Järki huutaa ei Sydän joo

enkeli voittaa

Sellaista ihmistä ei olekaan, joka ei toista satuttaisi.

Aviomieheni lupasi ja vannoi ettei koskaan satuttaisi minua millään tavalla. Vajaassa vuodessa se kumminkin tapahtui, sivalsi sanoillaan syvän haavan sydämeeni, josta en ole vielä yhdeksäänkään kuukauteen toipunut. Tuskin sanat olisivat niinkään syvältä viiltäneet, vaan luottamuksen menetys lupauksen rikkomisesta romutti sydämeni.

Järjellä ajateltuna ei sellaista ihmistä olekaan, joka ei toista satuttaisi, ja siksi yritän jatkaa tässä suhteessa. Luottamusta toisen sanoihin on vaan tosi vaikea saada takaisin, tekisi mieli jo luovuttaa, kun on tullut viilenemistä tunteisiin. Suojaan selvästi itseäni uusilta kivuilta, kun en päästä toista lähelle.

Aika ristiriitainen olo on, kun järki selittelee, että suhde jatkuisi, mutta tunteet ovat etäiset ja viilenevät viilenemistään.. Haluaisin voida jatkaa tässä suhteessa, mutta enpä taida voida kuitenkaan, jos viimeisetkin tunteet lopulta kuolevat..