Naisasialiitto unionin saama vihaposti

Heidän kuuluu ilman muuta saada vihapostia kaikesta siitä vihasta mitä ovat itse lähteneet luomaan. Toivottavasti he saavat paljon vihaa osakseen. Niin että pelkäävät. He ovat ansainneet sen, suorastaan kerjänneet sitä.

Hullut vaivautuu tuhlaamaan ruutia variksiin

Feminismi tiivistetty viiteen minuuttiin:
https://www.youtube.com/watch?v=tDaIFoePg0I

Feministit väittävät miehiä väkivaltaisiksi hakkaajiksi, raiskaajiksi ja isejä oman lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä.
Probakandan tarkoituksena on syyllistää miehiä, jotta äidit saiasivat lapset avioerossa itselleen ja isät mahdollisesti vankilaan.
Naiskansanedustajat nostivat muutama vuosi sitten lööppeihin, että heitä häiritään seksuaalisesti Eduskunnassa.
Keskisuomalainen uutisoi 8.2.2016.
Vain harva naiskansanedustaja on kokenut seksuaalista häirintää Eduskunnassa.

http://www.ksml.fi/uutiset/kotimaa/vain-harva-naiskansanedustaja-on-kohdannut-seksuaalista-hairintaa-eduskunnassa/2231272
-------------------------------------------------------------------------------

Fyysinen ja psyykkinen väkivalta lesbojen parisuhteessa.

http://www.tiede.fi/keskustelu/66345/fyysinen_ja_psyykkinen_vakivalta_lesbojen_parisuhteissa
-----------------------------------------------------------------------

Naisten väkivalta ei haluta tutkia

Psykologi Marita Saxén on järkyttynyt perheenisän Espoossa tekemän kolme henkeä vieneen surman johdosta. Niin olen minäkin, kuten myös äidin tekemästä kahden lapsensa arkkusurmasta Raisiossa, porvoolaisäidin kahden lapsensa polttomurhasta ja porvoolaisäidin tekemästä perheen neljä henkeä vieneestä laajennetusta itsemurhasta. Tästä perheväkivallan tasa-arvoistumisesta tuskin ilahtuu kukaan, mutta siitä ei tule vaieta.
Saxénin kirjoitukselle on tyypillistä tärkeän, vakavan, raskaan ja osallisilleen kaikkein vaikeimman ongelmakentän sijoittaminen ideologiseen kokonaisyhteyteen, miehen väkivaltaisuuteen. Tätä hän todistaa kuluneeseen tapaan lavennuksella, viittauksella kuuluisaan Usko, toivo, hakkaus -tutkimukseen (UTH), jonka mukaan yli 20 prosenttia naisista on ollut väkivaltaisuuden tai uhan kohteena, joskus ja jollakin tavalla nykyisessä parisuhteessaan.

Saxén ei ehkä tiedä, että sanotuista tapauksista noin kymmenesosaa voi pitää UTH-tutkimuksen toisen vastaavan Minna Piispan (Haaste-lehti, joulukuu 2004) mukaan perinteisen miehisen vallankäytön ilmentymänä tai sen osana. Lähes puolet tapauksista on ollut ja mennyt yli kymmenen vuotta ennen tutkimusta. Missään Piispan luokitteluissakaan ei ole tietoa naisen omasta toimijuudesta tai parien vuorovaikutuksen osuudesta, koska sitähän ei ole kysytty.
Saksassa äskettäin valmistuneen Euroopassa harvinaisen miehille suunnatun tutkimuksen mukaan, jota UTH-tutkimuksen toinen vastaava Markku Heiskanen esitteli äskettäin julkisuudessa (Haaste, joulukuu 2004) yli 20 prosenttia saksalaismiehistä kertoi puolisonsa olleen jollakin kysytyllä tavalla väkivaltainen miestään kohtaan. Skaala oli laaja, kuten se on myös UTH-tutkimuksessa, jossa yleisimmät väkivallan muodot ovat kiinni pitäminen ja kulun estäminen.
Saksalaisen pilottitutkimuksen väkivaltaisuuteen luettiin muun muassa raivoisa töniminen, raapiminen, esineellä heittäminen ynnä muita. Puolet miehistä ei ollut vastannut väkivaltaisiin purkauksiin.
Voi siis arvella, että myös meikäläisessä yhteiskunnassa naisilla on puolisoiden yhteenotoissa jokin osuus, myös aloitteellisuus, johon meilläkään eivät aina miehet vastaa. Mutta toistaiseksi Suomessa tätä ei haluta tutkia.
Espoon perheneuvolassa tiedetään varmaan viran puolesta, että koko maassa turvakotien naisasiakkaita vuonna 2004 oli 1 055, lisäksi Espoossa 171. Tietenkään kaikki eivät turvakotiin hakeudu, mutta lukemat ovat varsin kaukana niistä kauhukuvista, joita toistuvasti esitetään kymmenistä tuhansista vuosittain hakatuista naisista, yleisimmin muka 90 000 vuodessa.
Jos asuisin Espoossa ja tulisi perhekriisi, pohtisin miehenä varmasti monta kertaa, kuinka olisi varustauduttava Espoon perheneuvolaan, jos sen linjana psykologin edustamaan tapaan on vankka ideologinen tietämys miehen lähtökohtaisesta väkivaltaisuudesta ja syyllisyydestä. Onneksi Ensi- ja turvakotien liiton yleisessä kentässä ollaan tietoisia perheongelmien koko skaalasta ja sävyistä, jota osoittaa myös naisten oman väkivaltaisuuden tutkimishanke liitossa.

Saxénin kirjoitus näyttää ennustavan sitä, että äänekkäimmän feminismin taipumus kääntyä perinaisellisiin näkökulmiin vain jyrkkenee. Äidinoikeuden edelleen vahvistamista yhteishuoltajuutta heikentämällä Saxén jo esittää (väkivaltaisuuteen vedoten), kuten Ruotsissakin juuri. Tämän mukaisesta käytännöstä on jo runsaasti esimakua muun muassa Espoon sosiaalitoimen pitkitetyissä ”pikaoikeudenkäynneissä”, joiden seurauksena isiä eristetään skandaalimaisella tavalla lapsistaan erotapausten yhteydessä. Samoin suuresta määrästä pitkittyneitä keskeneräisiä huoltoriitoja, josta saatiin juuri kuluneella viikolla lisätietoa.
Saxénin vihjailun mukaan noin puolta eronneista miehistä täytyy lähtökohtaisesti vahtia epäiltynä mahdollisesta väkivaltaisuudesta. Näin saadaan seulottua väkivalta-kriminaali aines miesväestöstä. Sama seulonta-ajatus sovellettuna ilmenee Sirkka Pertun neuvolatutkimuksen ehdotuksessa, jossa neuvoloissa aletaan kysyä naisilta perheen mahdollisista väkivaltaongelmista. Kuinkahan aiotaan seuloa se naisväestö, joka vastaa puolesta lapsiin kotona kohdistuvasta väkivallasta.

HANNU T. SEPPONEN
TAMPERE
-----------------------------------------------

Sanomalehti Karjalainen 4.3.2000.
Asiantuntijavieraana kihlakunnan syyttäjä Marja Vanamo.

Seksuaalirikossyytöksissä jo noitavainon piirteitä

Vaikeissa avioerotilanteissa tehdyt rikosilmoitukset lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä osoittautuvat usein täysin perättömiksi.

Joensuu

Markku Liikamaa

Syyttäjät ja poliisi ovat panneet merkille, että viime aikoina lisääntyneissä rikosilmoituksissa lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä on aika usein myös perättömiä ilmoituksia. Esimerkiksi vaikeissa arvioerotilanteissa jotkut saattavat tehtailla toisesta osapuolesta aina uusia ja uusia rikosilmoituksia, kun edelliset on poliisin esitutkinnassa ammuttu perättöminä alas.

Olen verrannut nykytilannetta historiasta tunnettuihin noitavainoihin. Niissäkinhän oli usein kyse siitä, että lasten tai kylänmuijien pahojen ja ymmärtämättömien puheiden perusteella poltettiin tuhansia syyttömiä ihmisiä roviolla. Näyttö näissä jutuissa kun on monta kertaa aivan samalla tasolla, arvostelee kihlakunnansyyttäjä Marja Vanamo Itä-Suomen syyttäjänviraston Joensuun toimistosta.

Vanamo sanoo, että lapsen seksuaalinen hyväksikäyttösyytös heitetään usein ilmaan vaikeissa avioerotilanteissa.

Olen pannut merkille, että sitä käytetään lyömäaseena toista osapuolta, yleensä isään, vastaan, hän sanoo.

Rikosilmoitusten lisääntymisen taustalla on varmasti myös se, että ilmoitusherkkyys on kasvanut niin perheissä kuin viranomaistenkin keskuudessa.

Mutta Vanamon mielestä syytökset ovat montaa kertaa varsin hataralla pohjalla.

En saata uskoa, että tilanne olisi yhteiskunnassa muuttunut sellaiseksi, että yhtäkkiä meillä olisi suuri joukko avioeroisiä, jotka käyttäisivät lastaan seksuaalisesti hyväksi, hän sanoo.

-------------

Luulisi "miehenä" tietävän ihmisen historiaakin sen verran, että naisten sorto on sitä maailman laajinta ja vanhinta rasismia. - Niin vanhaa, että jopa tukholma-syndrooma (tai mitä termejä ikinä..) on useiden geeneissä - siinä missä sodan palvonta miehisessä "kulttuurissa", niin kotona kuin ulkopuolella.
Kumpikaan tuskin "lienee" hyväksi ihmiskunnalle ( vaikkakin toinen enemmän tahtomatta, mutta taisteltavissa ).

Irakilaiset miehet toivat yli 50 ihmistä laittomasti Suomeen.
Onko kysymyksessä ihmiskauppa, vai raiskaajien maahantuonti?

http://www.lapinkansa.fi/kotimaa/laittoman-maahantulon-jarjestamisesta-syytetyt-kiistavat-rikoksen/?utm_source=leiki&utm_medium=iltalehti&utm_campaign=kontekstuaalinen&_ga=1.111864516.1327395272.1437849473
---------------------------------------------------------------------

https://youtu.be/iWG-YXK0fN8

Feministijohtaja ylistää maahanmuuttoa.

Mies ja naisen väkivaltaisuus

Miesten kokemuksia naisten tekemästä väkivallasta


Tämä artikkeli perustuu Ensi- ja turvakotien liiton miestyön työkokouksessa syksyllä 2006 käydystä keskustelusta tehtyyn yhteenvetoon: Miesten kokemuksia naisten tekemästä väkivallasta. Kirjoitus sisältää työntekijöiden kuvauksia asiakasmiesten kokemuksista naisten heihin kohdistamasta väkivallasta.



Miehet kestävät väkivaltaa pitkään

Miehet ovat väkivallan uhreina vuosia, koska he eivät halua erota. Miehet uskovat, että valo alkaa pimeän tunnelin päästä vielä pilkottaa. Miehet valavat itseensä uskoa pienten merkkien perusteella: ”No nyt taas menee hyvin”, ”kyllä se näköjään tästä.”

Miehet haluavat ymmärtää ja hakevat oikeutusta naisten tekemälle väkivallalle monin eri syin: naisella on rankkaa, hän on terapiassa tai masentunut, naisella on ollut vaikea lapsuus tai hänellä on kuukautiset. Miehet mukautuvat naisensa väkivaltaisuuteen niin, että he omassa terapiassaankin hakevat keinoja selvitä paremmin tilanteessa, jossa nainen väkivallallaan hallitsee parisuhdetta.
Eräässä esimerkissä nainen oli väkivaltainen miestä kohtaan ja käskenyt miehen häipyä. Mies oli mennyt kodin ulkopuolelle odottamaan, että nainen rauhoittuisi. Pitkän ajan kuluttua mies koputteli varovasti oveen ja kysyi: ”Josko sitä saisi tulla takaisin?” Nainen päästi miehen sisään alkoi hoitaa miehen vammoja.

Miehet eivät koe naisen fyysistä väkivaltaa kovin uhkaavana. He selviävät tilanteista usein pitämällä naista kiinni ranteista tai painamalla naisen lattiaan, ettei tämä pääse lyömään. Eräs yksittäinen esimerkki kertoi miehestä, joka koki olevansa turvassa valveilla ollessaan, mutta pelkäsi väkivallan uhriksi joutumista nukkuessaan. Tämä johti pariskunnan kodissa nukkumisjärjestelyihin, muun muassa eri huoneisiin ja lukituksiin, joiden tarkoitus oli taata miehelle mahdollisuus turvalliseen uneen.



Rikosilmoituksen kynnys korkea

Miehet eivät halua tehdä rikosilmoitusta naisen tekemästä väkivallasta. Parisuhdekriiseissä he eivät halua hankaloittaa naisen oikeudellista asemaa. He eivät myöskään halua kertoa naisen väkivallasta sosiaalityöntekijöiden tapaamisissa. He eivät halua vaikeuttaa huoltajuuteen liittyviä järjestelyjä kertomalla edes lasten äidin väkivaltaisuudesta, eivätkä hankaloittaa naisen asemaa äitinä puhumalla tämän väkivallasta.

Osa miehistä ei kuitenkaan kestä naisen väkivaltaa loputtomiin. Jotkut lyövät lopulta takaisin. Osa on kokenut antaneensa takaisin ”samalla mitalla”. Jotkut ovat kertoneet arviointikykynsä pettäneen ja lyöneensä takaisin liian lujaa. Yleinen ilmiö tuntuu olevan, että naiset tekevät tällaisen koston jälkeen rikosilmoituksen miehen väkivallasta. Voi käydä niin, että väkivalta tulee käsiteltäväksi ja näkyväksi vasta miehen lyönnin jälkeen – ja että miehen tekemä kovempi väkivalta mitätöi naisen tekemän väkivallan.

Miehet itse vähättelevät naisten fyysistä väkivaltaa: ”Sehän vaan läpsi”, ”ei se nyt oikein sattunut”. Miehet naureskelevat naisen fyysiselle väkivallalle. Häpeä siitä, että ”on ottanut turpaan naiselta”, on kohtuuton siedettäväksi, joten naureskelu ja vähättely toimivat suojamekanismeina miehen hakiessa oikeutusta naisen käytökselle. Miesten oma vähättely tukee osaltaan laajempaa kulttuurista ilmiötä, jossa poliisi ja muut viranomaiset saattavat yhtyä samaan vähättelyyn.

Mukautumisesta ja kestämisestä huolimatta miehet traumatisoituvat naisen väkivallan seurauksena. Miehet mukautuvat häpeälliseen tilanteeseen ohittamalla omat tunteensa ja ajan kuluessa se aiheuttaa muutoksia miehen minäkuvassa ja kyvyssä luoda läheisiä ihmissuhteita.



Referoitu ja muokattu lähteestä: Miesten kokemuksia naisten tekemästä väkivallasta. Koonti miestyön koulutuspäivästä 6.10.2006. Kimmo Hätinen, Pääkaupungin turvakoti ry. Marko Repo, Porin ensi- ja turvakotiyhdistys ry.
----------------------------------------------