En taida jaksaa enää

Minun vanhemmat puhuu paskaa minusta minun poikaystävälle ja ovat minulle jatkuvaan vihaisia. Olen yrittänyt pitää mielenterveyteni positiivisena ja olla onnellinen mutta tuntuu että kaikki haluavat minulle vain pahaa. Kerron vähän taustaa.
Olen ollut koko ikäni ylipainoinen ja minua kiusattiin koulussa siitä. Salaa halusin aina laihtua ja yritin epätoivoisesti sitä. Nyt vähän isompana kun aloin etsiä rakkautta elämääni tajusin, että minun on tehtävä asialle jotain ja aloin laihduttamaan. Selitin asian ensin äidilleni ja sitten siskolleni. Siskolle se on jostain syystä todella vaikea asia ja hän on siitä lähtien keljuillut minulle. Miksi en saisi laihduttaa, koska ylipaino on syy masentuneisuuteeni? Haluaako siskoni sitten sitä että menen narun jatkoksi ja vain sen takia että en saanut laihduttaa? No, vuosi tästä eteenpäin löysin rakkauteni. Ja myös vanhemmat on mennyt ihan järjettömiksi. Äitini tykkäsi ensin poikaystävästäni, mutta nykyisin hän on vihjaillut että etsisin jotain "laadukkaampaa seuraa". Katselen sitä miestä, josta tykkään. Sanoin sen äidillenikin. En jaksa aina olla vanhempieni seurassa, mutta poikaystäväni tykkää vanhemmistani ja he istuvat toisinaan illat jutellessa. Menin eräs ilta kuuntelemaan salaa, mistä he puhuivat. Äitini puhui minusta paskaa. Olen sen takia ollut vihainen äidilleni. Ja äitini ottaa sitten laihdutukseni joka asiaan. Hänen mielestäni olen jatkuvasti pahalla päällä koska laihdutan. Minun pitäisi alkaa elämään kuulemma normaalia elämää. Enkö saisi suuttua siitä että äitini levittää paskapuheita minusta minun poikaystävälleni? Ei se helvetin laihduttaminen liity tähän asiaan mitenkään! Miksiköhän oisin pahalla päällä? No eiköhän itse kukin suuttuisi siitä jos saisi kuulla että seläntakana on puhuttu sontaa. Jos eroamme niin se on äitini syy. Mitähän poikaystäväni nyt ajattelee minusta? Vaikka saisin selitettyä asiat hänelle niin kohta äiti on puhumassa selän takana jotain sontaa minusta. Menee nyt yli hermojen.

Sain tänään itkukohtauksen. Maailma tuntui niin pahalta. Äitini syyllisti minua vielä tämän kaiken jälkeen siitä että myös minun sukulaiset on huomannut että olen "vittumainen ihminen". Mietin, että onko parempi lähteä pois koko tästä maailmasta jos en kerran osaa olla oikeanlainen ihminen ja saan vaan pahaa asiaa aikaan. Miksi tällaisen ihmisen pitäisi elää?

Tuntuu jotenkin että pitäisi elää muiden mukaan. Ei saisi tehdä mitä itse haluaa. En saisi laihduttaa koska muut eivät pidä siitä. Minun pitäisi olla ylipainoinen, jonka takia kohta varmaan olisin päätynyt samaan kuin nyt - köyden jatkoksi. Haluaako kaikki päästä minusta eroon? Se vähän vaikuttaa siltä, koska en osaa olla kenellekään oikea. Kukaan ei pidä minusta. En oikein tiedä mitä teen. Äitini sabotoi suhteeni poikaystävään, hän tuhoaa siinä minun mielenterveyteni, elämäni. Minun iltani meni täysin pilalle äitini seläntakana puhumisen takia. En osaa enää nauttia mistään kun kaikki negatiiviset asiat kaatuu päälle. En ole nykyisin iloinen enää mistään. Ehkä äitini on siinä asiassa oikeassa. Olen saattanut olla ärtynyt, mutta se johtuu vain siitä että en osaa olla enää iloinen, ja syystä että kaikki vihaa minua. En oikein tiedä enää mitä voisin tehdä. Harmittaa, että en voi olla pirteä. Haluaisin pitää hauskaa kun minulla on vielä poikaystävä. Mutta siitäkään ei tiedä, miten kauan hän jaksaa. Eikä varmaan kauaa senkään takia että olen harmaa tosikko.