J. Edgar Hooverin pimittämät tiedot

Ei ole itse tehtyjä mutta ovat itse löydettyjä. Warrenin komissio, jos se olisi siitä kiinni, tuhoaisi nämäkin tiedot.

Kyselee itsenäisen ajattelun (kunhan se lukee lukion oppikirjoissa, siitä kerrotaan puoli yhdeksän uutisissa ja Randi hyväksyy) suurmestari.

Kun Dallasin poliisin rikososasto ei onnistunut luotien perusteella varmasti tunnistamaan Oswaldin revolveria, se ei lähettänyt hylsyjä, joissa oli automaattikäsiaseen ulosheittäjän jälki, vaikka nämä olivat nimenomaan tapahtumapaikalta löytynet hylsyt. Joku murhaosastolta tai yhteistyökumppaneista oli sen sijaan ampunut takavarikoidulla revolverilla Oswaldin pidätyksen jälkeen ja saanut siten tarvittavat hylsyt, joissa oli sen jälki. Hylsyt lähetettiin sitten Washingtoniin.
Pätevyys ei kuitenkaan ollut Dallasin poliisin murhaosaston vahvoja puolia, ei edes todisteita tehtaillessa. FBI:n laboratorio huomasi, että kaksi hylsyistä oli Westernin ja kaksi Remingtonin valmistetta. Koska laboratorio oli jo päätellyt, että kolme Tippitin ruumiista löytyneistä luodeista oli kuparivaippaisia Westerneitä ja yksi oli lyijyinen Remington, nämä luvut eivät kerta kaikkiaan täsmänneet.
Mikä pahemppa, Warrenin komission kuulusteluissa kävi tukalan ilmiselväksi, että Dallasin poliisin murharyhmän FBI:n laboratorioon lähettämät hylsyt eivät olleetkaan itse asiassa ne, jotka oli löydetty Tippitin murhan tapahtumapaikalta..
Yksi todistaja, Domingo Benavides, löysi kaksi käytettyä hylsyä vain vähän matkan päästä ampumapaikalta ja ojensi ne konstaapeli J.M. Poelle. Dallasin poliisin ylikonstaapeli Gerald Hill käski Poeta merkitsemään ne - raaputtamaan toisin sanoen niihin nimikirjaimensa säilyttääksen todisteketjun. Tämä on kaikkien murharyhmän poliisimiesten vakiotoimintakäytäntö kaikkialla.
Poe ilmoitti Warrenin komissiolle uskovansa, että oli merkinnyt ne, mutta hän ei voinut vannoa sitä. Komission kuulustelussa Poe tutki neljää hänelle näytettyä hylsyä, mutta ei pystynyt tunnistamaan merkintöjään niistä. Ylikonstaapeli W.E. Barnes ilmoitti komissiolle, että hän oli saanut konstaapeli Poelta kaksi hylsyä poliisin päämajassa ja oli lisännyt niihin omat nimikirjaimensa. Hän ei kuitenkaan pystynyt varmuudella tunnistamaan noita kahta hylsyä.

Svaitäsmäsivätne kirjoitti:

Kun Dallasin poliisin rikososasto ei onnistunut luotien perusteella varmasti tunnistamaan Oswaldin revolveria, se ei lähettänyt hylsyjä, joissa oli automaattikäsiaseen ulosheittäjän jälki, vaikka nämä olivat nimenomaan tapahtumapaikalta löytynet hylsyt. Joku murhaosastolta tai yhteistyökumppaneista oli sen sijaan ampunut takavarikoidulla revolverilla Oswaldin pidätyksen jälkeen ja saanut siten tarvittavat hylsyt, joissa oli sen jälki. Hylsyt lähetettiin sitten Washingtoniin.
Pätevyys ei kuitenkaan ollut Dallasin poliisin murhaosaston vahvoja puolia, ei edes todisteita tehtaillessa. FBI:n laboratorio huomasi, että kaksi hylsyistä oli Westernin ja kaksi Remingtonin valmistetta. Koska laboratorio oli jo päätellyt, että kolme Tippitin ruumiista löytyneistä luodeista oli kuparivaippaisia Westerneitä ja yksi oli lyijyinen Remington, nämä luvut eivät kerta kaikkiaan täsmänneet.
Mikä pahemppa, Warrenin komission kuulusteluissa kävi tukalan ilmiselväksi, että Dallasin poliisin murharyhmän FBI:n laboratorioon lähettämät hylsyt eivät olleetkaan itse asiassa ne, jotka oli löydetty Tippitin murhan tapahtumapaikalta..
Yksi todistaja, Domingo Benavides, löysi kaksi käytettyä hylsyä vain vähän matkan päästä ampumapaikalta ja ojensi ne konstaapeli J.M. Poelle. Dallasin poliisin ylikonstaapeli Gerald Hill käski Poeta merkitsemään ne - raaputtamaan toisin sanoen niihin nimikirjaimensa säilyttääksen todisteketjun. Tämä on kaikkien murharyhmän poliisimiesten vakiotoimintakäytäntö kaikkialla.
Poe ilmoitti Warrenin komissiolle uskovansa, että oli merkinnyt ne, mutta hän ei voinut vannoa sitä. Komission kuulustelussa Poe tutki neljää hänelle näytettyä hylsyä, mutta ei pystynyt tunnistamaan merkintöjään niistä. Ylikonstaapeli W.E. Barnes ilmoitti komissiolle, että hän oli saanut konstaapeli Poelta kaksi hylsyä poliisin päämajassa ja oli lisännyt niihin omat nimikirjaimensa. Hän ei kuitenkaan pystynyt varmuudella tunnistamaan noita kahta hylsyä.

Lue lisää

Tippittiin ammutut luodit olivat kaikki .38 kaliberisia ja kahta eri merkkiä, kolme oli Winchester-Western-merkkisiä ja yksi Remington-Peters-merkkinen. Oswaldilla oli pidätettäessä aseessaan ladattuna näitä kumpaakin merkkiä ja taskussaan viisi Winchester-Western-merkkistä luotia

Svaitäsmäsivätne kirjoitti:

Kun Dallasin poliisin rikososasto ei onnistunut luotien perusteella varmasti tunnistamaan Oswaldin revolveria, se ei lähettänyt hylsyjä, joissa oli automaattikäsiaseen ulosheittäjän jälki, vaikka nämä olivat nimenomaan tapahtumapaikalta löytynet hylsyt. Joku murhaosastolta tai yhteistyökumppaneista oli sen sijaan ampunut takavarikoidulla revolverilla Oswaldin pidätyksen jälkeen ja saanut siten tarvittavat hylsyt, joissa oli sen jälki. Hylsyt lähetettiin sitten Washingtoniin.
Pätevyys ei kuitenkaan ollut Dallasin poliisin murhaosaston vahvoja puolia, ei edes todisteita tehtaillessa. FBI:n laboratorio huomasi, että kaksi hylsyistä oli Westernin ja kaksi Remingtonin valmistetta. Koska laboratorio oli jo päätellyt, että kolme Tippitin ruumiista löytyneistä luodeista oli kuparivaippaisia Westerneitä ja yksi oli lyijyinen Remington, nämä luvut eivät kerta kaikkiaan täsmänneet.
Mikä pahemppa, Warrenin komission kuulusteluissa kävi tukalan ilmiselväksi, että Dallasin poliisin murharyhmän FBI:n laboratorioon lähettämät hylsyt eivät olleetkaan itse asiassa ne, jotka oli löydetty Tippitin murhan tapahtumapaikalta..
Yksi todistaja, Domingo Benavides, löysi kaksi käytettyä hylsyä vain vähän matkan päästä ampumapaikalta ja ojensi ne konstaapeli J.M. Poelle. Dallasin poliisin ylikonstaapeli Gerald Hill käski Poeta merkitsemään ne - raaputtamaan toisin sanoen niihin nimikirjaimensa säilyttääksen todisteketjun. Tämä on kaikkien murharyhmän poliisimiesten vakiotoimintakäytäntö kaikkialla.
Poe ilmoitti Warrenin komissiolle uskovansa, että oli merkinnyt ne, mutta hän ei voinut vannoa sitä. Komission kuulustelussa Poe tutki neljää hänelle näytettyä hylsyä, mutta ei pystynyt tunnistamaan merkintöjään niistä. Ylikonstaapeli W.E. Barnes ilmoitti komissiolle, että hän oli saanut konstaapeli Poelta kaksi hylsyä poliisin päämajassa ja oli lisännyt niihin omat nimikirjaimensa. Hän ei kuitenkaan pystynyt varmuudella tunnistamaan noita kahta hylsyä.

Lue lisää

Tässä muuan Dale. K. Myers kirjoittaa salkkarikirjailijoiden valeista salaliittoteorioidensa ylläpitämiseksi tässäkin aiheessa:

http://jfkfiles.blogspot.fi/2010/12/tippit-murder-why-conspiracy-theorists.html

merkkejä kirjoitti:

Tippittiin ammutut luodit olivat kaikki .38 kaliberisia ja kahta eri merkkiä, kolme oli Winchester-Western-merkkisiä ja yksi Remington-Peters-merkkinen. Oswaldilla oli pidätettäessä aseessaan ladattuna näitä kumpaakin merkkiä ja taskussaan viisi Winchester-Western-merkkistä luotia

Lue lisää

Luin esimerkiksi kopiot Dallasin poliisiradiossa vähän murhan jälkeen lähetetyistä viesteistä. Nämä olivat tallentuneet automaattisesti käyttöpäiväkirjaan. Vain muutama minuutti sen jälkeen kun kaupunkilaiset ilmoittivat murhasta Tippitin radiolla, Dallasin poliisin yksikön numero 221 (partioauton tunnus) partiomies H.W. Summers ilmoitti, että oli löydetty "paenneen miehen kanssa silmäkkäin ollut todistaja". Epäillyllä oli kuvailtu olevan musta aaltoileva tukka, yllään vaalea sotilaspusero, tummat housut ja valkoinen paita. Hänellä oli "aseistuksena ilmeisesti tummapintainen kolmekakkonen automaattipistooli", joka hänellä oli oikeassa kädessään. Vähän ajan kuluttua ylikonstaapeli G. Hill ilmoitti, että hylsy tapahtumapaikalla viittaa siihen, että epäillyllä on aseena pikemminkin automaattinen kolmekahdeksainen kuin pistooli".
Tämän perusteella minusta näytti selvältä, että Tippitin ampumiseen käytetty ase oli automaattinen. Ase, joka Lee Oswaldilta väitettiin otetun, kun Dallasin poliisi myöhemmin pidätti hänet Texas Theatresta, oli revolveri.