Narsistisen paskiaisen avustajana...

Vaitiolovelvollisuuskin näyttää olevan vähän hakusessa...

No, aloituksestahan ei käy selville kenestä on kyse, että se siitä vaitiolovelvollisuudesta. Itselläni myös kokemusta henk.kohtaisen avustajan duunista ja totean että ei enää ikinä sitä orjatyötä. Olet täysin yksin mahd.ongelmiesi kanssa, ei ole kukaan tukena ja kaikki pitäisi vain sietää. Onnea aloittajalle uudesta työstä ja sanokoot muut mitä vaan ammatillisesta työotteesta niin totuushan on se että kaikkea ei ole pakko sietää. Ja sitä paitsi, työ ei ole koko elämä :)

Ohutnahkainen narsisti sijoittaa itsessään olevan ”hyvyyden” muihin ihmisiin ja näkee heidät parempina kuin he todellisuudessa ovat.
Hän on heidän heikkouksiaan kohtaan inhimillinen ja ymmärtäväinen, eikä edellytä heiltä samanlaista täydellisyyttä kuin itseltään.
Hän toivoo hartaasti syvällä sisimmässään, että muut kohtelisivat häntä samoin kuin hän muita.
Koska ohutnahkainen ei osaa suojautua projektion avulla, hän on elämässään jatkuvasti haavoilla ja kärsii paljon.
Hän toteaakin usein, että sietää ja sietää muita loputtomasti.
Hän on niin samastunut kärsimykseen, että suorastaan hakeutuu sellaisiin tilanteisiin, joissa voi sitä yhä uudelleen tuntea.
Kärsimyksen kanssa eläminen on hänen mielestään hänen kohtalonsa.
Jos ohutnahkainen tuo julki oman tarvitsevuutensa, hän paljastaa itsestään hyvin herkän ja haavoittuvan puolen.
Mikäli hänen toiveeseensa vastataan kylmän torjuvasti, hänen itsetuntonsa romahtaa.
Torjutuksi tulemisen ja häpeän teemasta, Eino Leinon runot:
Eräänä esimerkkinä kappale runosta ”Höyhensaaret”: ”Kun muistelen, kuinka ma kerjännyt / olen koirana lempeä täällä, / miten rikasten portailla pyydellyt / olen tuiskulla, tuulissäällä, / vain lämpöä hiukkasen, hiukkasen vain / ja kun minä muistelen, mitä mä sain / ja mitä mä nielin ja vaikenin / ja mitä mä ajattelin!”

lähde: www.psykoterapialehti.fi

txt-txt kirjoitti:

Ohutnahkainen narsisti sijoittaa itsessään olevan ”hyvyyden” muihin ihmisiin ja näkee heidät parempina kuin he todellisuudessa ovat.
Hän on heidän heikkouksiaan kohtaan inhimillinen ja ymmärtäväinen, eikä edellytä heiltä samanlaista täydellisyyttä kuin itseltään.
Hän toivoo hartaasti syvällä sisimmässään, että muut kohtelisivat häntä samoin kuin hän muita.
Koska ohutnahkainen ei osaa suojautua projektion avulla, hän on elämässään jatkuvasti haavoilla ja kärsii paljon.
Hän toteaakin usein, että sietää ja sietää muita loputtomasti.
Hän on niin samastunut kärsimykseen, että suorastaan hakeutuu sellaisiin tilanteisiin, joissa voi sitä yhä uudelleen tuntea.
Kärsimyksen kanssa eläminen on hänen mielestään hänen kohtalonsa.
Jos ohutnahkainen tuo julki oman tarvitsevuutensa, hän paljastaa itsestään hyvin herkän ja haavoittuvan puolen.
Mikäli hänen toiveeseensa vastataan kylmän torjuvasti, hänen itsetuntonsa romahtaa.
Torjutuksi tulemisen ja häpeän teemasta, Eino Leinon runot:
Eräänä esimerkkinä kappale runosta ”Höyhensaaret”: ”Kun muistelen, kuinka ma kerjännyt / olen koirana lempeä täällä, / miten rikasten portailla pyydellyt / olen tuiskulla, tuulissäällä, / vain lämpöä hiukkasen, hiukkasen vain / ja kun minä muistelen, mitä mä sain / ja mitä mä nielin ja vaikenin / ja mitä mä ajattelin!”

lähde: www.psykoterapialehti.fi

Lue lisää

Miten tuo liitty mihinkin, jäänee arvoitukseksi.

http://www.psykoterapia-lehti.fi/tekstit/hyrck309.htm

Ohutnahkainen narsisti toivoo kaiken aikaa löytävänsä sellaisen ihmissuhteen, joka lopulta poistaisi hänen pahan olonsa.
Toivosta huolimatta hän asettuu usein sadomasokistisen suhteen toiseksi, kärsimystä ja riippuvuutta tuntevaksi osapuoleksi.
Paksu- ja ohutnahkainen hakeutuvat usein parisuhteessa toistensa seuraan.
He projisoivat toisiinsa niitä tunteita, joita eivät pysty itse tuntemaan.
Esimerkiksi sopisi Maria Jotunin Huojuva talo tai Ingmar Bergmanin Kohtauksia eräästä avioliitosta.

txt-txt kirjoitti:

Ohutnahkainen narsisti sijoittaa itsessään olevan ”hyvyyden” muihin ihmisiin ja näkee heidät parempina kuin he todellisuudessa ovat.
Hän on heidän heikkouksiaan kohtaan inhimillinen ja ymmärtäväinen, eikä edellytä heiltä samanlaista täydellisyyttä kuin itseltään.
Hän toivoo hartaasti syvällä sisimmässään, että muut kohtelisivat häntä samoin kuin hän muita.
Koska ohutnahkainen ei osaa suojautua projektion avulla, hän on elämässään jatkuvasti haavoilla ja kärsii paljon.
Hän toteaakin usein, että sietää ja sietää muita loputtomasti.
Hän on niin samastunut kärsimykseen, että suorastaan hakeutuu sellaisiin tilanteisiin, joissa voi sitä yhä uudelleen tuntea.
Kärsimyksen kanssa eläminen on hänen mielestään hänen kohtalonsa.
Jos ohutnahkainen tuo julki oman tarvitsevuutensa, hän paljastaa itsestään hyvin herkän ja haavoittuvan puolen.
Mikäli hänen toiveeseensa vastataan kylmän torjuvasti, hänen itsetuntonsa romahtaa.
Torjutuksi tulemisen ja häpeän teemasta, Eino Leinon runot:
Eräänä esimerkkinä kappale runosta ”Höyhensaaret”: ”Kun muistelen, kuinka ma kerjännyt / olen koirana lempeä täällä, / miten rikasten portailla pyydellyt / olen tuiskulla, tuulissäällä, / vain lämpöä hiukkasen, hiukkasen vain / ja kun minä muistelen, mitä mä sain / ja mitä mä nielin ja vaikenin / ja mitä mä ajattelin!”

lähde: www.psykoterapialehti.fi

Lue lisää

Nyt kun tuli eino leino puheeksi, niin aikanaan oli ylitse muiden yksi leinon runo:
"Ei paha oo kenkään ihminen/vaan toinen on heikompi toista.."jne. Lausuttiin radiossa uudenvuoden yönä 70-luvulla.

Narsistiäiti väänsi toosan täysille. Eikä korkeasta iästään huolimatta ole koskaan vieläkään ymmärtänyt tehneensä mitään väärin.
Samoin koulussa: oliko sitten joku "ruotsin malli", jossa koulukiusaajan kanssa ymmärtävästi jutteli opettaja, kuraattori, terkkari ja psykologi, ja kiusaaja sai vielä tukiopetusta.

Kiusattua ei auttanut kukaan silloin eikä jälkeenpäinkään.

Kuten tälläkin palstalla tiedetään, vain kiusattu/uhri kärsii. Eihän tunnekylmät kiusaajat edes ymmärrä tehneensä väärin.

Ei paha ole kenkään ihminen vaan toinen on heikompi toista- runo oli esimerkkinä suomenkielen ja jonkun psykologian koulukirjassa.
Leinon jumalten keinusta päättelin että se on itse se pahis diiva.
Leinon runo aiheutti paljon harmia.

Joka tapauksessa se ajatus ettei pahuutta olisi on juuri sitä harhaa joka on itsessään pahaksi. Siis pahuus on aina vain paksunahkaisessa narsistissa, pahuus on juuri heissä, he ovat pahoja.

Yksikään narsistin hampaisiin (myös sananmukaisesti) joutunut ei voi väittää etteikö narsisti olisi läpikotaisin paha, ja ajan kuluessa huomannut ettei asia muutu.

psykoterapialehti kirjoitti:

http://www.psykoterapia-lehti.fi/tekstit/hyrck309.htm

Ohutnahkainen narsisti toivoo kaiken aikaa löytävänsä sellaisen ihmissuhteen, joka lopulta poistaisi hänen pahan olonsa.
Toivosta huolimatta hän asettuu usein sadomasokistisen suhteen toiseksi, kärsimystä ja riippuvuutta tuntevaksi osapuoleksi.
Paksu- ja ohutnahkainen hakeutuvat usein parisuhteessa toistensa seuraan.
He projisoivat toisiinsa niitä tunteita, joita eivät pysty itse tuntemaan.
Esimerkiksi sopisi Maria Jotunin Huojuva talo tai Ingmar Bergmanin Kohtauksia eräästä avioliitosta.

Lue lisää

paskaa jauhat!

lopetatuoheti kirjoitti:

paskaa jauhat!

Lopetatuoheti, ootko itse pahantekijä, mamman pikku kermaperse, ylijäämä paskaläjä, kun et kestä faktoja?

Taitaa tuon kirjoituksen, rasiallarahhoo takana olla joku alistaja joka tuollaisia alan vaihtoja ehdottaa aloittajakirjoittajalle.
Sitten Ap kirjoitti avustettavansa miehen kohtelusta vaimoansa kohtaan, lienee vaimo kuuluu ohutnahkaisiin narsisteihin koska eihän muuten voisi sietää tuollaisia haukkumatermejä itseänsä kohtaan.

hohhoijjaa

........" He myös alkavat pitää outoja tai vaarallisia seksin muotoja, kuten sadomasokismia ja ryhmäseksiä normaaleina ja omaksuvat sen harhaluulon, että emotionaalisella yhteydellä tai kiintymyksellä partneriin ei ole mitään merkitystä....."

Termissä sadomasokismi yhdistyvät sekä sadistiset että masokistiset seksuaaliset mieltymykset.
Masokistinen henkilö (masokisti, alk. Leopold von Sacher-Masochin nimestä) saa nautintoa joutuessaan alistetuksi, nöyryytetyksi, sidotuksi, satutetuksi tai joutuessaan kärsimään jollain muulla vastaavalla tavalla.
Sadistinen henkilö (sadisti, alk. markiisi de Saden nimestä) saa nautintoa vallankäytöstä, alistamisesta tai henkisen tai fyysisen kärsimyksen tuottamisesta toiselle osapuolelle.
Termejä voidaan käyttää kuvaamaan myös ei-seksuaalisia luonnetyyppejä.

"Henkistä henkilökohtaista avustajaa ei kai ole olemassakaan."
Ei ollenkaan noin. On oltava tukena monin monituisin tavoin. Vaivat voivat olla myös henkisellä tasolla. Fyysiset vammatkin sitäpaitsi aiheuttavat monen monta henkistä tuen tarvetta.

henkilökohtainen daimoninon :D

https://www.youtube.com/watch?v=KWB_-5nzuCE

Huise sen sanoo paremmin.