Kuinka mahdan pärjätä armeijassa?

Noilla eväillä se armeijan suoritus ei ainakaan fyysisestä suorituskyvystä jää kiinni. Yksi kouluaikainen kaveri, joka kävi salilla karkeasti arvioiden saman verran tilitti intistä lähdettyään, että hänellä meni likipitäen puoli vuotta saada kuntonsa sille tasolle millä se oli ollut ennen inttiin menoa, kun armeijassa ei pystynyt harrastamaan likimainkaan yhtä paljon liikuntaa, mitä omalla ajallaan siviilissä. Kyseinen kaveri ehti olla intissä 3 kuukautta, jonka jälkeen junaili itselleen vapautuksen, koska kyllästyi siihen touhuun. Ja saman suuntaiset kokemukset oli itsellänikin silloisena valmennustason uimarina; vaikken ehtinyt olla intissä kuin muutaman viikon, ennen kuin jouduin sen keskeyttämään, liikuntaa pääsi sinä aikana harrastamaan sotilaskoulutuksen kautta tuskin ollenkaan ja vapaa-ajallakin huomattavasti vähemmän kuin siviilissä.
Mitä motivaation nostamiseen tulee, niin en osaa juuri muuta neuvoa tarjota, kuin että koeta ottaa se koko touhu mahdollisimman huumorilla ja mikäli mahdollista, kaavaile itsellesi joku omakohtainen tavoite, johon voisit tähdätä siellä olosi puitteissa. Olen tosin varmaan paraskin puhumaan, koska itse koin taannoisen siellä oloni hyödyttömäksi pelleilyksi, joka oli ajan hukkaa sekä minulle että aselaitokselle, koska minusta ei yksiselitteisesti sotilaaksi ole, mutta minkäs teet kun tuota ontuvaa Y-kromosomin perusteella valikoivaa asevelvollisuutta tässä maassa yhä edelleen ylläpidetään.

Mielenkiintoista keskustelua täälä. Itselläkin lähtö Tammikuussa ja minullakin motivaatio hieman hukassa..... Olisi kiva kuullu lisää aiheesta.

Armeija on tehty sellaseksi että siellä pärjää kaikki jotka vaan asennoituu oikein.
Tarkoitan : Toimi kuten määrätään, pysy hiukan piilossa niin et joudu huomiohuoraksi.

Minulla oli suunnilleen samat mitat kuin itselläsi, mutta juoksin 2400m. En mennyt koko alokasaikana sotilaskotiin syömään munkkeja ja muuta mössöä, joten laihduin jo ensimmäise kuukauden aikana 10kg joka jäi pysyväksi koko armeijan ajaksi. Hieman oli kyllä nälkä kun iltaruokailu oli viideltä ja kaverit tulivat tupaan lakupatukoineen ja munkkeineen, mutta kyllä kannatti. Oli myös lopuksi kiva kun sai päivärahat säästöön 11 kuukaudelta ja kunto oli parempi kuin koskaan. Juoksin aliupseerikurssin jälkeen ennätykseni cooperissa: 2900m! Oli hieno tunne kun sai pururadallakin vetää vaikka täysillä kuin lapsena viimeksi.

Välillä ottaa henkisesti tiukoille, mutta muista silloin että kyllä muillakin on vaikeaa. Älä anna periksi, niin loppua kohden helpottaa paljon! Alokas- ja aliupseerikurssin aika olivat pahimmat. Niistä kun selviät, olet selvinnyt koko hommasta. Paljon jää hauskoja muistoja, vaikkei siltä tuntuisi, kun jotkut alikersantit ja joskus ylemmätkin ovat todella v-mäisiä. He ottavat sinusta mittaa ja se miten vastaat, pannaan merkille ainakin ylempien toimesta.

Edellisen neuvo oli hyvä: ole mahdollisimman huomaamaton ja sulaudu joukkoon, niin et joudu kärsimään turhaa. Jos niin kuitenkin käy, niin pure hammasta. Se kasvattaa mieheksi. Armeijassa on alistuttava herrojen juoksupojaksi. Tee vain mitä käsketään ottamatta hernettä nenään typeriltäkään esimiehiltä. Mitä ylempi, sitä parempia he ovat.

Ei muuten kannata riehua lomilla eikä varsinkaan iltalomilla! Lepää hyvin aina kun voit.

Fyysinen puoli tuskin on ongelma sinulla, mutta toki varmaan juoksua / kävelyä kannattaa tehdä säännöllisesti ennen inttiä, että tulee kestävyyttä marsseille.

Henkisestä puolesta sanoisin, että kannattaa todella etukäteen tiedostaa, että intissä tulee hajoamaan siihen, miten typerästi asiat monesti tehdään ja miten kankea ja joustamaton järjestelmä on yksilön kannalta. Myös sotilaskuri on asia, johon vaan täytyy sopeutua.

"Alkujärkytyksestä", kun selviää, niin homma muuttuu aika pian rutiiniksi ja sitten sotilaskuria yms ei enää edes osaa ajatella.

Tietenkin itse rutiini alkaa jossain vaiheessa vituttamaan. Ns. hajotus todella alkaa tuntua siinä alokasajan jälkeen. Siinä pitää vaan purra hammasta, laskea päiviä ja asettaa itselleen välitavotteita. Esimerkiksi kannattaa ajatella kesken vittumaisen metsäleirin tai sulkeisharjoituksen, että seuraavaan lomaan asti, kun jaksaa niin hyvä jne.

Muutamia täsmävinkkejä:

-Käytä lomat lepäämiseen.
-Ota omaa evästä mukaan leireille, koska siten jaksaa läpi vähän paremmin ne kaikkein vittumaisimmat harjoitukset. Netistä löytyy muutenkin paljon keskustelua siitä, mitä omia varusteita kannattaa ottaa mukaan inttiin. Esim rannekello, taskulamppu, nippu omia kalsareita, kunnollinen urheiluvälikerrasto yms helpottavat elämää.
-Jos olet sairaana, mene vaan reilusti aamuvastaanotolle (veksiin), äläkä yritä pingoittaa kipeänä.
-Älä perseile, mutta älä tee asioita liian hyvin. Sulaudu massaan.

Intissä omalla kohdalla oli käytännössä 3 tilannetta, jolloin olin jättämässä leikin kesken.

1. Ekojen lomien jälkeen. Voin sanoa, että lähellä oli, että olisinko marssinut sivariin, kun joutui palaamaan ekoilta lomilta. No jotenkin sitä vaan jatkoi eteenpäin.
2. Alokasajan loppupuolella, kun tahtia alettiin kiristämään ja päiviä tuntui olevan niin paljon jäljellä.
3. Talven kylmät harjoitukset ns. e-kaudella. Vitutti usein ja niin kovin paljon. Sille vaan ei oikein mahtanut mitään, kun oli kokoajan nälkä, jano, kylmä, vilu ja väsy. Silti sisulla vaan sitä meni eteenpäin ja sitten jälkeenpäin onkin kiva ajatella, että kesti sen kaiken.

Jaahas, jos löydät motivaation jossakin vaiheessa, niin sitten tee hommat kunnolla, mutta älä yliyritä. Ja tottakai välillä hajoaa, mutta niinhän sitä muussakin elämässä, joten ei nyt sen pitäisi terveelle tyypille olla uutta, kyllä siitä yli pääsee.

Ja sitten oikeasti intissä on välillä ihan koomisen kivaa! Asenne ratkaisee, ne alikkien typerät temputkin ovat loppujen lopuksi aika kesyjä ja voi ottaa huumorilla, nimittäin perinteinen karkea simputus on kyllä jo poistunut kuvioista. Pelleilyä tietysti on, mutta huumorilla hommat sujuvat ja toisaalta voit oppia sellaista, mitä siviilissä et saa.

Itsellä intin käymisestä on jo aikaa vierähtänyt parikymmentä vuotta, mutta tuntuma firmaan on säilynyt jatkuvasti kerratessa, toki varusmiehen saappaisiin astuminen alkaa olla jo vaikeaa.

Inttiä on turha jännittää, mene ekana päivänä ajoissa, niin ehdit totutella kuvioihin paremmin kuin ne vikan tunnin aikana tulevat mattimyöhäiset.

Intti kiinnosti aluksi, mutta motivaatio väheni ja loppui sen pelleilyn kestäessä. Intin loppumetreillä ei kiinnostanut enää pätkääkään. Ei minkäänlaista ammattimaisuutta koko touhussa, ihmisiä kohdellaan kuin idiootteja ja kaikki tuntuvat kyllästyneiltä koko touhuun, paitsi kaikkein lapsellisimmat sekopäät ovat tietenkin innoissaan. Intin loputtua loppui kiinnostuskin, kertaaminen ei nappaa enkä lähtisi sotimaan Suomen puolesta. Jos niin vaarallisiin hommiin lähdetään, niin koulutus ja varusteet pitäisi olla vimpan päälle. Vaan maanpuolustusta henkensä uhalla pitäisi harrastaa naurettavalla koulutuksen irvikuvalla, ja paskoilla vehkeillä. Tärkeintä taitaa olla että mahdollisimman moni ajetaan pakolla sen paskakoneiston läpi, jonkinlainen yhteiskunnallinen ehdollistaminen lienee se homman ydinasia.

Kyllä intin kestää noilla eväillä, mutta on se sellaista valtion vittuilua ja sukupuolen perusteella kohdennettua orjuutusta, että ihmettelen miten koko systeemi voi toimia. Lapsellista paskaa, aivan naurettavaa pelleilyä, ja huvittavinta että sen saatanan pelleleirin pitäisi valmistaa sotaan. Luulin että ote hommiin olisi jotenkin sellainen, että tehdään maanpuolustustyötä, jossa työntekijäkin voisi kokea itsensä arvostetuksi. Mutta olikin sillkkaa vittuilua ja päälle kusemista valtion taholta. Valtion onneksi orjamentaliteetilla varustettuja selkärangattomia matoja riittää.

Pärjäät erinomaisesti ja todella fantastisesti Huoltokomppaniassa!!!:)

Hyvistä miinanpolkijoista on aina pulaa!!!:)

selviät et eroa suuresta osasta massaa

jaahas :D Lisää keskustelua tänne ;D