuhelimiin ja penisiliiniin??

Lue lisää

"Uskonopin kongregaatio on eri järjestelmä. Vatikaanissa heillä voi olla jotain valtaa, mutta en ainakaan ole tietoinen, että voisivat sielläkään ihmisiä vangita jumalan pilkasta saatika kiduttaa tunnustuksia irti ja polttaa roviolla."

En tiedä, saavatko he vangita ihmisiä. En olisi yllättynyt jos saisivat, sillä Suomessakin saa vangita ihmisen, joka pilkkaa julkisesti Jumalaa. Kidutusta ei varmasti käytetä, sillä inkvisition hyviin puoliin kun kuului jo alusta alkaen nimenomaan kidutuksen käytön radikaali vähentäminen siitä, miten sitä yleisesti käytetiin. Roviolla inkvisitio taas ei ole koskaan polttanut ketään, vaan kaikki kuolemanrangaistukset ovat aina kuuluneet maallisille viranomaisille.

"Viimeksi, kun minä katsoin rikoksia ihmisyyttä vastaan voidaan suorittaa sodan että rauhan aikana. Psykiatria täyttää ko. rikoksen tunnusmerkistön, joten ei se ole mikään osittainen asia."

Suomen lain mukaan kyse on tarkkaan ottaen rikoksesta osana "siviiliväestöön kohdistuvaa laajamittaista tai järjestelmällistä hyökkäystä". Olennaista on, että mikään rikos, edes murha, ei sinällään ole rikos ihmisyyttä vastaan. Vain murha osana siviiliväestöön kohdistuvaa laajamittaista tai järjestelmällistä hyökkäystä on rikos ihmisyyttä vastaan.

"Olet mahdollisesti tarkoituksella tähän asti välttänyt ottamasta kantaa kysymyksiini mielisairaus-käsitteen sisällöstä."

Niin vältän. Ihmiset kyllä ymmärtävät hyvin, mitä käsitteellä tarkoitetaan. Muun muassa lait ja ihmisoikeussopimukset käyttävät sitä.

"Vaikka onko naiset niin, että jos vain vähäsen raiskaavat niin ei se niin paha ole, luulisin."

Puhut todella kummallisia. Kyllä kai lievä raiskaus on vähemmän paha kuin törkeä raiskaus. Lisäksi yksi raiskaus vuodessa on ilmiselvästi vähemmän paha kuin miljoona raiskausta vuodessa. Edelleen, raiskatuksi joutuminen on ihmiselle pahasta, hoidetuksi tuleminen yleensä hyvästä.

"haluat vähätellä psykiatrian ihmisoikeusloukkauksia."

Ihmisoikeussopimukset ovat oikeaa lainsäädäntöä niin paljon väljemmin kirjoitettua, että ne tarjoavat mahdollisuuksia tarkoitukselliseen väärinluentaan. Tyyliin "ahaa, ihmisellä on oikeus vapauteen, vankilat ovat siis ihmisoikeusloukkaus!" Asiallisessa tarkastelussa mielisairaiden kohtelu Suomessa paljastuu kyllä hyvin kestäväksi. Yllä näkyy, miten esimerkiksi Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen kanssa erimielisyydet ovat vain sillä tasolla, pitäisikö tahdonvastaisen hoidon jatkamisesta päätettäessä käyttää aina ulkopuolista lääkäriä.

tvajaatb kirjoitti:

"Uskonopin kongregaatio on eri järjestelmä. Vatikaanissa heillä voi olla jotain valtaa, mutta en ainakaan ole tietoinen, että voisivat sielläkään ihmisiä vangita jumalan pilkasta saatika kiduttaa tunnustuksia irti ja polttaa roviolla."

En tiedä, saavatko he vangita ihmisiä. En olisi yllättynyt jos saisivat, sillä Suomessakin saa vangita ihmisen, joka pilkkaa julkisesti Jumalaa. Kidutusta ei varmasti käytetä, sillä inkvisition hyviin puoliin kun kuului jo alusta alkaen nimenomaan kidutuksen käytön radikaali vähentäminen siitä, miten sitä yleisesti käytetiin. Roviolla inkvisitio taas ei ole koskaan polttanut ketään, vaan kaikki kuolemanrangaistukset ovat aina kuuluneet maallisille viranomaisille.

"Viimeksi, kun minä katsoin rikoksia ihmisyyttä vastaan voidaan suorittaa sodan että rauhan aikana. Psykiatria täyttää ko. rikoksen tunnusmerkistön, joten ei se ole mikään osittainen asia."

Suomen lain mukaan kyse on tarkkaan ottaen rikoksesta osana "siviiliväestöön kohdistuvaa laajamittaista tai järjestelmällistä hyökkäystä". Olennaista on, että mikään rikos, edes murha, ei sinällään ole rikos ihmisyyttä vastaan. Vain murha osana siviiliväestöön kohdistuvaa laajamittaista tai järjestelmällistä hyökkäystä on rikos ihmisyyttä vastaan.

"Olet mahdollisesti tarkoituksella tähän asti välttänyt ottamasta kantaa kysymyksiini mielisairaus-käsitteen sisällöstä."

Niin vältän. Ihmiset kyllä ymmärtävät hyvin, mitä käsitteellä tarkoitetaan. Muun muassa lait ja ihmisoikeussopimukset käyttävät sitä.

"Vaikka onko naiset niin, että jos vain vähäsen raiskaavat niin ei se niin paha ole, luulisin."

Puhut todella kummallisia. Kyllä kai lievä raiskaus on vähemmän paha kuin törkeä raiskaus. Lisäksi yksi raiskaus vuodessa on ilmiselvästi vähemmän paha kuin miljoona raiskausta vuodessa. Edelleen, raiskatuksi joutuminen on ihmiselle pahasta, hoidetuksi tuleminen yleensä hyvästä.

"haluat vähätellä psykiatrian ihmisoikeusloukkauksia."

Ihmisoikeussopimukset ovat oikeaa lainsäädäntöä niin paljon väljemmin kirjoitettua, että ne tarjoavat mahdollisuuksia tarkoitukselliseen väärinluentaan. Tyyliin "ahaa, ihmisellä on oikeus vapauteen, vankilat ovat siis ihmisoikeusloukkaus!" Asiallisessa tarkastelussa mielisairaiden kohtelu Suomessa paljastuu kyllä hyvin kestäväksi. Yllä näkyy, miten esimerkiksi Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen kanssa erimielisyydet ovat vain sillä tasolla, pitäisikö tahdonvastaisen hoidon jatkamisesta päätettäessä käyttää aina ulkopuolista lääkäriä.

Lue lisää

Näihin kommentteihisi on meidän välinen keskustelu viisasta päättää.

Psykiatrinen pakkolääkinnän toimenpiteet voi muistuttaa raiskausta. Psyykenlääkkeiden pakottaminen itsessäänkin on tunkeutumista ihmisen mieleen luvatta. Ihmisen mieli = käytännössä se mitä hänen elämänsä on, tärkein asia mitä ihmisellä on.

Edelleen, vaikka sanot mitä, se mitä itse osastolla pakkolääkinnästä todistin ja koin ei ollut oikein eikä minkäänsorttisen oikeustajuni mukaista uhkailla ihmisiä injektioilla jos eivät suostu turruttamaan päätänsä ja olemaan lääkepöllyssä.

Se mitä sanot hoidoksi ei ole ihmisten kokemuksissa, jotka kutsuvat itseään monesti psykiatrian selviytyjiksi, mitään sinne päinkään. Psykiatrian vastustamiseen on ihmisillä suuria ja painavia perusteita, usein kokemansa perusteella. Psykiatrian käytäntöjen kritisoijissa on myös alan väkeä, osa jyrkempiä, toiset vähemmän jyrkempiä. Moni huonoja kokemuksia tai lääkekokemuksia saanut, tai jos eivät kykene enää allekirjoittamaan psykiatrian periaatteita, irrottaa itsensä negatiivisten kokemuksiensa jälkeen kaikesta psykiatriaan liittyvästä. Se että sitä tehdään ns hyvällä tahdolla ja tarkoituksella ei oikeuta sellaista ihmisten kohtelua mitä psykiatria on sallinut läpi vuosikymmenien.

Parhaiten tuollaista kohtelua välttää olemalla astumatta jalallakaan suljetuille osastoille jossa ihmisen oikeuksia voidaan rajoittaa ja tehdä loukkauksia sekä mielen että kehon koskemattomuuteen. Tai jos astuu lääkekoekaniiniksi, niin kannattaa pitää peukkuja pystyssä että jää voiton puolelle eikä tule haittoja eikä hoito muutu missään tapauksessa vastentahtoiseksi, ellei tykkää vastentahtoisesti vedellä lääkkeitä naamaan. Eikä koe tulevansa väärinymmärretyksi. Se että joku on kokenut positiivisen kokemuksen hoidosta, ei tarkoita että niitä voisi olla, jotka SYYSTÄ ovat kokeneet haittoja.

Itse siis halusin luottaa psykiatriin siihen pisteeseen asti, että minun oli pakko haittojen takia alkaa luottamaan omaan näkemykseeni enemmän.

"Asiallisessa tarkastelussa mielisairaiden kohtelu Suomessa paljastuu kyllä hyvin kestäväksi." Kehu toki Suomen järjestelmää, minä en kehuisi sitä niin paljoa suurelta osin.

Hyväksyn vankien vapauden viemisen rikosten takia, mutta en mielenterveyspotilaiden oikeuden rajoittamista niin, kuin nykyään tehdään.

Tässä olen monessa kohdassa samaa mieltä vaikkakin olen mielipiteissäni jyrkempi:

http://www.utu.fi/fi/Ajankohtaista/Uutiset/Sivut/Dosentin-mukaan-pakkoa-käytetään-liikaa-psykiatrisessa-hoidossa.aspx

Tietyn alan hoitotyöntekijöille ollaan puuhaamassa rokotepakkoa uuden tartuntatautilain puitteissa, mikä siis voi mahdollistaa näiden henkilöiden pakkorokottamisen mikäli he meinaavat kyseisissä työtehtävissä olla siis:

http://www.ksml.fi/kotimaa/Lakiesitys-Hoitajien-ja-lääkärien-otettava-influenssarokotus/353470

Tartuntatautilaki on mielenterveyslain ohella sellainen, jossa voidaan sallia pakkotoimenpiteitä hoidossa.

Tietyillä hoitajilla tämä on kuohuttanut tunteita, mm.netissä ja vastustajat ovat sanoneet mm. näin:

https://hoitajat.net/hoitotyo/ajankohtaista/hoitajien-keskuudessa-repesi-rokoteraivo-r438/

"Mä otin rokotuksen mut ei auttanut enemmän ollu flunssassa ja kuumeessa ku ikinä ennen"

"Missä Pohjois-Koreassa me oikein asumme, kun ihmisiä aletaan pakkorokottamaan?! On SELKEÄSTI tiedossa, että lääketehtaat lobbaavat armottomasti näitä uusia rokotteita jatkuvasti. Ihmisten ei pidä suostua tähän rumbaan, puhumattakaan että lakien perusteella ihmisiä aletaan pakkorokottamaan. Rokotteet eivät ole vaarattomia ja usein rokotteen aiheuttamat haitat määrällisesti ylittävät rokotteesta saadun hyödyn, mutta tästähän visusti vaijetaan."

"...ei ketään voi pakkorokotuttaa.. jokaisella on itsemääräämisoikeus omaan kehoon ja siihen miten haluaa itseään hoidettavan."

"Joo en ota vaikka pakottaisivatkin."

" Eli en ota mitään myrkkyrokotteita."

Samalla tavalla mielenterveyspotilaat spekuloivat lääkkeiden haitoista mielessään ja he voivat kokea että pakotetuista lääkkeistä on enemmän haittaa kokemuksensa ja lukemansa perusteella. Pakottaminen liittyen omaan kehoon ja terveyteen lääkkeillä mitkä voi aiheuttaa suuria haittoja voi olla todella vaikea asia hyväksyä ja tuntua todella väärältä.

Mielenterveyspuolen potilailla lääkkeet on kohdistettu mieleen mikä on vielä kovempi pala purtavaksi.

jlljjjhh kirjoitti:

Psykiatrinen pakkolääkinnän toimenpiteet voi muistuttaa raiskausta. Psyykenlääkkeiden pakottaminen itsessäänkin on tunkeutumista ihmisen mieleen luvatta. Ihmisen mieli = käytännössä se mitä hänen elämänsä on, tärkein asia mitä ihmisellä on.

Edelleen, vaikka sanot mitä, se mitä itse osastolla pakkolääkinnästä todistin ja koin ei ollut oikein eikä minkäänsorttisen oikeustajuni mukaista uhkailla ihmisiä injektioilla jos eivät suostu turruttamaan päätänsä ja olemaan lääkepöllyssä.

Se mitä sanot hoidoksi ei ole ihmisten kokemuksissa, jotka kutsuvat itseään monesti psykiatrian selviytyjiksi, mitään sinne päinkään. Psykiatrian vastustamiseen on ihmisillä suuria ja painavia perusteita, usein kokemansa perusteella. Psykiatrian käytäntöjen kritisoijissa on myös alan väkeä, osa jyrkempiä, toiset vähemmän jyrkempiä. Moni huonoja kokemuksia tai lääkekokemuksia saanut, tai jos eivät kykene enää allekirjoittamaan psykiatrian periaatteita, irrottaa itsensä negatiivisten kokemuksiensa jälkeen kaikesta psykiatriaan liittyvästä. Se että sitä tehdään ns hyvällä tahdolla ja tarkoituksella ei oikeuta sellaista ihmisten kohtelua mitä psykiatria on sallinut läpi vuosikymmenien.

Parhaiten tuollaista kohtelua välttää olemalla astumatta jalallakaan suljetuille osastoille jossa ihmisen oikeuksia voidaan rajoittaa ja tehdä loukkauksia sekä mielen että kehon koskemattomuuteen. Tai jos astuu lääkekoekaniiniksi, niin kannattaa pitää peukkuja pystyssä että jää voiton puolelle eikä tule haittoja eikä hoito muutu missään tapauksessa vastentahtoiseksi, ellei tykkää vastentahtoisesti vedellä lääkkeitä naamaan. Eikä koe tulevansa väärinymmärretyksi. Se että joku on kokenut positiivisen kokemuksen hoidosta, ei tarkoita että niitä voisi olla, jotka SYYSTÄ ovat kokeneet haittoja.

Itse siis halusin luottaa psykiatriin siihen pisteeseen asti, että minun oli pakko haittojen takia alkaa luottamaan omaan näkemykseeni enemmän.

"Asiallisessa tarkastelussa mielisairaiden kohtelu Suomessa paljastuu kyllä hyvin kestäväksi." Kehu toki Suomen järjestelmää, minä en kehuisi sitä niin paljoa suurelta osin.

Hyväksyn vankien vapauden viemisen rikosten takia, mutta en mielenterveyspotilaiden oikeuden rajoittamista niin, kuin nykyään tehdään.

Tässä olen monessa kohdassa samaa mieltä vaikkakin olen mielipiteissäni jyrkempi:

http://www.utu.fi/fi/Ajankohtaista/Uutiset/Sivut/Dosentin-mukaan-pakkoa-käytetään-liikaa-psykiatrisessa-hoidossa.aspx

Lue lisää

"Psykiatrinen pakkolääkinnän toimenpiteet voi muistuttaa raiskausta."

Joku saattaisi pitää tuota raiskauksen vähättelynä. Raiskauksen olennaisimpia tunnusmerkkeihin kuulunee, että se tehdään seksuaalisen mielihyvän saavuttamiseksi, tekijä tietää tekevänsä pahaa uhrille ja että teot liittyvät sukuelimiin tai peräsuoleen. Mikään näistä ei sovi pakkolääkintään.

"minkäänsorttisen oikeustajuni mukaista uhkailla ihmisiä injektioilla jos eivät suostu turruttamaan päätänsä ja olemaan lääkepöllyssä"

Oikeudenmukaisuuteen vaikuttanee aika paljon se, että uhkailtavat ihmiset eivät ole keitä tahansa. He ovat sellaisessa kunnossa, että 1) heidän kykyään ymmärtää oma parhaansa on syytä epäillä ja 2) heillä on tarvetta lääkitykseen. Kun nämä asiat pitää mielessä, hyväksyminen on ehkä helpompaa.

"Kehu toki Suomen järjestelmää, minä en kehuisi sitä niin paljoa suurelta osin."

En ole varsinaisesti kehunut sitä. Olen kuitenkin puolustanut sitä kaikkein härskeimpiä hyökkäyksiä vastaan. Kansainvälinen virallinen ihmisoikeusvalvonta ei pidä sitä ihmisoikeuksien vastaisena ja suomalaiset oikeudet ovat pitäneet sitä perusoikeuksien mukaisena. Rikos ihmisyyttä vastaan ei myöskään todellakaan ole kyseessä. Ei ole vielä kovin suuri kehu jollekin teolle, että se ei ole rikos ihmisyyttä vastaan, ihmisoikeuksien vastainen tai perustuslakia rikkova.

"Psykiatrinen pakkolääkinnän toimenpiteet voi muistuttaa raiskausta. "

Housujen alas kiskominen pakarat paljastaen, ihmisen alistaminen maata vasten monen hoitajan retuuttaessa potilasta, injektioneulalla pakaraan. Aineen laittaminen ihmisen kehoon . Jotain yhtymäkohtia on.

No, toki voi miettiä onko tuo oikeutettua. Mielestäni ei ole jos syynä tällaiseen on että potilas ei ota lääkettä haluten kieltäytyä siitä.

Tällaisella uhkailulla osa nielee lääkkeensä.

Välillä tuntuu että psykiatria on sairaampaa kuin mitään mitä heidän potilaansa ovat.

tvajaatb kirjoitti:

"Rikos ihmisyyttä vastaan ei ole ainakaan kovin kaukana. Se että sitä on sanottu hoidoksi, ei tee siitä hoitoa."

Rikokset ihmisyyttä vastaan ovat sodassa siviiliväestöä vastaan tehtyjä rikoksia! Tällä asialla ei ole kerta kaikkiaan mitään tekemistä niiden kanssa. Ymmärrät käsitteen aivan väärin.

"Psykiatriaan on aina sisältynyt vahva sosiaalikontrollin elementti ja sairauksina pidetyt käyttäytymisen muodot on heijastelleet yhteiskunnan arvomaailmaa. Se on pitänyt homoutta sairautena vielä muutama vuosikymmen sitten."

Lääketiede ei tietenkään toimi tyhjiössä. Esimerkiksi obesiteettia pidetään nykyään usein sairautena, vaikka renessanssin aikaan lihavuus oli statussymboli. Se ei ole riittävä syy heittää lääketiedettä romukoppaan.

"Valtaepäsuhta lääkärin ja mielenterveysstigman saaneen potilaan välillä on valtava ja stigma vaikuttaa siihen miten potilaan valituksiinkin suhtaudutaan."

Yhteiskunnassa on paljon valtaepäsuhtia. Esimerkiksi tuomarin ja syytetyn välillä on tarkoituksellinen valtaepäsuhta samoin kuin vanhemman ja lapsen välillä. Valtaepäsuhta ei ole välttämättä paha asia.

"Suljetuilla osastoilla vakio varautumiskamaa on suljetut ovet, huoneet,lepositeet ja injektiot."

Jos niitä ei tarvittaisi laisinkaan, psykiatrian vastustajat pitäisivät sitä luultavasti todisteena siitä, että vakavasti mielisairaat voidaan päästää kaduille. Sitä paitsi luulen, että ei kenenkään oloa pitäisi tehdä aivan hirvittäväksi se, jos joissain ovissa on olemassa lukkomekanismi ja jonkin henkilökunnalle tarkoitetun huoneen kaapin perällä injektioruiskuja. Käyttö on kuitenkin harvinaista.

Lue lisää

""Suljetuilla osastoilla vakio varautumiskamaa on suljetut ovet, huoneet,lepositeet ja injektiot."

Jos niitä ei tarvittaisi laisinkaan, psykiatrian vastustajat pitäisivät sitä luultavasti todisteena siitä, että vakavasti mielisairaat voidaan päästää kaduille. Sitä paitsi luulen, että ei kenenkään oloa pitäisi tehdä aivan hirvittäväksi se, jos joissain ovissa on olemassa lukkomekanismi ja jonkin henkilökunnalle tarkoitetun huoneen kaapin perällä injektioruiskuja. Käyttö on kuitenkin harvinaista."

Ei psykiatrian vastustajat tarvitse mitään todisteita, sillä minä ainakin olen ollut "kadulla" jo jonkin aikaa. Totta puhuen se kyllä hieman häiritsee, että joku edes harkitsee käyttävänsä hermomyrkkyä täynnä olevaa injektioneulaa minuun vastoin tahtoani. Ihan vain periaatteesta haluaisin tuntea oloni turvatuksi tässä yhteiskunnassa, enkä pelätä jatkuvasti jonkun loukkaavan koskemattomuuttani, uhkaavan henkeäni ja terveyttäni ja riistävän vapauteni ilman, että olisin tehnyt rikosta. Tunnetteko te perverssit siat itsenne jotenkin tarpeellisemmiksi, kun säilytätte noita injektioneulojanne ihan jo pelkästään varmuuden varalta? Milloin te hyökkäätte kimppuuni uudestaan ja viette minut piikitettäväksi huumeluolaanne määräämätömäksi ajaksi? Anteeksi vain, mutta nuo injektioruiskut eivät herätä minussa suurta luottamusta. Ne tekevät minusta suorastaan paranoidisen, koska en milloinkaan tiedä, milloin oikeuksiani seuraavan kerran rikotaan.

MIELURIT PELAA OMAAN PUSSIIN!!!!!!

En tiedä, miten Suomen Psykiatriyhdistys aikoo ratkaista tämän ongelman. Aikaisempi viestini, johon vastasit, poistettiin "sääntöjen vastaisena". En tiedä, millä tavalla rikoin sääntöjä.

fenetre kirjoitti:

En tiedä, miten Suomen Psykiatriyhdistys aikoo ratkaista tämän ongelman. Aikaisempi viestini, johon vastasit, poistettiin "sääntöjen vastaisena". En tiedä, millä tavalla rikoin sääntöjä.

Lue lisää

Kirjoitin siinä postissa lähinnä Psykiatriyhdistyksen ohjelmasta ja psykiatripäivistä, jonka julkisen osan jokainen voi löytää Googlen avulla.

Jos poistettiin sen takia, että kirjoitit muutakin kuin sen julkisen osan. Tai jos luokiteltiin mainokseksi.

"tvajaatb vaikuttaa siltä, että hän on joko mielenterveys- tai sosiaalialan työntekijä, tai sen alan opiskelija tai hänellä on niin positiivisia kokemuksia psykiatrisesta hoidosta, että ihmettelee mitä jotkut selittää lääkkeiden tai hoidon haitoista."

Olen kysyttäessä kertonut, että omat kokemukseni psykiatriasta todella ovat positiivisia. Olen käynyt jonkin aikaa yksityisellä psykiatrilla, joka oli mielestäni hyvä terapeutti. Olen kokeillut muutamaa lääkettä ja niistä kolme on ollut niin erinomaisia, että ne ovat pysyneet minulla jo vuosikymmenen ajan. Kahta otan tarvittaessa ja yhtä säännöllisesti. Oli jokin sellainenkin lääke, jonka haitat olivat selvästi hyötyjä suuremmat. Sellainen lopetettiin tietenkin heti. Korkeintaan vähäisen hyödyn lääkkeet ovat myös jääneet ajan saatossa pois hyvässä yhteisymmärryksessä hoitavan tahon kanssa. En olisi ehkä saanut yliopisto-opintojani päätökseen ilman psykiatrian apua enkä ainakaan suoritunut hyvin työelämässä. Nyt olen edennyt tasaisesti yhä vaativampiin johtotehtäviin.

Läheisin ystäväni on ollut useita kertoja psykiatrisessa laitoshoidossa, joitakin kertoja pakkohoidossakin. Pisin jakso taisi olla 3 kuukautta. Joka kerta hän on ollut sairaalasta tullessaan selvästi paremmassa kunnossa kuin sinne mennessään ja yhtä liian aikaista kotiutusta lukuun ottamatta melko nopeasti hoidon jälkeen aivan entisensä. Kaikkea hoitoon liittynyttä hän ei hyvällä muistele, mutta kokee sairaalan olleen hänelle joka kerta oikea paikka.

Sen ensimmäisen puolen vuoden intensiivisen tarkkailujakson aikana psykologi teki noita testejä aika usein. Samalla kun kuntoni huononi ja kerroin lääkkeiden sivuvaikutuksista, niin psykologi kirjoitti potilaskertomukseen noin kolmen kuukauden jälkeen, että potilaalla oli paranoidista ajattelua liittyen mm. nykylääkitykseen. Loppulausumassa, kun olin jo lopettanut kaikki lääkkeet, se oli vääntynyt siihen muotoon, että "potilaalla oli paranoidista ajattelua tänne tullessa". Sen puolen vuoden tarkkailujakson, neuroleptien käytön ja kaikkien niiden psykologisten testien jälkeen psykologi oli myös sitä mieltä huonosti kirjoitetuissa potilaskertomuksissaan, että ajatteluni on epäkypsää, epäloogista ja epäjohdonmukaista.

Viimeisessä lausunnossa puolen vuoden tarkkailuajan jälkeen lukee, että potilaan ajattelu on epäjohdonmukaista. Siitä seuraavassa lausunnossa toinen psykiatri kirjoittaa, että potilaan ajattelu on johdonmukaista. Heidän omat lausuntonsa ovat epäjohdonmukaisia ja ristiriitaisia. Ajatteluni tai käytökseni voi olla joskus myös epäkypsää, mutta jos se on myös epäloogista ja epäjohdonmukaista, niin sitten varmasti aika moni muukin tarvitsee psykiatrista neuroleptihoitoa minun lisäkseni.

Hyvin seurattu neurotieteen osaaja ja skeptikko Neuroskeptic kirjoittaa liittyen Rorschachin testeihin:

The Science of the Rorschach Blots

http://blogs.discovermagazine.com/neuroskeptic/2017/02/20/rorschach-blots/#.WKst3Rhh0hs

Artikkeli on sinänsä mielenkiintoinen, mutta katsokaa esimerkiksi se aloittava kommentti.

"Although the use of the Rorschach to diagnose mental illness is mostly a thing of the past, research on the test continues."

No, Suomessa psykiatrian poliklinikoilla sitä Rorschachin testiä ja muita epäilyttäviä menetelmiä käytetään yhä nykäänkin todistamaan, että potilaalla on psykoosi, skitsofrenia tai muuta sellaista humpuukia. Minun vierailemallani psykiatrian poliklinikalla nimenomaan Rorschachin testiä pidettiin tärkeänä mittarina diagnoosin teossa.

Rorschahin testiä tein minäkin. Itse en sen kummemmin ole aiheeseen perehtynyt

Katsoin vähän netistä.

Kieltäytyisin kuvataiteilijuuden perusteella testistä, koska en osaisi ottaa muuta kuin luovaa kuvataiteellista näkökulmaa.

Eikös Lääkärilehti on Lääkäriliiton julkaisu? Ei kai ammattijärjestöillä suuria bisnesintressejä ole? Sensuurilla ei myöskään kyllä sitä tarkoiteta, ettei lehti julkaise kaikkea sinne lähetettyä.

Jaa-a. Jutussa mainittu Pekka Nykänen on todellakin siirtynyt Lääkärilehden päätoimittajaksi Kauppalehdestä.

http://www.laakarilehti.fi/ajassa/ajankohtaista/uusi-paatoimittaja-on-pekka-nykanen/

Hänen Twitter-virtansa on tässä:

https://twitter.com/pekkanykanen?lang=en

"Kaupalliselta puolelta tulevana avartaa havaita, miten lääkäripalveluita markkinoidaan. #lääkäri #markkinointi"

Tämä on jo rimanalitus 31.1.2017.

"Kaipaako #Trump #psykiatria?" ja linkki lääkärilehteen sen jälkeen.

Onko tuolla tyypillä lääkefirmojen osakkeita itsellä, kun niin taloussuuntautunut on, ja siksi ei kritiikkiä sovi julkaista. :D Vai onko lääkärilehti halunnut tehdä pesäeron Gøtzscheen, kun muuta ei julkaista kun Gøtzschen kirjan kritiikkiä muiden kirjoittamana jossa mainittiin sana antipsykiatria jo otsikossa.

ha-ha kirjoitti:

Onko tuolla tyypillä lääkefirmojen osakkeita itsellä, kun niin taloussuuntautunut on, ja siksi ei kritiikkiä sovi julkaista. :D Vai onko lääkärilehti halunnut tehdä pesäeron Gøtzscheen, kun muuta ei julkaista kun Gøtzschen kirjan kritiikkiä muiden kirjoittamana jossa mainittiin sana antipsykiatria jo otsikossa.

Lue lisää

Tuossa Pekka Nykäsen linkissä "Kaipaako #Trump #psykiatria?" viitataan psykiatri Jyrki Korkeilan kirjoitukseen saman lehden aikaisemmassa Näkökulma-kohdassa. Jyrki Korkeila kirjoitti myös samaan lehteen vähän aikaa sitten sen Gotzsche ja Antipsykiatia 2.0 -artikkelin, jota en ole edelleenkään nähnyt.

fenetre kirjoitti:

Jaa-a. Jutussa mainittu Pekka Nykänen on todellakin siirtynyt Lääkärilehden päätoimittajaksi Kauppalehdestä.

http://www.laakarilehti.fi/ajassa/ajankohtaista/uusi-paatoimittaja-on-pekka-nykanen/

Hänen Twitter-virtansa on tässä:

https://twitter.com/pekkanykanen?lang=en

"Kaupalliselta puolelta tulevana avartaa havaita, miten lääkäripalveluita markkinoidaan. #lääkäri #markkinointi"

Tämä on jo rimanalitus 31.1.2017.

"Kaipaako #Trump #psykiatria?" ja linkki lääkärilehteen sen jälkeen.

Lue lisää