Tuulen kantaja

Tutun tuntoista tekstiä-))

Onnellinen olen ja jos vain tietäisit mistä niin yllättyisit. En kehtaa kertoa koska pelkään että otat senkin itseesi niinkuin muutkin asiat.

Hiivit uniini, lohdutat kun olen väsynyt ja murtunut, seisot väkijoukossa ja hymyilet kun katseemme kohtaavat. Elämässäsi on uusi alku kenties, jokin muutos, muodostat huulillasi sanoja, joita en kuule tarkasti ja kävelet ohitseni, mutta tiedän että näemme vielä.

Kun vain voisi kirjoittaa kahden ihmisen välisiä säkeitä.

https://youtu.be/Cixs8LCHwX4

Voit olla väistyvä jää, huojuvat aallot, tuulen työntämät ulapat, karkaavat vuoret, voit olla pakeneva kesä, uupunut talvi, vetäytyvä syksy, aamun viimeinen kuura tai vaeltavat dyynit, vajoavat lehdet, mutta minä en katoa. Pysyn kuin Pohjoisnapa, paikoilleen lyöty kattonaula, Pohjantähti, ja odotan.

Jos maailmalla on reuna, tunnen sen saavuttaneeni. Mieletön tyhjyys, putoava kuilu, uppoavat tähdet, ruosteiset kuin vuosisatojen kuluttamat rattaat, murenevat. Onko millään enää mitään merkitystä? Minne mennä, mitä rakentaa, kerä rakastaa, pelata koko omaisuudellaan yhtä numeroa ja huomata hävinneensä. En halua olla minä.

Miten voikaan päivät olla toistensa ääripäitä - surusta iloon ilosta suruun. Olen onnellinen ja olen onneton, olen teräviä kiviä pinnan alla, itseään heijastavia poutapilviä, olen lepoa kaipaavaa vettä. Tuntea iloa sinusta, koska olet ja löydetty. Tuntea surua, koska olet ja myös löydetty, lunastettu. Ja minä kaipaan, niin kaipaan. Sinua, vain olemaan, siinä.

Näe taivaankansi
jonka helmassa rakkaus syntyy.
Laskeutuu salaisuuksien myötä
maahan.
Se ei tyydy kuin ikuisuuteen
ja kuolemattomuuteen.

Jostakin se tuli mieleeni tuulen kantaja helmoissaan. Ei tuulta voi vangita, se kulkee kulkuaan.

Hiljaisuudessa, syvyydessä, haudattuna. Ymmärrän, ettet halua tämän enempää ja kipu se vähenee, haalistuu, paranee päivä päivältä. Olen tässä, tyynien vesien äärellä ja kuuntelen maailmaa. Ilman tuulta se on niin kovin vaiti tai kuiskaa vain hyvin hiljaa. Minä vain olen ja hengitän. Olen tässä ja nyt, kaiken koetun hauraat langat käsissäni.

ihania runoja "vierailija"

Tunnetko syksyn tuoksun ihollasi,
nuo kirkastuvan kuun katseet kasvoissasi.

Näetkö puun,
tuon laulavan lehden,
tuulen tehden.

Lehdet, värit sen, muistoksi kesäisen,
alas nyt tanssien puistoksi lumen valkoisen.

Aina silloin tällöin.