Tunnistan itsessäni hyvin paljon läheisriippuvuuden oireita. Siinä olisi jo yksistään työstämistä että saisi itsetuntonsa ja elämänhalunsa kuntoon. Mutta entä jos vaimo vielä on ongelmia joka tilanteesta etsivä ja määräilyhaluinen?
Hänen toiveensa (jopa vaatimuksensa) ovat useimmiten ristiriidassa niiden ohjeiden kanssa mitä läheisriippuvaisen pitäisi noudattaa ongelmastaan parantuakseen.
Tässä listaa niistä läheisriippuvuuden oireista mitä tunnistan, ja miten vaimo toiminnallaan vain pahentaa niitä:
"Tunnet mielihyvää, kun toinen tarvitsee sinua. Pelkäät tulevasi hylätyksi, jos et ole tarpeellinen muille." - vaimo usein haluaakin minun ratkaisevan hänen ongelmansa.
"Ahdistut, tunnet sääliä ja syyllisyyttä muiden ongelmista ja koet olevasi velvollinen auttamaan." - kuten jo edellä sanoin, vaimo kehittää ongelmia melko mitättömistä asioista. Esimerkiksi pienikin yhteenotto kollegan kanssa työpaikalla saa hänet tolaltaan koko loppuillaksi. Samalla tavalla saattaa hermostuttaa naapurin tekemiset, tai melkeinpä mikä vaan.
"Et tiedä, mitä itse haluat ja tarvitset, vaan kohdistat voimasi toiseen ja hänen ongelmiinsa." - kun vaimon ongelmat ovat päällä, ei minun haluilleni ja tarpeilleni ole tilaa (hänenkään mielestään). Kun ne on selvitetty, olen henkisesti niin loppu etten jaksa enää edes miettiä mitä itse haluan ja tarvitsen, koska tiedän että lisää on luvassa minä päivänä tahansa.
"Seksisuhteessakin olet huolehtija, suoritat seksiä miellyttääksesi toista." - kyllä. Asiaa ei auta se, että vaimo hakee nykyään seksistä lähinnä omaa laukeamistaan. Jos se ei onnistu (yleensä ei), hän on pettynyt. Ei minuun sinänsä, mutta kylläkin seksiin, minkä takia häntä ei useinkaan huvita edes yrittää.
"Tunnet arvottomuutta, syyllisyyttä ja häpeää. Siedät huonoa kohtelua säilyttääksesi toisen kiintymyksen." - tämähän meillä nimenomaan on arkea. Asian sinetöi lopullisesti se, että saan sitä kiintymystä nimenomaan sen huonon kohtelun seurauksena. Vaimo sanoo rakastavansa minua nimenomaan sen takia että hän saa kiukutella rauhassa.
"Tunnetilasi on riippuvainen toisen tunnetilasta. Koet herkästi itsesi syylliseksi toisen ärtymykseen, kiukutteluun ja vihanpuuskiin." - juuri näin, mutta tässä asiassa kannan vastuun itse.
"Pelkäät tekeväsi virheitä, vaadit itseltäsi täydellisiä suorituksia ja odotat kiitosta." - no en nyt kiitosta niin hirveästi odota, mutta tottahan se aina hyvältä tuntuu. Jos virheeni ovat sellaisia että vaimo niistä jollain tavalla kärsii, niin saan kyllä kuulla kunniani. Läksytys on hyvin tutuksi tullut juttu.
"Tunnet syyllisyyttä voimakkaista vihantunteistasi ja pyrit tukahduttamaan ne." - kyllä. Olen oppinut, että vaimolle ei kannata suuttua, koska lopputulos on aina se, että vaimoni menee lukkoon, kun puran tuntojani, hän ei kuuntele vaan loukkaantuu ja sanoo että syyllistän. Nousee ilmiriita, jonka laantuminen kestää päiväkausia, ja sen jälkeen ollaan lähtöpisteessä.
Ajatuksia, ehdotuksia?
"Tunnet syyllisyyttä voimakkaista vihantunteistasi ja pyrit tukahduttamaan ne.
Läheisriippuvainen mies ja syyllistävä nainen
12
993
Vastaukset
- kliinin
No miten toimisit jos et olisi läheisriippuvainen? Ehkä sun pitäisi alkaa toimia vaihteeksi sillä tavalla, vaikka se ensin tuntuisikin oudolta. Eihän ole pakko toimia niin kuin tunteet sanoo.
Minusta sinä kirjoitat aika arvokkaista ominaisuuksista kuten kyvystä kuunnella ja auttaa vaimoasi. Ja mielestäsi vaimosi ei näitä ilmeisesti arvosta tarpeeksi tai käyttää tekosyinä käyttäytyä huonosti.
Se on mielestäni viestissäsi läheisriippuvuutta että et uskalla sanoa olevasi tyytymätön ja toivovasti arvostusta ja muutosta vaimosi käytökseen. Varmaan kannattaisi mennä pariterapiaan.- Huonossa.Suhteessa
Arvostaminen on monitasoinen kysymys. Vaimoni kovasti arvostaa sitä mitä teen hänen eteensä ja miten annan hänen olla oma itsensä, mutta ei hän niikään arvosta minun omia toiveitani tai minun tunteitani eikä se kiitollisuus ilmene aitona vastaantulemisena.
Ja kyllähän minä olen monen monasti sanonut olevani tyytymätön jne, mutta kun se ei herätä vaimossa ymmärrystä vaan aggressiota ja kun toinen on noin jyrkkä, niin tilanne eskaloituu megaluokan riidaksi. Silloin vaimo heittäytyy uhriksi, minä syyllistän häntä tai vaadin mahdottomia tai en hyväksy häntä sellaisena kun olen.
Ja varsin pian tuossa tilanteessa läheisriippuvuuteni taas astuu kuvaan - ja miksi ei astuisi, kun vaimokin suoraan sanoo, että olen siinä tilanteessa syyllinen hänen ärtymykseensä, kiukutteluun ja vihanpuuskaan. Kun kokemus on näyttänyt että "kapinonti" johtaa aina tähän lopputulokseen, ei näiden asioiden esille ottamisessa ole enää paljoakaan mieltä.
Pariterapiasta on kyllä puhuttu riidan jälkimainingeissa, kun yhteisymmärrystä ollaan vähitellen taas saavuttamassa, mutta sitten kun riita on lopulta sovittu, on yleensä tyyntä vähän aikaa, ja silloin tuntuu siltä, etten halua keinuttaa venettä ehdottamalla sitä. Voin jo kuvitella miten se keskustelu etenisi, - kjjjh
Huonossa.Suhteessa kirjoitti:
Arvostaminen on monitasoinen kysymys. Vaimoni kovasti arvostaa sitä mitä teen hänen eteensä ja miten annan hänen olla oma itsensä, mutta ei hän niikään arvosta minun omia toiveitani tai minun tunteitani eikä se kiitollisuus ilmene aitona vastaantulemisena.
Ja kyllähän minä olen monen monasti sanonut olevani tyytymätön jne, mutta kun se ei herätä vaimossa ymmärrystä vaan aggressiota ja kun toinen on noin jyrkkä, niin tilanne eskaloituu megaluokan riidaksi. Silloin vaimo heittäytyy uhriksi, minä syyllistän häntä tai vaadin mahdottomia tai en hyväksy häntä sellaisena kun olen.
Ja varsin pian tuossa tilanteessa läheisriippuvuuteni taas astuu kuvaan - ja miksi ei astuisi, kun vaimokin suoraan sanoo, että olen siinä tilanteessa syyllinen hänen ärtymykseensä, kiukutteluun ja vihanpuuskaan. Kun kokemus on näyttänyt että "kapinonti" johtaa aina tähän lopputulokseen, ei näiden asioiden esille ottamisessa ole enää paljoakaan mieltä.
Pariterapiasta on kyllä puhuttu riidan jälkimainingeissa, kun yhteisymmärrystä ollaan vähitellen taas saavuttamassa, mutta sitten kun riita on lopulta sovittu, on yleensä tyyntä vähän aikaa, ja silloin tuntuu siltä, etten halua keinuttaa venettä ehdottamalla sitä. Voin jo kuvitella miten se keskustelu etenisi,Jos olen tuota läheisriippuvuutta oikein ymmärtänyt on on läheisriippuvaiselle tyypillistä syyttää toista omasta olostaan sen sijaan että ottaisi itse vastuuta. Tämä tuo pahaa oloa, kun onni on silloin toisen taskussa: jos vain tuo vaimo muuttuisi jotenkin ihan itsekseen eikä minun tarvitsisi itseni tehdä mitään toisin.
Hyvinvointia tuo omien tunteiden ja tarpeiden tiedostaminen ja niistä kiinni pitäminen, mutta ei kuitenkaan toisen kustannuksella eikä toista syyllistämällä. Tunteiden ilmaisua voi opetella, jos sitä ei osaa. Selvästi on vinoutunut tuo ajatus, että tunteisiin täytyy löytää joku syyllinen, eihän se niin mene eikä ole, vaan tunteet syntyvät aina tuntijassa itsessään. Mutta jos sinä annat tilaa vaimosi tunteille ja panet omat tunteesi ja tarpeesi syrjään niin vaimosi ei voi olla siitä vastuussa. Syyllisten etsiminen ei ole hyvää vuorovaikutusta, vaan vinoutunutta. Ja veneen keikuttaminen kuuluu parisuhteeseen, eihän muuten mikään ongelma ratkea, jos vain pelkää konfliktia loputtomiin. Jos sinä kärsit enemmän niin on sinun tehtäväsi ottaa asia työlistalle. Itseksenne ette ilmeisesti pysty keskustelemaan, joten pariterapiasta varmasti olisi apua.
- Kahden.kauppa
Kun vaimosi taas tarvitsee ongelmiinsa apua, käännä ongelma toisinpäin ja sano mitä hän tekisi hyväksesi jos tämä ongelma olisikin sinulla. Pyri kääntämään vaimosi huomio kaikessa miten hän toimisi ja toimii tällä hetkellä arvostamatta sinun tunteitasi. Myös sinun tulee saada tukea ja hyväksyntää häneltä. Vaimossasi on hyvin paljon narsistin piirteitä ja hän odottaa sinulta yli-inhimillisyyttä omia ongelmiaan kohtaan, vaikka ei vastavuoroisesti halua olla sinun tukenasi. Tuollainen suhde kuluttaa aina liikaa toista. Läheisriippuvuudesta sinun täytyy päästä ja nähdä että pärjäät yksinkin tai toisen sinut paremmin huomioivan naisen kanssa.
- Huonossa.Suhteessa
Kiitos ymmärryksestä. Sinä tunnut olevan ainoa joka on edes lukenut ajatuksella sen mitä olen kirjoittanut.
Vaimoni on usein epäillyt olevansa narsisti, mutta vaikka hänellä jotain piirteitä olisikin, niin narsisti hän ei ole. Ainoat mitä hänessä kykenen jossain määrin näkemään on vaatimus erityiskohteluun (tarkemmin sanottuna niin, että hänen tarpeensa ovat oikeutetumpia kun muiden) ja kateus. Nuo eivät vielä narsistia tee.
Ennemmin uskon hänen ongelmansa olevan se, että hänellä on vielä heikompi itsetunto kuin minulla, ja että hän on erittäin jääräpäinen ja tunteellinen. Ne yhdessä tekevät hänestä hyvin huonon ottamaan itseesä kohdistuvaa kritiikkiä asiallisesti. - NäinMeillä
Huonossa.Suhteessa kirjoitti:
Kiitos ymmärryksestä. Sinä tunnut olevan ainoa joka on edes lukenut ajatuksella sen mitä olen kirjoittanut.
Vaimoni on usein epäillyt olevansa narsisti, mutta vaikka hänellä jotain piirteitä olisikin, niin narsisti hän ei ole. Ainoat mitä hänessä kykenen jossain määrin näkemään on vaatimus erityiskohteluun (tarkemmin sanottuna niin, että hänen tarpeensa ovat oikeutetumpia kun muiden) ja kateus. Nuo eivät vielä narsistia tee.
Ennemmin uskon hänen ongelmansa olevan se, että hänellä on vielä heikompi itsetunto kuin minulla, ja että hän on erittäin jääräpäinen ja tunteellinen. Ne yhdessä tekevät hänestä hyvin huonon ottamaan itseesä kohdistuvaa kritiikkiä asiallisesti."tarkemmin sanottuna niin, että hänen tarpeensa ovat oikeutetumpia kun muiden"
Minusta juuri tuo ajattelutapa on narsismin ydin. Juuri siitähän kumpuaa narsistin usko siihen että hän voi kohdella muita niin kuin kohtelee.
- NäinMeillä
Ainakin sinun olisi hyvä opetella ottamaan tilaa omille toiveillesi ja tarpeillesi. Aloita sellaisista asioista jotka eivät suoraan liitty vaimoosi. Panosta omiin harrastuksiisi ja kiinnostuksen kohteisiisi. Tapaa kavereita ja käy yksin paikoissa jotka kiinnostavat sinua.
Sinun pitää ensin opetella olemaan tärkeä edes itsellesi ennen kuin voit opetella olemaan tärkeä myös jollekin toiselle.- Huonossa.Suhteessa
Et tainnut ihan ymmärtää. Vaimo korostaa melkein joka päivä sitä miten tärkeä olen hänelle. Hän sanoo usein, ettei pärjäisi ilman minua, ja että kukaan muu ei pärjäisi hänen kanssaan. Hän sanoo että olen niin hyvä siinä ja siinä ja siinä asiassa että voisin tehdä sitä työkseni (vaikka minulla on jo ihan toinen työ). Aina kun teen sitä mitä hän haluaa, hänen ihailunsa minua kohtaan on kutakuinkin rajaton.
Mutta minun toiveeni ja tarpeeni ovat aina alisteisia vaimon toiveille ja tarpeille, hänen kiinnostuksen kohteensa pitää olla meidän yhteinen kiinnostuksen kohteensa, mutta minun kiinnostuksen kohteeni taas on vain minun juttuni, josta vaimo ei ole kiinnostunut eikä missään tapauksessa ainakaan tekisi sitä minun mielikseni. Jos näissä tulee ristiriitoja, edellinen suorastaan palvova suhtautuminen muuttuu jyrkäksi syyllistämiseksi ja syyttämiseksi.
Ja tuo on myrkkyä nimenomaan sen läheisriippuvuuteni takia. Vaimo antaa minulle kosolti sitä tarpeellisuuden tunnetta, mutta vain niin pitkään kun teen mitä hän haluaa. Ja sitten jos en, niin sitten saan osalleni sitä huonoa kohtelua, mitä läheisriippuvaisena siedän säilyttääkseni toisen kiintymyksen. - NäinMeillä
Huonossa.Suhteessa kirjoitti:
Et tainnut ihan ymmärtää. Vaimo korostaa melkein joka päivä sitä miten tärkeä olen hänelle. Hän sanoo usein, ettei pärjäisi ilman minua, ja että kukaan muu ei pärjäisi hänen kanssaan. Hän sanoo että olen niin hyvä siinä ja siinä ja siinä asiassa että voisin tehdä sitä työkseni (vaikka minulla on jo ihan toinen työ). Aina kun teen sitä mitä hän haluaa, hänen ihailunsa minua kohtaan on kutakuinkin rajaton.
Mutta minun toiveeni ja tarpeeni ovat aina alisteisia vaimon toiveille ja tarpeille, hänen kiinnostuksen kohteensa pitää olla meidän yhteinen kiinnostuksen kohteensa, mutta minun kiinnostuksen kohteeni taas on vain minun juttuni, josta vaimo ei ole kiinnostunut eikä missään tapauksessa ainakaan tekisi sitä minun mielikseni. Jos näissä tulee ristiriitoja, edellinen suorastaan palvova suhtautuminen muuttuu jyrkäksi syyllistämiseksi ja syyttämiseksi.
Ja tuo on myrkkyä nimenomaan sen läheisriippuvuuteni takia. Vaimo antaa minulle kosolti sitä tarpeellisuuden tunnetta, mutta vain niin pitkään kun teen mitä hän haluaa. Ja sitten jos en, niin sitten saan osalleni sitä huonoa kohtelua, mitä läheisriippuvaisena siedän säilyttääkseni toisen kiintymyksen."Et tainnut ihan ymmärtää. Vaimo korostaa melkein joka päivä sitä miten tärkeä olen hänelle. Hän sanoo usein, ettei pärjäisi ilman minua, ja että kukaan muu ei pärjäisi hänen kanssaan. "
Ymmärsin kyllä ihan hyvin ja juuri tuossa onkin se ongelma. Elät vaimosi kautta ja juuri sitä hän haluaa. Ala elää itsellesi ja itsesi kautta omana yksilönäsi.
"Aina kun teen sitä mitä hän haluaa, hänen ihailunsa minua kohtaan on kutakuinkin rajaton."
Juuri tällä hän hallitsee sinua. Teet niitä asioita joita hän haluaa, et niitä jota itse haluat.
"Mutta minun toiveeni ja tarpeeni ovat aina alisteisia vaimon toiveille ja tarpeille, hänen kiinnostuksen kohteensa pitää olla meidän yhteinen kiinnostuksen kohteensa"
Niin juuri ja tuo sinun pitää nyt lopettaa kiireesti ja alkaa elää omien toiveittesi mukaan. Sinun pitää olla oma yksilösi jolla on omat tarpeet ja kiinnostukset. Jos ne sivuavat vaimosi intressejä niin hyvä mutta jos eivät niin sen ei pidä olla ongelma.
"Vaimo antaa minulle kosolti sitä tarpeellisuuden tunnetta, mutta vain niin pitkään kun teen mitä hän haluaa. "
Miksi sinun pitää saada se tarpeellisuuden tunne vain vaimosi kautta? Etkö osaa olla tarpeellinen vain itsellesi? Eikö olisi jo aika opetella?
Toistelet tuota läheisriippuvaisuuttasi ikäänkuin se olisi asia joka on ja jolle et voi koskaan mitään. Mutta tiedät varmaan itsekin sisimmässäsi että jos mikään sinussa ei muutu niin sitten kärsit liitossasi loppuelämäsi. Sinä voit muuttaa vain itseäsi, toinen muuttuu jos muuttuu. Mutta sinun muutoksesi voi olla se sysäys joka muuttaa myös toista.
- meilläkin
Hyvin sanottu Näinmeillä.
Läheisriippuvainen on helposti katkera. Sinäkin kasaat ongelmasi vaimosi syyksi, ja vain hänen. Kun hän ei ymmärrä miten paha sinulla on.
Eikä varmasti ymmärrä jos itse ei ole vastaavat kokenut, tai koe. Sinun vastuusi on ottaa ongelmasi omiin käsiisi, alkaa kehittää olematonta itsetuntoasi.
Normaalissa parisuhteessa otetaan ja annetaan. Kumpikaan ei kietoidu itsesääliin ja vaadi jatkuvaa huomioimista ja paapomista.
Kun nyt noin hyvin osaat jäsentää ongelmasi, ala käydä sen kimppuun äläkä istu passiivisena ja odota että vaimosi korjaa kaiken ja hoitaa ja huolehtii.- Huonossa.Suhteessa
Niin, kerro miten hänet sitten saisi ymmärtämään? Kuten edellä sanoin (tai ainakin yritin), minä olen ihan suoraan vaimolle sanonut että asia X,Y ja Z mitä hän tekee ahdistaa minua, monestikin. Vääntänyt ensin rautalangasta, sitten rautaputkesta ja lopulta ratakiskosta. Kertonut ihan tapaus tapaukselta, esimerkki esimerkiltä miten hänen haukkunsa, sättimisensä ja syyllistämisensä on aiheuttanut minulle ahdistusta ja pahaa mieltä. Eikä hän edes kuuntele, vaan sanoo ettei ymmärrä, ja että olen pahalla päällä vain esimerkiksi sen takia mitä töissä on tapahtunut, eli ulkoistaa koko ongelman. Tai mielialasta riippuen hän saattaa suoraan suuttua minulle ja väittää että syyllistän häntä (kun sanon miten hänen käytöksensä vaikuttaa minuun). En siis saisi edes vaatia kunnioitusta, vastavuoroisuutta tai tasapuolisuutta tai ylipäätään mitään.
Meidän perheessä se en siis ole minä, joka vaatii jatkuvaa huomiointia tai paapomista, vaan se on vaimo. Minä en vaadi enkä varsinkaan odota, että vaimo korjaa kaiken ja hoitaa ja huolehtii, vaan minun pitäisi jollain ihmeen tavalla korjata kaikki hänenkin ongelmansa (vaikka ne olisivat hänen työpaikallaan), kun taas hän toisinaan vaan lisää vettä myllyyn.
Esimerkki: eräs työkaverini tölväisi minulle eräästä tavastani melko tökerösti. En minä jaksanut siitä oikeasti loukkaantua, mutta jaoinpa kuitenkin kokemuksen parin muun työkaverin kanssa ja kaikki sanoivat että olipas törkeää. Kun kerroin vaimolleni, hän sanoi että "just sellainen sä olet".
Onko tuo nyt sitten sitä ottamista ja antamista? - NäinMeillä
Huonossa.Suhteessa kirjoitti:
Niin, kerro miten hänet sitten saisi ymmärtämään? Kuten edellä sanoin (tai ainakin yritin), minä olen ihan suoraan vaimolle sanonut että asia X,Y ja Z mitä hän tekee ahdistaa minua, monestikin. Vääntänyt ensin rautalangasta, sitten rautaputkesta ja lopulta ratakiskosta. Kertonut ihan tapaus tapaukselta, esimerkki esimerkiltä miten hänen haukkunsa, sättimisensä ja syyllistämisensä on aiheuttanut minulle ahdistusta ja pahaa mieltä. Eikä hän edes kuuntele, vaan sanoo ettei ymmärrä, ja että olen pahalla päällä vain esimerkiksi sen takia mitä töissä on tapahtunut, eli ulkoistaa koko ongelman. Tai mielialasta riippuen hän saattaa suoraan suuttua minulle ja väittää että syyllistän häntä (kun sanon miten hänen käytöksensä vaikuttaa minuun). En siis saisi edes vaatia kunnioitusta, vastavuoroisuutta tai tasapuolisuutta tai ylipäätään mitään.
Meidän perheessä se en siis ole minä, joka vaatii jatkuvaa huomiointia tai paapomista, vaan se on vaimo. Minä en vaadi enkä varsinkaan odota, että vaimo korjaa kaiken ja hoitaa ja huolehtii, vaan minun pitäisi jollain ihmeen tavalla korjata kaikki hänenkin ongelmansa (vaikka ne olisivat hänen työpaikallaan), kun taas hän toisinaan vaan lisää vettä myllyyn.
Esimerkki: eräs työkaverini tölväisi minulle eräästä tavastani melko tökerösti. En minä jaksanut siitä oikeasti loukkaantua, mutta jaoinpa kuitenkin kokemuksen parin muun työkaverin kanssa ja kaikki sanoivat että olipas törkeää. Kun kerroin vaimolleni, hän sanoi että "just sellainen sä olet".
Onko tuo nyt sitten sitä ottamista ja antamista?"Niin, kerro miten hänet sitten saisi ymmärtämään? "
Ei suoraan mitenkään. Sinä et voi suoraan muuttaa toista. Mutta jos sinä muutut ja alat käyttäytyä toisella tavalla, tämä vähitellen heijastuu myös vaimoosi. Jos hän huomaa että ei saa tahtoaan läpi niillä keinoilla joilla on ennen saanut, kyllä hän lopulta myös muuttuu. Sinun pitää siis muuttua ja sitä kautta myös vaimosi muuttuu.
"Kertonut ihan tapaus tapaukselta, esimerkki esimerkiltä miten hänen haukkunsa, sättimisensä ja syyllistämisensä on aiheuttanut minulle ahdistusta ja pahaa mieltä"
Ei tuo ole oikeasti rakentava tapa. Jokainen osaa kaataa toisen niskaan sangollisen tilanteita joissa on vuosien varrella kokenut tulleensa kohdelluksi väärin. Ja siitä ryöpystä seuraa vain torjuntareaktio, "enhän minä nyt noin paha ole".
Tästä lähin kerro heti kun vaimosi sanoo sinulle jotain mikä loukkaa sinua. Siis heti kun hän sen sanoi. Sano se rauhallisesti ja selkeästi mutta älä jää jankaamaan asiaa. Siis vain toteat että tämä nyt loukkasi minua. Älä palaa niihin myöhemmin. Näin vaimosi huomaa miten usein sitä tapahtuu.
"En siis saisi edes vaatia kunnioitusta, vastavuoroisuutta tai tasapuolisuutta tai ylipäätään mitään. "
Ne eivät tule vaatimalla. Ne joko tulevat luonnostaan tai sitten eivät ollenkaan. Niiden vaatiminen on vain riitelyä joka harvoin vie asioita eteenpäin.
" vaan minun pitäisi jollain ihmeen tavalla korjata kaikki hänenkin ongelmansa"
Hän tuskin oikeasti haluaa sinun korjaavan ongelmasi. Hänellä on syystä tai toisesta paha olla ja se näkyy näiden ongelmien vatvomisen kautta. Ainoa mitä voit olla on olla empaattinen.
"Kun kerroin vaimolleni, hän sanoi että "just sellainen sä olet"."
Tähän sinun pitää vain sanoa että "varmaan olenkin mutta siitä epäystävällisesti sanominen loukaa minua silti".
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Kela valvoo lasten tilejä.
Tämä isoveli Kela kyttää jopa lasten yli 200,- euron rahat jotka on melko varmasti lahjaksi saatu. Se vaikuttaa perheen2602880Nainen, tervetuloa
Tule luokseni eka vaikka viikoks tai pariksi. Saisin helliä, kannustaa ja tukea sua ja kokata lempi herkkujasi. Pääsisit232210- 1261735
TTK-tähti Saana Akiola paljasti tv-ohjelmassa tapahtuneen ahdistelun
Olisko pitänyt suunnitella ulostulo paremmin? Nyt lehdet soittelevat kaikki 8 läpi ja kuusi sanoo ettei koskenut häntä.191628Elisa laskuttaa jo sähköpostilaskusta erikseen euron
Paperilaskuista on otettu lisämaksua jo ajat sitten, mutta nyt Elisa ottaa euron siitä että lähettävät sähköisen laskun981454Oho! Susanna Laine kohtasi epäonnea lomareissulla Italiassa - Avaa tilannetta: "Vähän sahaavaa..."
Ou nou! Tsemppiä kuitenkin loppulomaan Italiassa, Susanna Laine ja mahdollinen seuralainen! Lue lisää ja katso kuvat:71280Olisit ollut varovaisempi
Nyt jos minut hylkäät ja et meidän asiasta minulle mitään ilmoita niin ettet edes anteeksi pyydä, niin tiedä että minä e231090Väliämme on noin 6 km
Niin lähellä ja niin kaukana. Sinä olet kotona, minä olen kotona. Olet jo unessa. Mutta kun herään, olet jo töissä ja vä91043Ensitreffit alttarilla Jyrki paljastaa hääyön intiimiasioista kameroiden sammuttua: "Fyysinen..."
Ooo-la-laa… Ensitreffit alttarilla -sarjassa alkaa hääparien välillä ns. tunteet kuumenemaan. Lue lisää: https://www.s21013- 61998