Vinkkejä liiton pelastamiseen

Ainahan kun kaksi menee yhteen löyty ymyös eroavaisuuksia. Onkin sitten eri asia miten niitä aviossa kestää. Luultavasti eri parit eritavalla.
Joku "hyvisnainen " on elämänvarrelta jääänyt mieleen joka sanonut "aivan oikeesti".
"aikuisten oikeesti". Siis tekee sitä mitä tarkoittaa.

Tyypillista kun liian nuorena lapset tehdään ja naisesi rupeaa miettimään mitä elämältä haluaa ja siksi lapset vasta 35v niin on elämää eletty ja menoa ollut niin jaksaa sitä perhe-elämää. Lopeta tuollaiset yllätysreissu ja kukkase jos naisesi ei sinua huomioi mitenkään ja muukin permoilun voi pienentää niin helpottaa.

Luulen että teillä on se hyvin yleinen tilanne että vaimosi projisoi yleisen huonon olensa parisuhteen syyksi. Kun hän ei oikein itsekään tiedä mikä on vialla, sen pitää olla parisuhde. Se kun ei luonnollisestikaan ole 10 vuoden jälkeen sama kuin alkuhuumassa.
Luulen että vaimosi etsii nyt vähän elämänsä tarkoitusta ja suuntaa kun ne aikaisemmat tavoitteet on aika lailla saavutettu. Kuuntele herkällä korvalla mitä hän ehkä voisi haluta, onko se kenties vielä uuden alan opiskelu, työpaikan vaihdos, joku uusi harrastus tai muu elämään sisältöä tuova asia. Ja sitten tue tuupi häntä hellävaraisesti siihen suuntaan että asiat toteutuvat.

Ainut oikea vinkki: tilaa molempien omalle elämälle ja omille persoonille. Parisuhde ei tarkoita että liimaudutaan yhdeksi mössöksi, joka ei liiku mihinkään suuntaan itsenäisesti.

Et maininnut yhtään miten selvitätte konfliktejanne? Osaatteko molemmat kertoa rehellisesti tunteistanne ja hyväksyä sen että kompromisseja tehdään?

Oletteko miettineet jos hän ottaisi loparit tai menisi edes uraohjaajalle, jossa voisi päästä miettimään ammattilaisen kanssa mitä oikeasti haluaisi tehdä, että pääsisi rakentamaan uutta uraa jne. Jos työn aiheuttama ahditus tulee kotiin niin sekin vaikuttaa koko olemiseen ja samalla suhteeseenne.

Mietin myös, että kuulostaa sille, että hänen pitäisi päästä ihan yksin jollakkin jonka kanssa puhua, kun kerta hänellä on niin suuri tarve löytää itseään ja haluaa omaa aikaa. Et voi tehdä sellaista ihmistä onnelliseksi joka ei ole ensin onnellinen omana itsenään ja jolla ei ole hajuakaan mitä haluaa.

Vaimosi kenties ei tajua tai osaa ymmärtää että NYT on liian myöhäistä miettiä mitä haluaa elämältä. Se olisi pitävyt tehdä ennen lapsia.

Sen sijaan että hän märehtisi mitä on jäänyt tekemättä, hänen täytyy muuttaa katsontakantaansa.

-Hän ei voi olla niin tyhmä etteikö näkisi miten hyvän aviomiehen ja terveet, kauniit lapset hän on HUOLELLISETI ja AJATUKSELLA itselleen hankkinut.
-Hän ei voi olla tajuamatta että tuon kauneuden ja hyvän saatuaan hänen täytyy olla kiitollinen ja onnellinen tekemistään hyvistä ja laadukkaista omista VALINNOISTAAN.
-Hän ei voi olla niin tyhmä että jatkuvasti haikailisi jonkun idiootti halvan roskaelokuvan roolihahmojen täydellisyydestä ja heittäisi kaiken jo hankkimansa laadukkuuden sioille!
-Tosin, jos hänellä on joku aivosairaus, mikä ilmeisesti on todellisin syy, siihen riittää oikein iso pulloharja. Toisesta korvasta sisään - toisesta ulos, sitten kunnon jynssäys saada nuo älyttömän sairaat pöpöt pois , antaen tilaa terveimmille ja rakentavimmille ajatuksille

Tuollaista kuulee entistä enemmän. Jompi kumpi puolisosta rupeaa etsimään itseään ja keskittyy pelkästään omiin tuntemuksiinsa ja omaan hyvään , suomeksi sanottuna on itsekäs ja mitä itsekkäämmäksi muuttuu, sitä onnettomampi on; fakta joka kaikkien kannattaisi sisäistää ! Toinen puoliso taas hätääntyy ja aloittaa mielistelemään ja on tahdoton , unohtaen oman hyvinvointinsa, joten kohta koko perhe kärsii ja tunnepuoli on aivan sekaisin.

Jonkun pitäisi nyt sanoa isosti vaimollesi, että lopettaa tuon omaan napaansa tuijottamisen ja keskittyisi olennaiseen eli perheesseenne ja lapsiin. Tosin saman tyyppisiä tapauksia tuntien, vaimosi luultavasti vain loukkaantuu ja kuvittelee että hänen tuntemuksiaan vähätellään.

itseään etsivät ikuista auvoa jahtaavat ovat harvoin onnellisia kun taas ne, jotka haluavat hyvää myös muille ja huomioivat kokonaisuuden ovat poikkeuksetta tyytyväisiä elämäänsä.

Tulosta Oppeliini1.n viesti naiselle tai tatuoi se häneen!

Hei.

Otsikoit kirjoituksesi 'vinkkejä liiton pelastamiseen'. Jo se kuvaa, miten paljon tahtoisit sitoutua suhteenne parantamiseen. Parisuhdetta ei kuitenkaan voi ylläpitää yksin.

Kerrot että olette käyneet perheneuvonnassa parisen kertaa. Vielä et ole nähnyt sen tuloksia. Rohkaisen teitä jatkamaan käyntejä. Kerroit, että kriisitilannetta kotona on kestänyt vuoden verran - harvoin sellainen lähteekään purkaantumaan parilla keskustelukerralla. Terapian hyödyt eivät ole sellaisia, jotka on välttämättä heti huomattavissa. Tunneviestinnän ja toinen toisensa kuuntelemisen taidot karttuvat pikku hiljaa ja usein tilanne on niin tulehtunut perheterapian alkaessa, ettei välttämättä vielä pystykään puhumaan omista tunteistaan tai ainakaan kuuntelemaan toista.

Toivon teille voimia ja viisautta löytää tien sitoutumisenne jatkumiselle. Jos kuitenkin kaikesta huolimatta käy niin, ettette voi jatkaa yhdessä, on terapiassa käymisessä siltikin apua jatkon kannalta


Merja, diakoni

mitäpäs jos lopettaisitte tuon yrittämisen ja väkisin yhdessä olemisen ja vaan olisitte?

1. kun tullaan kotiin työt jätetään kotioven ulkopuolelle.
2. molemmat puhelin kiinni, tietokone kiinni, ollaan vaan perheen kanssa

Teette ruokaa, istutte ruokapöytään, syötte juttelette tavallisista asioista mitä lapsille kuuluu, miten päivä meni töissä, sitten tavallisia kotihommia, menette ulos tai leikitte lasten kanssa kimpassa, elätte perhe-elämää ja olette iloisia siitä, että teillä on terveet lapset, kiva koti ja mukava elämä ja mukava parisuhde.

Nauttisitte kerrankin siitä kun teillä on kaikki hyvin. Joskus pistää vihaksi miten ihmiset eivät näe sitä miten hyvin ja kuinka paljon hyvää heillä jo on, aina pitäisi saada enemmän ja entistä parempaa.

Totta on kuitenkin myös se, että ihminen kasvaa ja muuttuu. Hän ei pysy samanlaisena aina, sellaisena mitä oli ennen ja nuorempana. Etsikkoaikoja tulee, jopa avion ja lastenkin teon jälkeen, siitä ei pääse yli eikä ympäri. Ei ihmisen voi ajatella olevan jossain elämänsä pisteessä lopullisesti "valmis", jolloin mitään muuta ei enää tulisi tavoitella. Tietysti aikuisen ihmisen tulee kantaa vastuu tekemistään valinnoista kuten parisuhteesta, perheestä ja lapsista, ja olla kiitollinenkin kaikesta hyvästä mitä on saanut. Mutta jämähtäminen lienee monelle hirvitys, ja siitäkin voi olla kyse, ehkä sitä vaan ei ole hän tiedostanut? Jämähtää voi monella tavalla. Etsikkoajan hyväksyntä on olennaista, sitä ei kannata kuitata pois pelkästään olemalla kiitollinen kaikesta siitä mitä jo on. Ihminen voi kasvaa ja kehittyä ja tehdä erilaisia asioita läpi elämänsä, siinä ei pitäisi minkään ns. kulissien olla esteenä. Tärkeintä kai lienee, että löytää kipinän kehittyä uutta kohti ja tehdä sen vaatimat asiat. Ja mieluummin pyrkiä yhteensovittamaam aiemmin tekemänsä valinnat sen kanssa, millainen ihminen on nyt ja haluaa olla, ja TAHTOA säilyttämään se liittokin, jos se on mahdollista.

Tämähän on selvä juttu, se liian hyvä mies. Vaimoltasi on kadonnut jännitys elämästä ja teidän suhteesta. Nyt tarvitaan vähän miehistä otetta. Tee miesten asioita, käy yksin lenkillä, harrastuksissa tai vaikka saunomassa kavereiden kanssa. Voi olla, että vaimoasi alkaa taas kiinnostaa. Jatka myöskin vaimosi huomioimista. Ehkä te tarvitsette yhteisen matkan, ei etelän lämpöön, vaan vaikka tuntureille, jossa saa sitä miehisyyttä toteuttaa. Tämä on tätä päivää, liitot on tasa-arvoisia, mutta nainen haluaa kuitenkin sen miehisen miehen.

Unelmat ovat mielestäni huono asia, koska ne johtavat siihen ettei koskaan ole tyytyväinen. Aina etsii jotakin asiaa/muutosta ja toivoo että se tuo onnen.

Ylipäätään koen että onnen etsiminen edes parisuhteesta tai millään tavalla toisesta ihmisestä on harhaista. Koska se ei koskaan voi olla pysyvää. Onni ja tyytyväisyys pitää löytää itsensä sisältä. En siis vastusta parisuhteita sinänsä, mutta mielestäni parisuhdetta ei ole perusteltua nähdä elämäntarkoituksena, siten että kuvittelee ettei ilman sitä voi olla onnellinen, tai että ei voi olla onnellinen jos parisuhde ei ole täydellinen.

Eivät asiat ennen olleet sinänsä paremmin, mutta se oli vielä 50 vuotta sitten erilaista, että ihmiset tyytyivät "kohtaloonsa" tai miksi sitä nyt kutsuisi, elämäntilanteeseensa helpommin kuin nykyään.

En siis usko että ap:n puoliso voisi löytää mistään mitään parempaa. Ei ole mitään asiaa/henkilö/esinettä/materiaa jonka hän voisi saavuttaa ja sillä saavuttamisella saada itselleen syvää pysyvää onnea. Koska todellinen onni ja autuus tulee vain kun on sinut itsensä kanssa. Ja se ei vaadi mitään asiaa johon tarrautua, jota kohti kurottaa.

Missään eivät asiat ole paremmin kuin ne voisivat olla juuri nyt, jos vain hyväksyy nyky-hetken ja elämän sellaisena kuin se on.

Mutta toisaalta tämä on vain minun näkemykseni eikä tämä sinänsä auta ap:ta yhtään.

Heitä helvettiin koko ämmä äläkä hajota päätäs jos toinen ei osaa elää kunnolla.

Samoilla sanoilla on eri merkitys eri ihmisille joten on turha ryhtyä viisastelemaan vaan yritän etsiä yhteyksiä omaan elämääni.

Tyytymätön sinuun ja omaan työpaikkaansa? Olisikohan kyse jonkin, häntä hiertävän asian projisoinnista sinuun?

Et kerro miten pitkäaikainen tuo tilanne on ollut?
Sen verran siinä on tutun tuntua, että kahdessa vaiheessa vaimoni on ollut jotekon toisaikainen, Ei hän varsinaisesti suunnannut tyytymättömyyttään minuun mutta oli vaan "poikkeava" normaaliin verrattuna.

Ensimmäinen vaihe esiintyi siinä vaiheessa kun muutimme suurella velkaosuudella ja omalla työpanoksella rakennettuun, keskeneräiseen taloomme.
Vaimollani oli siinä huomattava panos varsinkin kun lapsemme olivat niihin aikoihin 2v ja 4v.
Vaimoni oli omituinen eikä häntä kiinnostanut mikään. Seksistä hän ei kieltäytynyt mutta oli hyvin passiivinen enkä saanut innostumaan.
Puhuimme ( siis minä puhuin ) asiasta mutta se ei johtanut nihinkään.
Tätä kesti pari, kolme kuukautta. Työssä hän ei käynyt.

Toinen vaihe tuli silloin kun toinenkin lapsemme lähti opiskelemaan.
"Tauti" ei ollut yhtä paha kuin edellinen ja toipuminenkin oli nopeampaa.

Mieleeni tulee ajatus josko joku elänmuutos tai ponnistus aiheuttaa häiriöitä normaaliin käytökseen.

Onko teillä yhteisiä tavoitteita pitemmällä ja/tai lyhyemmällä tähtäyksellä?
Yhteiset haasteet, ponnistelu, epäonnistumiset ja onnistumisten ilo saattaa olla tehokas liima.

Älä enää mieti vinkkejä liiton pelastamiseksi, pelastaudu itse.

Vaimosi ei rakasta sinua niinkuin naisen kuuluu rakastaa miestä, hän ei vain voi myöntää sitä itselleenkään. Koko teatteri on hyödytöntä paskaa, kohdatkaa totuus ja erotkaa.