Olen henkisesti kuollut

Rukoilen usein... mitäs siihen sanot?? Mutta en tuomitse, enkä tuputa uskonasioita muille väkisin. Mitä sinä ilmeisen onnellinen täällä kuolema- suru palstalla muuten teet?? Etkö olekaan niin onnellinen..

En ole Kristus.herättää.henkiin- nimimerkki vaan toinen uskovainen. Hienoa että rukoilet, mutta itsemurha ei kuulu uskovaisen suunnitelmalistalle niin kuin ei se väkisin asioiden tyrkyttäminenkään. Kuitenkin usko ja toivo Kristuksessa on ihmisen ainut todellinen ja lopullinen apu tässä elämässä.

Ainakin tällä hetkellä olen tosionnellinen ja olen ollut jos vuosia. On minullakin ollut ne tosi pimeät ja hirveät vaiheet ja koetukset vuosikymmenien saatossa. Itsellä vaikeudet olivat sitä luokkaa ettei kallonkutistajista olisi ollut apua ja kannoin murheeni uskon voimalla. No juttelu kavereiden kanssa helpotti ja oli terapiaa.

En tiedä toisista uskovaisista, mutta itse tsekkaan näitä palsoja jotta voin antaa toivoa heille, joilla tänään vaikea vaihe meneillään. Mielestäni kaksi tosi masentunutta ei voi auttaa toisiaan (vetävät toisensa samaan suohon), toki ymmärtää kyllä. Paras toivo tulee kai niiltä, jotka ovat olleet kerran montussa, mutta ovat saaneet nousta sieltä. Ja jos ihminen kokee että on henkisesti kuollut, niin vain Kristus saa henkisesti takaisin eloon. Luulen että ongelmasi on myös sielun puolella. Ihminen on kokonaisuus: ruumis, sielu ja henki.
En kertonut millaisia murheita sinulla on. Onko rakas jättänyt, kuollut, ym. Kannattaisi konkretisoida sitä möykkyä rinnassa. Silloin se paha olo alkaa saada muotoaan ja työstyy jospa sanoina pois.

murheidenmurtama kirjoitti:

Rukoilen usein... mitäs siihen sanot?? Mutta en tuomitse, enkä tuputa uskonasioita muille väkisin. Mitä sinä ilmeisen onnellinen täällä kuolema- suru palstalla muuten teet?? Etkö olekaan niin onnellinen..

Lue lisää

Rukoilu on yhtä tyhjän kanssa, jos ei rukoile Jumalan tahdon mukaisesti. Sinulla tulee olla elävä yhteys Jumalaan Hänen Poikansa Jeesuksen Kristuksen kautta.
Sinun tulee olla sisällä pelastavassa uskossa ja niin, että Pyhä Henki itse sisimmässäsi todistaa, että sinä olet Jumalan lapsi. Jeesus Kristus itse on sanonut, että niiden jotka Häntä seurata tahtovat tulee kieltää itsensä eli hyljätä lihansa himoineen ja haluineen, ottaa ristinsä päivittäin ja seurata Häntä Jumalan Sanaa.
Ensimmäinen ja tärkein asia on, että sinä itse olet tänään sisällä pelastuksessa, kaikki muu on toissijaista. Sillä jos sinulla ei tänään ole Pyhän Hengen todistusta sisimmässäsi siitä, että olet Elävän Jumalan lapsi, niin silloin et ole sisällä vaan olet ulkopuolella ja kaikki mikä on ulkopuolella on matkalla kohti kadotusta.
Katso tänään on pelastuksen päivä, sinulla on vain tämä hetki, seuraavaa hetkeä ei tiedä kuin yksin Jumala. Valitse viisaasti.

Häivy helvettiin hullu tästä ketjusta. JOUDUT HELVETTIIN, PIRU PERKELE.

Tekisi mieli ristiinnaulita vastaanlaiset tapaukset.

Sentähden minä sanon teille: jokainen synti ja pilkka annetaan ihmisille anteeksi, mutta Hengen pilkkaamista ei anteeksi anneta. Ja jos joku sanoo sanan Ihmisen Poikaa vastaan, niin hänelle annetaan anteeksi; mutta jos joku sanoo jotakin Pyhää Henkeä vastaan, niin hänelle ei anteeksi anneta, ei tässä maailmassa eikä tulevassa. Joko tehkää puu hyväksi ja sen hedelmä hyväksi, tahi tehkää puu huonoksi ja sen hedelmä huonoksi; sillä hedelmästä puu tunnetaan. Te kyykäärmeitten sikiöt, kuinka te saattaisitte hyvää puhua, kun itse olette pahoja? Sillä sydämen kyllyydestä suu puhuu. Hyvä ihminen tuo hyvän runsaudesta esille hyvää, ja paha ihminen tuo pahan runsaudesta esille pahaa. Mutta minä sanon teille: jokaisesta turhasta sanasta, minkä ihmiset puhuvat, pitää heidän tekemän tili tuomiopäivänä. Sillä sanoistasi sinut julistetaan vanhurskaaksi, ja sanoistasi sinut tuomitaan syylliseksi.

Tapa itsesi!!!

tuki turpasi idiootti! etkö osaa lohduttaa ja neuvoa surun ja murheen kohdannutta jonkun poismenneen lähimmäistä?

Uskovaiset ovat täysiä vammasia pellejä!

Pieraisin juuri haisevan Pyhän Hengen perseestäni ja hoilotan nyt hoosiannaa risti perseessäni.

nykynuoriso_ kirjoitti:

tuki turpasi idiootti! etkö osaa lohduttaa ja neuvoa surun ja murheen kohdannutta jonkun poismenneen lähimmäistä?

Ei sen parempaa lohtua olekaan kun elävä yhteys Jumalaan. Eikä sen parempaa neuvoa olekaan kun se, että hoitaa asiansa kuntoon Kaikkivaltiaan kanssa heti, eikä viivyttele, sillä meistä ei kukaan tiedä omaa hetkeään. Tänään voi olla minun vuoro, aloittajan vuoro tai sinun vuoro lähteä ja silloin on parempi olla puhdas omatunto ja puhdas sydän. Voisin tähän kirjoittaa vaikka mitä runoja ja kauniita lauseita siitä miten vielä kukat tuoksuu ja auringon lämpö hivelee kasvoja, mutta en minä sellaista voi luvata. Sen voin luvata, että Jeesus Kristus antaa seuraajilleen kestävän rauhan ja vankan perustan elämälle, joka ei horju vaikka ympärillä myrkyäisi.

painuvittuunhullu kirjoitti:

Häivy helvettiin hullu tästä ketjusta. JOUDUT HELVETTIIN, PIRU PERKELE.

Käytöstavat kunniaan.

Hei, eikövain. Olen pahoilani, että sinullakin huono olo. Minulla sama juttu, kukaan, ei kukaan tiedä todellista olotilaani, enkä aio kertoakaan. Ikävää, että sinulla surua, ja samalla tulee tosiaan mieleen, ettei halua läheisilleen samaa. Yritän olla vahva ja välillä tuntuukin paremmalta. Hyvä, että päätit jaksaa yrittää. Tiedän, että joku päivä voi tuntua helpommalta, niin minusta, kuin sinustakin, mutta välillä vaan tntuu, ettei pää kestä enää ja sitten tulee mustat asiat mieleen. Tuntu, että on päästävä pois, heti. Vaikealta tuntuu pitää kaikkea möykkyä sisällä, kun ei ole ketän kenelle puhua ja jos puhuisikin, niin joutuisi sairaalaan ja sitä en halua. Kirjoitin tänne, kun tämä helpottaa , kun voi laittaa ajatuksensa suoraan, ekä kukaan kärsi siitä, kun ei ole läheisiä lukemassa tätä. Vomahali pävääsi :)

"Tee sitä tee tätä, pinnistä ja ponnista, mutta älä vaan etsi sitä todellista apua, joka sinut ahdistuksesta voisi vapauttaa nimittäin Jumalaa"

Kun tietää mikä murheiden ja alakulon taustalla on, niin se kyllä ajanoloon helpottaa, siis aika parantaa haavoja. On vaikeampaa jos ei osaa sanoa, miksi mieli on maassa ja elämänhalu on poissa.
Edellä kerroit, ettei kukaan tiedä miltä pahaa oloasi ja yrität näytellä pärjäävää ja vahvaa.
Ei kaikille tarvitse höpöttää ja avata sisintään, mutta kyllä olisi hyvä olla joku tai muutama luottohenkilö,jonka kanssa käydä läpi sanoin tuntemuksiaan, puhua väsymyksestä, menetyksistä. Se jäsentää ajatuksia, tuo pintaa uusia näkökulmia. Sitä tavallaan puhuu pahaa oloaan ulos. Aikoinaan auttoi myös kirjoittaminen kun ei ollut niitä luottokorvia kuulemassa tai pelkäsi että väsyttää ystävät.
Ja vielä niihin hengellisiin asioihin. Ihminen on kokonaisuus. Onhan se niin, että ei sillä uskolla voi kuitata inhimillisyyttä. Jos menettää rakkaan ihmisen, asian ja töissä on raskasta, niin samalla tavalla kokee sielussaan surua ja pahaa oloa. Tunnen uskovaisen naisen, joka menetti puolison vajaa kaksi vuotta sitten ja vieläkin kokee menetyksen niin raskaana että toivoisi itsekin kuolemaa. Kivessä kipeä kun toisessa pitää paikkansa.
Hetki ja päivä kerrallaan.

Kiitos kannustavasta kirjoituksesta. Ei minulla ole oikeastaan ketään sellaista henkilöä,jolle voisi puhua. Oli aikanaan läheinen ystävä, kenen kanssa puhuttiin kaikki asiat, mutta hän kuoli pari vuotta sitten. Olen muutenkin kuuntelija- tyyppi, kuuntelen muiden murheita ja sitten omiani kannan sisälläni. On myös asioita, jotka on niin tuskallisia,ettei niistä vaan pysty puhumaan. Kyllä minä rukoilen päivittäin ja en kuitenkaan voi sanoa olevani ns. oikea uskovainen. Se tuo kuitenkin lohtua kun rukoilee, kuulee sitä sitten joku tai ei. Ei voi tietää.

Vaikka et koe olevasi "oikeanlainen uskovainen", niin varmasti olet sitä, sillä armoa ja rakkautta Jumala meille tarjoaa. Kun rukoilee niin silloinhan jo puhuu ja varmasti ne sanat kuullaan. Se on myös itselle terapiaa, kun puhuu.
On varmasti koskettavaa, kun se läheinen ystävä, jolle voisi puhua ja avata sisintään on kuollut. Monia auttaa käyminen haudalla ja puhuminen ja muistelu siellä, vaikka ei eihän siellä maassa ole enää kuin ihmisen kuori.
Auttaisko osallistuminen sururyhmään. Sellaisia kai on useimmilla paikkakunnilla. Siellä on kaikilla samanlainen menetys ja voi itkeä ja näyttää tunteensa. Voi kai siellä kuuntelijanakin olla.
Itsellä kun oli aikoinaan menetystä ja surua niin sain lohtua ja lepoa sielulle samoillessa luonnossa ja kuunnellessa kaunista musiikkia.

Itse kanssa saan hetkeksi hyvän olon, kun kävelen luonnossa. Välillä tuntuu siellä ollessani, että haluaisin jäädä sinne. On juu ikävä kuollutta ystävääni , hänen kanssaan todella pystyi juttelemaan kaikesta. Sillon nauroimme ja tuimme toisiamme asiassa kuin asiassa. En pysty menemään sururyhmään, tuntuu, että suru on käytävä yksin läpi. Hänen jälkeensä on kuollut kolme ihmistä vielä. Kaksi sukulaista ja yksi ystävä. Ehkä joskus kaikki selkenee ja tunnen iloa asioista,toivon niin, sillä en kuitenkaan sisimmässäni halua tappaa itseäni. En halua tuottaa tuskaa muille.

joiäkkäämpi kirjoitti:

Vaikka et koe olevasi "oikeanlainen uskovainen", niin varmasti olet sitä, sillä armoa ja rakkautta Jumala meille tarjoaa. Kun rukoilee niin silloinhan jo puhuu ja varmasti ne sanat kuullaan. Se on myös itselle terapiaa, kun puhuu.
On varmasti koskettavaa, kun se läheinen ystävä, jolle voisi puhua ja avata sisintään on kuollut. Monia auttaa käyminen haudalla ja puhuminen ja muistelu siellä, vaikka ei eihän siellä maassa ole enää kuin ihmisen kuori.
Auttaisko osallistuminen sururyhmään. Sellaisia kai on useimmilla paikkakunnilla. Siellä on kaikilla samanlainen menetys ja voi itkeä ja näyttää tunteensa. Voi kai siellä kuuntelijanakin olla.
Itsellä kun oli aikoinaan menetystä ja surua niin sain lohtua ja lepoa sielulle samoillessa luonnossa ja kuunnellessa kaunista musiikkia.

Lue lisää

Valehtelu ei ole lähimmäisen rakkautta. Annat valheellisia lupauksia ilman minkään näköistä perustaa.
Jeesuksen seuraaminen on sitä, että elämää ohjaa Jumalan Sana. Jeesus itse sanoi, että joka Häntä rakastaa se pitää Hänen käskynsä.

"Isä rakastaa Poikaa ja on antanut kaikki hänen käteensä. Joka uskoo Poikaan, sillä on iankaikkinen elämä; mutta JOKA EI OLE KUULIAINEN POJALLE , SE EI ELÄMÄÄ NÄKEVÄ ,VAAN JUMALAN VIHA PYSYY HÄNEN PÄÄLLÄNSÄ."

Sanot: "Kun rukoilee niin silloinhan jo puhuu ja varmasti ne sanat kuullaan."

Jumala sanoo: "Kun te ojennatte käsiänne, minä peitän silmäni teiltä; vaikka kuinka paljon rukoilisitte, minä en kuule: teidän kätenne ovat verta täynnä. Peseytykää, puhdistautukaa; pankaa pois pahat tekonne minun silmäini edestä, lakatkaa pahaa tekemästä. Oppikaa tekemään hyvää; harrastakaa oikeutta, ojentakaa väkivaltaista, hankkikaa orvolle oikeus, ajakaa lesken asiaa. Niin tulkaa, käykäämme oikeutta keskenämme, sanoo Herra. Vaikka teidän syntinne ovat veriruskeat, tulevat ne lumivalkeiksi; vaikka ne ovat purppuranpunaiset, tulevat ne villanvalkoisiksi. Jos suostutte ja olette kuuliaiset, niin te saatte syödä maan hyvyyttä; mutta jos vastustatte ja niskoittelette, niin miekka syö teidät. Sillä Herran suu on puhunut."

Tämä ei ole mikään peli, miten te ette käsitä, ettei näiden asioiden kanssa voi leikkiä? Kyse on teidän sieluista! Ihmisen mielipiteillä ei ole mitään merkitystä, silläkään ei ole mitään merkitystä miten kukin uskoo tai mihin, ainoa asia millä on merkitystä on se mitä Jumalan Sana sanoo, vain Totuudessa on pelastus ja Totuus ei muutu miksikään mielyttipä se ihmistä tai ei.

Miksi te puhutte uskosta, rukoilusta ja Jumalasta, mutta ette suostu kuuntelemaan mitä Jumalan Sana sanoo?

HÄIVY TÄSTÄ KETJUSTA PIRUPERKELE.

murheidenmurtama kirjoitti:

Itse kanssa saan hetkeksi hyvän olon, kun kävelen luonnossa. Välillä tuntuu siellä ollessani, että haluaisin jäädä sinne. On juu ikävä kuollutta ystävääni , hänen kanssaan todella pystyi juttelemaan kaikesta. Sillon nauroimme ja tuimme toisiamme asiassa kuin asiassa. En pysty menemään sururyhmään, tuntuu, että suru on käytävä yksin läpi. Hänen jälkeensä on kuollut kolme ihmistä vielä. Kaksi sukulaista ja yksi ystävä. Ehkä joskus kaikki selkenee ja tunnen iloa asioista,toivon niin, sillä en kuitenkaan sisimmässäni halua tappaa itseäni. En halua tuottaa tuskaa muille.

Lue lisää

Jos kokee ettei voi käsitellä surua porukassa, niin ei sitten varmaankaan kannata ryhmiin mennä. Jokainen suree tavallaan. On se tervettä, että ihminen tuntee surua. Olisi epänormaalia mikäli niin ei olisi. Tapahtuiko ystävän kuolema äkkiä vai osasiko siihen varautua? Ja jos voit, niin silloinkin kuolema yllättää.
Se on hyvä asian tulevaisuutesi kannalta, että sinulla on jo toivon kipinä että tästä vielä selvitään ja tulee iloa ja on sittenkin halu elää.
Kun läheinen kuolee, niin halu olisi päästä sinne minne hän jo lähti. Niin tämä tuttavarouvakin kokee. Onneksi hän osaa jo nauraa ja jopa iloita hetkittäin.
Voimia taas päivääsi.

Jos kerran olet uskova, niin miksi annat katteettomia lupauksia mitkä ovat vieläpä ristiriidassa Jumalan Sanan kanssa? Ei Kristus kiellä suremasta, mutta suru ei saa olla este parannuksen teolle. Sellaisesta ihmisestä en ole koskaan kuullut, joka ei olisi joskus surrut, mutta eivät ne peri iankaikkista elämää, jotka surevat, vaan ne jotka tekevät Taivaallisen Isän tahdon. Ei Jumala ole jättänyt meitä arvailujen varaan, vaan Hän on yksiselitteisen selvästi ilmoittanut itsensä Jeesuksen Kristuksen kautta koko maailmalle.

"Sillä Jumalan mielen mukainen murhe saa aikaan parannuksen, joka koituu pelastukseksi ja jota ei kukaan kadu; mutta maailman murhe tuottaa kuoleman."

Minä olen vain kertonut sen mitä Raamattu sanoo, en ole syyttämässä täällä ketään, mitä minä voisin ihmiselle luvata, muuta kuin minkä Jumalan Sana lupaa? Jos sanoisin, että vielä tulee onni elämääsi, vielä saat kokea paljon iloa, vielä kaikki synkkyys väistyy, elät pitkän ja onnellisen elämän jne... jne...
Minä antaisin lupauksia, josta ei ole mitään katetta. Jos ihminen ei löydä lohtua Jumalan Sanasta niin silloin se henkilö on mielistynyt valheisiin. Koska vain Jumala voi luvata varmuudella asioita ja Hän on luvannut, että Hän ottaa lapsikseen jokaisen joka tekee parannuksen, kääntyy pois kaikesta vääryydestä ja avaa sisimpänsä Jeesukselle Kristukselle Jumalan Pojalle ja Hän pyyhkii kaikki kyyneleet heidän silmistään, eikä kuolemaa ole enää oleva, eikä surua, eikä murhetta vaan kaikki entinen on mennyt. Tässä on lupaus, joka pitää 100%, sillä se on itse Kaikkivaltiaan lupaus.

Mahtuu minunkin elämään vaikka, mitä ahdistusta ja kärsimystä, sillä samassa syntiin langenneessa maailmassa me elämme, mutta Paavalin tavoin en katso enää sitä mikä on takana päin vain kurottauden sitä kohti mikä on edessä, voittopalkintoa kohti Jeesusta Kristusta iankaikkista elämää.

Ei ole mitään vääriä paikkoja julistaa evankeliumia, Jeesus Kristus itse sanoo, että menkää kaikkeen maailmaan.

Se mitä minä julistan on Jumalan Sanaa ja Jumalan Sana on kaikkea inhimillistä ymmärrystä korkeammalla. Jumalan Sanassa on todellinen aito rakkaus, jota tämä maailma ei tunne.

Hyvä, että et ala kiroilemaan, sillä ne eivät kuulu uskovan sana varastoon.

Anteeksi tämän ketjun aloittaja. Sinun asia pitäisi olla täällä aihe. En tahto loukata sinua vaan tekee mieleni antaa palautetta muutamalla ajattelemattomalle.

Sinä pyhä, totuutta toitottava paasaajaa. Olet varmaan oikealla paikalla jossain muualla, mutta et tällä palstalla. Tänne kirjoittelevat lähimmäiset ovat ensisijassa surun alla matkaajia ja joillekin taival on niin raskas, että eivät meinaa jaksaa elää. Kirjoittajissa on aitoja uskovaisia ja sitten myös heitä, joille uskonasiat ovat täysin vieraita ja he eivät niitä juttuja jaksa kriisissään alkaa pohtimaan. Jos ihminen on esim. palavassa talossa ja katto sortumassa, niin ihminen on saatava äkkiä pois akuutista kuoleman vaarasta. Ei siinä ole aikaa ja järkeä alkaa käännyttämään.
Kun minulla oli ne raskaimmat elämäni koetukset, niin kyllä silloinkin oli neuvojia, että rukoile ja luota enemmän Jumalaan ja et ole tainnut olla tarpeeksi kuuliainen, kun osallesi on noin ikävästi käynyt. Kun rakas koira piti lopettaa olosuhteiden pakosta, niin joku hurskas lisäsi nauraen, "karvajalkaa ei tarvitse surra". Siinä oli hänen sympatiansa puhumattakaan, että olisi jotenkin kuunnellut tai osittanut apua tai edes kysellyt, että tarvitsenko apua käytännön asioissa, jota silloin yksinäisenä eläjänä olisin kaivannut. Eräs hurskas äveriäs tyrkkäsi käteen kauniin maisemakortin jossa oli teksti "Onni koostuu arjen pienistä iloista". Niin varmaan asia onkin, mutta kun sillä hetkellä ei todella näkynyt edes auringonpisaraakaan puhumattakaan pieniä iloja. Kyllä niitä "lohduttajia" löytyy, riitti niitä Jobillekin.

En halua tässä mollata millään tavoin Jumalaa ja kristinuskoa. Se oli silloinkin se ainut voimani ja turvani ja syy että tässä vielä olen. Tahdon vain näillä esimerkeillä tuoda esille ihmisten hölmöyden ja sokeuden ja vaaran että taitamattomuudella ja vääränlaisella uskonasioiden tyrkyttämisellä voi saada hätää kärsivän joka itsemurhaan ja jättämään ne viimeisimmätkin uskonrippeet taakseen. Kun on ahtaalla ja koetellaan, niin vihollinen kyllä pitää huolen, että uskoa koetellaan.

Hei, Yxmonist, kiitos ja jaksamisia ja voimia sinullekin. Kyllä minä itken,välillä pitkäänkin. Se auttaa vähän.

Sinulla on päällä poikkeuksellisen raskas suru ja ei ajatukset keskity pohtimaan syntyjä syviä. Oletan että ole nuori ihminen tai en ainakaan yli keski-iän. Onko sinulla tukemassa lähisukua ja muita perheenjäseniä.

Kun läheinen kuolee, niin usein jälkeen jääneet läheiset saattavat kokea jopa syyllisyyttä, miksi hän lähti ja minä sain jäädä, tai olisinko voinut toiminnallani auttaa tai estää poismenoa, esim. kannustamalla hoitoon, jos olisin ollut rinnalla niin onnettomuutta ei olisi sattunut? Olisiko kuoleman voinut jotenkin estää, ym. Kun äitini kuoli, niin meitä sisaria harmitti kun emme olleet kannustaneet ajoissa lääkäriin, kun hänellä oli rintakipuja.

Menetimme isän sekä äidin sydäninfarktiin suhteellisen nuorina. No nyt asiassa on se hyvä puoli, ettei heidän ainakaan tarvitse virua laitoksissa vaan lähtivät "saappaat jalassa".
Suru voi olla sitten vain totaalista ikävää ja kaipausta, kun vierellä ei ole enää rakas ihminen.
Aikansa sitä suree. Sitten se suru alkaa muuttaa muotoaan, poismennyt ei ole enää niin usein mielessä. Isän kuolemasta on 27 vuotta ja äidin 18 vuotta. Ajatellessa heitä, on vieno surumielinen kaipaus ja kiitollisuus. Sitä tavallaan hyväksyy totuuden, että ajallaan synnytään ja sitten lähdetään. Vuoden parin jälkeen tuntui, ettei elämä enää koskaan palaa mitenkään onnelliseksi, mutta kyllä siitä yleensä selviää.

Hei taas. Kyllä tunnen syyllisyyttä...olisinko voinut auttaa, jos olisi sitä ja tätä. Kyllä nämä ajatukset pyörii päässä. En pysty puhumaan kenellekkän ja siksi kirjoitan tänne. Tässä on lisäksi muutakin murhetta.Tänään itkettänyt koko päivän ja odotan vaan, että pääsen nukkumaan.

murheidenmurtama kirjoitti:

Hei taas. Kyllä tunnen syyllisyyttä...olisinko voinut auttaa, jos olisi sitä ja tätä. Kyllä nämä ajatukset pyörii päässä. En pysty puhumaan kenellekkän ja siksi kirjoitan tänne. Tässä on lisäksi muutakin murhetta.Tänään itkettänyt koko päivän ja odotan vaan, että pääsen nukkumaan.

Lue lisää

Tuon syyllisyyden tunteminen läheisen kuoleman jälkeen on erittäin yleistä ja taitaa olla melkein yksi surutyön osa. Kaikkea me voitaisiin tehdä ja ei monia onnettomuuksia ja ennenaikaisia kuolemia voitaisiin välttää, jos oltaisiin varovaisempia, elettäisiin terveellisemmin ja mentäisiin ajoissa lääkäriin, mutta miten orjallista elämä olisi. Olemassaolo olisi vain jatkuvaa huolta, hätävarjelua, pelkoa, ym. Näissä asioissa minua auttaa usko, että kaikki ei ole ihmisen kädessä ja ihmisellä on oikeus myös elää ilman pelkoa ja jatkuvaa oman tai toisen elämän tarkkailua. Ei sittenkään tulevaisuutta voi eikä tarvitsekaan kontrolloida ei edes läheistemme elämää. Riittää kun me kohtuudella pidämme huolta ja autamme läheisiämme.
Siis et ole vastuussa läheistesi poismenosta.
Ja itku on parantava voima niin kuin naurukin tilanteen mukaan. Minä olen siitä kummallinen ihminen, ettei itku surun vuoksi tule ollenkaan. Ilosta voi kyllä itkeä. On raskasta kun se puristava ja ahdistava möykky pysyy rinnassa, mutta itkua ei saa millään. Ja nukkuminenkin oli huonoa ja katkonaista kun elämän murheet olivat raskaimmillaan.
Toivon että tuo muu juuri pinnalla oleva murheesi helpottuu ja asiat saavat valoisamman käänteen.
Toivotan sinulle levollisia ja terapeuttisia unia. Jälleen on yksi päivä takana.

Kiitos sanoistasi. Samoin hyvää ja levollista yötä sinulle.